metsätmetsätmetsätmetsät

eniten hämmästyttää niitten vihreys
kun ajaa pakettiauton kyydissä jossa on suurensuuri kannellinen peräkärry
ja mummi ihmetteli islannin ruskeiden sävyjä
ja miten korkeita minä sanon
kun on ikkuna miltei autiossa huoneessa ja vaahterat sen ikkunan takana
ne vaahterat
jotka vielä ovat jäljellä niistä jotka kaadettiin viime kesänä kun olin poissa
ja kun tulin takaisin oli taas tilanne.

nyt ei enää
minulle.
viime yö oli viimeinen
kun painoin päätä kättä silmiä mahaa
patjalla ja valo tuli kattoon
pimeää pimeää yöllä täällä
ei valon ja hämärän rajalla niin kuin saarella
kuin toisessa maassa

aamulla kävelee kadut joita kävellyt jo vuosia
voi sanoa jo vuosia miten hullua
ja sitten antaa villapaidan ja saa villapaidan
ja kävelee takaisin ja ryhtyy pistämään tavaroita pahvilaatikoihin
ilman mitään järjestystä

ja voi pyöräillä pelkässä teepaidassa toisen ystävän luo
ja koira ei pelkää enää yhtä paljon, mutta pelkää kuitenkin
ja niin rakastuneita
ja matkalla kaverit joita ei ensin tunnista
ja muutosta likainen paita ja tukka ja hiki

kuin toisesta maasta kuin toisesta maasta
haluan sinne takaisin haluan takaisin tämän vihreyden keskeltä sinne karuun ja ruskeaan joka alkaa vasta saada värejä.

unet unet. niistä aina herätään
ja Peter sanoi että kuvitelmat ovat pahempaa kuin todellisuus
mutta kun minä seison eteisessä ja toinen ei edes pysy pystyssä ilman tukea
minä tiedän että hän valehteli
että kirjoitti vain fiktiota niin kuin me kaikki

sitä yhtäkkiä lukee paperilappua
jolle on kirjoitettu että kaikki tulee hyväksi
ja sitä yhtäkkiä lukee siinä kun lattialla on enää pelkkää pölyä ja muovipulloja.
kun poika istuu nurkassa suupielet alaspäin
minun suu.
eikä enää tunne mitään. että ei edes katso valokuvia
se yksi siinä hyllyn päällä jossa suutelee tällä sohvalla joka on ollut jo silloin kun istuttiin veljen kanssa katsomassa televisioita vihrehuoneen vieressä eikä jätetty kaukosäädintä vaateröykkiössä

että ota sinä tämä ota sinä vain
ja joskus minä keräsin koiria
pieniä posliinisia ja kortteja ja minulla oli lista roduista
ja kirjastosta aina koirakirjoja.

ja nyt on Sibylle Baier
jonka laulu on tytöltä jota ei tiennyt koskaan tapaavansa
ja Sibylle laulaa
you do me good
you do me
so good you made me forget about

ja minä en tiedä onko se maa vai
olenko se minä
itse

että kun haen pyyhettä alhaalta
minä ajattelen
että äitini
ajattelee
että hän on kasvattanut
vahvan vahvan tytön.

ja peili
jota kannan hissistä autolle
viimeistä
näyttää minulle kuinka
silmistä huolimatta minä

ja nyt minä tarvitsen vain unta.

sweet home sweet

Kasattiin kummipojan kanssa teltta
ja mummi ei oikeastaan kyllä näe enää mitään
sitten matkattiin bussissa taas kilometrejä kilometrien perään
tunteja tuntien perään
ja minä unohdin Dreamlandin lentokoneeseen niin ei ollut mitään luettavaakaan
mutta onneksi viime yön muutaman tunnin unet aiheuttavat sen että myös bussissa väsyttää

ja sitten kukaan ei olekaan vastassa
ja yrittää soittaa
ja kun ei ole avaimia
ja kotona, niin,
koti kai tämä oli
odottaa todellisuus

sitä onkin elänyt sadussa
niin
niin kai sitä on.

mutta huomenna minä näen ystävän jonka kanssa on sanoista
ja sitten pakkaan.

good bye

Tavarat on pakattu ja muutettu pois Höfðistä
en ottanut kuvaa paskaisista keittiöistä ja rappusista kellariin tai edes tyhjästä siivotusta huoneesta.
En tallentanut sitä kuumaa ummehtunutta hajua purkkiin
enkä nauhoittanut aamuun jatkuvia bileitä, joissa en kertaakaan ollut ääniksi.
Enkä enää koskaan mene sinne takaisin.

En ehkä enää koskaan kävele Skipholtia ylös. Oikaise laugalle parkkipaikkojen läpi
raahaa painavia bonuksen kasseja. juokse bussiin juokse Sannelle.

Me sanottiin good bye. Ja kumpikin siinä portilla. Sanne antoi pienen kortin.
Ja minä en antanut mitään enkä osannut sanoa mitään. Muuta kuin we'll see.

ja nyt olen täällä, luona, jolle sanon lentokentällä huomenna hei hei
mutta silloin on aamu ja me ollaan sanottu toisillemme jo niin paljon ettei sen luulisi olevan vaikeaa
ja sitä paitsi minun tavarat on täällä huoneessa, jossa on sen toisenkin tavarat
vaikka ei sitä toista enää
niin että ei tämä oikeastaan ole hyvästi

ja aulassa halattiin nopeasti uuden naapurin kanssa. ensimmäistä kertaa vain me kaksi
ja eilen sanottiin hei hei niillekin joiden kanssa ei koskaan aiemmin käynyt keskustelua

ja solla sanoo kun avaan auton ovea
että minä menen vain matkalle suomeen mutta sitten palaan kotiin Islantiin

eilen sain kuulla että entisessä elämässäni olen asunut pohjois-islannissa
joten ehkä minä tunnen jotain siellä kesällä
että olen tullut kotiin,
ehkä.

ehkä en tiedä miltä tuntuu olla huomenna tähän aikaan kotona.

ehkä minun pitäisi katsoa juna-aikatauluja. ehkä ehkä ehkä ehkä.

nyt osaan istua vain sinisellä patjalla vain sinisellä patjalla nojata tyynyyn ja kirjoittaa kun toinen tekee ruokaa. osaan vain olla ja odottaa.
että sitten kun olen ehkä kaksikymmentäkahdeksan minun sielu alkaa näkyä.

päänsärky

hassua että se alkaa heti kun alkaa suomi
tulla enemmän
täällä islannissa olen ollut ilman migreeniä
ei kertaakaan!
(muistaakseni ainakaan...)

ja olen varma että suomen maaperällä kaivan pillereitä laukustani jokainen päivä.
miten surullista. että on voinut olla viisi kuukautta ilman koska ei ole ollut kotona
ja nyt pelkkä ajatteleminenkin saa niskat jännittymään ja tulee tämä sama olo
joka on niin tuttu

jooga huomenna viimeistä kertaa
ihmiset viimeistä kertaa
viimeistä viimeistä viimeistä

tänään menninkäisnainen piirsi sieluni
ja sanoi että tulen kirjoittamaan paljon.

au rinko

´ Niin, että kuka puhui siitä ettei Islannissa tarkene ja että täällä on aina kylmää tuulista?
Hveragerði. ja minun vielä pelkästä mudasta ruskettuneet jalat.

Islannissa on kesä. ja värit alkavat tulla.

Koko päivä siellä missä on kuuma joki ja kylmä joki ja ne yhtyy
vihdoin siellä
ja aurinko oli niin polttava että paloin ja Sanne piti kylmästä joesta enemmän ja minä sanoin että sitten tykkää Suomestakin
ja meillä oli piknik pelkät uimapuvut päällä
ja liftikyyti islantilaiselta bisnesmieheltä

minä niin pidän tästä kaikesta.
enkä ole yhtään surullinen
siitäkään että tulen kohta kotiin.
hetkeksi ensin mutta että sitten tulen uudestaan. ja sitten tulen kotiin.

oooo
täällä on kesä. täällä on niin kesä että kulkee teepaidassa ja piknikkiä takapihalla ja paljain varpain
täällä islannissa
kun eilen tultiin borganesista tuulesta ja auringosta
kaksi nunnaa, Solla, Sanne ja minä
ja astuin ulos autosta mikä lämpö
ei se ollutkaan liioittelua että lapsilla oli vain sortsit ja kesämekot ja topit

sitten oli merenranta ja siellä puolalaiset kalassa heittämässä kaloja takaisin mereen
ja suolaa oli vain kaikkialla

ja sitten oli taas jäähyväiset
kahden ihmisen
ja liittyminen facebookiin
niin. niin moni ihminen katoaisi muuten. tajusin vain todellisuuden.

ja tänään
kävely läpi kaupungin kun kaikki vasta alkaa olla kuumaa
ja sitten on paksu kirje suklaapaketissa joka oli jugurttiappelsiinia

ja monia ihmisiä
jotka kaikki lähtevät eri päivinä
eikä kukaan ole heistä täällä enää silloin
kun minä palaan

palaan kun on kesä ja sitten pohjoinen
tämä maa uusi
ihan eri

ja kävely läpi kaupungin
joka on enemmän kuuma
ja pankki ja kauppa ja sitten takapiha ja kuvat ja ilo
maata auringossa ja tietää
tietäätietäätietää että ei kadota

*
että vaikka ei tiedä missä tai milloin tai miten
niin me ollaan ystäviä, Sanne ja minä.



* huomatkaa vanha mies taustalla. Hän käveli ainakin kolmesti ohi kärryineen. Ja kuulemma tekee niin päivittäin. Jokapuolella.

matka on tehty
ympäri
ja sitten istuttu viltillä
koska on kesä
ja jokatoinen sekuntti takki takaisin päälle
syöty yhdeksänlajinillalista äitin ja isin ja mummin kanssa
mutta sitten minä sainkin vain yhden pääruoan
kun kasvis
ja kahden valkoviinipullon jälkeen
sitä katua johon paistaa aurinko
ja on paita jossa napit
mutta sitten kun lähden minä seison selkä päin
enkä kuuntele mitään
kävelen ulos kävelen suoraan sinne
missä kaikki erasmusopiskelijat ovat
ja kuinka poika tampereelta ostaa uusia ja uusia kaljoja
ja katoaa silloin kun puhuu puhelimeen jatkoilla
joissa odotamme kello viittä
jolloin kaksi lähtee
ja minun äiti ja minun isi ja minun mummi
ja sitten punainen pilkullinen mekko
(kuumuus johtui vain siitä) päällä
nukahtaa kun soitetaan avaamaan ovi antamaan oranssi kuori jossa kruunuja
ja sitten nukkuu lisää
kunnes on kulunut neljä tuntia
ja herää ja aurinko on kirkas
eikä oikein tiedä miten päin
päättää päättää päättää
peilissä on mustia silmän alla
sama mekko päällä ja varpaissa ja kantapäissä rakkoja
koska vihreät uudet kengät eivät kävelemistä varten

tänään niin kesää
että verhot kiinni sängystä ei halua lähteä mihinkään ei halua syödä
maata vain
tältäkö se tuntuu tältäkö

tekee kaikkensa.
miksi sitä aina antaa itsestään lopulta liikaa?
kaiken
miksi sitä haluaa antaa kaiken itsestään
vaikka voisi olla välittämättä
napittaa punaista takkia selkä sinne päin josta kukaan ei liiku

ja mennään tanssimaan
tanssitaan niin että tämä on viimeinen kerta
tanssitaan taiteiden keskellä
tanssitaan ovi rakosellaan pääkadulle
ovi avoinna pääkadulle ja ihmiset ulkopuolella
tanssitaan läpi huoneen

ja tanssin jälkeen penkillä
you don't want to end it like this
ja Sanne on aina niin viisas
mutta ulkopuolella on eri silmät
paremmat
kuin siinä kun tietää että tekee kuitenkin taas kaikkensa
että aurinko tulisi seinään
että voisi katsoa sitä
että ei pistäisi verhoja eteen

ja siivousviikko
nyt
huomenna kuudelta aamulla nunnien kanssa Sollan kesämökille
kuudelta aamulla.

en jaksa syödä kaikkea salaattia
en jaksa hakea imuria ja aloittaa imuroimista
en luuttua
haluan maata sängyssä
ja kadota niiltä jotka ovat muuttaneet viereiseen huoneeseen
haluan suomen
haluan kaiken mitä minulla oli siellä enkä mitään siitä mitä täällä
haluan kaiken mitä minulla oli täällä enkä mitään siitä mitä suomessa
haluan molemmat
haluan kaiken

so tell me what do you want


nothing more or nothing less

ja minä kävelen ovista ulos
odotan ennen viimeistä
odotan aina ennen viimeistä

minussa on jotakin vikaa
ehkä minä en olekaan jeesus tai mozart
niin kuin ajattelin lapsena
vaan minusta tuleekin nunna niin kuin ajattelin lapsena
niin
ehkä minusta tosiaan on tulossa
enkä sano tätä vitsillä
ehkä se on kohtaloni
ehkä se on mitä todella haluan
missä todella olisin lopulta hyvä
voiko nunnana olla hyvä?

miksi täytyy aina olla hyvä?
miksi niin kovasti haluaa aina olla hyvä
eikä vain hyvä vaan enemmän
parempi, erinomainen
kaikista kaikista kaikkein

We prayed we prayed for rain
I never wanted to see the sun again*

kunpa osaisin olla 
niin kuin ajattelen.

*Patti Smith, blue poles

huomenna on äitienpäivä
ja tänään minusta ja islanninäidistä ja ammasta* otettiin kuva
ja äitini seisoi kauempana

miten hassulta se tuntuu
että Solla halaa ja suutelee minua
joka kerta kun tapaamme
pitää kunnolla kiinni
katsoo silmiin ja kysyy ja että voin olla niin lähellä
ja minun oma äitini
hän jonka sisästä olen tullut
seisoo etäällä ja sanoo että pärjäämme ilman sinuakin
ja kun silmäni loistavat sammalmekosta tai tanssimisesta tai rakkaudesta tai merestä
äiti
ei huomaa mitään
katsotaanko mitä tuolla kaupassa on
haluatko että ostan sen sinulle

eikä se ole sitä ettäkö olisin kiittämätön (varmasti sitäkin, hemmoteltu kakara)
me emme vain kuulu samaan todellisuuteen
me emme jaa sitä
eikä vain se ettemme jaa
vaan ettei äitini kykene siihen - joko hän ei halua tai hänellä ei vain ole sellaista tunneälyä että pystyisi lähentymään, syventymään toisiin ihmisiin
isäni valittaa aina ihan samaa
kukaan ei tunne häntä -minä sanon äiti.

juuri oikeastaan siitä syystä tein äitien kirjan muutama vuosi sitten
johon halusin äitieni kirjoittavan
mummi aloitti
ja kirjoitti niin ihanasti, rehellisesti, todellisesti. ihan tavallisia asioita, mutta hänen omiaan. itsestään.
äiti ei ole vieläkään kyennyt kirjoittamaan, koska en ole tehnyt kysymyksiä
hän ei osaa kirjoittaa itsestään, ei mitään, ellei häneltä kysytä
hän ei osaa kertoa ellei kysytä suoraan
hän ei osaa kysyä suoraan, pitää kertoa
hiljaisuus puhelimessa
minä katson ikkunasta mummini puutarhaan omenapuiden yli ja äiti sanoo heippa sitten
hetken päästä tulee tekstiviesti että oletko suuttunut.

Marian taulut olivat ihmeellisiä. Kauniita ja herkkiä. Voimakkaita. Liikkuvia ja värit. maalattu luonnonväreillä.
Jos olisi rahaa vähääkään enemmän ja oma koti ostaisin taulun. Haluaisin ostaa taulun äidille. Mutta hinnat 200 000 kruunua joka on tämän kurssin mukaan 1190 e. Tili olisi sen jälkeen typötyhjä. Jos siellä edes tällä hetkellä on tuota summaa. Enkä yhtään tarkoita, että hinta olisi liikaa niistä maalauksista, ajattelen että itseasiassa liian vähän. Minä vain olen köyhä.
Toisinaan sen huomaa. (voisin kyllä säästää kahden kuukauden kesän palkan ja ostaa taulun sillä...)

On niin hyvä olla täällä
olemme puhuneet Sannen kanssa paljon
miten täällä on hyvä jokaisella tasolla

ja miten pelottaa Suomi
että entä jos siellä katoaa
kaikki se hyvä mitä on saanut itseensä täällä
että miten sen voisi säilyttää.



*amma = isoäiti

tanssimaan!

kaksi tuntia tanssimista
kuin hullu
rakastan kaaosta kaikista eniten

ja te jotka aiotte olla ensi vuonna jyväskylässä
olkaa varuillanne
sillä haaveilen tanssiryhmästä
joka perustuisi tähän viiteen rytmiin
kerran viikossa kaksi tuntia
musiikkia
jonka voi luokitella viiteen erilaiseen
flow
staccato
chaos
lyrical
stillness
en halua enää luopua näistä perjantaisista tansseista! Onko kiinnostuneita?
Five rythm on kokonainen filosofia
mutta käytännössä täällä me vaan tanssitaan
pari kertaa kuukaudessa on opettaja, joka perehdyttää johonkin osa-alueeseen tai systeemiin yleensä ja olisi tietysti mahtavaa jos saisi jonkun sellaiseen Jyväskyläänkin!

en oikeastaan edes tiedä kuinka paljon suomessa on tuohon viiteen rytmiin liittyvää toimintaa. En löytänyt googlesta ainakaan mitään.

ja perjantainen kahden tunnin yhtämittainen tanssi on aina hyvää lämmittelyä alakaupunkiin.

tämä päivä

Aurinko on jo ylhäällä
kun raottaa verhoja puoli yhdeksältä
Sovitaan että tunnin päästä lähdemme kävelemään Laugaveguria
minulla pilkullinen punainen mekko ja ruisleipä kassissa
Solla soittaa matkalta että tuleeko hakemaan
kun me olemme niin hitaita. Sanne ja minä. Sanne kertoo unesta
jossa meditaatio niin syvälle että tämä se on tämä se viimein on
ja minä näin unen jota en muista mutta että tärkeä

muistamme että ovi on Frida Kahlon kohdalla
ja Solla kääntää minun päätä ja minun pitää katsoa silmillä sivuun
nauran

sitten on enemmän ja enemmän tuulta kun tulen kotiin
ja keskustelu sähköisesti jatkuu tunteja
samaan aikaan kirja ajasta kuinka pitäisi olla nyt
välissä meditaatio
sanoja siitä miten negatiivisuus on ruumis joka ei ole minä
kunnes sanon että on mentävä joogaan
nyt
heti

ja minä juoksen alamäkeen päin liikennevaloista jotka on punaiset
ja joogassa kuuntelen hengitystä
meditaatio niin ettei edes huomaa aikaa

kadulla vastaan tamperelainen ja unkarilainen
jotka etsivät pitsapaikkaa
ja koska minun aikani on tässä nyt vain tämä
minä lähden mukaan
ja istumme aurinkopöytään
ja puhumme facebookista, matkoista, töistä, rahasta, islannista, kiintymyksestä, omistamisesta, yhteisöllisyydestä, individualistisuudesta, perheistä, suvuista kunnes minä näytän tamperelaisen tädiltä
ja unkarilainen sanoo että nyt minä lähden

ja tuulessa minä soitan sannelle lähdemmekö juhliin
mutta vain minä olen vapaa velvollisuuksista

ja kun tuuli ravisuttaa lyhtypylväitä ja hiukset ettei näe
niin nopeasti
minä levitän kädet
ja autoistaan katsovat
kun minä kuljen tuulta selkä suorana vain

kuljen viimeiset kadut.

täydellinen päivä

Aurinko on jo ylhäällä
kun raottaa verhoja kello puoli yhdeksän
aamukahvi Sollan luona
tuulesta huolimatta kävelemme sinne
tuntia myöhemmin tuoreita sämpylöitä
minä pilkullisessa hameessani, jonka äiti on tuonut
ja ruisleipä tarjoilut.

kirkas on aurinko
niin
että minä olen kinunnut tarpeeksi
jotta lähdemme Hveragerðiin
jossa kuuma ja kylmä joki yhtyvät
ja vedestä tulee juuri sopivan lämpöistä uimisille
tuuli ei ole kolmeatoista metriä sekunnissa niin kuin säätiedoituksessa ennustettiin
vaan ihan tavallinen tuuli, eikä sitä edes huomaa siellä vuorien välissä

kun tulemme takaisin on jo ilta
auringonlasku ja valo ja majakka, ranta täynnä simpukoita
tuuli ei ole yhtään kylmä ja se on sitäapaitsi hiipunut
miltei olemattomiin.
ja me kävelemme kaikki vieretysten rantaa
kunnes aurinko kadonnut
ja alkaa viilentyä
ja on jäljellä enää ovet käydä sisään, juoda teetä koska sormet
vähän kylmät ja hiukset märät syvältä latvoista

ja me nukumme hyvin
aamuun asti.

Tänään oli niin aurinkoista että minä vain tanssin
läpi Reykjavikin puistoon
ja kaikki takit ja huivit otin pois
ja repusta otin kirjan islannin ympäristöongelmista ja sensellaisista
sen dreamlandin
ja istuin hetken kun oli vaan linnut ja puut
kun oli vielä aamu ei edes kymmentä kello
ja vain hymyä vain niin lämmin

ja sitten oli golden circle äidin kanssa tai äidin työporukan kanssa
tai oikeastaan sen työpaikan jossa äiti on hallituksen kanssa
ja
miten hukkaan heitetyltä kaikki meditaatiot taas hetkeen tuntuvat
kun ajattelen että en kestä että inhoan että kuinka en voi sietää
suomalaismiehiä, keski-iän ylittäneitä turvonneita
saatana vittu saatana ja kuuluu ääni kun avataan kaljatölkki
että suomalaisturistit
että ollaan vähän hallituksen kanssa retkellä saatana
ja ainoat puheenaiheet on miten naiset on just tota ja tätä
ja että viinaa ja kyllä on islantilaisten rahat

ja minä istun kiltisti koko päivän bussissa heidän kanssaan
ja kohotan kulmia kun kaikki ne neljä naista niiden miesten keskellä vain naurahtelevat ja nyökyttelevät niille typerille vitseille, jotka kohdistuvat heihin ja kaljatölkkeihin jotka kierivät bussinlattialla

ja mikä ikävä tunne sisälle siitä
että minun äiti joutuu olemaan yksin niitten noitten miesten keskellä siellä
että millaista se on ollutkaan kun äiti on tullut sinne paljon nuorempana ja kokemattomana ja naisena ja vielä ympäristöalan koulutuksella

ja sitten ikävä tunne siitä
että tajuaa ettei tunne äitiään yhtään
että ei tiedä mitään eikä oikeastaan edes kiinnosta
että ei ole kinnostunut omista vanhemmistaan

minä en tykkää minun äidistä

saako sellaista ajatella?
jos ei edes saisi kestään ihmisestä niin miten sitten omasta äidistään.

ja kateus
kun täällä on kaikkien äidit jotain ihan super
joiden kanssa voi liftata
tai keskustella meditaatiosta ja meedioista ja sellaisista
joiden äidit kuivattavat kukkia ja yrttejä
joiden isät tanssivat vapaasti lasten kanssa lauantai-iltaisin
tai heräävät puoliltapäivin paistamaan pannukakkuja

että ei edes tahdo kenenkään tapaavan heitä sittenkään
että mitä tavattavaa siinä nyt sitten oikeastaan edes on

ja miten lapsellista
miten typerää ja typerää ja kehittymätöntä
ajatella omista vanhemmistaan näin
vertailla
arvottaa
kun ei ole kerta mitään vikaakaan.

haluaisi vain jäädä nukkumaan aurinkoon
eikä koskaan nähdä että betonitalot on betonitaloja
ja metsät kaadetaan järvimaiseman ja auringon tieltä
että ainut tapa elää on järjestäytynyt yhteiskunta
joka tarkoittaa että on työ työ työ josta saa rahaa jolla voi ostaa tavaraa jolla voi tyhjentää pään että jaksaisi mennä töihin.

miten masentuneeksi tämä keski-ikäisyyden kuva minut saakaan!

miten kauaksi haluaisinkaan siitä mennä!

istua islantilaisäitini keittiössä juomassa teetä kahden tunnin tanssimisen jälkeen
kävellä museoiden käytäviä
kikattaa
keski-ikäisen islantilaisen naisen kanssa.

retki

Snæfellsnes eilen
sateessa ja tuulessa.

Lynch

Te kateelliset
David Lynchin ystävät
minä
tapasin hänet tänään. Hän oli nimittäin islannissa
lanseeramassa transendentaalista meditaatiota

ja oli pettymys
koska koko tilaisuus oli lähinnä mainos ja Lynchkin kuulosti aivopestyltä
amerikkalaiselta myyntimieheltä.

Vaikka hyvä tarkoitus ja arviolta 1200 ihmistä kuuntelemassa
kuinka muutos saadaan aikaiseksi
silti sitä vain miettii
kun kyse ei ole vain siitä että ihmiset alkaisivat meditoida
vaan lähinnä siitä että he maksaisivat siitä että saisivat välineet meditaatioon
eikä mitään pikkusummia
ensi alkuun meille jaettiin lappu jossa oli kruunuina 100 000
hintana
(eli n. 600 euroa tän hetkisen kurssin mukaan)
ja käsittääkseni aloituskurssi

jos nämä ihmiset uskovat että tämän meditaation avulla saadaan aikaan parempi maailma
ja he haluavat muuttaa maailman paremmaksi, miksi ihmeessä he rahastavat ihmisiä sillä ja siten karkoittavat aika suuren osan ihmisistä tämän ihmelääkkeen parista?
eikö kaikista järkevintä olisi antaa opetusta ilmaiseksi. varsinkin, jos Lynchiin on uskomista ja oppiminen kestää yhden tunnin ja voi kuinka helppoa se onkaan! valo vaan tulee aaltoina ja kaikki on auvoista iloa ja onnea.

itselle meditaatio on lähennä pinnistelyä, taistelua
kuin kiipeämistä viimeisillä voimilla vuorenhuipulle
että tietää että siellä huipulla on huikea näköala
ja että tuntuu hyvältä kun on päässyt sinne
mutta että se ei suinkaan ole helppoa
vaan tekisi mieli lopettaa kesken
kääntyä takaisin ja juosta alamäkeen.

enkä usko että olen ainoa
jolle puolituntia paikallaan istuminen, ilman ajatusten vaivaa
on vaikeaa.

ja oli hassua
että juuri ennen luentoa
kirjoitin päiväkirjaan yrittäväni pitää lupauksen
että teen hyvää, tai en ainakaan tarkoituksella pahaa
ja että tahdon negatiivisuuden pois
itsestäni
että yritän kovasti muuttua siihen suuntaan.

ja sitten luin kirjaa, jossa kerrottin ideoista
miten ideat tulevat samaan aikaan
keksinnöistä
miten monet ihmiset itseasiassa ovat keksineet samat asiat samaan aikaan
(evoluutio, kello, sähkö)
ja miten kirjallisuudessakin
samat ilmiöt, samat ideat
samaan aikaan
ja miten tunnistin oman pelkoni
että oma kirjani tullaan jo julkaisseeksi ennen kuin minä
että niin voi tosiaan käydä
että joku ehtii ensin!

ja että sitten luennolla juuri nuo samat
että samalla tavalla kuin positiiviset ajatukset
myös negatiiviset vaikuttavat
totta kai, sanon minä
minä ainakin imen hirmuisen helposti toisten mielialat
ja ajatukset, miten helppoa on lähteä siihen kierteeseen
kun joku alkaa ajatella pahasti jostakusta, miten helposti sitä itsekin löytää sitten vikoja
ja että kun moni ihminen ajattelee samaan aikaan jotakin
se voi todellakin
vaikuttaa.
että me voimme vaikuttaa ajatuksillammekin.

tiedä häntä.
mutta ei kai siitä haittaakaan ole. että yrittää. teoillaan ja ajatuksillaan, koko kehollaan olla hyvä. itselle ja kaikelle ympäröivälle.

ja mikä sitten onkaan hyvää tai oikeaa
se ei kai ole mitään sellaista mitä voidaan allekirjoittamalla papereita päättää

minä luulen vahvasti että se on tasapaino.

jos miettii miten kaikki täällä luonnossa toimii
se on aikalailla tasapainoilua (toisaalta maailma pyrkii kohti epäjärjestystä opin fysiikan tunnilla yläasteella)

ehkä maailma onkin vain
näiden kahden voiman taistelu
epäjärjestys tasapaino
ehkä jumala onkin tasapaino
ja saatana epäjärjestys tai jumala epäjärjestys ja saatana tasapaino
tai ehkä ne kaksi eivät ole vastakohtia vaan yksi ja sama
vain kaksi eri puolta
kun kääntää
niin kuin pallo
atomi

että voi olla kiltti tuhma kiltti (kiitos heidi lanseerauksesta)

että kaukaa kaikella on tarkoitus ja järjestys
niin kuin elokuvassa nimeltä Baraka
ihmisetkin liikkuu niin kuin vesi niin kuin metsä
mutta lähikuvassa mikään ei pysy
vaan sinkoilee kaaoottisesti
ja kohtaa sattumanvaraisesti

että miksi pitää aina erottaa ja tehdä kaavoja ja selityksiä ja teorioita
aina teoria
aina syy
eikö kaikki voi vallita yhtä aikaa?

että ollaanhan mekin muuta
kuin joku piirre
ollaanhan mekin kompleksinen kokonaisuus
koostutaan miljoonista soluista
jotka on kaikki yksittäisiä ja silti yhdessä kokonaisuus
että meissä voi olla aivojen kaltaista
ja sitten jotain niin kuin hiukset
että me voidaan tykätä kastaa varpaat veteen
ja voidaan nähdä unia
eihän ne liity yhtään toisiinsa
se että on kynsi ja se että nauraa.

vappu

Grillibileet
jotka alkoivat sateessa
ja minä lähdin
kun aurinko oli ollut jo hetken ja kello yli viisi
ja kävelin auringonpaisteen läpi
Camilla bussipysäkillä matkalla tanssiin
tuntematonta reittiä ja valkoviiniä ja kuohuviiniä ja
hautausmaan ohi

Heiðmörk
metsä
ja me ainoat matkustajat
jonkinaikaa linja-autossa ja seuraavalla pois sanoo Georg
ja minä että kaunis pieni kävely
koska ympärillä betonisia kerrostaloja
samanlaisia neliskanttisia
mutta



pian tulee maasto
ja tuore puu katkaistuna
se tuoksu
sahanpurua ja kostea tuore puu
ja minä
että jonain päivänä vien sinut oikeaan metsään
josta keskustelu siitä mitä tarkoittaa i'll take you




ja on järvenranta
jota voi kiertää
ja bussi, joka taas kerran juuri mennyt
betonilähiöiden
korkeiden kerrostalojen
amerikkalaistyylisten uusrakennusten
funkkistalojen
ohitse
kukkulalle jolta koko Reykjavik siellä
auringonlaskussa

ja lintu joka päästää tai jonka siivet päästää
äänen josta en tunnista sitä
ja se seuraa meitä, minua, se seuraa minua
ja toinen sanoo ettei se ole sama lintu
mutta tietenkin se on sama lintu
se tuli tuttavaksi metsässä
ja jatkoi
matkaa vaikka rumat rakennukset ei puita
aina vain sinisellä taivaalla laulu



ja autioituneet talot, keskenjääneet
huoltoaseman vessa ja elokuvateatteri jossa elokuva juuri alkamassa
ja me
vain sisään ja tietysti tauko keskellä elokuvaa
joka olikin hyvin uskonnollinen
ja kuinka nauramme molemmat
kun lapset juoksevat lopussa viljapeltoa
valkoisissa vaatteissaan
ja puu niin raamatullisena

ja kotimatka kestää puolitoista tuntia jalan
ei tarvitse kävellä niin nopeasti
mutta minä teen kaiken niin
enkä tee, minä sanon. en kaikkea ja me pysähdymme pimeään

mutta ei enää pimene
vaan alkaa aurinko nousta
jos valvomme näemme molemmat

puolenpäivän aikaan sataa
tuuli oli yltynyt jo aamusta
kaikki ikkunat auki
ja ovi pitää ääntä
minulla on punaista teetä ja en tiedä mitä reykjavik tulee olemaan minulle
sanon metsän reunassa etten pidä tästä kaupungista
mutta
sanoinhan minä helsingistäkin
ja joka kerran kun kävelen puistomme viertä katuja joita kävelin silloin
niiden talojen viertä joiden asukkaita ihmettelimme
minä kaipaan ja rakastan
siksi kai anna järvisen laulu.

aftur
aftur aftur

jonain päivänä
tänne takaisin.

Koko päivä kaupungilla
ja maailman kaunein villamekko
niin,
se löytyi kun piti löytää villapaita ystävälle
ja täti oli niin kiltti, punatukkainen,
että pisti minulle sen jemmaan
vaikka koko kesäksi
että kun saan palkkani tulen ja ostan sen
kuin minuun valettu
se mekko

But there’s only one thing on my mind
Searching boxes underneath the counter
On a chance that on a tape I’d find
A song for
Someone who needs somewhere
To long for

Karjalanpiirakoita
musta paita jauhopaakuissa
"what are you doing?"
"carelian pies"
ja mukilla pyöreäksi ja ohueksi
"what are you doing?"
"Carelian pies"
uudestaan ja uudestaan ja uudestaan
kun jokainen vuorollaan käy jääkaapilla
ja minä kaulitsen mukilla
lihapullilta näyttäviä taikinamöykkyjä
ja puurokattila

huomenna vappuaatto
joka ei ilmeisesti ole juhla täällä
mutta suomalaiset
suurimmaksi osaksi suomalaiset
kokoontuvat yhteen grillaamaan

en tiedä jos menen vain johonkin kahvilaan päiväksi lukemaan
kirjoittamaan ehkä vain
maitoontehtyäteetä ja vesi ikkunoiden takana

lähdön hetket

se alkaa näkyä kaikissa
siinä että ei tiedä mitä sanoa
ja sanoa väärin ja ovia ja ovia ja kiirettä ja lupauksia
haluaa tehdä kaiken
haluaa nähdä kaiken
haluaa olla kaikkien kanssa
ja lopulta siihen että on vain omassa huoneessaan ja pistää musiikin

kaksi tuntia levykaupassa ja myyjä tarjoaa kahvia kun me kuunnellaan
levyjä levyjen perään
revitään muovit päältä

ja soittaa suomen laajakaistayhtiöön
irtisanomistarkoituksissa

soittaa tulevalle työnantajalle
ensi kesän tarkoituksissa

miten omituista
miten omituista tämä kaikki
tämä kaikki kun kävelee sateessa ja tuulessa
ja huomiseksi ehkä illasta taas aurinkoa
kun istuu lukemassa filosofista kirjallisuutta siinä ensimmäisessä keltaisessa kahvilassa
ja se on jo ihan oma
tietää että saa istua tietää miten
on pöydät jotka on lempi
tietää minne kadulle vie ensi viikolla äidin ja isoäidin ja minne veisi isin että näkisi lintuja
ja silti ei tiedä mitään
ei tunne yhtään
niin että olisi sisällä
voi nieleskellä

Homesick
Cause I no longer know
What home is
-Kings of Convenience -

tuuli

niin että paiskautuako tielle
yrittää juosta mutta vain toiseen suuntaan kulkee

emme koskaan näin kovaa tuulta
ja sade piiskaa mutta tuuli ei ole kylmä
se ravisuttaa onnettomat muutamat puut, jotka tuskin ihmisen korkuisia
ja siksi kuulemme tuulen äänen
kun ei puita
jokainen ikkuna, joka kiinni vain pienellä salvalla
ovet, katot, lattiat
kokeilee jokaisen rakosen josta pääsisi sisään
lämmittelemään?
tuuli tuuli.

tuulen ääntä minä ehkä kaipaamaan
tätä
kun ei ole muuta kuin tuuli
ja merestä nousee valkoiset vaahtopäät
metrinkorkuiset

juosta sateesta
yrittää juosta tuulta vastaan
ja kun se vetää ilmaa uuden kerran
ennen kuin puhaltaa
juoksee vähän nopeammin vielä

eikä se edes kuin 10m / sekunnissa

islannin harjoitukset nro 1

ég fór til Esja í dag
og það var skemmtilegt og fallegt

Georg hleypur en Camilla og ég hlaupum ekki
en ég var hestur og Camilla var fjall geit

þar var ekki hvasst, bara sól
og við vorum mjög heitur

nuna er ég að læra islensku
ég á próf í morgun
klukkan hálf tvö

já
ég ætla að enda nuna
af þvi að ég á ekkert að segja
ella
ég bara kann ekki
ég er ekki svona góður að skrifa íslensku
(ekki lika að tala)
en
það skiptir ekki máli

allt ágætt

mér finnst gaman að vera hér
og ég nýt aðislega
allt
allt allt

það var góður dagur
já það var.

voi tietotekniikan ihmeet
voi istua ulkona auringossa
ja kun on lopettanut verbien taivutuksesta kertovan kappaleen
ja kuullut englantiansa korjattavan
voi lukea minne sikainfluenssa on levinnyt ja kirjoittaa
vähän

yhtäkkiä piha täyttyy kansallispukuisista tytöistä ja smokkeihin sonnustautuneista lierihattupäisisitä pojista
ja valokuviavalokuvia
ja yhtä nopeasti kun jatkuva virta
he katoavat keltaisiin busseihin
viimeinen tyttö musta hame liehuen juoksee
koska ei olekaan ihan yhtä tuuletonta

kaupunki kaukana
näkyy aina vaan se kirkontorni
se näkyy kaikkialle
miten jättimäinen se onkaan

ja kun on korvissa Sigur Rós
tai Múm tai Ólöf
koska vain islantia vain islantia tänään
ei haittaa vaikka autoista lähtee ääni
ja ihmiset, jossain kaukana
puistoissaan kukin
tarkenisi teepaidassa
tuulessakin tuulessakin

minä heräsin sitä varten aikaisin
että istuisin ahkerana

mutta mutta
tämä levottomuus ulkona paistavasta auringosta
ja lämpöasteista ja tuulettomuudesta
ei auta vaikka istuu jalat ristissä koitta meditoida
sitä kestää vain neljä minuuttia
ja on noustava koska musiikkikin oli päällä
eikä alanis oikein meditaatiomusiikkia ja parasta olisi kuulla vain linnut

mutta linturetki jää tänään
on pakkopakko pakottaa

ja hurjan väkivaltaisia unia
joissa piiloutuneena aseistautuneena
jotenkin sellainen actionelokuva meininki
ja viiskytluvun vaatteissa miehet kävelee ja pelkää että näkee mutta ase esillä
ja sitten tuttu ääni sanoo että nyt joku tulee ja ei ole varma onko silmät auki vai kiinni
mutta ampuu ampuu ampuu
ja hallitsee uniaan niin että päättää että jotkut toiset askeleet toiseen suuntaan
ja että voi tehdä taian
jolla muuttuu näkymättömäksi tietyn ympyrän sisällä
mutta herää ennen kuin on päättänyt missä on keskus

ja aamulla viesti äidiltä että on syntynyt terve tyttö
ja tahtoisin lähettää kortin sinne uuteen perheeseen

mistä keskittyminen. kaksi tuntia aikaa ennen kuin tauko. kaksi tehokasta tuntia. tehokasta tehokasta.
tehokasta, hanne.

Auringonlasku tapahtuu seitsemässä minuutissa
vaaleanpunaisista oransseista taivaista siniseen ja tummempaan ja tummempaan

huomiseksi
on luvattu 11 astetta lämpöä, täysi auringonkuva 0m/s tuulta
ja
minulla on ylihuomenna islanninkoe

mutta eilen lupasin etten enää valita tänä keväänä.
joten en valita sitä että on istuttava ehkä ensimmäisenä ja ehkä ainoana islannin historian kauneimpana päivänä sisällä lukemassa ja rustaamassa sanoja keltaisille muistilapuille.
enkä valita siitäkään että tiistaina kokeenjälkeen alkaa sadekausi, että koko loppuviikoksi on luvassa kaatosadetta ja kovaa tuulta.

mutta minähän tykkään sateesta
vaikka kumisaappaat ja pilkkusadetakki onkin suomessa

eikä haittaa enää yhtään ettei ole aikuinen
kun istuu lähes neljä tuntia kahvilassa
ensin tee sitten kaakao ja kaurainen keksi
kaksikymmentäseitsemänvuotiaan kauniin naisen kanssa
joka ei ole yhtään sen aikuisempi
nauraa vielä kotonakin että hyvänen aika
kuka tahtoisikaan pistää virkapuvun päälle ja kirjoittaa lauseita joissa on pisteet ja pilkut ja isot alkukirjaimet
ja aina hillitysti vain sanoa eikä yhtään ääntä kovempaa tai yhtään itkua kadulla tai hyppiä viivoijen yli tai hyräillä lumiukon säveltä keskellä kevättä, anteeksi kesää täällä

ja kuka jaksaisi opiskella mitä pitäisi
kun voi innostua väreistä
tai unista
tai tarinankerronnasta
ympäristökasvatuksesta
siitä että voi kastaa keksiä kaakaooon
että voi oppia että fäärsaarilla peruna on omena
että voi keskellä päivää kun on kirkasta auringonpaistetta
kuulla
you look so pretty
ja sitten painaa pään pois toisen kaulaan
että nauraa ja ravata keittiön ja eteisen väliä kun huoneesta tulee
se nainen jonka naamaa oli kuvattu punaiseksi vanhaksi omenaksi
jota ei ymmärtänyt, koska nainen on kaunis ja nyt hän tulee ulos huoneesta
jossa asuu hän, joka kuvasi naamaa näin
ja alkaa nauraa ja istuu tuolille keittiöön ettei näe
koska on huvittavaa
kuulla huoneesta huoneeseen espanjan kieltä
kuunnella sitä kun on ihot
aina sama sana
toistuu

kun voi kurkistaa ikkunasta taivaan värejä
kuulla punatukkaisen tytön laulavan kapeita katuja alaspäin
miten nauttii kun kääntyy katsomaan uudestaan uudestaan uudestaan

kaikki kukat puutarhoissa
puissa hiirenkorvat
toisissa enemmän auki toisissa ihan pienetpienet juuri vihertävät
ja vaikka äiti ei usko
voikukatkin kukassa
jo oli

enkä ole yhtään stressaantunut
en vaikka ehkä olisi hyvä että olisin
ehkä jännitin niin kovin sitä ensimmäistä koetta
etten enää

kanski
allt er ágætt
það skiptir ekki máli
mér likar æðislega
vor
sem við eigum hér

Vaalitulokset!

kirjoitusinto lopahti siihen mistä alkoikin
tai oikeammin
otin itseäni niskasta kiinni
ja on pakko harjoitella islantia ylihuomiseksi
sen jälkeen olen vapaavapaavapaa
ainakin illuusioni vapaudesta on vapauttava :)

tajusin
aamiaispöydässä
oli hikisukkaa (täältä ei saa kunnon tummaa leipää sitten millään)
jugurttia ja mysliä ja omena ja joululta tuoksuvaa teetä ja appelsiinimehua
että en minä ole kyllä yhtään aikuinen
että on hassua kuinka ajattelee, että voi, lapset
ja että muka on jo tullut tiensä päähän ajatuksineen
mutta sitten
tuleekin tajuaminen kuinka lapsi sitä vielä on. niin kuin toinen Dideistä sanoi
että olet vielä niin nuori
että hänkin kun oli teini-ikäinen
minä sanoin, no, en minä nyt sentää enää teini-ikäinen, toivottavasti
mutta Didi vain totesi, että mitä sinä olet, 23? että vielä sitä aikaa
että kyllä
minä olen nuori
samaa kategoriaa kuin teinit.

kauhistutti. Eikö mitään mitään kehitystä ole tapahtunut?

ja tämä kaikki. tällä tavalla kirjoittaminen
rivittää nyt tällä tavoin
jättää väliä ja tyhjää

ja miten eilen vaelsimme läpi Reykjavikin yön etsien ilmaista kaljaa
valmiita myymään sielumme oikeistoliberaaleille
mutta olisihan se pitänyt arvata, että heidän juomansa maksaa
enemmän kuin kivassa baarissa
ja hyvä niin sillä
vasemmisto on voittanut vaalit täällä!
Tulokset!

Saa nähdä mitä kruunulle nyt tapahtuu, tai tapahtuuko mitään.

mikä riemu

vaikka en olekaan yhtään poliittinen.

kirjoitta

miksi mä aina
aloitan niin myöhään

kirjoitin päiväkirjaan : "mulla on vaan olo
että kirjoittaa"

ja sen kirjoitettuani tajusin
että niin
miksi hitossa mä kirjoitan tuon enkä kirjoita.

joten aloitin
avaamalla tiedoston
ja oveen koputettiin
kuppi teetä
ja tunnin jälkeen
aloitin
mutta kello vaikka mitä
taas
ja niin paljon tekemistä

eikä silmät enää keskity

ja hulluinta tein tänään
käänsin vanhoja päiväkirjamerkintöjä englanniksi
miten hullua
miten hullua
mutta kulutin koko iltapäivän ennen joogaa siihen
ja upposin voi
miten se oli hauskaa

mua kihelmöi
jotenkin muuttaa kaikki
pistää ihan uusiksi
olen kyllästynyt siihen tekstiin joka mulla on
se on kirjoitettu jo niin monta vuotta
sitten
etten ole enää se
en kirjoita niin
haluan kirjoittaa niin kuin minä
näin
että on välit
että on sanat
ja sanat
riveillä niin kuin runot mutta ei runoa yhtään ollenkaan.

haluan pistää ihan uusiksi kaikki
se kihelmöi mun sormissa
saako niin tehdä?

muuttaa
muuttaa kaikki.

Tajuaminen

päivillä on muisti
ajanjaksoilla
minun ruumiini
minä
muistan

vaikka en ajattelisi
vaikka en muistelisi

niin se on

olen tiennyt sen aina
totta kai
on päiviä kun tulee vain suru eikä tiedä miksi
ja sitten lukee
vanhoja päiväkirjoja kalenterimerkintää
ja niin

minun yliherkkyydelleni on selitys
hyvin yksinkertainen
kun kääntää sivuja taaksepäin

miten naiivia kuvitella
että vuosi sitten tapahtunut
ei jäisi minuun

että jos joku ensimmäinen poikaystäväkin jää
niin miksei kaikki askeleet huoneessa edestakaisin
syömättömät päivät
uusi bussireitti

tietysti minä muistan
minussa muistaa jos soluillakin kerran on tietoisuus
vaikka en uskokaan siihen mutta silti

ja kaikki säännöllisyys
miten minun ruumiini on säännöllinen jopa sairastumisessaan
miten säännöllisesti minuun
meri meri meri aina vaan

ja tekisi mieli huutaa juosta ääneen
kuulkaa kuule kuule minä tiedän
kaikki on vain sitä
että on suru että on ollut niin suuri suru
niin suuri musta

hah

tänään piti olla hikimaja. sweathut? sellainen kai joka johonkin suomalaiseen perustuu itseasiassa. suomalaisen savusaunan äiti. shamaanit ja sellaiset. hui. mutta se peruuntui tältä päivältä juuri kun olimme Sannen kanssa jännityksestä kuolla
ja nyt on jooga vain
jossa minä yritän kertoa minun keholle
ettei ole hätää
että se voi rauhoittua

että tämä vuosi on eri kuin edellinen
että ei tarvitse säikäht
ää
jokaista liikettä joka on poispäin
että en minä tarvitsee
turvaa
mitään suojaa en tarvitse

että minä seison
seisonseison vain. ilman valoakin. ja valossa.

minä haluan opettaa
oppia haluan tuntea
että on hyvä seistä
yhdellä jalalla toinen toisessa kädessä
horjumatta.

sadesadesade

eilen oli auringonlasku
meditaation jälkeen
me ajoimme Sollan kanssa majakkarantaan
mutta aurinko oli jo laskenut
ja simpukoita aina vain simpukoita
violetteina.

ja minä odotanodotanodotan
kunnes pakko nukkua koska koe

ja kokeesta selvittyä
selvyyttä

kävelen ystävänä
kirkon takaa katua
huppu sateesta huolimatta valahtaa pois

enkä ole enää surullinen

Make way for the simple hours
No finding the time its ours
A fate or it's a desire
I know


olen itkenyt tarpeekseni
eilen Didien luona puhuimme
itkemisestä
ja kuinka minulla tämä herkkyys vain kestää ja kestää
tahtoisin jo takaisin sinne
kun on vahva
vaan onko sitä?

So let the sunshine
So let the sunshine
So let the sunshine let it come

ja mitä sitä on itkemistä
missään lopultakaan.
mitä sitä hyödyttää
ulkona vaan sataa ja sataa siitä huolimatta
aika menee
siitä huolimatta
ihmiset
lähtevät ja palaavat

ja kaikki on vain kiintymistä
niin kuin Didi sanoi
että jooga on asenne
osaa laskea irti
niistä asioita
joita ei voikaan omistaa
eikä yritä
kiinnittää

huomenna menen allekirjoittamaan
sopimukset
työstä
enkä murehdi sitä että lennän
sinne ja takaisin
enkä murehdi

nothing emotional.

So let the sunshine
So let the sunshine
So let the sunshine let it come
-Au Revoir Simone -

Ólöf Arnalds laulaa maasta
ja minä papereiden keskellä silmät koskaan
kuivina
tänäänkään

vaikka kuinka käveli katuja hymyillen ikkunasta harmaat housuissa pussit
kuinka käveli ja ovea ennen sekin ystävä
jonka vasta saamassa.

Bussi juuri lähtee ja me pysähdymme
kirosanoja suomeksi
tarkoittaa täällä esimerkiksi tietämistä
tietyssä muodossa

ehkä se sopii

hvenær sem er
vittu af mér

haluaisin kaiken olevan jo ohi.

minä sain tänään
paketin
ja nyt

lennä lintu, kiia korppi
hoi'ja miunki huolijain

voi miten tuntuu hyvältä kuulla laulua
minä haluaisin niin kuulla sen tässä
ympärillä

kerran istuttiin äitin kanssa konsertissa
ja naiset meidän ympärillä kaikkialla
laulamassa
en koskaan unohda sitä
minusta pitäisi olla enemmän niin
että musiikki ympäröi ihmiset
ei vain että ne seisoo lavalla ja sitten ihmiset katsoo omilta penkkiriveiltään.

ja tänään on päivä
kun sataa ja tulee aurinko
vuoronperään
eikä oikein tiedä onko päivä ulos vai ei

eikä tiedä onko sisällä
vedestä täysi aukko vaan

kun on täällä. täällä vaan. ja sitten kuitenkin yhä enemmän
alkaa taas palata aikoihin jotka on jo olleet
joita ei ole ollut

miten helppo on unohtaa
minut

kuvaan itseäni vielä senkin jälkeen kun on aika mennä nukkumaan
uudestaan uudestaan peilin läpi
miten meni ne askeleet ja valo tuli isoista ikkunoista
ja peilit kaikilla seinillä
silloin vain odotti sitä että pääsisi käsiin
keväästä kylmä betonimuuri ja ruoho kenkiin vihreiksi langoiksi koska satanut

tauko venyy pidemmäksi kuin lounas
there's no reason hanne, no reason hanne.
alkaa ajatella jo englanniksi
puhuu itselleen englanniksi, voiko hullumpaa

haluan kuulla nämä laulut
suoraan. haluan kuulla ne kovaa. haluan kuulla ne niin että olen Suomessa.

ei se ole koti-ikävää mutta tajuamista
missä on koti.

Tää kävelee vaan
niin kuin ei

istuu
ja paperit
pinoissa sängyllä

islannin kielisiä

Þú reyndir allt
Já, þúsundfalt
Upplifðir nóg
Komin með nóg
En það varst þú sem allt
Lést í hjarta mér
Og það varst þú sem andann aftur
Kveiktir inní mér

Eg fór, þú fórst

eikä ehkä kukaan ymmärrä näitä Sigur Rósin sanoja
mutta ne on kauniit
silloinkin kun ne ymmärtää
kappale on Ára batur
se tarkoittaa soutuvenettä

Þú rótar í
Tilfinningum
I hrærivél
Allt úti um allt
En það varst þú sem alltaf varst
Til staðar fyrir mann
Það varst þú sem aldrei dæmdir
Sannur vinur manns

Eg fór, þú fórst

ja näin kauniin musiikin
sitä katsoo valoon päin vain

odottaa

Þú siglir á fljótum
Yfir á gömlum ára
Sem skítlekur
Þú syndir að landi
Ýtir frá öldugangi
Ekkert vinnur á
Þú flýtur á sjónum
Sefur á yfirborði
Ljós í þokunni

viiimeinen säe sumun läpi valoon
sen hetken tietää
kun pistää airot veteen
aamuyöstä.

minäkin haluan

punainen tussi ja valkoiset paperit kyllästyttää

odottaa

eikä surusta ole kuin haamut vaan
valkoisissa lakanoissa
kulkee pitkin linnojen käytäviä ja Veturliði kertoo aina niin innostuneesti
eikä ehkä ole hyvä idea kuunnella Sigur Rósia kun pitäisi keskittyä
ylihuomiseen suulliseen kokeeseen

ei ehkä olisi hyvä istua tässä

are you there?

tuulessa hupusta kiinni vesi ravisuttaa puita jotka ohuita ja lyhyitä
ei ne kestä täällä

niin kuin unessa
meren rantaan
tuulta päin
minä kuvittelin
sateessakin vaikka punaiset kumisaappaat suomessa
on vain kiviä
ikkunalauta täysi

tunnit kuluvat
yhä vain yhä vain

ja Sigur Rós laulaa

You sing into the night now
Just sing on for me
You sing into the night

tuuli ja sade piiskaa
kävelee ja sitten kirjoittaa vaikka pitäisi puhua eikä kirjoittaa

ja tänään aamusta seitsemältä herätys
aurinko
kun avaa verhot
sitten suljetaan verhot
niin kuin elokuvissa kamera
ja kun ovi menee kiinni
minä kävelen ensin eteen taakse ja
istun lattialle eikä voi mitään sille
että ei olekaan vahva jaksa seistä jaksa jaksa
ettei auringosta huolimatta
ehkä voit mennä ulos lukemaan
mutta kun pitää kuunnella islannin kielistä puhetta

istuu lattialla ja kädet
mekko jossa punaisia kukkia
istuu jalat koukussa
vessassa aina ääni
kymmenen minuttia
vain kymmenen minuuttia sen jälkeen kun
ei ole vitsi
so now you have to go
vaikka juuri siksi pitää
kun on pimeässä

minä leikkaan appelsiinin
kaksi viiltoa kumpaankin päähän
sillä tavalla minä leikkaan

ja on sellainen paikka
jossa virtaa kylmä joki
ja kuuma joki
ja ne yhdistyy ja siellä voi uida
toiset ovat käyneet siellä paitsi minä
ja tyttö ja poika kantavat haukea
sen on pistänyt seinälle

eikä tule loppua ei tule loppua loppua.

pitäisi soittaa puheluita. pitäisipitäisi
vihaan puhelinsoittoja.

Minns du hur mörk den natten var
den var svart och apelsinfärgad

mutta en yhtä paljon kuin toinen.
en läheskään yhtä paljon.

Minss du hur kallt det golvet var

ja miten sitten
se että istuu lattialla kun ovi on mennyt kiinni
eikä edes kymmentä minuuttia kulunut
miten sitten kun ei mahda sille että suu
ei koskaan mene ylöspäin
vaikka harmaatukkainen bussissa sanoo että tunnistaa minut nauravista silmistä
minun silmistänikö?
näistä
jotka menevät alaspäin niin kuin suu
kaikki

kuinka tyhjää.
kuinka
aurinko ja sininen taivas
hymyillen
luvataan soittaa
eikä voi tietää että kun ovi menee kiinni
nojaa seinään

och där bredvid
på golvet
lutade de emot dina

sitä luulee
kauniiksi.

räkää räkää.
aikaisin nukkumaan ja
juuri kun vaivut siihen ettei enää oikein ole sängyssä yrittämässä nukahtaa
vaan ajatuksetkin pehmeää
alkaa soida palosireeni
what a fuck!
ensin makaat jonkun minuutin paikoillasi ja mietit mitä ihmettä
onko tämä oikea hälyytys vai bileet vai mitä ja miksi ja onko jotain tapahtunut
mutta kun et osaa erottaa onko kirkuminen juopuneiden kreikkalaisten ekaa kertaa äidistä erossa olevien juuri teini-iän ylittäneiden vaihtareiden biletystä vai oikeaa hätää
alat etsiä housuja
mutta housut onkin paita ja on pakko laittaa valot
soitat naapurihuoneeseen mutta kukaan ei vastaa
kuuntelet
mutta bileet tuntuvat jatkuvan musiikista päätellen
kirjoitat tekstiviestin
ja hälytys alkaa uudestaan
musiikki sammuu
kuuntelet
hälytys sammuu
bileet jatkuu
käyt nukkumaan
hälytys uudestaan
mutta et jaksa vaivautua
käännät kylkeä
ja nyt aamulla ainakaan oma huoneesi ei ole palanut.

tahdon tän tyhmän taudin loppuvan jo nyt
heti

heti.

viidettä päivää
vuoteen omana
mutta siitä huolimatta eilen
käsintehtyä suklaata lasivitriinien takana
ja kun tyttö kirjoittaa mustalla tussilla vääränkokoiseen kuoreen
minä opettelen ulkoa
starfsmannastæði fyrir siðumúli 1
autojen kuvat betoni kylmää

ja nyt minä kuuntelen uudestaan uudestaan uudestaan Anna Järvissen såhär

kävellään satamaa
laivat ikkunasta joiden takana vanhat kalastajat
ottaisiko mukaan jos kysyisin?

kuikan ääntä.
miten kaipaankaan kesään laiturille
joka on vaihdettu sen jälkeen kun opittiin uimaan
ainakin kerran
sorsien jäljet pesty moneen kertaan
järvi tyynenä.

tuuli yltyy se yltyy kun kävelee kotiin
ja vesipisarat asfaltille
kuplamuoviin käärittynä
kysyvät mitä se sisältää
ja vastaa yksinkertaisena
myöhemmin tajuaa että olisi voinut sanoa kaunistakin.

kun on kipeä ei pitäisi itkeä

valaslaivaa varustetaan
sitä millä valastetaan suuria valaita
mustat.
vieressä toisten yritysten whale watching

ei koskaan
enää
voi saada sitä
yötä
kun taivas oli ihmeellisen sininen

(sinä olet
sillä tavalla kuin taivas oli ihmeellinen)

ei koskaan enää
voi saada sitä
kun minun metsäpolku
ensimmäistä kertaa toisen
jokainen kyyenel toive

en av oss såg på en annan
inuti och bredvid
och undran var stor
vem är det här?
Hur kom jag hit?
Var har jag varit tills nu?

mä vihaan
opettaa kirjoittamista aikuisille
tai siis
lukea aikuisten tekstejä ja antaa palautetta
oi
miten inhoankaan tätä työtä!
ensin vuoteen kukaan ei kirjoittanut mulle mitään
ja yhtäkkiä kaikki lähettävät viikoittain uuden opintoyksikön ja äääh
lisätehtäviä ja kaikkea
aikuisten kanssa ei oo yhtään hauskaa

mä kaipaan lapsia
kun ei mitään arvosanajuttuja.

ja toisena minuuttina on niin hyvä olo että jaksaisi lähteä ulos
ja toisena taas vaipuisi sänkyyn koko päiväksi
tekemättömyyteen

huomenna jo perjantai.

kaksi päivää jo maattuna sängyssä
ja nyt kolmantena
ei vieläkään lähtenyt viimeiselle islannintunnille
vaikka ehkä olisi jo voinut
sen verran parempi jo
tämä flunssa
jo kolmannen kerran islannin aikana
keskimäärin siis, kerran kuukaudessa mulla tää tauti.

mikä ihmeen vastustuskyvyn lasku kehossani on tapahtunut?
tavallisesti olen kerran vuodessa, korkeintaan kaksi, kipeä

höh.

en tahtoisi yhtään maata täällä sisällä kun aurinko paistaa
ja olisi tuhottomasti toimitettavaa
kirjaston kirjat on myöhässä
mutta seisominenkin huimaa
eikä ruoka tahdo mennä alas
ja toiset sanoo että huoneessa on pakkasta kun oma olo niin kuuma ettei tarvitsisi edes peittoa

ja ylen areena ei toimi täällä. ei voi katsoa edes muumeja.
tänään olisi dinner partyt joihin en nyt voi ottaa osaa koska en usko että vielä kykenen kokkaamaan mitään erityistä ja osallistumaan sosiallisiin rientoihin kun silmät ei pysy auki ja nenä vuotaa ja sellaista köhimistä tiedättehän
ja joogakin jää jo kolmannen kerran väliin
tyhmä tyhmä ruumis.
voisiko siitä päästä jotenkin eroon?

miten tahansa sille yrittää olla mieliksi niin ei
kelpaa
pitää sairastellakin vielä!
keväällä!

plaah. plaah. plaah.

Helsinki tule mut hakemaan

Kiitos, Suvi.

Vitsipparna har somnat de drömmer sig bort
till oktober till en himmel med svarta moln på
till när vindarna lyfte det spikraka regnet
tid tolv meter och sedan släppte ner det igen

De drömmer om gatans golvbrunnar i rusningstiden
och om självgoda smarta bilar
och om kvällen när de själv blev till

Och jag längtar redan har redan hemlängtan
Helsinki tule mut hakemaan tule, nyt mennään

Ska jag våga gå där du har gått nu vad vill jag se där
blir jag nöjd med ett lyckligt slut
tror jag att jag ska möta dig mitt på grusvägen
eller i mjölkbutiken

Och hur visste du att ljuset var släckt stod du bakom mig
kröp du in under min säng
var det du som stoppade om mig när allting var förlorat

-Anna Järvinen, Helsinki -

koti

parasta
on huomata että osaa liikkua kaupungissa
ilman karttaa
että tietää missä on vaikka ei ole minkäänlaista käsitystä siitä missä katu jonka nimen näkee on
että ei tiedä tarkalleen edes suurinpiirtein
mutta kartta kaupungista on sisällä jo
tietää vuorista tietää merestä tietää kirkon toreneista korkeista kerrostaloista
jalat tietää ennen kuin tekee päätöstä
juoksee juoksee
ensimmäistä kertaa
ehkä useampaan vuoteen
juoksee ihan liian kovaa siihen nähden mikä on kunto ja voima
tehdasalueet ja aurinko joka
muistuttaa elokuusta.

puutarha ja repussa kirja
vesipullo villapaita ja kaksi pitkähihaista
ei tarvitse enää takkia
tai tänään

kävellään kirkkoon
ja siellä puolalainen pariskunta naimisiin
takapihalla ovessa risti
this would be good place
for what?
ja pappi vieraineen tulee ulos

kävellään hautausmaata
ja suvuilla suuret alueet kaikilla sama nimi

ja minä kävelen kauppaan joka ainoana auki tänään toisena pääsiäispäivänä
ja kevään ensimmäinen jäätelö
erilainen kuin kun kävelee omassa maassa
suklaata ja lakritsia mutta ensimmäinen jäätelö silti
ensimmäinen jäätelö ja kadut joita pitkin kotiin
sanoo kotiin
vaikkei edes pidä tästä huoneesta tästä talosta jonka keittiössä vain nopeasti

ja Sigur Rós
toisina hetkinä kun kävelee kotiin
täällä Islannissa
villamekko päällä
islantilaista villaa ja villapaita sekin
ja turisti kysyy tietä keskustaan
ja hymyillen suomalaisella englannin aksentilla voi sen kertoa.

Tää viikonloppu
oli pohjoisessa
Isafjörðurissa
ja nyt on taas uusi islantilainen ystävä Ingi
jonka kodissa sain nukkua
ja lauantaina kuusi tuntia oksentaa
niin.

mutta me tanssimme niin
että minulta lähti kenkä ja Sölvi nosti minut ilmaan ja en muista FM belfastin esiintymisestä muuta kuin tanssin tanssin tanssin ja Reykjavik!in aikana hypimme niin että jälkeen istuttiin Sölvin kanssa ulkona tupakoivien takana lumisateessa koska Sölvillä se tunne mahassa mikä minulla aamulla
ja Múm soitti uusia lauluja ja Sing Fan Bous oli mahtava

hautausmaalla oli pankin jalkapallo
Sölvi ja Ingi söivät iltapalaksi härän kieltä minä ja Sanne salaattia vaan
ja paluumatkalla istuimme kuumassa altaassa tien vieressä vuoret ja vuoret ja vuoret ympärillä.

miten lähellä ne ovatkaan siellä lännessä.

ja
minä jään kesäksi.

herätys soi kello yhdeksän
ja on suihku ja aamupala
ja sitten keitän kaakota termospulloon (joka on nyt tuossa iso sininen kaksi mukia kannessa kirjoituspöydällä odottaa pesua) ja eväsleivät
ja Hlemmuria ennen
puhelin soi
että bussit ei kulje ennen kahtatoista
koska on torstai joka on sunnuntai

mutta me päätetään mennä Viðeyhyn
ja kävellään kivien reunaa
sitä tietä jota ensimmäisenä sunnuntaina
kun ei näkynyt vuoria,
pelkkää sumua vaan
nyt ne on teräväpiirteiset, luntahuipulla
ja aurinkoviivat
mustaa

mutta lautta menee vasta puolikaksi
ja me ollaan jo ennen yhtätoista
sitten istutaan niemen kärkeen kivien päälle minulla villamekko
ei ihme että kuuma auringossa
ja linnut lentävät kivikosta
ja mies tulee autolla onkineen
ja amerikkalaiset turistit kun jo kävellään pois

tehdasalueella
joka ei ole minusta yhtään viehättävä
mutta Georg sanoo don't complain
ja me kävelemme puutarhaan
ja kävelemme kesällä kasvavien yrttien ohi
tähän tulee raparperi se on melkein sama islanniksi
ja erilaisia minttuja
eikä kukaan tiedä jos niitä vähän varastaa kun niitä on niin paljon
ja istumme pitkään ankkojen ja hanhien ja joutsenten takana
keskustelemassa millä tavalla maailmaa pitäisi muuttaa
kunnes tulee
ehkä varpunen tai rastas
äh, unohdan lintujen nimet niin nopeasti (miksi isi ei koskaan unohda?)
ja se lähestyy meitä silmillään

ja minä sanon ettei olla vielä syöty voileipiä
että we have to ja että we have to johonkin kauniiseen ja kivaan paikkaan
ja koska minä sillä tavalla en osaa sanoa kauniisti
me istumme parkkialueella jäähallin pihassa voileipinemme
jonka minä tiputan asfaltille ja kaakao tuntuu
että tulee nenästä ulos
ei suudelmia koska lapset voivat saada väärän käsityksen
jos niille on kerrottu vain perhosista ja mehiläisistä

minun huoneessa verhot kiinni
ja kun kävelemme takaisin kaupunkiin
ovilla
maija joka sanoo että onnellinen
ja minä nauran ruokatavarat repussa
ensimmäistä kertaa juoksemaan
pitkästä aikaa
meren rantaan?

miten silloin juoksikaan ympäri töölönlahden
juoksi koko lenkin seitsemän kilometriä
ja hiekkateitä haariksella
omakotitalojen välistä
vaikka ei yhtään tehnyt mieli
jälkikäteen suihkussa hymyilemässä
kun jalat tuntuu ja hiki huuhtoutumassa

ja nyt keittiö täyttynyt suomalaisista
Maijalla kuusi vierasta
kaikilla vieraita ja suurin osa pohjoisessa
jonne mekin huomenna
Sannen kanssa.

eikä osaa sittenkään päättää
että juoksemaan vai kuuntelemaan musiikkia
näyttää sateelta.

mutta minä tykkään
veden äänestä.

ensin maasturi otti minut kyytiin skipholtilta
sitten otettiin Sanne kyytiin
ja ajettiin kirkon parkkiin
ja syötiin lounas vanhassa kasviravintolassa
josta nappasin lapun jooga-ajoista

ensimmäinen museo
oli kaikkea
yksinkertaisia valokuvia
suurennuslasissa taivas suurennuslasissa maa
surrealismia
ekspressionismia
kubismia
kaikkeakaikkea

toinen museo
oli sama jonka jo olin nähnyt
ja reijistä kuului puhetta
ja ihmiset ottivat asentoja

ja sitten hain paketin
jonka sisällä
pelkät lenkkarit

ja nokkosteetä
tuoreita sämpylöitä, omenapiirakkaa
Sollan äidin luona
Laugardalurissa
ihan uima-altaan vieressä
aurinko terasseilla
ihmiset kahvikuppeineen
me mekkoja hypistelemässä
alle neljätoistavuotiaat tytöt ja äiti
hissillä kirkkoon ylös joka remontissa

ja lukee
sähköpostiviestit
joissa grattis
du har fått nordjobb!

ja nyt minun pitäisi päättää
viiden päivän sisällä
että vietänkö kesän Akureyrin läheisyydessä Fosshólissa
vai palaanko Suomeen
kesän alussa

Tekisi mieli pomppia ympäri taloa
ja kysyä kaikilta
että mitä että mitä
mitä päättäisin
tekisi mieli osata valita oikein ja äh ja äh

ja olen niin innoissani!

aurinko paistaa
ja minä en edes ole noussut sängystä
kuuntelen vain musiikkia
ja järjestelen islannin kuvia kansioihin.

tänään on päivä
kun en välitä mistään.

sen jälkeen
kun on istunut pehmeällä lattialla
oranssiin pukeutuneen nunnan kanssa
pistänyt kädet paperin päälle
ja katsonut sadetta ikkunasta tielle jolle bussin pitäisi tulla
on pelkkää niin
että hyppii sateesta huolimatta laattojen viivojen yli ja tekee suunnitelman
että kuljetaan määränpäätä tietämättä
mutta toinen kysyy jo kahden sekunnin päästä
että minne
ja sitten sanoo ettei tehnyt mitään mitä piti
ettei mitään
että tämä päivä oli vapaapäivä
ja ettei sitten olekaan mitään yhteistä vapaapäivää
koska on helppo unohtaa
että on olemassa sellainen
tyttö jonka suupielet menee alaspäin luonnostaankin
ja joka hymyilee jo toisen tien päästä
ensimmäiselle mahdolliselle aamulle
kun ei ole pakko herätä seitsemältä kouluun

ja lopulta ei hypitä enää viivojen yli
sateesta huolimatta
vaan kävellään edestakaisin
samoja katuja
pysähtymättä rapistuneiden rakennusten oville
puumajan kohdalle punaisen talon jonka kellarissa kirjoja

ja toinen niin pitkä
että pää ylettyy vaan vatsan kohdalle
mutta se pitelee kiinni
koska ei pysty lopettamaan
sitä merta
joka jo vuosi sitten
että kaikki niin kuin silloinkin
kun seuraavana aamuna piti herätä sairaalaan katsomaan
ja silloin oli tytöt minun
minun vieressä
ja katriinan keitot
hiljaisuutta ovien takana

ja itkee sateessa läpi reykjavikin yön
ja kävelee tytön ovelle mutta kävelee ohi
kävelee katsomatta tuleeko autoja
mitä sen väliä
jos on jäädäkseen alle

ja múm laulaa kauneimman laulunsa islanniksi
eikä halua muistaa mitään
ei halua muistaa yhtään mitään

haluaa vaan pois
kaiken pois vaan kerralla
mutta varpaassa on arpi
siitä kun pojalla oli niin pitkät varpaankynnet
ja mistä sen tietää kuka lävisti ensimmäisenä

paitsi että jos pysähtyy nojaamaan katulamppuun
odottaa koska tulisi hyvä kuvakin
ja ensimmäiset maistuu aina suolalta
enemmän kuin ne jotka on pitkän matkaa
kaulalle
odottaa ja odottaa
ja valot sammuu
ikkunoista.

miltä tuntuu

I just want to stare
out over these snowfields

Tyttö sanoo muistatko lumikinokset
kun tultiin
miten paljon lunta
minä sanon että muistan vain leipomon
ja ensimmäiset viikot
ensimmäisen yön
kuinka sitä kaipasi
takaisin
katsoi lentojen hintoja
ja laivankin piti olla
perillä syntymäpäivänä. mikä lahja.

When the ice begins to thaw
Becomes the sea
Oh, you will see
How beautiful we can be

ja ovella espanjalaisten ryhmä
ja sitten on huominen. aina huominen
kaikesta huolimatta
ja kuinka vaikea muistaa
the essence of life is struggle

vuosipäivä

vuosipäivä
hän kirjoittaa
vuosipäivä mille
sille ettei hän kuollutkaan vai sille että halusi kuolla

ja samaa sanaa
miettii kun makaa melkein unessa
siinä rajalla
että tuntuuko se
samalta
kun päivillä on muisti
kuitenkin

ja sade sataa kuin joku olisi suihkussa
ja muistaa sateen
jonka takia tuli hakemaan sadetakkia
punaista valkopilkullista
ja nyt ne kaikki ovat siellä
saappaat sadetakit ja sateenvarjot

ja jäädään kirpputorille juomaan appelsiinimausteteetä
jotta hattulaukku ei kastuisi

It's not meant to be a strife
it's not meant to be a struggle uphill

ja syntymäpäivälahja eräälle erityiselle
suomeen odottaa ikkunalaudallani
paluutani tai postitusta
ellen kiinny siihen liiaksi

ja yhtäkkiä alkaa itkettää
kuin tyhjästä

Undo : if you're bleeding
Undo : if you're sweating
Undo : if you're crying

ja sinistä taivasta. täällä aina
yhtä aikaa sateen kanssa
niin että tulee vain sateenkaaria

enkä minä voi unohtaa
enkä edes halua
miten me teimme myrskyn
miten me
sanoimme sanat yöllä hiljaahiljaa
miten meidän
piti tehdä yhteinen koti
kissat ja kaikki

ja se kulkee
nielusta alas
pitkään pitkään puristaa kokoon
koko ruumiin niin pieneksi
ettei näe miltä sumu näyttää

ei jakseta uida kuin neljäsataa metriä
kun on niin täyttä
ja miltä tuntuu kävellä katuja jos kuulee musiikin
miltä jos olisi pyörä ja
ajaisi edestakaisin
edestakaisin koko pienen
saaren eteläisen lahden

This time : I'm gonna keep me to myself
This time : I'm gonna keep my all to myself

ja sitten se on ohi

sitten se on ohi.

ulkona on niin lämmin sää
että tulee kuuma
kun kävelee uusia katuja
kuin turisti kartan kanssa
ja vihdoin ovi jossa iso kyltti joogasta

tiistaina tapaan Didin
meditaation merkeissä.

enkä ymmärrä miten mikään uni ei riitä
siihen että silmät eivät olisi väsyneet
vaikka valoakin on koko ajan
niin paljon

ja pääsiäisloma
huomisen jälkeen.

loma,
jonka jälkeen kaikki kokeet.

Emiliana
it's not fair to say we wasted time
in my view we just used it all up

Play me a sad song because
That’s what I want to hear.
I want you to make me cry.
I want to remember the places that we left,
Lost to the mists of time.

I know that you’ll go soon.
You’ll find out so take me with you always.

On buses that move through the night
We sleep on and on.
We got off at Memphis, black-top heat will make us thirsty.
We’ll never get sick anymore.
-Au revoir Simone, sad song-

aamu läpi kaupungin
jonka asfaltti on märkä
mutta kaunein alue Reykjavikissa
omakotitalojen pihojen välit
ikkunoissa valoja ja verhoja

ja powerpoint huomiseksi tehty
tosin se on taas jälleen mac
joten takuita siitä että se toimisi

ja silmät on väsyneet
ja mustat
kun yöllä ei jaksa pestä ripsiväriä pois

espanjalainen tai katalonialainen
tai mistä ikinä onkaan miten ikinä se sanotaankaan
osaa suomen kielisiä lauseita
ja tangoa
minä en suostu tanssimaan
mutta Sanne tanssii.

ja sitten me kävellään kun alkaa sataa ja vedän hupun päähän
ja toiset tanssivat swingiä kaksikymmentä kolmekymmentäluku
kadullakin vielä

enkä vielä kirjoita mitä viikkolistasta puuttuu.
en välitä.
vaan syön melkein koko black&green suklaalevyllisen matkalla kotiin
niiden harmaiden omakotitalojen välissä.
joka kerta uusi reitti
ja Sanne sanoo että jo siitä on onnellinen
että kuljetan hänet läpi Reykjavikin josta huomaa pitävänsä.

what is wrong with us?
me kysymme

mutta nyt on jo viides huhtikuuta
kuukauden päästä tulevat vanhempani
kuukauden ja silloin minä pakkaan tavarat heidän laukkuihinsa

kertokaa minulle missä on aika
joka menee viikkoina ohi
missä missä
miten voi olla
miten voi olla mahdollista
että kolme kuukautta sitten oli niin sateista ja sumuista ettei nähnyt vuoria
Reykjavikin ympärillä
että Esjaa
ei ollut olemassa
ja eilen
niin teräväpiirteiset niin auringossa ja vihreää mustassa
ja tänään ohut sumukerros niin että muisti ensimmäisen sunnuntain

kävellä katuja ensimmäistä kertaa
löytää tie merelle ensimmäistä kertaa
ensimmäinen valokuva
ensimmäinen kahvila
kaakao keltaisessa kahvilassa
jossa myöhemmin jokaikinen viikko
joogaa ja miten Sanne ja Vincentkin samaan kahvilaan
samana päivänä
kun pysähdytään kadulla
hei kuka sinä olet mitä sinä teet missä asut saanko puhelinnumeron
ja nyt
tämä tyttö nojaa päätään olkapäälleni kun matkustamme
minibussissa vuorien ohi
meren ohi laavapeltojen ohi
ja kuumassa altaassa me laulamme
babalam kevalam
ja voimme puhua niin
että hän hollantia ja minä suomea
eikä kumpikaan ymmärrä mitään siitä mitä toinen sanoo
mutta silti tarkoitamme samaa

ja miten käy sitten
kuukauden päästä
tai kahden

kun kävelen yhtäkkiä taas niitä katuja
joita olen kävellyt käsikädessä
pojan kanssa
jonka kanssa
miten käy sitten miten käy sitten
kun kaikki tämä jää tänne

älä mieti lähtöä
nyt
älä mieti sitä nyt
koska olet vielä täällä

se hullu tunne
että on täällä
mutta tietää
että on täällä ja tässä vain hetken
että tämä kaikki
tämä kaikki joka alkaa olla arki ja elämä ja minä
lopulta kuitenkin vain väliaikainen
se kokemus sieltä jostain maasta jonka voi merkitä johonkin paperiin
ja ehkä myöhemmin tulee se sama tunne
kuin helsingin kaduilla
että täällä minä asuin
kun kävelee uudestaan
vuosien päästä
että nämä kadut minun silloin joskus
minun minun

huokaus.

wise up

tänään oli saagaretki
kahdeksan tuntia autossa
kraateri, huoltoasemia, vuoria, aurinkoa, sateenkaaria,
menninkäisten linna ja islannin kirjallisuuden professorin kotiseutu

ensi viikonloppuna Isafjörður
musiikkifestivaali
ja eilinen stressi autoista ja autoista ja ajajista
tämän päivän päänsäryksi

minun stressitön puolivuottani.

kuinka ollaakaan
sitä saa kehitettyä mihin tahansa
arjen ja käytännön

mutta pian kun hiukset vähän kuivaneet paprikakeitto sannen luona
ja sitten Oliverin läksiäisjuhlat, tosin hän lähtee vaan lomalle

ja pitäisi tehdä se powerpoint islantiin
ja lukea se yksi kirja maanantaiksi kummatkin
mutta kuka jaksaa välittää
kun aurinko saattaa vaihtua sateeksi minuutin päästä ja sade auringoksi
ja on uusi mekko punakukallinen
ja huomenna meditaatio
ja poor knights
ja vaikea selittää mämmi englanniksi
islantilaisen naisen kotona
jossa on paljon kirjoja
ja piparminttuteetä
ja pojan tekemää valmissuklaakakkua
ja näköala jäätikölle asti

minun sisällä niin paljon
tätä maata jo
näitä kaikkia katuja jotka jo kotiin päin
kulma sinne oikopolku
islantilaiset metsät
niin paljon hetkiä jotka on unohtanut kirjoittaa
luulee että muistaa
aina

ja tänään on myös hääpäivä
ystävän
ja toivon sinne niin paljon
hyvää.
kaikki hyvä.
mutta ei minun tarvitse toivoa oikeastaan
koska tiedän että heillä on jo
hyvä.

lähtö

tyhjyys
että se on kivaa kun ei tiedä
toisaalta että se on jännittävää
ja kaikki on uutta ja mahdollista

mutta sitten
entä jos ei saakaan mitään
jos kaikki vaan katoaa
ympäriltä ja ulkoa ja sisältä

että jos minulla ei ole suomessa mitään mitään
missä minä olen siellä?
minulla ei mitään täälläkään.
mitään missään.

monimutkaisuuksien mutkat.
haluaisin varmuuksia ja silti en
haluan epävarmuuden mahdollisuuksineen
kun on epävarmuus on aina mahdollisuus

ja vaikka nukkuu enemmän kuin aikaisempina öinä
on väsyneempi
koska ei jaksakaan meditoida

minä
aina sellainen
että innostuu jostakin typerästä jutusta viisi sekunttia
ja sitten onkin tekemättömänä

ja näin unta Suomesta
näin unta kesätöistä ja niistä projekteista
ja minut oli heitetty niistä ulos ja oikeastaan kaikki projektit olivat kaatuneet
koska kellään ei ollut aikaa tehdä niitä
ja kaikki oli sellainen piiri jonka sisällä minä en enää ollut

eilen olisi ollut Ólöfin keikka mutta se oli sellainen polittiinen jossa jakkupukuiset keski-ikäiset vasemmistovihreät istuivat viinilasit kädessä ja me ei menty sisään
vaan mentiin siihen kahvilaan jossa minä vaihdoin muutama viikko sitten musiikkia ranskalaisen pojan kanssa ja jokainen ehkä teini-ikäinen joka tuli sisään oli kuin ne olisi juuri tipahtaneet sinne jostain avaruudesta ja se myyjäkin oli lasiensa takaa kuin lynchin elokuvasta
tai sitten jostain surrealistisesta kirjasta.

ja minä en halua lähteä täältä.
ja minä en halua jäädä tänne.

ja nyt on jo huhtikuu
ja minun ei pitänyt ajatella aikaa
mutta eilen aloin ajatella aikaa
koska sitä ei voi olla ajattelematta
ja sanne sanoi että nyt me kävelemme tätä katua ja meidän pitäisi nauttia
koska kohta me joudutaan sanomaan kaikelle tälle näkemiin
ja tajusin miten outoa sekin yhtäkkiä ettei mulla ole enää sannea
että se menee takaisin hollantiin ja minä menen takaisin suomeen
ja georg sanoi että hän lähtee saksaan jo kahdeskymmenestoinen huhtikuuta
ja toukokuussa me ei enää luultavasti nähdä
charlotta jo lähti
ja maija lähtee 15.5 samalla koneella kun mun perhe takaisin suomeen

milloin minä?

miksi tämä lähteminen tulee jo taas. vasta kun ehtii tottua. vasta kun ehtii tottua.

eilen lahdettyani kiirehtimaan bussiin
tulin ajatelleeksi
ystavaani
jonka nimea en kirjoittanut eilen
pamapamapama. miten saatoin unohtaa! ja sitten ajattelin hanta koko illan.

kuvittelin meidat ensimmaisena iltana sinne kahvilaan
kun yritetaan tutustua
ensimmaista kertaa
ja sitten ne kaikki seuraavat kerrat kun ei olla kahvilassa
mutta on silti teeta.

voi.
miten kaipaankaan
kotiin
ja silti
olen mahdottoman tyytyvainen taalla.

minun pitäisi olla jo matkalla bussiin ja bussilla yliopistolle
mutta ei huvita
huvittaisi vain itseasiassa istua koneella ja kirjoittaa omaani.

jos olisikin itsekäs siinä mielessä
kun kerrankin olisi sellainen olo että saattaisi saada jotain kirjoitettua
kerrankin sellainen olo että vain ihan tyytyväisenä täällä sisällä koneen ääressä kun ulkona sataa ja ei sada ja sataa.

kuinka paljon ystävistä pitää ottaa velvollisuutta?

minä tuskailen täällä sitä
että olen huono ystävä
luen ystävien kirjoituksia ja elämistä
josta en tiedä mitään
jossa en ole osana
ja se on ihan omaa syytäni
menen vain kauaskauas
en osaa pitää kiinni kenestäkään.

menetän kaikki.

koska luulen että se toimii ajatustenvoimalla
ystävyys
että riittää kun minä ajattelen jotakuta
että kun ajattelen annaa
kun ajattelen emmiä jenniä mirreä ainoa johannaa
johannaa johannaa heidiä pinjaa riikkaa suvia tinttiä
kaisaa kaisaa kaisaa iirua suppanaa mirvaa essiä saaraa saaraa saaraa
karia samia joelia raulia johannesta villeä
että se riittäisi
muka

ja aina minun ajatus jää vain ajatukseksi
tai sitten aloitukseksi
ja tuntuu niin teennäiseltä sanoa hyvää syntympäivää viikon jälkeen
kun on jo myöhässä
vaikka tarkoittaisi sitä
tarkoittaisi joka sanaa

ja teen sitä jo täälläkin
niin kuin olen aina tehnyt ja tulen aina tekemään
kuljen mieluiten yksin
menen vain enkä sano mitään
ja sitten minua kuitenkin harmittaa
kun muut tapaavat yhdessä
ja pitävät toisistaan kiinni
ja minä valitsin mennä yksin

voi mitenkä kaipaankaan
kaikkia joita ajattelen.
kunpa voisin lähettää suuren paketin kaikille
ja paketti olisi täysi näitä pyöreitä mustia kiviä täältä
musiikkia jota on paljon
joutsenten sulkia
sateenkaaria jokaiselta päivältä kun olen täällä nähnyt
ihanat mekot kaikista kaupoista
ja villapaidat ja villatakit ja sukat ja lapaset ja pipot
lakritsisuklaata
islantilaisia sanoja joissa on terävä är ja kummia kirjaimia
islanninheppa
arktinen kettu - eläviä kumpikin
vuoret
vesi vuorien välistä
meri jota pitkin minä tulen takaisin
ja viesti
jossa lukisi
minä vain pieni tyttö täältä
yhdeltä saarelta
halusin sanoa hei kun en voi kiivetä puuhun kanssasi
tai edes törmätä kirjastonhyllyjen välissä
tai kadulla kun kävellään samaan tai eri suuntaan
mutta tännekin on tervetullut jokainen
ihan milloin vaan
ainakin niin kauan kun jaksan täällä meren keskellä olla odottamassa tulivuorien tulvaa.

aprillia

Haluaisin tehdä jonkun hyvän aprillipilan.
Mutta en ole pilailijamestari.
Tai en jaksa olla.

Ja sitten lukee miten ikävästi on joidenkin onnellisten asioiden laidat. Ja miettii taas maailman vikaa.
Ja itse vaan taivuttelee islannin verbejä. Leipoo aamulla myslipuurosta pikkuleipiä eikä tiedä milloin päivä alkaa tai ei ala.

Sellainen että sataa vettä vaan ja tänään pitäisi olla mereen uimaan
ja improteatteri
mutta oikeastaan
jos rehellisesti
niin tekisi mieli maata sängyssä ja katsoa jotain paskaa elokuvaa

ja aamulla seitsemältä on virkeä koska on nukkunut sikeästi koko yön
mutta nyt yhtäkkiä silmiä painaa vain ja tekisi mieli olla heräämättä päivään tekisi mieli antaa päivän vain kulua

ensimmäinen huhtikuuta
ja miten paljon olisi pitänyt jo tähän mennessä tehdä

aika menee aika menee aika menee
eikä sitä kannattaisi laskea
sitä ei pitäisi laskea yhtään
pitäisi vain antaa olla.

Niin kuin Michael Enden Momossa
ihmiset yrittivät säästää aikaa
miten naurettavaa
ja typerää ja miten se teki ihmisistä vain kuoria
heillä ei ollut mihinkään aikaa
koska kaikki aika piti varastoida

miten tyhmä sanonta itseasiassa
ettei ole aikaa
että on tuhlannut aikaa
että aika on mennyt hukkaan

voi
miten paljon tahtoisinkaan oppia olemaan tässä.