päivillä on muisti
ajanjaksoilla
minun ruumiini
minä
muistan
vaikka en ajattelisi
vaikka en muistelisi
niin se on
olen tiennyt sen aina
totta kai
on päiviä kun tulee vain suru eikä tiedä miksi
ja sitten lukee
vanhoja päiväkirjoja kalenterimerkintää
ja niin
minun yliherkkyydelleni on selitys
hyvin yksinkertainen
kun kääntää sivuja taaksepäin
miten naiivia kuvitella
että vuosi sitten tapahtunut
ei jäisi minuun
että jos joku ensimmäinen poikaystäväkin jää
niin miksei kaikki askeleet huoneessa edestakaisin
syömättömät päivät
uusi bussireitti
tietysti minä muistan
minussa muistaa jos soluillakin kerran on tietoisuus
vaikka en uskokaan siihen mutta silti
ja kaikki säännöllisyys
miten minun ruumiini on säännöllinen jopa sairastumisessaan
miten säännöllisesti minuun
meri meri meri aina vaan
ja tekisi mieli huutaa juosta ääneen
kuulkaa kuule kuule minä tiedän
kaikki on vain sitä
että on suru että on ollut niin suuri suru
niin suuri musta
hah
tänään piti olla hikimaja. sweathut? sellainen kai joka johonkin suomalaiseen perustuu itseasiassa. suomalaisen savusaunan äiti. shamaanit ja sellaiset. hui. mutta se peruuntui tältä päivältä juuri kun olimme Sannen kanssa jännityksestä kuolla
ja nyt on jooga vain
jossa minä yritän kertoa minun keholle
ettei ole hätää
että se voi rauhoittua
että tämä vuosi on eri kuin edellinen
että ei tarvitse säikäht
ää
jokaista liikettä joka on poispäin
että en minä tarvitsee
turvaa
mitään suojaa en tarvitse
että minä seison
seisonseison vain. ilman valoakin. ja valossa.
minä haluan opettaa
oppia haluan tuntea
että on hyvä seistä
yhdellä jalalla toinen toisessa kädessä
horjumatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti