Haluaisin tehdä jonkun hyvän aprillipilan.
Mutta en ole pilailijamestari.
Tai en jaksa olla.
Ja sitten lukee miten ikävästi on joidenkin onnellisten asioiden laidat. Ja miettii taas maailman vikaa.
Ja itse vaan taivuttelee islannin verbejä. Leipoo aamulla myslipuurosta pikkuleipiä eikä tiedä milloin päivä alkaa tai ei ala.
Sellainen että sataa vettä vaan ja tänään pitäisi olla mereen uimaan
ja improteatteri
mutta oikeastaan
jos rehellisesti
niin tekisi mieli maata sängyssä ja katsoa jotain paskaa elokuvaa
ja aamulla seitsemältä on virkeä koska on nukkunut sikeästi koko yön
mutta nyt yhtäkkiä silmiä painaa vain ja tekisi mieli olla heräämättä päivään tekisi mieli antaa päivän vain kulua
ensimmäinen huhtikuuta
ja miten paljon olisi pitänyt jo tähän mennessä tehdä
aika menee aika menee aika menee
eikä sitä kannattaisi laskea
sitä ei pitäisi laskea yhtään
pitäisi vain antaa olla.
Niin kuin Michael Enden Momossa
ihmiset yrittivät säästää aikaa
miten naurettavaa
ja typerää ja miten se teki ihmisistä vain kuoria
heillä ei ollut mihinkään aikaa
koska kaikki aika piti varastoida
miten tyhmä sanonta itseasiassa
ettei ole aikaa
että on tuhlannut aikaa
että aika on mennyt hukkaan
voi
miten paljon tahtoisinkaan oppia olemaan tässä.
1 kommentti:
ihana kirjoitus. minäkin aloin miettiä sitä, että on hyvä kun on vain tässä.
aurinko, kevät ja kukalliset verhot. ja kirjoja joita rakastaa.
t.r
Lähetä kommentti