Koko päivän on ollut sininen taivas
se on aina sininen kun tekee mieli istua takan ääressä ja kirjoittaa
mutta sitten selaakin kaikkia ruokablogeja vaan etsii jotain ei oikein tiedä mitä ja tekee rahasiirtoja ja yrittää nikkaroida kukille alustaa ja pitää takkaa hengissä ja kasvimaa on tuhoon tuomittu
etanat
ne ovat syöneet kaikki pinaatit ja salaatit ja minä olen sellainen joka ottaa hanskat heti kädestä

mutta ulkona on kylmä tuuli vinkuu katossa ja aallot tulevat lähemmäksi taloa
joku aamu täytyy mennä uimaan
en ole vielä uskaltautunut
enkä kanoottinkaan
enkä kalaan
enkä kouluihin ja päiväkoteihin en toiseen suuntaan en pyörän selkään en joogaan
ihmiset ehdottelevat vuoronperään sinun täytyy mennä sinne sinä voisit sitä oletko käynyt jo siellä oletko nähnyt sitä sinähän voisit voi sinun on pakko voi
ja minä vain niin minä joo kuulostaa hienolta ehdottomasti
mutta todellisuudessa tahdon nyt vain kirjoittaa
kerrankaan en tahdo matkustaa vuorien välistä ja meren halki ja koko ajan ajatella joitain toisia paikkoja ja aikoja
pitkästä aikaa olen juuri tässä nyt missä tahdonkin enkä minä niin kovasti kaipaa mitään muuta
mies sanoo auto
meidän pitää hankkia nyt se auto niin pääset pois
ja minä sanon niin
vaikka todellisuudessa en tahdo pois en tahdo olla vasemmalla puolella tietä en oikeasti
vaikka on niitäkin hetkiä
tietysti
että ajaisi vain sitten maailman ääreen

islannissa oli jotenkin turvallisempi ajaa vaikka ihmisillä olikin kova vauhti eikä väliä kummalla puolella tietä
jotenkin sellainen autius
kun täällä kaiken pitää olla niin cool
jotenkin vain coolisti mennä ohi kaikista tai ajaa kovaa kurveista ja ei yhtään sellainen hei me ollaan landella kun puhutaan englantiakin
kaikkien kieltä hei, parasta kieltä

ja yhtäkkiä minä olen jotenkin eksoottinen
pilkkomassa perunoita, sipuleita hienontamassa yrttejä etsimässä pannua what would you like to drink ja minä sanon etten ehdi nyt mitään juoda ja olen niin eksoottinen ja vastaan samoihin kysymyksiin yhä uudestaan ja uudestaan ja hymyilen niin kuin suomalaistytöt hymyilee
ja nainen, päätoimittaja katsoo minua pitkään ja sanoo aaah, no siksi sinulla onkin noin hyvä iho ja että pohjoismaisilla on upea luuston rakenne. ja sitten tarkastellaan minun kasvojeni muotoa, millainen leuka millaiset poskipäät.
hei otanko vaatteet pois niin näette muutkin ruumiinosani?

ja seuraavana päivänä kysytään nukuitko hyvin
mutta minulla on hiukset märät ja kaikki edellisen päivän vaatteet kuivumassa ympäri taloa
kengät litimärkinä
kävelimme tulvivien jokien yli leijonavuorelle pitelimme kiinni jyrkänteen reunasta tuulesta ja muistelimme millaista islannissa oli kun saattoi nojata tuuleen
tämä mitään siihen verrattuna
toisinaan tartumme toisiamme kädestä
ja pysähdymme porrastasanteille
suihkun vesi on ehtinyt vähän lämmetä
nukuitko hyvin
he kysyvät ja tuijottavat
ja sitten selataan häälehtiä
hmm, minä sanon. hienoja kuvia minä sanon. mutta katson meren yli.
enkä ymmärrä kalastuskaupassa puheesta mitään
enkä jaksa keskittyä jatkuvasti keskusteluihin
toisinaan on vain ohikiitävät maisemat ja metsät ja vuoret usvan peitossa
toisinaan on seinissä humiseva tuuli ikkunalaseja tärisyttävä.

Tää viikonloppu
oli pohjoisessa
Isafjörðurissa
ja nyt on taas uusi islantilainen ystävä Ingi
jonka kodissa sain nukkua
ja lauantaina kuusi tuntia oksentaa
niin.

mutta me tanssimme niin
että minulta lähti kenkä ja Sölvi nosti minut ilmaan ja en muista FM belfastin esiintymisestä muuta kuin tanssin tanssin tanssin ja Reykjavik!in aikana hypimme niin että jälkeen istuttiin Sölvin kanssa ulkona tupakoivien takana lumisateessa koska Sölvillä se tunne mahassa mikä minulla aamulla
ja Múm soitti uusia lauluja ja Sing Fan Bous oli mahtava

hautausmaalla oli pankin jalkapallo
Sölvi ja Ingi söivät iltapalaksi härän kieltä minä ja Sanne salaattia vaan
ja paluumatkalla istuimme kuumassa altaassa tien vieressä vuoret ja vuoret ja vuoret ympärillä.

miten lähellä ne ovatkaan siellä lännessä.

ja
minä jään kesäksi.

huominen

On ilta
ja sitten on yö
ja sitten on aina seuraava aamu
ja päivä ja seuraava ilta ja yö
ja taas huominen

viikot menevät kauhean nopeasti. Olen ollut täällä jo seitsemän viikkoa.
seitsemän. ja seuraava viikko on Grönlannissa.
En tiedä yhtään siitä matkasta. Sinne minä kuitenkin menen. Tyhjänä tauluna.
Maahan jonka kieli.

Perjantaina näin Salka Valkan
istuin bussissa teinien ympäröimänä
ja kysyin kuskilta monta kertaa milloin
jään pois
ja sitten kävelin merenrantaa menninkäiskaupungin meren rantaa
ohi pitsapaikan jossa oli kymmenen metriä jonoa ulkona ja sisälläki
kunnes olin numeron 100 kohdalla ja teatteri oli 50
sitten ystävällinen mies joka puhui englantia jota oli mahdoton ymmärtää ja meloi kajaakkia myrskylläkin käveli kanssani teatterille ja esitys oli tietysti täynnä
mutta mahduin lopulta kuitenkin
ja se oli tanssia joten ymmärsin kaiken
Salkasta joka tanssi ja hänen äidistään
ja kirjasta oli otettu näin ollen hyvin yksinkertaistetusti rakkaussuhteet
ja loppuen lopuksi
näin jälkein päin heidän kokonaisvaltaisesta tanssistaan huolimatta
esitys oli aika kylmä.
ei siitä voinut nähdä miksi rakastuin kirjaan
silloin
kun Islanti oli saaren nimi. Islanti oli satu vain.

ja sitten minä istuin bussissa miestä vastapäätä joka puhui itskseen ja painoi silmiään ja valitti kipua. Ja minä kävelin postilta majataloon jossa oli syntymäpäivät
ja sitten me pelasimme psykolgipeliä (sitä missä yks menee pois huoneesta ja sen pitää arvata mikä on pelinhenki tavallaan) niin että päivänsankari oli psykologi
ja joimme vodkaa
mutta emme suomalaiseen tapaan
ja lopulta olin puoli seitsemältä aamulla sängyssä

ja seuraavan aamun iltapäivä oli aamiainen
ja koko päivä Sannen luona
opiskelemassa
niin että kikatimme vaan ja
puhuimme puhuimme puhuimme
ja teimme kermaista lohipastaa
ja kun emme olleet saaneet mitään tehtyä lähdimme katsomaan viikinkielokuvaa
islantilaista kuuluisaa vuodelta 1985, jonka nimeä en muista mutta joku kun jotkut korpit lentää
ja voi miten meitä nauratti
musiikki ja se että kolme ihmistä oli änkeytynyt sohvalle, joka sekin oli pieni
kuten kaikki siellä
paitsi se koko rakennus
jossa istui respassa mies jolle sanoin we are just visiting our friend
ja hän sanoi että hänen täytyy tarkastaa ja hän näppäili ruutuun jotain ja sitten sanoi saatte mennä ja minä näin valvontakamerat
sellaisessa paikassa osa täällä asuu
kello yhdentoista jälkeen ei saa olla vieraita
mutta me olimme kello kahdentoista jälkeen
sillä kuuntelimme saksalaista karnevaalimusiikkia
ja myös hyvää musiikkia
ja sitten
elina ja aarno kääntyivät omaan majataloonsa ja minä ja sanne lähdimme omiin koteihimme
katsoen toisiamme silmiin siinä bussiaseman kohdalla ja nauraen
sanoen että edellinen yö
oli edellinen yö

ja tänään
olen siivonnut
imuroinut pessyt koko ensimmäisen kerroksen koska on siivousviikkoni
jyssännyt keittiön pöytää ja hellasta rätti mustaksi
ja omaakin huonetta
ja kohta tulee Sanne
tällä kertaa opiskelemaan.
oikeasti.

Miten hiukset voi haista tupakalle
vaikka sisällä ei saanut polttaa
ei missään sisällä niin kuin ei suomessakaan
että voisi kuunnella musiikkia ilman savua

kuuntelimme niin montaa musiikkia
etten muista niistä
kuin mysterious martan
ja minä sanoin hänelle että hänellä on hyvä ääni

ja minusta tuntuu
että joku kakkaa kiusallaan minun vessaan
koska tänään ei ollut edes juhlia
mutta siellä oli kakkapökäle
vaikka olin itse koko päivän poissa...
eli se ei voi olla minun.

blue lagoon.
saattoi uida kuumassa suolaisessa vedessä ja katsoa vuoria
sauna
sekin oli
mutta ilman vettä jota olisi voinut heittää kiukaalle
silti tuli kotoinen olo
koska se oli tehty puusta.

mutta kukaan ei maininnut eilisistä juhlista
sillä tavalla että olisi kysynyt mitä minä tein
kun minua ei näkynytkään
kaikki ehkä tiesivät
että se itkevä tyttö oli koko illan ja yön huoneessan
ei tullut edes laulamaan happy birthday

ja poikanikin lähetti viestin
että minä otan tämän ihan liian vakavasti
ja melkein alkoi itkettää
koska tietysti otan tämän aivan liian vakavasti
mitäpä minä vakava tyttö en ottaisi liian vakavasti
suupielet menevät itsestään alas
se on se minun perusasento, hymyillessä viivaksi
ja silti se tuntuu pahalta kuulla
että minä olenkin se
syyllinen itse kaikkeen
vain sen tähden etten osaa olla rento
että kakkapökäleet ja vessapapereilla vuoratut lattiat on ok. että on ihan ok että minä pyyhin kännisten vieraitten äijien pissaa ja kakkaa ja spermaa. joka viikonloppu
omasta vessastani
nyt liioittelen.
mutta niinhän minä teen aina.
liioittelen koska en ole rento.

en sopisi meksikoon. en sopisi minnekään.
en tähän aikaan

parhaiten jonnekin hyvin kaukaiseen ja merenalaiseen
kun ollaan vielä ameebavaiheessa tai muussa sellaisessa
kun yksisoluiset elävät yksin erillään toisistaan

ehkä en sovi ihmisiin

vaikka Sanne sanoi tänään että hän on niin onnellinen että me tapasimme. ja sattumat.
sattumien Islanti. Muutosten Islanti. Päämiesten eroamiset koska heillä on kummallakin syöpä. Tekosyy ilmiselvästi, koska eivät halua myöntää tappiotaan. Mutta syöpä kuitenkin. Tuskin he sitä ovat keksineet.
Ja milloin ne vuoret purkautuvat?

Niin. Ehkä minun pitää olla täällä juuri nyt. Juuri kun on muutosten aika. Täällä. Ehkä minussakin.
Ja jokin minussa aina toivoo että meret huuhtoisivat ihmiset pois tai laava
tai hillitön tuuli, noin vain, kuten pyyhkeet lentävät Blue Lagoonilta Grönlantiin

Ajatelkaa
mitä ihmettä me oikein teemme täällä?
Ne hetket kun näyttää siltä, että ihmiset nauttivat olostaan, ovat niitä kun heillä on pää seikaisin, kun he eivät enää täysin ole tässä todellisuudessa.
Yritämme kyllä kaikkemme, ja välillä hyvin onnistuen, hävittääksemme todellisuuden.
Siksikö hillittömät rakennuksetkin, kaikki? Että emme tietäisi missä olemme.

Välillä sitä vaan ei kuulu tähän. Kun kuuluu maahan
kun itselle riittäisi niin vain kirkas tähtitaivas tai pilvinen tai aurinkoinen ja metsät ja järvet joet tai meret. Kivet, käsittämättömän mustat pyöreät kivet, tai valkoiset, tai pienet harmaat muodottomat. Riittäisi ihan vain se että voisi istua kivellä ja hyräillä. Että voisi silloin tällöin nähdä hymyn ja koskettaa kättä. Riittäisi kuu ja sinilinnut (voi, minun täytyy mennä takaisin kirpputorille ja ostaa Vigdiksen Z islanniksi, sillä sekin oli sattuma, että se oli ensimmäinen kirja joka sattui silmieni eteen kun menin kirjahyllylle! Valehtelematta! Laskin käteni kirjalle ja siinä se oli Z!)

Mutta mistä löytyisi sellainen paikka että voisi tanssia vain tanssimisen vuoksi
voisi olla hiljaa ja olisi kaikkia lajeja. Eihän tässä maailmassa enää ole paikkaa, jossa ei olisi ihmisen ihmisyys. Ällöttävä. Oksettava. Röyhtäily, oksentelu, huutelu, keskisormen näyttely, sylkeminen, nuuskaaminen, kuolaaminen, puukottaminen, kirveellä paloittelu, ammuskelu,

Ja onko meitä muitakin?
Onko jossakin toisiakin sellaisia, jotka tahtoisivat elää syöden vain sen minkä tarvitsee haluamatta verta. Joiden ei tarvitse sekoittaa päätään ollakseen onnellisia tai nauttiakseen kauneudesta.

Toisinaan sitä on vain ihan yksin.

Minä olen taas
suupielet alaspäin
luulen että olen aina niin
kun jotain on tapahtumassa

olen vain sellainen
joka seisoo bussipysäkillä koska on bussikortti
seisoo siinä vaan ja joku poika polttaa tupakkaa
ja keski-ikäinen pariskunta. ne on olleet uimassa.
ja katsoo kahta tähteä ja miettii kumpi on kirkkaampi ja mikä suunta
ja muut seisovat katoksessa
se poika ja se pariskunta
mutta tämä seisoo tuulessa
ja yrittää olla harmittelematta sitä että odottaa bussia
ja halu tanssia häviää

se oli mukavampaa silloin
ajatus siitä
kun katsoi kuvia ja rakennelmia ja
olut oli väljähtänyttä
Dejanin selkä minun jalkoja vasten
kun yritin katsoa miltä ne otukset näyttivät niissä kuvissa
joita oli toisen koneella ja piano jota soittamalla kaupungissa tapahtui
ja Dejan koko ajan korjaamassa englantiamme sillä sveitsissäkään ei ehkä puhuta näköjään virheetöntä

sitä on taitavia taitavia.
ja tänään kuulin myös laulun.
sellaisen laulun jossa oli minun sanojani mutta ääni
miten jollakulla voi olla sellainen ääni
ja vielä ystävälläni
että minä saan tuntea sellaisia
jotka osaavat

sanoin luisteluradalla että minullahan on taiteilijaystäviä
ajattelin sitä joka laulaa
ja sitä joka piirtää mahdottoman hienosti
ja sitä joka näyttelee
sitä joka tekee vaatteita ja lavastuksia ja saa tilasta kodin
ja niitä kaikkia jotka kirjoittavat

ja minun on niin hyvä heidän kanssaan
omalla kielelläni

vihaan englantia tänään
tuntuu etten voi sanoa mitään
en osaa sanoa mitään
yes yes já já
oh oh what yeah

olen kyllästynyt siihen ettei ole sanoja
ettei ole mitään siitä mitä minulla on
Suomessa
ja kädet
yritän selittää kaiken käsilläni
pannunaluset ja huovutusneulat

äh.
olen liian kiintynyt omaan kieleeni. liian kiintynyt sittenkin kieleen. englanti on niin puuttellinen ja minä puutteellinen puhuja. olen kömpelö. osaan vain ärrän joka ei kuulu tai sitten niin kovan ärrän että tyttö sanoo että sanoin kivasti irlannin että se är että sano se uudestaan

enkä minä halua taaskaan juhlia. en toden totta vaikka täällä on juhlat. haluaisin vain ottaa kuuman suihkun ja sitten mennä sänkyyn lukemaan.
lukemaan mitä?

ja maha on täynnä ilmaa. ja sormet palelevat. eikä minulla edes ole mitään sinne juhliin.
ja huomenna on blue lagoon.
ja kaikkialla puhutaan vain mielenosoituksista mutta minä en halua osoittaa mieltäni vieraassa maassa kun en oikeasti tiedä mistä on kyse. joudun nappailemaan informaatiota vain englanniksi sieltä täältä. sieltä täältä sanoja siksi tämän takia hallitus. mutta en tunne tätä maata. en tunne tätä maata yhtään. tämän historiaa. tapahtumien historiaa kulkua. on vain sanoja sanoja jotka eivät ole kenenkään äidinkieli.

ja minä olen päättänyt osallistua Grönlannin matkalle.
Helmikuun lopussa, maaliskuun alussa
lähden Grönlantiin

mä en osallistu bileisiin tänään. siellä ne on. Asbjörn ja hänen kaksikymmentä ystäväänsä ja he kaikki haluavat käyttää minun vessaa koska se on ainut vessa käytävällä heitä lähinnä. alhaalla ei ole vapaita. mutta eihän minunkaan vessani ole vapaa. minun vessani on minun vessa mutta se sattuu vain olevan käytävällä koska jaan sen toisen ihmisen kanssa. plaah. kirjoitin punaisin kirjaimin oveen että se ei ole muiden käytössä. vaikka siinä oli jo ennestäänkin lappu.

tyhmää. olen tylsä ja tiukkapipoinen mutta en halua että kännäävät islantilaiset ja jotkut ärsyttävät itävaltaiset goottitytöt käyttävät minun juuri siivoamaani vessaa.

plaah.

mutta lähden ulos. en tiedä minne tai mitä mutta vain ulos. Dejan tulee minun kanssa. näemme kahdentoista minuutin päästä. Hän on kiva. Vaikka totaalisen erilainen. Sellainen sosiaalisuuden sosiaalisuus. Ja vahva ja avoin ja kaikkea sellaista mitä minä en. Mutta kaikesta huolimatta hän pyysi minua lähtemään ulos kanssaan. Kohteliaisuudesta tai ei.
Jokatapauksessa, joten ehkä me olemme ystäviä.

Ja tahtoisin nähdä jo ne revontulet. Tänään siihen olisi pieni mahdollisuus. Pieni pieni, kun on taivas ollut kirkkaampi.

Vihaan bileitä.

(vaikka eilen olikin kaikesta huolimatta ihan hauska katsoa kännisiä islantilaisia ja juoda punaviiniä hienossa kahvilabaarissa)

juhlien jälkeen

oli viikonloppu
oli ystävät
tyttö joka leipoo tiskaa juoksee ja laskee meille kaikille rahat
Tampere
ekskursio nokialle
rolls rolls ja kokki lähtee muille maille
tammenterhoja kassin pikkutaskuun
ja paikallisia jotka muista kaupungeista joiden aamukaljat eivät jaksa kiinnostaa
viittomia baarissa
luumuhillo
vohveleita aamiaiseksi
kello neljältä tanssia kevyen miehen kanssa
siis ei enää silloin mutta näyttävät miten

väsynyttä väsynyttä
koska eihän sitä koskaan nuku
kun lattialla hengittää seitsemän kahdeksan
ja kaksikymmentäviisineliötä

mutta uskomatonta miten nauraa
avaa käärepaperia sanomalehtipaperia vessassa
ja melkein vähän itkettää kun on tyttö
joka ei tahdo että minä menen kauaksi
enkä minäkään tahdo mennä ja sitten olen ollut vähän rohkea,
niin kirjoittaa minulle
ja niin minusta oli tuntunutkin

väsynyttä väsynyttä
ystäviä

oo
minulla on ystäviä
ja unisilmät
sateenvarjo ja uusi mekko

minulla oli hyvä viikonloppu
ohut patja
ja paljon ihmisiä ympärillä

sain
intialaisen päähieronnan
viimeisillä aamuntunneilla unta

ja nyt
minä niin väsynyt
että nukkua käpertyä kiertyä vain

oo
oma sänky ja aurinko joka on punaisissa lehdissä keltaisissa lehdissä katossa ja seinissä

mahtavaa.
poika on tänään juhlissa ja yön
ja minun piti
piti siis
kirjoittaa
tehdä kotityöt
aloittaa koulutehtäviä
kirjoittaa ystävilleni
ulkoilla
shoppailla

no. olin järjestämässä järjestön juhlia
ja siellä meni joitain tunteja
poljin pyörällä hirmuista vauhtia
ja nyt olen istunut ehkä kolme tuntia koneella
en kirjoittamassa enkä tekemässä koulua
vaan pelaamassa

pakotin pojan lataamaan minulle lapsuuteni huvipuistopelin
ja niin
nyt en ole muuta tehnytkään kuin nostanut lippujen hintoja
ja käskenyt siivojien siivota asiakkaiden roskia
pilipali musiikki ja laitteet rikki pellejen mielenosoituksia ja sen sellaista

niin.
aivan mahtavaa ajan hukkaa siis.
tiskit ovat likaisina altaassa ja minun pääni ihanan tyhjä tehdäkseen enää mitään.

huomenna olisi lähde ja sammalretki
toivottavasti on kaunista ja jaksan lähteä

vaahtera kukkii.

lauseet tulevat töks töks
kuin pääni kuin niskani

minä olisin vanhana ehdottomasti niitä
jotka siellä peliautomaateilla pitkät tunnit rahansa kuluttaisivat
tosin minä olen niin säästeliäs että vararikkoani ei tarvitse pelätä
ja ehkä sitten kun minä olen vanha
ei enää edes ole sellaisia peliautomaatteja
sillä kaikki mummot pelaavat kotikoneellaan nettipelejä

ja joskus tulee onnenpuuska
sellainen. että hoh hoh. onpas tässä hyvä olla.
niin kuin aamulla. kerrankin minä olin se joka sai jäädä nukkumaan
huusin minäkin tulen suihkuun
mutta pehmeässä oli hyvä laittaa silmät kiinni
sitten kuuluu ääni sinä myöhästyit ja ihan pieni silitys
olin kuulemma ihana uninen
joskus ei voi olla muuta ihanampaa kuin että on toiselle kaikkea ällösöpöä ja lällyä

ja järjestössäkin oli tänään kivaa. ihmisetkin. aina välillä ujostelen niitä luonnontieteilijöitä ja sen sellaisia mutta oli hauska olla humanisti tietovisassa jossa tiesin tasan sen miksi juhlimme tänään. ja oli hauska että vieras muisti mitä minä opiskelin ja että siinä oli hänen mielestään positiivista
naurua

ja sitten tietysti yksi jota voi vain ihailla
sellainen kun haluaisi
niin
mutta jo nyt tietää että on aivan eri suunnassa
ja että he tietävät niin paljon että hän näyttääkin
juuri siltä kuin smilla
vaikka joskus se toinen tyttö se jota myös ihailen sanoi että minä
tulen mieleen

mutta minäpä tiedän heistä
että kuvia kokonaisuudesta
ja ehkä
ehkä minä tosiaan kadehdin heidän tiettyjä ominaisuuksiaan taitojaan ja elämänsä osia
mutta lopulta
ottaisinko minä heidän haavansa
niin kuin sen tanssivan tytön jalat
jotka eivät jonain päivänä enää liiku

joskus olisin valmis ottamaan
mutta sitten en enää olisi sama
enkä sitten enää tahtoisikaan
sitten ihailisin jotakuta toista sitten katsoisin ylös jonnekin

mutta paljain varpain me kuljimme hiekkateitä
ja ehkä minä itkinkin sitä
etteivät he tunteneet minua
eikä meistä koskaan tullut, vaikka itkinkin.

joskus olen ajatellut että ne joille itken saavat minusta
ja sitten minäkin heistä
en tiedä onko se sittenkään
sillä ei se riitä
tietenkään se ei riitä että itkee
pitää uskaltaa olla sen jälkeenkin eikä pyyhkiä pois sillä tavalla kuin ei olisi ollut sitä hetkeä
ja se on vaikeinta
sillä helpointa olisi pysyä etäällä

varikset pesivät edelleen
en tiedä onko siellä poikaset mutta ainakin munat

kerran minä päätin kirjoittaa kirjeet kaikille niille
jotka ovat olleet minun suurimmat vaikuttajani

mutta en tiedä

nyt minusta tuntuu että pitäisi kirjoittaa kaikille niille joita kadehtii
ei välttämättä niin että lähettäisi
kunhan pistäisi kaiken muistiin

ja kyllä minä olen edelleen katkera
kaikesta siitä mitä olen menettänyt kun olen valinnut mitä olen valinnut ja jättänyt valitsematta
edelleen minä jään.
kun muut tarttuvat kädestä suojatien yli. se oli minun suklaapalloni vaikka ei sitä ymmärtänyt kovin moni.
suklaapallo. se tulee muistaakseni Runar Schildtin novellista. Että jokaisella on jokin sellainen ikään kuin tapahtuma, joka toistuu. aina vain toistuu elämässä. tapa reagoida. siinä novellissa se oli suklaapallo. jokainen henkilö reagoi eritavalla saatuun suklaapalloon ja se miten siihen reagoi kuvasti koko henkilön elämää.

mutta minä en ole kirjoittanut suklaapalloani kuin pienelle paperille joka ei ole täällä.
sellainen se on. muodoltaan. paperin reunaan tuherrettu muutama rivi.

sellainen minä olen.

vaikka joskus iltaisin
kiipeilenkin puissa ja huudan kovaan ääneen ho hoi olemme merellä nyt ja täällä lait säätävät valaat
lait, he kysyvät. ei heillä ole lakeja, vastaa toinen.
minä kysyn heillä
ja kaikki ovat hiljaa
kukaan ei selitä mitä tarkoitti
mutta minä näen puun latvasta kauas merien taakse ja syvyyksiin
ja piilotan sinne ketunhäntiä ja pupunnahkakorvia kermasaappaita siilinpesäpuita
ja sitten pitääkin kirjoittaa
mutta minä heitän lyijykynät puusta alas ja otan taskuista punaisia ja vihreitä ja keltaisia teen kuvioita heistä jokaisesta omansa ja heidän pitää arvata kuka on kukin
istuvat ympyrässä ja viivottimilla mittaavat
uskaltavat sanoa ääneen mutta koska on ilta koska voi tulla yö minäkin uskallan
puussani
puussani joka on kivistä tehty eikä kiveksistä
ja lopulta kädelläni huit hait merelle sillä siellä tuulee ja turvallisesti istun kanoottiin ja melon järveni ympäri kaikki järveni jotka ovat minun ne ovat minun minä sanon eikä kukaan voi niitä minulta viedä eikä minun kuviani jotka minä vain näen vain minä
eikä tule koskaan aamu jos minä saan päättää
on vain laineita on vain kiipeilypuita ja mustikoita
on naurua jonka kaikki tuntevat
eikä koskaan nyökyttelyä

mutta aamut tulevat
ja niistäkin voi tehdä
pesiä ja onkaloita luolia ja vesistöjä
pitää vain osata liikkua
pitäisi osata laittaa tikut suoriksi riveiksi tai hajottaa rivit
silmät kiinni silmät auki ja sateessa hymyillä vaikka vastaantulijoilla ei olisi sateenvarjoja
kuvat kuvina ja kuvien kuvat toteen
kattojen katoilla jokaisen talon ikkunaan valo ja sammuksiin
tulitikun puhaltaminen ja päiväpeiton puisteleminen.
kuolleet kasvit jotka maatuvat kasvavat taas uusiksi puiksi

minun veneeni. minun veneeni ja vesi.
aamuisin on sumu.