voi tietotekniikan ihmeet
voi istua ulkona auringossa
ja kun on lopettanut verbien taivutuksesta kertovan kappaleen
ja kuullut englantiansa korjattavan
voi lukea minne sikainfluenssa on levinnyt ja kirjoittaa
vähän
yhtäkkiä piha täyttyy kansallispukuisista tytöistä ja smokkeihin sonnustautuneista lierihattupäisisitä pojista
ja valokuviavalokuvia
ja yhtä nopeasti kun jatkuva virta
he katoavat keltaisiin busseihin
viimeinen tyttö musta hame liehuen juoksee
koska ei olekaan ihan yhtä tuuletonta
kaupunki kaukana
näkyy aina vaan se kirkontorni
se näkyy kaikkialle
miten jättimäinen se onkaan
ja kun on korvissa Sigur Rós
tai Múm tai Ólöf
koska vain islantia vain islantia tänään
ei haittaa vaikka autoista lähtee ääni
ja ihmiset, jossain kaukana
puistoissaan kukin
tarkenisi teepaidassa
tuulessakin tuulessakin
" uni on totta ja totuus on harhaa se usvaksi muuttuu ja käsistä karkaa" yöllä täytyy herätä monta kertaa ja katsoa
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koe. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koe. Näytä kaikki tekstit
maanantaina, huhtikuuta 27, 2009
minä heräsin sitä varten aikaisin
että istuisin ahkerana
mutta mutta
tämä levottomuus ulkona paistavasta auringosta
ja lämpöasteista ja tuulettomuudesta
ei auta vaikka istuu jalat ristissä koitta meditoida
sitä kestää vain neljä minuuttia
ja on noustava koska musiikkikin oli päällä
eikä alanis oikein meditaatiomusiikkia ja parasta olisi kuulla vain linnut
mutta linturetki jää tänään
on pakkopakko pakottaa
ja hurjan väkivaltaisia unia
joissa piiloutuneena aseistautuneena
jotenkin sellainen actionelokuva meininki
ja viiskytluvun vaatteissa miehet kävelee ja pelkää että näkee mutta ase esillä
ja sitten tuttu ääni sanoo että nyt joku tulee ja ei ole varma onko silmät auki vai kiinni
mutta ampuu ampuu ampuu
ja hallitsee uniaan niin että päättää että jotkut toiset askeleet toiseen suuntaan
ja että voi tehdä taian
jolla muuttuu näkymättömäksi tietyn ympyrän sisällä
mutta herää ennen kuin on päättänyt missä on keskus
ja aamulla viesti äidiltä että on syntynyt terve tyttö
ja tahtoisin lähettää kortin sinne uuteen perheeseen
mistä keskittyminen. kaksi tuntia aikaa ennen kuin tauko. kaksi tehokasta tuntia. tehokasta tehokasta.
tehokasta, hanne.
että istuisin ahkerana
mutta mutta
tämä levottomuus ulkona paistavasta auringosta
ja lämpöasteista ja tuulettomuudesta
ei auta vaikka istuu jalat ristissä koitta meditoida
sitä kestää vain neljä minuuttia
ja on noustava koska musiikkikin oli päällä
eikä alanis oikein meditaatiomusiikkia ja parasta olisi kuulla vain linnut
mutta linturetki jää tänään
on pakkopakko pakottaa
ja hurjan väkivaltaisia unia
joissa piiloutuneena aseistautuneena
jotenkin sellainen actionelokuva meininki
ja viiskytluvun vaatteissa miehet kävelee ja pelkää että näkee mutta ase esillä
ja sitten tuttu ääni sanoo että nyt joku tulee ja ei ole varma onko silmät auki vai kiinni
mutta ampuu ampuu ampuu
ja hallitsee uniaan niin että päättää että jotkut toiset askeleet toiseen suuntaan
ja että voi tehdä taian
jolla muuttuu näkymättömäksi tietyn ympyrän sisällä
mutta herää ennen kuin on päättänyt missä on keskus
ja aamulla viesti äidiltä että on syntynyt terve tyttö
ja tahtoisin lähettää kortin sinne uuteen perheeseen
mistä keskittyminen. kaksi tuntia aikaa ennen kuin tauko. kaksi tehokasta tuntia. tehokasta tehokasta.
tehokasta, hanne.
Auringonlasku tapahtuu seitsemässä minuutissa
vaaleanpunaisista oransseista taivaista siniseen ja tummempaan ja tummempaan
huomiseksi
on luvattu 11 astetta lämpöä, täysi auringonkuva 0m/s tuulta
ja
minulla on ylihuomenna islanninkoe
mutta eilen lupasin etten enää valita tänä keväänä.
joten en valita sitä että on istuttava ehkä ensimmäisenä ja ehkä ainoana islannin historian kauneimpana päivänä sisällä lukemassa ja rustaamassa sanoja keltaisille muistilapuille.
enkä valita siitäkään että tiistaina kokeenjälkeen alkaa sadekausi, että koko loppuviikoksi on luvassa kaatosadetta ja kovaa tuulta.
mutta minähän tykkään sateesta
vaikka kumisaappaat ja pilkkusadetakki onkin suomessa
eikä haittaa enää yhtään ettei ole aikuinen
kun istuu lähes neljä tuntia kahvilassa
ensin tee sitten kaakao ja kaurainen keksi
kaksikymmentäseitsemänvuotiaan kauniin naisen kanssa
joka ei ole yhtään sen aikuisempi
nauraa vielä kotonakin että hyvänen aika
kuka tahtoisikaan pistää virkapuvun päälle ja kirjoittaa lauseita joissa on pisteet ja pilkut ja isot alkukirjaimet
ja aina hillitysti vain sanoa eikä yhtään ääntä kovempaa tai yhtään itkua kadulla tai hyppiä viivoijen yli tai hyräillä lumiukon säveltä keskellä kevättä, anteeksi kesää täällä
ja kuka jaksaisi opiskella mitä pitäisi
kun voi innostua väreistä
tai unista
tai tarinankerronnasta
ympäristökasvatuksesta
siitä että voi kastaa keksiä kaakaooon
että voi oppia että fäärsaarilla peruna on omena
että voi keskellä päivää kun on kirkasta auringonpaistetta
kuulla
you look so pretty
ja sitten painaa pään pois toisen kaulaan
että nauraa ja ravata keittiön ja eteisen väliä kun huoneesta tulee
se nainen jonka naamaa oli kuvattu punaiseksi vanhaksi omenaksi
jota ei ymmärtänyt, koska nainen on kaunis ja nyt hän tulee ulos huoneesta
jossa asuu hän, joka kuvasi naamaa näin
ja alkaa nauraa ja istuu tuolille keittiöön ettei näe
koska on huvittavaa
kuulla huoneesta huoneeseen espanjan kieltä
kuunnella sitä kun on ihot
aina sama sana
toistuu
kun voi kurkistaa ikkunasta taivaan värejä
kuulla punatukkaisen tytön laulavan kapeita katuja alaspäin
miten nauttii kun kääntyy katsomaan uudestaan uudestaan uudestaan
kaikki kukat puutarhoissa
puissa hiirenkorvat
toisissa enemmän auki toisissa ihan pienetpienet juuri vihertävät
ja vaikka äiti ei usko
voikukatkin kukassa
jo oli
enkä ole yhtään stressaantunut
en vaikka ehkä olisi hyvä että olisin
ehkä jännitin niin kovin sitä ensimmäistä koetta
etten enää
kanski
allt er ágætt
það skiptir ekki máli
mér likar æðislega
vor
sem við eigum hér
vaaleanpunaisista oransseista taivaista siniseen ja tummempaan ja tummempaan
huomiseksi
on luvattu 11 astetta lämpöä, täysi auringonkuva 0m/s tuulta
ja
minulla on ylihuomenna islanninkoe
mutta eilen lupasin etten enää valita tänä keväänä.
joten en valita sitä että on istuttava ehkä ensimmäisenä ja ehkä ainoana islannin historian kauneimpana päivänä sisällä lukemassa ja rustaamassa sanoja keltaisille muistilapuille.
enkä valita siitäkään että tiistaina kokeenjälkeen alkaa sadekausi, että koko loppuviikoksi on luvassa kaatosadetta ja kovaa tuulta.
mutta minähän tykkään sateesta
vaikka kumisaappaat ja pilkkusadetakki onkin suomessa
eikä haittaa enää yhtään ettei ole aikuinen
kun istuu lähes neljä tuntia kahvilassa
ensin tee sitten kaakao ja kaurainen keksi
kaksikymmentäseitsemänvuotiaan kauniin naisen kanssa
joka ei ole yhtään sen aikuisempi
nauraa vielä kotonakin että hyvänen aika
kuka tahtoisikaan pistää virkapuvun päälle ja kirjoittaa lauseita joissa on pisteet ja pilkut ja isot alkukirjaimet
ja aina hillitysti vain sanoa eikä yhtään ääntä kovempaa tai yhtään itkua kadulla tai hyppiä viivoijen yli tai hyräillä lumiukon säveltä keskellä kevättä, anteeksi kesää täällä
ja kuka jaksaisi opiskella mitä pitäisi
kun voi innostua väreistä
tai unista
tai tarinankerronnasta
ympäristökasvatuksesta
siitä että voi kastaa keksiä kaakaooon
että voi oppia että fäärsaarilla peruna on omena
että voi keskellä päivää kun on kirkasta auringonpaistetta
kuulla
you look so pretty
ja sitten painaa pään pois toisen kaulaan
että nauraa ja ravata keittiön ja eteisen väliä kun huoneesta tulee
se nainen jonka naamaa oli kuvattu punaiseksi vanhaksi omenaksi
jota ei ymmärtänyt, koska nainen on kaunis ja nyt hän tulee ulos huoneesta
jossa asuu hän, joka kuvasi naamaa näin
ja alkaa nauraa ja istuu tuolille keittiöön ettei näe
koska on huvittavaa
kuulla huoneesta huoneeseen espanjan kieltä
kuunnella sitä kun on ihot
aina sama sana
toistuu
kun voi kurkistaa ikkunasta taivaan värejä
kuulla punatukkaisen tytön laulavan kapeita katuja alaspäin
miten nauttii kun kääntyy katsomaan uudestaan uudestaan uudestaan
kaikki kukat puutarhoissa
puissa hiirenkorvat
toisissa enemmän auki toisissa ihan pienetpienet juuri vihertävät
ja vaikka äiti ei usko
voikukatkin kukassa
jo oli
enkä ole yhtään stressaantunut
en vaikka ehkä olisi hyvä että olisin
ehkä jännitin niin kovin sitä ensimmäistä koetta
etten enää
kanski
allt er ágætt
það skiptir ekki máli
mér likar æðislega
vor
sem við eigum hér
sunnuntaina, lokakuuta 28, 2007
pissaliisat
empiirinen koe on ohi.
Ja kuvat kertovat kai enemmän kuin sanat,
tässä tapauksessa.
Tässä me olemme. Ennen.

Tässä me olemme. Jälkeen. Vasemmalta oikealle: Marika, Jonna ja Heidi.



Tässä me olemme jo yöelämässä. Ei epäilystäkään ettemmekö olisi oikeasti tällaisia (mitä nyt Marika oli vähän taipuvainen liioitteluun, niin että häntä kehuttiin hyväksi näyttelijäksi, kun osasi eläytyä niin loistavasti toisen hypnoosikertomukseen)
Uskomatonta ei ollut vain huomio, jota saimme osaksemme (mm. "Sä oot kyllä todella söpö tyttö", "What's your beautiful name?" "Aikamoinen nainen"), vaan ennen kaikkea itseluottamus, joka meissä oli. Ensimmäistä kertaa pystyi katsomaan vessassa peiliin ja puhumaan niiden ihmisten kanssa(mm. "Missä se huulikiilto on" "Tää on tosi epäkäytännöllinen" "Vähäks noloo")
Ja drinkit. Minulle tarjottiin drinkki!
Kaikista hauskinta oli keksiä tarinaa. Voi voi, elementtini onkin valehdella! Vaikka tuli kyllä vähän morkkis julmuudestani, mutta minkäs teet. Ei ne pissaliisatkaan aina kovin kivoja ole.
Oli vaan uskomatonta, miten helppoa on oikeasti muuttua sellaiseksi. Ei tarvita kun lyhyt hame, meikkiä ja hiuslakkaa ja siinä se. Sitten on osa sitä massaa, joka heiluttaa persettä, tyrkyttää itseään tai yrittää mahdollisuuksiensa mukaaan pokailla jokaista vastaantulevaa tai selkänsä kääntävää. Aika järkyttävääkin. Tanssilattian reunoilla seisoo miekkosia silmät tarkkana ja jos katsekontakti syntyy niin tullaan sanomaan hei näytä mulle mitä sulla on tai oon katellut sua jo pitkään tai sulla on kivat helmet, mistä niitä saa tai jotain muuta. Eikä siinä mitään. Mutta jos katsekontakti jää vain katsekontaktiksi tai tanssi vain tanssiksi tai lause vaan lauseeksi niin sitten ollaan jo heti vieressä tanssivan kimpussa ja samat kommentit sille. Kukaan ei erotu toisesta millään tavalla ja kaikki on vaan sitä vapaata riistaa niin kauan kun on. Mitä pidemmälle ilta kulkee sitä suurempi on tarve saada.
Ja oikeasti.
Puhelinnumero kysytään yhden tanssin perusteella. Eikä siinä mitään. Mutta voishan sen sanoa suoraankin että panemaan vaan ja silleen. ei siihen mitään numeroita tarvita. en tiedä.
Tavallaan ehkä se. Kun tietyllä tavalla ollaan muka tosissaan. Puhutaan omistusasunnoista ja ainutlaatuisuudesta ja suuremmoisuudesta ja voi mikä ihana ihminen sinä nyt olet
ja ollaan nähty toisemme kaksi minuuttia. ja mitä ollaan siinä ajassa saatu toisistamme tietää
että on kiva kaulakoru ja että on seksikäät hanskat ja että on upeat tissit.
eikä siinä mitään. tuo on sellainen elämä joka ei ole meidän elämäämme. meidän kolmen jotka sitä kokeiltiin
hypättiin sinne aidan toiselle puolelle
ja havaittiin että kyllä
kyllä me ollaan myös pintaseksikkäitä
kyllä meidän tissit saa sellaisiksi herkkupulliksi pullottamaan
ja huulet ihanasti törröttämään silmät suuriksi ja reidet näkyviksi
kyllä me voidaan olla hottiksia jos halutaan
se ei tosiaan näyttänyt olevan vaikeaa

vaikeampaa olisi tulla sellaisiksi joita me ollaan.
vaikeampaa olisi niiden jotka joka viikonloppu siellä
olisi kulkea meidän vaatteissa
puhua meidän kieltä
yrittää olla ei tyhmä edes yhden illan puhua muusta kuin siitä sopiiko korvikset kaulakoruun
tai miltä joku drinkki maistuu
vaikeampaa olisi istua meidän teekutsuilla
pistää silmiä kiinni ja kertoa mitä värejä näkee
maata hiljaa ja hyräillen kun toinen silittää
ajattelematta että vittukutekeemielipillua
lukea ääneen muumilaakson marraskuuta
katsoa tähtiä yökaudet
piirtää janoja ja jonoja
kulkea järveä ympäri
metsiä ympäri
istua kivillä
pysähdellä
tai yksinkertaisesti vain olla
ajattelematta edes yhtenä iltana sitä miltä näyttää.
Ja kuvat kertovat kai enemmän kuin sanat,
tässä tapauksessa.
Tässä me olemme. Ennen.
Tässä me olemme. Jälkeen. Vasemmalta oikealle: Marika, Jonna ja Heidi.



Tässä me olemme jo yöelämässä. Ei epäilystäkään ettemmekö olisi oikeasti tällaisia (mitä nyt Marika oli vähän taipuvainen liioitteluun, niin että häntä kehuttiin hyväksi näyttelijäksi, kun osasi eläytyä niin loistavasti toisen hypnoosikertomukseen)
Uskomatonta ei ollut vain huomio, jota saimme osaksemme (mm. "Sä oot kyllä todella söpö tyttö", "What's your beautiful name?" "Aikamoinen nainen"), vaan ennen kaikkea itseluottamus, joka meissä oli. Ensimmäistä kertaa pystyi katsomaan vessassa peiliin ja puhumaan niiden ihmisten kanssa(mm. "Missä se huulikiilto on" "Tää on tosi epäkäytännöllinen" "Vähäks noloo")
Ja drinkit. Minulle tarjottiin drinkki!Kaikista hauskinta oli keksiä tarinaa. Voi voi, elementtini onkin valehdella! Vaikka tuli kyllä vähän morkkis julmuudestani, mutta minkäs teet. Ei ne pissaliisatkaan aina kovin kivoja ole.
Oli vaan uskomatonta, miten helppoa on oikeasti muuttua sellaiseksi. Ei tarvita kun lyhyt hame, meikkiä ja hiuslakkaa ja siinä se. Sitten on osa sitä massaa, joka heiluttaa persettä, tyrkyttää itseään tai yrittää mahdollisuuksiensa mukaaan pokailla jokaista vastaantulevaa tai selkänsä kääntävää. Aika järkyttävääkin. Tanssilattian reunoilla seisoo miekkosia silmät tarkkana ja jos katsekontakti syntyy niin tullaan sanomaan hei näytä mulle mitä sulla on tai oon katellut sua jo pitkään tai sulla on kivat helmet, mistä niitä saa tai jotain muuta. Eikä siinä mitään. Mutta jos katsekontakti jää vain katsekontaktiksi tai tanssi vain tanssiksi tai lause vaan lauseeksi niin sitten ollaan jo heti vieressä tanssivan kimpussa ja samat kommentit sille. Kukaan ei erotu toisesta millään tavalla ja kaikki on vaan sitä vapaata riistaa niin kauan kun on. Mitä pidemmälle ilta kulkee sitä suurempi on tarve saada.
Ja oikeasti.
Puhelinnumero kysytään yhden tanssin perusteella. Eikä siinä mitään. Mutta voishan sen sanoa suoraankin että panemaan vaan ja silleen. ei siihen mitään numeroita tarvita. en tiedä.
Tavallaan ehkä se. Kun tietyllä tavalla ollaan muka tosissaan. Puhutaan omistusasunnoista ja ainutlaatuisuudesta ja suuremmoisuudesta ja voi mikä ihana ihminen sinä nyt olet
ja ollaan nähty toisemme kaksi minuuttia. ja mitä ollaan siinä ajassa saatu toisistamme tietää
että on kiva kaulakoru ja että on seksikäät hanskat ja että on upeat tissit.
eikä siinä mitään. tuo on sellainen elämä joka ei ole meidän elämäämme. meidän kolmen jotka sitä kokeiltiin
hypättiin sinne aidan toiselle puolelle
ja havaittiin että kyllä
kyllä me ollaan myös pintaseksikkäitä
kyllä meidän tissit saa sellaisiksi herkkupulliksi pullottamaan
ja huulet ihanasti törröttämään silmät suuriksi ja reidet näkyviksi
kyllä me voidaan olla hottiksia jos halutaan
se ei tosiaan näyttänyt olevan vaikeaa

vaikeampaa olisi tulla sellaisiksi joita me ollaan.
vaikeampaa olisi niiden jotka joka viikonloppu siellä
olisi kulkea meidän vaatteissa
puhua meidän kieltä
yrittää olla ei tyhmä edes yhden illan puhua muusta kuin siitä sopiiko korvikset kaulakoruun
tai miltä joku drinkki maistuu
vaikeampaa olisi istua meidän teekutsuilla
pistää silmiä kiinni ja kertoa mitä värejä näkee
maata hiljaa ja hyräillen kun toinen silittää
ajattelematta että vittukutekeemielipillua
lukea ääneen muumilaakson marraskuuta
katsoa tähtiä yökaudet
piirtää janoja ja jonoja
kulkea järveä ympäri
metsiä ympäri
istua kivillä
pysähdellä
tai yksinkertaisesti vain olla
ajattelematta edes yhtenä iltana sitä miltä näyttää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)