vuoteen omana
mutta siitä huolimatta eilen
käsintehtyä suklaata lasivitriinien takana
ja kun tyttö kirjoittaa mustalla tussilla vääränkokoiseen kuoreen
minä opettelen ulkoa
starfsmannastæði fyrir siðumúli 1
autojen kuvat betoni kylmää
ja nyt minä kuuntelen uudestaan uudestaan uudestaan Anna Järvissen såhär
kävellään satamaa
laivat ikkunasta joiden takana vanhat kalastajat
ottaisiko mukaan jos kysyisin?
kuikan ääntä.
miten kaipaankaan kesään laiturille
joka on vaihdettu sen jälkeen kun opittiin uimaan
ainakin kerran
sorsien jäljet pesty moneen kertaan
järvi tyynenä.
tuuli yltyy se yltyy kun kävelee kotiin
ja vesipisarat asfaltille
kuplamuoviin käärittynä
kysyvät mitä se sisältää
ja vastaa yksinkertaisena
myöhemmin tajuaa että olisi voinut sanoa kaunistakin.
kun on kipeä ei pitäisi itkeä
valaslaivaa varustetaan
sitä millä valastetaan suuria valaita
mustat.
vieressä toisten yritysten whale watching
ei koskaan
enää
voi saada sitä
yötä
kun taivas oli ihmeellisen sininen
(sinä olet
sillä tavalla kuin taivas oli ihmeellinen)
ei koskaan enää
voi saada sitä
kun minun metsäpolku
ensimmäistä kertaa toisen
jokainen kyyenel toive
en av oss såg på en annan
inuti och bredvid
och undran var stor
vem är det här?
Hur kom jag hit?
Var har jag varit tills nu?
2 kommenttia:
Eikö totta että Såhär saa kummallisen myrskyn sisällä aikaan, vaikka se on rauhallinen ja melko eleetön laulu. Sellainen että ei voi mitään sille että menee kokonaan ylösalaisin ja vesi tulee ja vilu ja kylmät väreet.
Ja jos on noin kaunis laulu,
täytyy tapahtua hyviä asioita, kaiken täytyy lopulta mennä hyvin,
jos on saanut tuollaisen laulun, kuultavaksi, kuunneltavaksi,
ei voi mennä huonosti oikein mikään.
totta puhut kuomaseni!
Lähetä kommentti