Silmiä alkoi väsyttää autossa takaisin päin
mun suu oli nauru
kun me pysäköitiin tien päähän lumeen
ja jäi jaloista jäljet
ja puut oli kasvaneet mäkeen kiinni
puut
joista ei ollut silloin tietoakaan kun me
vedettiin pulkkaa ylös ja laskettiin alas
siellä päässä
ja kukkulalla joka oli toisessa paikkaa
ja vain yhden
sen vanhimman naisen
nimi on vielä postilaatikossa
toisessa talosas useampia

ja me muistetaan kaikki
ja istutaan siellä ravintolassa
jossa korkeintaan pelattiin rahapelejä aulassa silloin
ja minä puhun liian kovaan ääneen
taas raskauksista
joista on puhuttu koko päivä
siitä mitä jos mitä jos mitä jos
ja minä kerron miehestä
ja ystävä lapsuudesta sanoo että olisihan se pitänyt arvata
niin kuin ystävä joka tuntee sinut läpikotaisin
me käveltiin kaikki ne metsät kaikki ne polut
ja nyt oli puut
isot
ja pikkupojasta on tullut komea mies
ja se joka hajotti kaikki lumilinnat on mennyt naimisiin ja saanut kaksi lasta ainakin
ja ne muut
kaikki muut jossain
facebookissa varmasti

on melkein pimeää
on pimeää
pimeää jo ennen iltaa
ja huomenna vaihtuu vuosi
tai ylihuomenna
siinä yöllä, välissä

ja
ja ja ja ja

siinä me kävellään lumessa ja autokatoksessa on ihan erilainen auto.

silmät on väsyneet
näki tytön, joka on ollut oma mutta nyt sillä oli oma poika
ja ne istui vastapäätä eikä kukaan meistä syönyt loppuun
ja minulla vain on väsyneet silmät.

niin väsyneet että kiipeää ylös sinne minkä ovelle on joskus kiinnitetty siniset helmet
eikä tule loppua, ei tule loppua
että on aina enemmän

asanat huoneen lattialla eikä jaksa mennä iltapalalle
tahtoisi jo olla siellä mikä on oma koti
kyllästynyt toisten nurkkiin
toisten

voisi istua jo hiljaa keväässä
siinä aidalla
kun aurinko tulee
kuin ensimmäistä kertaa
läpi
se valo
hätkähtää kun kuvat tulevat esiin vaikka äiti seisoo vieressä
kuvat siltä päivältä kun oli valo
vaikka olisi pitänyt pimeä huone
toisille se oli
mutta me kävelemme läpi Reykjavikin kevään
läpi uusien katujen me kaksi
ja unohdamme mennä tapaamisiin
me vain kävelemme ja otamme kuvat
kun minä istun aidalla valo läpi

mutta nyt ei ole kevät
eikä Reykjavik
ja minun on ihan turha haaveilla niistä
sillä ensin tulee talvi
ja sitten vasta kevät jossa on paljon tekemisiä
ja kevään jälkeen kesä
josta ei tiedä vielä mitään, kesän jälkeen taas syksy ja talvi
ja niin ne aina menee
kierrokset

ja isi huutaa että on sauna
mutta oikeasti haluaisi juosta metsän läpi
jatkaa matkaa lumipyryssä hankien läpi
kun metsässä on nuotio
tulet palamassa lapset ympärillä
keskellä kaupunkia minä ajattelen
ja kannan kolmea kassia
tytön vanhoja vaatteita
jotka ovat minulle uusia
me hyvästelimme bussipysäkillä

miten monesti sen olen
bussipysäkit
silloinkin kun aina ennustettiin tulevia
saapuvia
minä ennustin

mutta nyt minulla on enää unet
joissa näen ne joihin on tarttunut islannin taikaa
aina kun he ajattelevat minua
nyt minulla on unien taika heidän kanssaan
kun emme voi enää kohdata risteyksissä

isi huutaa kohta uudestaan
saunasta

ja minä järjestelen silputtuja tekstejäni.

Kuuntelee pitkästä aikaa Múmia
sitä vanhaa
islanninkielistä erikoislevyä
jonka sai ranskalaiselta pojalta
kun vaihdettiin musiikkia
siinä kahvilassa jossa sitten myöhemmin
istui eri ihmisten kanssa
hämärä
kun oli kävellyt katua edes takaisin eikä mentykään Ólöf Arnaldsin keikalle

päättää
että tahtoo opetella tätä kieltä
ja tahtoo opetella sitä vihreänmaankin kieltä
että tahtoo ja jos tahtoo niin sitten.

ja on alkanut tehdä tuhatpalaista palapeliä
ja kaksi romaania kesken
ja koulukirjat
levällään
tekstit
odottavat kirjoittajaansa
kaikki

odottavat.

odotan.

ja pakkanen tulee taas
se tulee ikkunoista läpi

eikä koskaan kuunnellut tätä levyä kun oli siellä

"Í gegnum sprungur drýpur suð,
I gengum rifu lekur hljóð,
A bakvið tvær hæðir sofna ég
Og þegar ég sofna, í hlýju grasi, græt ég lágt."

nyt kirjoittaa että muutetaan sinne.
että minä muutan
ja sitten kaikki on ihan virallista
niin kuin kirjoittaisi listan kauppaa varten

ha
juoksisi pimeään juoksisi joulupäivänä pimeässä metsässä lumihankia
pakkasessa
viisitoista astetta juoksisi juoksisi puolikas kuu.

"Inni í skúrnum bý til suð,
I gegnum rörin sendi hljóð,
A bakvið tvær hæði sofna ég,
Og þegar ég sofna, í hlýju grasi, græt ég lágt."
- Múm, Grasi Vaxi Göng -

On koko päivän kirjoittanut
omaansa
tai paremminkin editoinut
teki radikaalisti ja palasi vanhaan versioon, pakkasi uudet uuteen kansioon
ja alkoi alusta.
sillä tavallakin voi olla hyvä joskus
luopua kaikesta työstä jota on viimeisten kuukausien aikana tehnyt
ja palata sinne missä oli vuosi sitten.
niin.
niinkin voi täytyy ehkä

ja sitten teki joogan pimeällä keittiön lattialla
ja neuloi pipoa kun katsottiin perheenä telkkarista seitsemästä merestä
ja jotain sarjaa joka on tullut jo tuhat kertaa
ja Jane Austenin Emmaa
ja äitillä oli punaviiniä koska äitillä alkoi loma
ja minä huusin kymmen kertaa että piposta tulee ihana
säärystimet ja niin kuin säärystimet mutta käsiin on jo tehty
huomenna on ruokakauppa jouluruoka vuoro

ja sitten
saa pitkän kirjeen mieheltä
jonka näki viime yönä unessa surfaamassa
ja mies kertoo
että sinä päivänä kun
kohtasimme
hän näki rakastettunsa viimeisen kerran
ja minä vain heitän kuolleen delfiinin hänelle unessani
ja kuuntelen the Kinxiä
josta tulee mieleen vappu Islannissa
ja seuraava päivä täynnä sadetta
minä ja Maija Reykjavikin kaduilla kahviloissa puhumassa seksistä

minä kirjoitan miehelle että kaipaan Islantia.
se on helppo kirjoittaa.
Mutta en minä Islantia kaipaa
minä kaipaan sitä tilaa mikä siellä oli
kaipaan sitä että olin irrallaan
irrallaan tästä maailmasta joka on totta
minulla ei ollut mitään
ensimmäinen sunnuntai meren rantaan
ja keltaiseen kahvilaan josta tulikin
sellainen paikka jonne joka viikko

tärisen kylmästä
ja että joku ihminen
jonka on tavannut vain kerran
kuin ohimennen
kirjoittaa minulle
miten on ollut surullinen kuukausia
vain koska
minä näin unen jossa oli merta, delfiini ja hän.

miten kummallisia tarkoituksia

että minä hymyilen koko metsän läpi
vain koska on nähnyt toisen ihmisen hymyn

Destroy everything you touch today
Destroy me this way
Anything that may delay you
might just save you

kävelee järven poikki, tikka
kettu yli järven
kävelee, kävelee
yöllä makaa pimeässä kuten ennenkin
ja näkee unta surfaavansa merellä miehen kanssa
jonka tuntee vain ohimennen

You only have to look behind you
At who's underlined you
Destroy everything you touch today
Destroy me this way

Ja alkaa opiskella mutta alkaakin kuunnella
ja kun avaa silmät isi seisoo siinä ja
pitäisi alkaa imuroimaan sanoo

lumityöt
on tehty
ja kun lukee mitä sille jota joskus rakasti
alkaa oksettaa
istuu jalat koukussa ja on oppinut että voi kirjoittaa
kirjaimia tikkukirjaimia isoja
kirjaimia
voi laittaa

Everything you touch you don't feel
Do not know what you steal
Shakes your hand
Takes your gun
Walks you out of the sun

uutisia joka päivä kaikkialla
seksityöläisistä
kummallista miten ne tulevat aaltoina
aiheet

niin kuin onnettomuudet
aina sarjoissa

ja me huvittuneina kuuntelemme uutiset toistensa perään
kuinka usa:ssa on kolme ihmistä kuollut lumen aiheuttamissa onnettomuuksissa
me huvittuneina mietimme että niin
miten sekin uutinen on päätynyt meille

ja alkaa kirjoittaa taas
etääntyä siitä mikä on unta
tehdä asanat päivittäin
kävellä järven poikki
valita jouluruoat
antaa unien tulla öisin, antaa niiden tulla
antaa kuvien

joita ei voi tarkasti enää
muistaa mutta paikat
ne ovat aina samat
niin
lumi joka alkaa aurinkotaivaalta yhtäkkiä mutta kun
sitä yrittää kuvata
on järjestelmäkamera ja kaikki
se ei näy kuvassa lainkaan
pitää olla isommat hiutaleet isi sanoo
ja tähdet jäältä peittyneet hankeen
höttöstä minä sanon
ja voisin jäädä tuijottamaan tikkaa
aina aina niin kuin mökin rannassa soutuveneen luona

jättää unet sikseen
jättää ne
olla välittämättä että sanat tulevat aina kaukaa ja puhelimessa on mahdotonta saada selvää
edes siitä mikä on paikannimi
ja että kinkut yhä kasvatetaan ja jos fyysisesti voimakkaampi sukupuoli olisi synnyttäjä
toinen olisi täysin alistettu
ja isi huutaa
että tulee ohjelma grönlannista
huutaa aina mikä ohjelma milloinkin tulee
ja minä

pistän silmät kiinni ja avaan
silmät kiinni ja avaan

What you touch you don't feel
Do not know what you steal
Destroy everything you touch today
Please destroy me this way
- Ladytron, destroy everything you touch -

minulla on vähän niin
että on äitini silmät.
vaikka kuvissa se ei oikeastaan ole
koska äitillä on pyöreät sellaiset pyöreät vain
mutta että aina kun saa vaikka
jonkin kirjeen
jonkin kirjeen vain
sitten täytyy lukea sitä omassa huoneessa.

olen yrittänyt löytää ohjelman kuville
että saisin teetettyä minun saaresta
ja sitten siitäkin saaresta joka on ison valkoisen (vihreän) saaren pieni saari

ja saksalainen poika sanoo että minä olen minä
ettei hän oikeastaan muista huonoja puoliani
mutta ei ymmärrä edelleenkään suomea
niistä kirjeistä joita olen hänelle kirjoittanut

miten nopeasti sitä unohtaa myös sen
mitä on kirjoittanut

tänään on lyhyt päivä
kaikista lyhin
ja sitten alkaa jo valo
lisääntyä

ja äiti kysyy miten me niin vähissä vaatteissa siellä oltiin
ja minä nukun pitkään
ja isi sanoo että kylläpä joogasta lähtee kova ääni
kun on se hengitys mutta minä en sano mitään jatkan vain liikeet loppuun

ja tänään yrittäisi päästä kirjastoon
lainaamaan eropaperit
kun on luvannut ystävälle että lukisi sen

ja sitä miettii että kuinka paljon kirjailija saa palautetta
omista kirjoistaan lopulta
keneltäkään lukijalta
sellaiselta kuin minä
sitä me mietitään kun kävellään
kävelläänkö me yliopistonkatua
kaupasta elokuvavuokraamoon
ja on ne kaksi miestä humalassa siinä
tai ehkä me olemme jo kääntyneet sille tielle
missä olemme jo melkein perillä

olen typistänyt grönlannin sataankolmeenkymmeneenviiteen kuvaan
ja isi tekee lumitöitä
ja on talvi
ja minä makaan kykenemättä nukkumaan
kun on pilkkopimeää ja
unet
tulevat kuvina
Helsingin Sanomat sanoo että kiire jo
lääkäriin jos heti nukkumaan mennessä alkaa nähdä unia
minä luen lauseen useampaan kertaan ja ajattelen
että tarvitsevatko minunkin uneni
hoitoa

muistaa ne aamulla
kaikki
tai kuvat niistä
mutta sitten unohtaa
unohtaa tyytyväisenä ja päättää kirjoittaa työllisyyspolitiikkaan vastineen
tahtoo sanoa kaiken
miten järjettömästi
järjetöntä kaikki tämä työnteko nykyään on
että missä vaiheessa
työnteosta on tullut joku itsetarkoitus
missä vaiheessa työntekeminen on muuttunut välttämättömistä käytännöllisistä askareista
koko elämäksi.
miksi meidän pitäisi pidentää työpäiviämme kun
työtä ei riitä edes jokaiselle
ja suurin osa meistä tekee turhanpäiväistä,
jopa negatiivisesti maailmaan vaikuttavaa työtä
työtä joka ei edistä mitään muuta kuin pahoinvointia
kaikille

maailma on mennyt ihan nurin
eikä voi käsittää että miksi
muutosta on niin vaikea saada aikaiseksi
miten
voi
olla
niin vaikeaa pysähtyä
minä kysyn
ja kun ikkunastani siellä harmaassa kaupungissa näkee suoraan parkkipaikoille
minä ajattelen että miten edes on mahdollista
että ihmisiä riittää jokaiseen kauppaan joka päivä niin paljon että ne ovat täynnä
minä
en ole ostanut harmaasa kaupungissa tänä syksynä kertaakaan itselleni
mitään mistään
muualta kuin ruokakaupasta
toisille ostettujen lahjojen ostoskerrat voi laskea yhden käden sormilla.

jos ajattelisi
että vaikka kerran kuukaudessa kävisi ostamassa jotakin uutta tavaraa
ja olisi 130 000 asukasta
Päivässä kävisi siis n. 4333 ihmistä kaupassa (jos ajatellaan että ne jakautuisi tasan)
ja jos kauppoja on vaikkapa 100
niin se olisi vain 43 asiakasta päivässä
alle kymmenen asiakasta tunti!

niin

no, eipä tuossa laskelmassa nyt ole mitään järkeä tai mieltä
koska ihmiset nyt kuluttavat kuitenkin mitä kuluttavat.

viime yönä löysin vihreän vihkon
joka oli täynnä tarinoita
vuosilukuja ei ollut
mutta olen löytänyt sen aiemminkin
ja ne
nekin
joissa päähenkilön raiskaus kuvaillaan yksityiskohtaisesti
peniksen sisääntyöntymisiä myöten
on kirjoitettu
olen kirjoittanut
ennen viidettä luokkaa
ja hymähtää
että turha enää päivitellä omien teinityttöjensä bigbrotherkohtauksia
on se media näköjään päässyt vaikuttamaan meidänkin perheeseen
hyvissä ajoin.

yhtäkkiä
minä olenkin ollut
sellainen lapsi
joka koulupäivän jälkeen kirjoittaa vapaaehtoisesti
vihreäkantiseen vihkoon
joka naputtelee kirjoituskoneella
ja myöhemmin tietokoneella sata sivua yli ja veli sanoo että tulen saamaan yläasteella äikästä kympin. ja minulla on karttakirja lattialla ja paperit yhteisellä työpöydällä levällään.
ajattelen
että miksi ihmessä ei ole yhtään nuorta kirjailijaa
lasta
että miten niin ei voisi muka kirjoittaa kirjaa
että tämä minun kirja ainakin on ihan yhtä hyvä kuin aikuisten
parempi
minun babysitters club höystettynä Kingillä.

eikä meillä ollut mitään sellaisia missä nyt itse olen töissä.
mitä olisikaan tullut jos olisi ollut. ehkä en ainakaan olisi voinut kuvitella itsestäni niin paljon liikoja.

ja sitten miettii
että onko kaikki lapset suuruudenhulluja
onko kaikki narsistisia vai olenko minä todellakin ollut
siinä suhteessa poikkeava
ja sitten he vieläkin sanovat että olen vaatimaton
ha
minä nauran
minäkö
minussa ei ole vaatimattomuuden häivääkään
kun muistaa ajatelleensa
miksi ei ole lapsikirjailijoita miksi niin vähän nuoria jotka

eikä se lakkaa.

ja kirjoittaa paljon kadehtimisesta
kirjoittaa kaikesta sellaisesta
mutta ei jaksa enää
ei jaksa edes kadehtia
tuntuu naurettavalta että isi menee pimeällä kaupungin metsään sahaamaan joulukuusta johon on kuitenkin saanut luvan
koska naapuri saattaa tulla kateelliseksi
entä sitten minä sanon
ja lopulta isi menee päivänvalossa
koska tuli nauraen sisälle
kun kaikki mikä voi mennä pieleen menee
enkä minä jaksa vastata kysymyksiin
menen vain pesemään hampaat
ja järjestelemään loputtomia islannin kuvia
jotka jäävät ikuisesti digitaaliseen muotoon
sillä vieläkin on yli tuhat niitä
jotka tahtoisin käsiini kosketeltaviksi
mikä määrä
ja mikä työ
ja mikä järjesteleminen
ja voi

alkaa taas uusi vuosi
pian
2010
kymmenen vuotta aikaisemmin me juhlimme vuosituhannen vaihtumista
silloin kummisetä täytti neljäkymmentä
ja minä muistan kuinka kysyimme serkun kanssa kaupungin keskustassa paikkaa
jossa seisoimme
ja sitten seisoimme poikien kanssa
ne oli niitä ensimmäisiä kertoja
kun kaikki joivat
ulkona
pakkasessa
ja nyt sillä serkulla on jo lapsi ainakin yksi ehkä kaksi ja se on naimisissa

he ovat kaikki
eläneet sellaista elämää
jossa ei tulla koulun jälkeen kirjoittamaan
vihreäkantiseen vihkoon.

ja

minäkin
olen ruvennut kirjoittamaan tietokoneella.

Toiset iloitkoon keväästä mutta minä
olen varmaan ollut napakettu tai
jääkarhu
tai ehkä vain lumessa seisova puu entisessä elämässäni.

Tän saa onnelliseksi ihan vain jäädyttämällä järven.

järvellä oli luistelija
minä luulin että se hiihti
mutta jäällä ei ole lunta
isi sanoo
ja huomenna menen
menen oikein pitkään ja yksin
vaikka äiti ja isi tahtovat kuitenkin tulla
mutta sitten minä vain sanon että tahdon mennä nopeaan tahtiin
nopeaan tahtiin ja ottaa kuvan
siitä lumesta joka vielä on pakkasessa.

tänään
siirsin oppimistehtäväni wordiin
ja 68 sivua
ilmoitti sivumäärä vaikka oppimistehtävän oli tarkoitus olla vain 14-18
jota pidin kammottavan suurena lukuna
mutta ilmeisesti
tekstin tuottaminen sivuissa ei ole ongelmani
ja tuntui hyvältä
kirjoittaa oikeita lauseita
että on verbit ja pilkut ja isot kirjaimet
ei se ollutkaan vaikeaa
oli siinäkin ääni
erilainen vain

ja vaikka ollaan jo kaupan sisällä äiti työntää kärryjä kuin kiireessä
työntää niin että hengitys
sellainen ettei ehdi sanoa
tuntuu että täytyy lopettaa lause
siitäkö se tulee
ettei ikinä puhu loppuun
että on oppinut vaihtamaan siihen että pitää ottaa punajuuria
ja sitten tulee nainen
ihan samannäköinen ja sanoi tunnistavansa minut mutta tunnistanko minä pikkuveljen
ja pikkuveli ei ole kymmenenvuotias vaan kaksikymmentä
eikä sillä ole pyöreät posket
vaan se näyttää ihan siltä
pojalta jonka kuvitteli eilen mielessään
kun kuvitteli kaikki
vuoronperään jokaikisen
halusi testata kenen kasvot muistaa
koska jos oikeasti
ei voi palauttaa kasvoja mieleen
on totta

mutta on vain yksi jota ei voi muistaa

mutta äiti ei osaa hymyillä niin että se näyttäisi oikealta
ja se on minussakin
ja kumpikin näyttää siltä että tahtoisi jäädä juttelemaan mutta kumpikin tietää ettei ole mitään sanottavaa

ja sitten kun posti on lähetetty vaikkei se edes lähtenyt tänään
poskia kuumottaa niin kuin olisi kuumetta
ja ajattelee että nyt tulee sikaflunssa kun on vihdoinkin kaikki stressi ohi
että nyt tulee kun on juuri kritisoinut rokotteita melkein syyttävästi vaikkei tarkoita syyttää
ja sitten makaa sängyssä ja kirjoittaa
ettei tyttöjen pitäisi sanoa tällaista miehille
mutta mies vastaa että siksi oletkin täydellinen

ja taas kuuntelee laulua jossa kaikki miehet, jotka raiskaavat pitäisi tuhota
ja miettii kaikkia niitä kadunkulmia joissa miehet sanovat haluan sua panna vaikka sanovatkin ääneen vain sul on hyvä runko tai vaateripustin.

ja on kuva jossa on hevonen ja minä ja miten hiljaa hevosten lähellä pitää olla. ja islannissa on vain miinus yksi aste. intiassa yöllä plus kolmetoista. kylmää, hän sanoo ja minua naurattaa. minua naurattaa silloinkin kun sukkapuikko tippuu patterin väliin ja isi on silti sitä mieltä että minun olisi pitänyt ottaa rokote. ja minä vain ajattelen että nämä kaksi keski-ikäistä ihmistä ovat vanhempani ja että kunpa minä en ikinä tulisi heidän kaltaisekseen. he puhuvat saaresta ja ilveksestä. ja pitää syödä kaikki ei saa jättää tollasta tippaa.

ja sitten tahtoisi vain jo
kahdenkymmenenkuudentunninjälkeen
olla perillä. tahtoisi jo vain.
äkkiä kirjoittaa kaikki sivut.
äkkiä vain tehdä että olisi jo tehnyt.
aina
ja miettii sitä miten toisista
tulee niitä jotka eivät tahdo mitään
pelastaa.

ja joskus
voi ajaaa kaikki viisisataa kilometriä yhteen putkeen
voi vain ajaa ja itkeä huoltoasemalla kun maksaa bensan
ja sitten me kaikki istummekin
salissa
kannettavat tietokoneet pöydällä
ja on taas pakastekalaa
sitä kuorutettua.

ja muistaa tuulta
vaikka ajatteleekin että on unet
joissa näkee pojan
joka katsoo kuvia minusta
samaan aikaan
miten voi olla, me kumpikin sanomme
ja olemme ystäviä.
minulla on sunnuntailevy. se minulla on.

"Blowing out the candles from my cake
I choke on the smoke as I look around the room
Everybody's wishing for no more mistakes
And all that I can think about is you"

ja olisipa paikkoja
joissa ei olisi kukaan vielä käynyt
lunta johon upottaa jalkoja
ensimmäistä kertaa
meri
jonka takana on vain merta
tietämättä että tulee maa
olisipa metsä
jossa voisi huutaa niin kovaa
kuin maailman suurimmalla vesiputouksella
huutaa vaan eikä ääni
kuulu yli
yhtään

"If I can't tap my foot
To an honest tune
I'll run"

Angus & Julia Stone

"Aruba, Jamaica, ooh I wanna take you to
Bermuda, Bahama, come on pretty mama
Key Largo Montego, baby why don't we go
Ooh I wanna take you down to Kokomo,
we'll get there fast and then we'll take it slow
That's where we wanna go, way down in Kokomo."
- Kokomo, Beach boys -

Lumi on pakkasta kenkien alla ja kävelee tunnin
lähtee noin vain
jotta olisi motivaatio suuri
kasvatustieteen oppimistehtävään
ja liikennevaloissa pyörittää sanoja
niin kuin aina
kävellessä tai juostessa

eilen unelmoi juoksemisesta mutta tiesi että tämä kahdenkymmenenasteenpakkanen
ja näkikin unta uimisesta

ja on niin mahdottoman hyvä
kulkea lumessa
mahdottoman hyvä kylmässä, pakkasessa
mahdotonta mahdottoman
miten punaiseksi posket ja silmäripsiinkin jää
jos kosteat silmät niin kuin tällä
ja taivas kirkas
ja miten paljon valo
valo vain ja pakkanen
tänä syksynä niin paljon

ja hymy.

bored

tämä päivä turha
kuin turha
sekin yritys
astua ovesta ulos päättyi
ja eteisen lattialla
voi meditoida
melkein kengät jalassa

i close my eyes
to hurt you

ja puhelukin katkeaa
ja taas pitäisi selvitellä lentoja
kun on kuitenkin kaksi saarta
ja rasittaa jo nyt että 26h ei ole tarpeeksi
lentokoneissa
vaan vielä senkin jälkeen tunti tunti tunti

Cause I've never had it
The way I'm
supposed to

ripustaessa pyykkejä hokee omaa nimeään
nyt

vesiväriä sormissa
osaa nauraa kun on puhelin
osaa nauraa oikealla tavalla
sillä tavalla
kun he aina haluavat sen kuulla

työpöytää ei ole siivottu

ja osaa nauraa

ja tiedostot avattua yksitellen yksitellen tiedostot auki

eteisen lattialla
ei ole sademetsämaisema koska sammalta

ja huomenna on talvi

ja miksi minä kuuntelen näitä (The Raveonettes edelleen)
lauluja jotka on kuin mustilta kaduilta
että ottaa neulan ja suonen

mutta oikeissa kohdissa voi osata
sanoa hmm

pesukone

ja jos aloittaisin meditoimaan joka päivä minusta tulisi rauhallisempi ja
minusta tulisi rauhallisempi rauhallisempi

(voiko olla rauhallisemmaksi vielä siitä että istuu koko päivän tuijottamassa seinää)

ja 11-vuotiaat hallitsevat maailmaa.

It was cold outside
pakkasta. Tuntui talvelta kävellä
vaikka käveli vain postille ja takaisin
tuntui talvelta
ja se outo mies silmälaseissaan
vai oliko sillä
odottamassa hissiä

ja on luullut joogan menneen tauolle jo viikkoja sitten
mutta se onkin jatkunut
ja nyt tajuaa ettei ehdi syödä tänään
jos haluaa mennä

The Raveonettes
ja ilta joka on pimentynyt huomaamatta
tullut hämäräksi
ja
postissa virkailija, joka oli kyllä tympääntynyt työhönsä
ja miettii vain että jos itse olisi ollut
tänä vuonna Itellan palveluksessa
miten se kuitenkin vaikuttaa
että millä äänensävyllä vastaa

mutta nyt on vain toive talvesta
siitä että saisi aloittaa sen
saisi kulkea talvea vain
pois tästä kaupungista jonka kävelykatu on loskaa jopa kolmenkymmenen asteen pakkasella.

Ensin suihku
ja sitten Seabear
ja Ben Kweller.

on keittänyt puuroa, koska on puhdaspuurokattila
ja aikoo viedä matotkin ulos tuulettumaan
pistää tänään postiin paketit Islantiin
ja Hollantiin.

Äiti ei muuta ja kaupunki on täynnä jouluostelijoita.
Eilen kuuli hyvää musiikkia
siellä missä istui jalat sohvalla kuin kotona
vaikka ensimmäistä kertaa
istuikin siellä, koira lattialla
tuijottamassa kissojen taloa.

tekisi mieli mennä pitkälle kävelylle
mutta on luvannut että kun puurolautanen on tyhjä
lopettaa kirjoittamisen lopettaa
istumisen ja alkaa

korkean häirittävyyden temperamenttipiirteet
ja tänään tulee Helsingistä tyttö

ja oli unet
arjen kaltaiset
jono
joka jatkui läpi hallien ja portaiden, käytävien ja salien
ja lopulta kun oli kaupan sisällä siellä ei ollutkaan asiakkaita

"And go, just go
Find a place that you don't know"
-Ben Kweller, penny on the train -

Aamut on alkanut venyä
ne vain venyy
ja joogassa en jaksaisi venyä
yhtään en jaksaisi
eikä huvittaisi työntää sisäänsä mitään
ei vain jaksaisi

keittiö on niin täynnä
ettei jaksa syödä koska on vain likaisia astioita
ja kaikki vaatteet lattialla
ei jaksaisi pukea

sellaisia aamuja kun ei vain jaksaisi ja istuu pöntön reunalla ja ei vain jaksaisi koskaan siirtyä siitä pois makaa sängyllä on pistänyt lampun palamaan mutta ei jaksa nousta ja ei halua edes kääntyä katsomaan millainen läävä keittiö on
ei kattilaa puhtaana puurolle

mutta nyt laitan kahvin
syö näkkileipää
koska kaikki leivät ehtii homehtua jotka ei ole kuivia jo valmiiksi
ja jääkaappi on täynnä vain pilaantuneita ruokia
joita ei ole ehtinyt syödä

kun asui toisen kanssa
ei ikinä ehtinyt vanhentua
nyt
vaikka on vain yksi
tulee paljon enemmän roskaa

islannissa
näkkäri maistui paljon paremmalta

ja unissa oli jotain oravia jotka söi toisiaan
ja punk-kulkue
jossa ensin meni jotain pikkupoikia
ja kaksi tyttöä pimuiksi pukeutuneina pyörien kanssa
ja sitten punkkarit
ja ne huusi "Pohjois-Savon punkkariperjantai, Pohjois-Savon punkkariperjantai!"

tykkään kahvista jopa enemmän kauramaidon kanssa, nam :)

ja minun pitäisi ryhdistäytyä. tällainen peli ei vetele.että tekee vain mitä lystää ja koti on kaaos ja opiskelut ei etene ja unohtelee ja unohtelee ja haahuilee vain makuupussikin on sänyssä pyykitkin on vielä narulla ollut jo puolitoista viikkoa joogamatto lattialla vaikka ei siinä nyt kukaan joogaa kunnolla muuta kuin aamusarjat
ehkä
puoliksi

joskus jostain hajusta vaikka
tulee vaan
muisto
se on hassua
vaikka ei haistaisi sitä hajua
niin sen voi muistaa
ja sitten tulee muisto
niin kuin nyt vaikka siivoamisesta
muistin hajun joka oli Höfðissä,
minun ensimmäisessä huoneessa
kuinka valo tuli ikkunasta päivällä
kun oli viikonloppu ja tuli kävelyltä
voi miten voimakas se onkaan
ja asettuu sängylle loikoomaan
ja ottaa Vigdiksen kirjan
hitaasti sivu sivulta koska ei halua menettää
ja on punaiset posket vähän viileästä, kylmät sormet
ja Bonuksen kauppareissut
viikonloppuisin Kringlaniin
ja keittiö
kylmä kellari, jossa pestään pyykkiä, italialainen poika ripustamassa valkoisia lakanoitaan ja alushousujaan ja me tytöt
Dejanin peitot ja Fabio polttamassa tupakkaa
avataan ikkunaa
Fabio näyttämässä musiikkivideoita ja punaviiniä
minua naurattaa
ja me syödään samasta salaattikulhosta vaikka tyttö korkeamoraali tyttö sanookin että tietäisitpä miten se pesee sen salaatin niin et söis

tai katu alakaupungilla
katu ja kerrostalohuoneisto
ensimmäistä kertaa
joka päivä ensimmäisen kerran jälkeen
kuin koti
ja kotihan siitä tuleekin lopulta
muutamaksi päiväksi
kun istutaan parvekkeella ja Oliver on tehnyt
intialaista jälkiruokaa
vai onko se jäätelöä
ja on kesä
ja me istutaan parvekkeella
minä ja Oliver ja puhutaan kielistä
ja myöhemmin
jo syksyllä
saksalainen poika sanoo, että sinun ei olisi pitänyt kertoa sille mitään
kun kerron että puhuimme myös hänestä
mutta minä vain nauran

ja Sannen huone, koiranputket seinällä
meidän koiranputket
ja missä on kynttilänjalka
sen pari
nyt
ja me juomme japanilaista teetä, jonka Vincent on tuonut
Sannen Vincent
ja me nauretaan baarin pimeydessä. Hanne ja Vincent, Sanne ja Vincent.
Ja Erla sanoo että me ollaan ihan varmasti siskokset. Että ihan varmasti meillä on sielut samoin.

Ja sitten on tietysti kesä. Joka on ihan erilainen.
Ja kaikki lähti vain siitä
että ajatteli siivoamista
ja muisti valon sunnuntai-iltapäivänä huoneessaan 105 Reykjavikissa.
Ja sitten muistikin kaiken.
Niistä tahtoo pitää
pitää pitää pitää vain itsellään kiinni aina vain muistaa ja muistaa ja muistaa
elää niissä jatkaa elämistä vain kuin ei eläisi vain kuin olisi siellä
eikä se olisi yhtään sama jos menisi takaisin
pelkää takaisinmenemistä
pelkää Grönlantia
ettei se olekaan yhtään
niin

mutta kun puhuu tytön kanssa
ja tyttö kertoo muuttavansa
ilahtuu
että he muuttavat
ei siitä että he muuttavat, koska sitten he ovat taas astetta kauempana
ja siellä missä on kaikki
ne toisetkin joita ikävöi
mutta että he tekevät niin kuin itse
uskaltavat
kokeilevat
tajuaa että tästä maasta ei löydy paikkaa, jossa haluaisi asua
että on asunut jo
siellä mikä on pääkaupunki
on asunut koko suurimman osan elämästään pikkukaupungissa
on asunut keskikokoisessa
on asunut lähellä keskustaa, kaukana keskustasta, omakotitaloalueella, kerrostaloissa, rivitaloissa
on asunut
12 asunnossa tässä maassa
eikä
voi kuvitella mihin tahtoisi täällä

mutta sitten käy kuitenkin koulua sellaista
jossa keskeistä kieli
jota puhutaan vain täällä
vain tämän maan sisällä

ja unohtaa päivä päivältä enemmän toisia kieliä
niitä joita osasi jo vähän ja niitä joita alkoi osata jo vähän enemmän
ja yhä haaveilee vihreänmaan kielistä
yhä
vaikka ei tiedä yhtään miten sitäkään käyttäisi
mutta eihän tämä tiedä mistään mitään miten mitään käyttäisi
kaikkea vain on
on vain roppakaupalla sitä ja tätä ja vähän löytyy tätäkin ja tuotakin

ja nyt pitäisi jo lukea Dowlingia eikä kirjoittaa paskaa
ottaa toisen kupin kahvia niin että saa oikein kahvipään
(jääkaappi on alkanut haista ja toinen kupillinen ei ole edes hyvänmakuista)

mutta mitä jos
tämä päättäisikin lähteä sinne
maahan jossa ihmisten ruumiit eivät kestä alkoholia
jossa on vielä kyliä
hylkeenpyytäjiä, lumimyrskyjä
mitä jos vain lähtisi
oppimaan kielen
lähtisi ja jättäisi ihan kaiken
uskaltaisi
unohtaisi miehen joka tulee eteläiseltä pallonpuoliskolta
unohtaisi kokonaan, mitä yhdestä, onhan niitä muitakin
ja sitä paitsi
sitä on pärjännyt nytkin vallanmainiosti ilman
jos rupeaisi sellaiseksi naiseksi kuin valastyttö
että päättäisi olla haluamatta perheitä ja sitoumuksia
vaan olisi oma päämäärä
jota kohti kulkisi
että pääsisi kieleen, jossa on paljon pidemmät sanat kuin meillä
pääsisi niin kuin valastyttö on valaiden keskellä siellä
eteläisellä pallonpuoliskolla

mutta voiko sitä vain ruveta sellaiseksi
voiko sitä vain
jos kuitenkin on ollut tähän asti se
jonka paperit on kaikilla pöydillä levällään
ollut jo pikkutytöstä
ja vaatteet lattialla
ja tiskit tiskaamatta ja itkemässä jokaisesta hei hei:stä
neulomassa loputonta kaulaliinaa
piirtämässä lumineliöitä, sukeltamassa silmät kiinni
nieleskelemässä, seinän viertä, seinän viertä

että tahtoisi olla
ja on
ne on eri
että tahtoisi olla
miksi

mutta Dowling
ja äiti ei ole ainakaan vielä soittanut tulevaisuudestaan.

sitä vaan
että voi jäädä melkein tunniksi uloskin
seisomaankin
voi jäädä
lumisateeseen jalalla lumesta neliöitä

voi vaan jäädä ja tulla takaisin ja taas jäädä
ja sitten huudetaan
nähdään huomenna hyvää yötä

Makaa talviyönä peiton alla ulkona ja on taivas
lentokoneet ylittävät taivaan ja kaikki tähdet tulevat näkyviin
miljoonittain, miljoonittain
näen kaikki galaksitkin
kuinka ne liikkuvat tähdet mukanaan
miljoonittain, miljoonittain tähtiä
tajuan kuinka kaukana valtavina maailmoina

ja on salainen vintti taas mummilla
mutta tällä kertaa äitini kapuaa sinne
ensin
ja siellä on paljon enemmän huoneita kuin tiesinkään
pöly tulee hengityksiin

tuhansittain hämähäkkejä, kovakuoriaisia, punkkeja, muurahaisia
vessan lattialla tuhansittain

ja kahdeksan aamut ovat muuttuneet yhdeksäksi
ja yhdeksät ovat muuttuneet viisitoista yli
ja sitten ei lähde yliopistolle ollenkaan
päättää että lounaan jälkeen

ja lumi sataa hiljakseen
minun lumeni
minä sanon
minun

ja ei palellut lainkaan
vaikka oli talviyö ja ulkona.

työpäivä
sellainen työpäivä että aamulla
istuu kutomassa opettajanhuoneessa ja opettaja
joku niistä
jotka kaikki vuoronperään sanovat että saa ottaa teetä tai kahvia
ja että on se hyvä kun meillä on herkkuja tänään
kun on anun päivä ja annan ja
sanoo että on se ihana nähdä jonkun kutovan, tulee sellainen rauhoittunut olo

minä sanon neuloa
mutta mulla onkin juuret itä-suomessa

ja sieltä tultua lämmittää makaroonilaatikkoa
ja äiti soittaa
ja kun kävelee toiseen työhön
äiti soittaa ja sanoo
niin muuten sullekin vois sanoa
että perjantaina kuulen muutanko ihan toiselle puolelle suomea
kuin missä nyt
noin vain
ai jaa
minä sanon
mites häh
ihan kuin ei muka mitään
että noin vain ajattelin ilmoittaa että ehkä muutan samaan kaupunkiin kuin sinä

että näin meillä

se että
uskonnolliset kokoontumiset onkin vaarallinen uskonlahko
se että
äiti nyt noin vain muuttaa pois kotoa
se että
veli on sairastanut kymmen vuotta parantumattomasti
niin kuin ohimennen vain
by the way
ai ei olla kerrottu
niin no

vaikka mitäpä minä en olisi oikeastaan koskaan tiennyt
kun se että ei sanota ääneen tekee sen
että ilmasta tulee sankkaa ilmasta tulee ohutta ilmasta tulee
niin herkkä
että väreilee
niin että sitä kuulee vaikka ei kuuntele
ja näkee kirjaimet vaikka ei lue haistaa vaikka eihän mitään haistettavaa
ei voi laittaa silmiä kiinni vaikka nehän on kiinni eihän kukaan tiedä mitä täällä tapahtuu
eihän eihän eihän
ja sitten kaikki tietää kuitenkin
paremmin kuin hyvin

mutta nyt minulla ei ole

tyhjä
tuijottaa lausetta eikä ymmärrä miksi sen kirjoitti ja lopettaa kirjoittamasta
mitä
minulla ei ole nyt

kohauttaa harteitaan
ja työpäivä jatkuu
ensimmäistä kertaa sanoo miehestä on
kun kymmenen yksitoista kaksitoistavuotiaat tytöt kysyvät
onko sulla poikaystävää

ja ei kävele työpäivästä pikkujouluihin vaan kotiin kirjoittamaan prinsessakohtaukset puhtaiksi

on tänään kriittinen
pojalle sanoo että loppu ei liity alkuun eikä ole edes käännettä
ja tytöille sanoo että uudestaan
nyt teette uudestaan ja hei
kuuluuko toi tanssiesitys nyt tähän
mutta niillä on jo poikaystävät
ja prinsessa nai prinssin ku prinssi on komee ja prinsessa kaunis
ja pitää käydä äkkiä meikkaamassa ja laittamassa tukkaa koska sähän sanoit että sä haet jonku miehen sieltä punttikselta
sanon: JOS mä haen
aloittakaa nyt
minä sanon
ja kävelen edestakaisin

kävelen kotiin ja kirjoitan prinsessakohtaukset puhtaaksi
ja syön näkkileipää
ja annan palautetta
vähemmän kriittisesti
ja on pakko soittaa että kuka on se tyttö joka kirjoittaa sivutolkulla ja on jo kirjoittanut kolmostehtävän vaikka se annettiin vasta tänään
sivutolkulla

että on niitäkin
jotka kirjoittavat sivutolkulla ilman tehtäviäkin

ja taas kuuluu tunnit
ja työpäivä
kai tämä on vielä työpäivää ajattelee kun katsoo tuntimääriä
joita on palautteenkirjoittamiseen käyttänyt

ensi viikolla pääsee jo kotiin
niin
pääsee sinne mistä alkaa metsä äkkiä
pääsee sinne minne ei vähän aikaan
niin vähän aikaa sitten halunnu ollenkaan
jossa on lukinnut ovia
vaikka asui niin hetken niin hetken vain ja toisinaan viikonloppuja
mutta nyt ei pelota
ei edes kun maataan alakerrassa jossa ikkunoista näkee ulos koko leveydeltä ja ovia ei saa lukkoon
ei
pelota lukitsemattomat ovet vaikka vieressä nukahdettaisiinkin heti
niin kuin pelotti
vuosi sitten
vuosi sittenkin

puhuu hiljaa itsekseen
puhuu melkein kadulla
ja ajattelee mitä jos tulee sillä tavalla hulluksi
että alkaa puhua itsekseen kadulla
miten se eroaa siitä että puhuu itsekseen vessassa tai sängyssä
muuten kuin että on julkisella paikalla
että missä menee raja

puhuu että nukahtaisi puhuu että tajuaisi mitä ajattelee
että ajattelee niin paljon ettei tiedä
mikä on totta

ja joskus alkoi nähdä unta että oli leikkiensä tyttö
se tyttö jonka elämää leikki
sitten lopetti leikkimisen
nielaisi
nielaisi koko leikin
vaikka salaa
joskus edelleen
kun istuu vessassa alkaa
puhua
ei ääneen
mutta puhua kuitenkin
mitä sulle kuuluu
ja keksii koko tarinan

yhtenä päivänä ajattelee että voisi tehdä siitä sarjan
että niin kuin Tove on kuljettanut koko elämänsä muumihahmojaan
minä olen kuljettanut minun hahmojani
vaikkei niitä voi mitenkään verrata muumeihin tai
ei voi edes mainita niiden yhteydessä
niin kuinka
tarkasti on luonut maailman
kun jo
koulun alussa
siitä asti kun kulki iso punainen liverpoolin reppu selässä
(pieni, se on pikkuriikkinen nyt) sen kilometrin

pulkka kaatuu tielle
autoja autoja autoja
sininen pulkka

lumikökkäreitä pulkassa
lumikökkäreitä eikä tyttö.
harmaa pulkka.

kolme. oliko niitä kolmaskin?

ja sisko, sisko, kunpa tietäisin miten hän voi
kunpa hän kirjoittaisi
kunpa veljet ja siskot ja
me
voisimme taas hurjasti pistää silmät kiinni
karuselli karuselli siellä mielisairaalan vieressä
silloinkin vielä kun oli jo tupakat
se mäki
vanhainkodilta

purukumit sängyn alle ja aina se sama haju
myöhemmin minun huone
narisevat portaat
nariseva ovi

kello on jo kohta puoli yksitoista

huone on kaaos.
kaaos sama kuin ihminen
huolettomuus temperamentissa
unessa oli tyttöjä
muisti muttei muista enää

työpäivä
työpäivät
huomenna viimeinen
toiseksiviimeinen kaikkinensa.

Väsymys
mistä lie tulee
tekisi mieli syödä kaikki rautatabletit kerralla
juoda kaikki mehut ja litkut ja pavut ja pinaatit
ja mä luulen että siltikin mä nukkuisin

ja nyt kiinalaista teetä
sellaista joka maistuu ihan ruusuilta joita on uitettu vedessä
tää olis jotain naisteetä

niin. temperamentista pitäis lukea. ja pitäis paljon muutakin

mutta unet vain
muistaa vain että oli äidin syli
äidin käsi silittämässä päätä
hälinä ympärillä
oli koivu jonka latvassa
kaatuneita puita
kaikkialla ympärillä

aamulla vetkuttaa sängyssä vetkuttaa niin ettei tarvitsisi nousta
miksi tämä pimeys nyt syksyllä niin.

ja tänään sisko on saanut kirjeen
tänään hän on saanut kirjeen jossa tämä kertoo lumen ja jään maasta
ja sellaisesta
tavallisesta ja arkisesta
olisi voinut kirjoittaa kuinka kaunis
voi olla ilman painoindeksejä
kuinka voi olla miehen kanssa niin
ettei toisen tarvitse olla herra
kuinka ei tarvitse maata alla liikkumatta
istua hiljaa kysymättä
pää painettuna ja lapset lapset vain aina uudet

että joskus sinäkin olit vahva
se kaikista vahvin meistä
se jota me seurasimme,
olisi voinut sanoa
että sinä pelasit parhaiten jalkapalloa, muistatko
etkä jatkanut mallintöitä koska
se esineellisti naisen
sinut

mutta kirjoitti vain lumesta ja kylmästä ja kaikesta
siitä mikä on helppo sanoa
ja vastaanottaa
ja johon on helppo vastata
että täälläkin
on
että on helppo aloittaa
tarttua käteen noin vain
tarttua käteen käteen käteen

ja mies kirjoittanut että ikävä
myös
ja että ihmisten täyttämässä maassa, jossa kulkee joki ja mausteet
kaikki on niin paljon vaikeampaa
mutta täällä ei tiedetä mitään siitä, minä vastaan
täällä on vain ihmisiä jotka tarvitsevat merkityksiä elämälleen
vaikka sitten ryömimällä miesten edessä
huutaen herraa

ja pelottaa miten helposti
ajattelu saattaa muuttua
miten pienet asiat muuttaa
että yhtäkkiä
joku asia vaihtaa paikkaa
että saattaisikin uskoa
olevansa alempana
yhtäkkiä ei enää leikkaisikaan hiuksiaan koska
laihduttaisi niin että jokainen luu koska
yhtäkkiä vain ajattelisi että niinhän
sen kuulukin olla niin
ja se alkaa vain siitä että ensin
myöntää yhden asian
sitten toisen
ja miten rakastunut
sitä saattaa olla
ihmiseen joka vaatii sinua luopumaan siitä
kuka olet
yhtäkkiä
niin ettet edes ymmärrä että luovut
vaan teet sen omasta tahdostasi
ja ne jotka sanovat
että hei
herää
ethän sinä voi
tosissasi
uskoa että sinun suusi on tehty toisten suudeltavaksi
että sinun ruumiisi toisten katsella toisten kenen tahansa kuka tahtoo kuka tarpeeksi korkealla koskettaa
että tule ja ota
minä, objekti, minä, sinun
ei
ei se niin mene, sinä sanoisit vain
te ette ymmärrä
minä haluan tätä, tämä on meidän välillämme ja me
ymmärrämme toisiamme

niin kuin yhtäkkiä et enää tahdokaan
piirtää

lakkaat leikkimästä

miten nopeasti
että sinä vain kävelet huoneeseen
otat vaatteet pois ja asetut makaamaan
jotta toinen tulisi
sanan kaikissa merkityksissä

miten nopeasti sinä kaikesta huolimatta
olet valmis

kaikkeen.

vaikka aluksi se olisikin ollut

unta ehkä
unta joita et koskaan näe

unta vain ja unessa voi tapahtua koska ei oikeasti
satu

ja sitten on onnellinen loppu,
niinhän

tähtikuviot katossa

mutta kaikki ihmiset eivät välitä siitä
että on käytettävissä
toisille on tärkeämpää
että on
olemassa.

onneksi.

"the bible didn't mention us, not even once"

me istutaan bussissa
ja vaikka matkasta tulee tunteja lisää
pikkusiskon sisko
istuu pikkusiskon kanssa
pyytämättä

ensimmäinen ajatus on vain että tahtoo vain soittaa
soittaa ja sanoa että
minä täällä
sisko
minä täällä

mutta tietää että alkaisi itkeä niin
ettei puhuisikaan järkevää
vaan huutaisi huolensa huutaisi kaikki sanat
eikä niin voi nyt
koska tulisi vain jumalan viha
saatanat

rivejä rivien perään
lukee niitä jotka ovat lähteneet
lukee rivejä rivejä tunteja koko yön koko seuraavan päivän vaikka väsymys oksettaa
oksettaa sanat
oksettaa ajatus naisista ryömimässä miesten edessä
oksettaa ajatus siskosta ryömimässä miesten edessä
oksettaa oksettaa
ajatus siitä että lapsi hänen sisällään

jumalasta

lukee temperamenteista
ja soittaa äitille kysyäkseen millainen rytmi kun oli vauva
mutta sitten tulee puhe toisista vanhemmista
ja oikeasta siskosta

eikä sähköposti enää toimi
saavatko he edes itse lukea kirjeitään?
kontrolloidaanko heidän puheluitaan? kuinka moni ihminen luki tekstiviestini jonka eilen lähetin?

On lukenut Atwoodin orjattaren
ja ajatteli
että viitteellisesti
symbolisesti
niin
mutta nyt näkee että todellisuus
aivan kuin joku olisi kopioinut koko sadun
ja ruvennut toteuttamaan

vai löytyykö kaikki todellakin raamatusta?

neljä vuotta sitten
istuttiin Helsingissä
kahvilassa
mutta laihdutusoppi tulikin vasta kaksi vuotta myöhemmin
sisko
laulaa prinsessa ruusunen linnassa linnassa linnassa
on pahan noidan pauloissa
pauloissa pauloissa
sisko laulaa ja siskon sisko soittaa

tai lintu
uudestaan ja uudestaan
jokaisessa juhlassa

ja taas minä tekemässä pelastussuunnitelmia
kirjoittamassa käsikirjoitusta
mutta tämä ei ole näytelmä
tai kirja
tässä on kyse oikeista ihmisistä,
jälleen
oikeat ihmiset oikeassa maailmassa
ja silti tuntuu
kuin he eivät olisi täällä

Huomaa joogatessa että on toden totta maannut monta päivää
ei taivu enää niin edes kuin muutama päivä sitten
siitäkö se riippuvaisuus tuleekin, että ei voi lopettaa ettei lakkaisi taipumasta

ei ole ihan varma
mistä talojen välistä piti kulkea mistä alkoi metsätie
mutta sitten tuleekin jo polkuja ja koko ajan sanat mielessä
tulee vain polkuja polkujen perään puita ja mies kahden koiran kanssa
sellainen iloinen mies
ja jatkaa vaan ja mitä edemmäs jatkaa sitä enemmän on metsä metsänä
ja korkealla siellä puiden latvat valkoiset

mutta pää ei ota lopettaakseen särkyään
joka päivä se särkee niin kuin ennen
ennen sitä saarta joka lopetti kaikki kivut
tai sitten sitä vain kaunistelee
haluaa muistaa mitä haluaa

jäisistä mustikoista tulee kylmä
ja mustaturkkinen koira (kääpiösnautseri muistaa rodut vieläkin)
se haluaa vaan sanoa hei

pian ei ensin tarvitse kävellä viittätoista minuuttia
tai edes kymmentä
ennen kuin on metsässä
pian se on ihan siinä
nurkan takana
niin kuin se on nyt niille
omakotitaloisilleen täällä

voisipa asua niin.

Tää päättää olla menemättä graduseminaariin
tää on ollut tänään jo seisomassa auditoriossa puhumassa mikkiin
noussut kuudelta
vaikka yöllä tärissyt kuumeisena peittojen alla

mutta auditorion jälkeen oli ensimmäistä kertaa nälkä
niin että hotkaisi kalakeiton,
niin, keiton jossa oli kalaa
hotkaisi vain
ja sitten oli auto täynnä rumpuja.

yöllä oli kellotorni
seisoa reunalla ja mies jonka tuntee tulee seisomaan toiselle puolelle
sitä jahtaa toiset miehet
ja sanoo älä, sinä putoat, älä
mutta miehet hyppäävät kellotornissa ohuita lankkuja pitkin
alla satojen metrien pudotus

ja itkee hysteerisesti
itketään ja se mies oli pudonnut sittenkin
pudonnut kaikki metrit kellotornista
mutta sitä ei nähnyt miten

kellotornia ennen on pyytänyt tupakkaa vaikka ei polta
pyytänyt viettelevästi katsoen
mutta mies, eri mies kuin kellotornin mies,
sanoo ettei polta enää

ja on mies jolle ensin kääntää selän
mutta sitten suudellaan
koska mennään naimisiin
ajetaan amerikkalaisella autolla kuin gangsterielokuvissa
sellaisessa, niin kuin punainen, avokattoinen, ei välitetä mistään

mutta kasvoja ei muista.
vaikka näyttelijät olivat samat eri kohtauksissakin
muistaa että joissain kasvoi parta
mutta tunnisti silti samaksi

oksettaa taas
eikä tee mieli syödä mitään
kun tietää mitä on oksentaa kaksikymmentätuntia
mitä on olla pimeässä huoneessa kaksikymmentätuntia vaan
ja sitten kun vihdoin avaa verhot seuraavana päivänä onkin huuru
huorapakkaset sanoi mies
englanniksi
niin heillä

mutta kaupungissa ei ole puita huurussa
sitten vasta kun jatkaa matkaa pois päin

tiskit oksennuksenhajuiset
ja pyykit naruilla odottamassa että ottaisi alas pölyttymästä
mutta ei jaksa liikauttaa siihen suuntaan
päättää ettei mene kylmään
ottaa temperamenttikirjan vain ja lukee
onhan sekin koulua

tuntee yhteenkuuluvuutta opettajan kanssa
joka näyttääkin balettitanssijalta
ja kumpikin muistaa vuoden takaa

oksettaa
tekisi mennä niin kuin aamuyöllä, aamulla, päivällä, iltapäivällä, illalla, yöllä
pesään laskea ääneen yksi kaksi kolme yksi kaksi kolme
kääriytyä kaikkien peittojen alle

kaipaisi että joku toisi muumilakun
muumilimun
että silittäisi otsaa
ei väliä että se on kuuma tai että nenä on kylmä

vuosi sitten
oli lumisadetta
oli lumihiutaleita kuin talvella
kylmää
ja samanlainen pimeä aamu joka aina muuttuu valoksi kuitenkin
vuosi sitten
oli eri koti
koti jonne jätti lämpimän vartalon peittojen alle kun lähti
samaan aikaan
samaan paikkaan
ja silloin oli jo odotus
odotus maasta jossa ei ollut vielä käynyt
pimeä, harmaa, sumuinen ja paljon lämpimämpi kuin oma

alkaa kyllästyä kaikkeen
puheeseen
hakkeroituihin sähköpostiviesteihin
eihän niissä pitäisi olla mitään hälyyttävää miksi sitten
ja mitä tapahtuu kahdeksannen ja yhdeksännen välillä?

jos katoaisi
sellaiseen maailmaan että olisi vain puinen mökki ja metsä ja vesi ympärillä
ja hakkaisi puita lämmittäisi takan
peuran lihaa tai hirven jos saisi
kiinni
paistettua kalaa ja perunoita kattilassa
perunan tuoksu kattilasta ja ääni
mökillä
kesällä
kasvimaa kylväisi kaiken
soutelisi
kutoisi neuloisi ompelisi
parkitsisi nahkaa
opettelisi selviytymistaidot
ne pitäisi opetella koska ei tiedä mitään
siitä miten ilman kaupunginverkostoa
jäisi saareen
saareen vaan aina halunnut saareen miten tajuaakin vasta nyt että kaikki
siinäkin mitä kirjoittaa
on
kuvitellut omakseen

ja ottaisi mukaan jonkun toisen
lumen alle rakentaisi tunnelin jotta pysyisi lämpimänä
siinä kun seisotaan inuiittien eteisessä
lapset puolialastomina kurkistelemassa
vesijohtoa odotellaan mutta vanhemmat eivät kotona
ja puoliksi nyljetty hyljeenraato eteisessä kuin hetki sitten jalassa pidetyt saappaat
odottamassa
että työtä tultaisi jatkamaan ja että se saataisi syödyksi

kylmä kylmä
se tulee ikkunasta
kaikista ikkunoista aina vetää, kaikista joita on ollut
joskus oli parveke, kerran ja sitä ennen ranskalainen parveke
mutta sitä ei tiedä miksi se on muka parveke kun se on vain ovi
korkealle

mutta nyt päättää tiskata
että tämä oksennuksien huone
puhdistuisi johonkin pois
että voisi aloittaa

jotenkin vain aloittaa.

Nyt tää odottaa
että tyttö tulisi mekon kanssa
tyttö sellainen, joka mekkoja osaa
ja paljon muutakin osaa

ja tämä on yrittänyt opiskella mutta viimeiset kappaleet meni kuin unessa
jota ei viime yönä ollut
kun vieressä kääntyili tyttö
(sitten muutamaa tuntia ennen heräämistä: Kuule, voisitko kokeilla vaikka sellaista että olisit kymmenen minuuttia liikkumatta, se vois vaikka rentouttaa! Ja tyttö vähän naurahtaa ja sanoo jotain espanjaksi)
ja aivastuttaa ja ehkä virtsatientulehdus

ja Angus & Julia Stone aina vaan
mies sanoi että hänellä kaikki levyt
että antaa minulle sitten
että minähän testaan häneen kaikki australialaiset
kun oli Ben Kwellerkin

ja oksetttaa
pimeys tekisi mieli oksentaa

yöllä on asunto
jonka ovi ei mene kiinni ilman kumista vieteriä
mutta asunnosta on myös ovi toiseen asuntoon
ja vaateröykkiöiden takaa paljastuva ovi
on lasia kun katsoo toisesta asunnosta
peili kun katsoo meidän

pimeys tekisi mieli oksentaa

ei tiedä mitään ympäröivästä kaupungista
autuaan tietämätön kaikista juhlista tietämätön ihmisten lähdöistä tietämätön vain
ei välitä tietää kohauttaa olkiaan ehkä ei välitä sen enempää

postissa kaksinkertaisesti äänestyslipukkeet
kolme miehen nimeä joita ei ole koskaan aiemmin kuullut
ja toisin kuin kirjeessä sanottiin mitään vaalimateriaalia ei ole tullut
autuaan tietämätön mistään vaaleista

ostaa karpalomehua. flavonoideja.

eilen sanoo että
rumia sanoja mutta tänään on vain
ikävä

sellainen että tekee mieli nielaista eikä istu pyöränsatulaan kertaakaan
ei tahdo enää istua kylmillä ja märillä satuloilla

pitäisi kuunnella
jotain sellaista että tanssisi
matkustaa kaupunkien ulkopuolelle
tai kävellä edes sinne pururadalle
kävellä vain vaikka pimeässä mutta kävellä
jättää nämä autotiet valot ihmiset kävelemässä kauppaan ja kaupasta pois
miten niitä voi riittää
ihmisiä
joka päivä kauppohin tungokseksi asti
kävelykadulle ?

ja huomenna täytyy kohdata neljätoistavuotiaat
jotka sanoo vittu paska saatanan
nojaa letkeesti taaksepäin tuolilla ja tuijottaa suoraan silmiin
vittu sun kanssa ainakaa mitää saatanan paskaa
rummuttaa sormilla pulpettiin ja laittaa repun selkään, paukauttaa oven
ja minä sitten vain
ku ois niin kivaa jos
sellaisella tätiäänellä kukkahattu päässä oi ja voi onhan se

rankkaa olla neljätoistavuotias.

olenhan minäkin
paitsi että kun minä olin neljätoista niin mun mielestä äikän tunnit oli hauskimpia,
kuviksen jälkeen

mutta eihän niitten tartte olla kuin mä.

mä en halua kadottaa itseäni
en sillä tavalla hukata vaan
en jaksa enää murjottaa siitä että on pimeää ja märkää ja ettei millään ole mitään väliä ja merkitystä ja mikään ei tunnu miltään ja kaikki on järjetöntä ja hyödytöntä ja turha
ut
taa
haluan vaan kulkea sateessa
ja todeta
että sataa
antaa sataa
istua sisällä pistää vaikka kynttilän ja lukea
kirjaa, koska se on hyvä
niin kuin tyttö pitkähiuksinen sanoikin
(minä tiesin että minä pidän siitä mitä hän sanoo)
tai sanoja vain pistää

niin kuin kun leikki
ei koskaan sitä että sit tää menis ja sit tää tekis
vaan aina ne vaan teki ja meni
ei sitä tarvinnut sanoa

tarvitse

nyt
tahtoisin halata
mun poikaa,
sitä pientä, yhdeksänvuotiasta
sitä pientä, joka pelkää tulla yksin kotiin koulun jälkeen
toisin kuin minä joka pelkäsin vasta siellä kotona
ilman että
kukaan
koskaan
sai
tietää
joka pyörittää ruokaa lautasella niin että se on kylmää
niin kuin minä
joka liimaa ja leikkaa ja taittelee kaikesta mitä uskomattomimpia
toisin kuin minä
joka vihasin askartelua
koska mulla tuli vaan liimasormi ja teippi meni mykkyrään ja ihan vinoon liian iso pala pois tai pieni
haluaisin ihan hirmu paljon halata nyt vaan painaa nenää

vois vaan lähettää virtuaalihalin
sellaista se on
nykyään.

opiskeli jo neljä tuntia
ja sitten
alkoi suomentaa satua, joka sitten päättyikin siihen että
kalastaja ja kalastajan vaimo tipahtivat alas yrittäessään taivaaseen jumalan luo pannukakkuja tarjoilemaan
ja litsaantuivat ja pannukakut lensi ja aivot pullahti ulos ja levis sammaleksi

tässä vaiheessa ajattelin: tämän täytyy olla islantilainen satu
ja niinhän siinä sitten kävikin että se perustui islantilaiseen kansantarinaan

mutta en oikein tiedä
voiko noin kertoa kolmivuotiaille
että älä kuule kurkottele taivata kohti tai aivos mössöks muuttuu

ja toinen satu
oli lehmästä jolla oli luukku mahassa
Tomi Kontion
mutta loppu
jossa äiti on ripustanut isin kuivumaan narulle pihalle
tuntui
hmmm
siltä että se ehkä tuntuu vanhemmista epäilyttävältä

on ahdistava kertoa satuja lapsille kun niiden vanhemmat on kyttäämässä vieressä tuntuu että ne kuuntelee punakynät kädessä jokaista mun sanaa ja alleviivaa kaikki, joissa on jotain arvoja tai ideologioita
mitä tahansa
että ei saa mainita sanaa Jumala
eikä Loitsu
ja että millaisia sukupuolimalleja antaa että millaisia perhemalleja millaisia toimintamalleja
että kaikissa
tarinoissahan on jotain
että miten voisikaan olla mitään arvovapaata
mitään neutraalia
kun ei ole

ja unessa
oli yhtäkkiä ympäröitynä
sylissä
lämmin ja turva
että ihan kokonaan

ulkona sataa kylmää
ja pimeä jo kolmelta
joka päivä aikaisemmin aikaisiemmin katulamput

ja pitäisi tehdä osoitekirja

lista lista lista lista
tuntuu että aivot
ovat listoja
irrallisia lauseita muistettavista asioista
lokerot
tämä
ja tämä
ja tämä ä
ä t ä m

ja lasten kehityksestä lukiessa
itsenäistymisestä
muistaa kun
ei halunnut mennä eskariin
ei muista miksi
jotenkin ei tykännyt siitä että piti mennä sinne hoidosta
että äiti tai isi ei koskaan vienyt vaan kesken hoitopäivää
ja että muut lapset tuli samasta hoidosta mutta minä vain eri
kauempaa miten muistaa että olisi pitänyt kulkea yksin (niin kuin muistaa kurkistaneensa ikkunasta isomummun ruumista)
ja sanoo että vatsa kipeä
mutta hoitotädit ei usko, tietenkään
koska eihän vatsa ollut kipeä
mutta itkee itkee vaan ja että on kipeä ja sitten tehdään peti sohvalle
ja koko päivä on maattava sohvalla
koska eihän vatsakipu voi lakata kun eskari on mennyt ohi
pitää teeskennellä koko päivä
sitten vähitellen iltapäivästä
ottaa kirjan hyllystä että ehkä voi vähän lukea
hiljakseen
istua sohvalla ja lukea mutta ei leikkiä, ei
kun vieläkin outo olo mahassa

ja kun on tutustuminen kouluun
ei suostu silloinkaan
että kun hoitotätin kanssa olisi pitänyt
ei äiti, ei isikään ehdi
ja kaikki muut menee äitin tai isin kanssa
ja sitten on ehkä että naapurin pojan kanssa mutta
ei
sanoo ei
ja sitten myöhemmin
kysytään miksi et tullut meidän kanssa
sanoo
mitä sanoo, ei muista
mutta luultavasti joku valhe
koska oikeasti ollaan vaan siinä puistossa jossa on isot shakkinappulat

ja myöhemmin
kaikki
miksi et ollut silloin täällä koulussa silloin
kaikki olivat jo näheet toisensa

eikä suostu iltapäiväkerhoihin ei suostu mihinkään hoitopaikkoihin
vaan kyyhöttää mieluummin nurkassa
kyyhöttää vaan ja odottaa tärisevin sormin isoveljeä kotiin
että voi taas hengittää
ja jos vahingossa lopettaa leikin vahingossa tauko
pitää kääntyä ympäri koska olikin vahingossa selkä oveen päin pitää kääntyä niin että näkee koko huoneen kerää kaikki lelut syliin ja istuu sängyn perimmäiseen päätyyn
että jatkuisi taas leikki että jatkuisi jatkuisi mutta
jos on tullut tauko ja jos on tullut hiljaisuus
mahdotonta jatkaa kuuntelematta

sanomalehti edessä pöydällä, sinisellä sohvalla, sähkönsinisellä, joka ennen oli huoneessa, mutta pappa kuorsasi ja se on siirretty ja nyt on isompi huone, isompi kuin veljen

istua keittiön jakkaralla katsoa ulos sadepisarat ikkunassa näkee ulos ja sisään näkee talon lävitse. keittiöstä viherhuoneen kautta takapihalle ja etuoven ja kadun näkee kun naapurin poika pyöräilee kotiin, b-ryhmäläiset

kysyy äidiltä että miksi valitsi aamuryhmän, äiti sanoo ettei se kai ollut valinta vaan että ne jaettiin
ei, minä sanon, kyllä minä sain valita, että ne meni muuten kaupunginosan mukaan
että a-ryhmäläiset tuli kaukaa
ja b-ryhmäläiset sieltä mistä minä, mutta että sai myös valita jos halusi, jos oli joku syy toisin
ja miksi minä aamuryhmään, miksi aikaisin kotiin, kun kotona ei odottanut mikään
äiti sanoo, että en halunnut olla aamuja yksin

kummat pahempia aamut vai iltapäivät, minä ajattelen nyt?

mitä sellaista äiti muistaa, mitä minä en
ja mitä minä muistan ettei äiti
äiti ei muista mitään, hän sanoo, hän ei oikein muista, ei paina mieleensä yksityiskohtia niin kuin minä. ei muista vai ei halua muistaa. missä raja.
ja meillä on kuva kun kummitädin jalka minun jalkaa vasten siinä mökin kentällä
ja minä muistan
että juuri sinä päivänä kummitäti sanoo ettei minusta voi koskaan koskaan tulla balettitanssijaa koska minulla niin iso jalka
olenko minä neljä vai viisi ?
ettei minun kannata mennä koripalloon koulun jälkeen, koska olen niin lyhyt, he nauravat, nauravat koko perhe minun typerälle toiveelleni mennä koripalloon
olenko minä seitsemän vai kahdeksan?
että enhän minä osaa laulaa, en kai minä nyt kuoroon, äiti sanoo
minä olen kahdeksan tai yhdeksän.
eikä sanaakaan ensi-iltojen jälkeen
vain toisista tytöistä, että kyllä se ja se on sitten taitava, että hänessä ja hänessä on kyllä jotain ja on lahjakas
mutta ei äiti muista. ei mitään näistä. itkee kun sanon. itkee että ei kai hän ole voinut sillä tavalla, että ei hän olisi koskaan voinut että ei hän ole tarkoittanut että kyllähän meitä on aina kannustettu ja kehuttu, onhan ? onhan ? epätoivoisesti
epäonnistumisen pelkoa väärintekemisen että olisiko sittenkin
ollut huono
äiti

minä halaan
aina halaan ja sanon äiti.

ja mies ja nainen punaisissa takeissaan tupakalla
takaovella

lukiessa huomaa että jostain syystä
on kasvanut riippuvaiseksi arvostelusta
että kuinka vastustaa, Peterin jälkeen alkoi vastustaa kehumisiakin (mitä tekee kyllä itse koko ajan nykyään) mutta on itse
riippuvainen
ollut
lapsena miten muistaa kaikki ne kerrat kun ei
ole arvioitu
että kun ei ole arvioitu
on epäonnistunut

ja muistaa ne kerrat kun on
sanottu ei
kun on sanottu kyllä

muistaa liikuntasalin lattian
jostain syystä itkettää, joku on sanonut jotain
harjoiteltu ehkä tanssiesitystä
ja tyttö, lyhyttukkainen ja laiha, tyttö joka seurustellut sen pojan kanssa josta itse, jotka järjesti yhteen, tyttö jonka huivi on yhä vaatekaapin ylähyllyllä, sanoo
mutta
osaa näytellä
että
loistava
ja katsoo punaisia, sinisiä, valkoisia viivoja puulattialla ja piirtää niitä sormella kuljettaa
hymyilee, ei
kyllä, ja kaikkien katse niin
se on sinun juttu

ja sen muistaa kun seisoo koulun pihalla
tiilirakennus uudessa kaupungissa
ja
ei tunne ketään
kaikki seisoo
eikä voinut syödä aamulla mitään ei voinut hakaniemen torillakaan ja äiti kulki kokoukseen
ja bussin ikkunasta uloskin kun itketti
ja sitten tulee se lista
ja se poika ei pääse mutta minä olen jo tiennyt
ja sitten on jo päivä kun kävellään pääkaupungin kaduilla
ja etsitään asuntoja internetistä
ja on jo päivä kun ajattelee uusia perunoita bussissa ja kävelee
heiluttaa kassia koko matkan
ei ketään hakemaan kävelee portaat takapihalta parvekkeelle
aurinkoa ja viherhuone kuuma
valoa kaikista ikkunoista
jotain uutta
uutta
ettei uskaltanut edes kuvitella mutta
totta

että ensimmäistä kertaa
se mitä on toivonut
muuttuu toteeksi
että vaikka äiti
on sanonut ettei unelmoi
koska se on turhaa
ei johda
mihinkään

mutta ensimmäistä kertaa on
toteutunut toive

ei se ole ensimmäinen kerta
on ollut se kerta kun saa esittää tyttöä joka pelkää hallitsemattomia tilanteita
se kerta kun päätetään pojan kanssa että kai me nyt sitten ollaan yhdessä
mutta se ei ole ollut edes toive, ei toisella kertaa, ehkä ensimmäisellä
mutta sitten alkoikin toivoa ettei olisi toteutunut
niin kuin siitäkin että veljellä ei olisi enää yhtään ystävää
että kaikki alkaisi vihata
tai se kun halusi olla kiusattu, yhtäkkiä vain
tyttö nimeltä Henriikka, jolla vaaleat pitkät hiukset
oli kiusattu (oliko sellaista tyttöä edes?)
että halusi yhtäkkiä olla. sellainen. kiusattu.

vanhempien avioero ei sentään toteutunut.
eikä kuolemat, oma tai kenenkään koskaan.
eikä meille hankittu koiraa.
eikä paljastunut yllätys siskoja.

ja jos saisi toivoa nyt
kolme toivetta niin kuin saduissa
toivoisi varmasti yhtä tyhmästi, aivan yhtä tyhmästi kuin ukko vaimonsa nenään makkaran.
tai tikapuut taivaaseen.
tai sitten toivoisi sellaista
joka voisi toteutua muutenkin
yliluonnotonta

niin kuin että näkisi valaan ja että sinivalaan ehkä
ja siinä se on
kymmenesosa ehkä sen selästä mutta kuitenkin
ja nauru meissä kaikissa

unissa voimat niin että tahtoo nähdä uudestaan ja uudestaan
maata aamulla vähän aikaa ja palauttaa mieleen
pimeässä, pimeässä
ympärillä lämpö
unissa mutta
se tuli se valo ikkunoistakin
sitten
sitten kuitenkin.

puolituntia, kolmekymmentä minuuttia
vesisateessa
mutta oli oma vika olisi voinut seistä rappukäytävässäkin
muovipussi kameran ympärillä
muovipussi joka haettiin pitkätukkaisen tytön kotoa kun melkein itketti
ettei ollut avaimiakaan
puolituntia siis
ja sitten pitkätukkainen huoltomies

odottaa rappukäytävässä kun laskee kolikoita
juuri ja juuri viisisenttisistä
kaksikymmentä euroa
ja koska puolituntiakolmekymmentäminuuttia
jooga
ehtii alkaa
ja sitten oikeutetusti kaataa kaljan lasiin, kaljan
jonka se
yks tyyppi
on jättänyt jääkaappiini
jo yli kuukausi aikaisemmin
lapset sanoo ettei saa sanoa tyyppi
ja kiistelevät sen jälkeen siitä saako vai ei
ja minä
pitäisikö minun opettaa kieltäkin

ja

mutta sitten tuleekin
hymyilevälle
sellaiselle että nauraa kih kih kih sellaista naurua jota partaan
koska on tyttö
on sellainen tyttö josta sanoo että hämmentävän kaunis, että varo
vaan,
on kirjoittanut ja sitten on suunnitelma
salainen
salaisia tapaamisia
salapoliisissa
kih kih kih
ja pistää Reginan

ja katsoo pitkään kuvia
kuvaa
kuvaa
ja lähettää sen

miten on kesässä viileä mutta aamu on hämmentävän lämmin
harvoja kertoja hihattomassa mekossa
vihreässä
ja jostain syystä
on hyvä nojata taaksepäin on hyvä kädet ympärillä
niin kuin ei olisi koskaan

ja hyvä kävellä pururataa
paikassa jossa silloin kun muutti
ja miten pyöräili jyrkkää ylämäkeä ylös ja takaisinpäin alas
ensimmäisiä päiviä me kaikki
ja puolukat ja silloinkin oli vielä kesä
vaikka jo syksyksi vaihtuva
mutta nyt
sataa tihuttaa
ja on pimeää jo ennen neljää
ja tyttö joka lähti susien perään ja tyttö joka lähti valaiden perään
on vaihtunut tytöksi joka sanoja sanoja
pitkätukkainen tyttö ja koira joka löytää edellisen päivän kepin
ja pelto aukeaa keskeltä ei mitään pelto keskellä kukkulaa
ja tytöllä pipo
kummallakin
ja pimeää on jo
mutta unohtaa kaikki avaimet kun voi vain kävellä
mitään tarvitsematta

kiivetään vuorelle
oli nähnyt unta
kiivetään vuorelle koska haluaa
aina vain ylemmäksi
kuinka kiipeämisestä ei saa koskaan tarpeekseen
aina tahtoo seuraavalle
jatkuvasti korkeampia vuoria

järvisuomi, tasainen sisämaa

jooga-asanat suoria piirroksissa ihmisen muodoissa

ja kun lukee sanat mustasta paksusta kirjasta
että läpikotaisin
pitää nielaista
ensimmäisenä kaiken lisäksi
että eikö enää muista
mitä kadottaa
sen muistaa aina
sitä hetkeä ennen ja sanoo eihän
eihän sitten
kadota
että eihän
sanotaan ei

I have dreams of orca whales and owls
But I wake up in fear

ja aina palaa samoihin kuviin
samoihin kuviin raitiovaunussa samoihin kuviin kirjoituksen ääntä
miten tuleekin
joistakin kuvista sen
laiset
tulee että aina
palaa
maailmanpyörään aina palaa
ovi rikki
raitiovaunu käden mentävä aukko ovessa peilityyni järvi äänet ei
vastausta

Hey remember that time when I would only read Shakespeare
Hey remember that other time when I would only read the backs of cereal boxes

miksei ole sellaista
alaa
että voisi vain
käyttää kaiken ajan muistamiseen
että voisi vain muistaa ja muistaa ja muistaa

kävellä metsätietä pitkin sateessa
välittämättä lehdettömistä puista

että näkisi unensa
ja kuvittelisi ne
kuvittelisi muistot muistaisi kuvitellut unet

että kelluisi meressä kun se niin suolaa
kelluisi vain ja kuulisi läpi äänet
kaloista jotka eivät kaloja vaan nisäkkäitä
vaikka asuvatkin meressä ja liha
maistuu pihviltä he sanovat
toiset
että ihmiseltä ja kolmannet mitä lie

pistäisi silmät kiinni
pistäisi keskellä lumihankea jossa maataan kun tähdet
kaikkialla pimeässä
ja huudot ja taskulamppujen valokeilat
mutta me
lumihangessa ja tähdet
ja siinä kulmassa
kun sanotaan hei sanotaan hei
ja ikkunattomat tilat
valkoiset seinät valkoisissa vaatteissa kuin mielisairaalassa
joka ei ole sitten sitä kun oikeasti
koska oikeasti siellä onkin ikkunat, valoa

In another town
My fingers so cold
In another town
My soul feels so old
In another town

ja jokaisessa maassa
erilainen taivas.

-Regina Spektor -

Still too young to fail, too scared to sail away
But one of these days Ill grow old
And Ill grow brave and Ill go
One of these days

- Angus&Julia Stone, Chocolate and cigarettes -

olen lopettanut
unien kuvaamisen
Lopettanut kaiken
kuvaamisen

lopettanut jakamisen
pitää vain itsellään
haluaa pitä kaiken itsellään ei enää sitä että sataa tai tuulee ei harmaita sanoja ei

Tori Amos tänään.
ja kasvatustieteen luennolla tyttö kuvaa kurahanskan sisään työnnettävää sormea
ja minä muistan

keinua ylhäällä korkealla mahdotonta laskeutua alas ja pieni tyttö edessä
edellä oleva laskeutuu mutta me pieni tyttö ja minä jäämme korkealle
ja tyttö itkee, painautuu minua vasten, yritän työntää sen pois
en voi hallita keinua lapsi sylissä
mutta tajuan siinä samassa että se putoaa jos en pidä sitä
ja sanon "pidä minusta lujasti kiinni" pienet sormet puristavat käsiäni puristavat niin lujasti kuin pelkäisi kuolevansa jos ei pidä kiinni
mahdotonta hallita
mutta lopulta me laskeudumme ja ote ei enää tiukka,
tyttö nukkuu sylissäni velttona kun maanpinnalla
lasken tytön maahan ja kolmas tulee
toteaa lapsen kuolleeksi
minä,
pidellyt tytön kuoliaaksi, minä
suojellut, tukehduttanut
minäkö?

eikä uni jätä rauhaan
niin että kirjoittaa kaikki unet edellisiltä vuosilta
kirjoittaa taas kaikki unet
miten paljon
miten paljn ennen islantia
miten paljon taas islannin jälkeen
mutta missä ovat unet saaresta?
enkö minä nähnyt siellä
muuta kuin todellisuuden?
ei sanoja päiväkirjassa, ei unipäiväkirjassa, ei omissa teksteissä
ei sanoja
muuta kuin täällä

ja sitten on kirja
joka yöpöydällä odottaa
pimeää
hetkeä ennen unta
odottaa
ei haluaisi antaa sen odottaa
piti opiskella mutta unet
ja miten joku toinen on kirjoittanut
täsmälleen niin kuin itse
tietämättä
miksi aina omat sanat on joku toinen jo
miksi miksi miksi kuinka kauan voi enää odottaa entä jos kaikki sanat varastetaan entä jos kaikki onkin jo sanottu
samat
miten samat kuvat voi olla

ei pysty asettumaan tähän todellisuuteen
ei pysty asettumaan tähän todellisuuteen ei halua ei halua

haluaa haluaa
mihin

ja pyöräilee aina nopeammin takaisin

yoga

Olisi tehnyt mieli vaan jäädä nukkumaan iltaan
oli kylmä ja sellainen
ettei olisi millään jaksanut astua ovesta ja kävellä siltojen yliali sinne missä on neljäkin kerrosta
mutta hyvä että niin
koska joogan jälkeen tulee aina olo
ja ajattelin
sinne mennessä että en minä voi sille mitään että olen syntynyt Suomeen
että minkä sille mahtaa etten joudu taistelemaan elämästä ja kuolemasta vaan elän prinsessaelämää prinsessavuoteessani ja ostan kaupasta avokadoja jos huvittaa (tänään ne oli raakoja)
ja kun tuli takaisin oli vain
tämä
tämä tässä nyt hetki ja sitten miten kevyt
ja ajatteli että voisipa aina näin (ja osti ne avokadot)

ja sitten yhtäkkiä löysi sen laulun

And the talking leads to touching,
And the touching leads to sex,
And then there is no mystery left.

jota soitti poika silloin
sinä keväänä
kun oli päivä jona herää vierestä ja iltapäivällä

And it's bad news, baby i'm bad news
I'm just bad news, bad news, bad news

ja sama laulu kun ajetaan kohti yhtä niistä niemenkärjistä. sitä ensimmäistä
ja jostain syystä minä istun etupenkillä

ja myöhemmin

And it's bad news. I don't blame you,
I do the same thing. I get lonely too.
And you're bad news; my friends tell me to leave you,
That you're bad news, bad news, bad news

ja minua aina naurattaa
kun tuo laulu
naurattaa niin kuin meitä silloin kun katsotaan
toisiimme mikä salaisuus salaisuusko?
ja kaikki menee kuitenkin niin

And you're bad news
I don't care i like you
I like you

ja hedelmäsalaattia vaikka olisi pakastimessa marjoja
hedelmäsalaattia ja maustamatonta jogurttia ja joka päivä taivun pidemmälle
asanoissa joka päivä

And the talking leads to touching, then the touching leads to sex
And then there is no mystery left.
- Rilo Kiley -

I got lost
In the sounds
I hear in my mind
All these voices
I hear in my mind all these words
I hear in my mind
All this music
And it breaks my heart
It breaks my heart

I hear in my mind all of these voices
I hear in my mind all of these words
I hear in my mind all of this music

Regina
ja minunkin pitäisi siivota
kun lukee että on ollut siivouspäiviä
kaipaisin Vilijonkkaa edes hiukan sisälleni
tämä sekamelska
kuvaako huone sitä mitä on niin kuin käsiala

ja tentissä sitä vain kirjoitti

Samson came to my bed
Told me that my hair was red
Told me I was beautiful and came into my bed
Oh I cut his hair myself one night
A pair of dull scissors in the yellow light
And he told me that I'd done alright
And kissed me 'til the mornin' light, the mornin' light
And he kissed me 'til the mornin' light

niin kuin elokuvassa eilen illalla

kuvissa.

ja kun tulee tentistä etsii vessaa miten vierasta päärakennuksessa
miten vierasta aina rakennuksien sisällä joissa ei asu
ta
ja tietää että on hengissä


This is how it works
you're young until you're not
you love until you don't
you try until you can't
you laugh until you cry
you cry until you laugh
and everyone must breathe
until their dying breath

Kaikki opiskelu on pysähtynyt
kun hankki sellaisen uuden teknologian yhteyden
ettei tarvitse enää vaikka kirjastoon

ja lumi on tullut
pyörällä sohjossa pyörällä jäällä lumi narskuu ja vaihteet jäätyy suurimmalle hitaasti hitaasti ylämäkeen

ja tuli kirje intiasta
putosi lattialle
kuvassa vanha nainen laiha ja paksu samaan aikaan

ja miten aina katsoo ihmisiä kävelee ja sitten itsekin sitä samaa pyörällä ja ajattelee että ikkunasta näkee

katot lumikattoiset puut

miten pitkä onkaan talvi
ja miten nopeasti
vaihtuu vuodenajat miten pitkältä tuntuu päiväkin miten nopealta vuosi
että vuosi sitten
että oli eri koti ikkunat toisiin puihin ei sinne missä kävelee
sitten minä kävelin siellä toisella puolella ja pudotin keltaisen lapasen
ja he yrittivät huutaa ja huitoa mutta minä
kävelin päättäväisesti pois kääntymättä katsomaan kääntymättä kertaakaan
mikä olisi kadonnut?

You win, I'm sadder than you
You win, I'm sadder than you
You win, I'm sadder than you
You win, I'm sadder than you

ja minun piti alkaa juosta
pääsiäisen jälkeen merenrantaa jatkui omakotitalojen taakse jatkui jatkui puutarhaan jossa vihdoin soitin takaisin
ja purin huulta

minun piti alkaa uida
vähintään kolme kertaa viikossa

meditoida kahdesti päivässä

ja pian pitää taas mennä
juosta bussille koska liian kylmä ja liukas pyörälle jonka vaihteet jäätyneet suurimmalle
mäkiä mennä

I spilled the ink across the page trying to spell your name
So i fold it up and i flick it out
Paper aeroplane
It wont fly the seven seas to you
Cause it didnt leave my room
But it awaits the hands of someone else
The garbage man

Got to say mmm mmm mmm

ja tulee ilta. tulee ilta ilta ja jossain kuussa lumi ei enää sula
heti
kunnes alkaa taas alusta

.


-Angus &Julia Stone-

löytää lauluja
joita kuunnellaan kun sataa vettä
tai
dancing like grazy
every friday
kaipaan sitä
että liikkeet ei ole opittuja
ja on hollantilainen tyttö jonka kanssa jatketaan istumista auringossa
saksalainen poika jonka kanssa nähdään joka
päivä
vaikka ei olisi aikaa

pesukone linkoaa vain silloin kun se tahtoo
ja jotkut lauseet parempia englanniksi
jotkut liikkeet eri
kun tanssii ovi auki kadulle

ja bussimatka erilainen kun kuulee laulut
ne joihin oppi vasta siellä tuulessa
pimeät aamut pimeät aamut

kaikki muuttuu
kaikki muuttuu ja ajattelee muumilaakson marraskuun Tuhtoa
jonka tarinan pitää aina mennä samalla tavalla

tahtoo ulos
(tästä kattilasta) ja sitten keinutaan keinutaan keinutaan pikkutiinan keinuissa
ovikellot ovikellot se oli sitä aikaa
leppäkerttujen vapauttamisoperaatiot

miten samanniminen tyttö laulaa
miten aina
tähän vuodenaikaan alkaa odotus
loputtomalta tuntuva
mutta sitten yhtenä päivänä kaikki onkin jo ohi.

ei enää sellaista rantaa kun mustat kivet ja mitä ne edes ovat
sellaiset rannat
ja kun kävellään kaikki kolme peräkanaa siellä missä lehdetkään ei enää puissa
me ei tiedetä miltä se näyttää edes seuraavana vuonna että miten se muuttuu kun niemen kärjessä talot
portaineen

unet
kin
alkaneet taas niin voimakkaina että kirjoittaminen
oli pakko aloittaa
unet vaativat ettei saa sanoja sisään

käytävät käytävät
miten hiljaisuus tulee
lauluista joiden laulajalla sama nimi

ja jossain toinen maa
ja toisessa maassa toinen
ja toisessa toinen
ja täällä
pesukone linkoaa vain silloin kuin tahtoo
ja laulussa joiden laulajalla sama nimi
hiljaisuutta.

siitä on aikaa

kun alkoi vasta lumisade
aamulla
ja metsästä tuli talvi vaikka oli kuvattu syksyä
ja pimeä joka päivä aikaisemmin kuten aina
tähän aikaan

ja minä lopettanut kirjoittamasta
tänne
lopettanut yhtäkkiä vähitellen

tai sitten aloittaa.
se on kuin sama.

iiii

sitä haluaa maata liikkumatta lattialla silmät kiinni
sen päivän jälkeen kun
illan
kun soittaa tytölle josta sanoo paras ystävä islannissa
ja lopuksi sanoo että vähän erilainen, ei kokonaan mutta vähän,
olo
ja kaikki tuntuu kutistuvan
eikä tiedä miksi

ja sitten on aina se seuraava päivä
aina ne silmät ja aina lattia ja kokoukset ja yrittää laulaa meditaatiolaulua
yrittää niin kuin se että universaalia kosmosta ja ultimatea
jotenkin auttaisi

ja sitten on päivä
seuraavan päivän jälkeen
kun ei ole enää silmiä
samalla tavalla mutta on väsymys
koska kuudelta aamulla herätys
kuten jokaikinen päivä koko kesän
ja pyöräilee vain vähän
päättää ettei edes halua pyöräillä viittätoistakilometriä
eikä sitten olisi ehtinytkään
koska ahtaa koko kattilallisen pastaa niin nopeasti niin nopeasti
että alkaa oksettaa
ja sitten on pakko istua alas
ja tietokone työpaikalla avaa vain tiedoston neliönmuotoisia laatikoita ja ylhäällä teksti mac
vitun microsoft vitun mac
sanoo kunnes löytää tiedostot toisina kappaleina ja ne avautuvat
ja sitten on bussi
ja tytöltä alkaa vuotaa verta nenästä
sitä vain vuotaa ja vuotaa ja vuotaa ja vuotaa ja paperitupot verenpunaisia
niin punaisia että hyvä veri ajattelee
ja tyttö istuu rauhallisesti ja äiti tulee autolla koska isä töissä autoliikkeessä ja toisen tytön silmät suurina
ja sitten lopulta
kotona on
puhelimeeen tullut viesti
että maanantaina
että maanantaina yhtäkkiä maat etäisyydet
muuttuvat
että onkin samassa
että samassa
ja yhtäkkiä kaikki posket on punaisia punaisia
ja miten tulee kiire
jo pelkästä ajatuksesta
ja

ja onnelliseksi teki toisen sillä että oli kirjoittanut kirjeen
sinä iltana kun ei tiennyt minne pysähtyä
että kaunein kirje ikinä, hän sanoo,
poika, joka on joskus vuosien takaa
niin kuin kaikki pojat
tulevat joskus olemaan

ja sibylle baier laulaa
you make me forget about

en vain haluaisi mennä ulos
olen lykännyt lähtemistä jo tunneilla
yrittänyt opetella kirjoitusohjelmaa
kirjoittaa
ilman kirjoittamista
kunhan järjestelee tekstin pätkiä
kissat lojuu huoneessani
nukkuu
niistä tulee aina uneliaaksi
kun näkee miten lokoisasti toinen on vaatepinoni päällä ja toinen sängyssäni levällään

ja ei enää montaa päivää kun kissat jäävät tänne
ja minä olen jossakin uudessa taas

ja sitten ei ole niin suuri ponnistus lähteä yliopistolle
niin suuri ponnistus lähteä syömään
sade sade ei niin paljon

ja pitäisi valita kirja iltaa varten
niille lapsille
joiden kanssa ei ole muodostunut pysyviä perhesuhteita
tai niiden vanhempien

sateesta sateesta
juuri niin että istuisi villasukat jalassa jonkin pyöreän tai neliskanttisen pöydän ääressä
ehkä chai ja ehkä joku kirja tai ihminen
ja ikkunan takana sade jonne ei tarvitsisi mennä
paitsi sitten kun pistää punaiset kumisaappaat

syksy on.

ulkoa kuuluu laulu
ja ehkä sade
ei oo varmuutta
mutta asfaltti oli ainakin musta
tai sitten se oli vain pimeästä tummunut
tiskasin kaikki tiskit
vaikkei ne olleetkaan minun ja vaikkei se kai ollut minun vuoronikaan
tai mistä sitä tietää
mistä sitä vuoroista tietää
kun on vaan patja jonkun lattialla
jonkun sellaisen jolla on jo ostettu omakotitalo poikaystävän kanssa

ja itse pyöräilee kilometrejä ja miettii miltä tuntuisi
suudella
jotakuta ystävistä
punaisin huulin
niin kuin unessa
josta ei muista muuta kuin tanssin niin kuin Fridassa ja punaisetpunaiset huulet tytöllä

ja sitten puhutaankin jo puhelimessa pikkuhousuista kuukautisista kuukupeista pumpulitohtorista
ja toivoisi asuvansa taas tampereella
vaikka sitten jos olisi siellä sitten olisi siellä eikä sitten olisi tällaista kaipausta
niiden tyttöjen leikkeihin koska olisi osa niitä
tai sitten ei olisi osa niitä ja sitten kaipaisi vieläkin enemmän
koska ei olisi paikkaa jonne kaivata

päänsärky graduseminaarista
joka on aina samanlainen aina samalla tavalla
ei vuosissa mikään muutu ei edes professorin ääni
joka nousee ja laskee samoilla painoilla ja sama
ihan sama
tahtoisi löytää omat aiheensa itse
niin kuin aina tahtoo löytää kaiken itse ei mitään sellaista mitä joku tarjoaa

ikävä niitä tyttöjä jotka näkee muutaman viikon päästä
ikävä sitä että on siinä niitä omia
ja sitten kuitenkin on niin ulkopuolinen
että ehkä selaa satukirjoja toisen tytön huoneessa istuu jollakin tuolilla ehkä neuloo katsoo ulos ikkunoista kävelee vähän taaempana hymyilee ehkä jos joku hymyilee nauraa jollekin mitä ei edes kuule se joka on aina kaikista huomaamattomin mutta haluaakin olla haluaakin olla vain taustaa koska sitten on taustana olon olo ja sitten voi tulla kotiin ja kirjoittaa
kirjoittaa että on taustana vain
kirjoittaa ettei haittaa sittenkään että kaikki omat ovat kaukana
että vaikka he olisivat lähellä on silti itse jossakin
siellä mistä ei voi tavoittaa
koska ei halua olla tavoitettava

katsoo tankotanssivideoita koska tyttö
yksi niistä tytöistä (joita ei ole suudellut) on aloittanut
ja miksi kaikessa on
sellainen seksuaalinen lataus
pitäisi tehdä taulukko
että listaisi päivittäisiä asioita
joita kohtaa joka päivä ja sitten
pistäisi ruksin jos siihen yhdistyy jotenkin seksi
mutta mitä siitäkin tuloksesta sitten kukaan hyötyisi?
kaikkihan tietää jo muutenkin että televisiot, mainokset, pikkutytöt, teinitytöt, isottytöt, miehet ja naiset kaikki on seksualisoitunutta
entä sitten
jaksaako siitäkään kukaan enää paasata
että ihmettelee miten jotkut ihmiset sitten jaksavatkaan katsoa vuodesta toiseen niitä sarjoja missä nyt jotkut panee että nyt ne sitten panee siellä sviitissä ja nyt sitten näkyi joku pippeli siellä ja televisioyhtiöt pahoittelee ja että minäkin jolla ei ole ollut televisiontelevisiota vuosikausiin ikinä omaa voin tietää millaisia seksikuvia siellä näkyy
ja sittenhän on vauvat
että siis vauvojahan sillä tavalla tehdään
sitten lopulta kuitenkin
eikä siinä sitten olekaan yhtäkkiä mitään seksuaalista
että joku saa vauvan tai on saanut vauvan ja sitten se on vain vauva
ja mummot ja papatkin hymyssä suin nauraa eikä siinä kukaan mieti että missähän asennossa se vauva siitettiin että oliko valot päällä ja millanen alusasu sillä naisella oli sitä ennen

laulu on siirtynyt sisään
ja sade on ihan varma
ei se ole vain mustaa iltaa
huomenna on omenapiirakkaa yhden toisen tytön keittiössä (häntäkään en ole suudellut) ja suolasienisalaattia

ja sitten pitäisi soittaa naiselle joka on näytellyt pornoelokuvassa
mutta nykyään harjoittaa musiikkiterapiaa
pitäisi soittaa ja sopia tapaaminen
kun kerta on suomessa kun kerta on nyt minun kotikaupungissani
ja voisimme juoda kupit kahvia ja minä voisin esitellä kaupungin joka muka on minun ja minun muka maani aivan kuin tietäisin jotakin näistä kaduista ja puista ja ihmisistä aivan kuin olisin täältä
sellainen hymy
onko se sama mikä on ollut vieraassa tuulessa sateen ääni vieras
vai sama joka nyt täällä kun kaikista ikkunoista on jo katsottu sisään
useammin kuin kerran?

luulin jo päässeni näistä
kipeyden päivistä
mutta täällä sitä taas
katsellaan valveunia

ja yritetään kirjoittaa
töitä

eilen
oliko se eilen
oli sateenkaari koko kaupungin yllä
ja kun polki edemmäs oli toinenkin kaari ja kolmas
koska se ensimmäinen oli ehkä haljennut kahtia

ja ei tiedä miksi
on alkanut katsoa sopimatonta materiaalia
että yhtäkkiä yrittää muistaa lapsuudessa kielletyt musiikkivideot
ja kaikki ne kappaleet
jotka olivat tuhmia silloin
me kuuntelemme tytön kanssa
ja suunnittelemme häät joissa vain ja ainoastaan
musiikkina kikka raptori ja muut
yhtä mauttomat

että mikä siinäkin sitten on niin ihmeellistä
että sanotaan pillu

jospa paranisin ihan pian
ja voisin aloittaa
niin kuin aina haluan aloittaa kaiken
vihdoinkin tämän syksyn
kyllästyttää tämä häilyvässä tilassa
että ruoanlaittaminenkin tuntuu jotenkin rikolliselta
ja jatkuva matka
jatkuva pakkaaminen

niin paljon sellaisia
mitä aikoo
muuttaa
mitä aikoo tehdä toisin
mitä aikoo aloittaa

eikä sitä ymmärrä
että sitä on jo
muuttunut
alkanut tehdä toisin
aloittanut.

ikävä
kaikkia niitä päiviä ja aamuja ja iltoja
kun on tiennyt

Tää on outoa
istua sängyssä ikkuna auki
tyttö muuttanut muuttolaatikot kannettu tyhjää taloa toinen tyttö etsii uusia kalusteita
niiden tilalle jotka muuttivat
ja minä
kohta myös muuttamassa

enkä tiedä pitäisikö paistaa jo sienet
ja pyöräillä kaupunkiin
verotoimistoon
opintotukipisteeseen
opintorekisteriin
vaihtoraportti
mun maha on ilmapallon muotoinen voisi kuvitella että siellä on vauva
mutta siellä ei ole
mutta toisinaan se näyttää siltä
kuin olisi
ehkä kolmenkymmenenkilometrintyömatka auttaa
ja jooga
joka pitäisi taas aloittaa
ja seitsemän kilometriä kouluun
miten laiskaksi sitä tulee
miten laiskaksi ja silti täynnä energiaa
haluaisi jo aloittaa
päätöksen työn
haluaisi jo pois tästä tekemättömyydestä
haluaisi rytmin
rutiinit päivät
oman kodin
nunnien opettaman myslin
aamuliikkeet ja iltaliikkeet ja meditaation ja oman pakastimen ja mehut ja marjat ja
omat astiat ja kukat ja taulut ja valokuvat ja hyllyn ja kirjoituspöydän ja ikkunat joista voi katsoa ulos ja
oman elämän.
sen että on ystäviä joiden luokse voi vain pistäytyä
ettei tarvitse erikseen sopia
että on keittiöitä ja sänkyjä joilla löhötä ja kylään ja kakkua

miksen koskaan opi kärsivälliseksi?

Pitäisi pakata
kolme viikkoa ensin yhdessä talossa
ja otan vain jonkun vaatteen ja jonkun kirjan ja tietokoneen
ja sitten vasta muutan kun on uusi koti
yksinäinen mutta talo kuitenkin ja kiva.

ja olen siis tullut takaisin
jäädäkseni
ainakin vuodeksi

don't want you to wake up
stay under the stars
where no one can make us
change what we are

tanska oli sateinen ja tuulinen ja yhden päivän helle joka oli kuumuutta jota ei ole ollut minulla vuoteen yli

dreamers in the dark
following our hearts

try to be silent
my eyes are too loud
sit back in my hiding
while you're in the clouds

kaipaan kaipaan tätä mitääntekemättömyyttä jo niin paljon
etten halua edes aloittaa niitä jotka ovat täyttäneet olemattoman kalenterini
tahdo tehdä listoja mutta teen niitä jo mieleeni

äidin ensimmäiset kommentit oletko sä lihonnut
että sellaista
ja bussikuskit kaikki sanoo ettei kuljeta sinne ja tämä menee tampereellee
ja venäläinen ryhmä takataskusta vodkaa
ja kaksi horjuvaa naista likaisessa tukassa pissalta haisevissa farkuissa yrittää päästä vessaan ja minä tarvitsetteko apua teititellen avaan vessan oven kun vittu pitäs kuselle päästä
ja kaikki hiljakseen
sanaakaan sanomatta

pitäisi hakea luumuja puutarhasta
pitäisi hakea omenoita ja pakata vaatteita ja tavarat
pitäisi päättää mitä laittaa ja ottaa koska enää muutama tunti ja sitten ja olisi myös hyväksi soittaa ihmisille ja pitäisi niin moneen paikkaan ja väsyttää ja tekisi mieli maata kuunnella

one kiss away
from what i have to say

don't want you to wake up
stay under the starts
where no one can make us
change what we are
- Teitur -