En ole pitkään aikaan
kirjoittanut.
Kädet on olleet vain mullassa ja kivissä ja rikkaruohoissa ja meressä. On jo kesä
mutta kesäyöt ei ole niin kuin meidän kesäyöt. Täällä ne on samanlaisia kuin syysyöt tai talviyöt tai kevätyöt. Pimeät ja viileät.

Eilen oli sellaiset aallot etten melkein uskaltanut
kun en silti vielä tottunut että on olemassa sellaisia kuin aallot, jotka huuhtovat mukanaan

vuoden kuvat on otettu
ja tänä vuonna
en ole ottanut yhtään kuvaa.
mikä on kummallista. ehkä tarvitsen tauon
kaikesta muusta paitsi maasta ja vedestä ja ilmasta ja tulesta
ja siitä että koskettaa käsin ja kävelee paljain varpain
ehkä olen saanut tarpeekseni sanoista, joita ymmärtävät vain ne samat
ihmiset, jotka niitä itsekin kirjoittavat
saanut tarpeekseni siitä että kaikki tapahtuu sisällä
ja minun käteni niin sileät
kaupunkitytön kädet
sellaiset kädet, joilla ei ole koskaan tehty mitään
ja silkkiset jalat, kenkien sisällä lämpimässä puolet vuodesta
koko iho kuin paketista
muuttuu hiljalleen auringossa niin kuin hiukset
kasvavat ja äiti sanoo näytät hippitytöltä koska minä olen ostanut ketunpunaisen mekon, jossa on kukallinen huppu ja sen on tehnyt uusiseelantilainen nainen.

muutos. muutos muutos. haluaa tehdä listoja
listan
mitä haluaa tehdä :
- maata yhden kokonaisen päivän kuunnellen vain sadetta, syödä kuivattuja hedelmiä ja marjoja ja pähkinöitä, lukea kirjaa ääneen.
- kasvattaa kokonaisen puutarhan ja hedelmätarhan siemenistä.
- kävellä etelänavalla
- oppia uusia kieliä
- matkustaa halki siperian
- matkata Mongoliassa
- opetella purjehtimaan ja purjehtia
- vuolla puusta
- julkaista kirjan
- rakastaa
- asettaa valokuvanäyttelyn
- oppia korjaamaan ja huoltamaan oman polkypyöräni
- kasvattaa oman ruokani
- elää ilman rahaa
- maalata, maalata, maalata
- valmistaa näytelmiä alusta loppuun
- katsella revontulia
- rakentaa jotain pysyvää ja kaunista
- tehdä keramiikka/savitöitä
- tehdä itse paperia
- tehdä saippuaa
- tehdä kynttilöitä
- joogata säännöllisesti
- tehdä pitkän vaelluksen
- omistaa kodin
- kiivetä puuhun
- uida valaiden kanssa
- kutoa kangasta
- huovuttaa
- lukea kaikki lukematta olevat kirjat
- olla yhdessä kaikkien merkityksellisten ja ihmeellisten ihmisten kanssa
- tehdä tempauksia ja hauskoja hulluja performansseja
- yllättää sattumanvaraisia ihmisiä
- maalta toisen ihoon
- tehdä simpukoista ja kivistä koruja
- viettää aikaa isoäitini kanssa
- uida järvessä
- avontouida
- luistella järven ympäri
- hiihtää kuutamossa
- rakentaa lumilinnan ja pistää sinne sisälle kynttilöitä ja pitää talvipiknik siellä!

ja lista on lopulta loputon.
joten on paras aloittaa,
niistä asioista joita PITÄÄ tehdä
jotta voisi päästä tekemään näitä toisia.

aurinko taas.

Täällä on ollut tänään niin kuin kesällä
että on paljaat varpaat ja hiekka kuumaa, mutta meri tuntuu vielä jäiseltä
sellainen kesä että paljaat varpaat ja riippumatto ja kirja jossa lapset kertovat tarinoita ja kirja jota ei malta aloittaa ja kirja jonka on lukenut loppuun
ja sipulia ja minttua ja salaattia omasta maasta
ja tahtoisi laittaa kuvia
tahtoisi laittaa kaikki kuvat joita on joka päivä ottanut, mutta tämä paikka on niin kaukana siitä
maasta jossa tekniikka pelaa pellollakin.

täällä mikään ei liiku, minä kirjoitin
ja ajattelin että oliko se unta vai todellinen tyttö,
joka sanoi että täällä on liikkumattomuuden tuntu
kuin aika olisi pysähtynyt
ja minä sanoin niin. niin. niin juuri. niin se juuri on.

maapallon toisella puolella on jo halla. ja täällä minä yhä kylvän väsymättä pinaatteja ja korianteria.

mutta tänään on ollut kesä ja minä asettelin polttopuita kuivamaan
ja huomasin että tykkään oikeastaan punaisista varpaankynsistä
ja löysin muurahaislauman meidän pyykkikasasta, lienevätkö tulleet marjaisan keittiöpyyhkeen perässä
ja talo on niin lämmin ettei tarvisi tulta, mutta tuli on kuitenkin
ja nukahtaessaan toistaa puuuukikou
se on lintu
joka huutaa aika kovalla äänellään yölläkin, eikä se oikein osaa lentää
ja sitten on niitä toisia lintuja, joilla on kaulapussit ja ne istuu puussa istuu puussa kaiket päivät
ja minä mietin että minä olen kuin ne
tekemättömyydessäni
vaikka eilen
minä naputtelin koneella koko päivän
hädintuskin lounastin
ja samalla hetkellä kun auton valot heijastui ikkunaan minä painoin send
ja sitten ajattelin että tänään saan olla
nukkua aamulla kunnes tulee valo
ja olla onnellinen siitä että olen täällä
että saa olla sellaisiakin päiviä

ja ensimmäinen vastauskuori palautui tänään
miten häkeltynyt olen lasten käsialasta
häkeltynyt siitä että he ovat todellisia
heidän lauseensa muuttuneet paperilla niin toisenlaisiksi
heidän äänensä, jokainen sana
ja sitten yhtäkkiä siinä he taas ovat käsialoineen, niin kuin eivät koskaan olisikaan olleet poissa.

ja minun unessani lennän koko maailman yllä
se on kuin valtava karttapallo, kuinka hetkessä lennänkin eteläiseltä pallonpuoliskolta pohjoiselle
ja meret
ja lopulta laskeudumme Pohjois-Amerikkaan
ja me kiidämme bussinkaltaisella jyrkkää alamäkeä ja minä huokaan, Tämä on nyt Amerikka. Ja jättipunapuut näyttävät sinisiltä ja ne varjostavat tietä
ja ottaa mahasta kaikki mäet ja nainen nukkuu ikkunan edessä
ja kaikki tuntuu jollakin tapaa hyvin uskomattomalta.

On yö
on ollut päivä ja varhaisteinitytttöjä
ja poikia ja jumppamiehiä
on yö ja sanoja, luulee että tilastoja on helppo tehdä
voi - oi
ja sitten
on päivämääriä, jotka ovat vääriä
niin, päivämäärä on väärä, ongelma ei ole se että minä olisin ollut huolimaton
tuijottaminen muuttuu paniikiksi ja paniikki vitutukseksi
mutta onneksi on mies joka sanoo nothing is slipping away and it will all work out because it will
ja kello on neljä aamulla, valoista jo
kun sammuttaa tietokoneen ja tuijottaa ohuita kaistaleita valoa ja varjoa
kunnes on kulunut neljä tuntia
ja unissa on matkustanut autolla uuden tytön kanssa
tunnistanut naurusta

ja kaikki järjestyy. päivämäärät uusitaan kun soittaa puhelua
muutosmaksusta
aurinko alkaa laskea joogan jälkeen
puistossa on istuttu tietokone sylissä kun viereisellä ollut papparainen
kaljapullon kanssa haluaa tietää onko tietokoneeni internet ja voiko sillä maksaa sähkölaskun
ja onko keskikoulu vielä olemassa

ben kweller
sellaista kun istutaan autossa ikkunat auki koska on paahtavan kuuma
väärällä puolella tietä

pahvilaatikot eivät täyty itsestään
niihin voisi mennä sisään
yhteen voisi, kaikkein suurimpaan niin kuin meillä oli
majat ja avaruusalukset
toinen meni sisään ja toinen ravisutti
miten suuria niiden laatikoiden täytyikään olla?

on ilta
niin paljon kello että on pimeää
ja me ollaan puhuttu kuolemisesta
ruumiista sängyssä ottamassa vastaan hyvästejä
viinipullo on kallellaan pensaikossa
niin paljon kello että on pimeää

kesä kesä, se ei koskaan ole pimeä tällä puolella palloa.
ei koskaan.

Yhtäkkiä muistaa miltä sade
että on litimärät hiukset, valuvat, litsuvat kengät otettu jaloista jo aikoja sitten
kylmät kalisevat varpaat
yhtäkkiä muistaa sateen
kun sitä ei kartettu se ei ollut syy olla menemättä ulos
se oli syy
menä
yhtäkkiä
like summer rain, laulaa Sibylle Baier
mutta nyt ei ole unohdettavaa
kaikki se
kuumilta asfalteilta tarttunut pöly jalkapohjissa valdelmapensaiden raapima iho
vastasataneet puut
litimärkänä suu auki niin kuin crazy icelandic laugh
paitsi että
islannista ei ollut tietoakaan

mutta nyt laulaa Jónsi
korkealla äänellään kun on pyöräilty koko päivän kestäneeltä kirjastolta
sadetauon aikana

mustikkamättäillä
jotka on ihan aukealla laavakiviä ja muhkuraista kanervikkoa, suon tuoksu vähän jos on satanut ja tuulee
mustikkamättäillä
tuntuu kodilta.

istuu minuutteja minuutteja katselemassa jokea joka haarautuu kolmeen
minuutteja minuutteja

tämä hullu hotelli edelleen
ja toisinaan kukaan ei hymyile
vaikka tulee ojennetuin käsin mustikoita täysi

ja nyt ilta
ilta sellainen että heinätkään ei kuin ihan juuri ja juuri
liiku tuulessa

päässä sanat että
Hanne, it's allowed to be alive
here.

puhelimet ei toimi mannerten välillä.
vuoret näyttävät vihreämmiltä.
vuodet unohtuvat
lukee listoja niistä hetkistä joita ei ikinä unohda
ja oli jo unohtanut
ja ne joita ei unohda nyt ovat erit.

miten tämä kaikki voisikaan olla vaikuttamatta minuun
putous
se että keltaiset rakennukset putouksen reunalla
ihmiset reunalla
ihmiset putouksen reunalla
it's allowed to be alive here.

Jos pakkaa kaikki tavarat
ja ne ei mahdukaan
jos pakkaa kaikki tavarat ja astuu laivaan
ja
on taas matkalla
merta merta merta pelkkää merta kolme vuorokautta

sitten ei leipoisi syntymäpäiväkakkua täällä
ei noitamuseota ei teatterifestareita
ei viimeistä päivää
syyskuun ensimmäistä.

syksy.

että olisi nähnyt talven kevään kesän ja
minun kuukauteni.

maastoautot tietä kumpaankin suuntaan.
eikä nämä ole hyttysiä
sanotaan vakavin kasvoin että toit kärpäsenkin mutta se on hämähäkki minä sanon. kiinni housuissani kiinni siinä mitä mustikkamättäiltä peltojen laavan hiekan kanervien läpi

jaksaisi katsoa tätä maisemaa.

Eilen oli taas Húsavík
ja miten merenranta valkoisia kiviä mustaa hiekkaa miten aaltojen jossain siellä seassa
valaat
kalastajia kaksi pienessä puisessa veneessä
minä jyrkänteen reunalla paljain varpain
hiekkaa merta pakoon kunnes rapu.

Tänään
olen valmis irtisanoutumaan
tänään en jaksa enää yhtään tätä ilmapiiriä joka puristaa
ja sitten minä itken ja tyttö sanoo älä nyt kaikki hyvin sanotaan niille vaan ettei se nyt onnistunutkaan
niin koska kun toinen pomoista nukkuu ja toinen sauhuttelee yöpukusillaan
yrittää olla oma-aloitteinen ja ystävällinen ja avulias ja kaikkensa
tekee niin kuin on neuvottu
ja sitten
yhtäkkiä
koska rahanahneet paskiaiset
ei saisikaan tehdä niin
ja sitten vain itkee
itkee mokomaa työpaikkaa

ja kahvi maistuu ihan pahalta
ja haluaisi vaan taas merenrantaan
haluaisi silmät kiinni aaltojen ääntä
kerrankin taas aurinkoa kerrankin taas lämpöä joka tuo kesän kun nurmikko on kostea
taivas kaiken vaaleanpunainen kun ajetaan kotiin

tahtoisi heinikkoon niin että heinät yltää vyötärölle ja jalkapohjissa kanervat
tahtoisi kuusten alle havunneulasten tuoksuun
vihreät oranssit keltaiset punaiset ruskeat lehdet
tahtoisi istua yksin
kivellään
katsoa järven toiselle puolelle saariin
tahtoisi uneksi taas
tahtoisi kuviksi taas vaan

miten todellisuus
tulee
aina
pilaamaan.

Tällä sitä taas
stugan rappusilla
vaihteeksi heikko yhteys
kontin lattialta se ei riitä vaikka kontti on lähempänä

ja me leivoimme tänään Annan kanssa kakkuja kaksi
ja Gesturkin otti lisää
ja me vain leivottiin ja leivottiin ja naurettiin ja juostiin kauppaan ostamaan digestivekeksejä kakkuun ja skyr oli vanhaa ja se sanottiin islanniksi kun meillä oli jo kerma valmiina
ja me tilattiin hedelmiä ja saatiin avokadojakin ja nyt ei tiedetä miten sitten sanotaan ettei halutakaan maksaa ruoasta kun kerta saadaankin jopa avokadoja kunhan vaan tilataan niitä
ja me vaan naurettiin ja naurettiin kun saksalainen pariskunta tuli kyökinkin puolelle
ja me puhutaan aina vain tomaateista ja kahvin keittämisestä ja saksien paikoista ja pikkutalon kokolattiamattojen tahroista joita yritetään peittää matoilla ja delfiinitaulusta ja minä kysyin tänään Addalta siitä kun ne asui täällä ja hän kertoi myrskystä joka vei oven ja katto melkein lähti lentoon ja Gestur vain sanoi että ilma on niin huono että hänen pitää odottaa ja lapset ei edes heränneet
ja aurinko on, ikkunailma. ikkunailma että nahkasohvalla tulee hiki koska aurinko niin kirkas
mutta ulkona ei tarkenisi ilman pitkiä hihoja ellei olisi aitaa ja mökkiä ja kiviä suojana koska tuuli
tuuli tuuli ja minulla ensimmäistä kertaa täällä päällä punainen pilkullinen mekko

ja torstaina vapaa ja pitäisi päättää lähdenkö huomenna akureyriin yöksi vai husavikiin vai vasta vapaapäivänä liftaten
ja naurattaa naurattaa kun skyria joka paikassa ja karamellikuorutetta ja miten kaupan kassa ei anna kuittia ja minä sanon kuitti kuitti kuitti

ja vuoret aina kuin usvassa aina kuin usvassa

ja opintotukilautakunta haluaa pidättää minulta asumistuen koska silloin kun en ollut edes koko suomessa eikä minulla ollut edes poikaystävää,samassa asunnossa suomessa kanssani asuva puolisoni oli saanut jotain etuutta jonka takia en olisi oikeutettu saamaan asumistukea. Niin. Hyvinpä on taas asianlaidat siellä kelan tätöset tulkinneet. samassa asunnossa on helppo asua henkilön kanssa kun ei ole edes samassa maassa.

Ja nyt tuli yksi ukko akureyristä tänne vaan pölähti jätti koulun kesken ja kimpsujensa kanssa tuli. meinaa muuttaa husavikkiin mutta tuli ensin tyttöään moikkaamaan. ja nyt me juodaankin kaljaa auringossa.
auringossa joka ei koskaan laske.
ja nauretaan
miten absurdia absurdia
ja sen ukon tyttö sanoo että täällähän sekoo kaikki
ja me nauretaan ja nauretaan vaan
ja se tyttö haluaa omankin kaljan
ja tässä me auringossa sitten istutaan
fosshollin tytöistä kolme ja mies rinkan kanssa. meinaa ehkä kalastushommiin.

ha
ha haa

eilen nousin ratsaille
ja nyt odottelen ensimmáista kertaa jo seitsemaksi ihmisia
enka ottanut omaa konetta silla yritan vahentaa koneella istumista
tai rajata sen jarkeen
mutta se ei nayta auttavan silla kaikesta huolimatta
kukaan ei tule seitsemaksi
ja mina join kahvin
jonka seassa oli puruja
suodatinpussi oli mennyt ryttyyn
keitin uuden
koska asiakkaille ei kaiketi voi tarjota puruja
mutta mina join

ja hevonen kiisi laavakivilla
miten sen jalat ei kompastuneet
ja me ylitettiin jokia ja ihan jyrkkaa rinnetta
nyt kuuluu ylhaalta aani
huomiseksi on suomalaisia
ovi ei mene enaa kiinni
valo tulee auringosta
vaikka olisi aamuviisi

ja karpaset
ne pitavat taallakin aanta
yrittavat lentaa ikkunan lapi auringonvaloa kohti
pienen pienet karpaset hevosen karvassa
meidan ymparillamme
yhdella hevosella rinkula silmassa
ala paasta sita lahelle
han sanoo
etta se on vaarallinen

mina laittanut sigur rósin laulamaan
mutta se laulaa tyhjalle salille
ja silmat aina vain vasyneet vasyneet
pitaisi meditoida enemman
pitaisi todella
jotta unen tarve vahenisi vahenemistaan
ja lopulta en nukkuisi lain

ja kaiketi mina taas huomenna aloitan matkan kohti etelaa
kirjailijaa kohti
hanta kohti jonka sanoja rakastan mutta en osaa sanoa mitaan
nyt he syovat
ja minun pitaa menna.

työpäivän jälkeen
aina tunnit
jatkuvat koska internetyhteys vain täällä
toiset leikkaavat kurkkua paprikaa pesevät rasvaa tiskaavat
ja ulkona aurinko
mutta ennen lenkkiä on odotettava että maha
sulaa

ja minun tekisi mieli juosta kauas
tekisi mieli niin kauas ettei tarvitsisi
kääntyä

taivas on sinisenä
sinisenä mutta pilvet
ja joku kysyy että kirjoitanko mailia ja tuijottaa minun suomenkielisiäsanojani
joista ei ymmärrä mitään
mitään mitään kukaan

ja minne minä matkustaisin
tapaamaan kirjailijatartani vai vain kävelemään kävelemään kävelemään
vain kauaksi kaikista niistä joita halusin tavata
kauaksi kaikesta jotta olisi helpompi taas
unohtaa ja sitten hymyillä aamuisin sveitsiläisille
jotka jättävät tippiäkin
aamiaiselle
minulle
joka pujottelen laatikoiden kanssa kapeista ovenkarmeista sisään ja ulos
kunpa roskienviemismatka jatkuisi ikuisesti
kunpa kaikki matkat jatkuisivat ikuisesti
ikuisesti ikuisesti kaikki
ettei tarvitsisi koskaan palata koskaan alkaa koskaan lopettaa

inhoan väsyneitä ihmisiä
niitä jotka muuttuvat väsyneinä hermostuneiksi
ja päättämättömiksi
sellaisiksi välinpitämättömiksi
ja sitten minä päätän aina joka kerta että en enää koskaan valita
en koskaan enää valita vaikka olisin väsynyt ja ärsyyntynyt
päätän sen niin monta kertaa
mutta koskaan ei toteudu
en osaa koskaan koskaan

ja tänään saapui kirje
vihreässä kuoressa ja toisen maan leima
ei minkään kotimaan
ja kuinka minä istuin hillopurkkipino vierelläni
ruokakello taustalla kilisemässä
silmät silmät paperissa välittämättä äänestä
välittämättä sanoista jotka eivät merkitse mitään
kun on oman kielen sanat sanat joiden kirjoittajaa rakastaa
oikeasti voi sanoa
että on ihmisiä joiden kanssa vain on
hyvä.

hyvä ilman
että pitäisi luvata yhtään
mitään

miten haluaisin asu kaikkien niiden
tyttöjen
kanssa
joiden kanssa
tanssia
kirjoittaa
ja maata päät päissä ja kädet käsissä
hiljaisia sanoja
ääneen vuorotellen

ilman että
olisi epäilystäkään
että kadottaisi.

päivät menee niin
ettei muista että on sunnuntai
eikä sunnuntai ollutkaan perjantai

ja miten kaikki on uneliasta
ei ehtinyt edes munia
niin että iltavuorolaisten pitää nyt
ja islanniksi sitä sitten selitettiin
uudestaan ja uudestaan
snemma heit kalt

uneliasta
miten kaikki
että yksi herää puolta tuntia ennen ruokaa ja juoksee vihaisena
ja sitten ne munat
ja kalat uuniin

ja sitten tulee yksi jonka silmät näyttää siltä
että tietää ettei ole tyytyväinen siihen
mitä tyttö päätti
niin
täälläkin keskellä ei mitään
täälläkin
samalla tavalla kuin kaikkialla ihmisten kanssa
ihmisten ihmisten

ja että päästään toiseenkin valasyhtiöön retkelle.
päästään valaita valaita
niitä minä voisin katsoa uudestaan ja uudestaan vaan
voisin kävellä kävelemistäni
päätymättä mihinkään
istua mereen
sinne vaan mustaa hiekkaa mustia kiviä

ja yhtäkkiä ikävä kotiin
ikävä
minun
ikävä vain
että on yksinkertaista
että on yksinkertaista
ettei jaksaisi hymyillä yhdellekään uudelle sveitsiläispariskunnalle
yhdellekään miehelle joka puhuu saksaa
tai ranskaa
yhdellekään espanjalaiselle kuumaa maitoa
yhdenkään paskaa hinkata lattialta tai pöntöstä

että jaksaisi ottaa omat kirjat kirjahyllystä
omasta kirjahyllystä omat kirjat
jonkun niistä
joissa on suomenkielisiä sanoja
ei yhtään sanaa jaksaisi ymmärtää tätä kieltä
joka muistuttaa ruotsia mutta ei ole
yhtään sanaa ei jaksa selittää englanniksi
jaksa jaksa yhtään puhelua valasyhtiöihin

uneliasta
me kaikki
hitaasti hitaasti kostutamme lattiaa hitaasti hitaasti pölynimuria
lakanat petiin hitaasti hitaasti ripustamme pyyhkeet niitä ei koskaan ulos
kostealla rätillä pöytiä

punaiset hanskat tiskiin kädet niin kuivat kuivat ja pakastin toisessa rakennuksessa
leipä taas loppu taas loppu mehu

jaksaisin katsoa ikkunoista
aina vain minä ja minun ikkunani
haluaisin nähdä lars von trierin antikristuksen
tahtoisin nähdä vain sen
istua pimeässä elokuvasalissa ja katsoa elokuvan
ja kun tulee ulos on valo ja sitä ei muistanut

ja nyt sitten taas
ettei olekaan mitään kotia jyväskylässä

loma paluu

Reykjavik
oli
täynnä minun ihmisiä
aamulla pienessä keittiössä
ja sitten oli jalat
ja kuinka melkein itketti kun Camilla
minun ympärillä ja minä hänen
ja illalla
isommassa
olohuoneessa
minun karjalanpiirakat ja Magalien suklaa-appelsiini kakku
ja meidän lasagnet ja salaatit ja miten
kaikki nauroivat
ja gammel dansk siinä samassa kun luemme uutisen että michael jackson on ehkä kuollut
se oli ehkä silloin

Magalie ja minä samassa pienessä sängyssä
ennen pientä keittiötä
ja banaanileipää ennen pientä keittiötä
ja sitten Magalie ja Camilla ja minä kaikki kolme siskonpedissä
isommassa olohuoneessa
auringonlaskun jälkeen jota ei näe koska on korkeita puita
ja kattoja
niin kuin Espoossa minä ajattelen

ja sitten aamu kun vielä nukutaan ja
Camillan pyörästä on puhkaistu rengas
ja minä raahan sitä ja Camillalla Georgen pyörä ja sitten Georgen pyörä minulla
Laugavegurin läpi autoissa ihmisiä hymyilemässä vaikka minä pyöräilen
koska on vain niin vähän niitä
jotka pyöräilevät
eikä edes pyörätietä
ja pyörä niin iso että on vain seistävä
ja sitten couch surffari lähtee
kun ei pesekään pyykkiä
ja minä juon kahvia kahvia kahvia
vaikka se on mustaa
ja oli jo edellinen päivä
ja loman viimeinen päivä nyt
niin että on lähdettävä kahden tunnin päästä
viimeistään että joku auto pysähtyisi ja joutuisin takaisin
pohjoiseen
ja
kuinka hiljaa menee ovi kiinni aina siinä on avain
ja kun sitten kaikki kolikot sängyllä neljää eri valuuttaa Oliver
heittää pallon huoneeseen
ja minä nauran
ja voisin olla
kun auringonvalo vain tulee ja tulee ikkunasta
niin lämmin ja on kaikki
silmät kiinni auringonvalossa
kädet kädet minä sanon kuinka paljon voi
vain ettei sano mitään

ja bussi meneekin parakkiin keskelle ei mitään
ja kuski nauraa olisit heti sanonut että liftaat
ja hän vie minut juuri siihen missä paras paikka
ja kun minä nostan peukalon
(koska keskiviikon rekkakuski ei kulkenutkaan perjantaina takaisin)
pysähtyy mies alumiinitehtaalta ja vie minut Akranesiin
jossa kaksi autoa ajaa ohi mutta kolmas pysähtyy
ja lyhyt pullea mies, nainen punainen pinni punaisessa tukassa
matkalla Böndulosiin, jossa mies soittaa kitaraa bluesfestareilla
ja me pysähdymme Borganesiin jäätelölle ja myöhemmin vessaan
ja ensimmäinen auto Böndulosissa pysähtyy ja kaksi miestä nauraa kun kapuan takapenkille
ja he eivät olekaan islantilaisia vaan puolalaisia ja ovat ajaneet aamukuudesta autoa
lentokentältä ja he puhuvat kuinka bensa on kallista ja toinen tahtoisi takaisin Puolaan jo
ja minä en suostu laulamaan mutta he vievät silti minut Akureyriin asti ja bussiasemalle
josta viiden minuutin päästä lähtee viimeinen bussi
ja bussikuski lupaa jättää minut Krossiin, siihen jossa tiet erkanevat
mutta unohtaa
ja niin minä menen Húsavíkiin
ja kuski vie minut takaisin pihaan asti
minun ikiomaan konttiin
jossa on lämmin koska on ollut aurinkopäiviä

ja miten täydellinen loma
miten täydellinentäydellinen
niin ettei tiedä uskaltaako enää mennäkään toiste
kun toiset ovat lähteneet jo australiaan kolmeksi viikoksi
ja toinen itään ja sitten tanskaan ja kroatiaan
ja toinen länteen
ja yksi siellä vielä
ja sitten on tietysti ne kaikki jotka asuvat siellä aina
mutta ei kaikki samalla kertaa
ei enää yhdeksälle illallista
ja voiko
saada kyytejäkään yhtä helposti aina
että ihmiset vain pysähtyisivät ja ottaisivat tällaisen pienen tytön
jonka ei kannattaisi yksin niin kuin puolalaiset sanoivat
mutta he olivatkin puolalaisia

mutta viikon päästä olisi Vígdis
joka tapaisi minut silloin
ja miten minä sitten osaan
istua jossain kahvilassa hänen kanssaan
joka on kirjoittanut kauneimmat kirjat
vaikka onhan Märtankin kirjat
ja Peterin ihan eri tavalla
ja mihin kirjaan minä saisin hänen nimensä sitten
vai onko sellaisilla edes väliä että on jonku nimi jossain

ja sitten minulla on karttakin
kuumiin lähteisiin
salaisiin
sellaisiin joissa ei käy ne
jotka käy täällä
aamiaisella ja busseistaan töllistelemässä vesiputousta
kaksi minuuttia

ja voi miten minä
siellä rekan sänkypaikalla kun auto tiellä pomppi pomppi
miten nauru
kun me siinä eteisessä vastaheränneet ja vastaheränneet
ja toiset aamiaisella ja sitten kahvia kahvia

miten kahvistakin voi tulla sellainen
ettei se ole vain kahvia
että merkitys
siinä kun on kylmä ja lumi ulkona ja tummasilmäiset lapset ikkunan takana odottamassa
että tultaisi leikkimään
mutta meillä on vain kahvia
ja lämminvesi joka loppuu
ja
jäätä jäätä

sitä vain muistaa
kun on aamulla se hetki
että kaikki on jo syöneet ja tiskit on
laitettu
ja voi itsekin ottaa mysliä ja surmjölkiä ja
kahvia

ja nyt minä vain katson aurinkoon
joka on tuulessa
ei niin että olisi koskaan mikään bikinikeli että koskaan tulisi hiki ellei juokse tai imuroi
ja menen
vesiputouksen reunaa
mustalle hiekalle
sinne missä tuuli käy
mutta valo että voisi maata
ja avata tove janssonin kesäkirjan
ruotsiksi.

minulla on asunto
ja kaksi kivaa jotka minun kanssa muuttaa!
ja minulla on tyopaikka ensi vuodeksi!
ja minulla on ihmisia jotka odottaa minua suomessa!

ja mina pompin ja nauroin ja pompin ja nauroin eilen kun sain tietaa
ja sitten sain kirjeen ja itkin huoneessani kun rakennusmiehet porasi ja kolisteli
ja nyt mina istun tassa ja odotan etta voin laittaa lohet uuniin
niin
minut pistettiin nyt sitten viela kokkaamaankin kaiken lisaksi
kun eilen jarjestelin jo kirjahyllyn
ja ilmeisesti olen liian tehokas aamuvuorossa
koska joudun ilmeisesti tekemaan taman aamun aina
tama kesa on siis kokonaisuudessaan heraamista puoliseitsemalta
tuleepahan ainakin rytmi
etta sitten voi jatkaa syksyllakin

voi
mina niin syksyssa jo

ainoa on vain etta minulle tulee aika kiire pois taalta saarelta
mutta talla hetkella minusta tuntuu
etta tulen saamaan tasta tarpeekseni jo nyt kesalla
etta tammoinen tama on
saari

etta olen valmis palaamaan omaani
etta tarvitsin taman kesan
tanne
tarvitsin ne muutamat paivat Reykjavikissa
ne mina tarvitsin
jotta aloitin taas kirjoittamaan
ja nyt kun taas kirjoitat
mina en tarvitse mitaan

en mitaan mitaan mitaan
mika flow!

ylakerrassa ruotsalainen poika aloitti imuroimisen
mina voisin vieda vaikka roskat
vielaa puolitoista tuntia ruokaan ja lohi kestaa vain kymmenen minuuttia
kadet kuivuneet kaikista tiskivesistaa
rateista ja ampareista
hassua ilman suomalaisia kirjaimia
sanat muuttuu

ja mina opiskelen kuuntelemaan ihmisia
sovimme ruotsalaisen kanssa etta mina opetan hanet kirjoittamaan
ja lukemaan ihmisia sanoista
ja han opettaa minut kuuntelemaan
lukemaan ihmisia aanesta

uskomatonta
mutta han toden totta pystyy kertomaan meista miltei kaiken
vain aanemme perusteella
eilen kolme tuntia homehuoneessa
ensimmainen oppitunti

ja tanaan mina viimein aion menna lenkille
tuuleen.

ilta on sateen jälkeinen
miten voi olla niin voimakas tuoksu siinä että on vain satanut
ja kaupunki elää ja nukkuu samaan aikaan
osaan reitit
miltä tuntuu joskus tulla takaisin pienten talojen väliin? kävellä samoja katuja
samaltako kuin se kun ajoi autolla ensimmäistä kertaa yksin talojen alueelle
jossa suurinpiirtein koko ala-asteen ajan vietti illat
keltaisessa kerrostalossa

ja olen kirjoittanut kirjoittanut kirjoittanut
miten hyvältä
kun Oliver kysyy keittiössä että ai sä kirjoitat jotain
sanoa että joo
kirjoitan
että voin sanoa kirjoittavani

ja miten hyvältä tuntuu
istua keittiön pöydän ääressä
sen saman jonka ääressä ainakin kolme kuukautta sitten ehkä
ensimmäistä ja edellistä kertaa
ja nytkin pöydänympärys on täynnä
eri ihmiset
mutta jokaiselle voi hymyillä
ja miten sydämmellinen halaus

ja ystävä kirjoittaa että vaikuttaa että olen onnellinen
ja didit sanovat näytän levänneeltä
ja sade ei haittaa
ja hämärtyy hämärtyy muttei pimene
ja minä hymyilen hymyilen vaikka ei mitään erityistä syytä
ei mitään muuta kuin vain se
että minä kasvan
ja kun on sateen jälkeen ilta
ja voi kävellä tutuiksi käyneitä katuja
vaikka onkin monta huolta ja ajatusta ja ei osaa kieltä ja ei sitä ja tätä ja voi ja oi
niin voi huitaista kädellä niille ajatuksille
ja ajatella sen sijaan
että entä jos tämä olisikin koti?

entä jos

Miten omituista
että tämä täällä
tuntuu paljon todellisemmalta
paljonpaljon todellisemmalta
kuin se kaikki siellä

että siellä oli musta uni
ja keltainen lomaviikko
sateinen alkukesän päivä myrskyävällä järvellä
muumilaaksolaisten päiväretki

että siksikö ennen lentokonetta minä kuvittelin että se kaapattaisi
ja minä joutuisin keskelle selviytyjäseikkailua
ja miten pettymykseltä se tuntui kun laskeutuminenkin sujui ongelmitta
ja kadut katuja kaikesta huolimatta

kun kävelee sateessa joka on pientä
ohi puutarhan joka tuoksuu
siltä kun kesässä sateessa aina
kun kukat kostuu ja ruohosta jää vihreät jäljet
sademetsämäinen lämmin tuoksu makea
ja sade ihan pientä pientä pientä
että tämä on niin todellista
että tässä

jalat maassa kuin purukumilla
liimattuina
vaikka kuinka yrittää uutta reittiä päätyy samaan kohtaan
ja sitten osaakin jo perille

ja seisotaan huoneiden ovilla
minä - omallani - !? ja selitänselitän kuinka täällä on hyvät ihmiset
mutta toinen, joka oikeasti asuu täällä ei ymmärrä mitä tarkoitan
että eivät he ole kuin perhe
mutta ymmärtää lopulta kun kuulee missä minä asuin kun asuin täällä - Islannissa
kun asuin
ja hän sanoo että ehkä sinun pitäisi muuttaa tänne
ja nauramme

mutta nyt kun sade ikkunoiden takana eikä viemäreittenavausaine auta suihkuun ja
äänet keittiöstä ja musiikki toisesta huoneesta ja minä sinisellä patjalla rinkka pakattuna punaisella sohvalla jalat ilman sukkia näköpiirissä muummoassa pyörä
ja sitten minulta kysytään haluanko maistaa jotakin
ja pieni lasi ja mangojuttua jota intialaisissakin
ja minä keskustelin intialaisen didin kanssa meloneista
ja me teimme leipää jonka sisällä perunaa ja
aina kun pilkon salaattia minä ajattelen kuinka epämääräisen muotoisia minun kuutiot
ja kuinka säännöllisiä
pojan jonka kanssa söimme ranskalaisiaperunoitajafetasalaattia pahvilaatikon päältä

ja nyt minä yritän jälleen keksiä hyviä puolia heidän jotka täällä yhdessäasumisesta
ja poika vain tuijottaa minua silmät niin epäuskoisina ja minua naurattaa
koska minä tietysti ulkopuolelta näen tämän yhteisön niin eri
eri eri aina
kun on sisällä

ja hymyilyttää että vain me kaksi täällä talossa
ja että juuri hän jonka kautta olen tullut tähän taloon ei täällä
vaan minä hänen tilallaan
ja hänen ystävänsä jotka eivät ole ystäviä vaan kämppiksiä
kuten olen oppinut
vaikka hän jonka kanssa nyt täällä kahdestaan
onkin ollut ystävä ennen mutta nyt eri
eri eri aina
kun muuttaa jonkun kanssa yhteen
ihan eri kuin se kun vaan ystäviä
kyllähän minäkin sen tiedän

koti kodit

tämä omituinen sade vaan jatkuu.

minun silmät on niin väsyneet
että nukkuisi
mutta sauna ja aikainen aamu huomenna Tampereelle

silmät silmät silmät.
rankkasateessa moottoritietä
yksin ajamista sinne missä joskus asui ystävä
mutta nyt asuu toisen ystävän äiti

sisilisko kasvihuoneen alla
jalkapalloa
kirjaimista sanoja tunteja lattialla
mitä te oikein teette
heureka
satiinilakana ja tietokone polvien päällä kirjoittaminen
kirjoittaminen

pihakeinu ja mummi sanoo että jos lasta ei siunata niin kuka sitä sitten suojelee
kaksoisleuka eikä tarvitse edes paljon painaa taaksepäin

huominen ylihuominen
ja sitten minä olen taas Islannissa.

Mökillä. Ja vesi oli niin lämmintä että saattoi vain uida ja uida ja uida ja kellua ja me uimme kaikki. Isikin, jonka talviturkki kestää tavallisesti pitkään.

Ja minä soudin peilityyntä.

Ja puut kaikki heidän vihreytensä.

Kesä.
Jo keskiviikkona se alkaa muuttua
ja torstaina muisto vain siitä että paljain jaloin.

Ja
kaikki tuuli koivuissa
kuvittelee nukkuvansa taivasalla
mutta huomenna pitää herätä jo aamulla ja sitten näkee pientä poikaa, joka kantaa sisiliskon kotiin joka ei ehkä enää ota minua kädestä kiinni vaan lähettää mieluummin minulle tekstiviestinä kuvan kissasta ja ehdottaa mummille että istutetaan hannelle kukka.

taivas on yhtä tyyni kuin vesi
ja kumpikin peili
sitten tulee hämärää
me seistään isi ja äiti ja minä parvekkeella
älä keiku älä kulta
aina kaiteista varoittamassa vaikka olen aikuinen
niin että kun otetaan maljoja naapurin valkoisessa talossa minulle tarjotaan muumilimsaa
niin
ja sitten nauretaan parvekkeella jossa aurinko polttaa selkään että sinulta varmaan kysytään aina paperit kun näytät niin nuorelta
minä hymyilen ja poika yläasteelta esittelee itsensä etu ja sukunimellä ei muista nähneensä minua ikinä ja minä muistan heidän kaikkien nimet
ja minä en muka koskaan muuttunut yhtään! hymyilen järvelle päin hah ha haa.

ja sitten kirjoitan pitkän sähköpostiviestin kirjoitan vain sähköpostiviestejä kirjoitan vain päiväkirjoja kirjoitan vain kuville nimiä ja piirrän paperiin omituisia hahmoja ja mietin että miksi en koskaan piirrä tällaisia kortteihin miksi en koskaan osaa piirtää mitään kun tarvisi ja muistan miten poika joka puhui monia kieliä sanoi että minä osaan piirtää että voisin piirtää hänen levylleen kannen ja minä nauroin mitä minäkö osaisin piirtää miksi kuvittelet niin ja hän sanoi että näki kun piirsin paperille siinä kun muut puhuivat ja minä punastun ja hän on säästänyt sen paperin ja minä vain punastun ja punastun ja sanon että piirrän kun minulla on tylsää ja me hymyilemme sohvalla vierekkäin samanlaiset tietokoneet.

ja huomenna kesämökille
sinne missä soutuvene sauna ja järvi ja vastaranta jossa pelto jossa isi otti minusta ylioppilaskuvia
tänään ylioppilaat ulkona koko yön koska on heidän päivänsä
minun päivästä viisi vuotta
siitä niin kauan jo.
ja tuntuisi kauemminkin
että eikö se sittenkään aiemmin niin pitkä väli
että sitä vain vanhemmaksi ja vanhemmaksi
ja vanhemmaksi

ja toiset tulevat vanhemmiksi
siis sellaisiksi että on joku kasvamassa sisällä
että miten sitä
voi edes ymmärtää
että sisällä on joku toinen
tai että sinne tulee joku toinen
ja sitten se tulee sieltä pois ja on joku toinen
joku ihan omansa eikä kukaan vaan kuitenkin olemassa ja joku.

ja minulla ei olekaan kotia tiedossa syksyksi
että jos jollakulla on tiedossa jokin koti niin minulle saa kertoa
koska tarvitsee kuitenkin jonkun paikan jossa nukkua ja ehkä voisi tehdä joskus ruokaakin ja ehkä voisi joskus kutsua jonkun käymäänkin ja koska liityin eilen juuri couch surfing yhteisöön olisi ehkä hauska joskus tarjota sohva jos joku sattuisi tulemaan.

niin. siis koteja otetaan vastaan. ja sellaisia kaikista mieluiten joissa olisi toisiakin.
sillä nyt juuri sellainen etten kaipaa niin kauhean paljon yksinäisyyttä. en niin kauheasti omaa tilaa. ja olen asunut niin kauheassa loukossa viimeiset viisi kuukautta että mikään ei tunnu tällä hetkellä kyllin pahalta ollakseen pahempaa kuin se.

mutta ehkä kaikki menee
niin kuin pitää.
ehkä minä en tulekaan takaisin
ehkä minä jään ikuisesti seilaamaan sitä merta
väliä islanti färsaaret tanska färsaaret islanti färsaaret tanska färsaaret
ehkä

eihän sitä koskaan voi tietää.

Helsinki on nähty
taas
kävelty siellä missä on kesä
ja unohtaa kellon ja hameen nauhan
siellä missä nukkekotiin pistetään valo kun tullaan yöllä
ja tarjotaan pariisilaista suklaata ja aamulla "kuka haluaa puuroa?"
ja alkaa naurattaa kun appelsiinissa vain on voimakas tuoksu
mutta hajuaisti pettämätön ja mehu pilaantunutta

pistää silmät kiinni junassa kun viereen
vittu mulla on vittu liian vähän viinaa vaan yks viskipaukku vittu ja pitää antaa niinallekin
jos se vittu niin on mulla kakkospaikkakin mulla ei oo vittu tota ongelmaa jätkä oli niin vittu
ajattelee että rakkaus on kaikki ja kaikki on rakkaus ja ei ole muuta kuin rakkaus ja voi
ja sitten hymyilee arosusi auki polvien päällä runotyttö ulos ikkunasta ja vierestä jäävät mäntsälässä pois

ja sitten istutaan auringossa joka on toisen kotikaupunki
valitaan jäätelöt ja ihmeellistä miten tekisi mieli ottaa toinen syliin
muistaa miten näytti juuri siltä samalta kun nyt kuvissa joissa joku toinen minua pidempi ja minun silmät täytyy kurottaa ja nyt me istumme vierekkäin eikä ole mitään miksi emme voisi.

ja on saanut sähköpostiviestejä toisista maista
ja puhelinsoitto länsirannikolta

ja alkaa kohta tuntua että lähden takaisin lomalta
kaduille joita jo osaan kävellä.

Kahdessa tunnissa
ehdin nousta ylös, joogata (meditointia ei ehkä voi tässä laskea, sillä se kesti tasan neljä minuuttia ja kymmenen on kyllä ehdoton minimi), syödä marjapuuroa ja karjalanpiirakan, lukea hesarin,
pyöräillä Hevossaaren päähän ja takaisin ja uida
järvessä

oi miten tuntui hyvältä pistää varpaat kylmään veteen ja huljutella
ja sitten heittää mekko pois ja
miten tuntui hyvältä nousta ylös eikä ollut kylmä
kaikki lämpö vain

ja miten äitin ikivanha pyörä natisi
kun minä poljin
punainen pyörä eikä ihmisiä, ainoastaan rekkoja ohi tehdasalueille
sillan kohdalla lämmin tuuli
aallot polviin asti

ja nyt olen hoitanut käytännönasioita niin paljon
että seuraavaksi otan viltin ja menen ulos
aurinkoon

miten täältä edes voisi haluta lähteä sinne kylmään tuuleen
tai edes tööttäilevien autojen keskelle odottamaan vihreäksi vaihtuvaa valoa.

koko päivän olen purkanut laatikoita.
vielä on paljon järjesteltävää
onneksi isi rakensi ison talon.

ja mihin minä kaikki kivet ja simpukat pistän. odottamaan.

kävelin järvenrantaan.
kävelin omalle kivelleni
ja vesi teki aaltoja kiveen
ja puut ympärillä

aamulla tuli ukkoskuuro ja rakeet kasvimaa valkoiseksi
isi laittoi auton ovet kiinni ja me kaikki seisottiin parvekkeella.

kävelin järvenrantaan.
pelkät sandaalit jaloissa niin että varpaat tunsi kylmän mudan jossa rentukat
keltaisina kukkina
ja tuoksui savu sellainen kun on pistetty sauna kesällä päälle
ja märkä metsä
ja vanha harmaatukkainen mies poltteli tupakkaa ja joi kaljaa veneessä
ei lähtenyt soutamaan
ja minä noukin kiviä vedenalta kauniita värejä ja laitoin takaisin
vesi niin lämpöistä että voisi ehkä mennä uimaan jos
pääsisi heti saunaan

haluaisin mökille
haluaisin soutamaan
tunne vaan vahvistuu kun lukee miten toinen on ollut
juuri siinä kesässä jonne itsekin kaipaa
varpailla piirtää veden alle
kuvassa minulla on pitkät hiukset pitkätpitkät

ja joskus minä halusin aina sinistä
ja joskus punaista
ja sitten on ollut vihreät ja ruskeat jo ties kuinka kauan.

vesi tulisi lattiasta läpi
ja kellarissa on radioaktiivista säteilyä
kun oli se tsernopili silloin kun oli veljen syntymäpäivä
ja me oltiin metsäretkellä eikä tiedetty mistään mitään
ennen kuin illalla kun äiti pisti radion päälle

ja on nokkoslasagnea, nokkoslettuja, marjapuuroa, karjalanpiirakoita, ruisleipää.
on valoa. on valoa.