perjantaina, heinäkuuta 31, 2009

sade jatkuu sade

ropisee kontin kattoon koko yön
illalla makaa sängyssä aamulla tuijottaa
ulos
vesipisaroita
miettii että on aina meditoinut
tietämättään tuijottanut vesipisaroita mutta onko se meditaatiota jos ei kerta sulje silmiä aisteja pois
katsoo yhdeksäs portti ja melkein pelottaa kaikki saatanat kun on melkein pimeää jo
elokuun puolessa välissä alkaa tulla yöt
tänne

tänne

huomenna isin syntymäpäivä
kuusikymmentä
huomenna
soittaa

ja niin kova nälkä ettei jaksa liikahtaa vaan odottaa että kala
uunissa kypsyy

miten lupaa joka päivä itselleen että tänään
juoksemista
uimista
joogaa meditaatiota
tänään siivoan tänään tänään tänään
mutta miten ihmeessä
sitä aina lysähtää sängylle ja nukkuu musiikkia kuvia

joka yö unet taas alkaneet
kummalliset ovet kuin labyrintissa taikasanoja

ruotsalainen poika pistänyt kalat vuoassa vinoon uuniin

ihmiset matkalla kahteen suuntaan ja läpi
minun se joka matkaa keskellä
odottamassa
bussia joka ei tule
koska viikonloppu

ja minun
tekee mieli katsoa sumuun

tekee mieli kävellä sen läpi
miten sade tulee käsivarsille tuuli punaiseksi posket ja hiukset valuu ponnarista
ja minä
kannan leipää sateessa
voisin jäädä leivänkantomatkalle voisin vain jäädä
pysähtyy
linnut linnut siinä joita ei siellä minne takaisin

ja sitten kuulee että on rakkautta sielläkin minne takaisin
että siellä tulee vauvoja ja siellä on mies ja vaimo ja siellä on kotiseutuja ja
mustikoita ja että huomenna sanoo isille että on rakastunut
että ei ei en minä tänne jää, ei hän ole islantilainen ei tarvitse pelätä
mutta

katsoo illalla pianoa tyyny käärittynä
katsoo maisemia
uudelleen
millainen metsä ja millainen ranta ja minun se joka matkaa on sanonut että ranta ihan lähellä sitä mistä hän
että joku on oikeasti samalla rannalla kuin minun pianoni
eikä se tunnukaan enää yhtään epätodelta

eikä herätä
ole pakko.

torstaina, heinäkuuta 30, 2009

yhtäkkiä

sataa
se alkaa kun auto on ajanut kukkulaa ylös ja kääntynyt jyrkästi oikealle niin
että yhdeksänkymppiä muuttuu viideksikympiksi
puristaa rattia
pissattaa
ja pyyhkimet sottaa koko ikkunan
auto takana koko matkan

aamut alkavat keväästä
minä kirjoitin silloin kun olin kuusitoista
ja kävelin
olen unohtanut nimen
pengerkatu ?
rappusia ylös
siihen kouluun, johon halusinkin.

mutta nyt vain väsymyksestä
siitä ettei haluaisi vielä nousta ei vielä

on eri asia kuudelta kuin yhdeksältä

ja yhtäkkiä
tuntuu kauhistuttavalta
kun lukee kaikki postit
niistä jotka odottavat suomessa
miten todellista
miten tekisi mieli kiertää maha kokoon
kokoon vain
eikä koskaan katsoa ylöspäin
että ajatuksissa
voi kävellä kirjastoon ja voi kuinka hymyilyttää nähdä
ihmiset
omansa
mutta sitten
täällä missä ei metsiä vaan sumu
johon voi
sumu kaikkien peltojen ja vuorien yllä

kauhistuttaa kateus
joka
ei täällä
mitenkään
koska ei ajatellut sitä mistä paitsi
kauhistuttaa kun taas muistaa
miten helppo on alkaa kadehtia
että sinulla tuollainen koti ja sinulla tuollainen työ ja sinulla sitä ja tätä ja minäkin ja minäkin ja minäkin
haluaisin
ja miksi te olette yhdessä ja minä en koskaan näe teitä ja kukaan ei rakasta minua ja äiti äiti milloin me ollaan perillä
niin
sitten tulee vauvaksi joka vain tahtoo sen tikkarin tai jäätelön tai mitä ikinä

täällä minä en tahdo mitään

i don't want anything.
minä sanon ja sade tulee teltan kattoon sade ja tuuli ja tulen lähemmäksi vaikka toinen nukkuu
myrsky vuorten välissä
mutta aamulla on aurinko
varjot vuorista aurinko siirtyy
sade
aurinko
sade
aurinko
tuuli tuuli aurinko sade

ja me maataan nurmella kun Solla soittaa kolmesti
ja kun hän tulee me halaamme nurmella ja Sollalla aurinkolasit koska
me sanomme good bye enkä minä osaa vastata islanniksi vaikka ymmärrän
ja huulipunaa, joka ei lähde vedellä, poskessa ja simpukka sydän sisällä ja kivi toiselta puolelta kaunis pilkullisessa paperissa
Solla, minun sólrún. auringonkirjain.

halata monta kertaa
niin monta kertaa näkemiin
mutta ei tunnu silti
ehkä kun on itse vielä kuukauden
ei osaa vielä kaivata
ei ymmärrä vielä ettei ehkä koskaan enää
ehkä vuosiin

ja sade ja sumu ja sade ja sumu
sillan kohdalla ei sanota hyvää elämää
halataan kerran
ei
suuta
miten erilaiseksi olikaan kuvitellut
että tuntuisi joltain
mutta yhtäkkiä
ei osaakaan kaivata

ei kaipaa
yhtäänyhtään
Jyväskylän pölyä, joka tuulessa kadut
ei yhtään sitä että pyörällä mäet
ja jokaisessa kulmassa joku tuttu jolle hymyillä ja hei ja hei ja hei
ei yhtään kaipaa sitä että pitäisi löytää koti
että pitäisi edes etsiä

laiska tänään
turistit nyrpein naamoin
ja tekisi mieli vain
lojua sohvalla odottamassa kun
toinen haluaa maksaa
kädestä kiinni katuja jotka ovat minun
tämä paikka ja tämä
minä voin sanoa naurattaa
katso mihin kävelet
ja minä niin kuin islantilaiset
ha ?
niin kuin suomalaiset häh?
jatkuvasti

eikä silti tunnu että kieli
että siinä olisi jokin ongelma
vaikka en keksikään kaikkia sanoja
fizzy fuzzy foggy

ja
mitään muuta
yhtäkkiä
yhtään mitään
karataan
ja nauraa nauraa nauraa
ei jaksa valittaa edes kun kuljetaan heinien läpi koska lentokenttä ei ollutkaan lentokenttä
ettei haittaa jos myöhästyy
eikä se että toinen lähtee viiden päivän päästä norjaan
ja sitten on koko syksyn maissa joihin ei itse pääse koska on koulu koska on harmaat lämmitetyt kadut ja työpaikat ja ihmiset ja löydettävä koti
että täytyy palata
koska

yhtäkkiä
voi tietää.
tietää vaan.

nyt kyllä otan kahvin.

lauantaina, heinäkuuta 25, 2009

huomenna
(hän tulee, pitäisi jatkaa aina koska jos jatkaa niin mikä tulee ensiksi mieleen ja sitten muistaa senkin kun puettiin niitä mekkoja sieltä takaa ja kaikki näkyi siinä ruudussa ihmisille jotka käveli ohi ja minulla on kuva jossa peruukit ja teksti)

yritän taas liftata nämä pitkät kilometrit. pitkät kilometrit enkä vielä voi tietää miltä tuntuu
tällä kertaa kaupunkiin
jossa asui viisi kuukautta
viisi
kuukautta
ja silti menee sinne takaisin
aivan kuin jotain erityistä

ja tuuli
tuuli se tulee aina
keskellä päivää
vaikka ilta olisi tyyni ja aamu
kaksi vuorokauden aikaa tyyntä ja muuten tuuli
värisyttää ihoon sukkahousujen (niin kesällä, niin kesällä, kuvitelkaa) alle
ja minun pitäisi kulkea kauppaan
pitäisi liikkua tästä huoneesta
jossa jo koko päivä
mutta tuuli
tuuli tulee ikkunasta niin että avaa ovenkahvasta oven
ja lautaset rävähtävät lattialle
koko pino

pakottava tarve liikkua.
keksii lauluja sateenkaaresta koska se näkyy
pieni kulma
ei niin kuin uima-altaasta kun se oli koko taivaan mitta ja kokonainen
ja sanoo että ehkä se on merkki
ja saiko silloin toivoa

aurinko aurinko
sitten sataa
tulee lunta tuulta räntää
aurinkoa ei koskaan voi sanoa millainen päivä

nauraa nauraa nauraa.

Ja Sigur Rósin viulut.

torstaina, heinäkuuta 23, 2009

sade lopu

sadetta ja tuulta
tuulta ja sadetta
lunta vuorille
lunta vuorille heinäkuun lopussa
heinäkuun lopussa
miten aika
miten aika menee

pysäytetään se
pysäytetään kuva

peilistä
sadetta pyykit eivät kuiva
koskaan kestää kolme päivää ja silti kosteita

minä leikkaan kasviksia minä teen ruokaa minä ensimmäistä kertaa kokkina niin että minä munakoisoja kesäkurpitsaa paprikaa papuja bambunversoja soijakastiketta sipulia riisiä minä keittiössä avokadoa surmjölkiä sitruunaa minä kaikki vuorotellen mitä minä teen

karjalanpiirakoita
niin kuin silloin

yhtäkkiä ikuisuus
kun soittaa että tuletko
haluatko maistaa
mutta toinen ei halua kulkea tuulen läpi
mutta sanoo tule sinä tänne
ihan kuin minä
kulkisin yhtä mieluusti
tuulen läpi
mutta niinhän minä teen
aina
kuljen tuulen läpi

tänään sanon juoksemaan
mutta Anna muistuttaa että uimaan
tuuleen ja sateeseen miten kuumalta vesi tuntuu

voida ikävöidä
leijua irrallaan tässä irrallisuudessa
että ei tiedä että ei tiedä ja missä koti
mihin minä oikein muutan?
miksei jostain voi ilmestyä kotia
ja minä en nyt tarkoita ovetonta huonetta
vaikka siitäkin voisi tulla, minä tiedän
mutta koska tämä irrallisuus ja päättämättömyys
kukaan ei
mahdollisuutta anna enää

haluan maata liikkumatta
niin kauan että liikkuminen sattuu
niin että liikkuminen sattuu niin paljon
että tekee kipeää juosta ja sitten juoksee kuitenkin vastatuuleen toiseen suuntaan
haluan että kaikki tuuli vain
haluan että tuuli vain tuuli
mies huoneesta kaksikymmentä kaksikymmentäyksi sanoo laita takki siellä on kylmä minä nauran, no no, ja mielessäni että olen tottunut koska te luulette että olen islantilainen
juoksen huoneiden väliä ja ajattelen että tänään juoksen

tänään

aina tänään
enkä ajattele mitään
mitään muuta
kuin

että miltä tuntuisi
jos

missä vaiheessa muuttuu itsekseen
että alussa on aina jotain muuta
kuva
että sitten vähitellenkö
vai pistänkö mustalla tussilla päälle
viikset
silmämeikit

yöllä minä huudan ruotsalaiselle pojalle suomeksi että häivy, mene pois, minä en voi tehdä töitä täällä kun olet tässä, mene pois, mutta hän vain istuu keskellä lattiaa ja keittiö on täynnä ihmisiä mutta se on minun huoneeni lapsuudenkodista ja täynnä ihmisiä ja en saa tiskattua en mahdu siirtämään tavaroita minä itken.

sade, sade, kunpa se jatkuisikin loputtomasti
en halua sellaista ohimenevää ukkoskuuroa
haluan pitkän hitaan
ohuet pisarat
ikkunalasista valuvat sen että istutaan vain sisällä tuntikaudet katsoen elokuvia
kuumaa teetä, apila, mustikka, minttu.
kuumaa teetä sade katossa vintin läpi
mustavalkoinen elokuva hiljainen ääni
huovan alla lämmin
silmät kiinni ja repliikit muuttuvat ohuenohueksi
uneen.

keskiviikkona, heinäkuuta 22, 2009

hän, joka odottaa

stugan rappusilla
yhteys heikko
pöydällä kortti,
jonka lähetti keväällä tytölle, jolla sanat, jolta sanat, jolle sanat
jonka seinällä nyt vanhus lumen keskellä
ikkunasta hymy, silti hymy
ja nyt
samanlainen kortti
minulla

yllättää kirjoittamasta yllättää kortista
jonka nähnyt vain kerran
minäkin vain kerran ja kertoo miksi lähetti sen kelle lähetti
erityislaatuista

minulla sama kortti
minussa

sama odotus sama hymy vaikka on kesä

en haluaisi tehdä valintoja koskaan päättää
että kaikki vain tapahtuisi

stugan rappusilla

yhteys heikko

vesiputouksilla
piti kävellä tänään mutta tuuli
sillä tavalla että istuu tunteja mustalla nahkasohvalla ja kikatikikati
tytöt

päätetään mitä vaaditaan työnantajalta
minä
nykyään se joka soittaa viralliset puhelut ja soittaa ja puhuu virallisesti
epävirallisesti
minä
pieni pienenpieni
minäkö?

että kaikki vain tapahtuisi
että kaikki vain tapahtuisi

ja yhtäkkiä
aurinko paistaa tuulesta
stugan rappusille
yhtäkkiä
ei yhtäkkiä vaan koko ajan
ei tässä
yöllä ei saa nukuttua koska unessa

naispomo kirjoittaa pieneen kirjaan jokaiselta päivältä arvosanan
pyöräilijä nukkuu teltassa ja herää että miksemme yhdessä
kävelee käsikädessä entisen poikaystävän kanssa kadulla kaveri vastaan mitä he ajattelevat nyt
hikoilee ikkuna auki ikkuna kiinni

tuuli
ravisuttaa ruohikkoa puita jotka eivät ole puita
äidiltä ruisleipää joka on ohuita lastuja kuorta
poika sanoo että mennään kalaan yhdessä
nyt sanoo nyt
yhtäkkiä pelkää menettävänsä
koska sinä tykkäät kalastaa
yhtäkkiä

koko ajan koko ajan

stugan rappusilla

te olette materialisteja
minä sanon niin olemmekin
nauran vaikka harmittaa etten sanonut itsekin olet
toinen ottaa jokaisen huomioon
tasapuolisesti aina
jokaisen

minulla tuomitseva katse
aina

silmät

stugan rappusilla
tämä tuuleton piste
lehmänpaska haju tullut avoimesta ikkunasta konttiin

voiko sanoa että rakastua

tiistaina, heinäkuuta 21, 2009

Takaisin
bussimatka kolme tuntia
pysähtyy järvellä
nousee musiikki pois
muuten nukkuu
nukkuu nukkuu onnellista untaan
joka on unta
tällä kertaa
mutta todellisuus

kaikki tosi unta
nyt
kävelemme
merta kohden
vesi kahden vuoren välissä
ohut kaistale
kuin saaren muoto
josta toinen
tullut pyörällä
asti

ja muistaa siinä kun teltan läpi aurinko oranssiksi
muistaa siinä kun silmät kiinni
käsi kättä vasten tunnit tunnit
että oli toinenkin saari
että juuri tämä saari
on ollut jo tarinassa

joka kertoo mikä on totta mikä ei
kysyy

punaisena laivan vieri
auringossa kirkas
sanoo näkee portaat
äänet äänet kuinka ne voisi nauhoittaa
kun kengät niistä step step step
ja linnut kaloja jotka vedessä
veden alla
englanninkieliset nimet mustat kalat mustat eikä muista mikä on kirkas

sateessa sateessa sateessa

istutaan
ja viisikymmentäyksivuottatäyttänyt mies antaa minulle kirjan
aidan yli
vuorelle
vuorelle minä haluan aina nousta korkeammalle
seuraavana aamuna aurinko
ei palele öisin niin kuin tyttö joka vaeltaa aamuyöstä sisällä kouluun
ja auringossa salmiakkikarkkeja makuupussi nurmikolla
saunassa puun tuoksu
ja me kävelemme iltaan

ja hotellin ruokailusalissa
poika väsynein silmin sanoo lähtevänsä takaisin suomeen
ja tyttö ei osaa päättää
ja miten jokainen irtisanomista
tietää salaisuuden
tietää kuka ensimmäisenä

ja lupiniit niin korkeita että haluavat ottaa kuvan
kun
sanoo haluan tuon hymyn nuo silmät
ja minä että sinun täytyy vain muistaa

ja minä katson pilviin
jotka sinisellä taivaalla
toisin kuin sateen aikaan
kun oli aurinkokin
minä sanon sateenkaarisää
ja he juovat kahvia
minä moppaan

että tietää
tietää vain.

torstaina, heinäkuuta 16, 2009

tänään on jo parempi
G oli aamulla töissä, ensin soitti
ja sitten tuli ja oli hyvä nähdä että hän oli kunnossa
pidän niin kovin hänestä, pomostani siis, toisesta niistä
ja sitten
juorut siitä että toinen pomomme, F, halusi puhua kanssamme
ainakin minun osaltani kumoutuivat
sillä minä kysyin
suoraan
vilðu tala með mig
ja hän vastasi että ei
että kaikki on hyvin ja että minä teen hyvää työtä ja olen ahkera
ja nyt
kaikki ovat hyvällä tuulella
naurettiin ruokapöydässä että ruotsalainen poika näyttää tohtori talolta
ja heillä oli väittely, islantilaisella tyttären tulevalla miehellä ja ruotsalaisella pojalla eu:sta ja siitä pitäisikö islannin liittyä
kerrankin ruokapöytä ei ollut hiljainen

ja minulla on couch surffari jonka kanssa en jaksa tehdä mitään
olen siis huono isäntä ja hän nukkuu kontissani. ranskalainen ylikohtelias poika.

ja huomenna matkaamme itään
festareille Lunga.
ja kuinka odotammekaan
ja kuinka kikikikakakakikiki
kun F kysyi Annalta jos hän haluaisi maanantaina iltavuoron
ja hän saa myöhästyä puolikin tuntia vuorostaan
jotta voimme matkata yhdessä vasta maaanantaina takaisin!

voi
yhtäkkiä taas kaikki
yli
hyvän
kummitukset katkaisevat sähköt
ja meillä piti olla spiritualistinen istunto
ranskalainen ranskaksi henki tule
mutta
emme sitten kun emme tienneet onko ne henget hyviä vai ei

ja ulkona yhä painostavan kostea ilma
mutta hevoselle menen tänään

miten vaihtuu tämä
niin kuin ilma
miten vaihtuu

nyt hyvä.

keskiviikkona, heinäkuuta 15, 2009

voisin nukkua
maata peittojen alla
nyt
voisin
olla avaamatta sälekaihtimia jotka tuulen kanssa
yöllä ääntä sadetta vasten
yöllä ääntä joku voi kääntää ne ikkunan takaa
niin kova ääni kun aamulla
siitä tietää
että aamu
kun kiskoo
verhoja niin
kylmää ja hämärää
marraskuu minä ajattelen kun käännän päätä siihen missä
tyttö seisoo eteisessä piirtää sormella lasiin

aamiaisen äänet
vasta muutama ihminen vaikka minä olen ollut täällä jo puolitoistatuntia
puolitoistatuntia silmät
kiinni
minä pistäisin ja peiton
ympärille

miten energiat liikkuvat
kun suihkussa, kuumaa
pesukone käynnistyy itsestään
kun terassilla, auringossa odottaa ettei enää oksentaisi
radio käynnistyy itsestään
ja miten uhkaavien pilvien alla
yhtäaikaa alkavat juoda
yhtäaikaa sydän lyö lujasti eikä nukuta eikä syö
tyttö makaa peittojen alla
kellarikerros verhojen peitossa
sanoo että kummitus on talon rakentanut valokuvassa

minä otan kahvia
valkoiseen kuppiin
valutan kahvia ja maito
minkä väristä se on valailla
kun minä laulan aaltojen alle
siellä horisontissa siellä
istun kivellä istun ja laulan
miten voikaan
ja tyttö punatakkinen kauempana kiven päältä kivien päälle

kahvia kuin vettä
viiniä kuin vettä kaljaa
vettä kuin vettä

miten täyttää tuulella
jokaisen raon täyttää tuulella
ja sade
sade kun istutaan kuumassa vedessä
ruoho jalkoihin juoksee
ruoho jalkoihin mahaan täytyy avata koko puku

nukkuisi nukkuisi
nukkuisi kaiken uneen
nukkuisi kaiken
nukkuisi nukkuisi kaiken

miten nukkuisikaan
ajattelematta
ikkunan läpi tuuli
ei koskaan tuulta eikä sade
muuta kuin ääninä vain

ja niin on hyvä nukahtaa niin. pimennettevään parakkiin.

maanantaina, heinäkuuta 13, 2009

täällä on alkanut tapahtua
tyttö tapaa pojan tai poika tapaa tytön
töissä
ja sitten on
matkoja edestakaisin ja ihmiset puhuu
ja mies
alkaa juoda
ja sanoo nimen ja että menee kotiin ja ettei syö koska on humalassa
ja niin surulliset silmät melkein jäähyväiset
koska tämän miehen ei pitäisi
juoda yhtäänyhtään enää

ja samaan aikaan juo nainenkin
ja tyttären surulliset kasvot
ja kaikki hiljaisuuden vallitessa pöydän ääressä
kaikki paitsi mies nainen tyttö poika
hiljaisuuden vallitessa ruokaa jonka kaksi ovat kokanneet
ne kaksi joille kerrotaan mitä pitää tehdä kun mies ja nainen nukkuvat

ja sitten on leirintäalue jotka ovat myös hotellin asiakkaita
tuhat kruunua
ja kun edellisvuoden työntekijät leiriytyvät aurinkoon mennään istumaan ja katsotaan
outoa miestä pystyttämässä telttaa edestakaisin hakemassa vettä
ja saksalainen poika tunnistaa telttamerkistä saksalaiseksi
ja sitten hänkin istuu aurinkoon ja kertoo matkanneensa autionmaan kautta, keskeltä
ei mitään
pyörällä
ja me kuuntelemme ja sitten tulee toinenkin pyöräilijä
ja kysyy saako liittyä seuraan
ja hän on Uudesta-Seelannista
ja me kuuntelemme häntäkin
ja ilta tulee
ja vähitellen
ihan lopussa kun on jo salaattia ja viiniä ja kaljaa
alhaalta kikattaen ensin pilsneriä
sitten uudestaan
aurinko alkaa mennä vuorten taakse
ja tulee kylmäkylmäkylmä
kylmä minun varpaat ja uusi-seelantilainen kysyy eikö minua palella
ja minua paleltaa ja me kävelemme vesiputoukselle ja onko se kauniimpi aamulla vai illalla
ja maistamme vaaleanpunaista kukkaa, joka on yrtti ja
päätämme tehdä teetä
ja kun minun konttini on lämmin ajattelen ettemme tehneet teetä sittenkään
ja että huomenna he ovat poissa
tuulituuli tuuli

mutta kun on aamu ja minä pyyhin pöytiä kasaan tuoleja teltta on vielä
ja sitten vilkutan parvekkeella
kun loikoilevat auringossa teltan kulmasta

ja kun on syli täynnä leipää ja soijarouhe
juosten
tulee pyörän kanssa joka on pakattu
are you leaving
mutta hän ei tiedäkään
ja ehkä me voisimme ajaa vesiputoukselle
toisinaan englantia vaikea ymmärtää kun sitä puhuu ihminen
joka puhuu sitä
omanaan
ja kahvia
ravintolan sali lämmin auringosta
lämmin auringosta ikkunan läpi
päätämme ajaa vesiputoukselle
me kolme
töiden jälkeen sitten kun me päästään töistä
me keittiötytöt aamupalatytöt me kirjallisuustytöt

ja me vaan nauretaan
me piikatytöt
me piikatytöt nostetaan tuolit pöydiltä ja miten pasta pitää maustaa
ja kun meillä on ulkovaatteet
huutaa poika ruotsalainen että odotatteko tunnin minä tuun mukaan
sillä ääneellä josta sanoi että kuin jättiläisvauva
ja me purraan huulta
ja sanotaan kiltisti että halutaan mennä nyt

ja sitten minä ajan
olen alkanut ajaa ajaa ajaa
vaikka vieläkin vaihteet
ja
vesiputous
niin kaunis että kivet ne kuin pylväät ja vesi miten se on suurta ja miten ääneen tottuu niin että voisi nukahtaa hypnotisoituu niin että voisi hypätä
ja me istumme siinä kivillä auringon
lämmittämillä jokainen silmät kiinni
kun käännymme takanamme kuin kauhuelokuvasta
ryhmä lapsia sinisissä vaatteissa tuijottaa
seisovat jyrkänteillä
asetelma
ja me nousemme ja nauramme kuinka monta kuvaa
jossa me
ja päätämme että illalla vielä teetä
ja kun minä kävelen teltta-alueelle minulla on taas liian vähän vaatteita
ja me keräämme kukat minä kerron että apilaakin voi
ja me keräämme
pieneen pussiin ja
millaiset silmät
ja emme juokaan teltalla
vaan menemme stugaan onneksi tiskasimme minä sanon
ja vain hetken me olemme siinä
kahdestaan
kunnes tulee tyttö akureyrista ja kertoo niistä tytöistä ja pojista ja
sitten tulee poika joka puhuu vain jättiläis äänellään
samaa samaa toistaa
ja me katsomme niin
että naurattaa
koska kumpikin muistamme

ja sitten tulee minun keittiötyttöni ja hänkin pitää teestä
ja me kuuntelemme musiikkia ja uusi-seelantilainen kirjoittaa nimet
papereille
joita löytyy vaikka toivoisi ettei
ja
tänään

aamulla viimeinen kuppi kahvia ennen kuin tuuleen
pyörällä
tänään vielä tuulisempaa kuin eilen
ja meillä
alkaa vapaa tänään
alkaa vapaa niin
että
lähdemme keittiötyttöni kanssa Húsavíkiin
lähdemme sinne ja katsomme kaupunkia

ja miten meillä on hyvää täällä
keskellä alakerran väkeä joka nukkuu
kummittelevaa mökkiä
parakkeja
vesiputousta
mustia rantoja
juoruavia maalaispoikia

ja silti kun aamulla yksi taas
juoru taas
että tyttö lopettaa lähtee pois
kokonaan
niin me
miltä tuntuisikaan lähteä vain
seikkailemaan
jättää alakerta alakertaan
jättää surullinen mies surulliseksi
jättää jättää jättää homeinen mökki ja siniset kontit ja tämä
joka kyläksi muuttuu.

hiljalleen kulkea maisemia. niin kuin mies pyöränsä selässä
matkustaa viikkoja
kuukausia
toisia maita

nähdä vain maita joita ei ennen nähnyt paikkoja samoja uusia

kaikki.

torstaina, heinäkuuta 09, 2009

nurmikko. kuin puisto, ympärillä penkit ja nainen tatuointi käden ympärillä pienen pieni poika vihreä ruutuista palloa viltillä. Akureyri.

viides auto pysähtyi ja mies keski-ikäinen kuskin paikalla, pelkääjän paikalla poika
kaunis kaunis niin kaunis ja iho vielä valkea kun kääntyy takapenkille päin ja yritän välillä ymmärtää islantia koska
olemme islannissa ja minä
muka opiskelin sitä
kaunis kaunis poika kääntyy taaksepäin ja jostain hänen ylähuulensa alle nuuskaa
niin kuin islantilaisilla nuorilla pojilla on tapana
ja he kohti reykjavikia
minä voisin päästä sinne asti
perävaunu takana pulloja täysi takapenkin jalkatila
mutta sitten en olisi edes vielä siellä ja pitäisi lentää takaisin
lentää lentää heti takaisin
mutta kuinka tekisikin mieli
olla niin kuin se mies joka tupsahti tyttönsä kontin ovelle
rinkka selässä
moi
seisoa siinä ovella ja sanoa moi

mutta aina pitää olla hemmetin rationaalinen ja takk fyrir ovi kiinni ja alkaa akureyri.

sinisen kahvilan terassilla mies katolla viulun kanssa yrittää pysäyttää jokaisen ihmisen koska hänen pitää päästä katolta pois ja minulla kahvin ja suklaan ja kerman sekoitus
musiiki nyt niin kovalla ja ihmiset vaeltavat nurmikon halki vaeltavat kaikki minun ympärilläni ihmiset puhuvat kieltä joka kaunis

ja minä kävelen kävelen kävelen ympäri pienen pienen keskustan edestakaisin kasvisravintola, ainoa sen laatuinen täällä pohjoisessa on lopettanut toimintansa ja minä päädyn sinne missä ihanat salaatit

minä kävelen vanhojen kirjojen kauppaan kävelen vanhojen kirjojen kauppaan ja puhun islantia islantilaisen naisen kanssa joka kirjojen keskellä keittää kahvia
ja kysyn vigdiksestä ja hänellä on yksi kirja
yksi kirja ja se on metsän tyttö
yksi kirja ja se on juuri se mitä yrittänyt etsiä
mitä eniten toivoisi mitä eniten eniten eniten mitä juuri juuri sitä
ja miten puristaa mustia kansia rintaansa vasten kun kertoo että on lukenut kaikki
ja islantilainen nainen kahvipannu kädessä osaa sanoa päivää
ja

kävelen kävelen ympäri samat kadut eikä huvita mennä kauppohihin huvittaisi vain kuunnella ihmisiä
kirjoittaa päiväkirjaa kirjoittaa käsin niin että vihreästä kynästä jäljet kyynerpäähän asti kirjoittaa kirjoittaa kirjoittaa mustaa kirjaa rintaansa vasten ja kuinka hymyili sen jälkeen jokaiselle
ei enää haittaa vaikka vähintään viisi tuntia kestäisi täältä sinne kaupunkiin jossa
niitä, joiden kanssa voisi
jakaa

eilen omilla - niin - rappusilla salaattia - omatekemää - avokaadokastiketta
punaviiniä kuinka siinä ilta-auringossa kuinka siinä me nauramme taas
jakaa

uimisen jälkeen

ja miltä tuntuu lopulta sulkea ovi
siniseen konttiin
tuijottaa auringonlaskua jossa aurinko ei laske vaan on vuorten takana
eikä ketään ketään ketään joka näkisi saman
näkisi saman siinä

ja minun myönnettävä minun sanottava ääneen että
minua pelottaa
pelottaa suomi
pelottaa se että syksy siellä
että jos
ilman auringonlaskua koska on pimeää
mutta samat ikkunat
ikkunat vain joista tuijottaa
ei teetä voi joka ilta jokaikinen ilta jonkun joidenkin toisten keittiöön
ei voi joka päivä seistä jonkun toisen ovella
pitää itsekseenkin pitää ihan itse
yksin

italialaiset miehet syövät yhdessä, matkaopas pöydässä ja minä taitan jalat jotta mahdun reppuni ohi
ikkunapöytä niin kuuma niin kuuma vaikka ikkuna vieressä auki
niin kuuma että toivoisi hihattoman mekon toivoisi kylmän tuulen ikkunasta
sen saman joka on täällä aina
ikkunasta taas ikkunasta niin monta kertaa
ja kirjoittaa postikortin kirjoittaa

musiikki niin kovasti että puisto
ihmisistä täyttyy ja lapset
potkivat palloa vihreäruutuista edes edes edestakaisin
minulla musta kirja muovipussissa ja postikortti ja minä se ainut joka on tullut ulos vaikka tietokone
rajat uimapuvusta
koska vesi

ja perheet perheet kaikki kokoontuvat ympärilleni
ja minä mietin miltä tuntuisi äiti
kun pieni tyttö kampaa sormin äitinsä tukkaa
omistaisiko sitten olisiko sitten oma?

aamulla herää kello kuusi koska on tottunut
mutta nukkuu lisää
kolme tuntia ja sitten
avaa verhot
kaikkineen kokonaan ja aurinko
kävelee varjoisen terassin läpi harjaa hampaat hiukset ja alkaa keittää
puuroa
puuroa puuroa ja jukurttia ab ja maustamatnota ja avokaadoa ja appelsiinia ja omenaa ja banaania ja kiiviä ja tummaahikisukkaleipää ja voita ja tuoremehua porkkana appelsiini ja terassin päähän jossa pyykit jossa aurinko ja istuu istuu nauraa
voiko puuro olla näin hyvää
vapaa vapaapäivä

kävelee hiekkaiset polut ja tyttö pyykkikori käsissä vilkuttaa
vilkuttaa takaisin
ja kävelee kilometrin kunnes auto perävaunuineen ja kaunis poika pysähtyy.

haluaisin pitkät hiukset. pitkät hiukset tuuleen
musiikki loppuu
kuin valomerkki
yhtäkkiä kuuluu kaikki puhe
hvað segir þú
vielä kaksi tuntia bussiin
mies joka tuli kahden pienen lapsen kanssa suutelee niin nuorta tyttöä että oliko se tyttöystävä vai lapsi
niin nuori niin nuori mutta mies pitelee kuin rakastettua

musiikki alkaa
disko
tyttö sinisessä mekossa tanssii tyttö sininen mekko lenkkarit ainut joka tanssi
disko disko disko
ou ou i wanna go with him ou ou ou ooo ou ou po po po poker face

turistit tunnistaa siitä että he kulkevat käsikädessä
siitä että heillä tummat aurinkolasit ja urheilullinen takki vaelluskengät

minä olen
islannissa

yhtäkkiä se tulee
se tulee niin
minä
olen
islannissa
olen täällä vielä kaksi kuukautta. melkein. look at the sun look at the mirror.
ja sitten tämä on ohi. sitten tämä kaikki on ohi. tämä. tämä
että nainen lyhyttukkainen pyörittää tuttöä kukkahousuista ruohikolla
ympyränmuotoinen ruohikko
vuoret takanaan rakennusten takaa
vuoret ja tie
joka tänne päin jyrkästi alas mutta nyt
kun palataan nousee nousee viitosvaihteella vauhti hidastuu
tämä
että voi istua vapaapäiväänsä vieraassa kaupungissa
puhua vuorotellen vierasta kieltä ja vierasta kieltä
että sitten kaikki kaipaus muuttuu
kaipaukseksi tänne takaisin
kuviksi jotka
vihdoin pitää teetää
koota albumiksi
ei enää haaveita toteutettavaksi tänne
ei enää sitä maata joka oli satu jonka piti olla
ei kuvaa kuvaa kuvaa vain
vain todellisuus joka oli
todellisuutta
sitä kun istutaan penkillä auringossa
niin kuin missä tahansa
istutaan ja kun pikkuveli tulee nauretaan koska itkettää
itkettää siinä portilla kun sanotaan good bye
tarraudutaan
raahataan polkupyörää jonka kumi on puhkaistu yöllä
terassilla salaattia avokaadokastikkeella
lumihuippuisen vuoren huipulla auringonlaskuun kevään ensimmäisenä päivänä
seuraavana päivänä koe odottamassa
penkillä auringossa pyörällä viereen kävellen viereen
am i allowed to talk to my girlfriend

don't be a stranger to me

tämä maa.
miten sanon että rakastunut
ja kaunis poika sanoo ettei hän pidä
että siksi hän muuttaa pois
että hän ei pidä kun ihmiset eivät tervehdi kadulla
ja minua naurattaa
minua naurattaa koska eilen me juuri uima-altaassa
miten ihanteellista kolmensadantuhannen asukkaan maassa
tulla kirjailijaksi tulla muusikoksi kirjoittaa yhdessä kirjaa kaikki kaikki he
kierrättää
miten halauaa aloittaa samanlaisen projektin suomessa
mutta miten se eri tavalla mahdollista koska onkin viisi miljoonaa. miten paljon. miten jättimäiseltä suomi yhtäkkiä tuntuu

don't be don't be a stranger to me.

tyttö samanlaisella huivilla kuin meillä kaikilla töissä
siltaa nurmikolla
mamma mamma

nauttia auringosta
nyt.

tiistaina, heinäkuuta 07, 2009

Tällä sitä taas
stugan rappusilla
vaihteeksi heikko yhteys
kontin lattialta se ei riitä vaikka kontti on lähempänä

ja me leivoimme tänään Annan kanssa kakkuja kaksi
ja Gesturkin otti lisää
ja me vain leivottiin ja leivottiin ja naurettiin ja juostiin kauppaan ostamaan digestivekeksejä kakkuun ja skyr oli vanhaa ja se sanottiin islanniksi kun meillä oli jo kerma valmiina
ja me tilattiin hedelmiä ja saatiin avokadojakin ja nyt ei tiedetä miten sitten sanotaan ettei halutakaan maksaa ruoasta kun kerta saadaankin jopa avokadoja kunhan vaan tilataan niitä
ja me vaan naurettiin ja naurettiin kun saksalainen pariskunta tuli kyökinkin puolelle
ja me puhutaan aina vain tomaateista ja kahvin keittämisestä ja saksien paikoista ja pikkutalon kokolattiamattojen tahroista joita yritetään peittää matoilla ja delfiinitaulusta ja minä kysyin tänään Addalta siitä kun ne asui täällä ja hän kertoi myrskystä joka vei oven ja katto melkein lähti lentoon ja Gestur vain sanoi että ilma on niin huono että hänen pitää odottaa ja lapset ei edes heränneet
ja aurinko on, ikkunailma. ikkunailma että nahkasohvalla tulee hiki koska aurinko niin kirkas
mutta ulkona ei tarkenisi ilman pitkiä hihoja ellei olisi aitaa ja mökkiä ja kiviä suojana koska tuuli
tuuli tuuli ja minulla ensimmäistä kertaa täällä päällä punainen pilkullinen mekko

ja torstaina vapaa ja pitäisi päättää lähdenkö huomenna akureyriin yöksi vai husavikiin vai vasta vapaapäivänä liftaten
ja naurattaa naurattaa kun skyria joka paikassa ja karamellikuorutetta ja miten kaupan kassa ei anna kuittia ja minä sanon kuitti kuitti kuitti

ja vuoret aina kuin usvassa aina kuin usvassa

ja opintotukilautakunta haluaa pidättää minulta asumistuen koska silloin kun en ollut edes koko suomessa eikä minulla ollut edes poikaystävää,samassa asunnossa suomessa kanssani asuva puolisoni oli saanut jotain etuutta jonka takia en olisi oikeutettu saamaan asumistukea. Niin. Hyvinpä on taas asianlaidat siellä kelan tätöset tulkinneet. samassa asunnossa on helppo asua henkilön kanssa kun ei ole edes samassa maassa.

Ja nyt tuli yksi ukko akureyristä tänne vaan pölähti jätti koulun kesken ja kimpsujensa kanssa tuli. meinaa muuttaa husavikkiin mutta tuli ensin tyttöään moikkaamaan. ja nyt me juodaankin kaljaa auringossa.
auringossa joka ei koskaan laske.
ja nauretaan
miten absurdia absurdia
ja sen ukon tyttö sanoo että täällähän sekoo kaikki
ja me nauretaan ja nauretaan vaan
ja se tyttö haluaa omankin kaljan
ja tässä me auringossa sitten istutaan
fosshollin tytöistä kolme ja mies rinkan kanssa. meinaa ehkä kalastushommiin.

ha
ha haa

maanantaina, heinäkuuta 06, 2009

tämä alkaa tympiä
työ
laskettiin tänään tuntipalkka ja se on vähän päälle kolme euroa
kolme euroa! kolme euroa! mehän ollaan orjia!
okei, me saadaan majoitus (niin)
ja ruoka (niin)
mutta herran jumala. jos multa otetaan neljäkymmentäprosenttia tästä iänikuisesta pakastekalasta, pullamössöleivästä ja ikuisuuksia säilyvästä juustosta
mä mielummin ottaisin sen rahana ja ostaisin ruokaa jota voi oksentamatta syödä.

kuurasin eilen mökkiä. alkoi etoa kaikki oksennustautisten lasit ja homehtuneet nurkat.

otsa oli niin rypyssä ja hain päärakennuksesta kumihanskat kävelin rivakoin askelin
ja sitten tein pastaa itselleni

kaipaan oikeaa ruokaa
tofua
härkäpapuja
uusiaperunoita
eilen hesarin sivuilla oli ihana ohje ahvenvokkiin
ja kuinka me maistelimme yhteen ääneen kesämökin laituria ja kuikkaa ja nuotion tuoksua ja saunavihtoja ja nuotiolla muhivaa vastaongittua ahventa ja perunoita ja voita ja tilliä ja raparperimehua raparperikiisseliä mansikkakakkua!

ja tänään teemme kinuskikakun annan kanssa. sen me teemme vaikka mikä olisi.

vaikka nyt me kai olemmekin lähdössä Myvatniin.

suututtaa koko paikka. suututtaa raha ja ruoka ja työ ja turistist. oksennustauti ja pitkät välimatkat. suututtaa ettei ole kotia suomessa. suututtaa
että kaikilla on oma elämä.

lauantaina, heinäkuuta 04, 2009

toipilaat

täällä sitä istutaan
lahonneilla portailla stugan rappusilla
pilvisessä aamun sateesta vielä nurmikko märkä
aamuyön rankkasateesta
painostava ilma
ja jokainen on käynyt nyt oksentamassa vuorollaan
niin että luultavasti se on levinnyt jo reykavikiin
ja turistien mukana lentokentille
ja uusiin maihin
että jos tulee uutinen vatsatautiepidemiasta
joka leviää islannista
niin se on sitten täältä lähtöisin
tosin sitähän me emme tiedä mistä se tänne tuli

ja minulla olisi ollut tosiaan vapaata tämäkin päivä
ja huominen
mutta näin ollakseen
olen huomennakin töissä kuten tänään
kun on tämä vatsa
tauti
epidemia

ja kärpäset
kiipeilevät näytölle
kiipeilevät kiipeileivät
ja minä nautin ensimmäistä kertaa singaalista joka tulee stugalle asti
että voi kirjoittaa täältä
kuin saisi pitkästä aikaa annoksensa
mitä tahansa huumetta
mutta kuinka nopeasti siihen tottuukaan
toisaalta
että on yhteys vain aamuisin kun pitää pistää aamupalaa pöytään ja hymyillä hymyillä
tänään palvelin niin että ellen huomenna saa tippiä saksalaiselta pariskunnalta
niin en sitten kyllä mistään
tosin he kyllä ehtivät pettyä tuhatkertaisesti vielä yön aikana illallisen aikana
niin
turistit
vaikka tyttö sanoo että kaikki me olemme
turisteja
on eroa sillä
kuitenkin
millä tavalla käyttäytyy siellä maassa siellä paikassa kun on
siinä on eroa

ja minä aamiaisella sujuvalla islanninkielentaidollani rahastin aamiaisen ja neuvoin tietä Mývatniin kunnes en enää ymmärtänytkään jatkokysymyksiä ja niin nolona piti vaihtaa englanniksi
ja suomalaiselle perheelle suomea

ja me nauramme annan kanssa että puheenaiheena
miten kurkut ei kuiva yhtälailla kun ne ympäröi tomaateilla

mutta nyt emme naura mitään
nyt jokainen lepää tai alkaa toipua tai pelkää että sairastuu uudestaan
ja islantilaiset sormet ristissä että vain suomalaiset vain suomalaiset tämän taudin
ja ruotsalainen oksensi vain kerran.

mikä ihanuus. ihanuus.
vaan ainakin minulla on vigdikseltä tekstiviesti puhelimessa
hanne mín
oi!
vielä muistissa miltä
jaffa maistuu kun
mutta sain vigdikseltä tekstiviestin
että tapaamme joku toinen päivä
ja lentokoneitakin menee
toinen tulee montasataakilometriä
ja sitten toinen vain
i feel a bit sick
do i disgust you
ja sitten oksentaa ja oksentaa ja oksentaa
puolitoista vuorokautta niin
että lattiat ja vuoret ja auringot ja ikkunat ja kello
pyörivät eikä tiedä onko kello kolme kuusi vai yhdeksän

ja seuraava päivä menee nukkuessa
makuupussissa
ja kuinka surulliseksi tulee
siitä että on suunnitelmia
kun on pyytänyt kolme peräkkäistä vapaata
mutta sitten pitääkin nojata valkoiseen seinään yrittää pitää silmiä auki edes sen verran
vielä kerran
eikä jaksa yhtään yhtään ei jaksaisi

mutta minun jälkeeni on tullut vielä kolme
ja minua ennen yksi
joten kai voimme puhua jonkinlaisesta vatsatautiepidemiasta
ja minun lomani loppuikin lyhyeen
täällä minä taas
aamupalaa heikoin jaloin
kun oveen koputetaan kolmelta yöllä että minä oksensin
ja minä sanon voi kulta
minä menen aamuun
eikä haittaa yhtään
että loma ei jatkunut
koska ulkona sataa ja puolet pilalla jo muutenkin
usva aina vuorien yllä
ihmiset tulematta
kaikki taitavat taas kerralla
ja huimaa kun astelee hymyilemään
koska vatsassa ei juuri mitään
mehukin maistuu siltä mikä tulee ulos

ihastuttavaa lukea millä tavalla vatsahapot kulkevat

kunpa tämä loppuisi jo
ja olisi taas
hyvä
tasapainoin.

keskiviikkona, heinäkuuta 01, 2009

eilen nousin ratsaille
ja nyt odottelen ensimmáista kertaa jo seitsemaksi ihmisia
enka ottanut omaa konetta silla yritan vahentaa koneella istumista
tai rajata sen jarkeen
mutta se ei nayta auttavan silla kaikesta huolimatta
kukaan ei tule seitsemaksi
ja mina join kahvin
jonka seassa oli puruja
suodatinpussi oli mennyt ryttyyn
keitin uuden
koska asiakkaille ei kaiketi voi tarjota puruja
mutta mina join

ja hevonen kiisi laavakivilla
miten sen jalat ei kompastuneet
ja me ylitettiin jokia ja ihan jyrkkaa rinnetta
nyt kuuluu ylhaalta aani
huomiseksi on suomalaisia
ovi ei mene enaa kiinni
valo tulee auringosta
vaikka olisi aamuviisi

ja karpaset
ne pitavat taallakin aanta
yrittavat lentaa ikkunan lapi auringonvaloa kohti
pienen pienet karpaset hevosen karvassa
meidan ymparillamme
yhdella hevosella rinkula silmassa
ala paasta sita lahelle
han sanoo
etta se on vaarallinen

mina laittanut sigur rósin laulamaan
mutta se laulaa tyhjalle salille
ja silmat aina vain vasyneet vasyneet
pitaisi meditoida enemman
pitaisi todella
jotta unen tarve vahenisi vahenemistaan
ja lopulta en nukkuisi lain

ja kaiketi mina taas huomenna aloitan matkan kohti etelaa
kirjailijaa kohti
hanta kohti jonka sanoja rakastan mutta en osaa sanoa mitaan
nyt he syovat
ja minun pitaa menna.