Mun yskä ei vaan lakkaa
se taitaa alkaa joka päivä uudestaan
tai yö
kun yrittää käydä nukkumaan
ja on niin kuuma vaikkei edes kesä
ja lumi vaan sataa tai räntä
ei tuota lumeksi voi, kadut märät
miehellä sushipaketti kädessä
nainen: ei ole niitä pienempiä sushipakkauksia
mies pyörittelee pakettia käsissään
kävelen ohi
ja naisella on niin paksu kerros meikkiä etten tiedä missä iho
ja missä hekin ovat tavanneet, miltä nainen näyttää kun ne nai
tai mies
se näyttää nyt kyllästyneeltä eikä sitä kiinnosta onko se pakkaus pieni vai iso,
mutta naista kiinnostaa, voi kyllä, koko on nyt ydinkysymyksenä
sitten tulee runoilija ja runoilijan muusa
tytöllä suurenkokoinen karvahattu
ne on sellaisten irtoleipäjuttujen edessä
mietin ostaako ne kahvipullaa
ja kassaneiti
ha, mikä sana
on uusi
eikä se tunnista minua
apteekissa ostan jo toisen yskänlääkepullon
oletteko keskustelleet farmaseutin kanssa
voi ei, minä ajattelen, olisi pitänyt mennä johonkin toiseen, nyt se näkee tuosta koneelta että mä olen jo ostanut yhden tällaisen kun on tämä kanta-asiakaskortti
eee-en, minä sanon
niin, tässä on tämä kolmio
joo, mä ostin jo viikko sitten sanon, silloin puhuttiin
koska farmaseutti itse suositteli juuri kyseistä
lisään samaan hengenvetoon ettei yskä vaan helpota
en halua että siinä epäillään että olen eristämässä yskänlääkkeestä jotain huumaavaa
niin kuin ystävän joku teinivuosien tuttu teki
kannattaisi ottaa yhteyttä lääkärin
niin minä olenkin, siis mulla on angiina
ja heti jo tajuan ettei nämä ole sellaisia asioita, jotka kerrotaan kassaneidille
voi, hän sanoo, toivottavasti helpottaa
ja taas räntäsateessa
ja koira haukkuu aina kun avaa oven ja kävelee rappusia
yrittää haukkua että joku tulisi
minä mietin, laumaansa,
mitä nekin ovat, sisäkoirat.

on e-kirjoja avattuna. siivottu. sisällysluettelo. litteroituja haastatteluja. lihavoituja lauseita. yö kun varjot tulee seinään. hakee taskulampun.
nyt ei ole kuin puolikas kuu.
ostaa gluteenitonta jauhoseosta. kirjapiiriläistä varten
mutta kirjapiiri perutaan ja röyhkä saa vielä odottaa käsittelyään
perutaan koska
yskä ryöpsähtelee
ja toisellakin kurkku kipeä
minä sanon mene labraan teatterilta oli toinenkin angiinassa
tuntuu oudolta kun on jo neljä pahvilaatikollista mutta mistään ei huomaa että mitään puuttuu
paitsi kivet
ja simpukat
ja ne ei edes ole pahvilaatikossa

ja tuntuu pahalta heittää ruokaa pois
mutta kiisselikattilallinenkaan ei ehdi
tulla syödyksi ennen kuin se alkaa homehtua
leivät
pyörittelee vokkia haarukan ympärille, papuja, papuja, papuja
yhtäkkiä ei tee mieli yhtään papua tai pinaattia tai soijaa ei yhtään porkkanaa tai perunaa
nuori mies kantaa kahta pitsaa soittaa summeria
niistä lähtee tuoksu
ajattelee että tilattais pitsaa ja olis lauantai-ilta ja räntäsade ulkona
ja vois katsoa jotain elokuvaa
sellaista hidasta
vaikka Tarrin

äiti ei muista salasanojaan
ja sanoo että kyllä niitä yskänlääkkeitä voi juoda
ihmisillä ei ole edes hattuja
autoissa pyyhkimet
ei kai tarvitse kun on autot
autot

miten kummallista että meillä on autoja
miten kummallista että me ollaan ainoita joilla on kulkuvälineitä
paitsi että jotkut hyönteiset matkustaa linnuissa, nisäkkäissä
jotkut kalat matkustaa toisissa kaloissa
yhdessä luontodokumentissa pienet kalat meni isojen suuhun ja kulki siellä.
kalabussi.

huomenna on siman pullotus. kunpa vappuna ei olisi räntä.

Kävelytyttö suosittelee Laura Veirsiä
ja olen minä sitä aikaisemminkin jo
ja on kurkku kipeä ja uunissa makaronilaatikko
imuroimisesta tulee hiki
ja vain siitä että istuu täällä sisällä
koska aurinko tulee sisään ikkunasta
se on auki
ja tänään on kävelysää
oikeastaan sellainen sunnuntaikävelysää
että pitäisi kävellä käsikädessä johonkin kevääseen istumaan
mutta on hyvä
että voi olla toisenlaisiakin kävelyjä

ei tiedä voiko inkiväärisitruunatee vaikuttaa unien sisältöön
mutta
yöllä juo juoman Tanskasta joka on tehty hajuista
ja pää muuttuu tummaihoisen tytön pääksi,
niin kuin asiaan kuuluu
vartalo on oma
ja peiliin katsoessa säikähtää, koska ei tunnista kasvoja omikseen
käsillä kokeilee kovat posket
ja jotta muuttuisi takaisin omaksi itsekseen pitää juoda oman hajun juoma
sen osaa keittää nainen vanhassa talossa
ensin pitää vaan kerätä omaan hajuun ainekset, yrttejä ja kaikkea sellaista mitä on syönyt
ja riviin pitää laittaa kaikki riipukset,
kaulastakin pois koska muuten olisi liian järkevä
ja miehen pitää tuoda ne
ja hän antaa vyönsäkin
minä nauran, varsinainen amuletti

ja kodissa on niin paljon siivottavaa vaikka se onkin pieni
ja on jo yksi pahvilaatikko pakattuna
toinen puoliksi
vaatteita ja vuodevaatteita ja verhoja ja sellaisia
joita ei ole koko vuonna käyttänyt
mutta ei usko että kukaan niitä kirpputoriltakaan huolii
keräykseen, keräykseen vaan
niin kuin sänkykin

hulluutta, hulluutta
tämä kaikki.

Tänään olen vain lukenut
ja sitten aina nukkunut pätkän
ja taas jatkanut lapsen psykologisesta kehityksestä, keskilapsuudesta, nuoruudesta
aikuisuus vielä kahlaamatta.
ja sitten kolahti luukusta levyt
Anna Ternheim on mun nyt.

ever since I was eight or nine
I've been standing on the shoreline
always waiting
for something lasting
-Anna Ternheim-

Ja olen juonut inkiväärisitruunateetä
kyllästymiseen asti äidin flunssateetä
ja muistaa sen illan
keväästä jo
kun luulee kävelevänsä niin ettei tiedä
mutta sitten oven jälkeen ollaankin varmoja että tulen
ja tee on inkiväärisitrunaa sielläkin ja me istumme sohvalla
vastatusten ja hän sanoo parempi minun mennä ja minä sanon etten että minä päätän nyt
ja hän hymyilee ja
seuraavana aamuna me kävellään auringossa ei vielä tarpeeksi terve metsään vaikka
kirjakaupassa sanoo pidän juuri tästä näin
että on helppoa
ja minä sanon ruumis muistaa

myöhemmin on kesä
ja meillä aikaa viisitoistaminuuttia ehkä
mutta kuinka kauan siihen tarvittaisikaan
bussissa näkee nunnan ja vaihdetaan pari sanaa
ja seuraavalla kerralla
erotaan sillalla eikä mikään mennytkään niin kuin kuvitteli

From early March till late in May
Farewell for now, farewell for now
- Anna Ternheim-

vuosi sitten
oli toisenlainen maisema
ihan
toisen
lainen

jotenkin olen taas saamaton
ja siksi kai flunssainen
jos osaisi tehdä asioita silloin kun ne pitäisi tehdä eikä lykätä lykätä lykätä
niin sitten ei stressaisi yhtään ja sitten ei tulisi kipeäksi.
nyyh.
minusta tuntuu että saamattomuus on tämän ajan sairaus
jotenkin tuntuu että hyvin monet ihmiset lähipiirissäni potevat toisinaan tätä saamattomuuden tunnetta
sitä vaan miettii että miksi
että ei meidän vanhemmat tai isovanhemmat olleet saamattomia
eivät ainakaan myönnä sitä
tai jos olivatkin, he olivat sitä tarkoituksella. otettiin rennosti hei kun otettiin.

voin hyvin kuvitella että viidenkymmenenvuodenpäästä me
oi,
me saamattomat
kerromme lapsenlapsillemme saamattomuudestamme
silloin kun äiti ja isi oli nuoria niin kuule kaikki oli niin saamatonta
tuntuu että koko yhteiskuntaa vaivaa sama tauti
että mitään ei saada aikaan
että kaikki vaan junnaa paikallaan ja puhutaan ja puhutaan että tätä pitäisi tehdä ja tähän puuttua mutta lopulta mikään ei muutu

miten meistä on oikein tullut tällaisia ja mihin päin kehitys on menossa?

voi tät nykyaikaa.

taistelen flunssaa vastaan
eilen pölyisen teatterin jälkeen oli olo sellainen kuin aina ennen flunssaa
ja tänään se on vain jatkunut
kun vieläpä piti mennä jatkamaan mokomaa siivousta

erikoista mistä teatterin yhteishenki syntyy
omassa ryhmässäni (sanon omassa, vaikka ei se millään lailla ole minun) me ollaan kaikki ja vappunakin vaan rakennettiin lavasteita ja voi, ei tuntunut yhtään kamalalta sinne mennä
mutta tuolla,
minusta tuntuu että olen siellä vain töissä
että en ole tavallaan valinnut juuri sitä teatteria
enkä kuulu siihen ryhmään mitenkään, eikä minua oikeastaan kiinnostakaan kuulua
ja siksi tuo siivoaminenkin on aika vastenmielistä
jotenkin kiltin tytön velvollisuudentunnosta siellä nyt kahtena päivänä olen
vaikka on siellä puhdikkaampia äitejäkin jotka eivät koskaan ole olleet teatterilla
niin

mutta taistelen siis flunssaa tai pölyallergiaa vastaan
ja menen tuulessa ja tuiskussa joogaan
vaikka ei se oikeastaan enää niin tuisku edes ole
vaikka kolikko sanoi ei, älä mene

ja taas soi nettiluennot
ehkä olen jo kuunnellut nämä
tai sitten lukenut

kyllä. olen jo kuunnellut tämän. nyt olen varma.
ehkä juuri edellisen blogimerkinnän aikana.
tai kun etsin tietoa siitä miksei pitäisi joogata täydenkuun aikaan
tai kun etsin avoimia työpaikkoja Norjasta
mutta eihän minun alani työpaikkoja ilmoitella missään
luulen että minun pitäisi vain mennä uuteen maahan ja
aloittaa vain siellä. terve, minä tulin ja onko teillä töitä?

ja unessakin on poika jostain vuosien takaa
niin kuin lapsena oltiin
mutta puhe oli erilaista

ja tekisi mieli jotakin suklaankaltaista.

Tää päättää olla menemättä graduseminaariin
tää on ollut tänään jo seisomassa auditoriossa puhumassa mikkiin
noussut kuudelta
vaikka yöllä tärissyt kuumeisena peittojen alla

mutta auditorion jälkeen oli ensimmäistä kertaa nälkä
niin että hotkaisi kalakeiton,
niin, keiton jossa oli kalaa
hotkaisi vain
ja sitten oli auto täynnä rumpuja.

yöllä oli kellotorni
seisoa reunalla ja mies jonka tuntee tulee seisomaan toiselle puolelle
sitä jahtaa toiset miehet
ja sanoo älä, sinä putoat, älä
mutta miehet hyppäävät kellotornissa ohuita lankkuja pitkin
alla satojen metrien pudotus

ja itkee hysteerisesti
itketään ja se mies oli pudonnut sittenkin
pudonnut kaikki metrit kellotornista
mutta sitä ei nähnyt miten

kellotornia ennen on pyytänyt tupakkaa vaikka ei polta
pyytänyt viettelevästi katsoen
mutta mies, eri mies kuin kellotornin mies,
sanoo ettei polta enää

ja on mies jolle ensin kääntää selän
mutta sitten suudellaan
koska mennään naimisiin
ajetaan amerikkalaisella autolla kuin gangsterielokuvissa
sellaisessa, niin kuin punainen, avokattoinen, ei välitetä mistään

mutta kasvoja ei muista.
vaikka näyttelijät olivat samat eri kohtauksissakin
muistaa että joissain kasvoi parta
mutta tunnisti silti samaksi

oksettaa taas
eikä tee mieli syödä mitään
kun tietää mitä on oksentaa kaksikymmentätuntia
mitä on olla pimeässä huoneessa kaksikymmentätuntia vaan
ja sitten kun vihdoin avaa verhot seuraavana päivänä onkin huuru
huorapakkaset sanoi mies
englanniksi
niin heillä

mutta kaupungissa ei ole puita huurussa
sitten vasta kun jatkaa matkaa pois päin

tiskit oksennuksenhajuiset
ja pyykit naruilla odottamassa että ottaisi alas pölyttymästä
mutta ei jaksa liikauttaa siihen suuntaan
päättää ettei mene kylmään
ottaa temperamenttikirjan vain ja lukee
onhan sekin koulua

tuntee yhteenkuuluvuutta opettajan kanssa
joka näyttääkin balettitanssijalta
ja kumpikin muistaa vuoden takaa

oksettaa
tekisi mennä niin kuin aamuyöllä, aamulla, päivällä, iltapäivällä, illalla, yöllä
pesään laskea ääneen yksi kaksi kolme yksi kaksi kolme
kääriytyä kaikkien peittojen alle

kaipaisi että joku toisi muumilakun
muumilimun
että silittäisi otsaa
ei väliä että se on kuuma tai että nenä on kylmä

vuosi sitten
oli lumisadetta
oli lumihiutaleita kuin talvella
kylmää
ja samanlainen pimeä aamu joka aina muuttuu valoksi kuitenkin
vuosi sitten
oli eri koti
koti jonne jätti lämpimän vartalon peittojen alle kun lähti
samaan aikaan
samaan paikkaan
ja silloin oli jo odotus
odotus maasta jossa ei ollut vielä käynyt
pimeä, harmaa, sumuinen ja paljon lämpimämpi kuin oma

alkaa kyllästyä kaikkeen
puheeseen
hakkeroituihin sähköpostiviesteihin
eihän niissä pitäisi olla mitään hälyyttävää miksi sitten
ja mitä tapahtuu kahdeksannen ja yhdeksännen välillä?

jos katoaisi
sellaiseen maailmaan että olisi vain puinen mökki ja metsä ja vesi ympärillä
ja hakkaisi puita lämmittäisi takan
peuran lihaa tai hirven jos saisi
kiinni
paistettua kalaa ja perunoita kattilassa
perunan tuoksu kattilasta ja ääni
mökillä
kesällä
kasvimaa kylväisi kaiken
soutelisi
kutoisi neuloisi ompelisi
parkitsisi nahkaa
opettelisi selviytymistaidot
ne pitäisi opetella koska ei tiedä mitään
siitä miten ilman kaupunginverkostoa
jäisi saareen
saareen vaan aina halunnut saareen miten tajuaakin vasta nyt että kaikki
siinäkin mitä kirjoittaa
on
kuvitellut omakseen

ja ottaisi mukaan jonkun toisen
lumen alle rakentaisi tunnelin jotta pysyisi lämpimänä
siinä kun seisotaan inuiittien eteisessä
lapset puolialastomina kurkistelemassa
vesijohtoa odotellaan mutta vanhemmat eivät kotona
ja puoliksi nyljetty hyljeenraato eteisessä kuin hetki sitten jalassa pidetyt saappaat
odottamassa
että työtä tultaisi jatkamaan ja että se saataisi syödyksi

kylmä kylmä
se tulee ikkunasta
kaikista ikkunoista aina vetää, kaikista joita on ollut
joskus oli parveke, kerran ja sitä ennen ranskalainen parveke
mutta sitä ei tiedä miksi se on muka parveke kun se on vain ovi
korkealle

mutta nyt päättää tiskata
että tämä oksennuksien huone
puhdistuisi johonkin pois
että voisi aloittaa

jotenkin vain aloittaa.

luulin jo päässeni näistä
kipeyden päivistä
mutta täällä sitä taas
katsellaan valveunia

ja yritetään kirjoittaa
töitä

eilen
oliko se eilen
oli sateenkaari koko kaupungin yllä
ja kun polki edemmäs oli toinenkin kaari ja kolmas
koska se ensimmäinen oli ehkä haljennut kahtia

ja ei tiedä miksi
on alkanut katsoa sopimatonta materiaalia
että yhtäkkiä yrittää muistaa lapsuudessa kielletyt musiikkivideot
ja kaikki ne kappaleet
jotka olivat tuhmia silloin
me kuuntelemme tytön kanssa
ja suunnittelemme häät joissa vain ja ainoastaan
musiikkina kikka raptori ja muut
yhtä mauttomat

että mikä siinäkin sitten on niin ihmeellistä
että sanotaan pillu

jospa paranisin ihan pian
ja voisin aloittaa
niin kuin aina haluan aloittaa kaiken
vihdoinkin tämän syksyn
kyllästyttää tämä häilyvässä tilassa
että ruoanlaittaminenkin tuntuu jotenkin rikolliselta
ja jatkuva matka
jatkuva pakkaaminen

niin paljon sellaisia
mitä aikoo
muuttaa
mitä aikoo tehdä toisin
mitä aikoo aloittaa

eikä sitä ymmärrä
että sitä on jo
muuttunut
alkanut tehdä toisin
aloittanut.

ikävä
kaikkia niitä päiviä ja aamuja ja iltoja
kun on tiennyt

toipilaat

täällä sitä istutaan
lahonneilla portailla stugan rappusilla
pilvisessä aamun sateesta vielä nurmikko märkä
aamuyön rankkasateesta
painostava ilma
ja jokainen on käynyt nyt oksentamassa vuorollaan
niin että luultavasti se on levinnyt jo reykavikiin
ja turistien mukana lentokentille
ja uusiin maihin
että jos tulee uutinen vatsatautiepidemiasta
joka leviää islannista
niin se on sitten täältä lähtöisin
tosin sitähän me emme tiedä mistä se tänne tuli

ja minulla olisi ollut tosiaan vapaata tämäkin päivä
ja huominen
mutta näin ollakseen
olen huomennakin töissä kuten tänään
kun on tämä vatsa
tauti
epidemia

ja kärpäset
kiipeilevät näytölle
kiipeilevät kiipeileivät
ja minä nautin ensimmäistä kertaa singaalista joka tulee stugalle asti
että voi kirjoittaa täältä
kuin saisi pitkästä aikaa annoksensa
mitä tahansa huumetta
mutta kuinka nopeasti siihen tottuukaan
toisaalta
että on yhteys vain aamuisin kun pitää pistää aamupalaa pöytään ja hymyillä hymyillä
tänään palvelin niin että ellen huomenna saa tippiä saksalaiselta pariskunnalta
niin en sitten kyllä mistään
tosin he kyllä ehtivät pettyä tuhatkertaisesti vielä yön aikana illallisen aikana
niin
turistit
vaikka tyttö sanoo että kaikki me olemme
turisteja
on eroa sillä
kuitenkin
millä tavalla käyttäytyy siellä maassa siellä paikassa kun on
siinä on eroa

ja minä aamiaisella sujuvalla islanninkielentaidollani rahastin aamiaisen ja neuvoin tietä Mývatniin kunnes en enää ymmärtänytkään jatkokysymyksiä ja niin nolona piti vaihtaa englanniksi
ja suomalaiselle perheelle suomea

ja me nauramme annan kanssa että puheenaiheena
miten kurkut ei kuiva yhtälailla kun ne ympäröi tomaateilla

mutta nyt emme naura mitään
nyt jokainen lepää tai alkaa toipua tai pelkää että sairastuu uudestaan
ja islantilaiset sormet ristissä että vain suomalaiset vain suomalaiset tämän taudin
ja ruotsalainen oksensi vain kerran.

mikä ihanuus. ihanuus.
vaan ainakin minulla on vigdikseltä tekstiviesti puhelimessa
hanne mín
oi!

vielä muistissa miltä
jaffa maistuu kun
mutta sain vigdikseltä tekstiviestin
että tapaamme joku toinen päivä
ja lentokoneitakin menee
toinen tulee montasataakilometriä
ja sitten toinen vain
i feel a bit sick
do i disgust you
ja sitten oksentaa ja oksentaa ja oksentaa
puolitoista vuorokautta niin
että lattiat ja vuoret ja auringot ja ikkunat ja kello
pyörivät eikä tiedä onko kello kolme kuusi vai yhdeksän

ja seuraava päivä menee nukkuessa
makuupussissa
ja kuinka surulliseksi tulee
siitä että on suunnitelmia
kun on pyytänyt kolme peräkkäistä vapaata
mutta sitten pitääkin nojata valkoiseen seinään yrittää pitää silmiä auki edes sen verran
vielä kerran
eikä jaksa yhtään yhtään ei jaksaisi

mutta minun jälkeeni on tullut vielä kolme
ja minua ennen yksi
joten kai voimme puhua jonkinlaisesta vatsatautiepidemiasta
ja minun lomani loppuikin lyhyeen
täällä minä taas
aamupalaa heikoin jaloin
kun oveen koputetaan kolmelta yöllä että minä oksensin
ja minä sanon voi kulta
minä menen aamuun
eikä haittaa yhtään
että loma ei jatkunut
koska ulkona sataa ja puolet pilalla jo muutenkin
usva aina vuorien yllä
ihmiset tulematta
kaikki taitavat taas kerralla
ja huimaa kun astelee hymyilemään
koska vatsassa ei juuri mitään
mehukin maistuu siltä mikä tulee ulos

ihastuttavaa lukea millä tavalla vatsahapot kulkevat

kunpa tämä loppuisi jo
ja olisi taas
hyvä
tasapainoin.

räkää räkää.
aikaisin nukkumaan ja
juuri kun vaivut siihen ettei enää oikein ole sängyssä yrittämässä nukahtaa
vaan ajatuksetkin pehmeää
alkaa soida palosireeni
what a fuck!
ensin makaat jonkun minuutin paikoillasi ja mietit mitä ihmettä
onko tämä oikea hälyytys vai bileet vai mitä ja miksi ja onko jotain tapahtunut
mutta kun et osaa erottaa onko kirkuminen juopuneiden kreikkalaisten ekaa kertaa äidistä erossa olevien juuri teini-iän ylittäneiden vaihtareiden biletystä vai oikeaa hätää
alat etsiä housuja
mutta housut onkin paita ja on pakko laittaa valot
soitat naapurihuoneeseen mutta kukaan ei vastaa
kuuntelet
mutta bileet tuntuvat jatkuvan musiikista päätellen
kirjoitat tekstiviestin
ja hälytys alkaa uudestaan
musiikki sammuu
kuuntelet
hälytys sammuu
bileet jatkuu
käyt nukkumaan
hälytys uudestaan
mutta et jaksa vaivautua
käännät kylkeä
ja nyt aamulla ainakaan oma huoneesi ei ole palanut.

tahdon tän tyhmän taudin loppuvan jo nyt
heti

heti.

viidettä päivää
vuoteen omana
mutta siitä huolimatta eilen
käsintehtyä suklaata lasivitriinien takana
ja kun tyttö kirjoittaa mustalla tussilla vääränkokoiseen kuoreen
minä opettelen ulkoa
starfsmannastæði fyrir siðumúli 1
autojen kuvat betoni kylmää

ja nyt minä kuuntelen uudestaan uudestaan uudestaan Anna Järvissen såhär

kävellään satamaa
laivat ikkunasta joiden takana vanhat kalastajat
ottaisiko mukaan jos kysyisin?

kuikan ääntä.
miten kaipaankaan kesään laiturille
joka on vaihdettu sen jälkeen kun opittiin uimaan
ainakin kerran
sorsien jäljet pesty moneen kertaan
järvi tyynenä.

tuuli yltyy se yltyy kun kävelee kotiin
ja vesipisarat asfaltille
kuplamuoviin käärittynä
kysyvät mitä se sisältää
ja vastaa yksinkertaisena
myöhemmin tajuaa että olisi voinut sanoa kaunistakin.

kun on kipeä ei pitäisi itkeä

valaslaivaa varustetaan
sitä millä valastetaan suuria valaita
mustat.
vieressä toisten yritysten whale watching

ei koskaan
enää
voi saada sitä
yötä
kun taivas oli ihmeellisen sininen

(sinä olet
sillä tavalla kuin taivas oli ihmeellinen)

ei koskaan enää
voi saada sitä
kun minun metsäpolku
ensimmäistä kertaa toisen
jokainen kyyenel toive

en av oss såg på en annan
inuti och bredvid
och undran var stor
vem är det här?
Hur kom jag hit?
Var har jag varit tills nu?

mä vihaan
opettaa kirjoittamista aikuisille
tai siis
lukea aikuisten tekstejä ja antaa palautetta
oi
miten inhoankaan tätä työtä!
ensin vuoteen kukaan ei kirjoittanut mulle mitään
ja yhtäkkiä kaikki lähettävät viikoittain uuden opintoyksikön ja äääh
lisätehtäviä ja kaikkea
aikuisten kanssa ei oo yhtään hauskaa

mä kaipaan lapsia
kun ei mitään arvosanajuttuja.

ja toisena minuuttina on niin hyvä olo että jaksaisi lähteä ulos
ja toisena taas vaipuisi sänkyyn koko päiväksi
tekemättömyyteen

huomenna jo perjantai.

kaksi päivää jo maattuna sängyssä
ja nyt kolmantena
ei vieläkään lähtenyt viimeiselle islannintunnille
vaikka ehkä olisi jo voinut
sen verran parempi jo
tämä flunssa
jo kolmannen kerran islannin aikana
keskimäärin siis, kerran kuukaudessa mulla tää tauti.

mikä ihmeen vastustuskyvyn lasku kehossani on tapahtunut?
tavallisesti olen kerran vuodessa, korkeintaan kaksi, kipeä

höh.

en tahtoisi yhtään maata täällä sisällä kun aurinko paistaa
ja olisi tuhottomasti toimitettavaa
kirjaston kirjat on myöhässä
mutta seisominenkin huimaa
eikä ruoka tahdo mennä alas
ja toiset sanoo että huoneessa on pakkasta kun oma olo niin kuuma ettei tarvitsisi edes peittoa

ja ylen areena ei toimi täällä. ei voi katsoa edes muumeja.
tänään olisi dinner partyt joihin en nyt voi ottaa osaa koska en usko että vielä kykenen kokkaamaan mitään erityistä ja osallistumaan sosiallisiin rientoihin kun silmät ei pysy auki ja nenä vuotaa ja sellaista köhimistä tiedättehän
ja joogakin jää jo kolmannen kerran väliin
tyhmä tyhmä ruumis.
voisiko siitä päästä jotenkin eroon?

miten tahansa sille yrittää olla mieliksi niin ei
kelpaa
pitää sairastellakin vielä!
keväällä!

plaah. plaah. plaah.

nuha nenässä
nenä nuhassa
pah puh puh pah

sellainen pää että sekin on nuhassa
ja sitten aamulla kännykkäkään ei toimi
ja muuten ihan tiedoksi että mulla ei ole täällä sitten suomen numero suomen simkortti käytössä joten jos ootte laittaneet mulle jotain viestejä joskus niin niitä en ole saanut
koska en saa edes puhelimen kuoria pois jotta voisin vaihtaa kortin
ja islannin korttikin on kohta loppu se 2000 kruunua
kun kaikki on niin kallista
mutta puhelin ei toiminut aamulla
ja sitten oli laitettava kone päälle että näkis kellon
kun mähän unohdin kellon suomeen eikä äitikään lähettänyt sitä
mutta kello olikin sopivasti kolme minuuttia vaille seitsemän ja seitsemältä on hyvä aika herätä kun menee kahdeksaan
ja sitten olin virkeä ja pirteä
vaikka keittiö oli paskainen
ja islannin tunnit alkaa vaikeutua ja

silmiä väsyttää nyt
nenä nuhassa nuha nenässä
ja silmissä
ne on sellaiset vuotavaiset
vaikka ei itketä

ég heiti hanne
ja vaikea kirjoittaa mitään muuta kun kaikissa on islannin aakkoset enkä jaksa laittaa niitä päälle täältlä koneesta

enkä jaksa ajatella kuinka olen jäljessä kaikista asioista joita piti tehdä täällä
kuten omasta kirjoittamisestani
kuten gradustani
kaikesta kaikesta kaikesta
kaikesta
ihan kaikesta
mutta huokaus vain

voisinpa jättää kaiken ja matkustaa niin kuin meksikon tyttö
voisinpa vain olla niin kuin uusi elämä

mutta minä olen kuin vanha
sellainen piimä ja villasukka ja pieni kauhtunut paita
palloja täysi
mustikkakori repeilevä

ja niitäkin pitäisi lukea
joissa ihmiset kirjoittavat ah, itsestään
pitäisi sanoa juu hyvä jatka vain ja oi ja voi ja ah ja
antaa palautetta. opettajana.

niin. niin. mutta huomenna minä herään taas virkeänä ja pirteänä koska menen nyt jo suihkuun ja heti nukkumaan ja nukahdan kuin säkki
nenä nenässä nuha nuhassa.

Tää on taas kipeä.
Mitä tämä on? Tasan kuukausi sitten olin.
Kaikki on täällä saarella hullunkurisesti mitä tulee terveyteen.

Mutta toivon tämän vain pikaflunssaksi, sillä se alkoi eilen yhtäkkiä käyden läpi kurkkukivun, flunssan ja kuumeen ja nyt olen vain vuotava ja yskivä.

Ja eilen oli se Golden circle. Kuvia laittamatta niin monesta
mutta kun ne kestää ladata tänne niin paljon aikaa.

ja pitäisi tehdä islannin aine perheestä. Mutta en minä osaa edes suomeksi sanoa mitä äitini tekee. Ehkä minä valehtelen että äiti on kokki. Ja isi. isi voi olla vaikkapa opettaja. Ja veli. Minkähän veljelle keksisin. Hän voisi olla lääkäri. Joo. keksin itselleni uuden perheen, joka on idyllinen ja syö joka sunnuntai päivällistä yhdessä. tai aamupalaa, koska aamupalan sanan minä tiedän. tai en muista juuri nyt mutta voin katsoa sen paperista.

ja koekin on kuulemma torstaina. voi. ja näin unta unia. näin mäistä ja kirjoittamisesta. tuttuja ihmisiä ja niitä joihin vasta tutustuu.

vessassa on lemmikkieläin. hämähäkki joka on ohut jaloistaan. lavuaari vuotaa lattialle ja hämähäkki on aina samassa paikassa paitsi kerran kun se olikin keskellä lattiaa.

eilen oli ystävänpäivä ja ennen matkaa halasimme, kolme, ja Dejan sanoi että tässä voisi olla aina näin. ja sitten me matkasimme autossa kaikkiin vesiputouksiin ja ylöspäin syöksyviin vesiin. ja viimeisen luonnonpuiston kohdalla oli niin pimeää että ajoimme ohi ja minua oksetti niin että tulin eteen istumaan.
ja ilta
pitkällä valotuksella tienpäällä.

Miten minä olen taas näin myöhään kirjoittamassa
vaikka olen kipeä ja minun pitäisi nukkua.

Tänään katsottiin Benjamin Button's curious case
tai joku sellainen sentapainen nimi. Se oli hyvä. Hyvä oli katsoa kun nenä vuoti ja maata sängyllä ja nauraa kun kaksi humaltuvaa siinä vierellä, toinen kitumassa nettirakkaudestaan ja toinen tylsistyneenä koska haluaisi mieluummin katsoa Sigur Rósin Heimaa.
Mutta Dejan ja Fabio ovat kivoja.
Ehkä voi olla että lähden heidän kanssaan sunnuntaina autolla seikkailemaan. Haluamme pois tästä kaupungista. Jonnekin.
Mutta kun leffa loppui ja Heimankaan katsomisesta ei tullut mitään minä menin suihkuun, sillä Fabio poltti Dejanin huoneessa enkä minä tykkää tupakan hajusta minun hiuksissa. Ja pojat lähtivät baariin, homobaariin luultavasti, sillä Dejan kyllä nyt tarvii jotain sellaista, tai muuten tämä sveitsiläinen poika, joka ei ole homo, vaikka kuunteleekin Sigur Rósia ja tykkäsi minun soittamasta Lau Naustakin joutuu uhriksi.
Hmm. Ehkä ei.
Ja minä olen vain kiltti suomalaistyttö heidän kontrastinaan. Kiltti ja viaton katselemassa taivaalle, jos näkyisi revontulia.

Huomenna.
Aion olla jalkeilla. Aion kävellä kirpputorille. Siellä on sellaiset. Satamassa. Maija ja Elinakin menee. Ja Sanne ja Vincent.
Ja sunnuntaina olen jo niin terve, että voin lähteä poikien kanssa autoretkelle. taiteilijapoikien, joista toinen on kolmekymmentä ja toinen kaksikymmentäkaksi. Ja minä niin pidän ihmisten tarkkailemisesta. Voi. Minä niin pidän siitä sittenkin. Siitä että on pieni ja naiivi ja pieni ja kukaan ei tiedä sinusta mitään mutta he kertovat itsestään kaiken. Minä niin sittenkin haluan olla sillä tavalla, siitäkin huolimatta että sillä tavalla jää aina vähän ulkopuolelle. Jää aina pöydän kulmalle istumaan kun joku sanoo, no Hanne, kerro sinun tarinasi, ja sinä ehdit sanoa well ja sitten aihe onkin jo jossain muualla
niin.
Että siinä sitä on huoneessa. Kääriytyneenä peittoon kieltäytymässä viinistä. Seisomassa kadulla kun kaikki neljä jatkavat matkaansa uima-altaalle joka ei ole auki. Kävelemässä kotiin, kun toiset lähtivät toiseen suuntaan. Pistämässä ovea kiinni, kun toiset avaavat omansa. Avaamassa televisiota ja katsomassa iänikuisia visailuja kun he ovat laittaneet meikkiä ja istuvat puisilla penkeillä lyttäämässä tupakantumppeja kenkien alle, puhaltamassa hiuksia pois silmiltä, katsomassa kuka ajaa ja ketkä kävelevät vastaan. Istumassa hiljaa pöydässä, aika reunassa, kun keskustelu on käynnissä siellä toisessa päässä. Istumassa hiljaa ja tyttö sanoo sinä aina tarkkailet. Ja silloin sitä ei enää tarkkailekaan. Sillä silloin kaikki kääntyvät katsomaan ja alkavat määrittää mikä minä olen. Minä olenkin yhtäkkiä. Ei enää vain sitä kun seuraa kadulla ja kääntyäkö, pysähtyäkö Carrolssiin, siihen mikä on vielä jäljellä siinä kulmassa. Ottaako kuvan vai piilottaako kameran.

voi miten rakastunut sitä on voinut joskus olla. Ja miten voi sano olla. Että on ollut sekin aika. Hah. Sitä sittenkin oli nuori. Nuorempi. Pieni. Pienempi. Että on voinut seisoa ihan lähellä uskaltamatta sanoa mitään. Maata tuijottaen kattoon ja kuunnellen kun ne nai. Kuunnella täälläkin. Mutta se oli ihan erilaista. Sillä nyt nainen huusi englanniksi. Ja sänky hakkasi seinään. Silloin kuului tuskin hengitys. Ja oli jättänyt oven auki tahallaan

Mutta sen jälkeen on tullut todellinen. On tullut taivas joka oli ihmeellisen sininen niin kuin sinä eikä mistään elokuvista ollutkaan mikään. Oli siinä samanlainen huone melkein kuin tämä ja miten sitä voikaan päästä lähelle toista. Sitten taas kauemmaksi. etäälle ja takaisin
ja välimatkakin muuttuu
kuinka lähelle toista ihmistä voikaan päästä
mihin asti
pitääkö työntää itsensä sisään vai aukeaako jokin
onko siinä eroa
ja siinä jos on oikeasti ollut yhdynnässä
yhtynyt
tai jos on vain koskettanut sormenpäätä
voiko isä olla koskaan yhtä lähellä lasta kuin äiti
kun lapsi on ollut äidissä mutta ei isässä eikä isä koskaan pääse lapseen
paitsi jos on inhottava ja raiskaa oman lapsensa
mutta silloin on jo rikollinen sairas
äiti ei
ole rikollinen
(vaan lapsi on loinen)
siksikö miehet tekevät sitä?
raiskaavat ottavat väkisin
koska he eivät koskaan saa mitään todellista sisäänsä
he eivät koskaan koskaan voi täyttyä
epätoivoista täyttämisen halua
aukot umpeen
etsimistä määrittämistä rajaamista
kaikki pitää saada purkkiin
avattavaksi
repiä auki

miksei voisi antaa olla
antaa olla mitä on ja tulla
niin kuin kirjallisuudessakin
järjetön määrittelemisen halu
erottautuminen
tämä on tätä ja tuo on paskaa
minä kuulun tähän ja tuo tuohon
kaanonit ja postmodernit ja plaah
he eivät sitten ymmärrä mitään

eivät mitään siitä että kaikki on jo siinä meressä
ihan todellisessa meressä josta kaikki elämä on saanut alkunsa
ettei sitä tarvitse millään sanoilla määrittää
ettei tarvitse kirjoittaa googleen meri
ei tarvitse sanoa sä et ymmärrä paskaakaan ja tommy taberman on huono runoilija
ettei sellaisilla ole mitään

oooh

siksi minusta on ällöttävää
että valaita syödään.

Minä tulin vasta aamiaiselta
eli nukuin pitkäänpitkään
mutta ottakaa huomioon että täällä ollaan kuitenkin kaksituntiajäljessä
eli ei se ollutkaan kuin kaksitoista, ehkä hieman vaillekin
ja olisin voinut vielä nukkua
vauvan peppupyyhkeet kuivuvat jos niitä pitää huoneenlämmössä yönyli
niistin sittenkin siihen aamulla
sillä tiedättehän
nenänalunenkin voi kaivata jotain pehmeää kun on niistänyt paljon.

ulkona pakkaspäivä. taivas sinistä ja punaista ja keltaista ja valoa
tiet liukkaatliukkaat
pitää astua varovaisin askelin
jos astuisi
minähän en astu. makaan jo kolmatta päivää täällä. ilman peittoa tällä kertaa se kertokoon että on enää vain nuha ja silmät silmät
ei niitä jaksa pitää auki

tänään olisi ollut uimapäivä
ja kauppapäivä
ja huomenna olisi ratsastusta
mutta minä se en
aamulla verhot oli kiinni
ja käytävältä kuului puhe
ja minä makasin katsoen kahta pienenpientä reikää verhoissa joista tuli valo
niin pienet silmänreijät että ne oli ehkä sen jonka kastoin menninkäiseksi
ja ajattelin
että tällaistako se olisi
jos olisi mahdotonta päästä liikkumaan
makaisi vain pimeässä
ja katsoisi kahta pientä silmänreikää
joista tulee valo
niin pieni valo
ja silti tietää että se on ulkopuolella
mutta itse on sisällä
pääsemättömissä

mutta avasin verhot ja söin kaurapuuroa ja mustikkakeittoa
ja yritin vähän skyriä mutta
juuston ja paprikan ja kurkun ja leivänkin laitoin takaisin kaappiin

auttaakohan se jos nukkuu tänään oikein ahkerasti
jos nukkuu ja syö ja juo kiltisti
se on vaikeinta
minusta on vaikeinta syödä kun on kipeä
on vaikeinta nousta ylös ja tehdä itselleen ruokaa
kun ei tee mitään mieli
pitää pakottaa lusikka suuhun

kotona ja kotonakotonakotona (tämä ei ole koti)
on aina joku jota voi kurkistaa suurin silmin
ja sitten saa ehkä leipäpalasen mustikkakeittoa kuumaa kuumaa
kotona on se joka tuo minulle mustikanmakuisen muumilakun
ja muumilimppaa
vielä ei tee mieli kanaa
minun alkaa tehdä aina mieli kanaa kun parannun
silloin kun olin vielä kotonakotonakotonakotona
äiti aina toi sellaisen kanan
toisinaan
toisinaan silloinkin kun oli kipeä ja sitten syötiin kanaa
ja tummaasuklaata sai aina kun oli ottanut lääkkeen
yhden palasen yskänlääkkeen päälle.

unessa minä huusin äitiä ja isiä
huusin heitä nimillä joilla lapset huutavat kun on hätä
mutta äiti ja isi eivät tulleet
ja minä yritin painavin jaloin siirtyä heidän viereensä, väliinsä, siihen parisänkyyn joka on nyt takkahuoneessa, korkeat sivut joissa laatikoita. ja minä näin heidät ja olin juuri pujahtamassa
kunnes uni häipyy ja tietoisuus siitä että olen täällä
että eihän heillä ollut mitään mahdollisuuttakaan kuulla
huusinko minä ääneen? kaikuiko käytävillä suomenkieliset vanhemmat? vai oliko se totta ettei minusta tullut ääntä.

se on omituista. unen ääni. sitä saattaa ponnistaa kaiken voimansa ääneen
ja silti
ei pihaustakaan
ja mistä sitten syntyy unissapuhuminen
koska on ollut hetkiä kun äiti on tullutkin
silittänyt kuumeista otsaa ja sanonut että se oli vain paha uni
silittänyt silittänyt istunut vieressä kunnes nukahtanut
silloin on kuulunut ääni
mihin se on hävinnyt? vai voiko äiti kuulla merienkin läpi
kuulla sen uniinsa että tyttö siellä huutaa
ja poika
että poika huutaa lähempänä, hänen poikansa
ja tyttö, kauempana, hänen tyttönsä
kuinka paljon voikaan vanhemmilla olla huolia
omiensa lisäksi lapset

harkitkaa syvästi ennen kuin synnytätte.

niisk

Nuha ei vaan ota lähteäkseen.
Pimeässä huoneessa on hyvä maata ja ottaa valokuvia
tällaisena minä näen. Sängystä. Kello kuudelta.

Ja tässä on minun maisema. Ikkunamaisema.


niitten resoluutio on jostain syystä täällä tosi huono. kai siksi että pienensin niitä aikalailla ennen tänne pistämistä. Sillä nettiyhteys on hidas. Eikä tämä kestä isojen kuvien lataamista. Tuo valkoinen tuolla taustalla. tuo rakennus, jota vähän pilkottaa on oikeasti kirkon kaksi tornia. Ne loistaa pimeälläkin siellä.

tänään. olin siis koulussa ja kävelin liukasta pitkin. Ei ollut hyvä idea kävellä, mutta halusin löytää apteekin nenäliinoja varten. En kyllä löytänyt. Kävin kotikatuni apteekissa, jossa hiljainen myyjä myikin minulle voimakkaantuoksuisia märkiä vauvanpeppupyyhkeitä kun yritin pyytää hajuttomia ja kuivia nenäliinoja...noh, onneksi ostin myös hajustettuja (aloevera ja kamomilla) nenäliinoja, ne sentään ovat edes kuivia. Miten märkään voi niistää (niin, no jos ne olikin tarkoitettu pyllylle eikä nenälle)
Ja sitten Dejankin on kipeä ja minä otin minun tyynyn ja me katsottiin Gamorra, sellainen mafiaelokuva ja Dejan tarjosi tätinsä suklaatehtaasta tuomia Werthers orginaaleja vai mitä ne nyt ovatkaan ne joiden mainoksessa se isoisä tarjoaa sille lapselle ehkä sitten kun lapsi on vanhempi tai jotain. ja oli siinä tummiakin suklaita.
Mutta sitten olin niin uupunut että menin nukkumaan ja nukuin vaan ja nenä vaan vuoti

ja tällä hetkellä asuntola on kai melko autio koska suurin osa vaihtareista on juhlissa, joissa he tapaavat buddynsa. Minä tapaan minun Kirstínin sitten myöhemmin. Hän sanoo minulle aina viesteissään että hah hah haa. Sellaisia ne islantilaiset psykologianopiskelijat ovat, jotka ovat ryhtyneet suomalaistytön ystäväksi.

Mutta ehkä nuhaisten pienten tyttöjen on aika käydä nukkumaan. Ottaa kettu kainaloon. Sillä sellainen minulla täällä on. Jätin possuriepuni Suomeen pojan viereen, koska Putella on osa sieluani. Tietysti, sillä se ei ole lelu. Tiedättehän. Ne, joita on puristanut rintaansa, kainaloaan, kaulaansa, mahaansa, hiuksiaan vasten 20 vuotta eivät voi olla leluja. siinä oon minä. Ja siksi se on siellä. Ja minä sain korvaamaan ketun. Olen jo tottunut kettuun, sillä on kuono ja käpälät. Niistä on hyvä pitää kiinni, vaikka ei ehkä yhtä hyvä kuin ihmisen käsistä, ihmisen korvasta. Ei ehkä sama kun painautua kuumaa ihoa vasten. piirtää selkään kuvioita kun toinen nukkuu, pyörittää hiuksia sormen ympärille. valoa unta. Ja toinen räpäyttää silmät auki ja sanoo että nyt silmät kiinni. Tapiirit.

Mutta kettu saa kelvata paremman puutteessa.

Niin. Islannissa on muuten paikka, jossa elää pelkkiä kettuja ja lintuja, joita ketut syövät. Minä aion matkustaa sinne. Ne ovat kuulemma kummallisia kettuja, koska ne eivät ole tottuneet muihin kuin kettuihin ja sitten tietysti lintuihin joita syövät.

Mutta. Olen valvonut jo aivan liian pitkään. Varpaissa ei ole enää sukkia ja yö yö, se tulee.
Pitkä yö, pidennetty yö aamuun asti.

Kun paranen aloitan kirjoittamisen. Se on lupaus. Tai ainakin kirjoituksieni järjestämisen. rakentamisen. Jokatapuksessa askaroimisen tekstini parissa. Ja teen sen ärsyttävän esseen suomeen joka on jäänyt roikkumaan. Kyllä. Sen minä teen.

nenäliinoja ei saa islannista
ruokakaupasta ainakaan
ehkä niitä saisi apteekista
josta saa myös sukkahousuja.

Sanne tuli luokseni käymään. Hän asuu lähikadulla. Ihan tuossa lähellä. Hänellä oli mukana appelsiini ja luumu. Sitten me juotiin vihreää teetä sitruunalla maustettuna keittiössä ja kerrottiin toisillemme opiskeluistamme ja vertailimme maittemme luomuhintoja (kauhistelimme islannin luomuhintoja) ja lopuksi tutkailimme Sannen kurssikirjaa, joka oli paksupaksu ja tieteellinen ihmisen kehityksestä.
Voi.
Sitten tuli Maija ja toi minulle kaksi kurssikirjaani Islannin kieltä varten ja mustikkasoppaa! Samaa kuin Suomessakin!

En olekaan ihan yksin täällä! Vaikka sairastan!

Ja taivaalta ei pyrytä mutta on lunta maassa. Taivas sininen kuu ei enää ihan täysi. Aurinko melkein laskenut. Pakkaspäivä. Kirkon tornit ikkunasta. Jonain päivänä menen sinne. Kirkkoon. Kirkontorniin soittamaan kelloja.

sitten kun olen parantunut tästä toivottavasti vain flunssasta.
Sitten astelen punaiset lapikkaat jalassa pitkin lumista Reykjavikia ja hah hah haa, minäpä olenkin tottunut lumeen! Sitten hymyilen läheisen päiväkodin lapsille kun he kumpparit ja kurahousut jalassa vesilätäköissä. Sitten astelen kevein askelin tuulta vasten merenrantaan. Kaivan lumeen hautautuneita kiviä. Meri jäässä, onko? Joutsenet vielä yhdessä rykelmässä järven (se lampare) toisessa päässä huutamassa. Hanhet kevein jaloin heikoilla jäillä.

Mutta siihen asti
minä täällä peittojen sisässä palelevin sormin.

Makaan peittojen vuoressa.
Villasukat jalassa. Villapaita päällä. Ikkunasta näkyy melkein vaakasuora lumisade. Tuuli tuuli, vihdoinkin se Islannin tuuli joka tulee myös ikkunoista läpi, sillä niistä puuttuu mitä ilmeisemmin eristeet.
Kurkku aina vaan tuli. Ja pää kuumakuuma. toivon ettei anginaa, voi toivon niin paljon. Sillä nenä ei ole vielä vuotanut.

Menimme tänään student councilliin ja sanoimme että bussihinnat muuttuvat joka päivä mitä pitää tehdä, mies siellä nauroi ja sanoi että kaikki rahaan liittyvä muuttuu tällä hetkellä islanissa joka päivä. täällä siis tosiaankin vallitsee oudot ajat. Ennen opiskelijat sai ilmaiset bussikortit, nyt ainoastaan Reykjavikilaiset, siis ne jotka on pysyvästi täällä kirjoilla. Bussikuskit ottavat opiskelijoilta maksua 100 kruunua, mutta bussiyhtiön sivuilla ei ole sellaista lippua ja bussiasemalta sanotaan ettei sellaisia ole, että bussikuskit ottavat väärin. että 100 kruunua on alle 18-vuotiaiden lippu. Olen matkustanut jo kolmella eri kuskilla ja kaikki ovat ottaneet 100, olen sanonut olevani STUDENT ja he ovat kysyneet sitä. Eivät sitä olenko alle 18...silti, alan vähän epäillä että josko tämä suomessakin tuttu ilmiö minun halvoista matkustushinnoistani helsingin julkisissa toistuu täällä...vaikka ei olekaan pilkukasta sadetakkia, on kuitenkin suuret pyöreät silmät ja pienen pieni tyttö. Joka vain korostuu tämän viikinkikansan keskellä, joka on niin SUURTA

On inhottava sairastaa vieraassa maassa ja varsinkin kun uudet kurssit ovat juuri alkamassa, kahdeksalta aamulla joka päivä. Kukaan ei keitä kuumaa! Ei silitä ja paijaa ja peittele tai lue satuja!

Lumisade lumisade.

Eilen Eggert, uusi isoisäni muuten, sanoi että mitä luultavimmin pääsemme todistamaan tänä keväänä Heklan purkautumista! Jau!

ja pitäisi lukea saaga, viinimaan saaga... se löytyi kirjastosta myös suomeksi, mikä on hyvä.

söin myös paketillisen jäätelöä, koska ajattelin että se auttaa kurkkuani...se ei auttanut...eikä se ollut litran paketti vaan 400ml. Sillä täällä asuntolassa ei ole pakastinta, en minä muuten olisi syönyt kaikkea!

Olen saanut myös huomata että islantilaiset jakautuvat kahtia myös ystävällisyydessään. toiset ovat ihanan avuliaita ja lämpimiä ja sydämmellisiä kun taas toisien edessä tekee mieli itkeä loukkaantumisesta ja kiukusta. Minä olen omaksunut taktiikan, että hymyilen ja olen epäystävällisyydestä huolimatta hymyilemässä kaikille. Tänäänkin, käänsin erään palveluammatissa työskentelevän töykeyden itseni typeryydeksi. Voi! Minähän se olenkin tyhmä ja avuton etkä sinä vain inhottava ja epäystävällinen! Niin. Sillä tavalla selviää kaiketi parhaiten. Ja aina muistan sanoa Takk fyrir.