vain silmät kertovat yöstä

Aamuyöllä tuntuu joululta.
Hiippailen hämärässä, ja vasta myöhemmin
kun olen nukahtanut ja herännyt uudestaan, minulle selviää että kellot ovat siirtyneet itsestään.

Ulkona on taas valo
ja lunta.
Mutta minä odotan tässä koneen äärellä puhelua. Naapurit heittelevät frisbiitä. Mutta minä odotan puhelua.

Aamuyöllä tarkastan sähköpostin, tarkastan jopa fbsivun, jota hän ei ole käyttänyt vuosiin. Soitan. Soitan. Mutta pulssia pitää tunnustella painaen, raskaasti. Unet toistuvat.

Onko siitä jo neljä vuotta? Lähden sopivasti samana päivänä. Samana päivänä kun
lounaan jälkeen alkoi sataa
ja pissatti
ja puhui rappukäytävässä puhelimeen
vessanovi oli lukittu,
eikä löytänyt tyhjiä lääkepakkauksia ja pitkää kirjettä vasta
kun puhelimen toisesta päästä kehotettiin etsimään
katsomaan ympärille

ja nyt
en enää tunne mitään siitä
kun käännän kylkeä pystymättä pysymään yhdellä puolella
aamyön joulun valosta
puissa lunta
ja vastaaja
jos se ääni olisi enää ainut ääni, jonka koskaan kuulisi
siltäkö heistä tuntuu, jotka eivät poista vanhoja vastaajaääniä, kun ovat menettäneet.

en pelkää, että näkijä kertoisi minun kuolemastani
tai sairastumisestani tai rakkaudettomuudesta
mutta niin kuin kaikissa tarinoissa, on aina oltava sivustakatsoja
se  joka näkee, mutta ei ole itse
ja sitä kautta tulee juuri itsekin

sininen taivas, eikä merkkejäkään yöstä
tai että joskus olisi ollut eri aika
alkanut sataa lounaan jälkeen.

Tämä aamu aivan erilainen kuin eilen
aurinko ei ole eikä tyyni meri
vaan sade joka yltyy tuuleksi joka yltyy ja riepottelee puita ja minä kerään pyykit pois
eilisestä jääneet
kerään ne ja levittelen sohvien pieluksille
ja tuli
se kituuttelee pieninä liekkeinä jos suljen oven
mikä loistava päivä kirjoittamiselle
niille sanoille jotka on kirjoitettava loppuun
niin kuin tytöt Suomessa
saavat aikaiseksi
ja minä
minun tuhannet epätäydelliset rivini
viitteeni lähteeni
katkelmat sieltä ja merkinnät tästä ja tästä kirjasta
ja istuu koko päivän lukemassa television ja kulutusyhteiskunnan vaikutuksesta lapsuuteen
aivan kuin sillä olisi mitään tekemistä oman aiheeni kanssa
ja joka päivä mies sanoo sinun pitää opiskella
ei korjata venettä
ei

Tämä aamu eri kuin eilen
unet vaeltavat Islannissa ja vuoroin Suomessa ja jouluissa
eivätkä osaa päättää kenen kanssa ja missä ajassa. Iltaisin ei tahdo lähteä tulen äärestä, mutta aamuisin jäisi sinne peittojen ja lakanoiden väliin, jalat koukussa, käpertyneenä
kun taivas on vaaleanpunainen

ja englanninkielinen sanonta pirusta ja vaaleanpunaisesta taivaasta, joka tarkoittaa sadetta.

Ja luen Nadeem Aslamin Wasted Vigiliä. Tahtoisin lukea sitä koko ajan, vaikka siinä onkin omat ärsyttävyytensä. Siinä on paljon ärsyttävyyksiä, läpinäkyvyksiä ja päälleliimauksia.
Mutta minä tykkään minun illoista kun on tuli ja vain tulen ääressä lämmin ja minä tai mies kysyy tahdotko teetä

ja minä kirjoitan muistikirjaan
"Discovery for the first time that there could be something magical about someone's name - a mere word but what power it held, as in a fairy tale.
It was after all the first thing one learned about another.
A way in and a possibility."
- Nadeem Aslam, Wasted Vigil -

niin kuin minä olen aina ajatellut nimistä
a way in and a possibility.

ja muistaa sen syksyn kun kikatettiin käytävän päässä köksän luokan edessä,
tyttö, joka ihaili lukiolaispoikia kurkistaa sisään ja painaa mieleensä paikan jossa poika istuu
minun poikani
ja kun tulee meidän vuoromme mennä opettelemaan kotitaloustaitoja
minun sydämeni hakkaa kun tarkastelemme istumajärjestystä.
Sen tunnin jälkeen ei ollut enää paluuta siihen että poika olisi ollut pelkkä määre
sen tunnin jälkeen oli mahdollisuus.

Muutaman tunnin päästä hiekkaa, mutta nyt vihreää merta.
Avaan takan oven ja tulesta tulee koko ikkunan mittainen

Aion nyt laittaa kuvia meidän kodista.

Vasta yksi pariskunta
tai isä ja tytär
tarkoittaa taas sitä että tulee kiire aamu
kun he kaikki tulevat syömään kun on valoisampaa

sumu aamulla
sumu joka muuttuu alle puolessa tunnissa
sankaksi sateeksi
tihkua niin että pilvimatto on harmaa ja tiet tulevat märiksi

ja joogasta kainalon alta kipeät lihakset
eilen niin kovaa kuin jaloilla voi juoksin
juoksinjuoksinjuoksin
en pitkää matkaa vaan lyhyitä pyrhädyksiä täysillä
hiekkaista tietä jonka toisella puolella joki ja mättäät
ja mättäiden välissä lampaiden polku
kunnes tuli kivivalli aivan kuin muuri keskellä ei mitään
joen viertä
niin ettei tuuli enää palelluttanut korvia ja minä nojaamassa kiveen
minä makaamassa mustalla hiekalla silmät kiinni ja linnut
yläpuolella huutamassa viistämässä siivillä aivan liki
aurinko lämmittämässä kasvoja niin kirkkaana että silmät silmät kiinni

kävelee tien päähän sinne
mistä alkaisi maatila ja lampaita
kolme tuijottamassa pysähtyneinä kuin patsaat
tuijottamassa ja lehmät kaikki
kääntyvät katsomaan ja linnut
jatkavat viistoaan edestakaisin edes takaisin
me kaikki linnut, lampaat, lehmät ja minä
auringossa tuulessa liikkumattomina
paitsi linnut
joista liike ja ääni

ja kun kävelee takaisin pitää avata takki
ottaa takki pois koska aurinko tuuli on muuttunut pelkäksi valoksi
kävelee mökin rappusille ja kirjoittaa
kirjoittaa kirjoittaa kaiken yrittää sanoiksi
vieraaksi kieleksi joka ei ole oma

sade muuttunut sumuksi taas pelkäksi aamun hämäräksi
ensimmäiset asiakkaat vaihtuneet toisiksi

väsymys
aamussa joka tahtoisi kahvin

aamussa joka tuntuu loputtoman hitaalta
niin kuin tiskikone joka pesee ja pesee ja pesee samaa koneellista

sumu haihtuva pian eikä vielä tiedä tuleeko pilvinen vai aurinko vai sade vai kaikki.

minulla on asunto
ja kaksi kivaa jotka minun kanssa muuttaa!
ja minulla on tyopaikka ensi vuodeksi!
ja minulla on ihmisia jotka odottaa minua suomessa!

ja mina pompin ja nauroin ja pompin ja nauroin eilen kun sain tietaa
ja sitten sain kirjeen ja itkin huoneessani kun rakennusmiehet porasi ja kolisteli
ja nyt mina istun tassa ja odotan etta voin laittaa lohet uuniin
niin
minut pistettiin nyt sitten viela kokkaamaankin kaiken lisaksi
kun eilen jarjestelin jo kirjahyllyn
ja ilmeisesti olen liian tehokas aamuvuorossa
koska joudun ilmeisesti tekemaan taman aamun aina
tama kesa on siis kokonaisuudessaan heraamista puoliseitsemalta
tuleepahan ainakin rytmi
etta sitten voi jatkaa syksyllakin

voi
mina niin syksyssa jo

ainoa on vain etta minulle tulee aika kiire pois taalta saarelta
mutta talla hetkella minusta tuntuu
etta tulen saamaan tasta tarpeekseni jo nyt kesalla
etta tammoinen tama on
saari

etta olen valmis palaamaan omaani
etta tarvitsin taman kesan
tanne
tarvitsin ne muutamat paivat Reykjavikissa
ne mina tarvitsin
jotta aloitin taas kirjoittamaan
ja nyt kun taas kirjoitat
mina en tarvitse mitaan

en mitaan mitaan mitaan
mika flow!

ylakerrassa ruotsalainen poika aloitti imuroimisen
mina voisin vieda vaikka roskat
vielaa puolitoista tuntia ruokaan ja lohi kestaa vain kymmenen minuuttia
kadet kuivuneet kaikista tiskivesistaa
rateista ja ampareista
hassua ilman suomalaisia kirjaimia
sanat muuttuu

ja mina opiskelen kuuntelemaan ihmisia
sovimme ruotsalaisen kanssa etta mina opetan hanet kirjoittamaan
ja lukemaan ihmisia sanoista
ja han opettaa minut kuuntelemaan
lukemaan ihmisia aanesta

uskomatonta
mutta han toden totta pystyy kertomaan meista miltei kaiken
vain aanemme perusteella
eilen kolme tuntia homehuoneessa
ensimmainen oppitunti

ja tanaan mina viimein aion menna lenkille
tuuleen.

tuuli ja sade piiskaa
kävelee ja sitten kirjoittaa vaikka pitäisi puhua eikä kirjoittaa

ja tänään aamusta seitsemältä herätys
aurinko
kun avaa verhot
sitten suljetaan verhot
niin kuin elokuvissa kamera
ja kun ovi menee kiinni
minä kävelen ensin eteen taakse ja
istun lattialle eikä voi mitään sille
että ei olekaan vahva jaksa seistä jaksa jaksa
ettei auringosta huolimatta
ehkä voit mennä ulos lukemaan
mutta kun pitää kuunnella islannin kielistä puhetta

istuu lattialla ja kädet
mekko jossa punaisia kukkia
istuu jalat koukussa
vessassa aina ääni
kymmenen minuttia
vain kymmenen minuuttia sen jälkeen kun
ei ole vitsi
so now you have to go
vaikka juuri siksi pitää
kun on pimeässä

minä leikkaan appelsiinin
kaksi viiltoa kumpaankin päähän
sillä tavalla minä leikkaan

ja on sellainen paikka
jossa virtaa kylmä joki
ja kuuma joki
ja ne yhdistyy ja siellä voi uida
toiset ovat käyneet siellä paitsi minä
ja tyttö ja poika kantavat haukea
sen on pistänyt seinälle

eikä tule loppua ei tule loppua loppua.

pitäisi soittaa puheluita. pitäisipitäisi
vihaan puhelinsoittoja.

Minns du hur mörk den natten var
den var svart och apelsinfärgad

mutta en yhtä paljon kuin toinen.
en läheskään yhtä paljon.

Minss du hur kallt det golvet var

ja miten sitten
se että istuu lattialla kun ovi on mennyt kiinni
eikä edes kymmentä minuuttia kulunut
miten sitten kun ei mahda sille että suu
ei koskaan mene ylöspäin
vaikka harmaatukkainen bussissa sanoo että tunnistaa minut nauravista silmistä
minun silmistänikö?
näistä
jotka menevät alaspäin niin kuin suu
kaikki

kuinka tyhjää.
kuinka
aurinko ja sininen taivas
hymyillen
luvataan soittaa
eikä voi tietää että kun ovi menee kiinni
nojaa seinään

och där bredvid
på golvet
lutade de emot dina

sitä luulee
kauniiksi.

herätys soi kello yhdeksän
ja on suihku ja aamupala
ja sitten keitän kaakota termospulloon (joka on nyt tuossa iso sininen kaksi mukia kannessa kirjoituspöydällä odottaa pesua) ja eväsleivät
ja Hlemmuria ennen
puhelin soi
että bussit ei kulje ennen kahtatoista
koska on torstai joka on sunnuntai

mutta me päätetään mennä Viðeyhyn
ja kävellään kivien reunaa
sitä tietä jota ensimmäisenä sunnuntaina
kun ei näkynyt vuoria,
pelkkää sumua vaan
nyt ne on teräväpiirteiset, luntahuipulla
ja aurinkoviivat
mustaa

mutta lautta menee vasta puolikaksi
ja me ollaan jo ennen yhtätoista
sitten istutaan niemen kärkeen kivien päälle minulla villamekko
ei ihme että kuuma auringossa
ja linnut lentävät kivikosta
ja mies tulee autolla onkineen
ja amerikkalaiset turistit kun jo kävellään pois

tehdasalueella
joka ei ole minusta yhtään viehättävä
mutta Georg sanoo don't complain
ja me kävelemme puutarhaan
ja kävelemme kesällä kasvavien yrttien ohi
tähän tulee raparperi se on melkein sama islanniksi
ja erilaisia minttuja
eikä kukaan tiedä jos niitä vähän varastaa kun niitä on niin paljon
ja istumme pitkään ankkojen ja hanhien ja joutsenten takana
keskustelemassa millä tavalla maailmaa pitäisi muuttaa
kunnes tulee
ehkä varpunen tai rastas
äh, unohdan lintujen nimet niin nopeasti (miksi isi ei koskaan unohda?)
ja se lähestyy meitä silmillään

ja minä sanon ettei olla vielä syöty voileipiä
että we have to ja että we have to johonkin kauniiseen ja kivaan paikkaan
ja koska minä sillä tavalla en osaa sanoa kauniisti
me istumme parkkialueella jäähallin pihassa voileipinemme
jonka minä tiputan asfaltille ja kaakao tuntuu
että tulee nenästä ulos
ei suudelmia koska lapset voivat saada väärän käsityksen
jos niille on kerrottu vain perhosista ja mehiläisistä

minun huoneessa verhot kiinni
ja kun kävelemme takaisin kaupunkiin
ovilla
maija joka sanoo että onnellinen
ja minä nauran ruokatavarat repussa
ensimmäistä kertaa juoksemaan
pitkästä aikaa
meren rantaan?

miten silloin juoksikaan ympäri töölönlahden
juoksi koko lenkin seitsemän kilometriä
ja hiekkateitä haariksella
omakotitalojen välistä
vaikka ei yhtään tehnyt mieli
jälkikäteen suihkussa hymyilemässä
kun jalat tuntuu ja hiki huuhtoutumassa

ja nyt keittiö täyttynyt suomalaisista
Maijalla kuusi vierasta
kaikilla vieraita ja suurin osa pohjoisessa
jonne mekin huomenna
Sannen kanssa.

eikä osaa sittenkään päättää
että juoksemaan vai kuuntelemaan musiikkia
näyttää sateelta.

mutta minä tykkään
veden äänestä.

aprillia

Haluaisin tehdä jonkun hyvän aprillipilan.
Mutta en ole pilailijamestari.
Tai en jaksa olla.

Ja sitten lukee miten ikävästi on joidenkin onnellisten asioiden laidat. Ja miettii taas maailman vikaa.
Ja itse vaan taivuttelee islannin verbejä. Leipoo aamulla myslipuurosta pikkuleipiä eikä tiedä milloin päivä alkaa tai ei ala.

Sellainen että sataa vettä vaan ja tänään pitäisi olla mereen uimaan
ja improteatteri
mutta oikeastaan
jos rehellisesti
niin tekisi mieli maata sängyssä ja katsoa jotain paskaa elokuvaa

ja aamulla seitsemältä on virkeä koska on nukkunut sikeästi koko yön
mutta nyt yhtäkkiä silmiä painaa vain ja tekisi mieli olla heräämättä päivään tekisi mieli antaa päivän vain kulua

ensimmäinen huhtikuuta
ja miten paljon olisi pitänyt jo tähän mennessä tehdä

aika menee aika menee aika menee
eikä sitä kannattaisi laskea
sitä ei pitäisi laskea yhtään
pitäisi vain antaa olla.

Niin kuin Michael Enden Momossa
ihmiset yrittivät säästää aikaa
miten naurettavaa
ja typerää ja miten se teki ihmisistä vain kuoria
heillä ei ollut mihinkään aikaa
koska kaikki aika piti varastoida

miten tyhmä sanonta itseasiassa
ettei ole aikaa
että on tuhlannut aikaa
että aika on mennyt hukkaan

voi
miten paljon tahtoisinkaan oppia olemaan tässä.

if you don't like weather in Iceland wait one minute

suuren suuria hiutaleita
hiljakseen alas
ja kirjastoon 1600 kruunua sakkoja
koska luuli että elokuvat ovat viikon mutta täällä vain kaksi päivää
ja kirjastokorttikin maksaa
mutta on hyvä kävellä lunta pitkin lunta taivasta pitkin
ja kolme metriä rakeita
sitten aurinko melkein sinisestä nurkasta
ja nyt
taas suuren suuria lumihiutaleita
sitä pehmeää mitä voi kurottaa kielen kärjellä.

ja vaikka on puolenyön aika ja vaikka on sanonut ei
pistetään taksimittari päälle eikä muista miten sanotaan þingholtsstræti
mutta muistaa punaisen kupolin ja ainiin taksikuskit ei puhu mutta ei ne jää poiskaan silloin kun
ollaan perillä ja kaikista tärkeintähän on ajatella ympäristöä
ne jotka ovat ajaneet kaksi päivää autolla

lumihiutaleita
kotimatkalla ja opettaja sanoi että lausuu vokaalit oikein ja intonaatio
lunta koko taivas
ja on veli
on naurua naurua
eikä kukaan voi tietää miltä tuntuu
saada veli takaisin
kun on ollut niin kauan pimeässä pimeässä

mutta kai se on aina niin
että kun jotain menettää
otetta
laskee irti putoaa
niin kuin tuo lumi minun ikkunassa ikkunalaudan
jonka simpukoita ja kiviä en ylety katsomaan
takana
sitten tulee tilalle
ohikulkijoita
ja takaisin niitä joiden tietää olevan olemassa
ja pitäisi kiinni pitäisi kiinni vain

i hope some day we will have mornings too
ja lumeensopimattomilla kengillä hän kävelee joutsenten ohi.

käsittämätöntä säätämistä koko aamu. olen jostain syystä merkinnyt koulutunnit ihan vääriin aikoihin kalenteriin ja luvannut hoitaa kaiken maailman juoksevia asioita ja nyt on puhelimen viestit jatkuvasti täynnä kun joudun perumaan kaikki ja kellekään ei käy ja plaah ja plaah ja plaah.

Joskus olisi ihana vain jäädä loikoilemaan
hyvällä omatunnolla

nyt jäin loikoilemaan, vaikka tiesin, että huomenna on herättävä viideltä
ja koko loikoileminen oli vain viestien kirjoittamista. silmät kiinni ja taas viesti.

haluaisin hukkua tähän pimeyteen ja harmauteen
ajelehtia siinä.

heidi sanoi niin hyvin
ettei tällaisessa pimeässä herää ollenkaan
kunnolla
vain valoon voi herätä

väsymys tulee aaltoina.
eilen paistettiin pipareita
ja joulutorttuja
ja ystävä oli pitkästä aikaa kylässä
pelatttiin
ja tuntui niin hyvältä nähdä

enkä yöllä saanut unta
kun mietin keille kaikille lähetän joulukortin
ja keiden osoitteet on ja keiden ei

käsittämätöntä.
ja minusta tuntuu että pakenen kaikkeen mahdolliseen
jotta ei tarvitsisi ajatella mitä pitäisi
eikä se mitään hyödytä
se ajatteleminen

pitäisi tehdä.

se on jännä
miten sitä viime keväänä ajatteli
että tänä vuonna
että sitten
tekee asioita joita oikeasti haluaa
keskittyy
omaansa
ja paskat

mutta ehkä voi tehdä taas uudenvuodenlupauksen
taas
päättää että sitten
keväällä
että sitten

niinpä niin.