wise up

tänään oli saagaretki
kahdeksan tuntia autossa
kraateri, huoltoasemia, vuoria, aurinkoa, sateenkaaria,
menninkäisten linna ja islannin kirjallisuuden professorin kotiseutu

ensi viikonloppuna Isafjörður
musiikkifestivaali
ja eilinen stressi autoista ja autoista ja ajajista
tämän päivän päänsäryksi

minun stressitön puolivuottani.

kuinka ollaakaan
sitä saa kehitettyä mihin tahansa
arjen ja käytännön

mutta pian kun hiukset vähän kuivaneet paprikakeitto sannen luona
ja sitten Oliverin läksiäisjuhlat, tosin hän lähtee vaan lomalle

ja pitäisi tehdä se powerpoint islantiin
ja lukea se yksi kirja maanantaiksi kummatkin
mutta kuka jaksaa välittää
kun aurinko saattaa vaihtua sateeksi minuutin päästä ja sade auringoksi
ja on uusi mekko punakukallinen
ja huomenna meditaatio
ja poor knights
ja vaikea selittää mämmi englanniksi
islantilaisen naisen kotona
jossa on paljon kirjoja
ja piparminttuteetä
ja pojan tekemää valmissuklaakakkua
ja näköala jäätikölle asti

minun sisällä niin paljon
tätä maata jo
näitä kaikkia katuja jotka jo kotiin päin
kulma sinne oikopolku
islantilaiset metsät
niin paljon hetkiä jotka on unohtanut kirjoittaa
luulee että muistaa
aina

ja tänään on myös hääpäivä
ystävän
ja toivon sinne niin paljon
hyvää.
kaikki hyvä.
mutta ei minun tarvitse toivoa oikeastaan
koska tiedän että heillä on jo
hyvä.

onni

tänään olen hymyillyt
eilen jaksoin tehdä paljon
tuntuu hyvältä kävellä loskassa keväässä
kun jaksaa

puhuimme ystävän kanssa tänään buddhalaisuudesta
ja meditaatiosta ja
että asiat eivät ole itsessään minkäänlaisia
mutta meidän reaktiomme ovat.

minä sanoin tänään etten ole yhtään stressaantunut.
ja sitten sanoin että en ole enää väsynyt ja että on energiaa
siihen vasta sairaslomalta palannut piirijärjestömme puheenjohtaja tokaisi
että tuo vaikuttaa kyllä nyt maaniselta vaiheelta
että masennus tulee sitten sen jälkeen
me nauroimme. vaikka eihän se ole naurun asia.

mutta
hyvä oloni johtuu pelkästään siitä
olen ymmärtänyt
että olen lakannut huolehtimasta niin kauheasti (en tiedä voiko sitä lakata noin vain, mutta ehkä)
minun ympärilläni on hirmuisesti ihmisiä joilla on paha olo. vakavia ongelmia ja suuria pulmia on niin monilla että tuntuu välillä raskaalta olla vaan siinä vieressä
koska ottaa kaikki murheet kantaakseen
vaikka ehkä onkin itsekästä sanoa
niin yritän nyt kuitenkin
elää omaa elämääni, olla huolehtimatta toisten murheista
voin osoittaa kyllä myötätuntoani ja välittämistäni muutenkin kuin vaipumalla itse
käpertymällä, itkemällä ja väsymällä.
itse asiassa paremmin. ehkä minullakin on sitten vähän voimia
kun ajattelen myös itseäni

ja ettei minun tarvitse tehdä itselleni pahaa oloa vain sen takia että toisilla on.
minä voin olla onnellinen.
minä voin nauttia valosta. enkä silti ole huonompi ihminen.
ehkä.
vaikka mietinhän minä silti jatkuvasti
miten toiset voivat ja onko kaikki hyvin
ja mitähän minä voisin mitähän minun pitäisi voida tehdä

ja yöllä näin unen
josta tulin hyvin onnelliseksi. se oli hyvä uni. vaikka uni oli pimeä ja synkkä. siinä oli paljon sellaista joka olisi voinut olla ahdistavaa. mutta ei ollut. jostain syystä aamulla minun oli vain hirmuisen hyvä olla. ja tunne kesti koko päivän. unessa oli kädet.
vain kädet ehkä. saattaisi ajatella. mutta
nytkin vieläkin kun ajattelen käsiä muistan ne kädet
minulle tulee voima ja hyvä olo kulkee läpi kehon.

pidän aivan hirvittävästi käsistä.

niin harvoin kirjoittaa hyvästä olosta ja mielestä. liian harvoin. sitten luulee ettei hyviä päiviä ole koskaan.
on niitä.

Kuunnelkaa Janos Valmusta.

Voikohan mitään muuta juuri nyt sanoa. Hah hah haa.
(joku on vähän väsynyt, ja Pinja, jos luet tätä, niin katsoin sen Mikko Alatalon )