vain silmät kertovat yöstä

Aamuyöllä tuntuu joululta.
Hiippailen hämärässä, ja vasta myöhemmin
kun olen nukahtanut ja herännyt uudestaan, minulle selviää että kellot ovat siirtyneet itsestään.

Ulkona on taas valo
ja lunta.
Mutta minä odotan tässä koneen äärellä puhelua. Naapurit heittelevät frisbiitä. Mutta minä odotan puhelua.

Aamuyöllä tarkastan sähköpostin, tarkastan jopa fbsivun, jota hän ei ole käyttänyt vuosiin. Soitan. Soitan. Mutta pulssia pitää tunnustella painaen, raskaasti. Unet toistuvat.

Onko siitä jo neljä vuotta? Lähden sopivasti samana päivänä. Samana päivänä kun
lounaan jälkeen alkoi sataa
ja pissatti
ja puhui rappukäytävässä puhelimeen
vessanovi oli lukittu,
eikä löytänyt tyhjiä lääkepakkauksia ja pitkää kirjettä vasta
kun puhelimen toisesta päästä kehotettiin etsimään
katsomaan ympärille

ja nyt
en enää tunne mitään siitä
kun käännän kylkeä pystymättä pysymään yhdellä puolella
aamyön joulun valosta
puissa lunta
ja vastaaja
jos se ääni olisi enää ainut ääni, jonka koskaan kuulisi
siltäkö heistä tuntuu, jotka eivät poista vanhoja vastaajaääniä, kun ovat menettäneet.

en pelkää, että näkijä kertoisi minun kuolemastani
tai sairastumisestani tai rakkaudettomuudesta
mutta niin kuin kaikissa tarinoissa, on aina oltava sivustakatsoja
se  joka näkee, mutta ei ole itse
ja sitä kautta tulee juuri itsekin

sininen taivas, eikä merkkejäkään yöstä
tai että joskus olisi ollut eri aika
alkanut sataa lounaan jälkeen.

iiii

sitä haluaa maata liikkumatta lattialla silmät kiinni
sen päivän jälkeen kun
illan
kun soittaa tytölle josta sanoo paras ystävä islannissa
ja lopuksi sanoo että vähän erilainen, ei kokonaan mutta vähän,
olo
ja kaikki tuntuu kutistuvan
eikä tiedä miksi

ja sitten on aina se seuraava päivä
aina ne silmät ja aina lattia ja kokoukset ja yrittää laulaa meditaatiolaulua
yrittää niin kuin se että universaalia kosmosta ja ultimatea
jotenkin auttaisi

ja sitten on päivä
seuraavan päivän jälkeen
kun ei ole enää silmiä
samalla tavalla mutta on väsymys
koska kuudelta aamulla herätys
kuten jokaikinen päivä koko kesän
ja pyöräilee vain vähän
päättää ettei edes halua pyöräillä viittätoistakilometriä
eikä sitten olisi ehtinytkään
koska ahtaa koko kattilallisen pastaa niin nopeasti niin nopeasti
että alkaa oksettaa
ja sitten on pakko istua alas
ja tietokone työpaikalla avaa vain tiedoston neliönmuotoisia laatikoita ja ylhäällä teksti mac
vitun microsoft vitun mac
sanoo kunnes löytää tiedostot toisina kappaleina ja ne avautuvat
ja sitten on bussi
ja tytöltä alkaa vuotaa verta nenästä
sitä vain vuotaa ja vuotaa ja vuotaa ja vuotaa ja paperitupot verenpunaisia
niin punaisia että hyvä veri ajattelee
ja tyttö istuu rauhallisesti ja äiti tulee autolla koska isä töissä autoliikkeessä ja toisen tytön silmät suurina
ja sitten lopulta
kotona on
puhelimeeen tullut viesti
että maanantaina
että maanantaina yhtäkkiä maat etäisyydet
muuttuvat
että onkin samassa
että samassa
ja yhtäkkiä kaikki posket on punaisia punaisia
ja miten tulee kiire
jo pelkästä ajatuksesta
ja

ja onnelliseksi teki toisen sillä että oli kirjoittanut kirjeen
sinä iltana kun ei tiennyt minne pysähtyä
että kaunein kirje ikinä, hän sanoo,
poika, joka on joskus vuosien takaa
niin kuin kaikki pojat
tulevat joskus olemaan

ja sibylle baier laulaa
you make me forget about

vuosipäivä

vuosipäivä
hän kirjoittaa
vuosipäivä mille
sille ettei hän kuollutkaan vai sille että halusi kuolla

ja samaa sanaa
miettii kun makaa melkein unessa
siinä rajalla
että tuntuuko se
samalta
kun päivillä on muisti
kuitenkin

ja sade sataa kuin joku olisi suihkussa
ja muistaa sateen
jonka takia tuli hakemaan sadetakkia
punaista valkopilkullista
ja nyt ne kaikki ovat siellä
saappaat sadetakit ja sateenvarjot

ja jäädään kirpputorille juomaan appelsiinimausteteetä
jotta hattulaukku ei kastuisi

It's not meant to be a strife
it's not meant to be a struggle uphill

ja syntymäpäivälahja eräälle erityiselle
suomeen odottaa ikkunalaudallani
paluutani tai postitusta
ellen kiinny siihen liiaksi

ja yhtäkkiä alkaa itkettää
kuin tyhjästä

Undo : if you're bleeding
Undo : if you're sweating
Undo : if you're crying

ja sinistä taivasta. täällä aina
yhtä aikaa sateen kanssa
niin että tulee vain sateenkaaria

enkä minä voi unohtaa
enkä edes halua
miten me teimme myrskyn
miten me
sanoimme sanat yöllä hiljaahiljaa
miten meidän
piti tehdä yhteinen koti
kissat ja kaikki

ja se kulkee
nielusta alas
pitkään pitkään puristaa kokoon
koko ruumiin niin pieneksi
ettei näe miltä sumu näyttää

ei jakseta uida kuin neljäsataa metriä
kun on niin täyttä
ja miltä tuntuu kävellä katuja jos kuulee musiikin
miltä jos olisi pyörä ja
ajaisi edestakaisin
edestakaisin koko pienen
saaren eteläisen lahden

This time : I'm gonna keep me to myself
This time : I'm gonna keep my all to myself

ja sitten se on ohi

sitten se on ohi.

mahaan sattuu
en tiedä onko se auringossa syöty salaatti
vaiko vain kaikki viime päivien tapahtumat

joista osa on kaukana kaukana
ja sitten minun mahassa kuitenkin
sellaista se on

olen kirjaimellisesti kävellyt koko päivän

olen kulkenut aikalailla lävitse Reykjavikin
auringonvalossa ja iltaa kun on jo pimeämpää
puistonvalot päällä ettei tiedä onko patsas elävä ja seisooko se valossa vai pimeässä
vai sillä rajalla

ja minulle hän sanoo
että näytän onnelliselta ja että se on hyvä
ja me puristamme käsistä kiinni
lupaus Grönlannissa
että me ystäviä.

ja kuinka helppoa on sanoa fine thanks
kuinka helppoa nojata oveen fine, ok, fine, ok
everything is ok
everything is fine
thank you

ja sitten kun pistää oven kiinni
istuukin sängyn reunalla tuijottaen minuutteja
istuu istuu ja sitten taas itkee
ja maha kramppaa

ja kuulee ja lukee ja kuulee tuhanteen kertaan samat sanat
että ei sinun syysi ei sinun ja sinä olet ansainnut ja ei ole syntiä ei ole
sanat sanoja vain.

ottaa kuvan pois seinältä
ainoan valokuvan joka on
kairasti kairasta

ja siinä kuvassa hän kaunis
silloin istuttiin metsässä
syntymäpäivänään
oli mukana kuumaa kaakaota vai oliko se teetä
ja ehkä evästä
ja siellä oli meidän yhteinen kivi ja kiviä
ja sitten sitä suudeltiin
ja kumpikin halusi rakastella metsässä
silloin ei ollut mitään muuta
kuin minä ja sinä ja minä ja sinä ja me ja ihanaa ja vain sellainen kupla
jonka ulkopuolella todellisuus todellisineen
mutta sen me tajusimme sitten ihan paljon myöhemmin

ja tänään
minä sanon ääneen
että meillä ei ole yhteistä tulevaisuutta.
sanon sen ääneen enkä edes itke. sanon sen ääneen koska olen ajatellut sen.
että me voimme olla toisillemme. että minä tahtoisin hänen olevan. olemassa. itselleen ensin. ihan ensiksi. että hän kohtaisi maailman ilman minua. että miltä se näyttäisi sitten. ja minä voisin sen jälkeen. toivoisin. että voisin vielä pelata hänen kanssaan. voisin vielä hänen kanssaan lukea ääneen. voisin tehdä kävelyretkiä. kirjoittaa kirjain kerrallaan
mutta elämämme
eivät toisissaan kiinni
vierekkäin riippumassa
kutistumassa yhteen.

ostin viime viikolla levyn
Sing Fang Bous
koska myyjä sanoi sen olevan paras viime vuoden islantilainen
ja minä tunnen musiikissa
ja sitten Georg
(se on minun uuden ainakin ystävän nimi josta varmasti ihan varmasti kirjoitan vielä paljonpaljon)
on lähettänyt minulle päivittäin jonkin laulun
lauluja
jotka ajatuksissaan
minusta.

niin minä en ole yksin
koska on musiikkia
ja ihmisiä jotka kirjoittavat minulle kauniita sanoja toisista maista
ja täälläkin on. niin minusta kyllä pidetään huolta. ja minä itsekin pidän.
valoavaloa
kaikesta huolimatta
sitä on
aina
jossakin
edes kaukana mutta sitä on.
sen näkee jo tähdistäkin.

hyppäys
todellisuuteen
unesta
vai oliko se sittenkin totta ja tämä on sitten se painajainen
tosi vai uni uni tosi

mutta illalla on kaksi ystävää
ja toinen kysyy että saako halata saako pitää kättä minun ympärillä
kun ei ole varma miten suomessa
ja sitten näytän grönlannin kuvani
ja me syömme salaattia ja leipää ja mehua
vaikka minun ei tee mieli
mutta on kaksi ystävää
jotka sanovat että pitää

ja tänään
kävellään ympäri
Maijan kanssa
ympäri kaupunkia
meren rantaa pitkin teiden yli juosten autojen välistä
kunnes on punainen puutalo, se on puuta
ja minä jään istumaan metallikaiteelle aurinkoon
silmät kiinni valoon.

ja kirjastosta löydän kirjoja ja elokuvia
Bergmania.
Minulla on sellainen olo.
Että Bergmanin kuvat.

ja kävellään vielä ja kävellään ja kun toisen tulee nälkä päätetään ostaa salaatit mutta ei ostetakaan kun päätetään ostaa keittoa
mutta sitten meitä vastaan tuleekin jokalauantainen ilmainen ruoka
koska ei pommeja vaan mieluummin ruokaa
ja saamme keittoa ja salaattia ja leipää ja suklaata ja otan mukaan kaurakeksejäkin

ja on hyvä kävellä.
on hyvä kävellä ja kävellä
ja yhä selkeämpi mieli
surusta tyhjä mutta selkeämpi
koska se ei ole musta
minulle
elämä nimittäin

silmät väsyneet väsyneet
unesta huolimatta
unesta ja siitä mikä ei ole unta

mutta on hyvä kävellä
hyvä kävellä hiljaakin.
hyvä syödä salaattia auringossa. kirjastosta lainatut kirjat ja elokuvat kassissa.
kun ruotsalainen poika antaa suklaasimpukan lautasen reunalle
että maailma ei olisi niin paha.

ironia

sinä heräät huoneesta kevääseen
verhot on ohuet
ja siellä on valo
suudella monta kertaa
vaikka tietää
ja sitten kävellä keväistä jäätä pitkin
sitä jäätä joka liukasta
kävellä vaikkei oikein tiedä mihin suuntaan
ja sitten näkee rakennuksen
joka on koulu
ja niin väsyneet silmät että haluaisi nukahtaa vessaan

ja sitten kotimatkalla
ostetaan tuoretta leipää leipomosta
ja ei tiedä ei tiedä

aurinko on niin
lämmittävä
että tytön kanssa mietitään jäätelöä
ja kumpikin kertoo veljestä
ja pojista
ja kun naapuri kävelee pihan poikki ja hymyilee me itkemme ja nauramme samaan aikaan
nauramme sitä että itkemme auringossa
ja minä kerron että sinä päivänä
kun oli viime kevät ja kaikki meni
sillä tavoin sekaisin
että rappuset ja hissit ylöspäin oli aina odotusta painajaisesta
ajattelin sanoa että täytyy aloittaa alusta

ja sitten tyttö sanoo että sinä olet ansainnut uuden alun

ja sitten sinä kysyt luottokorttilaskua
mutta vastaukseksi tuleekin
että on sairaalassa
koska on yrittänyt uudestaan
mutta on soittanut ambulanssin
itse

ja sinä tuijotat viestiä
tuijotat viestiä etkä tunne mitään
et tiedä mitä vastata
ja samaan aikaan kun on viestin ääni
sinä sanot puhelimeen että puhutaan myöhemmin
ja pidät siitä äänestä joka siellä on
ja sitten luet viestin

ja vasta sitten kun on minuutteja
jalat tärisevät
kädet niin että istut paikallasi minuutteja

ja miten monesti tänään
että kaikki menee aina kehää

aina uudestaan ja uudestaan ja uudestaan

ja sinä istut täällä saaressa joka on kylmä joka on
kevät joka on saari saari
istut täällä ja sormin jotka vapisevat kylmästä kirjoitat
sen mitä olet pelännyt
eniten
melkein
ellei lasketa sitä mikä on veli.

ja sinä tiesit
että jos sinä haluat elää
ja toinen ei
voi
ilman että sinä
se miksi hän eläisi
sinä valitsit


sinä villapaita päällä
täriset
vaikka kirkas kirkas taivas.

sumu sumua.