On aamupahoinvointia
ja unohtaa sitten kuitenkin koko kuumeenmittauksen
kun tyttö tulee ja juodaan kahvit ja istutaan sinisellä sohvalla
joka oli vielä vuosi sitten kävelytytön
ja on sanoja ja toisen silmät
sitä miettii miten kauniisti
ne silmät ovat siinä
ja miten hassua
kun tyttö sanoo että osat kääntyneet toisin päin
että sitä on jonain iltana
kun on ollut syksy ja vesisadetta ja jo pimeää
sitä on seisottu odottamassa oven avaamista
odottamassa ohjaajia
ja minä ensimmäistä kertaa, kaksi poikaa ja kaksi tyttöä, vai oliko kolmaskin tyttö alussa
ovat jo olleet aikaisemmin
ja he nauravat neljästään tai viidestään koko matkan
jotain sellaista josta minä en tiedä
salaisuuksia, salaisuuksia, minä ajattelen kun sataa vettä
ja sitten kuitenkin
siinä on tyttö
jolla on silmät
pyöreät ja minä ajattelen Christina Ricci
Christina Ricci siinä, pallopaidassa
puhumassa suomea
enkä saa silmiä irti silmistä
ja joku voisi ajatella että kun katsoo tyttöjä tuolla tavalla tykkää tytöistä
ehkä, mitä sen on väliä, mutta tahtoisi olla niin kovasti
ystävä
että tehdään harjoitus, jossa rakennetaan bändi
ole sä rumpali, tyttö sanoo mulle ja jakaa meille kaikille roolit
ja minä nielaisen ja katson maahan ja ajattelen että ole sä rumpali
ai että tällainen tyttö,
joka jakaa meille kaikille roolit
että juuri tälläinen,
joka tietää kaikkien paikan ja omansa että
en minä koskaan
minä en koskaan voisi jakaa toisille rooleja koska sinä olet sellainen sovit rumpaliksi

mutta sitten on pimeitä nuorisotaloja ja pikkukaupunkien bändejä soittamassa
tekosavua ja sen sellaista
kirskainen hyvätyinen,
pelasta, pelasta maailma
omenakauraa
valokuvia, vihreä samettitakki,
tyttö laulamassa lavalla punainen mekko päällä, valkoinen naama
sitä kuuntelee sieltä takaa ennen omaa vuoroa
että laulaa kauniisti, että tyttö
tuo tyttö, joka minun ystäväni, joka halaa esityksen jälkeen
rutistaa
aina rutistaa ja kasvot vastatusten
ja melkein käsikädessä Helsingin katuja esityksen jälkeen
josta me tykätään
vaikka toinen tyttö ei
ja me kävellään Suomenlinnan kallioilla ja puhutaan pitkätukkaisesta pojasta

ja nyt
me istutaan minun sinisellä sohvalla
enkä minä enää ajattele että voi, tuon tytön ystävä tahtoisin olla, tuon
koska olen
minä ajattelen että voi, tuon tytön ystävä minä olen,
minä olen
ja voin olla.

ja tietää että tämä tyttö lukee tämänkin. enkä minä siksi kirjoita tätä että luet. kirjoittaisin joka sanan ilmankin
että koskaan saisi tietää.

on hyvä.
on hyvä.

Näiden selät ei kestä samaan tahtiin
ja ajatukset kun on kirja
jos asuisikin Tahitilla
olisi kokonaisen vuorokauden eri ajassa vaikka miltei vieressä
hullua
ja sitten on kaikenmaailman maanjäristykset
mutta niistä saa tietää vasta illalla,
nyt
kun avaa tämän, koneen
mikä loistava tunne
ettei ole koko päivänä
paitsi tietysti illasta
kun kirjoitetaan kun kirjoitetaan
vaikkei kirjoitetakaan mutta onhan se hyvä tehdä suunnitelmia

siivoaa koko huoneen, niin
huone tämä on
ja peitosta tulee ihan märkä
koska tietysti,
tietysti niin,
heti kun on päättänyt siivota ja tuulettaa kaiken
muuttuu pakkanen nollaksi
ja sitten on vain märkää
miten outoa nähdä kadulla loskaa
sen on unohtanut että sellaistakin voi
talvella
kun on tottunut jo talveen, joka on talvi
oi
luistelu ympäri järven
niin, että on ihan yksin ja CocoRosie korvissa

I once fell in love with you
Just because the sky turned from gray
Into blue
It was a good friday
The streets were open and empty
No more passion play
On st. Nicholas avenue
I believe in st. Nicholas
Its a different type of santa claus

ja miten merkitykset muuttuvat
skeemoja ja sellaista
teoreetikkojen nimiä ja sellaista
ja muistuttavat filosofian opinnoista
jotensakin, kun pohditaan mitä me oikein tiedetään ja miten
ja taas tulee oikein sellainen aalto
että mitä perkelettä me semmoista pohditaan
tiedetään mitä tiedetään että eikö täällä nyt jumalauta ole parempaa tekemistä ku tuommosia pohtia

ja jotenkin kaikki tuntuu niin viralliselta ja ulkokohtaiselta
vaikka kaikessa on sitten kuitenkin ihmisiä
ihmisiä vain
aina
me

mutta kun on luistellut tarpeekseen kohtaa sillalla tytön
josta tykkää aina vaan mutta jota ei koskaan tapaa
ja miten hän on kaunis siinä niin vaikkei ole edes auringonsäteitä
että voi olla kaunis
ja siinä niin sillalla minä otan napit korvilta ja me puhutaan kulttuureista ja maista ja vaihdoista ja koulusta ja opinnoista ja tulevaisuudesta ja töistä ja mahdollisuuksista ja kierrätyksestä ja lajittelusta ja tanskasta ja islannista ja turkistarhauksesta ja
yhtäkkiä taas
huomaan miten paljon meillä olisikaan miten hyvä olisi istua alas ja jutella vain kuunnella ja puhua
ja me sovimme että ehkä teetä ehkä kahvia, ei lounasta kun se haisee koululta
ja kun kävelee loskaksi muuttuneita lämmitettyjä katuja takaisin kotiin, hakee matot ja kostuneet vuodevaatteet, huomaa ettei ollutkaan lasagnelevyjä vaan hyppää aidan yli ja kaupassa pudottaa kynän, kuten tavallista ja sitten onkin jo ilta.

mutta ennen sitä siltaa
kun käveli uusia reittejä
kuvitteli kuvassa silmät kiinni ja puristaa valaanpyrstöä että jos uneenkin
oli kuin valo vaikka oli ihan pilvistä
ja paljon lunta ja se että askeleet ei niitä laskettukaan
yhtään tänään ja halusi vain olla
voi
jos asuisi tahitilla tai honolulussa sitä voisi lentää nopeammin saarelta toiselle, paljon nopeammin voisi ja silti olisi eri vuorokauden ajassa. rajalla
ala-asteella me nauramme kaikki
kun kuvittelemme miehen seisomassa aikavyöhykkeiden rajalla
hyppäämässä syntymäpäivästä takaisin syntymäpäivään

aika loppuu aika loppuu aika loppuu
ja silti sitä on ihan liikaa, ihan liikaa välissä, ihan liikaa
(make a timejump make a timejump, please)
niin kuin rytmi
rummuttaa
ne lumet jotka sulaa vedeksi yölläkin

ja sitten pitäisi muka keskittyä assimilaatioon ja akkomodaatioon ja kaiken maailman symboliseen interaktionismiin.

kummallinen ajelehtiva päivä
kadulla ihmiset kuin kaikki friikit kerralla ulos
johtuu kuusta, johtuu kuusta
mutta ei ole täysikuu vielä, eihän

sillä tavalla ajelehtiva että aloittaa kaikkea
aloittaa jokaista asiaa mutta ei mitään niistä
saata loppuun

vain katsoisi kadulla hortoilevaa teinipoikaa
joka puhuu itsekseen
naamansa lytännyttä poikaa, jonka ikää on vaikea arvioida
neljä aikuista kaikki kiinnipitämässä pienestä tytöstä joka kertoo että sen nimi oli valkopörrö ja että se oli tyttö
ulkomaalaisia naisia kadulla huutamassa toisilleen
tuijottavaa keski-ikäistä miestä joka tuijottaa jokaista niin että pää kääntyy ja paikallaan vaan seisomassa

ja kaikki on jotenkin arkipäiväistä. lumisade ja harmaa taivas.
siivous puoliksi aloitettu
tekstinkäsittelyohjelmat auki
puolittaisia suunnitelmia rustattuina kuin psykologisia kaavioita
kasvatuspsykologia auki sohvalla
tee puoliksi juotuna
perunapiirakka puoliksi syötynä
sähköposti puoliksi luettuna, melkein vastattuna
tiskaus aloitettuna, puolet ajelehtimassa
niin kuin koko päivä

ja ne sanoo että jos näkee hampaita se olisi kuolemaa
ja mies sanoo
että kivaa kun olen huolissani ja vaikka kuvitteli että toinen ei jaksa sellaista huolta
sen ymmärtääkin
ja ymmärtää itsekin
miten kaikki voikaan olla erilaista
että vähitellen oppii ettei hiljaisuus ole aina aavistus
ettei jokaista sanaa tarvitse varoa eikä huolesta hermostuta
eikä sitten ollakaan jääty auton alle murskauduttu vaikka niinkin voisi käydä
ja keskipäivällä alkaa väsyttää, ajattelee, että on jo yhteys, on jo yhteys, sen täytyy olla sitä
ja sitten onkin tyttö
jonka puhelin ei jostain syystä
ja miettii taas että hampaat oli kuolemaa
eikä voikaan sille mitään että mahaan alkaa sattua

miten nopeasti ruumis omaksuu tavat
reagoida
miten nopeasti, nopeasti
ja on hullua ajatella
että syksyyn ei ole
enää kauan
ja että viikot menee nopeasti
ja humanistisen kansliasta kysytään tahdonko todellakin kaikki nuo opinnot tutkintoon mutta onhan sinulla toisaalta varaa
ja tuntee itsensä tyhmäksi

ja taas aloittaa suorittamisen
aloittaa
mutta niin kuin avoinna olevat tekstinkäsittelyohjelmat
avatut tiedostot
avatut kirjat
tee kaadettuna kuppiin
aloitetut listat
sitä aloittaa

että sitten olisikin yhtäkkiä saattanut valmiiksi
valmis

mihin?

Yöllä
on niin monia unia, että niistä voisi kirjan
ja huvittavinta unipäiväkirjasta sanahaulla
löytää kaikki ne unet
joissa hampaat irtoavat
ja tietenkin
unien tulkintaa keskustelupalstoilla
että mitä keskemmältä hammas irtoaa sitä läheisempi ihminen kuolee
suu täynnä verta ja hampaita,
sitä on ollut aiemminkin
ja yrittää miettiä
mitä silloin tapahtui
ja huvittaa tulkinnat impotenssista
koska seuraavassa unessa peniksestä irtoaa pala
mitähän Freud
sanoisi siihen

ja kuin ohimennen tyttö kirjoituksen lomassa
sanoo ai toi joo se tuli harpista
ja vilkaisee minua sivusilmällä
reaktio
reaktio?

basilika ei oikein kestä näin keskitalvella
mutta se juo
hetkessä

ja pitää opetella
pitää opetella
lukee ääneen luuihmisiä. mikä hassu suomennos se olisi. Luu ihmiset. Luuihmiset.
lukee ääneen vaan niin ettei ymmärrä kuka puhuu
miten kirjoittaa omalla kielellään?

aurinko
ja jää (mitä puhui Saara, että jää on muka huonossa kunnossa!?)
Ja on tyttö, vihdoinkin olen löytänyt tytön, jonka kanssa kävellä niin, että minunkin täytyy kävellä nopeasti, jotta pysyn hänen perässään. Huvittavaa.
Ja koira, joka on vauhko lumesta ja vapaudesta.
Ja aivan toisenlaista kuin eilen, kun oli tuuli
eikä kaulaliina riittänyt mitenkään sitä estämään
nyt tulee lämmin
auringosta
ja poskia kuumottaa kun sisälle
siitä tietää aina että on ollut ulkona.

eikä ole enää paha mieli, muista nukuttomia öitä
mitä niistä
mitä siitä jos puhelee seinille mitä siitä jos on pakko kävellä ympyrää
toisinaan
ja ympyrän sisästä pois

sitten voi lukea suunnitelmista uudestaan
ja voi olla järkevä.

ja nuha oli ihanan lyhyt. sellainen vain että hetken mutta on oppinut miten ei vaivu sen sisälle
vaikka olisikin vuotavat silmät.

eikä muista milloin viimeksi olisi ollut näin paljon lunta. näin paljon.

ja anna ternheim vain jatkaa.
laulamistaan. laulamistaan.
ainut taito, joka on niin kaukana omista ettei ole koskaan edes tajunnut haaveilla siitä. aina vain ihaillut

ja nämä on päivien kuvat. kuten huomata saattaa on mennyt paljon teetä. ehkä sen voimalla nuhakin on taltutettu. ja alakuloisuus.
ja ehkä alan ottaa mallia kävelytytöstäni ja pitämään siivouspäiviä ettei tarvitse käännyttää ystäviä ovelta vain sen tähden että on sotku, jonka sekaan ei kirjaimellisesti mahdu.

Today must have been one of the strangest days
I found a place where I could stay
And people say that it will kill me,
But they don't understand
People never do, but it makes sense to me
To be senseless to change my plans for you
-Anna Ternheim-

viikonloppuna luistelemaan! oi, luistelemaan ja luistelemaan!

tämä päivä
että on aurinko mutta ikkunan läpi ei näe tuulta
ja kylmä kun nousee peittojen seasta
kun on ensin puhunut ääneen
tummaa kattoa vasten kädessä koru

tärisee kylmästä
tärisee
siitä että on valot sammuksissa
ja puhuu ääneen
puheita
kaikki läpi alusta asti

ja aamut tulevat joka päivä aikaisemmin
sitten on kevät
ja kesä
ja syksy
ja talvi taas

mutta aamut tulevat nyt aikaisemmin
nyt on se aika
eikä pitäisi miettiä eteen päin
yhtään
vuosissa tosiaankaan

ja tyttö soittaa laivasta

kun voisikin
vain mennä meren yli
noin vain.

ja on pimeä
ja unessa aina samat paikat
lumikinokset jotka katoavat ja on vain lumikola
ja märät mukulakivet
kala jota luulee ensin teurastetuksi valaaksi
gradu joka on näytelmä
näytelmä joka ei ole valmis
mutta se jaetaan silti

vuorosanoja, vuorosanoja
millainen kirja siitä tulisi
kun puhuisi vain mustille seinille.

Tänään olen vain lukenut
ja sitten aina nukkunut pätkän
ja taas jatkanut lapsen psykologisesta kehityksestä, keskilapsuudesta, nuoruudesta
aikuisuus vielä kahlaamatta.
ja sitten kolahti luukusta levyt
Anna Ternheim on mun nyt.

ever since I was eight or nine
I've been standing on the shoreline
always waiting
for something lasting
-Anna Ternheim-

Ja olen juonut inkiväärisitruunateetä
kyllästymiseen asti äidin flunssateetä
ja muistaa sen illan
keväästä jo
kun luulee kävelevänsä niin ettei tiedä
mutta sitten oven jälkeen ollaankin varmoja että tulen
ja tee on inkiväärisitrunaa sielläkin ja me istumme sohvalla
vastatusten ja hän sanoo parempi minun mennä ja minä sanon etten että minä päätän nyt
ja hän hymyilee ja
seuraavana aamuna me kävellään auringossa ei vielä tarpeeksi terve metsään vaikka
kirjakaupassa sanoo pidän juuri tästä näin
että on helppoa
ja minä sanon ruumis muistaa

myöhemmin on kesä
ja meillä aikaa viisitoistaminuuttia ehkä
mutta kuinka kauan siihen tarvittaisikaan
bussissa näkee nunnan ja vaihdetaan pari sanaa
ja seuraavalla kerralla
erotaan sillalla eikä mikään mennytkään niin kuin kuvitteli

From early March till late in May
Farewell for now, farewell for now
- Anna Ternheim-

vuosi sitten
oli toisenlainen maisema
ihan
toisen
lainen

jotenkin olen taas saamaton
ja siksi kai flunssainen
jos osaisi tehdä asioita silloin kun ne pitäisi tehdä eikä lykätä lykätä lykätä
niin sitten ei stressaisi yhtään ja sitten ei tulisi kipeäksi.
nyyh.
minusta tuntuu että saamattomuus on tämän ajan sairaus
jotenkin tuntuu että hyvin monet ihmiset lähipiirissäni potevat toisinaan tätä saamattomuuden tunnetta
sitä vaan miettii että miksi
että ei meidän vanhemmat tai isovanhemmat olleet saamattomia
eivät ainakaan myönnä sitä
tai jos olivatkin, he olivat sitä tarkoituksella. otettiin rennosti hei kun otettiin.

voin hyvin kuvitella että viidenkymmenenvuodenpäästä me
oi,
me saamattomat
kerromme lapsenlapsillemme saamattomuudestamme
silloin kun äiti ja isi oli nuoria niin kuule kaikki oli niin saamatonta
tuntuu että koko yhteiskuntaa vaivaa sama tauti
että mitään ei saada aikaan
että kaikki vaan junnaa paikallaan ja puhutaan ja puhutaan että tätä pitäisi tehdä ja tähän puuttua mutta lopulta mikään ei muutu

miten meistä on oikein tullut tällaisia ja mihin päin kehitys on menossa?

voi tät nykyaikaa.

21.2 Jotenkin harmaan oloinen päivä.

20.2 Mun ihana ystävä oli ja oi! tehtiin hyvää ruokaa( jota riittää mulle ehkä koko ensi viikoksi)

taistelen flunssaa vastaan
eilen pölyisen teatterin jälkeen oli olo sellainen kuin aina ennen flunssaa
ja tänään se on vain jatkunut
kun vieläpä piti mennä jatkamaan mokomaa siivousta

erikoista mistä teatterin yhteishenki syntyy
omassa ryhmässäni (sanon omassa, vaikka ei se millään lailla ole minun) me ollaan kaikki ja vappunakin vaan rakennettiin lavasteita ja voi, ei tuntunut yhtään kamalalta sinne mennä
mutta tuolla,
minusta tuntuu että olen siellä vain töissä
että en ole tavallaan valinnut juuri sitä teatteria
enkä kuulu siihen ryhmään mitenkään, eikä minua oikeastaan kiinnostakaan kuulua
ja siksi tuo siivoaminenkin on aika vastenmielistä
jotenkin kiltin tytön velvollisuudentunnosta siellä nyt kahtena päivänä olen
vaikka on siellä puhdikkaampia äitejäkin jotka eivät koskaan ole olleet teatterilla
niin

mutta taistelen siis flunssaa tai pölyallergiaa vastaan
ja menen tuulessa ja tuiskussa joogaan
vaikka ei se oikeastaan enää niin tuisku edes ole
vaikka kolikko sanoi ei, älä mene

ja taas soi nettiluennot
ehkä olen jo kuunnellut nämä
tai sitten lukenut

kyllä. olen jo kuunnellut tämän. nyt olen varma.
ehkä juuri edellisen blogimerkinnän aikana.
tai kun etsin tietoa siitä miksei pitäisi joogata täydenkuun aikaan
tai kun etsin avoimia työpaikkoja Norjasta
mutta eihän minun alani työpaikkoja ilmoitella missään
luulen että minun pitäisi vain mennä uuteen maahan ja
aloittaa vain siellä. terve, minä tulin ja onko teillä töitä?

ja unessakin on poika jostain vuosien takaa
niin kuin lapsena oltiin
mutta puhe oli erilaista

ja tekisi mieli jotakin suklaankaltaista.

ystävä on ollut
ja tajuaa että kun on ystävä tai toinen
että sitten jääkaappi ei olekaan tyhjä

väsyttää
kaikki se teatterin pöly
ja jotenkin omituista
kun katsoo valokuvia
valokuvaajan ottamia
sieltä missä on itsekin ollut
niistä ihmisistä jotka on itsekin nähnyt
ja tulee sellainen olo
kuin
lukisi jonkun toisen päiväkirjaa
ja sitten tekee mieli deletoida kaikki
mikä viittaa itseen
kadota
se tulee aina sellainen katoamisentahto

ja miettii kuinka monta numeroa
voisi muistaa ulkoa
ei ole helppo opetella tuhansissa,
helpompi kymmenissä
eikä kukaan ymmärrä mistä on kyse

unessa
ollaan matkalla australiaan ja italiaan
ja oudot kaupungit, bussiasemat, lentokentät
ja sitten vaihtuu vaihtuu toiseksi kauhistuu

kädet pakkasesta
opetan teinitytöille vauvojen leikin
ja miten hölmistyneet naamat
miten oudolta tuntuu romanttisia kohtauksia kahdelle tytölle

että nielaisisi
juuri sellainen.

19.2 Pakkasta!


18.2 Kukkalähetys!


17.2 Teatterikerho


16.2 Ei tuu lämmintä vettä.


15.2 Kyläkoulun ikkuna.

14.2, me luistellaan pienten lasten ja perheiden kentällä, ympyrää, ympyrää.

kukkia!

tää miettii että miksi ei voi lukea samaan aikaan kasvatuspsykaa ja kuunnella luentoa
siihen ei keskittyminen riitä, miks?
tää on tänään tiskannut, laittanut ruokaa, syönyt, ladannut kuvia, musiikkia ym ym samaan aikaan kun luennot pauhaa taustalla
mut älkää kysykö mitä mä niistä muistan
"mikä merkitys oppilaan vahvuuksien tunnistamisessa on opettajan työssä, minkälaista palautetta opettajan tulisi antaa, mikä merkitys on itsearvioinnilla, johtaako se ajatukset asioihin jotka eivät olekaan toivottavia..."
persoonallisuuserot
jaa-a jaa-a

tää sai eilen kukkalähetyksen. siitä ollut tohkeissaan niin. oli työn jälkeen tullut puhelu ja luuli että se on järjestöstä johon ei jaksanut ottaa nyt kantaa kun ei ehtinyt kokoukseen
soi uudelleen, hiljensi,
äh, en jaksa sanoa ei, haluan vain olla rauhassa, hoitakoot nyt ilman, en minä tiedä
mutta sitten
ovikello soi
ja pelkäsi
kauheasti kuka siellä
katsoako ovisilmästä? ei ollut edes kuin pitkä paita sukkisten päällä, kuka siellä nyt!
avaa ja siellä on mummo
mummo kädessään kukkapaketti
("oikeudenmukaisuuden toteutuminen, empaattisuus, kannustaminen, hyvän opettajan tehtävät - ei poikkea kun ajatellaan päiväkoti-ikäisiä)
"Sinulle olisi kukkalähetys, ole hyvä, olen yrittänyt tästä pari kolme kertaa soittaa"
"ahaa..."
ja minulla on suu auki ja sitten avaan kortin ja siinä sanotaan suomeksi
kaikki
ja minä tiedän keltä se on
ja minä revin paketin auki
ja on tuppaaneja ja minä en ole koskaan saanut kukkia
aikaisemmin
paitsi silloin kun mies oli täällä ja osti auringonkukkia
ihan hirveän paljon auringonkukkia ja minä vain nauroin
ja nyt minä vain nauran ja itken sitten ja nauran että minulle vain tulee kukkia
toiselta puolelta maapalloa
ja sitten en pysty enää lukemaan personaallisuuden kehityksestä
enkä mielisairaalasta

ja aurinko on ollut tänään pilviverhon takana
koko päivän
ja minä sisällä
enkä mennyt kylmään kylmään yli kakskytviis
ja pitäisi siivota kun tulee ystävä kylään yöksi
pitäisi siivota ja järjestää ja kaupassa ja ruokaa ja
mutta minulla vain nonstoppina kasvatuspsykan luennot
ja tuntuu ettei ole tehnyt mitään

tulee hämärä. ihmiset toppautuneet kaduilla.
"lapsen taito hahmottaa omia tunteitaan kehittyy läheisissä vuorovaikutussuhteissa"
ja tulkintasäännöt

Jotenkin
olisi sellaiset väsyneet silmät että voisi
mennä nukkumaan, ei tiedä ottaako patjan lattialle vai yrittääkö sänkyä,
päättänyt ostaa sellaisen japanilaisperäisen

eikä jaksa ladata valokuvia vieläkään
jotenkaan ei jaksaisi

sitä on istunut koko päivän jossain
aina viimeiset sivut kiireellä luettuja
jos olisin tentaattori kysyisin aina niistä
viimeisen kappaleen puolivälin sivuista
oikein sana sanalta vuosiluku vuosiluvulta
piruuttani
niin kuin tyttö sanoo että hän oli juuri sellainen oikein tiukka ja pirullinen
minä sanon, minä en, minä juuri päinvastoin niin että pikkutytöt tulee kuiskuttelemaan, että me pidetäänkin bileet, ethän kerro, ethän, vaikka kenelle minä kertoisin kun minä olen vastuussa.
ja lupaan kysyä rehtorilta saako lasiovet aukaista,
edes kerran.

ja eilinen kuvotus on tiessään
koska tänään on pilvinen sää
ja kuten tyttö jo kirjoitti taivas ja kuunsirppi ohut, kiinnittävät huomiomme
eikä minulla kameraa
eikä kamera ilman jalustaa edes saisi sitä
sinistä sinistä tummaa ja ohut ohukainen viilto vain kuusta jäljellä

minä päätän lähteä trans siperia junaan
päätän uuden paikan itselleni
sillä tavalla vain noin vain

ja kaikki tuntuu kaukaiselta
niin kuin siperia
yhtäkkiä niin mahdottoman kaukana
sekin aika kun ei ollut käynyt vielä missään saarissa
ei edes omalla merellä
kun matkusti junilla ensimmäisiä kertoja ensimmäisiä kertoja niin pitkiä matkoja
ja vaihtoja ja juna niin täysi että vaikka paikkalippu sitä istuu toisten rinkkaselkäisten kanssa lattialla siinä välikössä joka junissa aina on
kun on kuva kesästä ja kummallakin kirja
ja sitten kirjoitettiin listat päiväkirjojen väliin
niistä asioista joita haluaisi vielä tehdä
ja siellä on islanti
siellä on grönlanti
ja tulentekeminen

ja yhtäkkiä sitä sytyttää jo takkaa niin kuin ei mitään
kaminaa
saunaa nuotiota
sitä on käynyt siellä mikä ei ollutkaan vihreä,
ainakaan talvella

ja miten kaukana
miten kauaksi kaikki taas menee
meri
että sitten kun ajattelee että vuorokausi lentokoneessa
mitä se olisi ollut viisisataavuottasitten

yöllä on hississä
ja hissi ei menekään perille
ja ystävä, jonka on tuntenut alle kouluikäisestä asti
saa puhelun ja minä kuiskaan pyydä nyt sitä apua sano ettei hissi toimi
mutta hän ei kehtaa hän ei halua nähdä sitä miestä, hän sanoo ja minä kiroan että
ei voi olla totta että nyt me olemme sitten täällä hississä
ja meidän pitää katsoa valokuvasta että missä kohtaa on hälytysnappula
ja sitten se soi mutta kukaan ei tule
se ei ole sellainen että ottaisi yhteyden jonnekin hälytyskeskukseen, kunhan pirisee

ja minä syön hirvenlihaa,
se on niin kuin söisi kirjolohta, vaaleanpunaista
eikä se oikeastaan maistu miltään
siellä on minun itärajatytön isä, se on sen isän hirvi ja minun kiwini ja minun itärajatyttö ja minulla vaaleanpunainen hirvenliha

ja mies näyttää eri, on eri, vaikka onkin minun. mutta unessakin minä tiedän että se on uni, ettei sitä voi sekoittaa. että toista ei tunne vielä niin että voisi sekoittaa
uniin.

ja on juhlia ja kaikenlaisia intiimejä tilanteita. jotka muistaa heti herättyään niistä mutta ei enää kun lähestyy seuraava yö. muistaa vain että oli paljon. että oli monia paikkoja ja paikkoja ja paikkoja ja ihmisiä ja yksi ihminen kaikissa läsnä.
että on läsnä yhtäkkiä ja sitten ei olekaan
ja haluaa nukahtaa jotta voisi

ja lähteä trans siperia junaan

ja haluaakin yksin. että opettelisi venäjän kielen ja sitten menisikin ihan yksin
istuisi vain ja tarkastelisi
sillä tavalla kun tarkastellaan
juhlissa joissa istuu seinää vasten ja tyttö sanoo sinä aina tarkkailet ja sitten kaikki tarkkailevatkin sinua
tai kirja edessä niin että kaikki luulevat se lukee
mutta sitten tulisi kuitenkin joku puhelias
sellainen että yhtäkkiä huomaisikin olevansa joukossa
niin siinä aina käy
yksin matkustaminen päätyy aina siihen että on ihmisiä
ohimeneviä tai pysyviä
niin kuin minä
kun istutaan siinä sen lammen rannalla ja lapset, ovatko he enää lapsia, yrittävät humalapäissään päästä lautalla keskellä olevaan telttaan
ja meillä on kummallakin kamera
ei samalla tavalla kuin sillon kun kysytään
että mennäänkö sisälle lämmittelemään
eikä kumpikaan tiedä mitä toinen tarkoittaa
mutta nyt me tiedämme
eikä minun oikeastaan tarvitse kysyä että tulenko minä sinun
vaikka silloin siinä kun minä solmin kengännauhoja ja on pakkasta
vaikkei sitä huomaa
tarvitsee kysyä
monta kysymystä sanoa onnellinen
mutta se oli silloin
ja silloin oli kaikesta tietämätön kaikesta
vaikka ohuet seinät olivat silloinkin
ja lukkoja tai lukottomia ovia
ja mummi sanoo ovenraosta että nyt
ei päässyt koskaan meidän leikkiin

ja minä painan pään alas ja yhtäkkiä me pysäytetään auto
ja kysytään mitä
ja minä
en osaa vastata
koskaan kun kysytään
lue,
lue minut niin sitten
minä kävelen takaisin jokaista asfalttitietä vaikkei sitä kirjoitetakaan enää niin
ja on vappu
ja ihmiset tuppautuvat amazing raceen
ja sitten on jo seuraava päivä
vuosi
ja vappu taas ja me kävelemme koko yön auringonlaskusta auringonnousuun
mutta shut up, it's just fucking
ja on kalastusaluksia ja kalastajia ja minä loputtomasti harjoittelemassa leipää
kunnes tulee tammikuu helmikuu
miten tottuneesti sitä sanoo talveksi vaikka se on suhteellista
ja minä heitän neljä minä heitän neljä
mutta se on edelleen sattumanvaraista

ja tulee yö
ja on pimeää ja minä juoksen ja miten nopeasti
varjot muuttuvat varjoiksi miten nopeasti katoavat niin ettei olekaan varma oliko se varjo
varjo vai ihminen
ja miten nopeasti taas piirteet takaisin ja kaksi
kävelemässä päinvastaiseen suuntaan eksyneet suunnista eivät seuraa
ja minua ei ole sinä yönä
hiljaa aamua merenrantaa
yksitellen

eikä silloin löydy ainoatakaan simpukkaa kun tahtoo tehdä merihevosen
mutta nyt
on talvi kun on tummansininen taivas ja kuunsirppi on ohut
ja kirjat ovat pöydällä, kaksi sänkyä päällekäin,
huomenna aamu
ja kyläkoulu
automatka kun ei ole enää pimeää

ja jossain päin maailmaa alkaa olla jo aamu
aurinko noussut
kahvia ehkä
eikä tarvita lumenkaatopaikkaa

Sininen on taivas
tai aurinko
tulee silmiin kun istuu pelkääjän paikalla
pysähdytään s-markettiin, jonka pihalla polttaa tupakkaa pojat
jotka ovat joskus olleet eskarissa

valo tulee
valo tulee jo kun lähdetään
kolmessa viikossa jo tuntia aikaisemmin
ainakin tuntia
ja pidempään
kun kävelee joogatunnille ei ole pimeää

sienipastaa
haluaa opetella miten se tehdään
niin kuin eilenkin
ja valo tulee

ja kuvotus
eikä tarvitse avaimia

tämä valo.
mutta ei ole sitä keittiötä
seinillä maalauksia höyryävästä kupista
seinällä kortteja joissa rivoja kuvia
ei sitä että voisi mennä valoisaan keittiöön teelle
että olisi keitto kiehumassa
ei niitten tyttöjen kotia enää
ei kenenkään niistä

valo

ja haluaako sittenkin vain pois jotta ei tarvitse selittää?

muistaa jotain

tähän vuodenaikaan
lähdettiin kohti jäätä ja lunta ja sitä saarta jonka kielestä näki unia
tähän vuodenaikaan oli vielä poika joka oli juuri saanut paketin
ja sitten yhtäkkiä
kaikki toistuu
toistuu niin kuin olisi unta mutta se ei ole
mitään siitä mitä nähdään öisin
ja sanoo itselleen siinä hiljaa kun seisoo hissin ovella että
ei voi enää tehdä tekemättömäksi
mitään
että ydin
on se ettei voi

sama valo
me ollaan samalla leveyspiirillä

haluaisi kysyä
että jos on varma
että jos on ihan varma ettei tahdokaan menettää
sitä että on valo ja että se tulee tietystä kulmasta
että yhtäkkiä on ihan varma kun on uudet kuulokkeet sellaiset joiden kanssa voi juosta
ja Janet Frame, silti Janet Frame
niin pitäisikö olla hiljaa? odottaa että valo muuttuu
että sitten muistaakin jo kesän
ja kesän jälkeen syksyn sen kun on laivoja
erilaiset satamat ja junalaiturit ja lopulta aina
lopulta aina lentokoneet

jos päättääkin
että tahtoo kirjoitta
jos päättää sanat sillä tavalla
että ne voi olla auki
että voi tarkoittaa että tahtoo ja ei tahdo ja sitten jatkaa kuitenkin
vaitioloa niin
ettei
ole enää keittiötä jossa hautuu tee valo
leveyspiirit päinvastaiset

unessa lentokoneiden on pakko
pyörähtää ympäri matkustajien pää alaspäin
ja minä mietin että miksi
ja äiti sanoo että matka on pitkä mehän ollaan vielä maassa että ehei me ei olla lähimainkaan avaruutta että tämä on pieni kone ei tämä kulje yhtä nopeasti kuin ne joissa isot moottorit

pieni kone jonka kyydissä me
ja pakkanen
kun kävellään metrien korkuisten lumivallien välissä
puhutaan kaikki englanniksi joka ei kenenkään kieli puhutaan kaikki niin että olemme innoissamme ja minä vaihdan nukkumapaikan toisesta huoneesta Camillan viereen
ja alan taas juoda kahvia
ja syödä avokadoja
ja mikä onni kun yhtenä päivänä kauppaan on tullut appelsiineja.

ja aurinko tulee niin ettei näe kirjaimia
koko ikkunan leveydeltä
likaiset ikkunat aina auringonvalossa
patjanretkale lattialla makuupussi, imuri, säärystimet, tyynyt
sienipasta
jäljellä enää kaksi lasia joista pudottaa toisen
ja kolme uutta kirjaa,
Janet Frame ja Keri Hulme
tahtoisi sanat
tahtoisi sen naisen elämän, kun on erilainen ja syntynyt elokuussa
(niin kuin minä niin kuin minä!)
päättää ettei tahdokaan opettajaksi vain kirjailijaksi

jos eläisi sitä aikaa kun kaikki on uutta
eikä tätä kun kaikki on jo sanottu
ja sanoo ettei ole kiinnostunut runoudesta koska siinä onkin yhtäkkiä yksinkertainen, naiivi
juuri sellainen mitä ei saa enää olla
kun puhutaan Peteristä
ja ystävä sanoo että te näytättekin vähän samalta
ja minä melkein voisin punastua
niin kuin on sanottu kaikista heistä
aina
minä mietin kun lapset piirtävät naamioitaan
että niillä kaikilla on piirtäjän kasvot
ja heistä huomaa heti että kuka on ja kuka ei ja kenestä olisi ja kenestä ei
sitä valikoi sitä kiinnostuu
vaikka olisikin opettaja
jonka tehtävänä on olla objektiivinen
voiko sitä peittää?
sanoo ettei ole kärsivällisyyttä, ei minullakaan

kuvotus
menettää enää.

Tänään
oli sellainen päivä kun taas sai päähänsä
migreenin
ettei vain unohtaisi miltä tuntuu
toivoa ettei olisi valoa päivässä

mutta kun on niin paljon tehtäviä niin paljon
ettei olisi aikaa maata silmät kiinni tyyny pään päällä pimennetyt ikkunat, miten? ja pyykit ei linkoa vaikka kuinka
mutta sitten
on lääketiede ja lääketeollisuus
ja mikä helpotus

mutta nukkuu tämän yön lattialla, kiitos
ensi viikolla ostaa uuden sängyn
sillä on käynyt ilmi, että tuo sänkyrakkine
ei tee hyvää selälle, niskalle eikä päälle.
tervetuloa vaan siis yövieraat!

mutta päästään huolimatta on kirjoittanut tänään näytelmän
teinitytöille. huh.
siinä on kummituksia ja hautausmaa, kaksosia, hullu äiti ja kuolevia nukkeja.
tervetuloa katsomaan huhti-toukokuussa! roolivalinnat on jo tehty. koko näytelmän idea on siis lapsilta. ja rakenne. ja henkilöt. dialogi vaan on meidän aikuisten.

aikuisten. hui.

joskus kai sekin koittaa.
aikuisuus. mutta mistä
ja miten

huomenna on luisteleminen. vaikka järven jää onkin muhkurainen.
tahtoisin niin mennä ympäri järven terillä
tahtoisin niin vain kiertää järven kiertää kaartaa
mutta sitten kun se on muhkurainen ei sitä voi ja tulee vain vihaiseksi
niin me mennään vaan kentälle. mennään sitten kenttää ympäri. ja tärkeintähän on että ollaan yhdessä, kikatetaan ja kikatetaan ja meillä on niin paljon asiaa että tunnit menee ja sittenkin unohdan missä kohtaa on kauppa!
ja onko kestovärjätyt ripset ja kulmakarvat liian tummat?

ja ystävänpäivä on. ystävänpäivä rusettiluistelu sen muistaa
silloinkin mentiin ympäri ympäri kenttää
ja oli niin paljon asiaa että tunnit ja sitten oli kahvilat ja koti ja tiesi pianoa soittavasta pojasta ja toinen tiesi siitä joka otti kuvat.

mutta nyt ystävänpäivä on jo siellä missä toinen nukkuu teltaassa ja on päättänyt että soittaa. on päättänyt jo monta päivää sitten että tänään soittaa. kun minulle on ilta melkein yö ja toiselle on aamu kun hypätään taas pyörän satulaan.

ja hymyilee, hymyilee vaan. tälle unelle.

kuvatkin

12.2 Kun käy nukkumaan voi pitää kiinni valaanpyrstöstä.
11.2 Tuliaiset.
10.2 Paluu. Paluu. Paluu.
9.2 Auckland.
8.2 Pianoranta :)

7.2 Goat Island. Kuumaa ja meri lämmin uida, kilometreittäin jonoa uimaan kalojen sekaan.
6.2 Lentokoneessa Etelä-Saari jää.
5.2 Truman trade. Matkalla metsää, puut valtaisan korkeita.
4.2 Iltanäköala miljonäärin badgelta Punakaikissa.
3.2 Lake Mahinapua ja illallinen.
2.2
1.2 Mount Cook.
31.1 Ennen häitä miesten puolella.
30.1 Gore Bay.
29.1 Kaikoura. Mustadelfiinilauma toivotti meidät tervetulleiksi.
28.1 Matkalla etelään.
27.1 Puutarhapuisto Nelsonissa.
26.1 Luonnonsuojelualu, Nelson Lake.
25.1 Tyypillinen varoituskyltti. Kiwit tarttee muistutuksen ettei vanhusten ja lasten päälle saa ajaa :)
24.1 Nelson. Leijafestari.
23.1 Japani.

takaisin

kolmelta voi herätä yöllä koska toisella puolella maapalloa se tarkoitta jo iltapäivää kello kahta
ja on hyvä olla hereillä kuudelta
kun on vielä pimeää ja ulkona pakkanen

vaikka onkin jaloissa niin
että voisi hypätä vastakkaiseen suuntaan menevään bussiin olla taas lentokentällä
lentokentillä
palata

ja äiti sanoo isi sanoo tervetuloa kotiin.

ja me kuunnellaan uudestaan ja uudestaan samaa kappaletta
jonka Kiwimies on saanut tytöltä jonka nimen voi sanoa alusta tai lopusta

"Right birds can fly so high
And they can shit on your head,
And they can almost fly into your eye
And make you feel well scared
But when you look at them
And you see that they're beautiful
That's how I feel about you
Yeah that's how I feel about you"
-Kate Nash, Birds-

ja ensin minä ajattelen sitä tyttöä
ajattelen että hänkin ajattelee. että jos on saanut laulun niin on pakko ajatella.

mutta nyt kotona se kuulostaa vaan meidän automatkalta
kuulostaa siltä kun on Pianoranta.
sade tulossa ja minä juoksen meressä teen simpukoista merenhevon
niin kuin

miten palata

miten?