vielä muistissa miltä
jaffa maistuu kun
mutta sain vigdikseltä tekstiviestin
että tapaamme joku toinen päivä
ja lentokoneitakin menee
toinen tulee montasataakilometriä
ja sitten toinen vain
i feel a bit sick
do i disgust you
ja sitten oksentaa ja oksentaa ja oksentaa
puolitoista vuorokautta niin
että lattiat ja vuoret ja auringot ja ikkunat ja kello
pyörivät eikä tiedä onko kello kolme kuusi vai yhdeksän

ja seuraava päivä menee nukkuessa
makuupussissa
ja kuinka surulliseksi tulee
siitä että on suunnitelmia
kun on pyytänyt kolme peräkkäistä vapaata
mutta sitten pitääkin nojata valkoiseen seinään yrittää pitää silmiä auki edes sen verran
vielä kerran
eikä jaksa yhtään yhtään ei jaksaisi

mutta minun jälkeeni on tullut vielä kolme
ja minua ennen yksi
joten kai voimme puhua jonkinlaisesta vatsatautiepidemiasta
ja minun lomani loppuikin lyhyeen
täällä minä taas
aamupalaa heikoin jaloin
kun oveen koputetaan kolmelta yöllä että minä oksensin
ja minä sanon voi kulta
minä menen aamuun
eikä haittaa yhtään
että loma ei jatkunut
koska ulkona sataa ja puolet pilalla jo muutenkin
usva aina vuorien yllä
ihmiset tulematta
kaikki taitavat taas kerralla
ja huimaa kun astelee hymyilemään
koska vatsassa ei juuri mitään
mehukin maistuu siltä mikä tulee ulos

ihastuttavaa lukea millä tavalla vatsahapot kulkevat

kunpa tämä loppuisi jo
ja olisi taas
hyvä
tasapainoin.

loma paluu

Reykjavik
oli
täynnä minun ihmisiä
aamulla pienessä keittiössä
ja sitten oli jalat
ja kuinka melkein itketti kun Camilla
minun ympärillä ja minä hänen
ja illalla
isommassa
olohuoneessa
minun karjalanpiirakat ja Magalien suklaa-appelsiini kakku
ja meidän lasagnet ja salaatit ja miten
kaikki nauroivat
ja gammel dansk siinä samassa kun luemme uutisen että michael jackson on ehkä kuollut
se oli ehkä silloin

Magalie ja minä samassa pienessä sängyssä
ennen pientä keittiötä
ja banaanileipää ennen pientä keittiötä
ja sitten Magalie ja Camilla ja minä kaikki kolme siskonpedissä
isommassa olohuoneessa
auringonlaskun jälkeen jota ei näe koska on korkeita puita
ja kattoja
niin kuin Espoossa minä ajattelen

ja sitten aamu kun vielä nukutaan ja
Camillan pyörästä on puhkaistu rengas
ja minä raahan sitä ja Camillalla Georgen pyörä ja sitten Georgen pyörä minulla
Laugavegurin läpi autoissa ihmisiä hymyilemässä vaikka minä pyöräilen
koska on vain niin vähän niitä
jotka pyöräilevät
eikä edes pyörätietä
ja pyörä niin iso että on vain seistävä
ja sitten couch surffari lähtee
kun ei pesekään pyykkiä
ja minä juon kahvia kahvia kahvia
vaikka se on mustaa
ja oli jo edellinen päivä
ja loman viimeinen päivä nyt
niin että on lähdettävä kahden tunnin päästä
viimeistään että joku auto pysähtyisi ja joutuisin takaisin
pohjoiseen
ja
kuinka hiljaa menee ovi kiinni aina siinä on avain
ja kun sitten kaikki kolikot sängyllä neljää eri valuuttaa Oliver
heittää pallon huoneeseen
ja minä nauran
ja voisin olla
kun auringonvalo vain tulee ja tulee ikkunasta
niin lämmin ja on kaikki
silmät kiinni auringonvalossa
kädet kädet minä sanon kuinka paljon voi
vain ettei sano mitään

ja bussi meneekin parakkiin keskelle ei mitään
ja kuski nauraa olisit heti sanonut että liftaat
ja hän vie minut juuri siihen missä paras paikka
ja kun minä nostan peukalon
(koska keskiviikon rekkakuski ei kulkenutkaan perjantaina takaisin)
pysähtyy mies alumiinitehtaalta ja vie minut Akranesiin
jossa kaksi autoa ajaa ohi mutta kolmas pysähtyy
ja lyhyt pullea mies, nainen punainen pinni punaisessa tukassa
matkalla Böndulosiin, jossa mies soittaa kitaraa bluesfestareilla
ja me pysähdymme Borganesiin jäätelölle ja myöhemmin vessaan
ja ensimmäinen auto Böndulosissa pysähtyy ja kaksi miestä nauraa kun kapuan takapenkille
ja he eivät olekaan islantilaisia vaan puolalaisia ja ovat ajaneet aamukuudesta autoa
lentokentältä ja he puhuvat kuinka bensa on kallista ja toinen tahtoisi takaisin Puolaan jo
ja minä en suostu laulamaan mutta he vievät silti minut Akureyriin asti ja bussiasemalle
josta viiden minuutin päästä lähtee viimeinen bussi
ja bussikuski lupaa jättää minut Krossiin, siihen jossa tiet erkanevat
mutta unohtaa
ja niin minä menen Húsavíkiin
ja kuski vie minut takaisin pihaan asti
minun ikiomaan konttiin
jossa on lämmin koska on ollut aurinkopäiviä

ja miten täydellinen loma
miten täydellinentäydellinen
niin ettei tiedä uskaltaako enää mennäkään toiste
kun toiset ovat lähteneet jo australiaan kolmeksi viikoksi
ja toinen itään ja sitten tanskaan ja kroatiaan
ja toinen länteen
ja yksi siellä vielä
ja sitten on tietysti ne kaikki jotka asuvat siellä aina
mutta ei kaikki samalla kertaa
ei enää yhdeksälle illallista
ja voiko
saada kyytejäkään yhtä helposti aina
että ihmiset vain pysähtyisivät ja ottaisivat tällaisen pienen tytön
jonka ei kannattaisi yksin niin kuin puolalaiset sanoivat
mutta he olivatkin puolalaisia

mutta viikon päästä olisi Vígdis
joka tapaisi minut silloin
ja miten minä sitten osaan
istua jossain kahvilassa hänen kanssaan
joka on kirjoittanut kauneimmat kirjat
vaikka onhan Märtankin kirjat
ja Peterin ihan eri tavalla
ja mihin kirjaan minä saisin hänen nimensä sitten
vai onko sellaisilla edes väliä että on jonku nimi jossain

ja sitten minulla on karttakin
kuumiin lähteisiin
salaisiin
sellaisiin joissa ei käy ne
jotka käy täällä
aamiaisella ja busseistaan töllistelemässä vesiputousta
kaksi minuuttia

ja voi miten minä
siellä rekan sänkypaikalla kun auto tiellä pomppi pomppi
miten nauru
kun me siinä eteisessä vastaheränneet ja vastaheränneet
ja toiset aamiaisella ja sitten kahvia kahvia

miten kahvistakin voi tulla sellainen
ettei se ole vain kahvia
että merkitys
siinä kun on kylmä ja lumi ulkona ja tummasilmäiset lapset ikkunan takana odottamassa
että tultaisi leikkimään
mutta meillä on vain kahvia
ja lämminvesi joka loppuu
ja
jäätä jäätä

sitä vain muistaa
kun on aamulla se hetki
että kaikki on jo syöneet ja tiskit on
laitettu
ja voi itsekin ottaa mysliä ja surmjölkiä ja
kahvia

ja nyt minä vain katson aurinkoon
joka on tuulessa
ei niin että olisi koskaan mikään bikinikeli että koskaan tulisi hiki ellei juokse tai imuroi
ja menen
vesiputouksen reunaa
mustalle hiekalle
sinne missä tuuli käy
mutta valo että voisi maata
ja avata tove janssonin kesäkirjan
ruotsiksi.

ulkona on niin lämmin sää
että tulee kuuma
kun kävelee uusia katuja
kuin turisti kartan kanssa
ja vihdoin ovi jossa iso kyltti joogasta

tiistaina tapaan Didin
meditaation merkeissä.

enkä ymmärrä miten mikään uni ei riitä
siihen että silmät eivät olisi väsyneet
vaikka valoakin on koko ajan
niin paljon

ja pääsiäisloma
huomisen jälkeen.

loma,
jonka jälkeen kaikki kokeet.

Emiliana
it's not fair to say we wasted time
in my view we just used it all up

syksys

iltaisin tuntuu sellainen tuuli
tai ei se ole vain tuuli se on myös tuoksu
sellainen tietty, joka tulee aina syksyllä
ja lauantaina minä sanoin ystävälle, että hassua
että kesä on alkanut vasta nyt

sehän olikin viimeinen kesäpäivä.

mutta minä pidän syksystä
kaikista eniten ehkä
sillä ei ole kuumaa eikä kylmää ja minä taas puhun säästä koska minä rakastan säästä puhumista. eikä siinä ole mielestäni mitään pahaa, eikä se ole täytettä. se on merkittävää.

näin unta että matkustin junassa isossa porukassa, olimme tulossa Venäjälle ja venäläinen mies tuijotti minua ja lopulta alkoi puhua, ja minä vain kohauttelin olkapäitäni sillä en ymmärtänyt mitä hän sanoi, mutta hänen vieressään seisoi kaksi miestä, jotka puhuivat ranskaa ystäväni kanssa ja sitten venäläinen mies kysyi huonolla englannillaan olemmeko ulkomaalaisia ja aloimme puhua englanniksi.
ja keltaiseen sadetakkiin pukeutunut tyttö puhui tämän miehen kanssa pitkään vihreällä niityllä. kun muut ihmiset leikkivät sammakkoja.

haluaisin aloittaa liikkumisen.
samalla tavalla kuin kodin siistinä pitämisenkin.
mutta eilen lysähdin keittiönpöydän ääreen ja totesin ääneen
että ei
minä vain en ole sellainen ihminen
joka tiskaisi heti syönnin jälkeen
joka laittaisi tavarat oikeille paikoille
ei,
se ei onnistu toden totta minulta
olen liian laiska sellaiseen
ei,
minä en jaksa näitä käytännön askareita.

ja sitten makaan koko illan valittaen ettei ole mitään tekemistä
niin kuin valitin äidille aina lapsena
soitin, heti koulusta päästyäni äidin työpaikalle, äiti, mitä mä teksisin.

kunnes lähdin kirjastoon seikkailemaan ja kohtasinkin siellä sattumalta ystävän, jolle olin aikonut soittaa, mutta en soittanut sillä luulin hänen olleen ulkomailla. mutta sieltä hän käveli, syli täynnä kirjoja ja elokuvia ja levyjä
ja sitten olisi ollut tekemistä illaksi
mutta kuten jo arvasin,
siinä tilanteessa, että kun joudun menemään kirjaston sulkeutumisen takia takaisin kotiin, en enää jaksa lähteä sieltä mihinkään

paitsi että
kävin kaupassa ostamassa sipsejä
joista tuli huono olo

ja opin yöllä pelaamaan shakkia
ensimmäisen kerran.

leirit on ohi
onnellisesti
jo eilen
nyt on palapeli parvekkeella
ja tänään lomapäivä
yhteinen loma päivä ei mitään tehdä päivä

ensi viikolla
minä aloittaa
siivoamaan kirjoittamaan opiskelemaan lukemaan esseitä

mutta tänään
yritän unohtaa unet joissa murhaaja muuttui limaiseksi karkiksi
joissa sekoitin kassakoneen
joissa taas mummin talo ja piilot
vanhoja luokkakavereita ja viisi tuopillista olutta

katsokaas
minulla on B vitamiinin puute huulissani

levotonta minun vatsani sisällä ja kaulani sisällä
ei enää lapsia jotka soittavat ukkonoaa niin monta kertaa että
ei enää sitä joka hokee sitä simpsonien tou
niin monta kertaa että
ei enää vuoleskelua ja vaarallisen näköisesti puukkoja ikkunasta ulos
autistista poikaa joka puhaltelee päälleni sanoo päivällinen
ei adhd poikia ei sitä joka sanoo kaikkeen ei ei kiinnosta ja kolme ja puoli tuntia ennen kuin suostuu pyytämään ensimmäisen kerran elämässään anteeksi
ei ampiaisia hämähäkkejä lukkeja korentoja pistiäisiä kovakuoriaisia itikoita
ei kikatusta hysteriaa ruisrääkkää satakieltä pullohaikaraa hihasta repimistä kaatosadetta hävittäjäkoneita eläinleikkejä mafioosoa iltasatuja aamusatuja soijaa uintivalvontaa tiellä kävelemistä jonossa koska päästään kauppaan matojen laittamista kalan irrottamista komentamista väsymystä palelemista hikeä siivoamista siivoamista
niin
nyt on niin hiljaista niin hiljaista ja lapset yhä niin että minä puhun niistä vielä niin pitkään ja paljon ja aina uusia

ja niin paljon että ehkä menen talvileireillekin ehkä haluaisin

ja syksyllä alkaa uusi koulu
tai pääaine
kirjoittaminen
ja sitä ennen pitäisi ehkä taas vähän kirjoittaa
että voisi sanoa kirjoittavansa
että voisi sanoa minä
oikeassa paikassa minä
että voisi

hyvä mieli kun tänään soitti minulle
tyttö
ja pyysi jos lukisin hänen tekstinsä
minulle. minua pyydetty. aina yhtä hyvä mieli.
luottamusta.

olemassa on. ihmisiä.
ja kaikesta katkeruudesta huolimatta sitä töytäisee itseään ja sanoo
höpsö
kyllä kaikki ovat olemassa
kaikki ovat nyt vain kesälomilla ja töissä ja kotipaikkakunnillaan
mutta olemassa
eikä ketään unohdeta
ei ketään unohdeta noin vain
ei edes unissa
joissa autoja ja teitä ja matkoja ja etäisyyksiä

hmmm. niin totta.