Ehkä minun olisikin pitänyt tehdä vuoden kuvaprojektista omakuvaprojekti
kun en osaa kerta kantaa kameraa mukanani yliopistolle tai kirjastolle tai juomatehtaalle tai kauppaan tai ylipäänsä edes kadulle. sitten on jo ilta ja on vain omat väsyneet kasvot ennen suihkua. tuntuu hyvältä tulla kymmeneltä illalla koulusta kotiin. tuntuu että on tehnyt jotain
vaikka todellisuudessa opintopisteet eivät kerrytä mitään sellaista mikä missään näkyisi
ja ja ja
listaa voisi jatkaa ikuisesti

mutta sitten on kirje ystävältä joka asuu toisessa maassa ja joka istuu samalla tavalla pöydän ääressä kuin minä. ja on nunna joka sanoo että meditoi vaikka kolme minuuttia kerrallaan että ei sen tarvitse olla sen kummempaa ja että maailma on muuttumassa. hän sanoo että sen. että maailma on ja ihmiset
että uskoisiko sitä?
uskoisiko sitä sittenkin?

Lynch

Te kateelliset
David Lynchin ystävät
minä
tapasin hänet tänään. Hän oli nimittäin islannissa
lanseeramassa transendentaalista meditaatiota

ja oli pettymys
koska koko tilaisuus oli lähinnä mainos ja Lynchkin kuulosti aivopestyltä
amerikkalaiselta myyntimieheltä.

Vaikka hyvä tarkoitus ja arviolta 1200 ihmistä kuuntelemassa
kuinka muutos saadaan aikaiseksi
silti sitä vain miettii
kun kyse ei ole vain siitä että ihmiset alkaisivat meditoida
vaan lähinnä siitä että he maksaisivat siitä että saisivat välineet meditaatioon
eikä mitään pikkusummia
ensi alkuun meille jaettiin lappu jossa oli kruunuina 100 000
hintana
(eli n. 600 euroa tän hetkisen kurssin mukaan)
ja käsittääkseni aloituskurssi

jos nämä ihmiset uskovat että tämän meditaation avulla saadaan aikaan parempi maailma
ja he haluavat muuttaa maailman paremmaksi, miksi ihmeessä he rahastavat ihmisiä sillä ja siten karkoittavat aika suuren osan ihmisistä tämän ihmelääkkeen parista?
eikö kaikista järkevintä olisi antaa opetusta ilmaiseksi. varsinkin, jos Lynchiin on uskomista ja oppiminen kestää yhden tunnin ja voi kuinka helppoa se onkaan! valo vaan tulee aaltoina ja kaikki on auvoista iloa ja onnea.

itselle meditaatio on lähennä pinnistelyä, taistelua
kuin kiipeämistä viimeisillä voimilla vuorenhuipulle
että tietää että siellä huipulla on huikea näköala
ja että tuntuu hyvältä kun on päässyt sinne
mutta että se ei suinkaan ole helppoa
vaan tekisi mieli lopettaa kesken
kääntyä takaisin ja juosta alamäkeen.

enkä usko että olen ainoa
jolle puolituntia paikallaan istuminen, ilman ajatusten vaivaa
on vaikeaa.

ja oli hassua
että juuri ennen luentoa
kirjoitin päiväkirjaan yrittäväni pitää lupauksen
että teen hyvää, tai en ainakaan tarkoituksella pahaa
ja että tahdon negatiivisuuden pois
itsestäni
että yritän kovasti muuttua siihen suuntaan.

ja sitten luin kirjaa, jossa kerrottin ideoista
miten ideat tulevat samaan aikaan
keksinnöistä
miten monet ihmiset itseasiassa ovat keksineet samat asiat samaan aikaan
(evoluutio, kello, sähkö)
ja miten kirjallisuudessakin
samat ilmiöt, samat ideat
samaan aikaan
ja miten tunnistin oman pelkoni
että oma kirjani tullaan jo julkaisseeksi ennen kuin minä
että niin voi tosiaan käydä
että joku ehtii ensin!

ja että sitten luennolla juuri nuo samat
että samalla tavalla kuin positiiviset ajatukset
myös negatiiviset vaikuttavat
totta kai, sanon minä
minä ainakin imen hirmuisen helposti toisten mielialat
ja ajatukset, miten helppoa on lähteä siihen kierteeseen
kun joku alkaa ajatella pahasti jostakusta, miten helposti sitä itsekin löytää sitten vikoja
ja että kun moni ihminen ajattelee samaan aikaan jotakin
se voi todellakin
vaikuttaa.
että me voimme vaikuttaa ajatuksillammekin.

tiedä häntä.
mutta ei kai siitä haittaakaan ole. että yrittää. teoillaan ja ajatuksillaan, koko kehollaan olla hyvä. itselle ja kaikelle ympäröivälle.

ja mikä sitten onkaan hyvää tai oikeaa
se ei kai ole mitään sellaista mitä voidaan allekirjoittamalla papereita päättää

minä luulen vahvasti että se on tasapaino.

jos miettii miten kaikki täällä luonnossa toimii
se on aikalailla tasapainoilua (toisaalta maailma pyrkii kohti epäjärjestystä opin fysiikan tunnilla yläasteella)

ehkä maailma onkin vain
näiden kahden voiman taistelu
epäjärjestys tasapaino
ehkä jumala onkin tasapaino
ja saatana epäjärjestys tai jumala epäjärjestys ja saatana tasapaino
tai ehkä ne kaksi eivät ole vastakohtia vaan yksi ja sama
vain kaksi eri puolta
kun kääntää
niin kuin pallo
atomi

että voi olla kiltti tuhma kiltti (kiitos heidi lanseerauksesta)

että kaukaa kaikella on tarkoitus ja järjestys
niin kuin elokuvassa nimeltä Baraka
ihmisetkin liikkuu niin kuin vesi niin kuin metsä
mutta lähikuvassa mikään ei pysy
vaan sinkoilee kaaoottisesti
ja kohtaa sattumanvaraisesti

että miksi pitää aina erottaa ja tehdä kaavoja ja selityksiä ja teorioita
aina teoria
aina syy
eikö kaikki voi vallita yhtä aikaa?

että ollaanhan mekin muuta
kuin joku piirre
ollaanhan mekin kompleksinen kokonaisuus
koostutaan miljoonista soluista
jotka on kaikki yksittäisiä ja silti yhdessä kokonaisuus
että meissä voi olla aivojen kaltaista
ja sitten jotain niin kuin hiukset
että me voidaan tykätä kastaa varpaat veteen
ja voidaan nähdä unia
eihän ne liity yhtään toisiinsa
se että on kynsi ja se että nauraa.

jooga

Aamuisin
herätys kello viideltä
ja sitten unisiet ihmiset
peittoineen
meditoimassa

ja ruoka on niin hyvää
että matkalla kotiin me pidätämme
ja juuri ennen kotiovea
jäätelöäideille
että mahassa outo
ja islantilainen nainen, juuri se jonka nimi on kuin aurinko vähän
ja juuri se joka oli jäätelöäideistä se jäätelöäiti
you just have to shit

enkä ole ihan yhtään varma mistään
että miltä oikeastaan tuntuu tehdä kummallisia harjoituksia kummallisten ihmisten kanssa
että munkit ja nunnat oransseissaan kaikki sellainen

mutta aamulla kello viisi
ja silmät kiinni
sama kun pystyi kertomaan milloin Camilla ajatteli nopeasti ja milloin hitaasti
ja että juuri ennen
heräämistä
valoa valoa
kuin aurinko siinä lattiassa
se lämmin kohta
tai uima-altaassa kun sataa räntää
ja kuuma vesi tulee pohjasta
ja kaikki pistävät varpaansa sinne

ja minä soitan että tahdon ulos nyt koska on niin kaunista
ja kun kävelen
sen jälkeen kun olen ensin kääntynyt takaisin pistämään farkut
ja sitten kääntynyt uudestaan takaisin pistämään elämääsuuremmanhuivin
tuulee sillä tavalla vastaan ettei pysty liikkumaan
ja huivi irtoaa päistään ja se liehuu metrin edellä minusta
takana toiseen suuntaan

tell me hanne
what do
you
feel?

ja englanninkielentaitoni
tuskailemassa työhakemusten kanssa
kaikkien sellaisten kun mies sanoo että vielä yksi suomalainen
mutta sitten pitääkin kirjoittaa ruotsiksi

ja minä sanon Camillalle että sen näkee silmistä.
Ja Sanne pitää kättä minun jalalla kun ajamme kotiin
tai jäätelöäidit ajavat tai se toinen niistä se joka puhuu amerikkalaisella aksentilla niin leveästi että tyttö vieressä jonka mahaa myös kipristää sanoo ettei kestä kuunnella

ja me kävelemme rantaa ja minä otan kuvaa jäästä
otan kuvaa tummatukkaisesta tytöstä heinä suussa.
miten istumme heinikossa vaikka on lunta ja aurinko lämmittää
niin kuin sen sohvan pianon vieressä

ja vieläkin muistan kuinka tyttö luistellessa kertoo pojasta joka soitti pianoa
minä näen sen oven jonka rakoksesta

ja Georg sanoo että voisin kiivetä häntä pitkin
ja minä lyön pääni lamppuun
ja ovella there is always next
and next and next

ja minä aloitan meditaatiharjoitukset nunnan kanssa.
ja "balanssiasana" horjumatta
pieni poika keittiössä islanniksi yrittää minua nostaa
unessa pieneet pojat tavaroita varastamassa repuista mutta tikapuut oli otettu pois

ja minua odotuttaa
odotuttaa sekin että
pääsen uimaan järveen ja koskettamaan koivua
tai mäntyä ja
saan ruisruisleipää ja karjalanpiirakoita.
että on saunasauna. että on minun
ne ystävät,
I live here but you have your friends in Finland
ja joitakin uusia
sellainenkin mies jota en ole vielä nähnyt
mutta jonka kanssa
ehkä
ehkä ehkä
koska saahan sitä haaveilla
tulen käyttämään samaa vessaa.