Päässyt otteesta
jo Egilstadiriin asti
sateessa
sateessa ajetaan kivikokoelmalle
ja museoon
ja kahvilaan ja tehdään meksikolaista kalaa ja minä pilkon salaattia
islantilaisen näyttelijän kotona
englantilainen tyttö kutoo kaulahuivia
minä sohvalla jalat sohvalla kuin kotona
vieläkö se ottaa otteeseensa?
huomenna
ylihuomenna on uusi saari
sitten on enää meri
meri meri ja sitten tanska ja sitten mies
mies jota kaipaan koko ajan
ja sitten meri ja sitten maa ja sitten kotimaa
miten outoa
miten outoa
että sadepisarat
ja venäläinen ryhmä
ja minä penkillä ajattelemassa että viimeistä kertaa pellot että viimeistä kertaa nämä vuoret
ja Gestur halaamassa uudestaan ja uudestaan ja suudelma
niin kuin edelliselläkin kerralla ja ensimmäisellä
ja minulla on aina paikka
hänen luonaan
kuin isä
mutta surulliset silmät ja henki viinanhajuinen
televisiossa joku alaston ase viitonen
tämäkö on viimeinen ilta islannissa? sohvalla jalat ja alastonaseviitonen kaikki tietokoneillaan naamakirjassa. väsymys. uni. väsymys. uni. ikävä. sade. gesturin syli ympärillä. ikävä. ikävä sitä jolla aksentti englannissa niin kuin Adan aviomiehellä. naurua puhelimessa sille jonka makuuhuoneesta on herännyt
useammin kuin kerran, kolme kuukautta
ikävä sinne missä odotetaan että kun minun tyttö kirjoittaa sinua tarvitaan täällä ja sitten toinenkin minun tyttö kirjoittaa että ajattelimme sinua täällä että on niitä jotka odottaa sielläkin minne menee että ei jää vain tänne niitä jotka kaipaa ja sitten on niitä jotka ottaa mukaan joille voi sitten joskus tarjota sohvan tai sängyn tai nurkan tai kahvin
niin
minun on kai ostettava kahvinkeitin minun on kai
tai sitten hiljaisesti aloitettava siirtyminen teen kautta pelkkiin mustikanlehtiin ja mintunlehtiin
ja kakut
ja minulla on koti
kotikotinen kaksi kuukautta mutta kuitenkin
ensin toisen tytön huoneessa toisen tytön kanssa ja toinen kuukausi ilman tyttöä
ja jos löydän kodin kodinkotisen jo aiemmin sitten muutan jo
mutta näin alkuun
minulla on paikka jonne mennä
josta käsin etsiä
kotia
tosin vain vuodeksi
sitten haluan olla jo valmis
oi mikä tavoite
oi miten paljon tavoitteita vaikken ole vielä siellä
sateessa vaan
pimeässä jo
syksyä
syksyä on jo. ilma täysi.
oi
minun viimeinen islanti. tämä.
torstaina, elokuuta 20, 2009
maanantaina, elokuuta 17, 2009
aurinko vaihtui sateeksi
taas
ja mä oon jumissa fosshollissa
ja mä oon jumissa fosshollissa.
majatalot on täynnä
mä valvon sitten kadulla perkele.
huomenna vika työpäivä
ja mä oon jumissa fosshollissa
mä oon jumissa oon jumissa en halua lähteä mä en halua lähteä
kuunnellaan soul captain bandia annan kanssa ja nauretaan niin kuin haltiakivi
nauretaan suu auki että sisuskalut näkyy
jumissa jumissa
minun matkaajani ei soita
en tiedä odottaako hän satamassa kun laiva
perillä
mistä sen voi tietää
ja anna menee vartijaksi tai tilaustarjoilijaksi
mä jään tänne
mä jään tänne.
taas
ja mä oon jumissa fosshollissa
ja mä oon jumissa fosshollissa.
majatalot on täynnä
mä valvon sitten kadulla perkele.
huomenna vika työpäivä
ja mä oon jumissa fosshollissa
mä oon jumissa oon jumissa en halua lähteä mä en halua lähteä
kuunnellaan soul captain bandia annan kanssa ja nauretaan niin kuin haltiakivi
nauretaan suu auki että sisuskalut näkyy
jumissa jumissa
minun matkaajani ei soita
en tiedä odottaako hän satamassa kun laiva
perillä
mistä sen voi tietää
ja anna menee vartijaksi tai tilaustarjoilijaksi
mä jään tänne
mä jään tänne.
sunnuntaina, elokuuta 16, 2009
tervetuloa kahvin maailmaan
päätä särkee aamulla kun ei ole kuppia ottanut
ja tänään on viimeinen vapaapäivä
viimeinen päivä lähteä pois tästä keittiöstä
pakata eväät reppuun ja kulkea metsään
eilen ajoimme teitä joilla auto tärisevä
kahdenkymmenen kilometrin matka tunnin
ja sitä ennen kulkemista laavakiviä pitkin
kompastelemista ja laskeutumista jyrkkääjyrkkää alas miltei pystyruoraa
ja siellä vesi kuuma vesi alhaalla jyrkänteiden alla rotkossa luolassa
kuumaa sinistä vettä
uimakelpoista
viimeiset päivät
minun saaressa
viimeiset päivät
ja sitten ei enää minun
ei tämä mitään tästä enää minun. sitten
silloin joskus niin kuin helsingistäkin tuli
kahvi on vahvaa koska se ei ole minun keittämää
ja päänsärky lakkaa
miten paljon minä tulen tätä kaikkea kaipaamaan?
päätä särkee aamulla kun ei ole kuppia ottanut
ja tänään on viimeinen vapaapäivä
viimeinen päivä lähteä pois tästä keittiöstä
pakata eväät reppuun ja kulkea metsään
eilen ajoimme teitä joilla auto tärisevä
kahdenkymmenen kilometrin matka tunnin
ja sitä ennen kulkemista laavakiviä pitkin
kompastelemista ja laskeutumista jyrkkääjyrkkää alas miltei pystyruoraa
ja siellä vesi kuuma vesi alhaalla jyrkänteiden alla rotkossa luolassa
kuumaa sinistä vettä
uimakelpoista
viimeiset päivät
minun saaressa
viimeiset päivät
ja sitten ei enää minun
ei tämä mitään tästä enää minun. sitten
silloin joskus niin kuin helsingistäkin tuli
kahvi on vahvaa koska se ei ole minun keittämää
ja päänsärky lakkaa
miten paljon minä tulen tätä kaikkea kaipaamaan?
torstaina, elokuuta 13, 2009
jännittää
jo lähtö
se kun yhtäkkiä tämä täällä nämä vuoret
aina vain vihreämmät lumihuippuiset ne joilla kesälläkin lumisadetta tämä sade yhtäkkiä alkava ja auringoksi muuttuva nämä ihmiset jotka
nauravat suu auki kaikki suusta näkyvillä niin kuin nauretaan kun naurattaa
kadut kiviä täynnä kuoppaiset lampaat jotka tielle aina nukkumaan jos lämmin niin kuin ei
niillä lämmin olisi villasta
loppuu.
sitten tulee paluu
alkaa. alkuja. loppuja. puoliväliä.
islantilainen tyttö hyppii takana ja katsotaan vain silmiin
islantilainen mies kysyy monta kertaa därifrån därifrån
ja on juuri esittänyt olevansa islantilainen ja ettei islantilaiset kommunikoi norjalaisten kanssa omilla kielillään.
jatkuvasti halu mennä uusiin paikkoihin
olla tekemättä päätöksiä
olla tekemättä mitään
käytännönasiaa
maksaa lippuja soittaa majapaikkoja
jäisi tänne pyörteeseen
se on pyörre.
ja sitten saa kirjoitetut sanat
joissa toinen kaipaa ja sanoo että rakastaa
vaikka rakkaus ei ole koskaan sama
toisella kielellä
eikä ole yhtään varma että kun mereltä palataan
on samaa
kuin saaressa
että kun on maita
jotka jatkuvat kiinni toisissaan
ei rajattuja vuorin
ja eilen
sai postissa ihastuttavan kuvan
pianorannasta. ja tytöstä.
joskus tahtoisi osata soittaa
tahtoisi osata soittaa musiikkia vain
että ei olisi ääntä kuin sello tai piano
mutta kädet
kömpelöt vaan näppäimistöä voi vähän
ja elokuva päättyi sanoihin
toteutuneita toiveita itketään enemmän kuin toteutumattomia
sanoo että totta.
jo lähtö
se kun yhtäkkiä tämä täällä nämä vuoret
aina vain vihreämmät lumihuippuiset ne joilla kesälläkin lumisadetta tämä sade yhtäkkiä alkava ja auringoksi muuttuva nämä ihmiset jotka
nauravat suu auki kaikki suusta näkyvillä niin kuin nauretaan kun naurattaa
kadut kiviä täynnä kuoppaiset lampaat jotka tielle aina nukkumaan jos lämmin niin kuin ei
niillä lämmin olisi villasta
loppuu.
sitten tulee paluu
alkaa. alkuja. loppuja. puoliväliä.
islantilainen tyttö hyppii takana ja katsotaan vain silmiin
islantilainen mies kysyy monta kertaa därifrån därifrån
ja on juuri esittänyt olevansa islantilainen ja ettei islantilaiset kommunikoi norjalaisten kanssa omilla kielillään.
jatkuvasti halu mennä uusiin paikkoihin
olla tekemättä päätöksiä
olla tekemättä mitään
käytännönasiaa
maksaa lippuja soittaa majapaikkoja
jäisi tänne pyörteeseen
se on pyörre.
ja sitten saa kirjoitetut sanat
joissa toinen kaipaa ja sanoo että rakastaa
vaikka rakkaus ei ole koskaan sama
toisella kielellä
eikä ole yhtään varma että kun mereltä palataan
on samaa
kuin saaressa
että kun on maita
jotka jatkuvat kiinni toisissaan
ei rajattuja vuorin
ja eilen
sai postissa ihastuttavan kuvan
pianorannasta. ja tytöstä.
joskus tahtoisi osata soittaa
tahtoisi osata soittaa musiikkia vain
että ei olisi ääntä kuin sello tai piano
mutta kädet
kömpelöt vaan näppäimistöä voi vähän
ja elokuva päättyi sanoihin
toteutuneita toiveita itketään enemmän kuin toteutumattomia
sanoo että totta.
lauantaina, elokuuta 08, 2009
mustikkamättäillä
jotka on ihan aukealla laavakiviä ja muhkuraista kanervikkoa, suon tuoksu vähän jos on satanut ja tuulee
mustikkamättäillä
tuntuu kodilta.
istuu minuutteja minuutteja katselemassa jokea joka haarautuu kolmeen
minuutteja minuutteja
tämä hullu hotelli edelleen
ja toisinaan kukaan ei hymyile
vaikka tulee ojennetuin käsin mustikoita täysi
ja nyt ilta
ilta sellainen että heinätkään ei kuin ihan juuri ja juuri
liiku tuulessa
päässä sanat että
Hanne, it's allowed to be alive
here.
puhelimet ei toimi mannerten välillä.
vuoret näyttävät vihreämmiltä.
vuodet unohtuvat
lukee listoja niistä hetkistä joita ei ikinä unohda
ja oli jo unohtanut
ja ne joita ei unohda nyt ovat erit.
miten tämä kaikki voisikaan olla vaikuttamatta minuun
putous
se että keltaiset rakennukset putouksen reunalla
ihmiset reunalla
ihmiset putouksen reunalla
it's allowed to be alive here.
Jos pakkaa kaikki tavarat
ja ne ei mahdukaan
jos pakkaa kaikki tavarat ja astuu laivaan
ja
on taas matkalla
merta merta merta pelkkää merta kolme vuorokautta
sitten ei leipoisi syntymäpäiväkakkua täällä
ei noitamuseota ei teatterifestareita
ei viimeistä päivää
syyskuun ensimmäistä.
syksy.
että olisi nähnyt talven kevään kesän ja
minun kuukauteni.
maastoautot tietä kumpaankin suuntaan.
eikä nämä ole hyttysiä
sanotaan vakavin kasvoin että toit kärpäsenkin mutta se on hämähäkki minä sanon. kiinni housuissani kiinni siinä mitä mustikkamättäiltä peltojen laavan hiekan kanervien läpi
jaksaisi katsoa tätä maisemaa.
jotka on ihan aukealla laavakiviä ja muhkuraista kanervikkoa, suon tuoksu vähän jos on satanut ja tuulee
mustikkamättäillä
tuntuu kodilta.
istuu minuutteja minuutteja katselemassa jokea joka haarautuu kolmeen
minuutteja minuutteja
tämä hullu hotelli edelleen
ja toisinaan kukaan ei hymyile
vaikka tulee ojennetuin käsin mustikoita täysi
ja nyt ilta
ilta sellainen että heinätkään ei kuin ihan juuri ja juuri
liiku tuulessa
päässä sanat että
Hanne, it's allowed to be alive
here.
puhelimet ei toimi mannerten välillä.
vuoret näyttävät vihreämmiltä.
vuodet unohtuvat
lukee listoja niistä hetkistä joita ei ikinä unohda
ja oli jo unohtanut
ja ne joita ei unohda nyt ovat erit.
miten tämä kaikki voisikaan olla vaikuttamatta minuun
putous
se että keltaiset rakennukset putouksen reunalla
ihmiset reunalla
ihmiset putouksen reunalla
it's allowed to be alive here.
Jos pakkaa kaikki tavarat
ja ne ei mahdukaan
jos pakkaa kaikki tavarat ja astuu laivaan
ja
on taas matkalla
merta merta merta pelkkää merta kolme vuorokautta
sitten ei leipoisi syntymäpäiväkakkua täällä
ei noitamuseota ei teatterifestareita
ei viimeistä päivää
syyskuun ensimmäistä.
syksy.
että olisi nähnyt talven kevään kesän ja
minun kuukauteni.
maastoautot tietä kumpaankin suuntaan.
eikä nämä ole hyttysiä
sanotaan vakavin kasvoin että toit kärpäsenkin mutta se on hämähäkki minä sanon. kiinni housuissani kiinni siinä mitä mustikkamättäiltä peltojen laavan hiekan kanervien läpi
jaksaisi katsoa tätä maisemaa.
Tänään
aamu alkoi sillä että avaimet olivatkin
taas kerran, no vain toisen kerran tänä kesänä,
sisälle
mutta kukaan ei vastannut puhelimeen
kukaan ei avannut ovia
kukaan ei kuullut kun jyskytin ikkunoita ovikelloja ovia huusin meuhkasin kiersin taloa
ja turistit
tulivat pikkuhiljaa paikalle
toisten piti päästä jo tienpäälle toiset vain nauroivat
absurdiutta
ja yksi mies toi minulle fleecetakin
koska olin vain teepaidassa ja sandaaleissa
mutta olisihan se pitänyt arvata
että lauantai
ja pomot
eivät ole hereillä aamu kello kuusi
tai edes niin että heidät voisi herättää
ja kun vihdoin puoli kymmenen toinen pomoista vaivalloisin askelin
nousee raput ylös
kun olen soittanut kellon aamiaiskellon ruokakellon
minä sanon että gestur minä en tiedä haluanko enää olla täällä
ja hän sanoo että puhu, kerro
ja minä sanon että tämä ilmapiiri
ja sitten minä vain
itkenitkenitken
ja minua halataan ja minä yritän selittää ja hän yrittää selittää
ja me puhumme puhumme puhumme
ja minä alan aina itkeä
ja gestur ottaa asiakkaat vastaan eikä hänkään ole onnellinen
hän ei haluaisi olla täällä vaan metsässä
jossa kukaan ei onneton
ja
lopulta me emme
päätä mitään
minä en
tiedä
lähdenkö tänään huomenna ylihuomenna viikon päästä kahden viikon vaiko kolmen
ja sitten on ikäväkin
ikävä häntä joka vielä pohjoismaiden mantereilla
ennen kuin suuremmat kaukaisemmat maat
miten onnellinen voikaan
niin että hymyilee koko aamut
eikä olisi välittänyt
mitään siitä ettei pääsisi sisään
olisi istunut vain tulevassa auringossa ja nauranut
mutta
lähdön jälkeen on itkenyt joka päivä
autossa kukkulalla keittiössä asiakkaat katsoo itkuisia silmiä
että hei me tultaisi tänne
että toinen itkee ja toinen änkyttää ja puhuu kuin jättiläisvauva
että sellaisia meitä täällä töissä
me viimeiset
yksi on jo lopettanut
toinen lopettaa maanantaina
kolmas lopettaa kahdeskymmenespäivä
ja me kaksi vielä luvattu loppuun
paitsi minä tänään siinä keittiössä essu musta mustikkatahrainen
yritän kuunnella mitä haluaisin
oikeasti
mikä tuntuu oikealta
mutta kun
mikään vaihtoehto ei ole selvä
mikään mikään
ja kädet kuivat vain.
ja aurinko kuuma.
mustalle hiekalle nukahdettu eilen
turistien ulottumattomiin.
mustatakkinen mies ja mustapaitainen nainen suutelevat sillalla
yksi mustassa teepaidassa kuvaa
kauempana
niin kuin sokea aave
munavaras
olikin vain turisti
tämä hullu hotelli.
aamu alkoi sillä että avaimet olivatkin
taas kerran, no vain toisen kerran tänä kesänä,
sisälle
mutta kukaan ei vastannut puhelimeen
kukaan ei avannut ovia
kukaan ei kuullut kun jyskytin ikkunoita ovikelloja ovia huusin meuhkasin kiersin taloa
ja turistit
tulivat pikkuhiljaa paikalle
toisten piti päästä jo tienpäälle toiset vain nauroivat
absurdiutta
ja yksi mies toi minulle fleecetakin
koska olin vain teepaidassa ja sandaaleissa
mutta olisihan se pitänyt arvata
että lauantai
ja pomot
eivät ole hereillä aamu kello kuusi
tai edes niin että heidät voisi herättää
ja kun vihdoin puoli kymmenen toinen pomoista vaivalloisin askelin
nousee raput ylös
kun olen soittanut kellon aamiaiskellon ruokakellon
minä sanon että gestur minä en tiedä haluanko enää olla täällä
ja hän sanoo että puhu, kerro
ja minä sanon että tämä ilmapiiri
ja sitten minä vain
itkenitkenitken
ja minua halataan ja minä yritän selittää ja hän yrittää selittää
ja me puhumme puhumme puhumme
ja minä alan aina itkeä
ja gestur ottaa asiakkaat vastaan eikä hänkään ole onnellinen
hän ei haluaisi olla täällä vaan metsässä
jossa kukaan ei onneton
ja
lopulta me emme
päätä mitään
minä en
tiedä
lähdenkö tänään huomenna ylihuomenna viikon päästä kahden viikon vaiko kolmen
ja sitten on ikäväkin
ikävä häntä joka vielä pohjoismaiden mantereilla
ennen kuin suuremmat kaukaisemmat maat
miten onnellinen voikaan
niin että hymyilee koko aamut
eikä olisi välittänyt
mitään siitä ettei pääsisi sisään
olisi istunut vain tulevassa auringossa ja nauranut
mutta
lähdön jälkeen on itkenyt joka päivä
autossa kukkulalla keittiössä asiakkaat katsoo itkuisia silmiä
että hei me tultaisi tänne
että toinen itkee ja toinen änkyttää ja puhuu kuin jättiläisvauva
että sellaisia meitä täällä töissä
me viimeiset
yksi on jo lopettanut
toinen lopettaa maanantaina
kolmas lopettaa kahdeskymmenespäivä
ja me kaksi vielä luvattu loppuun
paitsi minä tänään siinä keittiössä essu musta mustikkatahrainen
yritän kuunnella mitä haluaisin
oikeasti
mikä tuntuu oikealta
mutta kun
mikään vaihtoehto ei ole selvä
mikään mikään
ja kädet kuivat vain.
ja aurinko kuuma.
mustalle hiekalle nukahdettu eilen
turistien ulottumattomiin.
mustatakkinen mies ja mustapaitainen nainen suutelevat sillalla
yksi mustassa teepaidassa kuvaa
kauempana
niin kuin sokea aave
munavaras
olikin vain turisti
tämä hullu hotelli.
perjantaina, elokuuta 07, 2009
Eilen oli taas Húsavík
ja miten merenranta valkoisia kiviä mustaa hiekkaa miten aaltojen jossain siellä seassa
valaat
kalastajia kaksi pienessä puisessa veneessä
minä jyrkänteen reunalla paljain varpain
hiekkaa merta pakoon kunnes rapu.
Tänään
olen valmis irtisanoutumaan
tänään en jaksa enää yhtään tätä ilmapiiriä joka puristaa
ja sitten minä itken ja tyttö sanoo älä nyt kaikki hyvin sanotaan niille vaan ettei se nyt onnistunutkaan
niin koska kun toinen pomoista nukkuu ja toinen sauhuttelee yöpukusillaan
yrittää olla oma-aloitteinen ja ystävällinen ja avulias ja kaikkensa
tekee niin kuin on neuvottu
ja sitten
yhtäkkiä
koska rahanahneet paskiaiset
ei saisikaan tehdä niin
ja sitten vain itkee
itkee mokomaa työpaikkaa
ja kahvi maistuu ihan pahalta
ja haluaisi vaan taas merenrantaan
haluaisi silmät kiinni aaltojen ääntä
kerrankin taas aurinkoa kerrankin taas lämpöä joka tuo kesän kun nurmikko on kostea
taivas kaiken vaaleanpunainen kun ajetaan kotiin
tahtoisi heinikkoon niin että heinät yltää vyötärölle ja jalkapohjissa kanervat
tahtoisi kuusten alle havunneulasten tuoksuun
vihreät oranssit keltaiset punaiset ruskeat lehdet
tahtoisi istua yksin
kivellään
katsoa järven toiselle puolelle saariin
tahtoisi uneksi taas
tahtoisi kuviksi taas vaan
miten todellisuus
tulee
aina
pilaamaan.
ja miten merenranta valkoisia kiviä mustaa hiekkaa miten aaltojen jossain siellä seassa
valaat
kalastajia kaksi pienessä puisessa veneessä
minä jyrkänteen reunalla paljain varpain
hiekkaa merta pakoon kunnes rapu.
Tänään
olen valmis irtisanoutumaan
tänään en jaksa enää yhtään tätä ilmapiiriä joka puristaa
ja sitten minä itken ja tyttö sanoo älä nyt kaikki hyvin sanotaan niille vaan ettei se nyt onnistunutkaan
niin koska kun toinen pomoista nukkuu ja toinen sauhuttelee yöpukusillaan
yrittää olla oma-aloitteinen ja ystävällinen ja avulias ja kaikkensa
tekee niin kuin on neuvottu
ja sitten
yhtäkkiä
koska rahanahneet paskiaiset
ei saisikaan tehdä niin
ja sitten vain itkee
itkee mokomaa työpaikkaa
ja kahvi maistuu ihan pahalta
ja haluaisi vaan taas merenrantaan
haluaisi silmät kiinni aaltojen ääntä
kerrankin taas aurinkoa kerrankin taas lämpöä joka tuo kesän kun nurmikko on kostea
taivas kaiken vaaleanpunainen kun ajetaan kotiin
tahtoisi heinikkoon niin että heinät yltää vyötärölle ja jalkapohjissa kanervat
tahtoisi kuusten alle havunneulasten tuoksuun
vihreät oranssit keltaiset punaiset ruskeat lehdet
tahtoisi istua yksin
kivellään
katsoa järven toiselle puolelle saariin
tahtoisi uneksi taas
tahtoisi kuviksi taas vaan
miten todellisuus
tulee
aina
pilaamaan.
keskiviikkona, elokuuta 05, 2009
Sade tullut kontin kattoon ikkunoihin sade tullut koko yön yön jonka aamulla saa nukkua mutta kello on sisällä kello tullut sisälle niin että viisitoista vaille kuusi olisi jo heräämässä ja sitten kahdeksalta meditaatioon nukahtaa ja nukkuu vaan kunnes aamiaista ja sitten istuukin koneella niin että etsii sanakirjasta sanan íþyngjandi
verotoimiston yhteyshenkilö onkin lomalla ja verkkopankki on sekava eikä takuuvuokraa vaan kuulu tilille vaikka olen laittanut Reykjavikin yliopistolle viestiä jo kolmesti ainakin
ja sitten sade taukoaa ja sitten sade jatkaa satamistaan ja
minä haluaisin olla tällä hetkellä Bergenissä.
Katsoin lautta-aikataulut ja odotan vastausta toimistosta, että pääsenkö Suomeen 2.9 vai en ja mistä menee junat ja mihin aikaan ja miten laivat ja kaikki ja voi voi
vuoret
näyttävät päivä päivältä kauniimmilta
helikopteri taivaalla kuin etsisi pelastettavia.
liian paljon ajateltavaa. liian paljon paljon vain mieluiten kuuntelisi samoja kappaleita uudelleen uudelleen ja tanssia kuin hullu.
verotoimiston yhteyshenkilö onkin lomalla ja verkkopankki on sekava eikä takuuvuokraa vaan kuulu tilille vaikka olen laittanut Reykjavikin yliopistolle viestiä jo kolmesti ainakin
ja sitten sade taukoaa ja sitten sade jatkaa satamistaan ja
minä haluaisin olla tällä hetkellä Bergenissä.
Katsoin lautta-aikataulut ja odotan vastausta toimistosta, että pääsenkö Suomeen 2.9 vai en ja mistä menee junat ja mihin aikaan ja miten laivat ja kaikki ja voi voi
vuoret
näyttävät päivä päivältä kauniimmilta
helikopteri taivaalla kuin etsisi pelastettavia.
liian paljon ajateltavaa. liian paljon paljon vain mieluiten kuuntelisi samoja kappaleita uudelleen uudelleen ja tanssia kuin hullu.
tiistaina, elokuuta 04, 2009
olen syönyt liikaa pähkinöitä liikaa kuivahedelmiä
ajanut liikaa kilometrejä liian vähän unta
itkenyt vähän ihan vähän vain silloinkin kun ajaa kaupungit taakse huoltoasema aina seuraavalle ja tuulessa pähkinöitä liikaa
sumun läpi sumun läpi niin että näkee kahteen metriin
hidastelevien turistiautojen takana nopeiden islantilaisten ohitettavana
kilometrit kilometrit
ja toinen istuu lentokoneessa
ja kun yöllä löytää kartasta kaksi samannimistä katua
ja ollaankin väärällä ja lopulta sekin hostelli on suljettu
lopulta vaan nauraa
kun otetaan patjat pois sängyistä
että voi vierekkäin
ja miten voi nukkua niin kuin saduissa?
laiva punaista taivasta vasten
ei tarvitse mennä majakkaan me vaan ajetaan
ajetaan vaan niin kuin hullut
takapenkillä kolme espanjalaista jotka kaikki sanoo lähtiessä että älä lähde
mutta ei lähtö ole muuta kuin matka
ja matka tulee joskus päähänsä
ja sitten tullaan takaisin
minä
aloitan takaisin
syyskuun toinen päivä
minä tulen takaisin.
ja minä sanon kotiin
kun tulen konttiin
minä sanon kotiin kun näen keltaisen talon ja keltaiset talot
ja kotiin kun ollaan Borganesissa
kotiin kun
kun sitten
on metsiä tien vierillä niin ettei näe kymmentä kilometriä
eikä ole kilometrien nousujakaan
eikä
kahvinlopettaminen toimi kun pysähtyy
ja kaakaossakin on kofeiinia
ja sitten on silmät
väsyneet ja aina toisessa kiinni
puristaa kättä
ja aina voi
kaiken jälkeen
mennä uimaan kuumaan veteen
lumisateessa, tuulessa, räntäsateessa, sateessa, auringossa, valossa, pilvisessä
tai kaikissa
islannissa.
ajanut liikaa kilometrejä liian vähän unta
itkenyt vähän ihan vähän vain silloinkin kun ajaa kaupungit taakse huoltoasema aina seuraavalle ja tuulessa pähkinöitä liikaa
sumun läpi sumun läpi niin että näkee kahteen metriin
hidastelevien turistiautojen takana nopeiden islantilaisten ohitettavana
kilometrit kilometrit
ja toinen istuu lentokoneessa
ja kun yöllä löytää kartasta kaksi samannimistä katua
ja ollaankin väärällä ja lopulta sekin hostelli on suljettu
lopulta vaan nauraa
kun otetaan patjat pois sängyistä
että voi vierekkäin
ja miten voi nukkua niin kuin saduissa?
laiva punaista taivasta vasten
ei tarvitse mennä majakkaan me vaan ajetaan
ajetaan vaan niin kuin hullut
takapenkillä kolme espanjalaista jotka kaikki sanoo lähtiessä että älä lähde
mutta ei lähtö ole muuta kuin matka
ja matka tulee joskus päähänsä
ja sitten tullaan takaisin
minä
aloitan takaisin
syyskuun toinen päivä
minä tulen takaisin.
ja minä sanon kotiin
kun tulen konttiin
minä sanon kotiin kun näen keltaisen talon ja keltaiset talot
ja kotiin kun ollaan Borganesissa
kotiin kun
kun sitten
on metsiä tien vierillä niin ettei näe kymmentä kilometriä
eikä ole kilometrien nousujakaan
eikä
kahvinlopettaminen toimi kun pysähtyy
ja kaakaossakin on kofeiinia
ja sitten on silmät
väsyneet ja aina toisessa kiinni
puristaa kättä
ja aina voi
kaiken jälkeen
mennä uimaan kuumaan veteen
lumisateessa, tuulessa, räntäsateessa, sateessa, auringossa, valossa, pilvisessä
tai kaikissa
islannissa.
sunnuntaina, elokuuta 02, 2009
Vasta yksi pariskunta
tai isä ja tytär
tarkoittaa taas sitä että tulee kiire aamu
kun he kaikki tulevat syömään kun on valoisampaa
sumu aamulla
sumu joka muuttuu alle puolessa tunnissa
sankaksi sateeksi
tihkua niin että pilvimatto on harmaa ja tiet tulevat märiksi
ja joogasta kainalon alta kipeät lihakset
eilen niin kovaa kuin jaloilla voi juoksin
juoksinjuoksinjuoksin
en pitkää matkaa vaan lyhyitä pyrhädyksiä täysillä
hiekkaista tietä jonka toisella puolella joki ja mättäät
ja mättäiden välissä lampaiden polku
kunnes tuli kivivalli aivan kuin muuri keskellä ei mitään
joen viertä
niin ettei tuuli enää palelluttanut korvia ja minä nojaamassa kiveen
minä makaamassa mustalla hiekalla silmät kiinni ja linnut
yläpuolella huutamassa viistämässä siivillä aivan liki
aurinko lämmittämässä kasvoja niin kirkkaana että silmät silmät kiinni
kävelee tien päähän sinne
mistä alkaisi maatila ja lampaita
kolme tuijottamassa pysähtyneinä kuin patsaat
tuijottamassa ja lehmät kaikki
kääntyvät katsomaan ja linnut
jatkavat viistoaan edestakaisin edes takaisin
me kaikki linnut, lampaat, lehmät ja minä
auringossa tuulessa liikkumattomina
paitsi linnut
joista liike ja ääni
ja kun kävelee takaisin pitää avata takki
ottaa takki pois koska aurinko tuuli on muuttunut pelkäksi valoksi
kävelee mökin rappusille ja kirjoittaa
kirjoittaa kirjoittaa kaiken yrittää sanoiksi
vieraaksi kieleksi joka ei ole oma
sade muuttunut sumuksi taas pelkäksi aamun hämäräksi
ensimmäiset asiakkaat vaihtuneet toisiksi
väsymys
aamussa joka tahtoisi kahvin
aamussa joka tuntuu loputtoman hitaalta
niin kuin tiskikone joka pesee ja pesee ja pesee samaa koneellista
sumu haihtuva pian eikä vielä tiedä tuleeko pilvinen vai aurinko vai sade vai kaikki.
tai isä ja tytär
tarkoittaa taas sitä että tulee kiire aamu
kun he kaikki tulevat syömään kun on valoisampaa
sumu aamulla
sumu joka muuttuu alle puolessa tunnissa
sankaksi sateeksi
tihkua niin että pilvimatto on harmaa ja tiet tulevat märiksi
ja joogasta kainalon alta kipeät lihakset
eilen niin kovaa kuin jaloilla voi juoksin
juoksinjuoksinjuoksin
en pitkää matkaa vaan lyhyitä pyrhädyksiä täysillä
hiekkaista tietä jonka toisella puolella joki ja mättäät
ja mättäiden välissä lampaiden polku
kunnes tuli kivivalli aivan kuin muuri keskellä ei mitään
joen viertä
niin ettei tuuli enää palelluttanut korvia ja minä nojaamassa kiveen
minä makaamassa mustalla hiekalla silmät kiinni ja linnut
yläpuolella huutamassa viistämässä siivillä aivan liki
aurinko lämmittämässä kasvoja niin kirkkaana että silmät silmät kiinni
kävelee tien päähän sinne
mistä alkaisi maatila ja lampaita
kolme tuijottamassa pysähtyneinä kuin patsaat
tuijottamassa ja lehmät kaikki
kääntyvät katsomaan ja linnut
jatkavat viistoaan edestakaisin edes takaisin
me kaikki linnut, lampaat, lehmät ja minä
auringossa tuulessa liikkumattomina
paitsi linnut
joista liike ja ääni
ja kun kävelee takaisin pitää avata takki
ottaa takki pois koska aurinko tuuli on muuttunut pelkäksi valoksi
kävelee mökin rappusille ja kirjoittaa
kirjoittaa kirjoittaa kaiken yrittää sanoiksi
vieraaksi kieleksi joka ei ole oma
sade muuttunut sumuksi taas pelkäksi aamun hämäräksi
ensimmäiset asiakkaat vaihtuneet toisiksi
väsymys
aamussa joka tahtoisi kahvin
aamussa joka tuntuu loputtoman hitaalta
niin kuin tiskikone joka pesee ja pesee ja pesee samaa koneellista
sumu haihtuva pian eikä vielä tiedä tuleeko pilvinen vai aurinko vai sade vai kaikki.
lauantaina, elokuuta 01, 2009
lämpö
vaikkei olekaan aurinkoa on pilvenhattaroita ja ohutta sinistä taivasta
ja tänään ei voi enää tekosyitä miksi ei lähtisi juoksemaan
siivoaa aina liian nopeasti
aina liian nopeasti on valmis niin että viimeiset kaksi tuntia vain odottamista
odottamista niin että tuntuu vatsassa
vaikka tietääkin ettei tänään ole mitään odottamista
että huomenna vasta
jos sittenkään
haluaisi jo juoksemaan
haluaisi irti kahvista
on ajatellut kahvia koko aamun
koska eilen ei ollutkaan ilman niin tänään sitten
yritti korvata addiktiotaan kaakaolla mutta
ei se ole sama
päänsärky ja silmät väsyneet silti
silti vaan
paha paha kahvi
jokaisella pahe täällä paikassa
jokaisella
mikä tarina.
yöllä näkee unta tulesta
jotenkin tulesta vain
ei muista kuin sen
ja miten hyvältä tuntui jooga
pitkästä aikaa niin hyvältä että päättää (taas päättää jotain)
jatkaa joka ilta
aamut liian aikaisia vaikka olisikin hyvä
aamuisin
levottomuus levottomuus levottomuus.
tulee niin kuin yöt
niin kuin pimeillä kaduilla
joita niitäkin aina
miten selvästi paikoilla on tunne.
sellainen ettei voi kuvata
että tietää vaan
että on ollut aikaisemminkin
toistuvat kuvat unissa. ja näkevätkö kaikki niitä
isoäitien vinttejä, sademetsäsaaria merta järveksi muuttuvaa?
vaikkei olekaan aurinkoa on pilvenhattaroita ja ohutta sinistä taivasta
ja tänään ei voi enää tekosyitä miksi ei lähtisi juoksemaan
siivoaa aina liian nopeasti
aina liian nopeasti on valmis niin että viimeiset kaksi tuntia vain odottamista
odottamista niin että tuntuu vatsassa
vaikka tietääkin ettei tänään ole mitään odottamista
että huomenna vasta
jos sittenkään
haluaisi jo juoksemaan
haluaisi irti kahvista
on ajatellut kahvia koko aamun
koska eilen ei ollutkaan ilman niin tänään sitten
yritti korvata addiktiotaan kaakaolla mutta
ei se ole sama
päänsärky ja silmät väsyneet silti
silti vaan
paha paha kahvi
jokaisella pahe täällä paikassa
jokaisella
mikä tarina.
yöllä näkee unta tulesta
jotenkin tulesta vain
ei muista kuin sen
ja miten hyvältä tuntui jooga
pitkästä aikaa niin hyvältä että päättää (taas päättää jotain)
jatkaa joka ilta
aamut liian aikaisia vaikka olisikin hyvä
aamuisin
levottomuus levottomuus levottomuus.
tulee niin kuin yöt
niin kuin pimeillä kaduilla
joita niitäkin aina
miten selvästi paikoilla on tunne.
sellainen ettei voi kuvata
että tietää vaan
että on ollut aikaisemminkin
toistuvat kuvat unissa. ja näkevätkö kaikki niitä
isoäitien vinttejä, sademetsäsaaria merta järveksi muuttuvaa?
perjantaina, heinäkuuta 31, 2009
sade jatkuu sade
ropisee kontin kattoon koko yön
illalla makaa sängyssä aamulla tuijottaa
ulos
vesipisaroita
miettii että on aina meditoinut
tietämättään tuijottanut vesipisaroita mutta onko se meditaatiota jos ei kerta sulje silmiä aisteja pois
katsoo yhdeksäs portti ja melkein pelottaa kaikki saatanat kun on melkein pimeää jo
elokuun puolessa välissä alkaa tulla yöt
tänne
tänne
huomenna isin syntymäpäivä
kuusikymmentä
huomenna
soittaa
ja niin kova nälkä ettei jaksa liikahtaa vaan odottaa että kala
uunissa kypsyy
miten lupaa joka päivä itselleen että tänään
juoksemista
uimista
joogaa meditaatiota
tänään siivoan tänään tänään tänään
mutta miten ihmeessä
sitä aina lysähtää sängylle ja nukkuu musiikkia kuvia
joka yö unet taas alkaneet
kummalliset ovet kuin labyrintissa taikasanoja
ruotsalainen poika pistänyt kalat vuoassa vinoon uuniin
ihmiset matkalla kahteen suuntaan ja läpi
minun se joka matkaa keskellä
odottamassa
bussia joka ei tule
koska viikonloppu
ja minun
tekee mieli katsoa sumuun
tekee mieli kävellä sen läpi
miten sade tulee käsivarsille tuuli punaiseksi posket ja hiukset valuu ponnarista
ja minä
kannan leipää sateessa
voisin jäädä leivänkantomatkalle voisin vain jäädä
pysähtyy
linnut linnut siinä joita ei siellä minne takaisin
ja sitten kuulee että on rakkautta sielläkin minne takaisin
että siellä tulee vauvoja ja siellä on mies ja vaimo ja siellä on kotiseutuja ja
mustikoita ja että huomenna sanoo isille että on rakastunut
että ei ei en minä tänne jää, ei hän ole islantilainen ei tarvitse pelätä
mutta
katsoo illalla pianoa tyyny käärittynä
katsoo maisemia
uudelleen
millainen metsä ja millainen ranta ja minun se joka matkaa on sanonut että ranta ihan lähellä sitä mistä hän
että joku on oikeasti samalla rannalla kuin minun pianoni
eikä se tunnukaan enää yhtään epätodelta
eikä herätä
ole pakko.
illalla makaa sängyssä aamulla tuijottaa
ulos
vesipisaroita
miettii että on aina meditoinut
tietämättään tuijottanut vesipisaroita mutta onko se meditaatiota jos ei kerta sulje silmiä aisteja pois
katsoo yhdeksäs portti ja melkein pelottaa kaikki saatanat kun on melkein pimeää jo
elokuun puolessa välissä alkaa tulla yöt
tänne
tänne
huomenna isin syntymäpäivä
kuusikymmentä
huomenna
soittaa
ja niin kova nälkä ettei jaksa liikahtaa vaan odottaa että kala
uunissa kypsyy
miten lupaa joka päivä itselleen että tänään
juoksemista
uimista
joogaa meditaatiota
tänään siivoan tänään tänään tänään
mutta miten ihmeessä
sitä aina lysähtää sängylle ja nukkuu musiikkia kuvia
joka yö unet taas alkaneet
kummalliset ovet kuin labyrintissa taikasanoja
ruotsalainen poika pistänyt kalat vuoassa vinoon uuniin
ihmiset matkalla kahteen suuntaan ja läpi
minun se joka matkaa keskellä
odottamassa
bussia joka ei tule
koska viikonloppu
ja minun
tekee mieli katsoa sumuun
tekee mieli kävellä sen läpi
miten sade tulee käsivarsille tuuli punaiseksi posket ja hiukset valuu ponnarista
ja minä
kannan leipää sateessa
voisin jäädä leivänkantomatkalle voisin vain jäädä
pysähtyy
linnut linnut siinä joita ei siellä minne takaisin
ja sitten kuulee että on rakkautta sielläkin minne takaisin
että siellä tulee vauvoja ja siellä on mies ja vaimo ja siellä on kotiseutuja ja
mustikoita ja että huomenna sanoo isille että on rakastunut
että ei ei en minä tänne jää, ei hän ole islantilainen ei tarvitse pelätä
mutta
katsoo illalla pianoa tyyny käärittynä
katsoo maisemia
uudelleen
millainen metsä ja millainen ranta ja minun se joka matkaa on sanonut että ranta ihan lähellä sitä mistä hän
että joku on oikeasti samalla rannalla kuin minun pianoni
eikä se tunnukaan enää yhtään epätodelta
eikä herätä
ole pakko.
torstaina, heinäkuuta 30, 2009
yhtäkkiä
sataa
se alkaa kun auto on ajanut kukkulaa ylös ja kääntynyt jyrkästi oikealle niin
että yhdeksänkymppiä muuttuu viideksikympiksi
puristaa rattia
pissattaa
ja pyyhkimet sottaa koko ikkunan
auto takana koko matkan
aamut alkavat keväästä
minä kirjoitin silloin kun olin kuusitoista
ja kävelin
olen unohtanut nimen
pengerkatu ?
rappusia ylös
siihen kouluun, johon halusinkin.
mutta nyt vain väsymyksestä
siitä ettei haluaisi vielä nousta ei vielä
on eri asia kuudelta kuin yhdeksältä
ja yhtäkkiä
tuntuu kauhistuttavalta
kun lukee kaikki postit
niistä jotka odottavat suomessa
miten todellista
miten tekisi mieli kiertää maha kokoon
kokoon vain
eikä koskaan katsoa ylöspäin
että ajatuksissa
voi kävellä kirjastoon ja voi kuinka hymyilyttää nähdä
ihmiset
omansa
mutta sitten
täällä missä ei metsiä vaan sumu
johon voi
sumu kaikkien peltojen ja vuorien yllä
kauhistuttaa kateus
joka
ei täällä
mitenkään
koska ei ajatellut sitä mistä paitsi
kauhistuttaa kun taas muistaa
miten helppo on alkaa kadehtia
että sinulla tuollainen koti ja sinulla tuollainen työ ja sinulla sitä ja tätä ja minäkin ja minäkin ja minäkin
haluaisin
ja miksi te olette yhdessä ja minä en koskaan näe teitä ja kukaan ei rakasta minua ja äiti äiti milloin me ollaan perillä
niin
sitten tulee vauvaksi joka vain tahtoo sen tikkarin tai jäätelön tai mitä ikinä
täällä minä en tahdo mitään
i don't want anything.
minä sanon ja sade tulee teltan kattoon sade ja tuuli ja tulen lähemmäksi vaikka toinen nukkuu
myrsky vuorten välissä
mutta aamulla on aurinko
varjot vuorista aurinko siirtyy
sade
aurinko
sade
aurinko
tuuli tuuli aurinko sade
ja me maataan nurmella kun Solla soittaa kolmesti
ja kun hän tulee me halaamme nurmella ja Sollalla aurinkolasit koska
me sanomme good bye enkä minä osaa vastata islanniksi vaikka ymmärrän
ja huulipunaa, joka ei lähde vedellä, poskessa ja simpukka sydän sisällä ja kivi toiselta puolelta kaunis pilkullisessa paperissa
Solla, minun sólrún. auringonkirjain.
halata monta kertaa
niin monta kertaa näkemiin
mutta ei tunnu silti
ehkä kun on itse vielä kuukauden
ei osaa vielä kaivata
ei ymmärrä vielä ettei ehkä koskaan enää
ehkä vuosiin
ja sade ja sumu ja sade ja sumu
sillan kohdalla ei sanota hyvää elämää
halataan kerran
ei
suuta
miten erilaiseksi olikaan kuvitellut
että tuntuisi joltain
mutta yhtäkkiä
ei osaakaan kaivata
ei kaipaa
yhtäänyhtään
Jyväskylän pölyä, joka tuulessa kadut
ei yhtään sitä että pyörällä mäet
ja jokaisessa kulmassa joku tuttu jolle hymyillä ja hei ja hei ja hei
ei yhtään kaipaa sitä että pitäisi löytää koti
että pitäisi edes etsiä
laiska tänään
turistit nyrpein naamoin
ja tekisi mieli vain
lojua sohvalla odottamassa kun
toinen haluaa maksaa
kädestä kiinni katuja jotka ovat minun
tämä paikka ja tämä
minä voin sanoa naurattaa
katso mihin kävelet
ja minä niin kuin islantilaiset
ha ?
niin kuin suomalaiset häh?
jatkuvasti
eikä silti tunnu että kieli
että siinä olisi jokin ongelma
vaikka en keksikään kaikkia sanoja
fizzy fuzzy foggy
ja
mitään muuta
yhtäkkiä
yhtään mitään
karataan
ja nauraa nauraa nauraa
ei jaksa valittaa edes kun kuljetaan heinien läpi koska lentokenttä ei ollutkaan lentokenttä
ettei haittaa jos myöhästyy
eikä se että toinen lähtee viiden päivän päästä norjaan
ja sitten on koko syksyn maissa joihin ei itse pääse koska on koulu koska on harmaat lämmitetyt kadut ja työpaikat ja ihmiset ja löydettävä koti
että täytyy palata
koska
yhtäkkiä
voi tietää.
tietää vaan.
nyt kyllä otan kahvin.
se alkaa kun auto on ajanut kukkulaa ylös ja kääntynyt jyrkästi oikealle niin
että yhdeksänkymppiä muuttuu viideksikympiksi
puristaa rattia
pissattaa
ja pyyhkimet sottaa koko ikkunan
auto takana koko matkan
aamut alkavat keväästä
minä kirjoitin silloin kun olin kuusitoista
ja kävelin
olen unohtanut nimen
pengerkatu ?
rappusia ylös
siihen kouluun, johon halusinkin.
mutta nyt vain väsymyksestä
siitä ettei haluaisi vielä nousta ei vielä
on eri asia kuudelta kuin yhdeksältä
ja yhtäkkiä
tuntuu kauhistuttavalta
kun lukee kaikki postit
niistä jotka odottavat suomessa
miten todellista
miten tekisi mieli kiertää maha kokoon
kokoon vain
eikä koskaan katsoa ylöspäin
että ajatuksissa
voi kävellä kirjastoon ja voi kuinka hymyilyttää nähdä
ihmiset
omansa
mutta sitten
täällä missä ei metsiä vaan sumu
johon voi
sumu kaikkien peltojen ja vuorien yllä
kauhistuttaa kateus
joka
ei täällä
mitenkään
koska ei ajatellut sitä mistä paitsi
kauhistuttaa kun taas muistaa
miten helppo on alkaa kadehtia
että sinulla tuollainen koti ja sinulla tuollainen työ ja sinulla sitä ja tätä ja minäkin ja minäkin ja minäkin
haluaisin
ja miksi te olette yhdessä ja minä en koskaan näe teitä ja kukaan ei rakasta minua ja äiti äiti milloin me ollaan perillä
niin
sitten tulee vauvaksi joka vain tahtoo sen tikkarin tai jäätelön tai mitä ikinä
täällä minä en tahdo mitään
i don't want anything.
minä sanon ja sade tulee teltan kattoon sade ja tuuli ja tulen lähemmäksi vaikka toinen nukkuu
myrsky vuorten välissä
mutta aamulla on aurinko
varjot vuorista aurinko siirtyy
sade
aurinko
sade
aurinko
tuuli tuuli aurinko sade
ja me maataan nurmella kun Solla soittaa kolmesti
ja kun hän tulee me halaamme nurmella ja Sollalla aurinkolasit koska
me sanomme good bye enkä minä osaa vastata islanniksi vaikka ymmärrän
ja huulipunaa, joka ei lähde vedellä, poskessa ja simpukka sydän sisällä ja kivi toiselta puolelta kaunis pilkullisessa paperissa
Solla, minun sólrún. auringonkirjain.
halata monta kertaa
niin monta kertaa näkemiin
mutta ei tunnu silti
ehkä kun on itse vielä kuukauden
ei osaa vielä kaivata
ei ymmärrä vielä ettei ehkä koskaan enää
ehkä vuosiin
ja sade ja sumu ja sade ja sumu
sillan kohdalla ei sanota hyvää elämää
halataan kerran
ei
suuta
miten erilaiseksi olikaan kuvitellut
että tuntuisi joltain
mutta yhtäkkiä
ei osaakaan kaivata
ei kaipaa
yhtäänyhtään
Jyväskylän pölyä, joka tuulessa kadut
ei yhtään sitä että pyörällä mäet
ja jokaisessa kulmassa joku tuttu jolle hymyillä ja hei ja hei ja hei
ei yhtään kaipaa sitä että pitäisi löytää koti
että pitäisi edes etsiä
laiska tänään
turistit nyrpein naamoin
ja tekisi mieli vain
lojua sohvalla odottamassa kun
toinen haluaa maksaa
kädestä kiinni katuja jotka ovat minun
tämä paikka ja tämä
minä voin sanoa naurattaa
katso mihin kävelet
ja minä niin kuin islantilaiset
ha ?
niin kuin suomalaiset häh?
jatkuvasti
eikä silti tunnu että kieli
että siinä olisi jokin ongelma
vaikka en keksikään kaikkia sanoja
fizzy fuzzy foggy
ja
mitään muuta
yhtäkkiä
yhtään mitään
karataan
ja nauraa nauraa nauraa
ei jaksa valittaa edes kun kuljetaan heinien läpi koska lentokenttä ei ollutkaan lentokenttä
ettei haittaa jos myöhästyy
eikä se että toinen lähtee viiden päivän päästä norjaan
ja sitten on koko syksyn maissa joihin ei itse pääse koska on koulu koska on harmaat lämmitetyt kadut ja työpaikat ja ihmiset ja löydettävä koti
että täytyy palata
koska
yhtäkkiä
voi tietää.
tietää vaan.
nyt kyllä otan kahvin.
lauantaina, heinäkuuta 25, 2009
huomenna
(hän tulee, pitäisi jatkaa aina koska jos jatkaa niin mikä tulee ensiksi mieleen ja sitten muistaa senkin kun puettiin niitä mekkoja sieltä takaa ja kaikki näkyi siinä ruudussa ihmisille jotka käveli ohi ja minulla on kuva jossa peruukit ja teksti)
yritän taas liftata nämä pitkät kilometrit. pitkät kilometrit enkä vielä voi tietää miltä tuntuu
tällä kertaa kaupunkiin
jossa asui viisi kuukautta
viisi
kuukautta
ja silti menee sinne takaisin
aivan kuin jotain erityistä
ja tuuli
tuuli se tulee aina
keskellä päivää
vaikka ilta olisi tyyni ja aamu
kaksi vuorokauden aikaa tyyntä ja muuten tuuli
värisyttää ihoon sukkahousujen (niin kesällä, niin kesällä, kuvitelkaa) alle
ja minun pitäisi kulkea kauppaan
pitäisi liikkua tästä huoneesta
jossa jo koko päivä
mutta tuuli
tuuli tulee ikkunasta niin että avaa ovenkahvasta oven
ja lautaset rävähtävät lattialle
koko pino
pakottava tarve liikkua.
keksii lauluja sateenkaaresta koska se näkyy
pieni kulma
ei niin kuin uima-altaasta kun se oli koko taivaan mitta ja kokonainen
ja sanoo että ehkä se on merkki
ja saiko silloin toivoa
aurinko aurinko
sitten sataa
tulee lunta tuulta räntää
aurinkoa ei koskaan voi sanoa millainen päivä
nauraa nauraa nauraa.
Ja Sigur Rósin viulut.
(hän tulee, pitäisi jatkaa aina koska jos jatkaa niin mikä tulee ensiksi mieleen ja sitten muistaa senkin kun puettiin niitä mekkoja sieltä takaa ja kaikki näkyi siinä ruudussa ihmisille jotka käveli ohi ja minulla on kuva jossa peruukit ja teksti)
yritän taas liftata nämä pitkät kilometrit. pitkät kilometrit enkä vielä voi tietää miltä tuntuu
tällä kertaa kaupunkiin
jossa asui viisi kuukautta
viisi
kuukautta
ja silti menee sinne takaisin
aivan kuin jotain erityistä
ja tuuli
tuuli se tulee aina
keskellä päivää
vaikka ilta olisi tyyni ja aamu
kaksi vuorokauden aikaa tyyntä ja muuten tuuli
värisyttää ihoon sukkahousujen (niin kesällä, niin kesällä, kuvitelkaa) alle
ja minun pitäisi kulkea kauppaan
pitäisi liikkua tästä huoneesta
jossa jo koko päivä
mutta tuuli
tuuli tulee ikkunasta niin että avaa ovenkahvasta oven
ja lautaset rävähtävät lattialle
koko pino
pakottava tarve liikkua.
keksii lauluja sateenkaaresta koska se näkyy
pieni kulma
ei niin kuin uima-altaasta kun se oli koko taivaan mitta ja kokonainen
ja sanoo että ehkä se on merkki
ja saiko silloin toivoa
aurinko aurinko
sitten sataa
tulee lunta tuulta räntää
aurinkoa ei koskaan voi sanoa millainen päivä
nauraa nauraa nauraa.
Ja Sigur Rósin viulut.
torstaina, heinäkuuta 23, 2009
sade lopu
sadetta ja tuulta
tuulta ja sadetta
lunta vuorille
lunta vuorille heinäkuun lopussa
heinäkuun lopussa
miten aika
miten aika menee
pysäytetään se
pysäytetään kuva
peilistä
sadetta pyykit eivät kuiva
koskaan kestää kolme päivää ja silti kosteita
minä leikkaan kasviksia minä teen ruokaa minä ensimmäistä kertaa kokkina niin että minä munakoisoja kesäkurpitsaa paprikaa papuja bambunversoja soijakastiketta sipulia riisiä minä keittiössä avokadoa surmjölkiä sitruunaa minä kaikki vuorotellen mitä minä teen
karjalanpiirakoita
niin kuin silloin
yhtäkkiä ikuisuus
kun soittaa että tuletko
haluatko maistaa
mutta toinen ei halua kulkea tuulen läpi
mutta sanoo tule sinä tänne
ihan kuin minä
kulkisin yhtä mieluusti
tuulen läpi
mutta niinhän minä teen
aina
kuljen tuulen läpi
tänään sanon juoksemaan
mutta Anna muistuttaa että uimaan
tuuleen ja sateeseen miten kuumalta vesi tuntuu
voida ikävöidä
leijua irrallaan tässä irrallisuudessa
että ei tiedä että ei tiedä ja missä koti
mihin minä oikein muutan?
miksei jostain voi ilmestyä kotia
ja minä en nyt tarkoita ovetonta huonetta
vaikka siitäkin voisi tulla, minä tiedän
mutta koska tämä irrallisuus ja päättämättömyys
kukaan ei
mahdollisuutta anna enää
haluan maata liikkumatta
niin kauan että liikkuminen sattuu
niin että liikkuminen sattuu niin paljon
että tekee kipeää juosta ja sitten juoksee kuitenkin vastatuuleen toiseen suuntaan
haluan että kaikki tuuli vain
haluan että tuuli vain tuuli
mies huoneesta kaksikymmentä kaksikymmentäyksi sanoo laita takki siellä on kylmä minä nauran, no no, ja mielessäni että olen tottunut koska te luulette että olen islantilainen
juoksen huoneiden väliä ja ajattelen että tänään juoksen
tänään
aina tänään
enkä ajattele mitään
mitään muuta
kuin
että miltä tuntuisi
jos
missä vaiheessa muuttuu itsekseen
että alussa on aina jotain muuta
kuva
että sitten vähitellenkö
vai pistänkö mustalla tussilla päälle
viikset
silmämeikit
yöllä minä huudan ruotsalaiselle pojalle suomeksi että häivy, mene pois, minä en voi tehdä töitä täällä kun olet tässä, mene pois, mutta hän vain istuu keskellä lattiaa ja keittiö on täynnä ihmisiä mutta se on minun huoneeni lapsuudenkodista ja täynnä ihmisiä ja en saa tiskattua en mahdu siirtämään tavaroita minä itken.
sade, sade, kunpa se jatkuisikin loputtomasti
en halua sellaista ohimenevää ukkoskuuroa
haluan pitkän hitaan
ohuet pisarat
ikkunalasista valuvat sen että istutaan vain sisällä tuntikaudet katsoen elokuvia
kuumaa teetä, apila, mustikka, minttu.
kuumaa teetä sade katossa vintin läpi
mustavalkoinen elokuva hiljainen ääni
huovan alla lämmin
silmät kiinni ja repliikit muuttuvat ohuenohueksi
uneen.
tuulta ja sadetta
lunta vuorille
lunta vuorille heinäkuun lopussa
heinäkuun lopussa
miten aika
miten aika menee
pysäytetään se
pysäytetään kuva
peilistä
sadetta pyykit eivät kuiva
koskaan kestää kolme päivää ja silti kosteita
minä leikkaan kasviksia minä teen ruokaa minä ensimmäistä kertaa kokkina niin että minä munakoisoja kesäkurpitsaa paprikaa papuja bambunversoja soijakastiketta sipulia riisiä minä keittiössä avokadoa surmjölkiä sitruunaa minä kaikki vuorotellen mitä minä teen
karjalanpiirakoita
niin kuin silloin
yhtäkkiä ikuisuus
kun soittaa että tuletko
haluatko maistaa
mutta toinen ei halua kulkea tuulen läpi
mutta sanoo tule sinä tänne
ihan kuin minä
kulkisin yhtä mieluusti
tuulen läpi
mutta niinhän minä teen
aina
kuljen tuulen läpi
tänään sanon juoksemaan
mutta Anna muistuttaa että uimaan
tuuleen ja sateeseen miten kuumalta vesi tuntuu
voida ikävöidä
leijua irrallaan tässä irrallisuudessa
että ei tiedä että ei tiedä ja missä koti
mihin minä oikein muutan?
miksei jostain voi ilmestyä kotia
ja minä en nyt tarkoita ovetonta huonetta
vaikka siitäkin voisi tulla, minä tiedän
mutta koska tämä irrallisuus ja päättämättömyys
kukaan ei
mahdollisuutta anna enää
haluan maata liikkumatta
niin kauan että liikkuminen sattuu
niin että liikkuminen sattuu niin paljon
että tekee kipeää juosta ja sitten juoksee kuitenkin vastatuuleen toiseen suuntaan
haluan että kaikki tuuli vain
haluan että tuuli vain tuuli
mies huoneesta kaksikymmentä kaksikymmentäyksi sanoo laita takki siellä on kylmä minä nauran, no no, ja mielessäni että olen tottunut koska te luulette että olen islantilainen
juoksen huoneiden väliä ja ajattelen että tänään juoksen
tänään
aina tänään
enkä ajattele mitään
mitään muuta
kuin
että miltä tuntuisi
jos
missä vaiheessa muuttuu itsekseen
että alussa on aina jotain muuta
kuva
että sitten vähitellenkö
vai pistänkö mustalla tussilla päälle
viikset
silmämeikit
yöllä minä huudan ruotsalaiselle pojalle suomeksi että häivy, mene pois, minä en voi tehdä töitä täällä kun olet tässä, mene pois, mutta hän vain istuu keskellä lattiaa ja keittiö on täynnä ihmisiä mutta se on minun huoneeni lapsuudenkodista ja täynnä ihmisiä ja en saa tiskattua en mahdu siirtämään tavaroita minä itken.
sade, sade, kunpa se jatkuisikin loputtomasti
en halua sellaista ohimenevää ukkoskuuroa
haluan pitkän hitaan
ohuet pisarat
ikkunalasista valuvat sen että istutaan vain sisällä tuntikaudet katsoen elokuvia
kuumaa teetä, apila, mustikka, minttu.
kuumaa teetä sade katossa vintin läpi
mustavalkoinen elokuva hiljainen ääni
huovan alla lämmin
silmät kiinni ja repliikit muuttuvat ohuenohueksi
uneen.
keskiviikkona, heinäkuuta 22, 2009
hän, joka odottaa
stugan rappusilla
yhteys heikko
pöydällä kortti,
jonka lähetti keväällä tytölle, jolla sanat, jolta sanat, jolle sanat
jonka seinällä nyt vanhus lumen keskellä
ikkunasta hymy, silti hymy
ja nyt
samanlainen kortti
minulla
yllättää kirjoittamasta yllättää kortista
jonka nähnyt vain kerran
minäkin vain kerran ja kertoo miksi lähetti sen kelle lähetti
erityislaatuista
minulla sama kortti
minussa
sama odotus sama hymy vaikka on kesä
en haluaisi tehdä valintoja koskaan päättää
että kaikki vain tapahtuisi
stugan rappusilla
yhteys heikko
vesiputouksilla
piti kävellä tänään mutta tuuli
sillä tavalla että istuu tunteja mustalla nahkasohvalla ja kikatikikati
tytöt
päätetään mitä vaaditaan työnantajalta
minä
nykyään se joka soittaa viralliset puhelut ja soittaa ja puhuu virallisesti
epävirallisesti
minä
pieni pienenpieni
minäkö?
että kaikki vain tapahtuisi
että kaikki vain tapahtuisi
ja yhtäkkiä
aurinko paistaa tuulesta
stugan rappusille
yhtäkkiä
ei yhtäkkiä vaan koko ajan
ei tässä
yöllä ei saa nukuttua koska unessa
naispomo kirjoittaa pieneen kirjaan jokaiselta päivältä arvosanan
pyöräilijä nukkuu teltassa ja herää että miksemme yhdessä
kävelee käsikädessä entisen poikaystävän kanssa kadulla kaveri vastaan mitä he ajattelevat nyt
hikoilee ikkuna auki ikkuna kiinni
tuuli
ravisuttaa ruohikkoa puita jotka eivät ole puita
äidiltä ruisleipää joka on ohuita lastuja kuorta
poika sanoo että mennään kalaan yhdessä
nyt sanoo nyt
yhtäkkiä pelkää menettävänsä
koska sinä tykkäät kalastaa
yhtäkkiä
koko ajan koko ajan
stugan rappusilla
te olette materialisteja
minä sanon niin olemmekin
nauran vaikka harmittaa etten sanonut itsekin olet
toinen ottaa jokaisen huomioon
tasapuolisesti aina
jokaisen
minulla tuomitseva katse
aina
silmät
stugan rappusilla
tämä tuuleton piste
lehmänpaska haju tullut avoimesta ikkunasta konttiin
voiko sanoa että rakastua
yhteys heikko
pöydällä kortti,
jonka lähetti keväällä tytölle, jolla sanat, jolta sanat, jolle sanat
jonka seinällä nyt vanhus lumen keskellä
ikkunasta hymy, silti hymy
ja nyt
samanlainen kortti
minulla
yllättää kirjoittamasta yllättää kortista
jonka nähnyt vain kerran
minäkin vain kerran ja kertoo miksi lähetti sen kelle lähetti
erityislaatuista
minulla sama kortti
minussa
sama odotus sama hymy vaikka on kesä
en haluaisi tehdä valintoja koskaan päättää
että kaikki vain tapahtuisi
stugan rappusilla
yhteys heikko
vesiputouksilla
piti kävellä tänään mutta tuuli
sillä tavalla että istuu tunteja mustalla nahkasohvalla ja kikatikikati
tytöt
päätetään mitä vaaditaan työnantajalta
minä
nykyään se joka soittaa viralliset puhelut ja soittaa ja puhuu virallisesti
epävirallisesti
minä
pieni pienenpieni
minäkö?
että kaikki vain tapahtuisi
että kaikki vain tapahtuisi
ja yhtäkkiä
aurinko paistaa tuulesta
stugan rappusille
yhtäkkiä
ei yhtäkkiä vaan koko ajan
ei tässä
yöllä ei saa nukuttua koska unessa
naispomo kirjoittaa pieneen kirjaan jokaiselta päivältä arvosanan
pyöräilijä nukkuu teltassa ja herää että miksemme yhdessä
kävelee käsikädessä entisen poikaystävän kanssa kadulla kaveri vastaan mitä he ajattelevat nyt
hikoilee ikkuna auki ikkuna kiinni
tuuli
ravisuttaa ruohikkoa puita jotka eivät ole puita
äidiltä ruisleipää joka on ohuita lastuja kuorta
poika sanoo että mennään kalaan yhdessä
nyt sanoo nyt
yhtäkkiä pelkää menettävänsä
koska sinä tykkäät kalastaa
yhtäkkiä
koko ajan koko ajan
stugan rappusilla
te olette materialisteja
minä sanon niin olemmekin
nauran vaikka harmittaa etten sanonut itsekin olet
toinen ottaa jokaisen huomioon
tasapuolisesti aina
jokaisen
minulla tuomitseva katse
aina
silmät
stugan rappusilla
tämä tuuleton piste
lehmänpaska haju tullut avoimesta ikkunasta konttiin
voiko sanoa että rakastua
tiistaina, heinäkuuta 21, 2009
Takaisin
bussimatka kolme tuntia
pysähtyy järvellä
nousee musiikki pois
muuten nukkuu
nukkuu nukkuu onnellista untaan
joka on unta
tällä kertaa
mutta todellisuus
kaikki tosi unta
nyt
kävelemme
merta kohden
vesi kahden vuoren välissä
ohut kaistale
kuin saaren muoto
josta toinen
tullut pyörällä
asti
ja muistaa siinä kun teltan läpi aurinko oranssiksi
muistaa siinä kun silmät kiinni
käsi kättä vasten tunnit tunnit
että oli toinenkin saari
että juuri tämä saari
on ollut jo tarinassa
joka kertoo mikä on totta mikä ei
kysyy
punaisena laivan vieri
auringossa kirkas
sanoo näkee portaat
äänet äänet kuinka ne voisi nauhoittaa
kun kengät niistä step step step
ja linnut kaloja jotka vedessä
veden alla
englanninkieliset nimet mustat kalat mustat eikä muista mikä on kirkas
sateessa sateessa sateessa
istutaan
ja viisikymmentäyksivuottatäyttänyt mies antaa minulle kirjan
aidan yli
vuorelle
vuorelle minä haluan aina nousta korkeammalle
seuraavana aamuna aurinko
ei palele öisin niin kuin tyttö joka vaeltaa aamuyöstä sisällä kouluun
ja auringossa salmiakkikarkkeja makuupussi nurmikolla
saunassa puun tuoksu
ja me kävelemme iltaan
ja hotellin ruokailusalissa
poika väsynein silmin sanoo lähtevänsä takaisin suomeen
ja tyttö ei osaa päättää
ja miten jokainen irtisanomista
tietää salaisuuden
tietää kuka ensimmäisenä
ja lupiniit niin korkeita että haluavat ottaa kuvan
kun
sanoo haluan tuon hymyn nuo silmät
ja minä että sinun täytyy vain muistaa
ja minä katson pilviin
jotka sinisellä taivaalla
toisin kuin sateen aikaan
kun oli aurinkokin
minä sanon sateenkaarisää
ja he juovat kahvia
minä moppaan
että tietää
tietää vain.
bussimatka kolme tuntia
pysähtyy järvellä
nousee musiikki pois
muuten nukkuu
nukkuu nukkuu onnellista untaan
joka on unta
tällä kertaa
mutta todellisuus
kaikki tosi unta
nyt
kävelemme
merta kohden
vesi kahden vuoren välissä
ohut kaistale
kuin saaren muoto
josta toinen
tullut pyörällä
asti
ja muistaa siinä kun teltan läpi aurinko oranssiksi
muistaa siinä kun silmät kiinni
käsi kättä vasten tunnit tunnit
että oli toinenkin saari
että juuri tämä saari
on ollut jo tarinassa
joka kertoo mikä on totta mikä ei
kysyy
punaisena laivan vieri
auringossa kirkas
sanoo näkee portaat
äänet äänet kuinka ne voisi nauhoittaa
kun kengät niistä step step step
ja linnut kaloja jotka vedessä
veden alla
englanninkieliset nimet mustat kalat mustat eikä muista mikä on kirkas
sateessa sateessa sateessa
istutaan
ja viisikymmentäyksivuottatäyttänyt mies antaa minulle kirjan
aidan yli
vuorelle
vuorelle minä haluan aina nousta korkeammalle
seuraavana aamuna aurinko
ei palele öisin niin kuin tyttö joka vaeltaa aamuyöstä sisällä kouluun
ja auringossa salmiakkikarkkeja makuupussi nurmikolla
saunassa puun tuoksu
ja me kävelemme iltaan
ja hotellin ruokailusalissa
poika väsynein silmin sanoo lähtevänsä takaisin suomeen
ja tyttö ei osaa päättää
ja miten jokainen irtisanomista
tietää salaisuuden
tietää kuka ensimmäisenä
ja lupiniit niin korkeita että haluavat ottaa kuvan
kun
sanoo haluan tuon hymyn nuo silmät
ja minä että sinun täytyy vain muistaa
ja minä katson pilviin
jotka sinisellä taivaalla
toisin kuin sateen aikaan
kun oli aurinkokin
minä sanon sateenkaarisää
ja he juovat kahvia
minä moppaan
että tietää
tietää vain.
torstaina, heinäkuuta 16, 2009
tänään on jo parempi
G oli aamulla töissä, ensin soitti
ja sitten tuli ja oli hyvä nähdä että hän oli kunnossa
pidän niin kovin hänestä, pomostani siis, toisesta niistä
ja sitten
juorut siitä että toinen pomomme, F, halusi puhua kanssamme
ainakin minun osaltani kumoutuivat
sillä minä kysyin
suoraan
vilðu tala með mig
ja hän vastasi että ei
että kaikki on hyvin ja että minä teen hyvää työtä ja olen ahkera
ja nyt
kaikki ovat hyvällä tuulella
naurettiin ruokapöydässä että ruotsalainen poika näyttää tohtori talolta
ja heillä oli väittely, islantilaisella tyttären tulevalla miehellä ja ruotsalaisella pojalla eu:sta ja siitä pitäisikö islannin liittyä
kerrankin ruokapöytä ei ollut hiljainen
ja minulla on couch surffari jonka kanssa en jaksa tehdä mitään
olen siis huono isäntä ja hän nukkuu kontissani. ranskalainen ylikohtelias poika.
ja huomenna matkaamme itään
festareille Lunga.
ja kuinka odotammekaan
ja kuinka kikikikakakakikiki
kun F kysyi Annalta jos hän haluaisi maanantaina iltavuoron
ja hän saa myöhästyä puolikin tuntia vuorostaan
jotta voimme matkata yhdessä vasta maaanantaina takaisin!
voi
yhtäkkiä taas kaikki
yli
hyvän
kummitukset katkaisevat sähköt
ja meillä piti olla spiritualistinen istunto
ranskalainen ranskaksi henki tule
mutta
emme sitten kun emme tienneet onko ne henget hyviä vai ei
ja ulkona yhä painostavan kostea ilma
mutta hevoselle menen tänään
miten vaihtuu tämä
niin kuin ilma
miten vaihtuu
nyt hyvä.
G oli aamulla töissä, ensin soitti
ja sitten tuli ja oli hyvä nähdä että hän oli kunnossa
pidän niin kovin hänestä, pomostani siis, toisesta niistä
ja sitten
juorut siitä että toinen pomomme, F, halusi puhua kanssamme
ainakin minun osaltani kumoutuivat
sillä minä kysyin
suoraan
vilðu tala með mig
ja hän vastasi että ei
että kaikki on hyvin ja että minä teen hyvää työtä ja olen ahkera
ja nyt
kaikki ovat hyvällä tuulella
naurettiin ruokapöydässä että ruotsalainen poika näyttää tohtori talolta
ja heillä oli väittely, islantilaisella tyttären tulevalla miehellä ja ruotsalaisella pojalla eu:sta ja siitä pitäisikö islannin liittyä
kerrankin ruokapöytä ei ollut hiljainen
ja minulla on couch surffari jonka kanssa en jaksa tehdä mitään
olen siis huono isäntä ja hän nukkuu kontissani. ranskalainen ylikohtelias poika.
ja huomenna matkaamme itään
festareille Lunga.
ja kuinka odotammekaan
ja kuinka kikikikakakakikiki
kun F kysyi Annalta jos hän haluaisi maanantaina iltavuoron
ja hän saa myöhästyä puolikin tuntia vuorostaan
jotta voimme matkata yhdessä vasta maaanantaina takaisin!
voi
yhtäkkiä taas kaikki
yli
hyvän
kummitukset katkaisevat sähköt
ja meillä piti olla spiritualistinen istunto
ranskalainen ranskaksi henki tule
mutta
emme sitten kun emme tienneet onko ne henget hyviä vai ei
ja ulkona yhä painostavan kostea ilma
mutta hevoselle menen tänään
miten vaihtuu tämä
niin kuin ilma
miten vaihtuu
nyt hyvä.
keskiviikkona, heinäkuuta 15, 2009
voisin nukkua
maata peittojen alla
nyt
voisin
olla avaamatta sälekaihtimia jotka tuulen kanssa
yöllä ääntä sadetta vasten
yöllä ääntä joku voi kääntää ne ikkunan takaa
niin kova ääni kun aamulla
siitä tietää
että aamu
kun kiskoo
verhoja niin
kylmää ja hämärää
marraskuu minä ajattelen kun käännän päätä siihen missä
tyttö seisoo eteisessä piirtää sormella lasiin
aamiaisen äänet
vasta muutama ihminen vaikka minä olen ollut täällä jo puolitoistatuntia
puolitoistatuntia silmät
kiinni
minä pistäisin ja peiton
ympärille
miten energiat liikkuvat
kun suihkussa, kuumaa
pesukone käynnistyy itsestään
kun terassilla, auringossa odottaa ettei enää oksentaisi
radio käynnistyy itsestään
ja miten uhkaavien pilvien alla
yhtäaikaa alkavat juoda
yhtäaikaa sydän lyö lujasti eikä nukuta eikä syö
tyttö makaa peittojen alla
kellarikerros verhojen peitossa
sanoo että kummitus on talon rakentanut valokuvassa
minä otan kahvia
valkoiseen kuppiin
valutan kahvia ja maito
minkä väristä se on valailla
kun minä laulan aaltojen alle
siellä horisontissa siellä
istun kivellä istun ja laulan
miten voikaan
ja tyttö punatakkinen kauempana kiven päältä kivien päälle
kahvia kuin vettä
viiniä kuin vettä kaljaa
vettä kuin vettä
miten täyttää tuulella
jokaisen raon täyttää tuulella
ja sade
sade kun istutaan kuumassa vedessä
ruoho jalkoihin juoksee
ruoho jalkoihin mahaan täytyy avata koko puku
nukkuisi nukkuisi
nukkuisi kaiken uneen
nukkuisi kaiken
nukkuisi nukkuisi kaiken
miten nukkuisikaan
ajattelematta
ikkunan läpi tuuli
ei koskaan tuulta eikä sade
muuta kuin ääninä vain
ja niin on hyvä nukahtaa niin. pimennettevään parakkiin.
maata peittojen alla
nyt
voisin
olla avaamatta sälekaihtimia jotka tuulen kanssa
yöllä ääntä sadetta vasten
yöllä ääntä joku voi kääntää ne ikkunan takaa
niin kova ääni kun aamulla
siitä tietää
että aamu
kun kiskoo
verhoja niin
kylmää ja hämärää
marraskuu minä ajattelen kun käännän päätä siihen missä
tyttö seisoo eteisessä piirtää sormella lasiin
aamiaisen äänet
vasta muutama ihminen vaikka minä olen ollut täällä jo puolitoistatuntia
puolitoistatuntia silmät
kiinni
minä pistäisin ja peiton
ympärille
miten energiat liikkuvat
kun suihkussa, kuumaa
pesukone käynnistyy itsestään
kun terassilla, auringossa odottaa ettei enää oksentaisi
radio käynnistyy itsestään
ja miten uhkaavien pilvien alla
yhtäaikaa alkavat juoda
yhtäaikaa sydän lyö lujasti eikä nukuta eikä syö
tyttö makaa peittojen alla
kellarikerros verhojen peitossa
sanoo että kummitus on talon rakentanut valokuvassa
minä otan kahvia
valkoiseen kuppiin
valutan kahvia ja maito
minkä väristä se on valailla
kun minä laulan aaltojen alle
siellä horisontissa siellä
istun kivellä istun ja laulan
miten voikaan
ja tyttö punatakkinen kauempana kiven päältä kivien päälle
kahvia kuin vettä
viiniä kuin vettä kaljaa
vettä kuin vettä
miten täyttää tuulella
jokaisen raon täyttää tuulella
ja sade
sade kun istutaan kuumassa vedessä
ruoho jalkoihin juoksee
ruoho jalkoihin mahaan täytyy avata koko puku
nukkuisi nukkuisi
nukkuisi kaiken uneen
nukkuisi kaiken
nukkuisi nukkuisi kaiken
miten nukkuisikaan
ajattelematta
ikkunan läpi tuuli
ei koskaan tuulta eikä sade
muuta kuin ääninä vain
ja niin on hyvä nukahtaa niin. pimennettevään parakkiin.
maanantaina, heinäkuuta 13, 2009
täällä on alkanut tapahtua
tyttö tapaa pojan tai poika tapaa tytön
töissä
ja sitten on
matkoja edestakaisin ja ihmiset puhuu
ja mies
alkaa juoda
ja sanoo nimen ja että menee kotiin ja ettei syö koska on humalassa
ja niin surulliset silmät melkein jäähyväiset
koska tämän miehen ei pitäisi
juoda yhtäänyhtään enää
ja samaan aikaan juo nainenkin
ja tyttären surulliset kasvot
ja kaikki hiljaisuuden vallitessa pöydän ääressä
kaikki paitsi mies nainen tyttö poika
hiljaisuuden vallitessa ruokaa jonka kaksi ovat kokanneet
ne kaksi joille kerrotaan mitä pitää tehdä kun mies ja nainen nukkuvat
ja sitten on leirintäalue jotka ovat myös hotellin asiakkaita
tuhat kruunua
ja kun edellisvuoden työntekijät leiriytyvät aurinkoon mennään istumaan ja katsotaan
outoa miestä pystyttämässä telttaa edestakaisin hakemassa vettä
ja saksalainen poika tunnistaa telttamerkistä saksalaiseksi
ja sitten hänkin istuu aurinkoon ja kertoo matkanneensa autionmaan kautta, keskeltä
ei mitään
pyörällä
ja me kuuntelemme ja sitten tulee toinenkin pyöräilijä
ja kysyy saako liittyä seuraan
ja hän on Uudesta-Seelannista
ja me kuuntelemme häntäkin
ja ilta tulee
ja vähitellen
ihan lopussa kun on jo salaattia ja viiniä ja kaljaa
alhaalta kikattaen ensin pilsneriä
sitten uudestaan
aurinko alkaa mennä vuorten taakse
ja tulee kylmäkylmäkylmä
kylmä minun varpaat ja uusi-seelantilainen kysyy eikö minua palella
ja minua paleltaa ja me kävelemme vesiputoukselle ja onko se kauniimpi aamulla vai illalla
ja maistamme vaaleanpunaista kukkaa, joka on yrtti ja
päätämme tehdä teetä
ja kun minun konttini on lämmin ajattelen ettemme tehneet teetä sittenkään
ja että huomenna he ovat poissa
tuulituuli tuuli
mutta kun on aamu ja minä pyyhin pöytiä kasaan tuoleja teltta on vielä
ja sitten vilkutan parvekkeella
kun loikoilevat auringossa teltan kulmasta
ja kun on syli täynnä leipää ja soijarouhe
juosten
tulee pyörän kanssa joka on pakattu
are you leaving
mutta hän ei tiedäkään
ja ehkä me voisimme ajaa vesiputoukselle
toisinaan englantia vaikea ymmärtää kun sitä puhuu ihminen
joka puhuu sitä
omanaan
ja kahvia
ravintolan sali lämmin auringosta
lämmin auringosta ikkunan läpi
päätämme ajaa vesiputoukselle
me kolme
töiden jälkeen sitten kun me päästään töistä
me keittiötytöt aamupalatytöt me kirjallisuustytöt
ja me vaan nauretaan
me piikatytöt
me piikatytöt nostetaan tuolit pöydiltä ja miten pasta pitää maustaa
ja kun meillä on ulkovaatteet
huutaa poika ruotsalainen että odotatteko tunnin minä tuun mukaan
sillä ääneellä josta sanoi että kuin jättiläisvauva
ja me purraan huulta
ja sanotaan kiltisti että halutaan mennä nyt
ja sitten minä ajan
olen alkanut ajaa ajaa ajaa
vaikka vieläkin vaihteet
ja
vesiputous
niin kaunis että kivet ne kuin pylväät ja vesi miten se on suurta ja miten ääneen tottuu niin että voisi nukahtaa hypnotisoituu niin että voisi hypätä
ja me istumme siinä kivillä auringon
lämmittämillä jokainen silmät kiinni
kun käännymme takanamme kuin kauhuelokuvasta
ryhmä lapsia sinisissä vaatteissa tuijottaa
seisovat jyrkänteillä
asetelma
ja me nousemme ja nauramme kuinka monta kuvaa
jossa me
ja päätämme että illalla vielä teetä
ja kun minä kävelen teltta-alueelle minulla on taas liian vähän vaatteita
ja me keräämme kukat minä kerron että apilaakin voi
ja me keräämme
pieneen pussiin ja
millaiset silmät
ja emme juokaan teltalla
vaan menemme stugaan onneksi tiskasimme minä sanon
ja vain hetken me olemme siinä
kahdestaan
kunnes tulee tyttö akureyrista ja kertoo niistä tytöistä ja pojista ja
sitten tulee poika joka puhuu vain jättiläis äänellään
samaa samaa toistaa
ja me katsomme niin
että naurattaa
koska kumpikin muistamme
ja sitten tulee minun keittiötyttöni ja hänkin pitää teestä
ja me kuuntelemme musiikkia ja uusi-seelantilainen kirjoittaa nimet
papereille
joita löytyy vaikka toivoisi ettei
ja
tänään
aamulla viimeinen kuppi kahvia ennen kuin tuuleen
pyörällä
tänään vielä tuulisempaa kuin eilen
ja meillä
alkaa vapaa tänään
alkaa vapaa niin
että
lähdemme keittiötyttöni kanssa Húsavíkiin
lähdemme sinne ja katsomme kaupunkia
ja miten meillä on hyvää täällä
keskellä alakerran väkeä joka nukkuu
kummittelevaa mökkiä
parakkeja
vesiputousta
mustia rantoja
juoruavia maalaispoikia
ja silti kun aamulla yksi taas
juoru taas
että tyttö lopettaa lähtee pois
kokonaan
niin me
miltä tuntuisikaan lähteä vain
seikkailemaan
jättää alakerta alakertaan
jättää surullinen mies surulliseksi
jättää jättää jättää homeinen mökki ja siniset kontit ja tämä
joka kyläksi muuttuu.
hiljalleen kulkea maisemia. niin kuin mies pyöränsä selässä
matkustaa viikkoja
kuukausia
toisia maita
nähdä vain maita joita ei ennen nähnyt paikkoja samoja uusia
kaikki.
tyttö tapaa pojan tai poika tapaa tytön
töissä
ja sitten on
matkoja edestakaisin ja ihmiset puhuu
ja mies
alkaa juoda
ja sanoo nimen ja että menee kotiin ja ettei syö koska on humalassa
ja niin surulliset silmät melkein jäähyväiset
koska tämän miehen ei pitäisi
juoda yhtäänyhtään enää
ja samaan aikaan juo nainenkin
ja tyttären surulliset kasvot
ja kaikki hiljaisuuden vallitessa pöydän ääressä
kaikki paitsi mies nainen tyttö poika
hiljaisuuden vallitessa ruokaa jonka kaksi ovat kokanneet
ne kaksi joille kerrotaan mitä pitää tehdä kun mies ja nainen nukkuvat
ja sitten on leirintäalue jotka ovat myös hotellin asiakkaita
tuhat kruunua
ja kun edellisvuoden työntekijät leiriytyvät aurinkoon mennään istumaan ja katsotaan
outoa miestä pystyttämässä telttaa edestakaisin hakemassa vettä
ja saksalainen poika tunnistaa telttamerkistä saksalaiseksi
ja sitten hänkin istuu aurinkoon ja kertoo matkanneensa autionmaan kautta, keskeltä
ei mitään
pyörällä
ja me kuuntelemme ja sitten tulee toinenkin pyöräilijä
ja kysyy saako liittyä seuraan
ja hän on Uudesta-Seelannista
ja me kuuntelemme häntäkin
ja ilta tulee
ja vähitellen
ihan lopussa kun on jo salaattia ja viiniä ja kaljaa
alhaalta kikattaen ensin pilsneriä
sitten uudestaan
aurinko alkaa mennä vuorten taakse
ja tulee kylmäkylmäkylmä
kylmä minun varpaat ja uusi-seelantilainen kysyy eikö minua palella
ja minua paleltaa ja me kävelemme vesiputoukselle ja onko se kauniimpi aamulla vai illalla
ja maistamme vaaleanpunaista kukkaa, joka on yrtti ja
päätämme tehdä teetä
ja kun minun konttini on lämmin ajattelen ettemme tehneet teetä sittenkään
ja että huomenna he ovat poissa
tuulituuli tuuli
mutta kun on aamu ja minä pyyhin pöytiä kasaan tuoleja teltta on vielä
ja sitten vilkutan parvekkeella
kun loikoilevat auringossa teltan kulmasta
ja kun on syli täynnä leipää ja soijarouhe
juosten
tulee pyörän kanssa joka on pakattu
are you leaving
mutta hän ei tiedäkään
ja ehkä me voisimme ajaa vesiputoukselle
toisinaan englantia vaikea ymmärtää kun sitä puhuu ihminen
joka puhuu sitä
omanaan
ja kahvia
ravintolan sali lämmin auringosta
lämmin auringosta ikkunan läpi
päätämme ajaa vesiputoukselle
me kolme
töiden jälkeen sitten kun me päästään töistä
me keittiötytöt aamupalatytöt me kirjallisuustytöt
ja me vaan nauretaan
me piikatytöt
me piikatytöt nostetaan tuolit pöydiltä ja miten pasta pitää maustaa
ja kun meillä on ulkovaatteet
huutaa poika ruotsalainen että odotatteko tunnin minä tuun mukaan
sillä ääneellä josta sanoi että kuin jättiläisvauva
ja me purraan huulta
ja sanotaan kiltisti että halutaan mennä nyt
ja sitten minä ajan
olen alkanut ajaa ajaa ajaa
vaikka vieläkin vaihteet
ja
vesiputous
niin kaunis että kivet ne kuin pylväät ja vesi miten se on suurta ja miten ääneen tottuu niin että voisi nukahtaa hypnotisoituu niin että voisi hypätä
ja me istumme siinä kivillä auringon
lämmittämillä jokainen silmät kiinni
kun käännymme takanamme kuin kauhuelokuvasta
ryhmä lapsia sinisissä vaatteissa tuijottaa
seisovat jyrkänteillä
asetelma
ja me nousemme ja nauramme kuinka monta kuvaa
jossa me
ja päätämme että illalla vielä teetä
ja kun minä kävelen teltta-alueelle minulla on taas liian vähän vaatteita
ja me keräämme kukat minä kerron että apilaakin voi
ja me keräämme
pieneen pussiin ja
millaiset silmät
ja emme juokaan teltalla
vaan menemme stugaan onneksi tiskasimme minä sanon
ja vain hetken me olemme siinä
kahdestaan
kunnes tulee tyttö akureyrista ja kertoo niistä tytöistä ja pojista ja
sitten tulee poika joka puhuu vain jättiläis äänellään
samaa samaa toistaa
ja me katsomme niin
että naurattaa
koska kumpikin muistamme
ja sitten tulee minun keittiötyttöni ja hänkin pitää teestä
ja me kuuntelemme musiikkia ja uusi-seelantilainen kirjoittaa nimet
papereille
joita löytyy vaikka toivoisi ettei
ja
tänään
aamulla viimeinen kuppi kahvia ennen kuin tuuleen
pyörällä
tänään vielä tuulisempaa kuin eilen
ja meillä
alkaa vapaa tänään
alkaa vapaa niin
että
lähdemme keittiötyttöni kanssa Húsavíkiin
lähdemme sinne ja katsomme kaupunkia
ja miten meillä on hyvää täällä
keskellä alakerran väkeä joka nukkuu
kummittelevaa mökkiä
parakkeja
vesiputousta
mustia rantoja
juoruavia maalaispoikia
ja silti kun aamulla yksi taas
juoru taas
että tyttö lopettaa lähtee pois
kokonaan
niin me
miltä tuntuisikaan lähteä vain
seikkailemaan
jättää alakerta alakertaan
jättää surullinen mies surulliseksi
jättää jättää jättää homeinen mökki ja siniset kontit ja tämä
joka kyläksi muuttuu.
hiljalleen kulkea maisemia. niin kuin mies pyöränsä selässä
matkustaa viikkoja
kuukausia
toisia maita
nähdä vain maita joita ei ennen nähnyt paikkoja samoja uusia
kaikki.
torstaina, heinäkuuta 09, 2009
nurmikko. kuin puisto, ympärillä penkit ja nainen tatuointi käden ympärillä pienen pieni poika vihreä ruutuista palloa viltillä. Akureyri.
viides auto pysähtyi ja mies keski-ikäinen kuskin paikalla, pelkääjän paikalla poika
kaunis kaunis niin kaunis ja iho vielä valkea kun kääntyy takapenkille päin ja yritän välillä ymmärtää islantia koska
olemme islannissa ja minä
muka opiskelin sitä
kaunis kaunis poika kääntyy taaksepäin ja jostain hänen ylähuulensa alle nuuskaa
niin kuin islantilaisilla nuorilla pojilla on tapana
ja he kohti reykjavikia
minä voisin päästä sinne asti
perävaunu takana pulloja täysi takapenkin jalkatila
mutta sitten en olisi edes vielä siellä ja pitäisi lentää takaisin
lentää lentää heti takaisin
mutta kuinka tekisikin mieli
olla niin kuin se mies joka tupsahti tyttönsä kontin ovelle
rinkka selässä
moi
seisoa siinä ovella ja sanoa moi
mutta aina pitää olla hemmetin rationaalinen ja takk fyrir ovi kiinni ja alkaa akureyri.
sinisen kahvilan terassilla mies katolla viulun kanssa yrittää pysäyttää jokaisen ihmisen koska hänen pitää päästä katolta pois ja minulla kahvin ja suklaan ja kerman sekoitus
musiiki nyt niin kovalla ja ihmiset vaeltavat nurmikon halki vaeltavat kaikki minun ympärilläni ihmiset puhuvat kieltä joka kaunis
ja minä kävelen kävelen kävelen ympäri pienen pienen keskustan edestakaisin kasvisravintola, ainoa sen laatuinen täällä pohjoisessa on lopettanut toimintansa ja minä päädyn sinne missä ihanat salaatit
minä kävelen vanhojen kirjojen kauppaan kävelen vanhojen kirjojen kauppaan ja puhun islantia islantilaisen naisen kanssa joka kirjojen keskellä keittää kahvia
ja kysyn vigdiksestä ja hänellä on yksi kirja
yksi kirja ja se on metsän tyttö
yksi kirja ja se on juuri se mitä yrittänyt etsiä
mitä eniten toivoisi mitä eniten eniten eniten mitä juuri juuri sitä
ja miten puristaa mustia kansia rintaansa vasten kun kertoo että on lukenut kaikki
ja islantilainen nainen kahvipannu kädessä osaa sanoa päivää
ja
kävelen kävelen ympäri samat kadut eikä huvita mennä kauppohihin huvittaisi vain kuunnella ihmisiä
kirjoittaa päiväkirjaa kirjoittaa käsin niin että vihreästä kynästä jäljet kyynerpäähän asti kirjoittaa kirjoittaa kirjoittaa mustaa kirjaa rintaansa vasten ja kuinka hymyili sen jälkeen jokaiselle
ei enää haittaa vaikka vähintään viisi tuntia kestäisi täältä sinne kaupunkiin jossa
niitä, joiden kanssa voisi
jakaa
eilen omilla - niin - rappusilla salaattia - omatekemää - avokaadokastiketta
punaviiniä kuinka siinä ilta-auringossa kuinka siinä me nauramme taas
jakaa
uimisen jälkeen
ja miltä tuntuu lopulta sulkea ovi
siniseen konttiin
tuijottaa auringonlaskua jossa aurinko ei laske vaan on vuorten takana
eikä ketään ketään ketään joka näkisi saman
näkisi saman siinä
ja minun myönnettävä minun sanottava ääneen että
minua pelottaa
pelottaa suomi
pelottaa se että syksy siellä
että jos
ilman auringonlaskua koska on pimeää
mutta samat ikkunat
ikkunat vain joista tuijottaa
ei teetä voi joka ilta jokaikinen ilta jonkun joidenkin toisten keittiöön
ei voi joka päivä seistä jonkun toisen ovella
pitää itsekseenkin pitää ihan itse
yksin
italialaiset miehet syövät yhdessä, matkaopas pöydässä ja minä taitan jalat jotta mahdun reppuni ohi
ikkunapöytä niin kuuma niin kuuma vaikka ikkuna vieressä auki
niin kuuma että toivoisi hihattoman mekon toivoisi kylmän tuulen ikkunasta
sen saman joka on täällä aina
ikkunasta taas ikkunasta niin monta kertaa
ja kirjoittaa postikortin kirjoittaa
musiikki niin kovasti että puisto
ihmisistä täyttyy ja lapset
potkivat palloa vihreäruutuista edes edes edestakaisin
minulla musta kirja muovipussissa ja postikortti ja minä se ainut joka on tullut ulos vaikka tietokone
rajat uimapuvusta
koska vesi
ja perheet perheet kaikki kokoontuvat ympärilleni
ja minä mietin miltä tuntuisi äiti
kun pieni tyttö kampaa sormin äitinsä tukkaa
omistaisiko sitten olisiko sitten oma?
aamulla herää kello kuusi koska on tottunut
mutta nukkuu lisää
kolme tuntia ja sitten
avaa verhot
kaikkineen kokonaan ja aurinko
kävelee varjoisen terassin läpi harjaa hampaat hiukset ja alkaa keittää
puuroa
puuroa puuroa ja jukurttia ab ja maustamatnota ja avokaadoa ja appelsiinia ja omenaa ja banaania ja kiiviä ja tummaahikisukkaleipää ja voita ja tuoremehua porkkana appelsiini ja terassin päähän jossa pyykit jossa aurinko ja istuu istuu nauraa
voiko puuro olla näin hyvää
vapaa vapaapäivä
kävelee hiekkaiset polut ja tyttö pyykkikori käsissä vilkuttaa
vilkuttaa takaisin
ja kävelee kilometrin kunnes auto perävaunuineen ja kaunis poika pysähtyy.
haluaisin pitkät hiukset. pitkät hiukset tuuleen
musiikki loppuu
kuin valomerkki
yhtäkkiä kuuluu kaikki puhe
hvað segir þú
vielä kaksi tuntia bussiin
mies joka tuli kahden pienen lapsen kanssa suutelee niin nuorta tyttöä että oliko se tyttöystävä vai lapsi
niin nuori niin nuori mutta mies pitelee kuin rakastettua
musiikki alkaa
disko
tyttö sinisessä mekossa tanssii tyttö sininen mekko lenkkarit ainut joka tanssi
disko disko disko
ou ou i wanna go with him ou ou ou ooo ou ou po po po poker face
turistit tunnistaa siitä että he kulkevat käsikädessä
siitä että heillä tummat aurinkolasit ja urheilullinen takki vaelluskengät
minä olen
islannissa
yhtäkkiä se tulee
se tulee niin
minä
olen
islannissa
olen täällä vielä kaksi kuukautta. melkein. look at the sun look at the mirror.
ja sitten tämä on ohi. sitten tämä kaikki on ohi. tämä. tämä
että nainen lyhyttukkainen pyörittää tuttöä kukkahousuista ruohikolla
ympyränmuotoinen ruohikko
vuoret takanaan rakennusten takaa
vuoret ja tie
joka tänne päin jyrkästi alas mutta nyt
kun palataan nousee nousee viitosvaihteella vauhti hidastuu
tämä
että voi istua vapaapäiväänsä vieraassa kaupungissa
puhua vuorotellen vierasta kieltä ja vierasta kieltä
että sitten kaikki kaipaus muuttuu
kaipaukseksi tänne takaisin
kuviksi jotka
vihdoin pitää teetää
koota albumiksi
ei enää haaveita toteutettavaksi tänne
ei enää sitä maata joka oli satu jonka piti olla
ei kuvaa kuvaa kuvaa vain
vain todellisuus joka oli
todellisuutta
sitä kun istutaan penkillä auringossa
niin kuin missä tahansa
istutaan ja kun pikkuveli tulee nauretaan koska itkettää
itkettää siinä portilla kun sanotaan good bye
tarraudutaan
raahataan polkupyörää jonka kumi on puhkaistu yöllä
terassilla salaattia avokaadokastikkeella
lumihuippuisen vuoren huipulla auringonlaskuun kevään ensimmäisenä päivänä
seuraavana päivänä koe odottamassa
penkillä auringossa pyörällä viereen kävellen viereen
am i allowed to talk to my girlfriend
don't be a stranger to me
tämä maa.
miten sanon että rakastunut
ja kaunis poika sanoo ettei hän pidä
että siksi hän muuttaa pois
että hän ei pidä kun ihmiset eivät tervehdi kadulla
ja minua naurattaa
minua naurattaa koska eilen me juuri uima-altaassa
miten ihanteellista kolmensadantuhannen asukkaan maassa
tulla kirjailijaksi tulla muusikoksi kirjoittaa yhdessä kirjaa kaikki kaikki he
kierrättää
miten halauaa aloittaa samanlaisen projektin suomessa
mutta miten se eri tavalla mahdollista koska onkin viisi miljoonaa. miten paljon. miten jättimäiseltä suomi yhtäkkiä tuntuu
don't be don't be a stranger to me.
tyttö samanlaisella huivilla kuin meillä kaikilla töissä
siltaa nurmikolla
mamma mamma
nauttia auringosta
nyt.
viides auto pysähtyi ja mies keski-ikäinen kuskin paikalla, pelkääjän paikalla poika
kaunis kaunis niin kaunis ja iho vielä valkea kun kääntyy takapenkille päin ja yritän välillä ymmärtää islantia koska
olemme islannissa ja minä
muka opiskelin sitä
kaunis kaunis poika kääntyy taaksepäin ja jostain hänen ylähuulensa alle nuuskaa
niin kuin islantilaisilla nuorilla pojilla on tapana
ja he kohti reykjavikia
minä voisin päästä sinne asti
perävaunu takana pulloja täysi takapenkin jalkatila
mutta sitten en olisi edes vielä siellä ja pitäisi lentää takaisin
lentää lentää heti takaisin
mutta kuinka tekisikin mieli
olla niin kuin se mies joka tupsahti tyttönsä kontin ovelle
rinkka selässä
moi
seisoa siinä ovella ja sanoa moi
mutta aina pitää olla hemmetin rationaalinen ja takk fyrir ovi kiinni ja alkaa akureyri.
sinisen kahvilan terassilla mies katolla viulun kanssa yrittää pysäyttää jokaisen ihmisen koska hänen pitää päästä katolta pois ja minulla kahvin ja suklaan ja kerman sekoitus
musiiki nyt niin kovalla ja ihmiset vaeltavat nurmikon halki vaeltavat kaikki minun ympärilläni ihmiset puhuvat kieltä joka kaunis
ja minä kävelen kävelen kävelen ympäri pienen pienen keskustan edestakaisin kasvisravintola, ainoa sen laatuinen täällä pohjoisessa on lopettanut toimintansa ja minä päädyn sinne missä ihanat salaatit
minä kävelen vanhojen kirjojen kauppaan kävelen vanhojen kirjojen kauppaan ja puhun islantia islantilaisen naisen kanssa joka kirjojen keskellä keittää kahvia
ja kysyn vigdiksestä ja hänellä on yksi kirja
yksi kirja ja se on metsän tyttö
yksi kirja ja se on juuri se mitä yrittänyt etsiä
mitä eniten toivoisi mitä eniten eniten eniten mitä juuri juuri sitä
ja miten puristaa mustia kansia rintaansa vasten kun kertoo että on lukenut kaikki
ja islantilainen nainen kahvipannu kädessä osaa sanoa päivää
ja
kävelen kävelen ympäri samat kadut eikä huvita mennä kauppohihin huvittaisi vain kuunnella ihmisiä
kirjoittaa päiväkirjaa kirjoittaa käsin niin että vihreästä kynästä jäljet kyynerpäähän asti kirjoittaa kirjoittaa kirjoittaa mustaa kirjaa rintaansa vasten ja kuinka hymyili sen jälkeen jokaiselle
ei enää haittaa vaikka vähintään viisi tuntia kestäisi täältä sinne kaupunkiin jossa
niitä, joiden kanssa voisi
jakaa
eilen omilla - niin - rappusilla salaattia - omatekemää - avokaadokastiketta
punaviiniä kuinka siinä ilta-auringossa kuinka siinä me nauramme taas
jakaa
uimisen jälkeen
ja miltä tuntuu lopulta sulkea ovi
siniseen konttiin
tuijottaa auringonlaskua jossa aurinko ei laske vaan on vuorten takana
eikä ketään ketään ketään joka näkisi saman
näkisi saman siinä
ja minun myönnettävä minun sanottava ääneen että
minua pelottaa
pelottaa suomi
pelottaa se että syksy siellä
että jos
ilman auringonlaskua koska on pimeää
mutta samat ikkunat
ikkunat vain joista tuijottaa
ei teetä voi joka ilta jokaikinen ilta jonkun joidenkin toisten keittiöön
ei voi joka päivä seistä jonkun toisen ovella
pitää itsekseenkin pitää ihan itse
yksin
italialaiset miehet syövät yhdessä, matkaopas pöydässä ja minä taitan jalat jotta mahdun reppuni ohi
ikkunapöytä niin kuuma niin kuuma vaikka ikkuna vieressä auki
niin kuuma että toivoisi hihattoman mekon toivoisi kylmän tuulen ikkunasta
sen saman joka on täällä aina
ikkunasta taas ikkunasta niin monta kertaa
ja kirjoittaa postikortin kirjoittaa
musiikki niin kovasti että puisto
ihmisistä täyttyy ja lapset
potkivat palloa vihreäruutuista edes edes edestakaisin
minulla musta kirja muovipussissa ja postikortti ja minä se ainut joka on tullut ulos vaikka tietokone
rajat uimapuvusta
koska vesi
ja perheet perheet kaikki kokoontuvat ympärilleni
ja minä mietin miltä tuntuisi äiti
kun pieni tyttö kampaa sormin äitinsä tukkaa
omistaisiko sitten olisiko sitten oma?
aamulla herää kello kuusi koska on tottunut
mutta nukkuu lisää
kolme tuntia ja sitten
avaa verhot
kaikkineen kokonaan ja aurinko
kävelee varjoisen terassin läpi harjaa hampaat hiukset ja alkaa keittää
puuroa
puuroa puuroa ja jukurttia ab ja maustamatnota ja avokaadoa ja appelsiinia ja omenaa ja banaania ja kiiviä ja tummaahikisukkaleipää ja voita ja tuoremehua porkkana appelsiini ja terassin päähän jossa pyykit jossa aurinko ja istuu istuu nauraa
voiko puuro olla näin hyvää
vapaa vapaapäivä
kävelee hiekkaiset polut ja tyttö pyykkikori käsissä vilkuttaa
vilkuttaa takaisin
ja kävelee kilometrin kunnes auto perävaunuineen ja kaunis poika pysähtyy.
haluaisin pitkät hiukset. pitkät hiukset tuuleen
musiikki loppuu
kuin valomerkki
yhtäkkiä kuuluu kaikki puhe
hvað segir þú
vielä kaksi tuntia bussiin
mies joka tuli kahden pienen lapsen kanssa suutelee niin nuorta tyttöä että oliko se tyttöystävä vai lapsi
niin nuori niin nuori mutta mies pitelee kuin rakastettua
musiikki alkaa
disko
tyttö sinisessä mekossa tanssii tyttö sininen mekko lenkkarit ainut joka tanssi
disko disko disko
ou ou i wanna go with him ou ou ou ooo ou ou po po po poker face
turistit tunnistaa siitä että he kulkevat käsikädessä
siitä että heillä tummat aurinkolasit ja urheilullinen takki vaelluskengät
minä olen
islannissa
yhtäkkiä se tulee
se tulee niin
minä
olen
islannissa
olen täällä vielä kaksi kuukautta. melkein. look at the sun look at the mirror.
ja sitten tämä on ohi. sitten tämä kaikki on ohi. tämä. tämä
että nainen lyhyttukkainen pyörittää tuttöä kukkahousuista ruohikolla
ympyränmuotoinen ruohikko
vuoret takanaan rakennusten takaa
vuoret ja tie
joka tänne päin jyrkästi alas mutta nyt
kun palataan nousee nousee viitosvaihteella vauhti hidastuu
tämä
että voi istua vapaapäiväänsä vieraassa kaupungissa
puhua vuorotellen vierasta kieltä ja vierasta kieltä
että sitten kaikki kaipaus muuttuu
kaipaukseksi tänne takaisin
kuviksi jotka
vihdoin pitää teetää
koota albumiksi
ei enää haaveita toteutettavaksi tänne
ei enää sitä maata joka oli satu jonka piti olla
ei kuvaa kuvaa kuvaa vain
vain todellisuus joka oli
todellisuutta
sitä kun istutaan penkillä auringossa
niin kuin missä tahansa
istutaan ja kun pikkuveli tulee nauretaan koska itkettää
itkettää siinä portilla kun sanotaan good bye
tarraudutaan
raahataan polkupyörää jonka kumi on puhkaistu yöllä
terassilla salaattia avokaadokastikkeella
lumihuippuisen vuoren huipulla auringonlaskuun kevään ensimmäisenä päivänä
seuraavana päivänä koe odottamassa
penkillä auringossa pyörällä viereen kävellen viereen
am i allowed to talk to my girlfriend
don't be a stranger to me
tämä maa.
miten sanon että rakastunut
ja kaunis poika sanoo ettei hän pidä
että siksi hän muuttaa pois
että hän ei pidä kun ihmiset eivät tervehdi kadulla
ja minua naurattaa
minua naurattaa koska eilen me juuri uima-altaassa
miten ihanteellista kolmensadantuhannen asukkaan maassa
tulla kirjailijaksi tulla muusikoksi kirjoittaa yhdessä kirjaa kaikki kaikki he
kierrättää
miten halauaa aloittaa samanlaisen projektin suomessa
mutta miten se eri tavalla mahdollista koska onkin viisi miljoonaa. miten paljon. miten jättimäiseltä suomi yhtäkkiä tuntuu
don't be don't be a stranger to me.
tyttö samanlaisella huivilla kuin meillä kaikilla töissä
siltaa nurmikolla
mamma mamma
nauttia auringosta
nyt.
tiistaina, heinäkuuta 07, 2009
Tällä sitä taas
stugan rappusilla
vaihteeksi heikko yhteys
kontin lattialta se ei riitä vaikka kontti on lähempänä
ja me leivoimme tänään Annan kanssa kakkuja kaksi
ja Gesturkin otti lisää
ja me vain leivottiin ja leivottiin ja naurettiin ja juostiin kauppaan ostamaan digestivekeksejä kakkuun ja skyr oli vanhaa ja se sanottiin islanniksi kun meillä oli jo kerma valmiina
ja me tilattiin hedelmiä ja saatiin avokadojakin ja nyt ei tiedetä miten sitten sanotaan ettei halutakaan maksaa ruoasta kun kerta saadaankin jopa avokadoja kunhan vaan tilataan niitä
ja me vaan naurettiin ja naurettiin kun saksalainen pariskunta tuli kyökinkin puolelle
ja me puhutaan aina vain tomaateista ja kahvin keittämisestä ja saksien paikoista ja pikkutalon kokolattiamattojen tahroista joita yritetään peittää matoilla ja delfiinitaulusta ja minä kysyin tänään Addalta siitä kun ne asui täällä ja hän kertoi myrskystä joka vei oven ja katto melkein lähti lentoon ja Gestur vain sanoi että ilma on niin huono että hänen pitää odottaa ja lapset ei edes heränneet
ja aurinko on, ikkunailma. ikkunailma että nahkasohvalla tulee hiki koska aurinko niin kirkas
mutta ulkona ei tarkenisi ilman pitkiä hihoja ellei olisi aitaa ja mökkiä ja kiviä suojana koska tuuli
tuuli tuuli ja minulla ensimmäistä kertaa täällä päällä punainen pilkullinen mekko
ja torstaina vapaa ja pitäisi päättää lähdenkö huomenna akureyriin yöksi vai husavikiin vai vasta vapaapäivänä liftaten
ja naurattaa naurattaa kun skyria joka paikassa ja karamellikuorutetta ja miten kaupan kassa ei anna kuittia ja minä sanon kuitti kuitti kuitti
ja vuoret aina kuin usvassa aina kuin usvassa
ja opintotukilautakunta haluaa pidättää minulta asumistuen koska silloin kun en ollut edes koko suomessa eikä minulla ollut edes poikaystävää,samassa asunnossa suomessa kanssani asuva puolisoni oli saanut jotain etuutta jonka takia en olisi oikeutettu saamaan asumistukea. Niin. Hyvinpä on taas asianlaidat siellä kelan tätöset tulkinneet. samassa asunnossa on helppo asua henkilön kanssa kun ei ole edes samassa maassa.
Ja nyt tuli yksi ukko akureyristä tänne vaan pölähti jätti koulun kesken ja kimpsujensa kanssa tuli. meinaa muuttaa husavikkiin mutta tuli ensin tyttöään moikkaamaan. ja nyt me juodaankin kaljaa auringossa.
auringossa joka ei koskaan laske.
ja nauretaan
miten absurdia absurdia
ja sen ukon tyttö sanoo että täällähän sekoo kaikki
ja me nauretaan ja nauretaan vaan
ja se tyttö haluaa omankin kaljan
ja tässä me auringossa sitten istutaan
fosshollin tytöistä kolme ja mies rinkan kanssa. meinaa ehkä kalastushommiin.
ha
ha haa
stugan rappusilla
vaihteeksi heikko yhteys
kontin lattialta se ei riitä vaikka kontti on lähempänä
ja me leivoimme tänään Annan kanssa kakkuja kaksi
ja Gesturkin otti lisää
ja me vain leivottiin ja leivottiin ja naurettiin ja juostiin kauppaan ostamaan digestivekeksejä kakkuun ja skyr oli vanhaa ja se sanottiin islanniksi kun meillä oli jo kerma valmiina
ja me tilattiin hedelmiä ja saatiin avokadojakin ja nyt ei tiedetä miten sitten sanotaan ettei halutakaan maksaa ruoasta kun kerta saadaankin jopa avokadoja kunhan vaan tilataan niitä
ja me vaan naurettiin ja naurettiin kun saksalainen pariskunta tuli kyökinkin puolelle
ja me puhutaan aina vain tomaateista ja kahvin keittämisestä ja saksien paikoista ja pikkutalon kokolattiamattojen tahroista joita yritetään peittää matoilla ja delfiinitaulusta ja minä kysyin tänään Addalta siitä kun ne asui täällä ja hän kertoi myrskystä joka vei oven ja katto melkein lähti lentoon ja Gestur vain sanoi että ilma on niin huono että hänen pitää odottaa ja lapset ei edes heränneet
ja aurinko on, ikkunailma. ikkunailma että nahkasohvalla tulee hiki koska aurinko niin kirkas
mutta ulkona ei tarkenisi ilman pitkiä hihoja ellei olisi aitaa ja mökkiä ja kiviä suojana koska tuuli
tuuli tuuli ja minulla ensimmäistä kertaa täällä päällä punainen pilkullinen mekko
ja torstaina vapaa ja pitäisi päättää lähdenkö huomenna akureyriin yöksi vai husavikiin vai vasta vapaapäivänä liftaten
ja naurattaa naurattaa kun skyria joka paikassa ja karamellikuorutetta ja miten kaupan kassa ei anna kuittia ja minä sanon kuitti kuitti kuitti
ja vuoret aina kuin usvassa aina kuin usvassa
ja opintotukilautakunta haluaa pidättää minulta asumistuen koska silloin kun en ollut edes koko suomessa eikä minulla ollut edes poikaystävää,samassa asunnossa suomessa kanssani asuva puolisoni oli saanut jotain etuutta jonka takia en olisi oikeutettu saamaan asumistukea. Niin. Hyvinpä on taas asianlaidat siellä kelan tätöset tulkinneet. samassa asunnossa on helppo asua henkilön kanssa kun ei ole edes samassa maassa.
Ja nyt tuli yksi ukko akureyristä tänne vaan pölähti jätti koulun kesken ja kimpsujensa kanssa tuli. meinaa muuttaa husavikkiin mutta tuli ensin tyttöään moikkaamaan. ja nyt me juodaankin kaljaa auringossa.
auringossa joka ei koskaan laske.
ja nauretaan
miten absurdia absurdia
ja sen ukon tyttö sanoo että täällähän sekoo kaikki
ja me nauretaan ja nauretaan vaan
ja se tyttö haluaa omankin kaljan
ja tässä me auringossa sitten istutaan
fosshollin tytöistä kolme ja mies rinkan kanssa. meinaa ehkä kalastushommiin.
ha
ha haa
maanantaina, heinäkuuta 06, 2009
tämä alkaa tympiä
työ
laskettiin tänään tuntipalkka ja se on vähän päälle kolme euroa
kolme euroa! kolme euroa! mehän ollaan orjia!
okei, me saadaan majoitus (niin)
ja ruoka (niin)
mutta herran jumala. jos multa otetaan neljäkymmentäprosenttia tästä iänikuisesta pakastekalasta, pullamössöleivästä ja ikuisuuksia säilyvästä juustosta
mä mielummin ottaisin sen rahana ja ostaisin ruokaa jota voi oksentamatta syödä.
kuurasin eilen mökkiä. alkoi etoa kaikki oksennustautisten lasit ja homehtuneet nurkat.
otsa oli niin rypyssä ja hain päärakennuksesta kumihanskat kävelin rivakoin askelin
ja sitten tein pastaa itselleni
kaipaan oikeaa ruokaa
tofua
härkäpapuja
uusiaperunoita
eilen hesarin sivuilla oli ihana ohje ahvenvokkiin
ja kuinka me maistelimme yhteen ääneen kesämökin laituria ja kuikkaa ja nuotion tuoksua ja saunavihtoja ja nuotiolla muhivaa vastaongittua ahventa ja perunoita ja voita ja tilliä ja raparperimehua raparperikiisseliä mansikkakakkua!
ja tänään teemme kinuskikakun annan kanssa. sen me teemme vaikka mikä olisi.
vaikka nyt me kai olemmekin lähdössä Myvatniin.
suututtaa koko paikka. suututtaa raha ja ruoka ja työ ja turistist. oksennustauti ja pitkät välimatkat. suututtaa ettei ole kotia suomessa. suututtaa
että kaikilla on oma elämä.
työ
laskettiin tänään tuntipalkka ja se on vähän päälle kolme euroa
kolme euroa! kolme euroa! mehän ollaan orjia!
okei, me saadaan majoitus (niin)
ja ruoka (niin)
mutta herran jumala. jos multa otetaan neljäkymmentäprosenttia tästä iänikuisesta pakastekalasta, pullamössöleivästä ja ikuisuuksia säilyvästä juustosta
mä mielummin ottaisin sen rahana ja ostaisin ruokaa jota voi oksentamatta syödä.
kuurasin eilen mökkiä. alkoi etoa kaikki oksennustautisten lasit ja homehtuneet nurkat.
otsa oli niin rypyssä ja hain päärakennuksesta kumihanskat kävelin rivakoin askelin
ja sitten tein pastaa itselleni
kaipaan oikeaa ruokaa
tofua
härkäpapuja
uusiaperunoita
eilen hesarin sivuilla oli ihana ohje ahvenvokkiin
ja kuinka me maistelimme yhteen ääneen kesämökin laituria ja kuikkaa ja nuotion tuoksua ja saunavihtoja ja nuotiolla muhivaa vastaongittua ahventa ja perunoita ja voita ja tilliä ja raparperimehua raparperikiisseliä mansikkakakkua!
ja tänään teemme kinuskikakun annan kanssa. sen me teemme vaikka mikä olisi.
vaikka nyt me kai olemmekin lähdössä Myvatniin.
suututtaa koko paikka. suututtaa raha ja ruoka ja työ ja turistist. oksennustauti ja pitkät välimatkat. suututtaa ettei ole kotia suomessa. suututtaa
että kaikilla on oma elämä.
lauantaina, heinäkuuta 04, 2009
toipilaat
täällä sitä istutaan
lahonneilla portailla stugan rappusilla
pilvisessä aamun sateesta vielä nurmikko märkä
aamuyön rankkasateesta
painostava ilma
ja jokainen on käynyt nyt oksentamassa vuorollaan
niin että luultavasti se on levinnyt jo reykavikiin
ja turistien mukana lentokentille
ja uusiin maihin
että jos tulee uutinen vatsatautiepidemiasta
joka leviää islannista
niin se on sitten täältä lähtöisin
tosin sitähän me emme tiedä mistä se tänne tuli
ja minulla olisi ollut tosiaan vapaata tämäkin päivä
ja huominen
mutta näin ollakseen
olen huomennakin töissä kuten tänään
kun on tämä vatsa
tauti
epidemia
ja kärpäset
kiipeilevät näytölle
kiipeilevät kiipeileivät
ja minä nautin ensimmäistä kertaa singaalista joka tulee stugalle asti
että voi kirjoittaa täältä
kuin saisi pitkästä aikaa annoksensa
mitä tahansa huumetta
mutta kuinka nopeasti siihen tottuukaan
toisaalta
että on yhteys vain aamuisin kun pitää pistää aamupalaa pöytään ja hymyillä hymyillä
tänään palvelin niin että ellen huomenna saa tippiä saksalaiselta pariskunnalta
niin en sitten kyllä mistään
tosin he kyllä ehtivät pettyä tuhatkertaisesti vielä yön aikana illallisen aikana
niin
turistit
vaikka tyttö sanoo että kaikki me olemme
turisteja
on eroa sillä
kuitenkin
millä tavalla käyttäytyy siellä maassa siellä paikassa kun on
siinä on eroa
ja minä aamiaisella sujuvalla islanninkielentaidollani rahastin aamiaisen ja neuvoin tietä Mývatniin kunnes en enää ymmärtänytkään jatkokysymyksiä ja niin nolona piti vaihtaa englanniksi
ja suomalaiselle perheelle suomea
ja me nauramme annan kanssa että puheenaiheena
miten kurkut ei kuiva yhtälailla kun ne ympäröi tomaateilla
mutta nyt emme naura mitään
nyt jokainen lepää tai alkaa toipua tai pelkää että sairastuu uudestaan
ja islantilaiset sormet ristissä että vain suomalaiset vain suomalaiset tämän taudin
ja ruotsalainen oksensi vain kerran.
mikä ihanuus. ihanuus.
vaan ainakin minulla on vigdikseltä tekstiviesti puhelimessa
hanne mín
oi!
lahonneilla portailla stugan rappusilla
pilvisessä aamun sateesta vielä nurmikko märkä
aamuyön rankkasateesta
painostava ilma
ja jokainen on käynyt nyt oksentamassa vuorollaan
niin että luultavasti se on levinnyt jo reykavikiin
ja turistien mukana lentokentille
ja uusiin maihin
että jos tulee uutinen vatsatautiepidemiasta
joka leviää islannista
niin se on sitten täältä lähtöisin
tosin sitähän me emme tiedä mistä se tänne tuli
ja minulla olisi ollut tosiaan vapaata tämäkin päivä
ja huominen
mutta näin ollakseen
olen huomennakin töissä kuten tänään
kun on tämä vatsa
tauti
epidemia
ja kärpäset
kiipeilevät näytölle
kiipeilevät kiipeileivät
ja minä nautin ensimmäistä kertaa singaalista joka tulee stugalle asti
että voi kirjoittaa täältä
kuin saisi pitkästä aikaa annoksensa
mitä tahansa huumetta
mutta kuinka nopeasti siihen tottuukaan
toisaalta
että on yhteys vain aamuisin kun pitää pistää aamupalaa pöytään ja hymyillä hymyillä
tänään palvelin niin että ellen huomenna saa tippiä saksalaiselta pariskunnalta
niin en sitten kyllä mistään
tosin he kyllä ehtivät pettyä tuhatkertaisesti vielä yön aikana illallisen aikana
niin
turistit
vaikka tyttö sanoo että kaikki me olemme
turisteja
on eroa sillä
kuitenkin
millä tavalla käyttäytyy siellä maassa siellä paikassa kun on
siinä on eroa
ja minä aamiaisella sujuvalla islanninkielentaidollani rahastin aamiaisen ja neuvoin tietä Mývatniin kunnes en enää ymmärtänytkään jatkokysymyksiä ja niin nolona piti vaihtaa englanniksi
ja suomalaiselle perheelle suomea
ja me nauramme annan kanssa että puheenaiheena
miten kurkut ei kuiva yhtälailla kun ne ympäröi tomaateilla
mutta nyt emme naura mitään
nyt jokainen lepää tai alkaa toipua tai pelkää että sairastuu uudestaan
ja islantilaiset sormet ristissä että vain suomalaiset vain suomalaiset tämän taudin
ja ruotsalainen oksensi vain kerran.
mikä ihanuus. ihanuus.
vaan ainakin minulla on vigdikseltä tekstiviesti puhelimessa
hanne mín
oi!
vielä muistissa miltä
jaffa maistuu kun
mutta sain vigdikseltä tekstiviestin
että tapaamme joku toinen päivä
ja lentokoneitakin menee
toinen tulee montasataakilometriä
ja sitten toinen vain
i feel a bit sick
do i disgust you
ja sitten oksentaa ja oksentaa ja oksentaa
puolitoista vuorokautta niin
että lattiat ja vuoret ja auringot ja ikkunat ja kello
pyörivät eikä tiedä onko kello kolme kuusi vai yhdeksän
ja seuraava päivä menee nukkuessa
makuupussissa
ja kuinka surulliseksi tulee
siitä että on suunnitelmia
kun on pyytänyt kolme peräkkäistä vapaata
mutta sitten pitääkin nojata valkoiseen seinään yrittää pitää silmiä auki edes sen verran
vielä kerran
eikä jaksa yhtään yhtään ei jaksaisi
mutta minun jälkeeni on tullut vielä kolme
ja minua ennen yksi
joten kai voimme puhua jonkinlaisesta vatsatautiepidemiasta
ja minun lomani loppuikin lyhyeen
täällä minä taas
aamupalaa heikoin jaloin
kun oveen koputetaan kolmelta yöllä että minä oksensin
ja minä sanon voi kulta
minä menen aamuun
eikä haittaa yhtään
että loma ei jatkunut
koska ulkona sataa ja puolet pilalla jo muutenkin
usva aina vuorien yllä
ihmiset tulematta
kaikki taitavat taas kerralla
ja huimaa kun astelee hymyilemään
koska vatsassa ei juuri mitään
mehukin maistuu siltä mikä tulee ulos
ihastuttavaa lukea millä tavalla vatsahapot kulkevat
kunpa tämä loppuisi jo
ja olisi taas
hyvä
tasapainoin.
jaffa maistuu kun
mutta sain vigdikseltä tekstiviestin
että tapaamme joku toinen päivä
ja lentokoneitakin menee
toinen tulee montasataakilometriä
ja sitten toinen vain
i feel a bit sick
do i disgust you
ja sitten oksentaa ja oksentaa ja oksentaa
puolitoista vuorokautta niin
että lattiat ja vuoret ja auringot ja ikkunat ja kello
pyörivät eikä tiedä onko kello kolme kuusi vai yhdeksän
ja seuraava päivä menee nukkuessa
makuupussissa
ja kuinka surulliseksi tulee
siitä että on suunnitelmia
kun on pyytänyt kolme peräkkäistä vapaata
mutta sitten pitääkin nojata valkoiseen seinään yrittää pitää silmiä auki edes sen verran
vielä kerran
eikä jaksa yhtään yhtään ei jaksaisi
mutta minun jälkeeni on tullut vielä kolme
ja minua ennen yksi
joten kai voimme puhua jonkinlaisesta vatsatautiepidemiasta
ja minun lomani loppuikin lyhyeen
täällä minä taas
aamupalaa heikoin jaloin
kun oveen koputetaan kolmelta yöllä että minä oksensin
ja minä sanon voi kulta
minä menen aamuun
eikä haittaa yhtään
että loma ei jatkunut
koska ulkona sataa ja puolet pilalla jo muutenkin
usva aina vuorien yllä
ihmiset tulematta
kaikki taitavat taas kerralla
ja huimaa kun astelee hymyilemään
koska vatsassa ei juuri mitään
mehukin maistuu siltä mikä tulee ulos
ihastuttavaa lukea millä tavalla vatsahapot kulkevat
kunpa tämä loppuisi jo
ja olisi taas
hyvä
tasapainoin.
keskiviikkona, heinäkuuta 01, 2009
eilen nousin ratsaille
ja nyt odottelen ensimmáista kertaa jo seitsemaksi ihmisia
enka ottanut omaa konetta silla yritan vahentaa koneella istumista
tai rajata sen jarkeen
mutta se ei nayta auttavan silla kaikesta huolimatta
kukaan ei tule seitsemaksi
ja mina join kahvin
jonka seassa oli puruja
suodatinpussi oli mennyt ryttyyn
keitin uuden
koska asiakkaille ei kaiketi voi tarjota puruja
mutta mina join
ja hevonen kiisi laavakivilla
miten sen jalat ei kompastuneet
ja me ylitettiin jokia ja ihan jyrkkaa rinnetta
nyt kuuluu ylhaalta aani
huomiseksi on suomalaisia
ovi ei mene enaa kiinni
valo tulee auringosta
vaikka olisi aamuviisi
ja karpaset
ne pitavat taallakin aanta
yrittavat lentaa ikkunan lapi auringonvaloa kohti
pienen pienet karpaset hevosen karvassa
meidan ymparillamme
yhdella hevosella rinkula silmassa
ala paasta sita lahelle
han sanoo
etta se on vaarallinen
mina laittanut sigur rósin laulamaan
mutta se laulaa tyhjalle salille
ja silmat aina vain vasyneet vasyneet
pitaisi meditoida enemman
pitaisi todella
jotta unen tarve vahenisi vahenemistaan
ja lopulta en nukkuisi lain
ja kaiketi mina taas huomenna aloitan matkan kohti etelaa
kirjailijaa kohti
hanta kohti jonka sanoja rakastan mutta en osaa sanoa mitaan
nyt he syovat
ja minun pitaa menna.
ja nyt odottelen ensimmáista kertaa jo seitsemaksi ihmisia
enka ottanut omaa konetta silla yritan vahentaa koneella istumista
tai rajata sen jarkeen
mutta se ei nayta auttavan silla kaikesta huolimatta
kukaan ei tule seitsemaksi
ja mina join kahvin
jonka seassa oli puruja
suodatinpussi oli mennyt ryttyyn
keitin uuden
koska asiakkaille ei kaiketi voi tarjota puruja
mutta mina join
ja hevonen kiisi laavakivilla
miten sen jalat ei kompastuneet
ja me ylitettiin jokia ja ihan jyrkkaa rinnetta
nyt kuuluu ylhaalta aani
huomiseksi on suomalaisia
ovi ei mene enaa kiinni
valo tulee auringosta
vaikka olisi aamuviisi
ja karpaset
ne pitavat taallakin aanta
yrittavat lentaa ikkunan lapi auringonvaloa kohti
pienen pienet karpaset hevosen karvassa
meidan ymparillamme
yhdella hevosella rinkula silmassa
ala paasta sita lahelle
han sanoo
etta se on vaarallinen
mina laittanut sigur rósin laulamaan
mutta se laulaa tyhjalle salille
ja silmat aina vain vasyneet vasyneet
pitaisi meditoida enemman
pitaisi todella
jotta unen tarve vahenisi vahenemistaan
ja lopulta en nukkuisi lain
ja kaiketi mina taas huomenna aloitan matkan kohti etelaa
kirjailijaa kohti
hanta kohti jonka sanoja rakastan mutta en osaa sanoa mitaan
nyt he syovat
ja minun pitaa menna.
maanantaina, kesäkuuta 29, 2009
työpäivän jälkeen
aina tunnit
jatkuvat koska internetyhteys vain täällä
toiset leikkaavat kurkkua paprikaa pesevät rasvaa tiskaavat
ja ulkona aurinko
mutta ennen lenkkiä on odotettava että maha
sulaa
ja minun tekisi mieli juosta kauas
tekisi mieli niin kauas ettei tarvitsisi
kääntyä
taivas on sinisenä
sinisenä mutta pilvet
ja joku kysyy että kirjoitanko mailia ja tuijottaa minun suomenkielisiäsanojani
joista ei ymmärrä mitään
mitään mitään kukaan
ja minne minä matkustaisin
tapaamaan kirjailijatartani vai vain kävelemään kävelemään kävelemään
vain kauaksi kaikista niistä joita halusin tavata
kauaksi kaikesta jotta olisi helpompi taas
unohtaa ja sitten hymyillä aamuisin sveitsiläisille
jotka jättävät tippiäkin
aamiaiselle
minulle
joka pujottelen laatikoiden kanssa kapeista ovenkarmeista sisään ja ulos
kunpa roskienviemismatka jatkuisi ikuisesti
kunpa kaikki matkat jatkuisivat ikuisesti
ikuisesti ikuisesti kaikki
ettei tarvitsisi koskaan palata koskaan alkaa koskaan lopettaa
inhoan väsyneitä ihmisiä
niitä jotka muuttuvat väsyneinä hermostuneiksi
ja päättämättömiksi
sellaisiksi välinpitämättömiksi
ja sitten minä päätän aina joka kerta että en enää koskaan valita
en koskaan enää valita vaikka olisin väsynyt ja ärsyyntynyt
päätän sen niin monta kertaa
mutta koskaan ei toteudu
en osaa koskaan koskaan
ja tänään saapui kirje
vihreässä kuoressa ja toisen maan leima
ei minkään kotimaan
ja kuinka minä istuin hillopurkkipino vierelläni
ruokakello taustalla kilisemässä
silmät silmät paperissa välittämättä äänestä
välittämättä sanoista jotka eivät merkitse mitään
kun on oman kielen sanat sanat joiden kirjoittajaa rakastaa
oikeasti voi sanoa
että on ihmisiä joiden kanssa vain on
hyvä.
hyvä ilman
että pitäisi luvata yhtään
mitään
miten haluaisin asu kaikkien niiden
tyttöjen
kanssa
joiden kanssa
tanssia
kirjoittaa
ja maata päät päissä ja kädet käsissä
hiljaisia sanoja
ääneen vuorotellen
ilman että
olisi epäilystäkään
että kadottaisi.
aina tunnit
jatkuvat koska internetyhteys vain täällä
toiset leikkaavat kurkkua paprikaa pesevät rasvaa tiskaavat
ja ulkona aurinko
mutta ennen lenkkiä on odotettava että maha
sulaa
ja minun tekisi mieli juosta kauas
tekisi mieli niin kauas ettei tarvitsisi
kääntyä
taivas on sinisenä
sinisenä mutta pilvet
ja joku kysyy että kirjoitanko mailia ja tuijottaa minun suomenkielisiäsanojani
joista ei ymmärrä mitään
mitään mitään kukaan
ja minne minä matkustaisin
tapaamaan kirjailijatartani vai vain kävelemään kävelemään kävelemään
vain kauaksi kaikista niistä joita halusin tavata
kauaksi kaikesta jotta olisi helpompi taas
unohtaa ja sitten hymyillä aamuisin sveitsiläisille
jotka jättävät tippiäkin
aamiaiselle
minulle
joka pujottelen laatikoiden kanssa kapeista ovenkarmeista sisään ja ulos
kunpa roskienviemismatka jatkuisi ikuisesti
kunpa kaikki matkat jatkuisivat ikuisesti
ikuisesti ikuisesti kaikki
ettei tarvitsisi koskaan palata koskaan alkaa koskaan lopettaa
inhoan väsyneitä ihmisiä
niitä jotka muuttuvat väsyneinä hermostuneiksi
ja päättämättömiksi
sellaisiksi välinpitämättömiksi
ja sitten minä päätän aina joka kerta että en enää koskaan valita
en koskaan enää valita vaikka olisin väsynyt ja ärsyyntynyt
päätän sen niin monta kertaa
mutta koskaan ei toteudu
en osaa koskaan koskaan
ja tänään saapui kirje
vihreässä kuoressa ja toisen maan leima
ei minkään kotimaan
ja kuinka minä istuin hillopurkkipino vierelläni
ruokakello taustalla kilisemässä
silmät silmät paperissa välittämättä äänestä
välittämättä sanoista jotka eivät merkitse mitään
kun on oman kielen sanat sanat joiden kirjoittajaa rakastaa
oikeasti voi sanoa
että on ihmisiä joiden kanssa vain on
hyvä.
hyvä ilman
että pitäisi luvata yhtään
mitään
miten haluaisin asu kaikkien niiden
tyttöjen
kanssa
joiden kanssa
tanssia
kirjoittaa
ja maata päät päissä ja kädet käsissä
hiljaisia sanoja
ääneen vuorotellen
ilman että
olisi epäilystäkään
että kadottaisi.
sunnuntaina, kesäkuuta 28, 2009
päivät menee niin
ettei muista että on sunnuntai
eikä sunnuntai ollutkaan perjantai
ja miten kaikki on uneliasta
ei ehtinyt edes munia
niin että iltavuorolaisten pitää nyt
ja islanniksi sitä sitten selitettiin
uudestaan ja uudestaan
snemma heit kalt
uneliasta
miten kaikki
että yksi herää puolta tuntia ennen ruokaa ja juoksee vihaisena
ja sitten ne munat
ja kalat uuniin
ja sitten tulee yksi jonka silmät näyttää siltä
että tietää ettei ole tyytyväinen siihen
mitä tyttö päätti
niin
täälläkin keskellä ei mitään
täälläkin
samalla tavalla kuin kaikkialla ihmisten kanssa
ihmisten ihmisten
ja että päästään toiseenkin valasyhtiöön retkelle.
päästään valaita valaita
niitä minä voisin katsoa uudestaan ja uudestaan vaan
voisin kävellä kävelemistäni
päätymättä mihinkään
istua mereen
sinne vaan mustaa hiekkaa mustia kiviä
ja yhtäkkiä ikävä kotiin
ikävä
minun
ikävä vain
että on yksinkertaista
että on yksinkertaista
ettei jaksaisi hymyillä yhdellekään uudelle sveitsiläispariskunnalle
yhdellekään miehelle joka puhuu saksaa
tai ranskaa
yhdellekään espanjalaiselle kuumaa maitoa
yhdenkään paskaa hinkata lattialta tai pöntöstä
että jaksaisi ottaa omat kirjat kirjahyllystä
omasta kirjahyllystä omat kirjat
jonkun niistä
joissa on suomenkielisiä sanoja
ei yhtään sanaa jaksaisi ymmärtää tätä kieltä
joka muistuttaa ruotsia mutta ei ole
yhtään sanaa ei jaksa selittää englanniksi
jaksa jaksa yhtään puhelua valasyhtiöihin
uneliasta
me kaikki
hitaasti hitaasti kostutamme lattiaa hitaasti hitaasti pölynimuria
lakanat petiin hitaasti hitaasti ripustamme pyyhkeet niitä ei koskaan ulos
kostealla rätillä pöytiä
punaiset hanskat tiskiin kädet niin kuivat kuivat ja pakastin toisessa rakennuksessa
leipä taas loppu taas loppu mehu
jaksaisin katsoa ikkunoista
aina vain minä ja minun ikkunani
haluaisin nähdä lars von trierin antikristuksen
tahtoisin nähdä vain sen
istua pimeässä elokuvasalissa ja katsoa elokuvan
ja kun tulee ulos on valo ja sitä ei muistanut
ja nyt sitten taas
ettei olekaan mitään kotia jyväskylässä
ettei muista että on sunnuntai
eikä sunnuntai ollutkaan perjantai
ja miten kaikki on uneliasta
ei ehtinyt edes munia
niin että iltavuorolaisten pitää nyt
ja islanniksi sitä sitten selitettiin
uudestaan ja uudestaan
snemma heit kalt
uneliasta
miten kaikki
että yksi herää puolta tuntia ennen ruokaa ja juoksee vihaisena
ja sitten ne munat
ja kalat uuniin
ja sitten tulee yksi jonka silmät näyttää siltä
että tietää ettei ole tyytyväinen siihen
mitä tyttö päätti
niin
täälläkin keskellä ei mitään
täälläkin
samalla tavalla kuin kaikkialla ihmisten kanssa
ihmisten ihmisten
ja että päästään toiseenkin valasyhtiöön retkelle.
päästään valaita valaita
niitä minä voisin katsoa uudestaan ja uudestaan vaan
voisin kävellä kävelemistäni
päätymättä mihinkään
istua mereen
sinne vaan mustaa hiekkaa mustia kiviä
ja yhtäkkiä ikävä kotiin
ikävä
minun
ikävä vain
että on yksinkertaista
että on yksinkertaista
ettei jaksaisi hymyillä yhdellekään uudelle sveitsiläispariskunnalle
yhdellekään miehelle joka puhuu saksaa
tai ranskaa
yhdellekään espanjalaiselle kuumaa maitoa
yhdenkään paskaa hinkata lattialta tai pöntöstä
että jaksaisi ottaa omat kirjat kirjahyllystä
omasta kirjahyllystä omat kirjat
jonkun niistä
joissa on suomenkielisiä sanoja
ei yhtään sanaa jaksaisi ymmärtää tätä kieltä
joka muistuttaa ruotsia mutta ei ole
yhtään sanaa ei jaksa selittää englanniksi
jaksa jaksa yhtään puhelua valasyhtiöihin
uneliasta
me kaikki
hitaasti hitaasti kostutamme lattiaa hitaasti hitaasti pölynimuria
lakanat petiin hitaasti hitaasti ripustamme pyyhkeet niitä ei koskaan ulos
kostealla rätillä pöytiä
punaiset hanskat tiskiin kädet niin kuivat kuivat ja pakastin toisessa rakennuksessa
leipä taas loppu taas loppu mehu
jaksaisin katsoa ikkunoista
aina vain minä ja minun ikkunani
haluaisin nähdä lars von trierin antikristuksen
tahtoisin nähdä vain sen
istua pimeässä elokuvasalissa ja katsoa elokuvan
ja kun tulee ulos on valo ja sitä ei muistanut
ja nyt sitten taas
ettei olekaan mitään kotia jyväskylässä
epäilen että minulla on raudan puute
tämä ruokavalio
joka sisältää joka päivä samaa melkein valkoista leipää
ja samaa kurkkua ja tomaattia
ja päivälliseksi samaa kalaa
ja sitten välissä kahvia
alkaa rasittaa
haluan nokkoskeittoa!
haluan pinaattiaurinkokuivattutomaattipinjansiemensalaattia!
haluan ruisruisleipää!
haluan uusia perunoita ja tilliä!
ah
ja ehkä minulla on raudan puute koska
väsyttää joka aamu kun pitää herätä puoli seitsemän
ja ensimmäisestä heinäkuun päivästä lähtien kuudelta
sillä aamianen aikaistuu puolituntia
äh minä sanoin ja puistelin päätäni äh
mutta pomo vain nauroi
ja sain vapaaksi ne päivät kun halusin
jos hyvin käy viikon päästä lähden palaamaan Reykjavikista
taas
ja sitä ennen olen tavannut Vigdiksen
tänään ostan manteleita
rautaan
tai yritän löytää niitä tuolta kaupasta
huoltoasemalta
ja sitten
aloitan syömään taas rautatablettejakin
että nämä mustat silmät muuttuisivat joskus vähän kirkkaiksi
nukku.
tämä ruokavalio
joka sisältää joka päivä samaa melkein valkoista leipää
ja samaa kurkkua ja tomaattia
ja päivälliseksi samaa kalaa
ja sitten välissä kahvia
alkaa rasittaa
haluan nokkoskeittoa!
haluan pinaattiaurinkokuivattutomaattipinjansiemensalaattia!
haluan ruisruisleipää!
haluan uusia perunoita ja tilliä!
ah
ja ehkä minulla on raudan puute koska
väsyttää joka aamu kun pitää herätä puoli seitsemän
ja ensimmäisestä heinäkuun päivästä lähtien kuudelta
sillä aamianen aikaistuu puolituntia
äh minä sanoin ja puistelin päätäni äh
mutta pomo vain nauroi
ja sain vapaaksi ne päivät kun halusin
jos hyvin käy viikon päästä lähden palaamaan Reykjavikista
taas
ja sitä ennen olen tavannut Vigdiksen
tänään ostan manteleita
rautaan
tai yritän löytää niitä tuolta kaupasta
huoltoasemalta
ja sitten
aloitan syömään taas rautatablettejakin
että nämä mustat silmät muuttuisivat joskus vähän kirkkaiksi
nukku.
lauantaina, kesäkuuta 27, 2009
loma paluu
Reykjavik
oli
täynnä minun ihmisiä
aamulla pienessä keittiössä
ja sitten oli jalat
ja kuinka melkein itketti kun Camilla
minun ympärillä ja minä hänen
ja illalla
isommassa
olohuoneessa
minun karjalanpiirakat ja Magalien suklaa-appelsiini kakku
ja meidän lasagnet ja salaatit ja miten
kaikki nauroivat
ja gammel dansk siinä samassa kun luemme uutisen että michael jackson on ehkä kuollut
se oli ehkä silloin
Magalie ja minä samassa pienessä sängyssä
ennen pientä keittiötä
ja banaanileipää ennen pientä keittiötä
ja sitten Magalie ja Camilla ja minä kaikki kolme siskonpedissä
isommassa olohuoneessa
auringonlaskun jälkeen jota ei näe koska on korkeita puita
ja kattoja
niin kuin Espoossa minä ajattelen
ja sitten aamu kun vielä nukutaan ja
Camillan pyörästä on puhkaistu rengas
ja minä raahan sitä ja Camillalla Georgen pyörä ja sitten Georgen pyörä minulla
Laugavegurin läpi autoissa ihmisiä hymyilemässä vaikka minä pyöräilen
koska on vain niin vähän niitä
jotka pyöräilevät
eikä edes pyörätietä
ja pyörä niin iso että on vain seistävä
ja sitten couch surffari lähtee
kun ei pesekään pyykkiä
ja minä juon kahvia kahvia kahvia
vaikka se on mustaa
ja oli jo edellinen päivä
ja loman viimeinen päivä nyt
niin että on lähdettävä kahden tunnin päästä
viimeistään että joku auto pysähtyisi ja joutuisin takaisin
pohjoiseen
ja
kuinka hiljaa menee ovi kiinni aina siinä on avain
ja kun sitten kaikki kolikot sängyllä neljää eri valuuttaa Oliver
heittää pallon huoneeseen
ja minä nauran
ja voisin olla
kun auringonvalo vain tulee ja tulee ikkunasta
niin lämmin ja on kaikki
silmät kiinni auringonvalossa
kädet kädet minä sanon kuinka paljon voi
vain ettei sano mitään
ja bussi meneekin parakkiin keskelle ei mitään
ja kuski nauraa olisit heti sanonut että liftaat
ja hän vie minut juuri siihen missä paras paikka
ja kun minä nostan peukalon
(koska keskiviikon rekkakuski ei kulkenutkaan perjantaina takaisin)
pysähtyy mies alumiinitehtaalta ja vie minut Akranesiin
jossa kaksi autoa ajaa ohi mutta kolmas pysähtyy
ja lyhyt pullea mies, nainen punainen pinni punaisessa tukassa
matkalla Böndulosiin, jossa mies soittaa kitaraa bluesfestareilla
ja me pysähdymme Borganesiin jäätelölle ja myöhemmin vessaan
ja ensimmäinen auto Böndulosissa pysähtyy ja kaksi miestä nauraa kun kapuan takapenkille
ja he eivät olekaan islantilaisia vaan puolalaisia ja ovat ajaneet aamukuudesta autoa
lentokentältä ja he puhuvat kuinka bensa on kallista ja toinen tahtoisi takaisin Puolaan jo
ja minä en suostu laulamaan mutta he vievät silti minut Akureyriin asti ja bussiasemalle
josta viiden minuutin päästä lähtee viimeinen bussi
ja bussikuski lupaa jättää minut Krossiin, siihen jossa tiet erkanevat
mutta unohtaa
ja niin minä menen Húsavíkiin
ja kuski vie minut takaisin pihaan asti
minun ikiomaan konttiin
jossa on lämmin koska on ollut aurinkopäiviä
ja miten täydellinen loma
miten täydellinentäydellinen
niin ettei tiedä uskaltaako enää mennäkään toiste
kun toiset ovat lähteneet jo australiaan kolmeksi viikoksi
ja toinen itään ja sitten tanskaan ja kroatiaan
ja toinen länteen
ja yksi siellä vielä
ja sitten on tietysti ne kaikki jotka asuvat siellä aina
mutta ei kaikki samalla kertaa
ei enää yhdeksälle illallista
ja voiko
saada kyytejäkään yhtä helposti aina
että ihmiset vain pysähtyisivät ja ottaisivat tällaisen pienen tytön
jonka ei kannattaisi yksin niin kuin puolalaiset sanoivat
mutta he olivatkin puolalaisia
mutta viikon päästä olisi Vígdis
joka tapaisi minut silloin
ja miten minä sitten osaan
istua jossain kahvilassa hänen kanssaan
joka on kirjoittanut kauneimmat kirjat
vaikka onhan Märtankin kirjat
ja Peterin ihan eri tavalla
ja mihin kirjaan minä saisin hänen nimensä sitten
vai onko sellaisilla edes väliä että on jonku nimi jossain
ja sitten minulla on karttakin
kuumiin lähteisiin
salaisiin
sellaisiin joissa ei käy ne
jotka käy täällä
aamiaisella ja busseistaan töllistelemässä vesiputousta
kaksi minuuttia
ja voi miten minä
siellä rekan sänkypaikalla kun auto tiellä pomppi pomppi
miten nauru
kun me siinä eteisessä vastaheränneet ja vastaheränneet
ja toiset aamiaisella ja sitten kahvia kahvia
miten kahvistakin voi tulla sellainen
ettei se ole vain kahvia
että merkitys
siinä kun on kylmä ja lumi ulkona ja tummasilmäiset lapset ikkunan takana odottamassa
että tultaisi leikkimään
mutta meillä on vain kahvia
ja lämminvesi joka loppuu
ja
jäätä jäätä
sitä vain muistaa
kun on aamulla se hetki
että kaikki on jo syöneet ja tiskit on
laitettu
ja voi itsekin ottaa mysliä ja surmjölkiä ja
kahvia
ja nyt minä vain katson aurinkoon
joka on tuulessa
ei niin että olisi koskaan mikään bikinikeli että koskaan tulisi hiki ellei juokse tai imuroi
ja menen
vesiputouksen reunaa
mustalle hiekalle
sinne missä tuuli käy
mutta valo että voisi maata
ja avata tove janssonin kesäkirjan
ruotsiksi.
oli
täynnä minun ihmisiä
aamulla pienessä keittiössä
ja sitten oli jalat
ja kuinka melkein itketti kun Camilla
minun ympärillä ja minä hänen
ja illalla
isommassa
olohuoneessa
minun karjalanpiirakat ja Magalien suklaa-appelsiini kakku
ja meidän lasagnet ja salaatit ja miten
kaikki nauroivat
ja gammel dansk siinä samassa kun luemme uutisen että michael jackson on ehkä kuollut
se oli ehkä silloin
Magalie ja minä samassa pienessä sängyssä
ennen pientä keittiötä
ja banaanileipää ennen pientä keittiötä
ja sitten Magalie ja Camilla ja minä kaikki kolme siskonpedissä
isommassa olohuoneessa
auringonlaskun jälkeen jota ei näe koska on korkeita puita
ja kattoja
niin kuin Espoossa minä ajattelen
ja sitten aamu kun vielä nukutaan ja
Camillan pyörästä on puhkaistu rengas
ja minä raahan sitä ja Camillalla Georgen pyörä ja sitten Georgen pyörä minulla
Laugavegurin läpi autoissa ihmisiä hymyilemässä vaikka minä pyöräilen
koska on vain niin vähän niitä
jotka pyöräilevät
eikä edes pyörätietä
ja pyörä niin iso että on vain seistävä
ja sitten couch surffari lähtee
kun ei pesekään pyykkiä
ja minä juon kahvia kahvia kahvia
vaikka se on mustaa
ja oli jo edellinen päivä
ja loman viimeinen päivä nyt
niin että on lähdettävä kahden tunnin päästä
viimeistään että joku auto pysähtyisi ja joutuisin takaisin
pohjoiseen
ja
kuinka hiljaa menee ovi kiinni aina siinä on avain
ja kun sitten kaikki kolikot sängyllä neljää eri valuuttaa Oliver
heittää pallon huoneeseen
ja minä nauran
ja voisin olla
kun auringonvalo vain tulee ja tulee ikkunasta
niin lämmin ja on kaikki
silmät kiinni auringonvalossa
kädet kädet minä sanon kuinka paljon voi
vain ettei sano mitään
ja bussi meneekin parakkiin keskelle ei mitään
ja kuski nauraa olisit heti sanonut että liftaat
ja hän vie minut juuri siihen missä paras paikka
ja kun minä nostan peukalon
(koska keskiviikon rekkakuski ei kulkenutkaan perjantaina takaisin)
pysähtyy mies alumiinitehtaalta ja vie minut Akranesiin
jossa kaksi autoa ajaa ohi mutta kolmas pysähtyy
ja lyhyt pullea mies, nainen punainen pinni punaisessa tukassa
matkalla Böndulosiin, jossa mies soittaa kitaraa bluesfestareilla
ja me pysähdymme Borganesiin jäätelölle ja myöhemmin vessaan
ja ensimmäinen auto Böndulosissa pysähtyy ja kaksi miestä nauraa kun kapuan takapenkille
ja he eivät olekaan islantilaisia vaan puolalaisia ja ovat ajaneet aamukuudesta autoa
lentokentältä ja he puhuvat kuinka bensa on kallista ja toinen tahtoisi takaisin Puolaan jo
ja minä en suostu laulamaan mutta he vievät silti minut Akureyriin asti ja bussiasemalle
josta viiden minuutin päästä lähtee viimeinen bussi
ja bussikuski lupaa jättää minut Krossiin, siihen jossa tiet erkanevat
mutta unohtaa
ja niin minä menen Húsavíkiin
ja kuski vie minut takaisin pihaan asti
minun ikiomaan konttiin
jossa on lämmin koska on ollut aurinkopäiviä
ja miten täydellinen loma
miten täydellinentäydellinen
niin ettei tiedä uskaltaako enää mennäkään toiste
kun toiset ovat lähteneet jo australiaan kolmeksi viikoksi
ja toinen itään ja sitten tanskaan ja kroatiaan
ja toinen länteen
ja yksi siellä vielä
ja sitten on tietysti ne kaikki jotka asuvat siellä aina
mutta ei kaikki samalla kertaa
ei enää yhdeksälle illallista
ja voiko
saada kyytejäkään yhtä helposti aina
että ihmiset vain pysähtyisivät ja ottaisivat tällaisen pienen tytön
jonka ei kannattaisi yksin niin kuin puolalaiset sanoivat
mutta he olivatkin puolalaisia
mutta viikon päästä olisi Vígdis
joka tapaisi minut silloin
ja miten minä sitten osaan
istua jossain kahvilassa hänen kanssaan
joka on kirjoittanut kauneimmat kirjat
vaikka onhan Märtankin kirjat
ja Peterin ihan eri tavalla
ja mihin kirjaan minä saisin hänen nimensä sitten
vai onko sellaisilla edes väliä että on jonku nimi jossain
ja sitten minulla on karttakin
kuumiin lähteisiin
salaisiin
sellaisiin joissa ei käy ne
jotka käy täällä
aamiaisella ja busseistaan töllistelemässä vesiputousta
kaksi minuuttia
ja voi miten minä
siellä rekan sänkypaikalla kun auto tiellä pomppi pomppi
miten nauru
kun me siinä eteisessä vastaheränneet ja vastaheränneet
ja toiset aamiaisella ja sitten kahvia kahvia
miten kahvistakin voi tulla sellainen
ettei se ole vain kahvia
että merkitys
siinä kun on kylmä ja lumi ulkona ja tummasilmäiset lapset ikkunan takana odottamassa
että tultaisi leikkimään
mutta meillä on vain kahvia
ja lämminvesi joka loppuu
ja
jäätä jäätä
sitä vain muistaa
kun on aamulla se hetki
että kaikki on jo syöneet ja tiskit on
laitettu
ja voi itsekin ottaa mysliä ja surmjölkiä ja
kahvia
ja nyt minä vain katson aurinkoon
joka on tuulessa
ei niin että olisi koskaan mikään bikinikeli että koskaan tulisi hiki ellei juokse tai imuroi
ja menen
vesiputouksen reunaa
mustalle hiekalle
sinne missä tuuli käy
mutta valo että voisi maata
ja avata tove janssonin kesäkirjan
ruotsiksi.
sunnuntaina, kesäkuuta 21, 2009
VALAAT!
Puolen tunnin päästä ruoka
ja ulkona on lämmin
vaikka ei eilen merelläkään kylmä ollut
kun oli kaksi sinivalasta
vierekkäin uimassa ja taivaanranta punainen oranssi keltainen sininen
ja vuoret sinisenä lupiineista
minä ja minun valaani
miten voikaan
riemunkiljahduksia
ja aina vain valossa
yötä jo ajetaan
kotiin
miten voikaan
niin nopeasti kontistakin tulla koti
miten sitä osaakaan
palata
valaiden ja vuorien ja meren ja kivien
ja kalojen ja kummallisten ihmisten saaresta
sinne mikä ei ole saari mutta eristyksissä
kylmässään
sitten sinne pimeneviin iltoihin
meidän pitää
paljon pitää kestejä sitten
teetä ja pikkuleipiä
ja lukea ääneen toisillemme niistä kirjahyllyistä
kääriytyä viltteihin vain
kutsua toisiamme luoksemme
ihmetellä miten pieni voi olla pieni
ihmetellä miten aurinko joka päivä kauemmin poissa
punaisia kumisaappaita ja punaisia sadetakkeja
vihreitä ja ruskeita villapaitoja
ja kirjavia villasukkia
omenoita uunista
kanelia ja kardemummaa
meidän pitää pitää paljon kestejä sitten.
ja ulkona on lämmin
vaikka ei eilen merelläkään kylmä ollut
kun oli kaksi sinivalasta
vierekkäin uimassa ja taivaanranta punainen oranssi keltainen sininen
ja vuoret sinisenä lupiineista
minä ja minun valaani
miten voikaan
riemunkiljahduksia
ja aina vain valossa
yötä jo ajetaan
kotiin
miten voikaan
niin nopeasti kontistakin tulla koti
miten sitä osaakaan
palata
valaiden ja vuorien ja meren ja kivien
ja kalojen ja kummallisten ihmisten saaresta
sinne mikä ei ole saari mutta eristyksissä
kylmässään
sitten sinne pimeneviin iltoihin
meidän pitää
paljon pitää kestejä sitten
teetä ja pikkuleipiä
ja lukea ääneen toisillemme niistä kirjahyllyistä
kääriytyä viltteihin vain
kutsua toisiamme luoksemme
ihmetellä miten pieni voi olla pieni
ihmetellä miten aurinko joka päivä kauemmin poissa
punaisia kumisaappaita ja punaisia sadetakkeja
vihreitä ja ruskeita villapaitoja
ja kirjavia villasukkia
omenoita uunista
kanelia ja kardemummaa
meidän pitää pitää paljon kestejä sitten.
torstaina, kesäkuuta 18, 2009
(Täällä mä asun siis nyt)täällä sitä vaan
internet ei saata toimia joka päivä
ja ulkona sataa
sataa sataa vaan aina niin kuin aina sataisi
sellainen paksu harmaa sadepilvi kaiken yllä
ja ihmiset kysyvät valasretkistä
italialainen kvartetti aamupalalla tunnin tunnin
kysyvät mikä sinun nimi on
oletko tampereelta
kysyvät millaisessa kunnossa tiet ja pääsevätkö nettiin
syövät syövät leipiä kahvia kaikkea lisää ja minä vain seison jalat ristissä
kun he kysyvät mikä on suurin kirja suomessa niin kuin dante heille
ja minä vain jalat ristissä painoa toiselta toiselle kun he kysyvät mistä minun kirja kertoo että onko se dekkari
rakkaustarina
ja minä opetan heille islantia vaikka en ole islantilainen
ja islantialisen pomon kanssa vain islantia jota en ymmärrä niin että pitää hakea vanhaakin vanhempi sanakirja hyllystä jonka järjestin ja sanakirjat vierekkäin punakantiset mustakantiset kellastuneet lehdet
monet niistä saksaa
vain yksi englanti islanti
ja imuroin niin kuin lattiaa voisi sattua
ja imuroin imuroin imuroin ja luuttuan ja myrkyt kihelmöivät käsissä jo viikon jälkeen
missä liassa saippuassa fosfooteissa uivat puhdistan sen mihin pistetään ruokaa lämpimään koska on jätetty yöllä lappu pöydälle
ja parakkiasunto on minun kotini vielä kuukaudet
parakki, kontti.
ja eilen autolla ensimmäistä kertaa islannin tietä
josta näkee kauas ja ei muita autoja paitsi yksi joka meni ohi
uima-altaalle jossa kuumaa kuumaa vettä päätä ukkospilviin päin
ja viisisataa metriä vain viisisataa metriä mutta se on taas alku
pitää olla alku ennen kuin voi jatkaa
alku alku alku kaikki alkua ja mikä menee loppuun
puhelimessa ei rahaa
pitää matkustaa kolmekymmentä tai viisikymmentä kilometriä
että saisi lisää
väsymys väsymys väsymys kun aina puoli seitsemän herätys
eikä illalla osaa mennä ennen kahtatoista nukkumaan
meditaatioon ei keskittymistä ei keskittymistä muuhun kuin ikkunasta tuijottamiseen
askelet poikki polun joka hiekkaa
ja vesiputoukset
taustalla
nauru nauru nauru
lukea kirjeitä yön tullessa
lukea kirjeitä joita joku tyttö on joskus kirjoittanut jollekin pojalle
tyttö joka on täältä poikakin joka täältä
ja miten sitten on toinenkin
mies jolla vaimo ja lapsia
ja miten on sitten äiti jolla mies
ja sitten onkin jo toinen mies
ja sitten taas takaisin
ja kun kysyn onko heillä lapsia
kaikki onkin monimutkaista
ja jokaisella salaisuus
kaikki isäni hotellit
ja me puhumme prostituutiosta ja pedofiliasta ja eläimistä ja teurastamisesta ja keskusteluohjelmista ja politiikasta ja kuuntelemisesta ja äänistä ja kirjoituksesta ja
sitten vain on ikkunat ja sade ja pilvet jotka näyttä ukkosilta
ja
huomenna vapaa
huomenna vapaa ja kysytään mitä meinaat tehdä
ja minä sanon ég veit ekki
ja ikkunat ikkunat sade mutta huomenna taas aurinko
aurinko aurinko aurinko aina jossain
ja ikävä
ikävä
aina vaan
jotain mitä ei osaa edes määritellä
kai vain ettei osaa olla koskaan tyytyväinen
lopultakaan
kuin hetken
ja kun on hetki sitten ei olekaan muuta ja sitten haluaakin enemmän
ja enemmän
ja enem
män
enkä voi ajatella kuin mahaa jonka sisällä kasvaa
ja kun tulen takaisin se on jo niin että voisi ehkä tuntea sieltä
ja
sitten
on kaikki laulutkin vielä kuulematta
ja kaikki
omenapuupaikka
ihmiset siellä omilla paikoillaan ja takaisintulleet
uusilla paikoilla
ne joita ei ole vielä edes nähnyt
että sitten kun on nähnyt valaat
onkin
jotakin muuta mitä ei
vielä
ensimmäistä kertaa maailmassa
niin
ensimmäistä kertaa maailmassa.
lauantaina, kesäkuuta 13, 2009
minulla on asunto
ja kaksi kivaa jotka minun kanssa muuttaa!
ja minulla on tyopaikka ensi vuodeksi!
ja minulla on ihmisia jotka odottaa minua suomessa!
ja mina pompin ja nauroin ja pompin ja nauroin eilen kun sain tietaa
ja sitten sain kirjeen ja itkin huoneessani kun rakennusmiehet porasi ja kolisteli
ja nyt mina istun tassa ja odotan etta voin laittaa lohet uuniin
niin
minut pistettiin nyt sitten viela kokkaamaankin kaiken lisaksi
kun eilen jarjestelin jo kirjahyllyn
ja ilmeisesti olen liian tehokas aamuvuorossa
koska joudun ilmeisesti tekemaan taman aamun aina
tama kesa on siis kokonaisuudessaan heraamista puoliseitsemalta
tuleepahan ainakin rytmi
etta sitten voi jatkaa syksyllakin
voi
mina niin syksyssa jo
ainoa on vain etta minulle tulee aika kiire pois taalta saarelta
mutta talla hetkella minusta tuntuu
etta tulen saamaan tasta tarpeekseni jo nyt kesalla
etta tammoinen tama on
saari
etta olen valmis palaamaan omaani
etta tarvitsin taman kesan
tanne
tarvitsin ne muutamat paivat Reykjavikissa
ne mina tarvitsin
jotta aloitin taas kirjoittamaan
ja nyt kun taas kirjoitat
mina en tarvitse mitaan
en mitaan mitaan mitaan
mika flow!
ylakerrassa ruotsalainen poika aloitti imuroimisen
mina voisin vieda vaikka roskat
vielaa puolitoista tuntia ruokaan ja lohi kestaa vain kymmenen minuuttia
kadet kuivuneet kaikista tiskivesistaa
rateista ja ampareista
hassua ilman suomalaisia kirjaimia
sanat muuttuu
ja mina opiskelen kuuntelemaan ihmisia
sovimme ruotsalaisen kanssa etta mina opetan hanet kirjoittamaan
ja lukemaan ihmisia sanoista
ja han opettaa minut kuuntelemaan
lukemaan ihmisia aanesta
uskomatonta
mutta han toden totta pystyy kertomaan meista miltei kaiken
vain aanemme perusteella
eilen kolme tuntia homehuoneessa
ensimmainen oppitunti
ja tanaan mina viimein aion menna lenkille
tuuleen.
ja kaksi kivaa jotka minun kanssa muuttaa!
ja minulla on tyopaikka ensi vuodeksi!
ja minulla on ihmisia jotka odottaa minua suomessa!
ja mina pompin ja nauroin ja pompin ja nauroin eilen kun sain tietaa
ja sitten sain kirjeen ja itkin huoneessani kun rakennusmiehet porasi ja kolisteli
ja nyt mina istun tassa ja odotan etta voin laittaa lohet uuniin
niin
minut pistettiin nyt sitten viela kokkaamaankin kaiken lisaksi
kun eilen jarjestelin jo kirjahyllyn
ja ilmeisesti olen liian tehokas aamuvuorossa
koska joudun ilmeisesti tekemaan taman aamun aina
tama kesa on siis kokonaisuudessaan heraamista puoliseitsemalta
tuleepahan ainakin rytmi
etta sitten voi jatkaa syksyllakin
voi
mina niin syksyssa jo
ainoa on vain etta minulle tulee aika kiire pois taalta saarelta
mutta talla hetkella minusta tuntuu
etta tulen saamaan tasta tarpeekseni jo nyt kesalla
etta tammoinen tama on
saari
etta olen valmis palaamaan omaani
etta tarvitsin taman kesan
tanne
tarvitsin ne muutamat paivat Reykjavikissa
ne mina tarvitsin
jotta aloitin taas kirjoittamaan
ja nyt kun taas kirjoitat
mina en tarvitse mitaan
en mitaan mitaan mitaan
mika flow!
ylakerrassa ruotsalainen poika aloitti imuroimisen
mina voisin vieda vaikka roskat
vielaa puolitoista tuntia ruokaan ja lohi kestaa vain kymmenen minuuttia
kadet kuivuneet kaikista tiskivesistaa
rateista ja ampareista
hassua ilman suomalaisia kirjaimia
sanat muuttuu
ja mina opiskelen kuuntelemaan ihmisia
sovimme ruotsalaisen kanssa etta mina opetan hanet kirjoittamaan
ja lukemaan ihmisia sanoista
ja han opettaa minut kuuntelemaan
lukemaan ihmisia aanesta
uskomatonta
mutta han toden totta pystyy kertomaan meista miltei kaiken
vain aanemme perusteella
eilen kolme tuntia homehuoneessa
ensimmainen oppitunti
ja tanaan mina viimein aion menna lenkille
tuuleen.
torstaina, kesäkuuta 11, 2009
Vielä puolitoista tuntia työvuoroa jäljellä ja mietin jatkuvasti onko jotain jäänyt tekemättä.
Tämä kummallinen paikka.
Juuri käännytin eräätkin turistit pois ovelta, koska hinnat ovat niin korkeita, etten minäkään tänne jäisi.
Eilen illalla kävin sitten kävelemässä vesiputouksella ruotsalaisen työtoverini kanssa.
Miten hupaisaa. Hän kirjoitteli nimeänsä mustaan hiekkaan. Ja minä istuin laavakivellä ja ajattelin hyviä meditointipaikkoja.
Kävelyn jälkeen istuimme sohvallamme ja hän kertoi mitä ajattelee minusta.
Hän on tulkinnut minut
että etsin vastauksia, mutta en halua saada niitä.
Sitten katsoin ikkunasta pitkään ja sanoin että se on ihan totta. Että se on kyllä ihan totta, että sellainen minä olen.
Yhtäkkiä niin selvänä kun joku toinen sanoo sen. Niin.
Ja nyt islantilainen poika aloittaa laittamaan ruokaa. Minulle tämä ruoka-asia on vähän ongelmallinen tämän kasvisvammani takia. Eilen änkytin islanniksi sille omistajalle tai omistajan vaimolle (ex?) että en syö lihaa ja me syötiin sitten kalaa... mutta ei kai me voida joka päivä kalaakaan syödä. Onneksi on sentään salaattia, tosin sitten huolin proteiinin saannistani.
mutta nyt sataa. Ja turistit eivät halua lähteä huoneistaan.
Ja minä istun internetpaikassa ja odottelen puolitoista tuntia jos joku turisti sattuisi eksymään tänne ja päättäisi vieläpä jäädä hinnoista huolimatta.
Ehkä katson Polanskin elokuvan vapaallani.
tämänkin päiväkirjan kirjoitus on näemmä muuttunut arkisemmaksi
lause piste lause piste tein sitä piste teen tätä piste
vaan reykjavikin ihanuudessa kirjoitin omani loppuun ja tulostin sen
jonka jälkeen oikoluin sen kuuden tunnin bussimatkalla. siellä se minua odottaa. paperinippuna. omani. eikä se tunnu yhtään ahdistavalta. tuntuu vain jännittävältä. että on taas jotakin mitä työstää. selkeyttä. ja että täällä minulla on siihen ehkä aikaakin kun nämä ulkopuolelta tulevat virikkeetkin on mitä on ja kun nettikin on vaan täällä yhdessä paikassa eikä omassa huoneessa. vaikka kovasti olen yrittänyt tietokonettani kääntää jos se saisi yhteyden siihen verkkon vaan ei. ei muualla kuin täällä päärakennuksen pimeissä saleissa ja tällä hetkellä kosteanpuoleisella terassilla.
nauroin ääneen niin kovaan
eilen
kun tajusin miten kovasti tahdoin juuri tätä
keskelle ei mitään EI MITÄÄn koko kesäksi
ja että nyt minä olen täällä
ja miten todellisuus on aina niin realistinen
että minä nauroin että minä juuri tahdoin tätä ja miten absurdia se juuri siksi on
että voi tahtoa jotakin tällaista
alan käsittää vähitellen paremmin ja paremmin niitä
jotka ovat viettäneet pimeät talvet keskellä ei mitään
ilman ketään
en enää ihmettele miksi jokaikinen heistä on kertonut minulle ettei aio viettää sillä tavalla enää yhtäkään talvea
ja nyt on sentään kesä
ja olen islannissa
ja täällä on joka päivä paljon ihmisiä
ja internetkin toimii paikoitellen
ja televisiossa on yksi kanava
ja lähimpään kaupunkiin on 30 kilometriä
hymähdys
niin.
Tämä kummallinen paikka.
Juuri käännytin eräätkin turistit pois ovelta, koska hinnat ovat niin korkeita, etten minäkään tänne jäisi.
Eilen illalla kävin sitten kävelemässä vesiputouksella ruotsalaisen työtoverini kanssa.
Miten hupaisaa. Hän kirjoitteli nimeänsä mustaan hiekkaan. Ja minä istuin laavakivellä ja ajattelin hyviä meditointipaikkoja.
Kävelyn jälkeen istuimme sohvallamme ja hän kertoi mitä ajattelee minusta.
Hän on tulkinnut minut
että etsin vastauksia, mutta en halua saada niitä.
Sitten katsoin ikkunasta pitkään ja sanoin että se on ihan totta. Että se on kyllä ihan totta, että sellainen minä olen.
Yhtäkkiä niin selvänä kun joku toinen sanoo sen. Niin.
Ja nyt islantilainen poika aloittaa laittamaan ruokaa. Minulle tämä ruoka-asia on vähän ongelmallinen tämän kasvisvammani takia. Eilen änkytin islanniksi sille omistajalle tai omistajan vaimolle (ex?) että en syö lihaa ja me syötiin sitten kalaa... mutta ei kai me voida joka päivä kalaakaan syödä. Onneksi on sentään salaattia, tosin sitten huolin proteiinin saannistani.
mutta nyt sataa. Ja turistit eivät halua lähteä huoneistaan.
Ja minä istun internetpaikassa ja odottelen puolitoista tuntia jos joku turisti sattuisi eksymään tänne ja päättäisi vieläpä jäädä hinnoista huolimatta.
Ehkä katson Polanskin elokuvan vapaallani.
tämänkin päiväkirjan kirjoitus on näemmä muuttunut arkisemmaksi
lause piste lause piste tein sitä piste teen tätä piste
vaan reykjavikin ihanuudessa kirjoitin omani loppuun ja tulostin sen
jonka jälkeen oikoluin sen kuuden tunnin bussimatkalla. siellä se minua odottaa. paperinippuna. omani. eikä se tunnu yhtään ahdistavalta. tuntuu vain jännittävältä. että on taas jotakin mitä työstää. selkeyttä. ja että täällä minulla on siihen ehkä aikaakin kun nämä ulkopuolelta tulevat virikkeetkin on mitä on ja kun nettikin on vaan täällä yhdessä paikassa eikä omassa huoneessa. vaikka kovasti olen yrittänyt tietokonettani kääntää jos se saisi yhteyden siihen verkkon vaan ei. ei muualla kuin täällä päärakennuksen pimeissä saleissa ja tällä hetkellä kosteanpuoleisella terassilla.
nauroin ääneen niin kovaan
eilen
kun tajusin miten kovasti tahdoin juuri tätä
keskelle ei mitään EI MITÄÄn koko kesäksi
ja että nyt minä olen täällä
ja miten todellisuus on aina niin realistinen
että minä nauroin että minä juuri tahdoin tätä ja miten absurdia se juuri siksi on
että voi tahtoa jotakin tällaista
alan käsittää vähitellen paremmin ja paremmin niitä
jotka ovat viettäneet pimeät talvet keskellä ei mitään
ilman ketään
en enää ihmettele miksi jokaikinen heistä on kertonut minulle ettei aio viettää sillä tavalla enää yhtäkään talvea
ja nyt on sentään kesä
ja olen islannissa
ja täällä on joka päivä paljon ihmisiä
ja internetkin toimii paikoitellen
ja televisiossa on yksi kanava
ja lähimpään kaupunkiin on 30 kilometriä
hymähdys
niin.
keskiviikkona, kesäkuuta 10, 2009
Täällä sitä ollaan
keskellä ei mitään
kirjaimellisesti, konkreettisesti.
Ensimmäinen työpäivä on päättynyt, klo 7-15
ja olen oppinut kuinka munat pitää keittää aamiaiselle
kantapääni kautta. kymmenen minuuttia. ei yhtään vähempää.
niin. sitä vain aina oppii uusia taitoja.
ja nyt olen siis käyttämässä vapaa-aikaani. istun ulkona. vesiputous humisee taustalla. Näen sen. Näen sen koko ajan kaikkialta. Paitsi huoneeni ikkunasta, josta näen pelkkää lakeutta ja tyhjyyttä.
Ja huoneeni on sitten ehkä 5 neliömetriä suuri, jos sitäkään, joten jos tänne päin joku eksyisi tulisi aika ahdasta vaan kyllä minä aamulla lattialla just ja just mahduin joogaamaan. Kun eipä siellä huoneessa ole muuta kuin sänky. Sekin kapea.
Paikalla on kesätyöntekijöistä lisäkseni jo yksi suomalaistyttö, joka on paikan vanhin, kakskytkuus. Ja ruotsalainen poika, justjust kakskyt ja sai tänään lisänimen egg specialist, tosin islanniksi, sillä paikan omistaja (tai omistajan vaimo tai omistajan entinen vaimo, ei täysin vielä selvinnyt nämä hierarkiat ja ihmissuhdekuviot) puhuu pelkästään islantia tai vaihtoehtoisesti saksaa. Ja meidän nordjobbareiden lisäksi täällä on islantilaiset sisarukset sekä silloin tällöin auttamassa yksi islantilainen maajussipoika joka jo lupasi että pääsen ratsastamaan niitten tilalle.
ja!
me päästään kaikki ilmaiseksi valasretkelle! tällä majatalolla on sopimus valasmatkayhtiön kanssa, että kun me mainostetaan niitä täällä niin me päästään sit ilmaiseksi. Jihuu!
Mähän olin siis suunnitellut tuhlaavani palkkani sinne Húsavíkiin mutta nyt ei tarttekaan maksaa!
joten siis
yhteenvetona voisin sanoa, että tästä tulee aikamoinen kesä
työ tulee olemaan kiireistäkiireistä kunhan turistikausi pääsee vauhtiin, eli ensi viikolla. tänään olin jo klo 12 valmis (paitsi sitten tuli sellainen munajuttu vielä...) ja sitten vain odottelua että jos ehkä joku matkailija saattaisi tulla.
ja
täältä on vähän hankala lähteä mihinkään, koska lomapäivät on aina järjestelemistä ja nyt kun vielä sanoin että voin tehdä enemmänkin töitä niin minun kolmen putken loma lyheni yhteen päivään ja pelkään pahoin että ne lomapäivät sijoitellaan yksittäin sinne tänne, joka on kaukana siitä mitä yritin islanniksi selittää. niin. kielimuuri.
joten
vaihtoehdot tämän (ja kaikkien muidenkin kolmen kuukauden ajan)loppupäivän käyttämiseen ovat
mennä kävelemään vesiputouksen oikeaa reunaa tai
vasenta reunaa.
istua sohvalla talonröttelössämme ja katsoa televisiosta näkyvää yhtä kanavaa
tai yrittää tihrustaa tästä tietokoneen ruudulta jotain kirkkaassa auringonpaisteessa (netti toimii siis vain ja ainoastaan yhdessä paikassa täällä)
tai lenkkeillä suoraa soratietä kohti ei mitään ja palta takaisin samaa tietä.
tai nukkua
tai lukea islanninkielisiä kirjoja joita löytyy hyllystä (ja joista yhtä jo aloitin ymmärtämättä juuri mitään)
joten tekemistä kyllä riittää !!
ja mielenkiintoiset ihmiset, niin, saa nähdä millainen eläintarhaperhe (omistajamies tai omistajan mies tai omistajan entinen mies toivotti minut eilen tervetulleeksi eläintarhaan ja yksi majoittumisrakennuski on nimetty arkiksi) meistä vielä kehkeytyy. kaksi suomalaistypyä vielä tulematta ja yksi ruotsalaistyttö. he majoittuvat pihalle pystytettäviin parakkeihin.
ei.
teidän pitäisi vain yksinkertaisesti olla täällä niin ymmärtäisitte miksi minulla on koko ajan tämä huvittunut päätään pudisteleva ilme kasvoillani ja miksi minä nauran koko ajan kovaan ääneen.
tämä on islanti. tämä.
keskellä ei mitään
kirjaimellisesti, konkreettisesti.
Ensimmäinen työpäivä on päättynyt, klo 7-15
ja olen oppinut kuinka munat pitää keittää aamiaiselle
kantapääni kautta. kymmenen minuuttia. ei yhtään vähempää.
niin. sitä vain aina oppii uusia taitoja.
ja nyt olen siis käyttämässä vapaa-aikaani. istun ulkona. vesiputous humisee taustalla. Näen sen. Näen sen koko ajan kaikkialta. Paitsi huoneeni ikkunasta, josta näen pelkkää lakeutta ja tyhjyyttä.
Ja huoneeni on sitten ehkä 5 neliömetriä suuri, jos sitäkään, joten jos tänne päin joku eksyisi tulisi aika ahdasta vaan kyllä minä aamulla lattialla just ja just mahduin joogaamaan. Kun eipä siellä huoneessa ole muuta kuin sänky. Sekin kapea.
Paikalla on kesätyöntekijöistä lisäkseni jo yksi suomalaistyttö, joka on paikan vanhin, kakskytkuus. Ja ruotsalainen poika, justjust kakskyt ja sai tänään lisänimen egg specialist, tosin islanniksi, sillä paikan omistaja (tai omistajan vaimo tai omistajan entinen vaimo, ei täysin vielä selvinnyt nämä hierarkiat ja ihmissuhdekuviot) puhuu pelkästään islantia tai vaihtoehtoisesti saksaa. Ja meidän nordjobbareiden lisäksi täällä on islantilaiset sisarukset sekä silloin tällöin auttamassa yksi islantilainen maajussipoika joka jo lupasi että pääsen ratsastamaan niitten tilalle.
ja!
me päästään kaikki ilmaiseksi valasretkelle! tällä majatalolla on sopimus valasmatkayhtiön kanssa, että kun me mainostetaan niitä täällä niin me päästään sit ilmaiseksi. Jihuu!
Mähän olin siis suunnitellut tuhlaavani palkkani sinne Húsavíkiin mutta nyt ei tarttekaan maksaa!
joten siis
yhteenvetona voisin sanoa, että tästä tulee aikamoinen kesä
työ tulee olemaan kiireistäkiireistä kunhan turistikausi pääsee vauhtiin, eli ensi viikolla. tänään olin jo klo 12 valmis (paitsi sitten tuli sellainen munajuttu vielä...) ja sitten vain odottelua että jos ehkä joku matkailija saattaisi tulla.
ja
täältä on vähän hankala lähteä mihinkään, koska lomapäivät on aina järjestelemistä ja nyt kun vielä sanoin että voin tehdä enemmänkin töitä niin minun kolmen putken loma lyheni yhteen päivään ja pelkään pahoin että ne lomapäivät sijoitellaan yksittäin sinne tänne, joka on kaukana siitä mitä yritin islanniksi selittää. niin. kielimuuri.
joten
vaihtoehdot tämän (ja kaikkien muidenkin kolmen kuukauden ajan)loppupäivän käyttämiseen ovat
mennä kävelemään vesiputouksen oikeaa reunaa tai
vasenta reunaa.
istua sohvalla talonröttelössämme ja katsoa televisiosta näkyvää yhtä kanavaa
tai yrittää tihrustaa tästä tietokoneen ruudulta jotain kirkkaassa auringonpaisteessa (netti toimii siis vain ja ainoastaan yhdessä paikassa täällä)
tai lenkkeillä suoraa soratietä kohti ei mitään ja palta takaisin samaa tietä.
tai nukkua
tai lukea islanninkielisiä kirjoja joita löytyy hyllystä (ja joista yhtä jo aloitin ymmärtämättä juuri mitään)
joten tekemistä kyllä riittää !!
ja mielenkiintoiset ihmiset, niin, saa nähdä millainen eläintarhaperhe (omistajamies tai omistajan mies tai omistajan entinen mies toivotti minut eilen tervetulleeksi eläintarhaan ja yksi majoittumisrakennuski on nimetty arkiksi) meistä vielä kehkeytyy. kaksi suomalaistypyä vielä tulematta ja yksi ruotsalaistyttö. he majoittuvat pihalle pystytettäviin parakkeihin.
ei.
teidän pitäisi vain yksinkertaisesti olla täällä niin ymmärtäisitte miksi minulla on koko ajan tämä huvittunut päätään pudisteleva ilme kasvoillani ja miksi minä nauran koko ajan kovaan ääneen.
tämä on islanti. tämä.
tiistaina, kesäkuuta 09, 2009
Huomenna aamulla tää lähtee
pohjoiseen ei edes kylään
vaan tuonne josta tuo otsikon alla oleva putouskin on
sen näen ehkä ikkunastani
ellen sitten viimeisenä joudu sinne metsään
islantilaiseen metsään
on jännittänyt mutta nyt vain odotan että pääsisin aamuun ja bussiin asti
juuri tulin puhumasta ruotsia
ja ehkä on hyvä etten ole täällä pääkaupungissa
ruotsin puhuminen kamalaa
niin kamalaa kun kuulostaa viisivuotiaalta ja tuntuu että paremmin islantiakin!
ja kun yrittää sitten islantia tuntuu että paremmin ruotsiakin!
ja nyt on vain muutama tavara ilman paikkaa. leipäpussi ruskea samettimekko ja vaatteet päältäni. ainiin ja tietokone.
haluaisin jo aamun ja bussin että olisin jo siellä
että olisin saanut nämä tavarat sinne asti. tavarat joita minun on pakko lähettää suomeen ennen laivamatkaa. laivamatkalle otan vain välttämättömimmät. en halua yhtään raahata raskasta sillä.
uskomatonta
että vaikka kesäkään ei ole kunnolla vielä alkanut
minä järjestelen syksyn asumisia
täytän syksyn työhakemuksia
ja suunnittelen syksyn laivamatkaa
syksy syksy sinuako vain odottelen täällä!?
ja hassuinta
että vaikka minulla on kaikki suunnitelmat (kuten oli täksi kesäksikin ennen)
valmiina syksyksi
minä
niin
kun me istuimme Sollan kanssa vastatusten yläkerrassa kasvisravintolassa
Solla sanoi että me tiedämme. Että me tiedämme.
pohjoiseen ei edes kylään
vaan tuonne josta tuo otsikon alla oleva putouskin on
sen näen ehkä ikkunastani
ellen sitten viimeisenä joudu sinne metsään
islantilaiseen metsään
on jännittänyt mutta nyt vain odotan että pääsisin aamuun ja bussiin asti
juuri tulin puhumasta ruotsia
ja ehkä on hyvä etten ole täällä pääkaupungissa
ruotsin puhuminen kamalaa
niin kamalaa kun kuulostaa viisivuotiaalta ja tuntuu että paremmin islantiakin!
ja kun yrittää sitten islantia tuntuu että paremmin ruotsiakin!
ja nyt on vain muutama tavara ilman paikkaa. leipäpussi ruskea samettimekko ja vaatteet päältäni. ainiin ja tietokone.
haluaisin jo aamun ja bussin että olisin jo siellä
että olisin saanut nämä tavarat sinne asti. tavarat joita minun on pakko lähettää suomeen ennen laivamatkaa. laivamatkalle otan vain välttämättömimmät. en halua yhtään raahata raskasta sillä.
uskomatonta
että vaikka kesäkään ei ole kunnolla vielä alkanut
minä järjestelen syksyn asumisia
täytän syksyn työhakemuksia
ja suunnittelen syksyn laivamatkaa
syksy syksy sinuako vain odottelen täällä!?
ja hassuinta
että vaikka minulla on kaikki suunnitelmat (kuten oli täksi kesäksikin ennen)
valmiina syksyksi
minä
niin
kun me istuimme Sollan kanssa vastatusten yläkerrassa kasvisravintolassa
Solla sanoi että me tiedämme. Että me tiedämme.
maanantaina, kesäkuuta 08, 2009
äh
mulla on ihan laiskimuspäivä. En vaan saa jotenkin mitään tehtyä
poukkoilen vain
ja istun
ja kirjoitan ja työhakemusta
äh
ei ole yhtään sellainen olo että jaksaisi ajatella syksyn töitä kun huomenna alkaa kesäntyö
ja nuori amerikkalaistyttö asuu seinän takana ja tulee yöllä kotiin myöhään eikä sano päivälläkään mitään
ehkä sellainen tavallainen kämppis
jota olen myös yrittänyt selittää sillekin jolla alkoi tänään työ uima-altaalla
ja kun tänään kävelin ruohon poikki kun oikaisin
ajattelin että pelottaa
olla vaan täällä että ikävä
niitä jotka oli täällä minun kanssa
että ehkä se on hetkittäin hauskaa kuljeskella yksikseen vaan
mutta kun 10-11 myyjä ei edes hymyile kun itse naurahtaa omalle lompakolleen
ja kun pankistakin vain sanotaan ettei ole aikaa ja miehellä on sliipattu tukka
tuleekin että haluaisi edes osata kielen
haluaisi edes voida sanoa pankissa ég
siihen se jääkin
mikä on internet islanniksi? mikä on tunnus? edes englanniksi nettipankkitunnukset?
ähä äh äh
miten löysä päivä. miten löysä vaan. kaikki sähköpostit auki naamakirjat ja blogit. kaikki auki vaikka pitäisi kirjoittaa työhakemusta
ja mitä tarkoittaa aina vapaamuotoinen
olen niin huono kaikissa papereissa
haluaisin vain maata ulkona auringossa (joka on nyt pilvessä) oma kässäri edessä ja tehdä merkintöjä
tahtoisin jo olla bussissa matkalla pohjoiseen josta en tiedä edes onko siellä nettiä
haluaisin jo olla
olla oll aol la
että jokaikinen tavara olisi jo paikallaan että olisin jo raahautunut sinne
raahannut
tämmöistäkö se aina on se viimeinen päivä kun pitäisi
lähteä
yhtäkkiä ei huvitakaan ei jaksa ja menee ihan veteläksi ja piiloon
piiloutuu vain kaikkeen
kun nieleskelyttää
eikä yhtään ihmistä tahtoisi nähdä
tai ne joita tahtoisi nähdä
ei voi
kun ne on omissa maissaan
hermostuneisuus hermostuneisuus hermostuneisuus
hermostuneisuus hermos
t
varpaat koukistelee
ja pitääkö mun imuroida täällä?
sittenkin liian pieni tähän reissaamiseen. sittenkin ihan liian pieni.
mulla on ihan laiskimuspäivä. En vaan saa jotenkin mitään tehtyä
poukkoilen vain
ja istun
ja kirjoitan ja työhakemusta
äh
ei ole yhtään sellainen olo että jaksaisi ajatella syksyn töitä kun huomenna alkaa kesäntyö
ja nuori amerikkalaistyttö asuu seinän takana ja tulee yöllä kotiin myöhään eikä sano päivälläkään mitään
ehkä sellainen tavallainen kämppis
jota olen myös yrittänyt selittää sillekin jolla alkoi tänään työ uima-altaalla
ja kun tänään kävelin ruohon poikki kun oikaisin
ajattelin että pelottaa
olla vaan täällä että ikävä
niitä jotka oli täällä minun kanssa
että ehkä se on hetkittäin hauskaa kuljeskella yksikseen vaan
mutta kun 10-11 myyjä ei edes hymyile kun itse naurahtaa omalle lompakolleen
ja kun pankistakin vain sanotaan ettei ole aikaa ja miehellä on sliipattu tukka
tuleekin että haluaisi edes osata kielen
haluaisi edes voida sanoa pankissa ég
siihen se jääkin
mikä on internet islanniksi? mikä on tunnus? edes englanniksi nettipankkitunnukset?
ähä äh äh
miten löysä päivä. miten löysä vaan. kaikki sähköpostit auki naamakirjat ja blogit. kaikki auki vaikka pitäisi kirjoittaa työhakemusta
ja mitä tarkoittaa aina vapaamuotoinen
olen niin huono kaikissa papereissa
haluaisin vain maata ulkona auringossa (joka on nyt pilvessä) oma kässäri edessä ja tehdä merkintöjä
tahtoisin jo olla bussissa matkalla pohjoiseen josta en tiedä edes onko siellä nettiä
haluaisin jo olla
olla oll aol la
että jokaikinen tavara olisi jo paikallaan että olisin jo raahautunut sinne
raahannut
tämmöistäkö se aina on se viimeinen päivä kun pitäisi
lähteä
yhtäkkiä ei huvitakaan ei jaksa ja menee ihan veteläksi ja piiloon
piiloutuu vain kaikkeen
kun nieleskelyttää
eikä yhtään ihmistä tahtoisi nähdä
tai ne joita tahtoisi nähdä
ei voi
kun ne on omissa maissaan
hermostuneisuus hermostuneisuus hermostuneisuus
hermostuneisuus hermos
t
varpaat koukistelee
ja pitääkö mun imuroida täällä?
sittenkin liian pieni tähän reissaamiseen. sittenkin ihan liian pieni.
ilta on sateen jälkeinen
miten voi olla niin voimakas tuoksu siinä että on vain satanut
ja kaupunki elää ja nukkuu samaan aikaan
osaan reitit
miltä tuntuu joskus tulla takaisin pienten talojen väliin? kävellä samoja katuja
samaltako kuin se kun ajoi autolla ensimmäistä kertaa yksin talojen alueelle
jossa suurinpiirtein koko ala-asteen ajan vietti illat
keltaisessa kerrostalossa
ja olen kirjoittanut kirjoittanut kirjoittanut
miten hyvältä
kun Oliver kysyy keittiössä että ai sä kirjoitat jotain
sanoa että joo
kirjoitan
että voin sanoa kirjoittavani
ja miten hyvältä tuntuu
istua keittiön pöydän ääressä
sen saman jonka ääressä ainakin kolme kuukautta sitten ehkä
ensimmäistä ja edellistä kertaa
ja nytkin pöydänympärys on täynnä
eri ihmiset
mutta jokaiselle voi hymyillä
ja miten sydämmellinen halaus
ja ystävä kirjoittaa että vaikuttaa että olen onnellinen
ja didit sanovat näytän levänneeltä
ja sade ei haittaa
ja hämärtyy hämärtyy muttei pimene
ja minä hymyilen hymyilen vaikka ei mitään erityistä syytä
ei mitään muuta kuin vain se
että minä kasvan
ja kun on sateen jälkeen ilta
ja voi kävellä tutuiksi käyneitä katuja
vaikka onkin monta huolta ja ajatusta ja ei osaa kieltä ja ei sitä ja tätä ja voi ja oi
niin voi huitaista kädellä niille ajatuksille
ja ajatella sen sijaan
että entä jos tämä olisikin koti?
entä jos
miten voi olla niin voimakas tuoksu siinä että on vain satanut
ja kaupunki elää ja nukkuu samaan aikaan
osaan reitit
miltä tuntuu joskus tulla takaisin pienten talojen väliin? kävellä samoja katuja
samaltako kuin se kun ajoi autolla ensimmäistä kertaa yksin talojen alueelle
jossa suurinpiirtein koko ala-asteen ajan vietti illat
keltaisessa kerrostalossa
ja olen kirjoittanut kirjoittanut kirjoittanut
miten hyvältä
kun Oliver kysyy keittiössä että ai sä kirjoitat jotain
sanoa että joo
kirjoitan
että voin sanoa kirjoittavani
ja miten hyvältä tuntuu
istua keittiön pöydän ääressä
sen saman jonka ääressä ainakin kolme kuukautta sitten ehkä
ensimmäistä ja edellistä kertaa
ja nytkin pöydänympärys on täynnä
eri ihmiset
mutta jokaiselle voi hymyillä
ja miten sydämmellinen halaus
ja ystävä kirjoittaa että vaikuttaa että olen onnellinen
ja didit sanovat näytän levänneeltä
ja sade ei haittaa
ja hämärtyy hämärtyy muttei pimene
ja minä hymyilen hymyilen vaikka ei mitään erityistä syytä
ei mitään muuta kuin vain se
että minä kasvan
ja kun on sateen jälkeen ilta
ja voi kävellä tutuiksi käyneitä katuja
vaikka onkin monta huolta ja ajatusta ja ei osaa kieltä ja ei sitä ja tätä ja voi ja oi
niin voi huitaista kädellä niille ajatuksille
ja ajatella sen sijaan
että entä jos tämä olisikin koti?
entä jos
sunnuntaina, kesäkuuta 07, 2009
Miten omituista
että tämä täällä
tuntuu paljon todellisemmalta
paljonpaljon todellisemmalta
kuin se kaikki siellä
että siellä oli musta uni
ja keltainen lomaviikko
sateinen alkukesän päivä myrskyävällä järvellä
muumilaaksolaisten päiväretki
että siksikö ennen lentokonetta minä kuvittelin että se kaapattaisi
ja minä joutuisin keskelle selviytyjäseikkailua
ja miten pettymykseltä se tuntui kun laskeutuminenkin sujui ongelmitta
ja kadut katuja kaikesta huolimatta
kun kävelee sateessa joka on pientä
ohi puutarhan joka tuoksuu
siltä kun kesässä sateessa aina
kun kukat kostuu ja ruohosta jää vihreät jäljet
sademetsämäinen lämmin tuoksu makea
ja sade ihan pientä pientä pientä
että tämä on niin todellista
että tässä
jalat maassa kuin purukumilla
liimattuina
vaikka kuinka yrittää uutta reittiä päätyy samaan kohtaan
ja sitten osaakin jo perille
ja seisotaan huoneiden ovilla
minä - omallani - !? ja selitänselitän kuinka täällä on hyvät ihmiset
mutta toinen, joka oikeasti asuu täällä ei ymmärrä mitä tarkoitan
että eivät he ole kuin perhe
mutta ymmärtää lopulta kun kuulee missä minä asuin kun asuin täällä - Islannissa
kun asuin
ja hän sanoo että ehkä sinun pitäisi muuttaa tänne
ja nauramme
mutta nyt kun sade ikkunoiden takana eikä viemäreittenavausaine auta suihkuun ja
äänet keittiöstä ja musiikki toisesta huoneesta ja minä sinisellä patjalla rinkka pakattuna punaisella sohvalla jalat ilman sukkia näköpiirissä muummoassa pyörä
ja sitten minulta kysytään haluanko maistaa jotakin
ja pieni lasi ja mangojuttua jota intialaisissakin
ja minä keskustelin intialaisen didin kanssa meloneista
ja me teimme leipää jonka sisällä perunaa ja
aina kun pilkon salaattia minä ajattelen kuinka epämääräisen muotoisia minun kuutiot
ja kuinka säännöllisiä
pojan jonka kanssa söimme ranskalaisiaperunoitajafetasalaattia pahvilaatikon päältä
ja nyt minä yritän jälleen keksiä hyviä puolia heidän jotka täällä yhdessäasumisesta
ja poika vain tuijottaa minua silmät niin epäuskoisina ja minua naurattaa
koska minä tietysti ulkopuolelta näen tämän yhteisön niin eri
eri eri aina
kun on sisällä
ja hymyilyttää että vain me kaksi täällä talossa
ja että juuri hän jonka kautta olen tullut tähän taloon ei täällä
vaan minä hänen tilallaan
ja hänen ystävänsä jotka eivät ole ystäviä vaan kämppiksiä
kuten olen oppinut
vaikka hän jonka kanssa nyt täällä kahdestaan
onkin ollut ystävä ennen mutta nyt eri
eri eri aina
kun muuttaa jonkun kanssa yhteen
ihan eri kuin se kun vaan ystäviä
kyllähän minäkin sen tiedän
koti kodit
tämä omituinen sade vaan jatkuu.
että tämä täällä
tuntuu paljon todellisemmalta
paljonpaljon todellisemmalta
kuin se kaikki siellä
että siellä oli musta uni
ja keltainen lomaviikko
sateinen alkukesän päivä myrskyävällä järvellä
muumilaaksolaisten päiväretki
että siksikö ennen lentokonetta minä kuvittelin että se kaapattaisi
ja minä joutuisin keskelle selviytyjäseikkailua
ja miten pettymykseltä se tuntui kun laskeutuminenkin sujui ongelmitta
ja kadut katuja kaikesta huolimatta
kun kävelee sateessa joka on pientä
ohi puutarhan joka tuoksuu
siltä kun kesässä sateessa aina
kun kukat kostuu ja ruohosta jää vihreät jäljet
sademetsämäinen lämmin tuoksu makea
ja sade ihan pientä pientä pientä
että tämä on niin todellista
että tässä
jalat maassa kuin purukumilla
liimattuina
vaikka kuinka yrittää uutta reittiä päätyy samaan kohtaan
ja sitten osaakin jo perille
ja seisotaan huoneiden ovilla
minä - omallani - !? ja selitänselitän kuinka täällä on hyvät ihmiset
mutta toinen, joka oikeasti asuu täällä ei ymmärrä mitä tarkoitan
että eivät he ole kuin perhe
mutta ymmärtää lopulta kun kuulee missä minä asuin kun asuin täällä - Islannissa
kun asuin
ja hän sanoo että ehkä sinun pitäisi muuttaa tänne
ja nauramme
mutta nyt kun sade ikkunoiden takana eikä viemäreittenavausaine auta suihkuun ja
äänet keittiöstä ja musiikki toisesta huoneesta ja minä sinisellä patjalla rinkka pakattuna punaisella sohvalla jalat ilman sukkia näköpiirissä muummoassa pyörä
ja sitten minulta kysytään haluanko maistaa jotakin
ja pieni lasi ja mangojuttua jota intialaisissakin
ja minä keskustelin intialaisen didin kanssa meloneista
ja me teimme leipää jonka sisällä perunaa ja
aina kun pilkon salaattia minä ajattelen kuinka epämääräisen muotoisia minun kuutiot
ja kuinka säännöllisiä
pojan jonka kanssa söimme ranskalaisiaperunoitajafetasalaattia pahvilaatikon päältä
ja nyt minä yritän jälleen keksiä hyviä puolia heidän jotka täällä yhdessäasumisesta
ja poika vain tuijottaa minua silmät niin epäuskoisina ja minua naurattaa
koska minä tietysti ulkopuolelta näen tämän yhteisön niin eri
eri eri aina
kun on sisällä
ja hymyilyttää että vain me kaksi täällä talossa
ja että juuri hän jonka kautta olen tullut tähän taloon ei täällä
vaan minä hänen tilallaan
ja hänen ystävänsä jotka eivät ole ystäviä vaan kämppiksiä
kuten olen oppinut
vaikka hän jonka kanssa nyt täällä kahdestaan
onkin ollut ystävä ennen mutta nyt eri
eri eri aina
kun muuttaa jonkun kanssa yhteen
ihan eri kuin se kun vaan ystäviä
kyllähän minäkin sen tiedän
koti kodit
tämä omituinen sade vaan jatkuu.
Täällä sitä ollaan
kotisaaressa
niin kai.
kun tulin oli taivas sinisenä ja aurinko ja niin lämmin että norjalainen villapaita (tietty mun piti ottaa se mukaan kun se muistuttaa ystävästä jolle toin islantilaisen mutta nyt huomaan että ei voi olla totta mulla on täällä muutama muukin villatakki villapaita...) oli liikaa
ja sitten avasin avaimilla - mikä avain käy lukkoon?! - oven ja pääsin käytävään mutta
ovi joka ei ole koskaan lukossa oli lukossa eikä mikään minun avaimista sopinut! kokeilin uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja sitten soitin ovikelloa
ei avausta
avaimet ei toimi
paniikki mutta olen vain tyynen rauhallinen
lasken rinkan lattialle
tyynen rauhallinen tyynen rauhallinen
soitan sölville
sölvin puhelimeen ei saa yhteyttä
soitan camillalle
camillan puhelimeen ei saa yhteyttä
soitan georgelle
georgen puhelimeen ei saa yhteyttä
soitan Sollalle
Solla ei vastaa
lasken kaikki reput lattialle ja kokeilen avaimia vielä kerran
ja vielä kerran
ja sitten aivan rauhallisesti vielä yhtä avainta yhteen lukkoon ja samaan aikaan kokeilen avata ovea ja
ha haaa! ovi aukeaa kuin itsestään ja olen sisällä!
valo tulee huoneseen joka on autio mutta selvästi joku on ollut täällä jälkeeni
minun tavarat on peitetty huovalla
onko joku nukkunut patjalla? sängyssä? kenen pyyhe? onko joku siirtänyt ruokakassini? onko tämä nyt minun huone vai majoittuuko täällä joitakuita muitakin?
ja sitten kuuluu kun ovea avataan ja
Oliver seisoo eteisessä ja on kuin ei muistaisi kuka minä olen että me ollaan nähty mutta vähitellen hänen muistinsa ehkä palautuu ja sitten me syömme jäätelöä parvekkeella ja puhumme kielistä eikä minua yhtään ujostuta vastata kysymyksiin
vaikka jäätelöä putoaa parvekelattialle
ja sitten hän rupeaa laittamaan ruokaa
no no no, i don't need
ja solla soittaa takaisin ja me sovimme - aivan kuten olin suunnitellut - tapaavamme kasviravintolassa, siinä
johon minä ensimmäistä kertaa ensimmäiseen paikkaan jonne minä kun tulin tänne maahan ensimmäistä kertaa
ja siellä minä odotan ikkunapöydässä kun Solla tulee ja me suukotamme
ja minä tarjoan ja vatsa niin täysi että hame kiristää
ja kävelemme auringonlaskukatuja ja menemme vielä kirjakauppaan kahville ja siellä poika piiirtää kartan huomisesta paikasta jossa tanssi,
oi
tanssi niin!
ja huomenna myös Didi ja
oi!
minun Reykjavik vaikkei olekaan yhtään minun
ja silti kun turistiukko kyselee hyviä ajo-ohjeita ap:lta minua hymyilyttää. Olo on pro, sanoo A-P.
Kotona taas me sanomme kun bussi pysähtyy
toinen tullut Moskovasta, toinen vain Suomesta
ja toista odottaa perhe ja kaksi viikkoa vielä täällä
toista ei odota kukaan, mutta koko kesä vielä täällä.
ja minusta tuntuu hyvältä. yksinkertaisesti.
ei pelota. ei pelota yhtään.
ainoastaan vähän tuo kun katson noita vaateröykkiöitä tuossa levitettynä
että ah ja voih ja oih
ne täytyy kaikki pakata tuohon rinkkaan miten minä sen nyt teen miksi hitossa minä nyt otin vielä tuonkin villapaidan ja miten minä jätin tämänkin mekon tänne mitä minä oikein kuvittelin hyvä että en ottanut sitä enkä sitä uutta ja hyvä että jätin sen ja sen kuitenkin heinolaan
äh
kuinka vähällä sitä pärjäisi ja sitten pitää raahata mokomaa omaisuutta selässään.
mutta se on vain materiaa.
ja on niin paljon muutakin
on sellaistakin että voi vain olla avoin. että voi olla hyvä itsensä kanssa. ja jonain päivänä ei tarvitse pelätä. niin. ei tarvitse.
kotisaaressa
niin kai.
kun tulin oli taivas sinisenä ja aurinko ja niin lämmin että norjalainen villapaita (tietty mun piti ottaa se mukaan kun se muistuttaa ystävästä jolle toin islantilaisen mutta nyt huomaan että ei voi olla totta mulla on täällä muutama muukin villatakki villapaita...) oli liikaa
ja sitten avasin avaimilla - mikä avain käy lukkoon?! - oven ja pääsin käytävään mutta
ovi joka ei ole koskaan lukossa oli lukossa eikä mikään minun avaimista sopinut! kokeilin uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja sitten soitin ovikelloa
ei avausta
avaimet ei toimi
paniikki mutta olen vain tyynen rauhallinen
lasken rinkan lattialle
tyynen rauhallinen tyynen rauhallinen
soitan sölville
sölvin puhelimeen ei saa yhteyttä
soitan camillalle
camillan puhelimeen ei saa yhteyttä
soitan georgelle
georgen puhelimeen ei saa yhteyttä
soitan Sollalle
Solla ei vastaa
lasken kaikki reput lattialle ja kokeilen avaimia vielä kerran
ja vielä kerran
ja sitten aivan rauhallisesti vielä yhtä avainta yhteen lukkoon ja samaan aikaan kokeilen avata ovea ja
ha haaa! ovi aukeaa kuin itsestään ja olen sisällä!
valo tulee huoneseen joka on autio mutta selvästi joku on ollut täällä jälkeeni
minun tavarat on peitetty huovalla
onko joku nukkunut patjalla? sängyssä? kenen pyyhe? onko joku siirtänyt ruokakassini? onko tämä nyt minun huone vai majoittuuko täällä joitakuita muitakin?
ja sitten kuuluu kun ovea avataan ja
Oliver seisoo eteisessä ja on kuin ei muistaisi kuka minä olen että me ollaan nähty mutta vähitellen hänen muistinsa ehkä palautuu ja sitten me syömme jäätelöä parvekkeella ja puhumme kielistä eikä minua yhtään ujostuta vastata kysymyksiin
vaikka jäätelöä putoaa parvekelattialle
ja sitten hän rupeaa laittamaan ruokaa
no no no, i don't need
ja solla soittaa takaisin ja me sovimme - aivan kuten olin suunnitellut - tapaavamme kasviravintolassa, siinä
johon minä ensimmäistä kertaa ensimmäiseen paikkaan jonne minä kun tulin tänne maahan ensimmäistä kertaa
ja siellä minä odotan ikkunapöydässä kun Solla tulee ja me suukotamme
ja minä tarjoan ja vatsa niin täysi että hame kiristää
ja kävelemme auringonlaskukatuja ja menemme vielä kirjakauppaan kahville ja siellä poika piiirtää kartan huomisesta paikasta jossa tanssi,
oi
tanssi niin!
ja huomenna myös Didi ja
oi!
minun Reykjavik vaikkei olekaan yhtään minun
ja silti kun turistiukko kyselee hyviä ajo-ohjeita ap:lta minua hymyilyttää. Olo on pro, sanoo A-P.
Kotona taas me sanomme kun bussi pysähtyy
toinen tullut Moskovasta, toinen vain Suomesta
ja toista odottaa perhe ja kaksi viikkoa vielä täällä
toista ei odota kukaan, mutta koko kesä vielä täällä.
ja minusta tuntuu hyvältä. yksinkertaisesti.
ei pelota. ei pelota yhtään.
ainoastaan vähän tuo kun katson noita vaateröykkiöitä tuossa levitettynä
että ah ja voih ja oih
ne täytyy kaikki pakata tuohon rinkkaan miten minä sen nyt teen miksi hitossa minä nyt otin vielä tuonkin villapaidan ja miten minä jätin tämänkin mekon tänne mitä minä oikein kuvittelin hyvä että en ottanut sitä enkä sitä uutta ja hyvä että jätin sen ja sen kuitenkin heinolaan
äh
kuinka vähällä sitä pärjäisi ja sitten pitää raahata mokomaa omaisuutta selässään.
mutta se on vain materiaa.
ja on niin paljon muutakin
on sellaistakin että voi vain olla avoin. että voi olla hyvä itsensä kanssa. ja jonain päivänä ei tarvitse pelätä. niin. ei tarvitse.
keskiviikkona, kesäkuuta 03, 2009
minun silmät on niin väsyneet
että nukkuisi
mutta sauna ja aikainen aamu huomenna Tampereelle
silmät silmät silmät.
rankkasateessa moottoritietä
yksin ajamista sinne missä joskus asui ystävä
mutta nyt asuu toisen ystävän äiti
sisilisko kasvihuoneen alla
jalkapalloa
kirjaimista sanoja tunteja lattialla
mitä te oikein teette
heureka
satiinilakana ja tietokone polvien päällä kirjoittaminen
kirjoittaminen
pihakeinu ja mummi sanoo että jos lasta ei siunata niin kuka sitä sitten suojelee
kaksoisleuka eikä tarvitse edes paljon painaa taaksepäin
huominen ylihuominen
ja sitten minä olen taas Islannissa.
että nukkuisi
mutta sauna ja aikainen aamu huomenna Tampereelle
silmät silmät silmät.
rankkasateessa moottoritietä
yksin ajamista sinne missä joskus asui ystävä
mutta nyt asuu toisen ystävän äiti
sisilisko kasvihuoneen alla
jalkapalloa
kirjaimista sanoja tunteja lattialla
mitä te oikein teette
heureka
satiinilakana ja tietokone polvien päällä kirjoittaminen
kirjoittaminen
pihakeinu ja mummi sanoo että jos lasta ei siunata niin kuka sitä sitten suojelee
kaksoisleuka eikä tarvitse edes paljon painaa taaksepäin
huominen ylihuominen
ja sitten minä olen taas Islannissa.
maanantaina, kesäkuuta 01, 2009
Mökillä. Ja vesi oli niin lämmintä että saattoi vain uida ja uida ja uida ja kellua ja me uimme kaikki. Isikin, jonka talviturkki kestää tavallisesti pitkään.
Ja minä soudin peilityyntä.
Ja puut kaikki heidän vihreytensä.
Kesä.
Jo keskiviikkona se alkaa muuttua
ja torstaina muisto vain siitä että paljain jaloin.
Ja
kaikki tuuli koivuissa
kuvittelee nukkuvansa taivasalla
mutta huomenna pitää herätä jo aamulla ja sitten näkee pientä poikaa, joka kantaa sisiliskon kotiin joka ei ehkä enää ota minua kädestä kiinni vaan lähettää mieluummin minulle tekstiviestinä kuvan kissasta ja ehdottaa mummille että istutetaan hannelle kukka.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)