Tänään
aamu alkoi sillä että avaimet olivatkin
taas kerran, no vain toisen kerran tänä kesänä,
sisälle
mutta kukaan ei vastannut puhelimeen
kukaan ei avannut ovia
kukaan ei kuullut kun jyskytin ikkunoita ovikelloja ovia huusin meuhkasin kiersin taloa
ja turistit
tulivat pikkuhiljaa paikalle
toisten piti päästä jo tienpäälle toiset vain nauroivat
absurdiutta
ja yksi mies toi minulle fleecetakin
koska olin vain teepaidassa ja sandaaleissa
mutta olisihan se pitänyt arvata
että lauantai
ja pomot
eivät ole hereillä aamu kello kuusi
tai edes niin että heidät voisi herättää

ja kun vihdoin puoli kymmenen toinen pomoista vaivalloisin askelin
nousee raput ylös
kun olen soittanut kellon aamiaiskellon ruokakellon
minä sanon että gestur minä en tiedä haluanko enää olla täällä
ja hän sanoo että puhu, kerro
ja minä sanon että tämä ilmapiiri
ja sitten minä vain
itkenitkenitken
ja minua halataan ja minä yritän selittää ja hän yrittää selittää
ja me puhumme puhumme puhumme
ja minä alan aina itkeä
ja gestur ottaa asiakkaat vastaan eikä hänkään ole onnellinen
hän ei haluaisi olla täällä vaan metsässä
jossa kukaan ei onneton
ja
lopulta me emme
päätä mitään
minä en
tiedä
lähdenkö tänään huomenna ylihuomenna viikon päästä kahden viikon vaiko kolmen

ja sitten on ikäväkin
ikävä häntä joka vielä pohjoismaiden mantereilla
ennen kuin suuremmat kaukaisemmat maat
miten onnellinen voikaan
niin että hymyilee koko aamut
eikä olisi välittänyt
mitään siitä ettei pääsisi sisään
olisi istunut vain tulevassa auringossa ja nauranut
mutta
lähdön jälkeen on itkenyt joka päivä
autossa kukkulalla keittiössä asiakkaat katsoo itkuisia silmiä
että hei me tultaisi tänne
että toinen itkee ja toinen änkyttää ja puhuu kuin jättiläisvauva
että sellaisia meitä täällä töissä
me viimeiset

yksi on jo lopettanut
toinen lopettaa maanantaina
kolmas lopettaa kahdeskymmenespäivä
ja me kaksi vielä luvattu loppuun
paitsi minä tänään siinä keittiössä essu musta mustikkatahrainen

yritän kuunnella mitä haluaisin
oikeasti
mikä tuntuu oikealta
mutta kun
mikään vaihtoehto ei ole selvä
mikään mikään
ja kädet kuivat vain.

ja aurinko kuuma.
mustalle hiekalle nukahdettu eilen
turistien ulottumattomiin.
mustatakkinen mies ja mustapaitainen nainen suutelevat sillalla
yksi mustassa teepaidassa kuvaa
kauempana

niin kuin sokea aave
munavaras
olikin vain turisti

tämä hullu hotelli.