Puolen tunnin päästä ruoka
ja ulkona on lämmin
vaikka ei eilen merelläkään kylmä ollut
kun oli kaksi sinivalasta
vierekkäin uimassa ja taivaanranta punainen oranssi keltainen sininen
ja vuoret sinisenä lupiineista
minä ja minun valaani
miten voikaan
riemunkiljahduksia
ja aina vain valossa
yötä jo ajetaan
kotiin
miten voikaan
niin nopeasti kontistakin tulla koti
miten sitä osaakaan
palata
valaiden ja vuorien ja meren ja kivien
ja kalojen ja kummallisten ihmisten saaresta
sinne mikä ei ole saari mutta eristyksissä
kylmässään
sitten sinne pimeneviin iltoihin
meidän pitää
paljon pitää kestejä sitten
teetä ja pikkuleipiä
ja lukea ääneen toisillemme niistä kirjahyllyistä
kääriytyä viltteihin vain
kutsua toisiamme luoksemme
ihmetellä miten pieni voi olla pieni
ihmetellä miten aurinko joka päivä kauemmin poissa
punaisia kumisaappaita ja punaisia sadetakkeja
vihreitä ja ruskeita villapaitoja
ja kirjavia villasukkia
omenoita uunista
kanelia ja kardemummaa
meidän pitää pitää paljon kestejä sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti