työpäivän jälkeen
aina tunnit
jatkuvat koska internetyhteys vain täällä
toiset leikkaavat kurkkua paprikaa pesevät rasvaa tiskaavat
ja ulkona aurinko
mutta ennen lenkkiä on odotettava että maha
sulaa
ja minun tekisi mieli juosta kauas
tekisi mieli niin kauas ettei tarvitsisi
kääntyä
taivas on sinisenä
sinisenä mutta pilvet
ja joku kysyy että kirjoitanko mailia ja tuijottaa minun suomenkielisiäsanojani
joista ei ymmärrä mitään
mitään mitään kukaan
ja minne minä matkustaisin
tapaamaan kirjailijatartani vai vain kävelemään kävelemään kävelemään
vain kauaksi kaikista niistä joita halusin tavata
kauaksi kaikesta jotta olisi helpompi taas
unohtaa ja sitten hymyillä aamuisin sveitsiläisille
jotka jättävät tippiäkin
aamiaiselle
minulle
joka pujottelen laatikoiden kanssa kapeista ovenkarmeista sisään ja ulos
kunpa roskienviemismatka jatkuisi ikuisesti
kunpa kaikki matkat jatkuisivat ikuisesti
ikuisesti ikuisesti kaikki
ettei tarvitsisi koskaan palata koskaan alkaa koskaan lopettaa
inhoan väsyneitä ihmisiä
niitä jotka muuttuvat väsyneinä hermostuneiksi
ja päättämättömiksi
sellaisiksi välinpitämättömiksi
ja sitten minä päätän aina joka kerta että en enää koskaan valita
en koskaan enää valita vaikka olisin väsynyt ja ärsyyntynyt
päätän sen niin monta kertaa
mutta koskaan ei toteudu
en osaa koskaan koskaan
ja tänään saapui kirje
vihreässä kuoressa ja toisen maan leima
ei minkään kotimaan
ja kuinka minä istuin hillopurkkipino vierelläni
ruokakello taustalla kilisemässä
silmät silmät paperissa välittämättä äänestä
välittämättä sanoista jotka eivät merkitse mitään
kun on oman kielen sanat sanat joiden kirjoittajaa rakastaa
oikeasti voi sanoa
että on ihmisiä joiden kanssa vain on
hyvä.
hyvä ilman
että pitäisi luvata yhtään
mitään
miten haluaisin asu kaikkien niiden
tyttöjen
kanssa
joiden kanssa
tanssia
kirjoittaa
ja maata päät päissä ja kädet käsissä
hiljaisia sanoja
ääneen vuorotellen
ilman että
olisi epäilystäkään
että kadottaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti