Miten omituista
että tämä täällä
tuntuu paljon todellisemmalta
paljonpaljon todellisemmalta
kuin se kaikki siellä

että siellä oli musta uni
ja keltainen lomaviikko
sateinen alkukesän päivä myrskyävällä järvellä
muumilaaksolaisten päiväretki

että siksikö ennen lentokonetta minä kuvittelin että se kaapattaisi
ja minä joutuisin keskelle selviytyjäseikkailua
ja miten pettymykseltä se tuntui kun laskeutuminenkin sujui ongelmitta
ja kadut katuja kaikesta huolimatta

kun kävelee sateessa joka on pientä
ohi puutarhan joka tuoksuu
siltä kun kesässä sateessa aina
kun kukat kostuu ja ruohosta jää vihreät jäljet
sademetsämäinen lämmin tuoksu makea
ja sade ihan pientä pientä pientä
että tämä on niin todellista
että tässä

jalat maassa kuin purukumilla
liimattuina
vaikka kuinka yrittää uutta reittiä päätyy samaan kohtaan
ja sitten osaakin jo perille

ja seisotaan huoneiden ovilla
minä - omallani - !? ja selitänselitän kuinka täällä on hyvät ihmiset
mutta toinen, joka oikeasti asuu täällä ei ymmärrä mitä tarkoitan
että eivät he ole kuin perhe
mutta ymmärtää lopulta kun kuulee missä minä asuin kun asuin täällä - Islannissa
kun asuin
ja hän sanoo että ehkä sinun pitäisi muuttaa tänne
ja nauramme

mutta nyt kun sade ikkunoiden takana eikä viemäreittenavausaine auta suihkuun ja
äänet keittiöstä ja musiikki toisesta huoneesta ja minä sinisellä patjalla rinkka pakattuna punaisella sohvalla jalat ilman sukkia näköpiirissä muummoassa pyörä
ja sitten minulta kysytään haluanko maistaa jotakin
ja pieni lasi ja mangojuttua jota intialaisissakin
ja minä keskustelin intialaisen didin kanssa meloneista
ja me teimme leipää jonka sisällä perunaa ja
aina kun pilkon salaattia minä ajattelen kuinka epämääräisen muotoisia minun kuutiot
ja kuinka säännöllisiä
pojan jonka kanssa söimme ranskalaisiaperunoitajafetasalaattia pahvilaatikon päältä

ja nyt minä yritän jälleen keksiä hyviä puolia heidän jotka täällä yhdessäasumisesta
ja poika vain tuijottaa minua silmät niin epäuskoisina ja minua naurattaa
koska minä tietysti ulkopuolelta näen tämän yhteisön niin eri
eri eri aina
kun on sisällä

ja hymyilyttää että vain me kaksi täällä talossa
ja että juuri hän jonka kautta olen tullut tähän taloon ei täällä
vaan minä hänen tilallaan
ja hänen ystävänsä jotka eivät ole ystäviä vaan kämppiksiä
kuten olen oppinut
vaikka hän jonka kanssa nyt täällä kahdestaan
onkin ollut ystävä ennen mutta nyt eri
eri eri aina
kun muuttaa jonkun kanssa yhteen
ihan eri kuin se kun vaan ystäviä
kyllähän minäkin sen tiedän

koti kodit

tämä omituinen sade vaan jatkuu.