aurinko vaihtui sateeksi
taas
ja mä oon jumissa fosshollissa
ja mä oon jumissa fosshollissa.

majatalot on täynnä
mä valvon sitten kadulla perkele.

huomenna vika työpäivä
ja mä oon jumissa fosshollissa
mä oon jumissa oon jumissa en halua lähteä mä en halua lähteä

kuunnellaan soul captain bandia annan kanssa ja nauretaan niin kuin haltiakivi
nauretaan suu auki että sisuskalut näkyy
jumissa jumissa
minun matkaajani ei soita
en tiedä odottaako hän satamassa kun laiva
perillä
mistä sen voi tietää

ja anna menee vartijaksi tai tilaustarjoilijaksi

mä jään tänne
mä jään tänne.

Tänään
aamu alkoi sillä että avaimet olivatkin
taas kerran, no vain toisen kerran tänä kesänä,
sisälle
mutta kukaan ei vastannut puhelimeen
kukaan ei avannut ovia
kukaan ei kuullut kun jyskytin ikkunoita ovikelloja ovia huusin meuhkasin kiersin taloa
ja turistit
tulivat pikkuhiljaa paikalle
toisten piti päästä jo tienpäälle toiset vain nauroivat
absurdiutta
ja yksi mies toi minulle fleecetakin
koska olin vain teepaidassa ja sandaaleissa
mutta olisihan se pitänyt arvata
että lauantai
ja pomot
eivät ole hereillä aamu kello kuusi
tai edes niin että heidät voisi herättää

ja kun vihdoin puoli kymmenen toinen pomoista vaivalloisin askelin
nousee raput ylös
kun olen soittanut kellon aamiaiskellon ruokakellon
minä sanon että gestur minä en tiedä haluanko enää olla täällä
ja hän sanoo että puhu, kerro
ja minä sanon että tämä ilmapiiri
ja sitten minä vain
itkenitkenitken
ja minua halataan ja minä yritän selittää ja hän yrittää selittää
ja me puhumme puhumme puhumme
ja minä alan aina itkeä
ja gestur ottaa asiakkaat vastaan eikä hänkään ole onnellinen
hän ei haluaisi olla täällä vaan metsässä
jossa kukaan ei onneton
ja
lopulta me emme
päätä mitään
minä en
tiedä
lähdenkö tänään huomenna ylihuomenna viikon päästä kahden viikon vaiko kolmen

ja sitten on ikäväkin
ikävä häntä joka vielä pohjoismaiden mantereilla
ennen kuin suuremmat kaukaisemmat maat
miten onnellinen voikaan
niin että hymyilee koko aamut
eikä olisi välittänyt
mitään siitä ettei pääsisi sisään
olisi istunut vain tulevassa auringossa ja nauranut
mutta
lähdön jälkeen on itkenyt joka päivä
autossa kukkulalla keittiössä asiakkaat katsoo itkuisia silmiä
että hei me tultaisi tänne
että toinen itkee ja toinen änkyttää ja puhuu kuin jättiläisvauva
että sellaisia meitä täällä töissä
me viimeiset

yksi on jo lopettanut
toinen lopettaa maanantaina
kolmas lopettaa kahdeskymmenespäivä
ja me kaksi vielä luvattu loppuun
paitsi minä tänään siinä keittiössä essu musta mustikkatahrainen

yritän kuunnella mitä haluaisin
oikeasti
mikä tuntuu oikealta
mutta kun
mikään vaihtoehto ei ole selvä
mikään mikään
ja kädet kuivat vain.

ja aurinko kuuma.
mustalle hiekalle nukahdettu eilen
turistien ulottumattomiin.
mustatakkinen mies ja mustapaitainen nainen suutelevat sillalla
yksi mustassa teepaidassa kuvaa
kauempana

niin kuin sokea aave
munavaras
olikin vain turisti

tämä hullu hotelli.

Vasta yksi pariskunta
tai isä ja tytär
tarkoittaa taas sitä että tulee kiire aamu
kun he kaikki tulevat syömään kun on valoisampaa

sumu aamulla
sumu joka muuttuu alle puolessa tunnissa
sankaksi sateeksi
tihkua niin että pilvimatto on harmaa ja tiet tulevat märiksi

ja joogasta kainalon alta kipeät lihakset
eilen niin kovaa kuin jaloilla voi juoksin
juoksinjuoksinjuoksin
en pitkää matkaa vaan lyhyitä pyrhädyksiä täysillä
hiekkaista tietä jonka toisella puolella joki ja mättäät
ja mättäiden välissä lampaiden polku
kunnes tuli kivivalli aivan kuin muuri keskellä ei mitään
joen viertä
niin ettei tuuli enää palelluttanut korvia ja minä nojaamassa kiveen
minä makaamassa mustalla hiekalla silmät kiinni ja linnut
yläpuolella huutamassa viistämässä siivillä aivan liki
aurinko lämmittämässä kasvoja niin kirkkaana että silmät silmät kiinni

kävelee tien päähän sinne
mistä alkaisi maatila ja lampaita
kolme tuijottamassa pysähtyneinä kuin patsaat
tuijottamassa ja lehmät kaikki
kääntyvät katsomaan ja linnut
jatkavat viistoaan edestakaisin edes takaisin
me kaikki linnut, lampaat, lehmät ja minä
auringossa tuulessa liikkumattomina
paitsi linnut
joista liike ja ääni

ja kun kävelee takaisin pitää avata takki
ottaa takki pois koska aurinko tuuli on muuttunut pelkäksi valoksi
kävelee mökin rappusille ja kirjoittaa
kirjoittaa kirjoittaa kaiken yrittää sanoiksi
vieraaksi kieleksi joka ei ole oma

sade muuttunut sumuksi taas pelkäksi aamun hämäräksi
ensimmäiset asiakkaat vaihtuneet toisiksi

väsymys
aamussa joka tahtoisi kahvin

aamussa joka tuntuu loputtoman hitaalta
niin kuin tiskikone joka pesee ja pesee ja pesee samaa koneellista

sumu haihtuva pian eikä vielä tiedä tuleeko pilvinen vai aurinko vai sade vai kaikki.

lämpö
vaikkei olekaan aurinkoa on pilvenhattaroita ja ohutta sinistä taivasta
ja tänään ei voi enää tekosyitä miksi ei lähtisi juoksemaan

siivoaa aina liian nopeasti
aina liian nopeasti on valmis niin että viimeiset kaksi tuntia vain odottamista
odottamista niin että tuntuu vatsassa
vaikka tietääkin ettei tänään ole mitään odottamista
että huomenna vasta
jos sittenkään

haluaisi jo juoksemaan
haluaisi irti kahvista
on ajatellut kahvia koko aamun
koska eilen ei ollutkaan ilman niin tänään sitten
yritti korvata addiktiotaan kaakaolla mutta
ei se ole sama
päänsärky ja silmät väsyneet silti
silti vaan
paha paha kahvi
jokaisella pahe täällä paikassa
jokaisella

mikä tarina.

yöllä näkee unta tulesta
jotenkin tulesta vain
ei muista kuin sen
ja miten hyvältä tuntui jooga
pitkästä aikaa niin hyvältä että päättää (taas päättää jotain)
jatkaa joka ilta
aamut liian aikaisia vaikka olisikin hyvä
aamuisin

levottomuus levottomuus levottomuus.
tulee niin kuin yöt
niin kuin pimeillä kaduilla
joita niitäkin aina
miten selvästi paikoilla on tunne.

sellainen ettei voi kuvata
että tietää vaan
että on ollut aikaisemminkin

toistuvat kuvat unissa. ja näkevätkö kaikki niitä
isoäitien vinttejä, sademetsäsaaria merta järveksi muuttuvaa?

tänään on jo parempi
G oli aamulla töissä, ensin soitti
ja sitten tuli ja oli hyvä nähdä että hän oli kunnossa
pidän niin kovin hänestä, pomostani siis, toisesta niistä
ja sitten
juorut siitä että toinen pomomme, F, halusi puhua kanssamme
ainakin minun osaltani kumoutuivat
sillä minä kysyin
suoraan
vilðu tala með mig
ja hän vastasi että ei
että kaikki on hyvin ja että minä teen hyvää työtä ja olen ahkera
ja nyt
kaikki ovat hyvällä tuulella
naurettiin ruokapöydässä että ruotsalainen poika näyttää tohtori talolta
ja heillä oli väittely, islantilaisella tyttären tulevalla miehellä ja ruotsalaisella pojalla eu:sta ja siitä pitäisikö islannin liittyä
kerrankin ruokapöytä ei ollut hiljainen

ja minulla on couch surffari jonka kanssa en jaksa tehdä mitään
olen siis huono isäntä ja hän nukkuu kontissani. ranskalainen ylikohtelias poika.

ja huomenna matkaamme itään
festareille Lunga.
ja kuinka odotammekaan
ja kuinka kikikikakakakikiki
kun F kysyi Annalta jos hän haluaisi maanantaina iltavuoron
ja hän saa myöhästyä puolikin tuntia vuorostaan
jotta voimme matkata yhdessä vasta maaanantaina takaisin!

voi
yhtäkkiä taas kaikki
yli
hyvän
kummitukset katkaisevat sähköt
ja meillä piti olla spiritualistinen istunto
ranskalainen ranskaksi henki tule
mutta
emme sitten kun emme tienneet onko ne henget hyviä vai ei

ja ulkona yhä painostavan kostea ilma
mutta hevoselle menen tänään

miten vaihtuu tämä
niin kuin ilma
miten vaihtuu

nyt hyvä.

Tällä sitä taas
stugan rappusilla
vaihteeksi heikko yhteys
kontin lattialta se ei riitä vaikka kontti on lähempänä

ja me leivoimme tänään Annan kanssa kakkuja kaksi
ja Gesturkin otti lisää
ja me vain leivottiin ja leivottiin ja naurettiin ja juostiin kauppaan ostamaan digestivekeksejä kakkuun ja skyr oli vanhaa ja se sanottiin islanniksi kun meillä oli jo kerma valmiina
ja me tilattiin hedelmiä ja saatiin avokadojakin ja nyt ei tiedetä miten sitten sanotaan ettei halutakaan maksaa ruoasta kun kerta saadaankin jopa avokadoja kunhan vaan tilataan niitä
ja me vaan naurettiin ja naurettiin kun saksalainen pariskunta tuli kyökinkin puolelle
ja me puhutaan aina vain tomaateista ja kahvin keittämisestä ja saksien paikoista ja pikkutalon kokolattiamattojen tahroista joita yritetään peittää matoilla ja delfiinitaulusta ja minä kysyin tänään Addalta siitä kun ne asui täällä ja hän kertoi myrskystä joka vei oven ja katto melkein lähti lentoon ja Gestur vain sanoi että ilma on niin huono että hänen pitää odottaa ja lapset ei edes heränneet
ja aurinko on, ikkunailma. ikkunailma että nahkasohvalla tulee hiki koska aurinko niin kirkas
mutta ulkona ei tarkenisi ilman pitkiä hihoja ellei olisi aitaa ja mökkiä ja kiviä suojana koska tuuli
tuuli tuuli ja minulla ensimmäistä kertaa täällä päällä punainen pilkullinen mekko

ja torstaina vapaa ja pitäisi päättää lähdenkö huomenna akureyriin yöksi vai husavikiin vai vasta vapaapäivänä liftaten
ja naurattaa naurattaa kun skyria joka paikassa ja karamellikuorutetta ja miten kaupan kassa ei anna kuittia ja minä sanon kuitti kuitti kuitti

ja vuoret aina kuin usvassa aina kuin usvassa

ja opintotukilautakunta haluaa pidättää minulta asumistuen koska silloin kun en ollut edes koko suomessa eikä minulla ollut edes poikaystävää,samassa asunnossa suomessa kanssani asuva puolisoni oli saanut jotain etuutta jonka takia en olisi oikeutettu saamaan asumistukea. Niin. Hyvinpä on taas asianlaidat siellä kelan tätöset tulkinneet. samassa asunnossa on helppo asua henkilön kanssa kun ei ole edes samassa maassa.

Ja nyt tuli yksi ukko akureyristä tänne vaan pölähti jätti koulun kesken ja kimpsujensa kanssa tuli. meinaa muuttaa husavikkiin mutta tuli ensin tyttöään moikkaamaan. ja nyt me juodaankin kaljaa auringossa.
auringossa joka ei koskaan laske.
ja nauretaan
miten absurdia absurdia
ja sen ukon tyttö sanoo että täällähän sekoo kaikki
ja me nauretaan ja nauretaan vaan
ja se tyttö haluaa omankin kaljan
ja tässä me auringossa sitten istutaan
fosshollin tytöistä kolme ja mies rinkan kanssa. meinaa ehkä kalastushommiin.

ha
ha haa

tämä alkaa tympiä
työ
laskettiin tänään tuntipalkka ja se on vähän päälle kolme euroa
kolme euroa! kolme euroa! mehän ollaan orjia!
okei, me saadaan majoitus (niin)
ja ruoka (niin)
mutta herran jumala. jos multa otetaan neljäkymmentäprosenttia tästä iänikuisesta pakastekalasta, pullamössöleivästä ja ikuisuuksia säilyvästä juustosta
mä mielummin ottaisin sen rahana ja ostaisin ruokaa jota voi oksentamatta syödä.

kuurasin eilen mökkiä. alkoi etoa kaikki oksennustautisten lasit ja homehtuneet nurkat.

otsa oli niin rypyssä ja hain päärakennuksesta kumihanskat kävelin rivakoin askelin
ja sitten tein pastaa itselleni

kaipaan oikeaa ruokaa
tofua
härkäpapuja
uusiaperunoita
eilen hesarin sivuilla oli ihana ohje ahvenvokkiin
ja kuinka me maistelimme yhteen ääneen kesämökin laituria ja kuikkaa ja nuotion tuoksua ja saunavihtoja ja nuotiolla muhivaa vastaongittua ahventa ja perunoita ja voita ja tilliä ja raparperimehua raparperikiisseliä mansikkakakkua!

ja tänään teemme kinuskikakun annan kanssa. sen me teemme vaikka mikä olisi.

vaikka nyt me kai olemmekin lähdössä Myvatniin.

suututtaa koko paikka. suututtaa raha ja ruoka ja työ ja turistist. oksennustauti ja pitkät välimatkat. suututtaa ettei ole kotia suomessa. suututtaa
että kaikilla on oma elämä.

toipilaat

täällä sitä istutaan
lahonneilla portailla stugan rappusilla
pilvisessä aamun sateesta vielä nurmikko märkä
aamuyön rankkasateesta
painostava ilma
ja jokainen on käynyt nyt oksentamassa vuorollaan
niin että luultavasti se on levinnyt jo reykavikiin
ja turistien mukana lentokentille
ja uusiin maihin
että jos tulee uutinen vatsatautiepidemiasta
joka leviää islannista
niin se on sitten täältä lähtöisin
tosin sitähän me emme tiedä mistä se tänne tuli

ja minulla olisi ollut tosiaan vapaata tämäkin päivä
ja huominen
mutta näin ollakseen
olen huomennakin töissä kuten tänään
kun on tämä vatsa
tauti
epidemia

ja kärpäset
kiipeilevät näytölle
kiipeilevät kiipeileivät
ja minä nautin ensimmäistä kertaa singaalista joka tulee stugalle asti
että voi kirjoittaa täältä
kuin saisi pitkästä aikaa annoksensa
mitä tahansa huumetta
mutta kuinka nopeasti siihen tottuukaan
toisaalta
että on yhteys vain aamuisin kun pitää pistää aamupalaa pöytään ja hymyillä hymyillä
tänään palvelin niin että ellen huomenna saa tippiä saksalaiselta pariskunnalta
niin en sitten kyllä mistään
tosin he kyllä ehtivät pettyä tuhatkertaisesti vielä yön aikana illallisen aikana
niin
turistit
vaikka tyttö sanoo että kaikki me olemme
turisteja
on eroa sillä
kuitenkin
millä tavalla käyttäytyy siellä maassa siellä paikassa kun on
siinä on eroa

ja minä aamiaisella sujuvalla islanninkielentaidollani rahastin aamiaisen ja neuvoin tietä Mývatniin kunnes en enää ymmärtänytkään jatkokysymyksiä ja niin nolona piti vaihtaa englanniksi
ja suomalaiselle perheelle suomea

ja me nauramme annan kanssa että puheenaiheena
miten kurkut ei kuiva yhtälailla kun ne ympäröi tomaateilla

mutta nyt emme naura mitään
nyt jokainen lepää tai alkaa toipua tai pelkää että sairastuu uudestaan
ja islantilaiset sormet ristissä että vain suomalaiset vain suomalaiset tämän taudin
ja ruotsalainen oksensi vain kerran.

mikä ihanuus. ihanuus.
vaan ainakin minulla on vigdikseltä tekstiviesti puhelimessa
hanne mín
oi!

vielä muistissa miltä
jaffa maistuu kun
mutta sain vigdikseltä tekstiviestin
että tapaamme joku toinen päivä
ja lentokoneitakin menee
toinen tulee montasataakilometriä
ja sitten toinen vain
i feel a bit sick
do i disgust you
ja sitten oksentaa ja oksentaa ja oksentaa
puolitoista vuorokautta niin
että lattiat ja vuoret ja auringot ja ikkunat ja kello
pyörivät eikä tiedä onko kello kolme kuusi vai yhdeksän

ja seuraava päivä menee nukkuessa
makuupussissa
ja kuinka surulliseksi tulee
siitä että on suunnitelmia
kun on pyytänyt kolme peräkkäistä vapaata
mutta sitten pitääkin nojata valkoiseen seinään yrittää pitää silmiä auki edes sen verran
vielä kerran
eikä jaksa yhtään yhtään ei jaksaisi

mutta minun jälkeeni on tullut vielä kolme
ja minua ennen yksi
joten kai voimme puhua jonkinlaisesta vatsatautiepidemiasta
ja minun lomani loppuikin lyhyeen
täällä minä taas
aamupalaa heikoin jaloin
kun oveen koputetaan kolmelta yöllä että minä oksensin
ja minä sanon voi kulta
minä menen aamuun
eikä haittaa yhtään
että loma ei jatkunut
koska ulkona sataa ja puolet pilalla jo muutenkin
usva aina vuorien yllä
ihmiset tulematta
kaikki taitavat taas kerralla
ja huimaa kun astelee hymyilemään
koska vatsassa ei juuri mitään
mehukin maistuu siltä mikä tulee ulos

ihastuttavaa lukea millä tavalla vatsahapot kulkevat

kunpa tämä loppuisi jo
ja olisi taas
hyvä
tasapainoin.

eilen nousin ratsaille
ja nyt odottelen ensimmáista kertaa jo seitsemaksi ihmisia
enka ottanut omaa konetta silla yritan vahentaa koneella istumista
tai rajata sen jarkeen
mutta se ei nayta auttavan silla kaikesta huolimatta
kukaan ei tule seitsemaksi
ja mina join kahvin
jonka seassa oli puruja
suodatinpussi oli mennyt ryttyyn
keitin uuden
koska asiakkaille ei kaiketi voi tarjota puruja
mutta mina join

ja hevonen kiisi laavakivilla
miten sen jalat ei kompastuneet
ja me ylitettiin jokia ja ihan jyrkkaa rinnetta
nyt kuuluu ylhaalta aani
huomiseksi on suomalaisia
ovi ei mene enaa kiinni
valo tulee auringosta
vaikka olisi aamuviisi

ja karpaset
ne pitavat taallakin aanta
yrittavat lentaa ikkunan lapi auringonvaloa kohti
pienen pienet karpaset hevosen karvassa
meidan ymparillamme
yhdella hevosella rinkula silmassa
ala paasta sita lahelle
han sanoo
etta se on vaarallinen

mina laittanut sigur rósin laulamaan
mutta se laulaa tyhjalle salille
ja silmat aina vain vasyneet vasyneet
pitaisi meditoida enemman
pitaisi todella
jotta unen tarve vahenisi vahenemistaan
ja lopulta en nukkuisi lain

ja kaiketi mina taas huomenna aloitan matkan kohti etelaa
kirjailijaa kohti
hanta kohti jonka sanoja rakastan mutta en osaa sanoa mitaan
nyt he syovat
ja minun pitaa menna.

työpäivän jälkeen
aina tunnit
jatkuvat koska internetyhteys vain täällä
toiset leikkaavat kurkkua paprikaa pesevät rasvaa tiskaavat
ja ulkona aurinko
mutta ennen lenkkiä on odotettava että maha
sulaa

ja minun tekisi mieli juosta kauas
tekisi mieli niin kauas ettei tarvitsisi
kääntyä

taivas on sinisenä
sinisenä mutta pilvet
ja joku kysyy että kirjoitanko mailia ja tuijottaa minun suomenkielisiäsanojani
joista ei ymmärrä mitään
mitään mitään kukaan

ja minne minä matkustaisin
tapaamaan kirjailijatartani vai vain kävelemään kävelemään kävelemään
vain kauaksi kaikista niistä joita halusin tavata
kauaksi kaikesta jotta olisi helpompi taas
unohtaa ja sitten hymyillä aamuisin sveitsiläisille
jotka jättävät tippiäkin
aamiaiselle
minulle
joka pujottelen laatikoiden kanssa kapeista ovenkarmeista sisään ja ulos
kunpa roskienviemismatka jatkuisi ikuisesti
kunpa kaikki matkat jatkuisivat ikuisesti
ikuisesti ikuisesti kaikki
ettei tarvitsisi koskaan palata koskaan alkaa koskaan lopettaa

inhoan väsyneitä ihmisiä
niitä jotka muuttuvat väsyneinä hermostuneiksi
ja päättämättömiksi
sellaisiksi välinpitämättömiksi
ja sitten minä päätän aina joka kerta että en enää koskaan valita
en koskaan enää valita vaikka olisin väsynyt ja ärsyyntynyt
päätän sen niin monta kertaa
mutta koskaan ei toteudu
en osaa koskaan koskaan

ja tänään saapui kirje
vihreässä kuoressa ja toisen maan leima
ei minkään kotimaan
ja kuinka minä istuin hillopurkkipino vierelläni
ruokakello taustalla kilisemässä
silmät silmät paperissa välittämättä äänestä
välittämättä sanoista jotka eivät merkitse mitään
kun on oman kielen sanat sanat joiden kirjoittajaa rakastaa
oikeasti voi sanoa
että on ihmisiä joiden kanssa vain on
hyvä.

hyvä ilman
että pitäisi luvata yhtään
mitään

miten haluaisin asu kaikkien niiden
tyttöjen
kanssa
joiden kanssa
tanssia
kirjoittaa
ja maata päät päissä ja kädet käsissä
hiljaisia sanoja
ääneen vuorotellen

ilman että
olisi epäilystäkään
että kadottaisi.

(Täällä mä asun siis nyt)
täällä sitä vaan
internet ei saata toimia joka päivä
ja ulkona sataa
sataa sataa vaan aina niin kuin aina sataisi
sellainen paksu harmaa sadepilvi kaiken yllä
ja ihmiset kysyvät valasretkistä
italialainen kvartetti aamupalalla tunnin tunnin
kysyvät mikä sinun nimi on
oletko tampereelta
kysyvät millaisessa kunnossa tiet ja pääsevätkö nettiin
syövät syövät leipiä kahvia kaikkea lisää ja minä vain seison jalat ristissä
kun he kysyvät mikä on suurin kirja suomessa niin kuin dante heille
ja minä vain jalat ristissä painoa toiselta toiselle kun he kysyvät mistä minun kirja kertoo että onko se dekkari
rakkaustarina
ja minä opetan heille islantia vaikka en ole islantilainen
ja islantialisen pomon kanssa vain islantia jota en ymmärrä niin että pitää hakea vanhaakin vanhempi sanakirja hyllystä jonka järjestin ja sanakirjat vierekkäin punakantiset mustakantiset kellastuneet lehdet
monet niistä saksaa
vain yksi englanti islanti

ja imuroin niin kuin lattiaa voisi sattua
ja imuroin imuroin imuroin ja luuttuan ja myrkyt kihelmöivät käsissä jo viikon jälkeen
missä liassa saippuassa fosfooteissa uivat puhdistan sen mihin pistetään ruokaa lämpimään koska on jätetty yöllä lappu pöydälle

ja parakkiasunto on minun kotini vielä kuukaudet
parakki, kontti.

ja eilen autolla ensimmäistä kertaa islannin tietä
josta näkee kauas ja ei muita autoja paitsi yksi joka meni ohi
uima-altaalle jossa kuumaa kuumaa vettä päätä ukkospilviin päin
ja viisisataa metriä vain viisisataa metriä mutta se on taas alku
pitää olla alku ennen kuin voi jatkaa

alku alku alku kaikki alkua ja mikä menee loppuun
puhelimessa ei rahaa
pitää matkustaa kolmekymmentä tai viisikymmentä kilometriä
että saisi lisää
väsymys väsymys väsymys kun aina puoli seitsemän herätys
eikä illalla osaa mennä ennen kahtatoista nukkumaan
meditaatioon ei keskittymistä ei keskittymistä muuhun kuin ikkunasta tuijottamiseen
askelet poikki polun joka hiekkaa
ja vesiputoukset
taustalla

nauru nauru nauru

lukea kirjeitä yön tullessa
lukea kirjeitä joita joku tyttö on joskus kirjoittanut jollekin pojalle
tyttö joka on täältä poikakin joka täältä
ja miten sitten on toinenkin
mies jolla vaimo ja lapsia
ja miten on sitten äiti jolla mies
ja sitten onkin jo toinen mies
ja sitten taas takaisin
ja kun kysyn onko heillä lapsia
kaikki onkin monimutkaista
ja jokaisella salaisuus
kaikki isäni hotellit
ja me puhumme prostituutiosta ja pedofiliasta ja eläimistä ja teurastamisesta ja keskusteluohjelmista ja politiikasta ja kuuntelemisesta ja äänistä ja kirjoituksesta ja

sitten vain on ikkunat ja sade ja pilvet jotka näyttä ukkosilta
ja
huomenna vapaa
huomenna vapaa ja kysytään mitä meinaat tehdä
ja minä sanon ég veit ekki
ja ikkunat ikkunat sade mutta huomenna taas aurinko
aurinko aurinko aurinko aina jossain
ja ikävä
ikävä
aina vaan

jotain mitä ei osaa edes määritellä
kai vain ettei osaa olla koskaan tyytyväinen
lopultakaan
kuin hetken
ja kun on hetki sitten ei olekaan muuta ja sitten haluaakin enemmän
ja enemmän
ja enem
män

enkä voi ajatella kuin mahaa jonka sisällä kasvaa
ja kun tulen takaisin se on jo niin että voisi ehkä tuntea sieltä
ja
sitten
on kaikki laulutkin vielä kuulematta
ja kaikki
omenapuupaikka
ihmiset siellä omilla paikoillaan ja takaisintulleet
uusilla paikoilla
ne joita ei ole vielä edes nähnyt

että sitten kun on nähnyt valaat
onkin
jotakin muuta mitä ei
vielä
ensimmäistä kertaa maailmassa

niin

ensimmäistä kertaa maailmassa.

minulla on asunto
ja kaksi kivaa jotka minun kanssa muuttaa!
ja minulla on tyopaikka ensi vuodeksi!
ja minulla on ihmisia jotka odottaa minua suomessa!

ja mina pompin ja nauroin ja pompin ja nauroin eilen kun sain tietaa
ja sitten sain kirjeen ja itkin huoneessani kun rakennusmiehet porasi ja kolisteli
ja nyt mina istun tassa ja odotan etta voin laittaa lohet uuniin
niin
minut pistettiin nyt sitten viela kokkaamaankin kaiken lisaksi
kun eilen jarjestelin jo kirjahyllyn
ja ilmeisesti olen liian tehokas aamuvuorossa
koska joudun ilmeisesti tekemaan taman aamun aina
tama kesa on siis kokonaisuudessaan heraamista puoliseitsemalta
tuleepahan ainakin rytmi
etta sitten voi jatkaa syksyllakin

voi
mina niin syksyssa jo

ainoa on vain etta minulle tulee aika kiire pois taalta saarelta
mutta talla hetkella minusta tuntuu
etta tulen saamaan tasta tarpeekseni jo nyt kesalla
etta tammoinen tama on
saari

etta olen valmis palaamaan omaani
etta tarvitsin taman kesan
tanne
tarvitsin ne muutamat paivat Reykjavikissa
ne mina tarvitsin
jotta aloitin taas kirjoittamaan
ja nyt kun taas kirjoitat
mina en tarvitse mitaan

en mitaan mitaan mitaan
mika flow!

ylakerrassa ruotsalainen poika aloitti imuroimisen
mina voisin vieda vaikka roskat
vielaa puolitoista tuntia ruokaan ja lohi kestaa vain kymmenen minuuttia
kadet kuivuneet kaikista tiskivesistaa
rateista ja ampareista
hassua ilman suomalaisia kirjaimia
sanat muuttuu

ja mina opiskelen kuuntelemaan ihmisia
sovimme ruotsalaisen kanssa etta mina opetan hanet kirjoittamaan
ja lukemaan ihmisia sanoista
ja han opettaa minut kuuntelemaan
lukemaan ihmisia aanesta

uskomatonta
mutta han toden totta pystyy kertomaan meista miltei kaiken
vain aanemme perusteella
eilen kolme tuntia homehuoneessa
ensimmainen oppitunti

ja tanaan mina viimein aion menna lenkille
tuuleen.

Vielä puolitoista tuntia työvuoroa jäljellä ja mietin jatkuvasti onko jotain jäänyt tekemättä.

Tämä kummallinen paikka.
Juuri käännytin eräätkin turistit pois ovelta, koska hinnat ovat niin korkeita, etten minäkään tänne jäisi.

Eilen illalla kävin sitten kävelemässä vesiputouksella ruotsalaisen työtoverini kanssa.
Miten hupaisaa. Hän kirjoitteli nimeänsä mustaan hiekkaan. Ja minä istuin laavakivellä ja ajattelin hyviä meditointipaikkoja.
Kävelyn jälkeen istuimme sohvallamme ja hän kertoi mitä ajattelee minusta.
Hän on tulkinnut minut
että etsin vastauksia, mutta en halua saada niitä.
Sitten katsoin ikkunasta pitkään ja sanoin että se on ihan totta. Että se on kyllä ihan totta, että sellainen minä olen.
Yhtäkkiä niin selvänä kun joku toinen sanoo sen. Niin.

Ja nyt islantilainen poika aloittaa laittamaan ruokaa. Minulle tämä ruoka-asia on vähän ongelmallinen tämän kasvisvammani takia. Eilen änkytin islanniksi sille omistajalle tai omistajan vaimolle (ex?) että en syö lihaa ja me syötiin sitten kalaa... mutta ei kai me voida joka päivä kalaakaan syödä. Onneksi on sentään salaattia, tosin sitten huolin proteiinin saannistani.

mutta nyt sataa. Ja turistit eivät halua lähteä huoneistaan.
Ja minä istun internetpaikassa ja odottelen puolitoista tuntia jos joku turisti sattuisi eksymään tänne ja päättäisi vieläpä jäädä hinnoista huolimatta.

Ehkä katson Polanskin elokuvan vapaallani.

tämänkin päiväkirjan kirjoitus on näemmä muuttunut arkisemmaksi
lause piste lause piste tein sitä piste teen tätä piste

vaan reykjavikin ihanuudessa kirjoitin omani loppuun ja tulostin sen
jonka jälkeen oikoluin sen kuuden tunnin bussimatkalla. siellä se minua odottaa. paperinippuna. omani. eikä se tunnu yhtään ahdistavalta. tuntuu vain jännittävältä. että on taas jotakin mitä työstää. selkeyttä. ja että täällä minulla on siihen ehkä aikaakin kun nämä ulkopuolelta tulevat virikkeetkin on mitä on ja kun nettikin on vaan täällä yhdessä paikassa eikä omassa huoneessa. vaikka kovasti olen yrittänyt tietokonettani kääntää jos se saisi yhteyden siihen verkkon vaan ei. ei muualla kuin täällä päärakennuksen pimeissä saleissa ja tällä hetkellä kosteanpuoleisella terassilla.

nauroin ääneen niin kovaan
eilen
kun tajusin miten kovasti tahdoin juuri tätä
keskelle ei mitään EI MITÄÄn koko kesäksi
ja että nyt minä olen täällä
ja miten todellisuus on aina niin realistinen
että minä nauroin että minä juuri tahdoin tätä ja miten absurdia se juuri siksi on
että voi tahtoa jotakin tällaista

alan käsittää vähitellen paremmin ja paremmin niitä
jotka ovat viettäneet pimeät talvet keskellä ei mitään
ilman ketään
en enää ihmettele miksi jokaikinen heistä on kertonut minulle ettei aio viettää sillä tavalla enää yhtäkään talvea

ja nyt on sentään kesä
ja olen islannissa
ja täällä on joka päivä paljon ihmisiä
ja internetkin toimii paikoitellen
ja televisiossa on yksi kanava
ja lähimpään kaupunkiin on 30 kilometriä

hymähdys

niin.

Täällä sitä ollaan
keskellä ei mitään
kirjaimellisesti, konkreettisesti.

Ensimmäinen työpäivä on päättynyt, klo 7-15
ja olen oppinut kuinka munat pitää keittää aamiaiselle
kantapääni kautta. kymmenen minuuttia. ei yhtään vähempää.
niin. sitä vain aina oppii uusia taitoja.

ja nyt olen siis käyttämässä vapaa-aikaani. istun ulkona. vesiputous humisee taustalla. Näen sen. Näen sen koko ajan kaikkialta. Paitsi huoneeni ikkunasta, josta näen pelkkää lakeutta ja tyhjyyttä.
Ja huoneeni on sitten ehkä 5 neliömetriä suuri, jos sitäkään, joten jos tänne päin joku eksyisi tulisi aika ahdasta vaan kyllä minä aamulla lattialla just ja just mahduin joogaamaan. Kun eipä siellä huoneessa ole muuta kuin sänky. Sekin kapea.

Paikalla on kesätyöntekijöistä lisäkseni jo yksi suomalaistyttö, joka on paikan vanhin, kakskytkuus. Ja ruotsalainen poika, justjust kakskyt ja sai tänään lisänimen egg specialist, tosin islanniksi, sillä paikan omistaja (tai omistajan vaimo tai omistajan entinen vaimo, ei täysin vielä selvinnyt nämä hierarkiat ja ihmissuhdekuviot) puhuu pelkästään islantia tai vaihtoehtoisesti saksaa. Ja meidän nordjobbareiden lisäksi täällä on islantilaiset sisarukset sekä silloin tällöin auttamassa yksi islantilainen maajussipoika joka jo lupasi että pääsen ratsastamaan niitten tilalle.
ja!
me päästään kaikki ilmaiseksi valasretkelle! tällä majatalolla on sopimus valasmatkayhtiön kanssa, että kun me mainostetaan niitä täällä niin me päästään sit ilmaiseksi. Jihuu!
Mähän olin siis suunnitellut tuhlaavani palkkani sinne Húsavíkiin mutta nyt ei tarttekaan maksaa!

joten siis
yhteenvetona voisin sanoa, että tästä tulee aikamoinen kesä
työ tulee olemaan kiireistäkiireistä kunhan turistikausi pääsee vauhtiin, eli ensi viikolla. tänään olin jo klo 12 valmis (paitsi sitten tuli sellainen munajuttu vielä...) ja sitten vain odottelua että jos ehkä joku matkailija saattaisi tulla.
ja
täältä on vähän hankala lähteä mihinkään, koska lomapäivät on aina järjestelemistä ja nyt kun vielä sanoin että voin tehdä enemmänkin töitä niin minun kolmen putken loma lyheni yhteen päivään ja pelkään pahoin että ne lomapäivät sijoitellaan yksittäin sinne tänne, joka on kaukana siitä mitä yritin islanniksi selittää. niin. kielimuuri.

joten
vaihtoehdot tämän (ja kaikkien muidenkin kolmen kuukauden ajan)loppupäivän käyttämiseen ovat
mennä kävelemään vesiputouksen oikeaa reunaa tai
vasenta reunaa.
istua sohvalla talonröttelössämme ja katsoa televisiosta näkyvää yhtä kanavaa
tai yrittää tihrustaa tästä tietokoneen ruudulta jotain kirkkaassa auringonpaisteessa (netti toimii siis vain ja ainoastaan yhdessä paikassa täällä)
tai lenkkeillä suoraa soratietä kohti ei mitään ja palta takaisin samaa tietä.
tai nukkua
tai lukea islanninkielisiä kirjoja joita löytyy hyllystä (ja joista yhtä jo aloitin ymmärtämättä juuri mitään)
joten tekemistä kyllä riittää !!

ja mielenkiintoiset ihmiset, niin, saa nähdä millainen eläintarhaperhe (omistajamies tai omistajan mies tai omistajan entinen mies toivotti minut eilen tervetulleeksi eläintarhaan ja yksi majoittumisrakennuski on nimetty arkiksi) meistä vielä kehkeytyy. kaksi suomalaistypyä vielä tulematta ja yksi ruotsalaistyttö. he majoittuvat pihalle pystytettäviin parakkeihin.

ei.
teidän pitäisi vain yksinkertaisesti olla täällä niin ymmärtäisitte miksi minulla on koko ajan tämä huvittunut päätään pudisteleva ilme kasvoillani ja miksi minä nauran koko ajan kovaan ääneen.

tämä on islanti. tämä.

Huomenna aamulla tää lähtee
pohjoiseen ei edes kylään
vaan tuonne josta tuo otsikon alla oleva putouskin on
sen näen ehkä ikkunastani
ellen sitten viimeisenä joudu sinne metsään
islantilaiseen metsään

on jännittänyt mutta nyt vain odotan että pääsisin aamuun ja bussiin asti

juuri tulin puhumasta ruotsia
ja ehkä on hyvä etten ole täällä pääkaupungissa
ruotsin puhuminen kamalaa
niin kamalaa kun kuulostaa viisivuotiaalta ja tuntuu että paremmin islantiakin!
ja kun yrittää sitten islantia tuntuu että paremmin ruotsiakin!

ja nyt on vain muutama tavara ilman paikkaa. leipäpussi ruskea samettimekko ja vaatteet päältäni. ainiin ja tietokone.

haluaisin jo aamun ja bussin että olisin jo siellä
että olisin saanut nämä tavarat sinne asti. tavarat joita minun on pakko lähettää suomeen ennen laivamatkaa. laivamatkalle otan vain välttämättömimmät. en halua yhtään raahata raskasta sillä.

uskomatonta
että vaikka kesäkään ei ole kunnolla vielä alkanut
minä järjestelen syksyn asumisia
täytän syksyn työhakemuksia
ja suunnittelen syksyn laivamatkaa
syksy syksy sinuako vain odottelen täällä!?

ja hassuinta
että vaikka minulla on kaikki suunnitelmat (kuten oli täksi kesäksikin ennen)
valmiina syksyksi
minä

niin

kun me istuimme Sollan kanssa vastatusten yläkerrassa kasvisravintolassa
Solla sanoi että me tiedämme. Että me tiedämme.

äh
mulla on ihan laiskimuspäivä. En vaan saa jotenkin mitään tehtyä
poukkoilen vain
ja istun
ja kirjoitan ja työhakemusta
äh
ei ole yhtään sellainen olo että jaksaisi ajatella syksyn töitä kun huomenna alkaa kesäntyö
ja nuori amerikkalaistyttö asuu seinän takana ja tulee yöllä kotiin myöhään eikä sano päivälläkään mitään
ehkä sellainen tavallainen kämppis
jota olen myös yrittänyt selittää sillekin jolla alkoi tänään työ uima-altaalla

ja kun tänään kävelin ruohon poikki kun oikaisin
ajattelin että pelottaa
olla vaan täällä että ikävä
niitä jotka oli täällä minun kanssa
että ehkä se on hetkittäin hauskaa kuljeskella yksikseen vaan
mutta kun 10-11 myyjä ei edes hymyile kun itse naurahtaa omalle lompakolleen
ja kun pankistakin vain sanotaan ettei ole aikaa ja miehellä on sliipattu tukka
tuleekin että haluaisi edes osata kielen
haluaisi edes voida sanoa pankissa ég
siihen se jääkin
mikä on internet islanniksi? mikä on tunnus? edes englanniksi nettipankkitunnukset?

ähä äh äh
miten löysä päivä. miten löysä vaan. kaikki sähköpostit auki naamakirjat ja blogit. kaikki auki vaikka pitäisi kirjoittaa työhakemusta
ja mitä tarkoittaa aina vapaamuotoinen
olen niin huono kaikissa papereissa

haluaisin vain maata ulkona auringossa (joka on nyt pilvessä) oma kässäri edessä ja tehdä merkintöjä
tahtoisin jo olla bussissa matkalla pohjoiseen josta en tiedä edes onko siellä nettiä
haluaisin jo olla
olla oll aol la
että jokaikinen tavara olisi jo paikallaan että olisin jo raahautunut sinne
raahannut

tämmöistäkö se aina on se viimeinen päivä kun pitäisi
lähteä
yhtäkkiä ei huvitakaan ei jaksa ja menee ihan veteläksi ja piiloon
piiloutuu vain kaikkeen
kun nieleskelyttää
eikä yhtään ihmistä tahtoisi nähdä
tai ne joita tahtoisi nähdä
ei voi
kun ne on omissa maissaan

hermostuneisuus hermostuneisuus hermostuneisuus
hermostuneisuus hermos
t

varpaat koukistelee
ja pitääkö mun imuroida täällä?

sittenkin liian pieni tähän reissaamiseen. sittenkin ihan liian pieni.

hyttysenpuremia
nilkoissa ja
missä ei olisi
talviturkkia ei enää ole
ja unta että lapset tulivat viikonlopuksikin mukaan
kotiin
kun piti olla muutama päivä hiljaista
nukkunut putkeen yli kaksitoistatuntia
ja nyt vasta kakku uunissa
synttärikakku sille jota rakastaa

ja kuumuus
kuumuus kaupungissa kuumuus kuumempaa
sisällä
ei sinistä taloa jonne voi mennä kylmyyteen hiljaisuuteen hetkeksi

nähnyt lehmiä
jotka isompia kuin olisi voinut muistaa
vasikatkin
karitsoja ja niiden äidit kanat kalkkunat possut

oppinut sietämään ötököitä ja itikoita
ampiaisia viideltä aamulla teltassa

ja olemaan itkemättä vaikka punastuu

kesä. tullut.

viime yönä
minä sitten avasin sen oven.
tanssin käytävää pitkin koska se oli tyhjä.

olihan niissä toisissa unissa verta.
mutta ne olivat toisia unia.
eikä veri ole koskaan ollut painajainen.

ja menen kesäksi leireille. kahdelle vain ja ei sillä elä. mutta.

ja päiväunetkin. sormet kylmänä. iho unikuuma.

huokaus.

Tänään
en saanut työtä

yhtäkkiä sitä putoaa taas taivaistaan tähän maahan
ja miettii rahaa
yhtäkkiä on taas totta ettei kuukauden jälkeen enää ole
ja nyt

mitä

paniikinomaisesti työpaikkailmoituksien selailua
puhelinmyyntiä. pelkkää puhelinmyyntiä ja sellaista josta ei ole työkokemusta
kaikkea olisi pitänyt jo tehdä pitäisi olla kaiken koulutus
ja sitä hakkaa päätänsä seinään sinä typerä olisit voinut varautua pikkuisen aikaisemmin sitä oli vain niin itsevarma niin typerä kaikki kyllä järjestyy ja nyt on jo toukokuu
kuka hullu enää

työ
ja kun ei saa työtä on yhtäkkiä työtön jo senkin takia ettei ole koskaan saanut työtä
minun työkokemukseni vuosia sitten

pettymysten pettymykset

ja pitäisi soittaa sinne ja tänne ja minä inhoan soittelemista
minä inhoan inhoan inhoan inhoan sitä että aina pitää pitää pitää ja sitten ei koskaan ja sitten itkee pää seinää vasten itkee kaikissa rappukäytävissä ja kulkee ohi kaikkien ohi
juuri kun ei jaksaisi mitään ei edes selittää

mutta niin. ei työtä. ei rahaa. ei rahaa. meillä ei ole kummallakaan. paitsi minulla. kai se on sitten avattava säästötili ja ostettava niillä rahoilla ruokaa. mitä sitä turhia säästelemään. kun elämä ei ole sellaista, että voisi sästää. piru kun minut on opetettu säästämään.
ja niin helvetin itsepäiseksi.

kaikki on aina muiden syytä.

mutta kun en minä ole sellainen, joka osaisi syyttää itseään joka osaisi kävellä pää pystyssä
pah

ja sitten
saan pian kuitenkin kuulla etteivät tekstinikään riitä
edes tyhmään kouluun

täydellisyyden tavoittelu on niin typerää ja silti sille ei mahda mitään. ei mahda mitään että pelkää epäonnistumisia niin paljon. ei kestä edes yhden työpaikan hylkäyspäätöstä. tai viiden.

typerä tyttö itkee.
mutta pääsee ainakin kesällä sitten kulkemaan miten tahtoo. ilman rahaa tietysti. mutta onhan tällä vanhemmat joista toisella on hyvät tulot ja ne voi sitten vaikka lainata. niin. menee sitten mökille uimaan koko kesäksi.