jännittää
jo lähtö
se kun yhtäkkiä tämä täällä nämä vuoret
aina vain vihreämmät lumihuippuiset ne joilla kesälläkin lumisadetta tämä sade yhtäkkiä alkava ja auringoksi muuttuva nämä ihmiset jotka
nauravat suu auki kaikki suusta näkyvillä niin kuin nauretaan kun naurattaa
kadut kiviä täynnä kuoppaiset lampaat jotka tielle aina nukkumaan jos lämmin niin kuin ei
niillä lämmin olisi villasta
loppuu.

sitten tulee paluu
alkaa. alkuja. loppuja. puoliväliä.

islantilainen tyttö hyppii takana ja katsotaan vain silmiin
islantilainen mies kysyy monta kertaa därifrån därifrån
ja on juuri esittänyt olevansa islantilainen ja ettei islantilaiset kommunikoi norjalaisten kanssa omilla kielillään.

jatkuvasti halu mennä uusiin paikkoihin
olla tekemättä päätöksiä
olla tekemättä mitään
käytännönasiaa
maksaa lippuja soittaa majapaikkoja

jäisi tänne pyörteeseen
se on pyörre.

ja sitten saa kirjoitetut sanat
joissa toinen kaipaa ja sanoo että rakastaa
vaikka rakkaus ei ole koskaan sama
toisella kielellä
eikä ole yhtään varma että kun mereltä palataan
on samaa
kuin saaressa
että kun on maita
jotka jatkuvat kiinni toisissaan
ei rajattuja vuorin

ja eilen
sai postissa ihastuttavan kuvan
pianorannasta. ja tytöstä.

joskus tahtoisi osata soittaa
tahtoisi osata soittaa musiikkia vain
että ei olisi ääntä kuin sello tai piano
mutta kädet
kömpelöt vaan näppäimistöä voi vähän

ja elokuva päättyi sanoihin
toteutuneita toiveita itketään enemmän kuin toteutumattomia

sanoo että totta.