Aloin kirjoittaa ravintopäiväkirjaa.
Se on aika mielenkiintoista. Seurata, että kuinka säännöllisesti sitä syö ja mitä itse asiassa. Ja sitten tietysti jos on jotain vaivoja. Tänään olen vain väsynyt.
Ja pohdin
pohdin
että pitäisikö minun vielä yrittää viisumia pidentää
vai ei
pitäisikö ostaa laivaliput jo Australiaan
jos viisumia haluan, täytyy ottaa röntgenkuvat sydämestä
ja sellaisia, maksaa jotain 200 euroa
siinä menisi viimeiset pennoset
mutta sitten saisin tehdä töitä
jos nyt saisin sen viisumin
työtä on luvattu toukokuulle
ja luomukaupasta varmasti saisin vaikka huomenna, ehkä.
laivalippu olisi "halpa" kesäkuussa.

mutta sitten tyttö on lähettänyt mainoksen työstä länsirannikolta
ja talon
ja minua jotenkin kiinnostaisi
mutta ei yksin
ketään halukkaita muuttamaan Kustaviin?!

ja tomaatit on auringossa kuivamassa
ja oli niin paljon unia
yhdessä olin Venäjällä
neuvostoajan kerrostaloissa
etsimässä tyttöä, jolla oli kaksi lasta

ja kaikki uutiset ja radiot ovat täynnä maanjäristyksestä. mietin kuinka kauan sitä kestää

pitäisi tehdä päätöksiä. nyt.

äh
mulla on ihan laiskimuspäivä. En vaan saa jotenkin mitään tehtyä
poukkoilen vain
ja istun
ja kirjoitan ja työhakemusta
äh
ei ole yhtään sellainen olo että jaksaisi ajatella syksyn töitä kun huomenna alkaa kesäntyö
ja nuori amerikkalaistyttö asuu seinän takana ja tulee yöllä kotiin myöhään eikä sano päivälläkään mitään
ehkä sellainen tavallainen kämppis
jota olen myös yrittänyt selittää sillekin jolla alkoi tänään työ uima-altaalla

ja kun tänään kävelin ruohon poikki kun oikaisin
ajattelin että pelottaa
olla vaan täällä että ikävä
niitä jotka oli täällä minun kanssa
että ehkä se on hetkittäin hauskaa kuljeskella yksikseen vaan
mutta kun 10-11 myyjä ei edes hymyile kun itse naurahtaa omalle lompakolleen
ja kun pankistakin vain sanotaan ettei ole aikaa ja miehellä on sliipattu tukka
tuleekin että haluaisi edes osata kielen
haluaisi edes voida sanoa pankissa ég
siihen se jääkin
mikä on internet islanniksi? mikä on tunnus? edes englanniksi nettipankkitunnukset?

ähä äh äh
miten löysä päivä. miten löysä vaan. kaikki sähköpostit auki naamakirjat ja blogit. kaikki auki vaikka pitäisi kirjoittaa työhakemusta
ja mitä tarkoittaa aina vapaamuotoinen
olen niin huono kaikissa papereissa

haluaisin vain maata ulkona auringossa (joka on nyt pilvessä) oma kässäri edessä ja tehdä merkintöjä
tahtoisin jo olla bussissa matkalla pohjoiseen josta en tiedä edes onko siellä nettiä
haluaisin jo olla
olla oll aol la
että jokaikinen tavara olisi jo paikallaan että olisin jo raahautunut sinne
raahannut

tämmöistäkö se aina on se viimeinen päivä kun pitäisi
lähteä
yhtäkkiä ei huvitakaan ei jaksa ja menee ihan veteläksi ja piiloon
piiloutuu vain kaikkeen
kun nieleskelyttää
eikä yhtään ihmistä tahtoisi nähdä
tai ne joita tahtoisi nähdä
ei voi
kun ne on omissa maissaan

hermostuneisuus hermostuneisuus hermostuneisuus
hermostuneisuus hermos
t

varpaat koukistelee
ja pitääkö mun imuroida täällä?

sittenkin liian pieni tähän reissaamiseen. sittenkin ihan liian pieni.

Täällä sitä ollaan
kotisaaressa
niin kai.

kun tulin oli taivas sinisenä ja aurinko ja niin lämmin että norjalainen villapaita (tietty mun piti ottaa se mukaan kun se muistuttaa ystävästä jolle toin islantilaisen mutta nyt huomaan että ei voi olla totta mulla on täällä muutama muukin villatakki villapaita...) oli liikaa
ja sitten avasin avaimilla - mikä avain käy lukkoon?! - oven ja pääsin käytävään mutta
ovi joka ei ole koskaan lukossa oli lukossa eikä mikään minun avaimista sopinut! kokeilin uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja sitten soitin ovikelloa
ei avausta
avaimet ei toimi
paniikki mutta olen vain tyynen rauhallinen
lasken rinkan lattialle
tyynen rauhallinen tyynen rauhallinen
soitan sölville
sölvin puhelimeen ei saa yhteyttä
soitan camillalle
camillan puhelimeen ei saa yhteyttä
soitan georgelle
georgen puhelimeen ei saa yhteyttä
soitan Sollalle
Solla ei vastaa
lasken kaikki reput lattialle ja kokeilen avaimia vielä kerran
ja vielä kerran
ja sitten aivan rauhallisesti vielä yhtä avainta yhteen lukkoon ja samaan aikaan kokeilen avata ovea ja
ha haaa! ovi aukeaa kuin itsestään ja olen sisällä!

valo tulee huoneseen joka on autio mutta selvästi joku on ollut täällä jälkeeni
minun tavarat on peitetty huovalla
onko joku nukkunut patjalla? sängyssä? kenen pyyhe? onko joku siirtänyt ruokakassini? onko tämä nyt minun huone vai majoittuuko täällä joitakuita muitakin?
ja sitten kuuluu kun ovea avataan ja
Oliver seisoo eteisessä ja on kuin ei muistaisi kuka minä olen että me ollaan nähty mutta vähitellen hänen muistinsa ehkä palautuu ja sitten me syömme jäätelöä parvekkeella ja puhumme kielistä eikä minua yhtään ujostuta vastata kysymyksiin
vaikka jäätelöä putoaa parvekelattialle
ja sitten hän rupeaa laittamaan ruokaa
no no no, i don't need
ja solla soittaa takaisin ja me sovimme - aivan kuten olin suunnitellut - tapaavamme kasviravintolassa, siinä
johon minä ensimmäistä kertaa ensimmäiseen paikkaan jonne minä kun tulin tänne maahan ensimmäistä kertaa

ja siellä minä odotan ikkunapöydässä kun Solla tulee ja me suukotamme
ja minä tarjoan ja vatsa niin täysi että hame kiristää
ja kävelemme auringonlaskukatuja ja menemme vielä kirjakauppaan kahville ja siellä poika piiirtää kartan huomisesta paikasta jossa tanssi,
oi
tanssi niin!

ja huomenna myös Didi ja

oi!
minun Reykjavik vaikkei olekaan yhtään minun
ja silti kun turistiukko kyselee hyviä ajo-ohjeita ap:lta minua hymyilyttää. Olo on pro, sanoo A-P.
Kotona taas me sanomme kun bussi pysähtyy
toinen tullut Moskovasta, toinen vain Suomesta
ja toista odottaa perhe ja kaksi viikkoa vielä täällä
toista ei odota kukaan, mutta koko kesä vielä täällä.

ja minusta tuntuu hyvältä. yksinkertaisesti.
ei pelota. ei pelota yhtään.
ainoastaan vähän tuo kun katson noita vaateröykkiöitä tuossa levitettynä
että ah ja voih ja oih
ne täytyy kaikki pakata tuohon rinkkaan miten minä sen nyt teen miksi hitossa minä nyt otin vielä tuonkin villapaidan ja miten minä jätin tämänkin mekon tänne mitä minä oikein kuvittelin hyvä että en ottanut sitä enkä sitä uutta ja hyvä että jätin sen ja sen kuitenkin heinolaan
äh
kuinka vähällä sitä pärjäisi ja sitten pitää raahata mokomaa omaisuutta selässään.

mutta se on vain materiaa.
ja on niin paljon muutakin

on sellaistakin että voi vain olla avoin. että voi olla hyvä itsensä kanssa. ja jonain päivänä ei tarvitse pelätä. niin. ei tarvitse.

ärsyttää mokoma Islannin pankkikriisi ja lama ja kaikki.
Mun vuokra ei ollut jostain syystä mennyt perille. Nordea oli hylännyt sen maksun. Tiedä häntä miksi. Pitänee siis mennä aatonattona, eli huomenna vielä pankkiin sitä selvittelemään. Ärsyttää vain tällainen.
Ja lentoliput oli ehtinyt joku muu ostaa kuin minä, joten nyt lähdenkin jo päivää aiemmin kuin suunnittelin ja sellaisella lennolla, joka on viisikymppiä aikaisempaa vaihtoehtoani kalliimpi ja viisi tuntia pidempi matka, niin, kun odotan sen viisi tuntia ihanasti Köpiksen lentokentällä.

en lähde koko paskaan vaihtoon. (sanoo hanne joka on kyllästynyt kaikkiin ihmisiin jotka ryntäilevät lämmitetyllä kävelykadulla ja kaikkiin käytännön asioihin ja niiden hoitamiseen mukaanlukien jouluruokien miettiminen ja siivoaminen)

helkutti
menee hermot maalaiskunnan kanssa
bussien kanssa
kiva huomata illalla
kun seuraavana aamuna pitäisi olla perillä jossain koulussa jossain metsässä
että kappas
tämä bussi jolla mun piti sinne mennä
ei tulekaan just siihen aikaan keskustasta vaan lähtee vasta jostain hemmetin keski-palokasta
miten hitossa kukaan joka ei ole käynyt palokassa voi tietää mistä kohtaa keski-palokka alkaa? mistä hitosta mä tiedän missä kohtaa mun pitää jäädä siellä palokassa pois jotta pääsen siihen keski-palokasta lähtevään bussiin.

eihän sitä sisältöjä jaksa miettiä kun kaikki energia menee näitten käytännönjärjestelyjen miettimiseen.
kaiken kruunaa se, etten pääse sieltä ikinä pois. paitsi viiden tunnin odottelun jälkeen.

että tämmöistä raivoamista just nyt.