En ole pitkään aikaan
kirjoittanut mitään päivistä.
Olen kirjoittanut päivisin. On kummallista
että voi mennä hihtämään isän kanssa niin että tulee hiki
kävellä metsää, kävellä tuttua metsää, olla ainoat jäljet upottavassa hangessa
seisoa tähtitaivaan alla vartoen revontulia, joita ei koskaan tule ennen kuin pilvet

on kummallista, että päivät kuluvat niin kuin vesi
aamulla seisten
ja lehti
ja rutiinit, ne samat, joka päivä ja on vain sanoja
niin paljon, että kun vihdoin olisi aika kirjoittaa siitä mistä tahtoo
on istunut koneella jo niin kauan
että haaveilee vain pyörästä polkimista kännykättömyydestä skypettömyydestä ja kaikesta siitä myydestä

mutta nyt
on presidentinvaalien aika ja kaikista on tullut poliittisesti aktiivisia
ja minulla kuvat islannista ja tunne grönlannista kun astun takapihan halki
ja onni samalla tavalla rinnassa kun tytöllä, joka joskus leikki minun kanssani vaimoa ja miestä

ja minä kaipaan. kaipaan niin valtavasti että en saa nukutuksi en saa ajatelluksi vaikka olen pistänyt simpukat puiseen rasiaan jossa on lasinen kansi

Maapallon toisella puolella on yö
ja minä kirjoitan englanniksi, ja yhtäkkiä pidänkin niistä sanoista
uusista, joita en tiennyt olevan olemassakaan
kaikista niistä kielistä, joista en tiedä edes sointia
unista, jotka nähdään kielittä.
Maapallon toisella puolella on pian aamu,
aurinko nousee, niin kuin se on laskenut täällä jo tunteja sitten
on päiviä, päiviä, päiviä
ja viikkoja ja kuukausia

ja sitten yhtäkkiä
kaikki on jälleen tässä.

mä en taho mitään. sellainen olo
kun kävelee tämän suburbin keskustaan
jossa on bin in
ja second hand kirjakauppa
ostaa spelttijauhoa kun luomuruis ei ole vieläkään tullut
sinne kauppaan jossa oli töissä
kun vielä sai
ja kaikki tulee halaamaan ja sanoo että ne kaipaa mua sinne
ja sitten ostaa yhden runokirjankin
se aikoo mennä pakettiin kaikkien muitten yllätysten kanssa
joita kerää
lähetettäväksi

ja talo on taas tyhjä kolme viikkoa
vasta toissapäivänä me istuttiin terassilla ja soitettiin rumpuja kitaraa bassoa
ja meillä oli dyykattua valkkaria
ja salmiakkeja suomesta
(kiittttttttooooss JENNI super!)

ja on blogi tytöstä joka pyöräili Lontoosta Uuteen-Seelantiin (ja pari laivaa merten välissä), eikä ees huippupyörä tai mitään
ja sitten ajattelee että voisinko minäkin
vaikka oon ihan tavallinen ja pieni suomalainen tyttö.
ja haluaisi aloittaa matkansa jo heti
on kyllästynyt ajelehtimiseen
siihen että vaan on ja ei tiedä

ja kaikki mitä haluaa on aina jossain muualla ja joskus muulloin

"Just say something perfect, something I can steal"

Kävelen ylämäen sateessa postilaatikolle
ja juoksen alas
takki ja legginssit ja hiukset ja sormet ja kirjekuori
kaikki ihan märkiä

mutta muumimamma katsoo merelle
ja linnutkin on taivaalla
ihan niin kuin ne on taivaalla
kaikkialla.

takaisin

kolmelta voi herätä yöllä koska toisella puolella maapalloa se tarkoitta jo iltapäivää kello kahta
ja on hyvä olla hereillä kuudelta
kun on vielä pimeää ja ulkona pakkanen

vaikka onkin jaloissa niin
että voisi hypätä vastakkaiseen suuntaan menevään bussiin olla taas lentokentällä
lentokentillä
palata

ja äiti sanoo isi sanoo tervetuloa kotiin.

ja me kuunnellaan uudestaan ja uudestaan samaa kappaletta
jonka Kiwimies on saanut tytöltä jonka nimen voi sanoa alusta tai lopusta

"Right birds can fly so high
And they can shit on your head,
And they can almost fly into your eye
And make you feel well scared
But when you look at them
And you see that they're beautiful
That's how I feel about you
Yeah that's how I feel about you"
-Kate Nash, Birds-

ja ensin minä ajattelen sitä tyttöä
ajattelen että hänkin ajattelee. että jos on saanut laulun niin on pakko ajatella.

mutta nyt kotona se kuulostaa vaan meidän automatkalta
kuulostaa siltä kun on Pianoranta.
sade tulossa ja minä juoksen meressä teen simpukoista merenhevon
niin kuin

miten palata

miten?

Nyt tää odottaa
että tyttö tulisi mekon kanssa
tyttö sellainen, joka mekkoja osaa
ja paljon muutakin osaa

ja tämä on yrittänyt opiskella mutta viimeiset kappaleet meni kuin unessa
jota ei viime yönä ollut
kun vieressä kääntyili tyttö
(sitten muutamaa tuntia ennen heräämistä: Kuule, voisitko kokeilla vaikka sellaista että olisit kymmenen minuuttia liikkumatta, se vois vaikka rentouttaa! Ja tyttö vähän naurahtaa ja sanoo jotain espanjaksi)
ja aivastuttaa ja ehkä virtsatientulehdus

ja Angus & Julia Stone aina vaan
mies sanoi että hänellä kaikki levyt
että antaa minulle sitten
että minähän testaan häneen kaikki australialaiset
kun oli Ben Kwellerkin

ja oksetttaa
pimeys tekisi mieli oksentaa

yöllä on asunto
jonka ovi ei mene kiinni ilman kumista vieteriä
mutta asunnosta on myös ovi toiseen asuntoon
ja vaateröykkiöiden takaa paljastuva ovi
on lasia kun katsoo toisesta asunnosta
peili kun katsoo meidän

pimeys tekisi mieli oksentaa

ei tiedä mitään ympäröivästä kaupungista
autuaan tietämätön kaikista juhlista tietämätön ihmisten lähdöistä tietämätön vain
ei välitä tietää kohauttaa olkiaan ehkä ei välitä sen enempää

postissa kaksinkertaisesti äänestyslipukkeet
kolme miehen nimeä joita ei ole koskaan aiemmin kuullut
ja toisin kuin kirjeessä sanottiin mitään vaalimateriaalia ei ole tullut
autuaan tietämätön mistään vaaleista

ostaa karpalomehua. flavonoideja.

eilen sanoo että
rumia sanoja mutta tänään on vain
ikävä

sellainen että tekee mieli nielaista eikä istu pyöränsatulaan kertaakaan
ei tahdo enää istua kylmillä ja märillä satuloilla

pitäisi kuunnella
jotain sellaista että tanssisi
matkustaa kaupunkien ulkopuolelle
tai kävellä edes sinne pururadalle
kävellä vain vaikka pimeässä mutta kävellä
jättää nämä autotiet valot ihmiset kävelemässä kauppaan ja kaupasta pois
miten niitä voi riittää
ihmisiä
joka päivä kauppohin tungokseksi asti
kävelykadulle ?

ja huomenna täytyy kohdata neljätoistavuotiaat
jotka sanoo vittu paska saatanan
nojaa letkeesti taaksepäin tuolilla ja tuijottaa suoraan silmiin
vittu sun kanssa ainakaa mitää saatanan paskaa
rummuttaa sormilla pulpettiin ja laittaa repun selkään, paukauttaa oven
ja minä sitten vain
ku ois niin kivaa jos
sellaisella tätiäänellä kukkahattu päässä oi ja voi onhan se

rankkaa olla neljätoistavuotias.

olenhan minäkin
paitsi että kun minä olin neljätoista niin mun mielestä äikän tunnit oli hauskimpia,
kuviksen jälkeen

mutta eihän niitten tartte olla kuin mä.

mä en halua kadottaa itseäni
en sillä tavalla hukata vaan
en jaksa enää murjottaa siitä että on pimeää ja märkää ja ettei millään ole mitään väliä ja merkitystä ja mikään ei tunnu miltään ja kaikki on järjetöntä ja hyödytöntä ja turha
ut
taa
haluan vaan kulkea sateessa
ja todeta
että sataa
antaa sataa
istua sisällä pistää vaikka kynttilän ja lukea
kirjaa, koska se on hyvä
niin kuin tyttö pitkähiuksinen sanoikin
(minä tiesin että minä pidän siitä mitä hän sanoo)
tai sanoja vain pistää

niin kuin kun leikki
ei koskaan sitä että sit tää menis ja sit tää tekis
vaan aina ne vaan teki ja meni
ei sitä tarvinnut sanoa

tarvitse

nyt
tahtoisin halata
mun poikaa,
sitä pientä, yhdeksänvuotiasta
sitä pientä, joka pelkää tulla yksin kotiin koulun jälkeen
toisin kuin minä joka pelkäsin vasta siellä kotona
ilman että
kukaan
koskaan
sai
tietää
joka pyörittää ruokaa lautasella niin että se on kylmää
niin kuin minä
joka liimaa ja leikkaa ja taittelee kaikesta mitä uskomattomimpia
toisin kuin minä
joka vihasin askartelua
koska mulla tuli vaan liimasormi ja teippi meni mykkyrään ja ihan vinoon liian iso pala pois tai pieni
haluaisin ihan hirmu paljon halata nyt vaan painaa nenää

vois vaan lähettää virtuaalihalin
sellaista se on
nykyään.

löytää lauluja
joita kuunnellaan kun sataa vettä
tai
dancing like grazy
every friday
kaipaan sitä
että liikkeet ei ole opittuja
ja on hollantilainen tyttö jonka kanssa jatketaan istumista auringossa
saksalainen poika jonka kanssa nähdään joka
päivä
vaikka ei olisi aikaa

pesukone linkoaa vain silloin kun se tahtoo
ja jotkut lauseet parempia englanniksi
jotkut liikkeet eri
kun tanssii ovi auki kadulle

ja bussimatka erilainen kun kuulee laulut
ne joihin oppi vasta siellä tuulessa
pimeät aamut pimeät aamut

kaikki muuttuu
kaikki muuttuu ja ajattelee muumilaakson marraskuun Tuhtoa
jonka tarinan pitää aina mennä samalla tavalla

tahtoo ulos
(tästä kattilasta) ja sitten keinutaan keinutaan keinutaan pikkutiinan keinuissa
ovikellot ovikellot se oli sitä aikaa
leppäkerttujen vapauttamisoperaatiot

miten samanniminen tyttö laulaa
miten aina
tähän vuodenaikaan alkaa odotus
loputtomalta tuntuva
mutta sitten yhtenä päivänä kaikki onkin jo ohi.

ei enää sellaista rantaa kun mustat kivet ja mitä ne edes ovat
sellaiset rannat
ja kun kävellään kaikki kolme peräkanaa siellä missä lehdetkään ei enää puissa
me ei tiedetä miltä se näyttää edes seuraavana vuonna että miten se muuttuu kun niemen kärjessä talot
portaineen

unet
kin
alkaneet taas niin voimakkaina että kirjoittaminen
oli pakko aloittaa
unet vaativat ettei saa sanoja sisään

käytävät käytävät
miten hiljaisuus tulee
lauluista joiden laulajalla sama nimi

ja jossain toinen maa
ja toisessa maassa toinen
ja toisessa toinen
ja täällä
pesukone linkoaa vain silloin kuin tahtoo
ja laulussa joiden laulajalla sama nimi
hiljaisuutta.

Pitäisi pakata
kolme viikkoa ensin yhdessä talossa
ja otan vain jonkun vaatteen ja jonkun kirjan ja tietokoneen
ja sitten vasta muutan kun on uusi koti
yksinäinen mutta talo kuitenkin ja kiva.

ja olen siis tullut takaisin
jäädäkseni
ainakin vuodeksi

don't want you to wake up
stay under the stars
where no one can make us
change what we are

tanska oli sateinen ja tuulinen ja yhden päivän helle joka oli kuumuutta jota ei ole ollut minulla vuoteen yli

dreamers in the dark
following our hearts

try to be silent
my eyes are too loud
sit back in my hiding
while you're in the clouds

kaipaan kaipaan tätä mitääntekemättömyyttä jo niin paljon
etten halua edes aloittaa niitä jotka ovat täyttäneet olemattoman kalenterini
tahdo tehdä listoja mutta teen niitä jo mieleeni

äidin ensimmäiset kommentit oletko sä lihonnut
että sellaista
ja bussikuskit kaikki sanoo ettei kuljeta sinne ja tämä menee tampereellee
ja venäläinen ryhmä takataskusta vodkaa
ja kaksi horjuvaa naista likaisessa tukassa pissalta haisevissa farkuissa yrittää päästä vessaan ja minä tarvitsetteko apua teititellen avaan vessan oven kun vittu pitäs kuselle päästä
ja kaikki hiljakseen
sanaakaan sanomatta

pitäisi hakea luumuja puutarhasta
pitäisi hakea omenoita ja pakata vaatteita ja tavarat
pitäisi päättää mitä laittaa ja ottaa koska enää muutama tunti ja sitten ja olisi myös hyväksi soittaa ihmisille ja pitäisi niin moneen paikkaan ja väsyttää ja tekisi mieli maata kuunnella

one kiss away
from what i have to say

don't want you to wake up
stay under the starts
where no one can make us
change what we are
- Teitur -

Eilen oli taas Húsavík
ja miten merenranta valkoisia kiviä mustaa hiekkaa miten aaltojen jossain siellä seassa
valaat
kalastajia kaksi pienessä puisessa veneessä
minä jyrkänteen reunalla paljain varpain
hiekkaa merta pakoon kunnes rapu.

Tänään
olen valmis irtisanoutumaan
tänään en jaksa enää yhtään tätä ilmapiiriä joka puristaa
ja sitten minä itken ja tyttö sanoo älä nyt kaikki hyvin sanotaan niille vaan ettei se nyt onnistunutkaan
niin koska kun toinen pomoista nukkuu ja toinen sauhuttelee yöpukusillaan
yrittää olla oma-aloitteinen ja ystävällinen ja avulias ja kaikkensa
tekee niin kuin on neuvottu
ja sitten
yhtäkkiä
koska rahanahneet paskiaiset
ei saisikaan tehdä niin
ja sitten vain itkee
itkee mokomaa työpaikkaa

ja kahvi maistuu ihan pahalta
ja haluaisi vaan taas merenrantaan
haluaisi silmät kiinni aaltojen ääntä
kerrankin taas aurinkoa kerrankin taas lämpöä joka tuo kesän kun nurmikko on kostea
taivas kaiken vaaleanpunainen kun ajetaan kotiin

tahtoisi heinikkoon niin että heinät yltää vyötärölle ja jalkapohjissa kanervat
tahtoisi kuusten alle havunneulasten tuoksuun
vihreät oranssit keltaiset punaiset ruskeat lehdet
tahtoisi istua yksin
kivellään
katsoa järven toiselle puolelle saariin
tahtoisi uneksi taas
tahtoisi kuviksi taas vaan

miten todellisuus
tulee
aina
pilaamaan.