nurmikko. kuin puisto, ympärillä penkit ja nainen tatuointi käden ympärillä pienen pieni poika vihreä ruutuista palloa viltillä. Akureyri.

viides auto pysähtyi ja mies keski-ikäinen kuskin paikalla, pelkääjän paikalla poika
kaunis kaunis niin kaunis ja iho vielä valkea kun kääntyy takapenkille päin ja yritän välillä ymmärtää islantia koska
olemme islannissa ja minä
muka opiskelin sitä
kaunis kaunis poika kääntyy taaksepäin ja jostain hänen ylähuulensa alle nuuskaa
niin kuin islantilaisilla nuorilla pojilla on tapana
ja he kohti reykjavikia
minä voisin päästä sinne asti
perävaunu takana pulloja täysi takapenkin jalkatila
mutta sitten en olisi edes vielä siellä ja pitäisi lentää takaisin
lentää lentää heti takaisin
mutta kuinka tekisikin mieli
olla niin kuin se mies joka tupsahti tyttönsä kontin ovelle
rinkka selässä
moi
seisoa siinä ovella ja sanoa moi

mutta aina pitää olla hemmetin rationaalinen ja takk fyrir ovi kiinni ja alkaa akureyri.

sinisen kahvilan terassilla mies katolla viulun kanssa yrittää pysäyttää jokaisen ihmisen koska hänen pitää päästä katolta pois ja minulla kahvin ja suklaan ja kerman sekoitus
musiiki nyt niin kovalla ja ihmiset vaeltavat nurmikon halki vaeltavat kaikki minun ympärilläni ihmiset puhuvat kieltä joka kaunis

ja minä kävelen kävelen kävelen ympäri pienen pienen keskustan edestakaisin kasvisravintola, ainoa sen laatuinen täällä pohjoisessa on lopettanut toimintansa ja minä päädyn sinne missä ihanat salaatit

minä kävelen vanhojen kirjojen kauppaan kävelen vanhojen kirjojen kauppaan ja puhun islantia islantilaisen naisen kanssa joka kirjojen keskellä keittää kahvia
ja kysyn vigdiksestä ja hänellä on yksi kirja
yksi kirja ja se on metsän tyttö
yksi kirja ja se on juuri se mitä yrittänyt etsiä
mitä eniten toivoisi mitä eniten eniten eniten mitä juuri juuri sitä
ja miten puristaa mustia kansia rintaansa vasten kun kertoo että on lukenut kaikki
ja islantilainen nainen kahvipannu kädessä osaa sanoa päivää
ja

kävelen kävelen ympäri samat kadut eikä huvita mennä kauppohihin huvittaisi vain kuunnella ihmisiä
kirjoittaa päiväkirjaa kirjoittaa käsin niin että vihreästä kynästä jäljet kyynerpäähän asti kirjoittaa kirjoittaa kirjoittaa mustaa kirjaa rintaansa vasten ja kuinka hymyili sen jälkeen jokaiselle
ei enää haittaa vaikka vähintään viisi tuntia kestäisi täältä sinne kaupunkiin jossa
niitä, joiden kanssa voisi
jakaa

eilen omilla - niin - rappusilla salaattia - omatekemää - avokaadokastiketta
punaviiniä kuinka siinä ilta-auringossa kuinka siinä me nauramme taas
jakaa

uimisen jälkeen

ja miltä tuntuu lopulta sulkea ovi
siniseen konttiin
tuijottaa auringonlaskua jossa aurinko ei laske vaan on vuorten takana
eikä ketään ketään ketään joka näkisi saman
näkisi saman siinä

ja minun myönnettävä minun sanottava ääneen että
minua pelottaa
pelottaa suomi
pelottaa se että syksy siellä
että jos
ilman auringonlaskua koska on pimeää
mutta samat ikkunat
ikkunat vain joista tuijottaa
ei teetä voi joka ilta jokaikinen ilta jonkun joidenkin toisten keittiöön
ei voi joka päivä seistä jonkun toisen ovella
pitää itsekseenkin pitää ihan itse
yksin

italialaiset miehet syövät yhdessä, matkaopas pöydässä ja minä taitan jalat jotta mahdun reppuni ohi
ikkunapöytä niin kuuma niin kuuma vaikka ikkuna vieressä auki
niin kuuma että toivoisi hihattoman mekon toivoisi kylmän tuulen ikkunasta
sen saman joka on täällä aina
ikkunasta taas ikkunasta niin monta kertaa
ja kirjoittaa postikortin kirjoittaa

musiikki niin kovasti että puisto
ihmisistä täyttyy ja lapset
potkivat palloa vihreäruutuista edes edes edestakaisin
minulla musta kirja muovipussissa ja postikortti ja minä se ainut joka on tullut ulos vaikka tietokone
rajat uimapuvusta
koska vesi

ja perheet perheet kaikki kokoontuvat ympärilleni
ja minä mietin miltä tuntuisi äiti
kun pieni tyttö kampaa sormin äitinsä tukkaa
omistaisiko sitten olisiko sitten oma?

aamulla herää kello kuusi koska on tottunut
mutta nukkuu lisää
kolme tuntia ja sitten
avaa verhot
kaikkineen kokonaan ja aurinko
kävelee varjoisen terassin läpi harjaa hampaat hiukset ja alkaa keittää
puuroa
puuroa puuroa ja jukurttia ab ja maustamatnota ja avokaadoa ja appelsiinia ja omenaa ja banaania ja kiiviä ja tummaahikisukkaleipää ja voita ja tuoremehua porkkana appelsiini ja terassin päähän jossa pyykit jossa aurinko ja istuu istuu nauraa
voiko puuro olla näin hyvää
vapaa vapaapäivä

kävelee hiekkaiset polut ja tyttö pyykkikori käsissä vilkuttaa
vilkuttaa takaisin
ja kävelee kilometrin kunnes auto perävaunuineen ja kaunis poika pysähtyy.

haluaisin pitkät hiukset. pitkät hiukset tuuleen
musiikki loppuu
kuin valomerkki
yhtäkkiä kuuluu kaikki puhe
hvað segir þú
vielä kaksi tuntia bussiin
mies joka tuli kahden pienen lapsen kanssa suutelee niin nuorta tyttöä että oliko se tyttöystävä vai lapsi
niin nuori niin nuori mutta mies pitelee kuin rakastettua

musiikki alkaa
disko
tyttö sinisessä mekossa tanssii tyttö sininen mekko lenkkarit ainut joka tanssi
disko disko disko
ou ou i wanna go with him ou ou ou ooo ou ou po po po poker face

turistit tunnistaa siitä että he kulkevat käsikädessä
siitä että heillä tummat aurinkolasit ja urheilullinen takki vaelluskengät

minä olen
islannissa

yhtäkkiä se tulee
se tulee niin
minä
olen
islannissa
olen täällä vielä kaksi kuukautta. melkein. look at the sun look at the mirror.
ja sitten tämä on ohi. sitten tämä kaikki on ohi. tämä. tämä
että nainen lyhyttukkainen pyörittää tuttöä kukkahousuista ruohikolla
ympyränmuotoinen ruohikko
vuoret takanaan rakennusten takaa
vuoret ja tie
joka tänne päin jyrkästi alas mutta nyt
kun palataan nousee nousee viitosvaihteella vauhti hidastuu
tämä
että voi istua vapaapäiväänsä vieraassa kaupungissa
puhua vuorotellen vierasta kieltä ja vierasta kieltä
että sitten kaikki kaipaus muuttuu
kaipaukseksi tänne takaisin
kuviksi jotka
vihdoin pitää teetää
koota albumiksi
ei enää haaveita toteutettavaksi tänne
ei enää sitä maata joka oli satu jonka piti olla
ei kuvaa kuvaa kuvaa vain
vain todellisuus joka oli
todellisuutta
sitä kun istutaan penkillä auringossa
niin kuin missä tahansa
istutaan ja kun pikkuveli tulee nauretaan koska itkettää
itkettää siinä portilla kun sanotaan good bye
tarraudutaan
raahataan polkupyörää jonka kumi on puhkaistu yöllä
terassilla salaattia avokaadokastikkeella
lumihuippuisen vuoren huipulla auringonlaskuun kevään ensimmäisenä päivänä
seuraavana päivänä koe odottamassa
penkillä auringossa pyörällä viereen kävellen viereen
am i allowed to talk to my girlfriend

don't be a stranger to me

tämä maa.
miten sanon että rakastunut
ja kaunis poika sanoo ettei hän pidä
että siksi hän muuttaa pois
että hän ei pidä kun ihmiset eivät tervehdi kadulla
ja minua naurattaa
minua naurattaa koska eilen me juuri uima-altaassa
miten ihanteellista kolmensadantuhannen asukkaan maassa
tulla kirjailijaksi tulla muusikoksi kirjoittaa yhdessä kirjaa kaikki kaikki he
kierrättää
miten halauaa aloittaa samanlaisen projektin suomessa
mutta miten se eri tavalla mahdollista koska onkin viisi miljoonaa. miten paljon. miten jättimäiseltä suomi yhtäkkiä tuntuu

don't be don't be a stranger to me.

tyttö samanlaisella huivilla kuin meillä kaikilla töissä
siltaa nurmikolla
mamma mamma

nauttia auringosta
nyt.