olen syönyt liikaa pähkinöitä liikaa kuivahedelmiä
ajanut liikaa kilometrejä liian vähän unta
itkenyt vähän ihan vähän vain silloinkin kun ajaa kaupungit taakse huoltoasema aina seuraavalle ja tuulessa pähkinöitä liikaa
sumun läpi sumun läpi niin että näkee kahteen metriin
hidastelevien turistiautojen takana nopeiden islantilaisten ohitettavana
kilometrit kilometrit
ja toinen istuu lentokoneessa

ja kun yöllä löytää kartasta kaksi samannimistä katua
ja ollaankin väärällä ja lopulta sekin hostelli on suljettu
lopulta vaan nauraa
kun otetaan patjat pois sängyistä
että voi vierekkäin
ja miten voi nukkua niin kuin saduissa?

laiva punaista taivasta vasten
ei tarvitse mennä majakkaan me vaan ajetaan
ajetaan vaan niin kuin hullut
takapenkillä kolme espanjalaista jotka kaikki sanoo lähtiessä että älä lähde

mutta ei lähtö ole muuta kuin matka
ja matka tulee joskus päähänsä
ja sitten tullaan takaisin

minä
aloitan takaisin
syyskuun toinen päivä
minä tulen takaisin.

ja minä sanon kotiin
kun tulen konttiin
minä sanon kotiin kun näen keltaisen talon ja keltaiset talot
ja kotiin kun ollaan Borganesissa
kotiin kun
kun sitten
on metsiä tien vierillä niin ettei näe kymmentä kilometriä
eikä ole kilometrien nousujakaan
eikä
kahvinlopettaminen toimi kun pysähtyy
ja kaakaossakin on kofeiinia

ja sitten on silmät
väsyneet ja aina toisessa kiinni
puristaa kättä

ja aina voi
kaiken jälkeen
mennä uimaan kuumaan veteen
lumisateessa, tuulessa, räntäsateessa, sateessa, auringossa, valossa, pilvisessä
tai kaikissa

islannissa.