päivät menee niin
ettei muista että on sunnuntai
eikä sunnuntai ollutkaan perjantai

ja miten kaikki on uneliasta
ei ehtinyt edes munia
niin että iltavuorolaisten pitää nyt
ja islanniksi sitä sitten selitettiin
uudestaan ja uudestaan
snemma heit kalt

uneliasta
miten kaikki
että yksi herää puolta tuntia ennen ruokaa ja juoksee vihaisena
ja sitten ne munat
ja kalat uuniin

ja sitten tulee yksi jonka silmät näyttää siltä
että tietää ettei ole tyytyväinen siihen
mitä tyttö päätti
niin
täälläkin keskellä ei mitään
täälläkin
samalla tavalla kuin kaikkialla ihmisten kanssa
ihmisten ihmisten

ja että päästään toiseenkin valasyhtiöön retkelle.
päästään valaita valaita
niitä minä voisin katsoa uudestaan ja uudestaan vaan
voisin kävellä kävelemistäni
päätymättä mihinkään
istua mereen
sinne vaan mustaa hiekkaa mustia kiviä

ja yhtäkkiä ikävä kotiin
ikävä
minun
ikävä vain
että on yksinkertaista
että on yksinkertaista
ettei jaksaisi hymyillä yhdellekään uudelle sveitsiläispariskunnalle
yhdellekään miehelle joka puhuu saksaa
tai ranskaa
yhdellekään espanjalaiselle kuumaa maitoa
yhdenkään paskaa hinkata lattialta tai pöntöstä

että jaksaisi ottaa omat kirjat kirjahyllystä
omasta kirjahyllystä omat kirjat
jonkun niistä
joissa on suomenkielisiä sanoja
ei yhtään sanaa jaksaisi ymmärtää tätä kieltä
joka muistuttaa ruotsia mutta ei ole
yhtään sanaa ei jaksa selittää englanniksi
jaksa jaksa yhtään puhelua valasyhtiöihin

uneliasta
me kaikki
hitaasti hitaasti kostutamme lattiaa hitaasti hitaasti pölynimuria
lakanat petiin hitaasti hitaasti ripustamme pyyhkeet niitä ei koskaan ulos
kostealla rätillä pöytiä

punaiset hanskat tiskiin kädet niin kuivat kuivat ja pakastin toisessa rakennuksessa
leipä taas loppu taas loppu mehu

jaksaisin katsoa ikkunoista
aina vain minä ja minun ikkunani
haluaisin nähdä lars von trierin antikristuksen
tahtoisin nähdä vain sen
istua pimeässä elokuvasalissa ja katsoa elokuvan
ja kun tulee ulos on valo ja sitä ei muistanut

ja nyt sitten taas
ettei olekaan mitään kotia jyväskylässä