lounas

Tein ehkä hyvin yllättävän myöhäisiltapäivän lounaan!
Muussasin kumaroita (bataatin sukuinen) leipää varten ja jäi yksi lautasellinen yli, joten:

- kumara(baattatti tai peruna käy myös)muussia
- avokadon puolikas
- aurinkokuivattuja tomaatteja
- oliiveja
-kevätsipuli silputtuna
ripaus suolaa ja pippuria

sekoita aineet (avokado sillei kypsää että menee mössöks)

Ulkonäkö ei ehkä ole mitä herkullisin kun muoto on mössö, mutta maistuu ainakin mun makuun taivaalliselta. Ehkä mulla on aina outoja ruokamieltymyksiä tiettyyn aikaan kuukaudesta tai jotain, mutta joskus kai sattumanvaraisten ainesten yhdisteleminen kannattaa :) Suosittelen kokeilemaan.

Tosin ehkä tää ei oikein sovellu Suomen oloihin kun olis liian paljon tuontitavaraa....kaikki.
Mutta lupaan tehdä tätä jos joku tulee vierailulle Uuteen-Seelantiin!

Ehkä mun tulevaisuus onkin kokkina.

Ruisleipätaikina kohoamassa,
taas
olen tehnyt jo viisi leipää! Tosin kaksi niistä oli ruisspelttiä
ja lisäksi eilen maailman vegaanipäivän kunniaksi päätin aloittaa vegaanisen ruokavalion.
Luultavasti syön vielä jonkinaikaa maidollisiakin tuotteita, joita meillä on kotona, mutta tästä lähtien en osta mitään eläinkuntaa

paitsi hunajaa, koska ajattelen että se on kuitenkin ekologisempaa kuin rahdata sokeria kaukomailta, nyt kun olen täällä, jossa ei jostain syystä kasvateta juuri lainkaan sokeria.

Ja tein itse kauramaitoa eilen illalla ja tänään muunsin sen yosan tapaiseksi "kaurajukurtiksi" ja nam!

ja meillä on makademiapähkinöitä, joita pitää vasaroida rikki,
yhden metsän salaisessa paikassa on villejä makademiapuita
ja aurinko on joka päivä kuumempi
ja minun vartalo kaipaa karpaloita
äiti kertoo että he poimivat neljä litraa ja kaunis suo
pappa ei edelleenkään muista että on kotona
ja minä kyselen töitä sieltä
sieltä pohjoisesta
ja huomenna aloitan täällä
minun oman, viisi lasta ja värikyniä ja papereita ja paikkoja joissa voi sulkea silmät
pelottaa
entä jos kukaan lapsi ei tykkääkään olla minun kanssa! jos ne menee itkien kotiin!

ja olen ollut myös venekurssilla
oppimissa merisääntöjä ja alkeita siihen jos seilaa

ja minun lintuystävä tulee joka aamu terassille eikä pelkää enää ollenkan. ja minusta tuntuu että tämä on koti. kun ajan kaikkia mutkia ja ajattelen että olen istunut kyydissä niin monta kertaa ja nyt

yöllä näen unta että on sade sisällä
niin kuin eilen lasipurkissa mutta suuremmassa
ja siellä on harmaa sadepilvikin
näen unia joita ei pitäisi ja näen unia joista voi keskustella
näen unia tulevista töistä ja kursseista

ja me ostetaan lauttaliput jouluksi. me ajetaan koko saari ja toiselle saarelle
ja se on sitten lyöty lukkoon. että ei paluuta ennen sitä. mitä ikinä tapahtuukin.

tämä alkaa tympiä
työ
laskettiin tänään tuntipalkka ja se on vähän päälle kolme euroa
kolme euroa! kolme euroa! mehän ollaan orjia!
okei, me saadaan majoitus (niin)
ja ruoka (niin)
mutta herran jumala. jos multa otetaan neljäkymmentäprosenttia tästä iänikuisesta pakastekalasta, pullamössöleivästä ja ikuisuuksia säilyvästä juustosta
mä mielummin ottaisin sen rahana ja ostaisin ruokaa jota voi oksentamatta syödä.

kuurasin eilen mökkiä. alkoi etoa kaikki oksennustautisten lasit ja homehtuneet nurkat.

otsa oli niin rypyssä ja hain päärakennuksesta kumihanskat kävelin rivakoin askelin
ja sitten tein pastaa itselleni

kaipaan oikeaa ruokaa
tofua
härkäpapuja
uusiaperunoita
eilen hesarin sivuilla oli ihana ohje ahvenvokkiin
ja kuinka me maistelimme yhteen ääneen kesämökin laituria ja kuikkaa ja nuotion tuoksua ja saunavihtoja ja nuotiolla muhivaa vastaongittua ahventa ja perunoita ja voita ja tilliä ja raparperimehua raparperikiisseliä mansikkakakkua!

ja tänään teemme kinuskikakun annan kanssa. sen me teemme vaikka mikä olisi.

vaikka nyt me kai olemmekin lähdössä Myvatniin.

suututtaa koko paikka. suututtaa raha ja ruoka ja työ ja turistist. oksennustauti ja pitkät välimatkat. suututtaa ettei ole kotia suomessa. suututtaa
että kaikilla on oma elämä.

epäilen että minulla on raudan puute
tämä ruokavalio
joka sisältää joka päivä samaa melkein valkoista leipää
ja samaa kurkkua ja tomaattia
ja päivälliseksi samaa kalaa
ja sitten välissä kahvia
alkaa rasittaa

haluan nokkoskeittoa!
haluan pinaattiaurinkokuivattutomaattipinjansiemensalaattia!
haluan ruisruisleipää!
haluan uusia perunoita ja tilliä!
ah

ja ehkä minulla on raudan puute koska
väsyttää joka aamu kun pitää herätä puoli seitsemän
ja ensimmäisestä heinäkuun päivästä lähtien kuudelta
sillä aamianen aikaistuu puolituntia
äh minä sanoin ja puistelin päätäni äh
mutta pomo vain nauroi

ja sain vapaaksi ne päivät kun halusin
jos hyvin käy viikon päästä lähden palaamaan Reykjavikista
taas
ja sitä ennen olen tavannut Vigdiksen

tänään ostan manteleita
rautaan
tai yritän löytää niitä tuolta kaupasta
huoltoasemalta
ja sitten
aloitan syömään taas rautatablettejakin
että nämä mustat silmät muuttuisivat joskus vähän kirkkaiksi

nukku.

olen jäänyt koukkuun
ylen elävään arkistoon
ja youtubeen
voi, telkkarittoman paratiisi
lomaa, ah, lomaa. ihanaa rentoutusta! olen vaan koko viikonlopun katsellut pätkiä mormooneista, huumekeskustelun 60-luvulta, koirakeskustelun, alfred j kwakeja, tohtori sykeröä, björkin ja sigur rosin ilmaiskonserttia islannista, ruokolahden leijonan uutisointia, ensikodista 40-luvulta, bodomjärven tapauksen uutisointia ja ties mitä

mukavasti mennyt pari päivää. niin, kun eihän minulla mitään tekemistä...

huomenna minulla on pankista aika aamulla. luottokortti ja vakuutus. voi miten aikuista.
eniten kaipaan lihasta makkaraa tai nakkeja. tänään tehtiin pyttipannua ja laitettiin nakkoja. mutta voi. kuinka olisikaan ihana ottaa kylmä nakki jääkaapista, tai pala lenkkiä.
yksi työkaveri kysyi että miksi en syö, jos kerta tekee mieli.
niin.
miksi en luopuii periaatteista vain pienen mieliteon vuoksi? miksi en eläisi niin kuin olisi hauskinta ja helpointa? miksi rasittaa itseä turhilla periaatteilla, velvoitteilla ja kurinalaisuudella? miksen samantien marssi henkkamaukalle ja osta kaikkia uusia vaatteita, miksen samantien varaa lentoja reykjakvikiin ja takas ja vaikka uudemmankin kerran, välissä vois käydä vaikka intiassa. miksi en hanki omaa autoa, vaihda alaa ja koulutusta jollekin hyvin tuottavalle. miks en päättäskin että mennään huomenna mäkkäriin syömään? ja miks ihmeessä mä en heitä niitä ällöttäviä mädäntyneitä omppuja vaan kaatopaikalle samaan paikkaan kun likaset lasi-ja maitopurkitkin, kun ei niitä jaksais pestä? niin, ja miksen vaikka heittäs astioitakin pois, kun ei jaksa tiskata!

kai se on tiedostavan ihmisen ainainen propleema. että toisena päivänä vaan rasittaa kaikki se mitä yrittää tehdä tämän pallon hyväksi. ja kun tajuaa sen turhuuden, kun se on niin pientä ja mitätöntä koko maailman mittakaavassa. niin. tottahan se on, että aikamoista viherpiipertämistä tämä roskien lajittelu täällä meillä suomikodossa on jos missään muualla ei niin tehdä. tai jonkun vegeaterian nyhrääminen.
toisaalta sitä yrittää aina puolustella toimintaansa, että hei, jos kaikki tekis...

mutta kun kaikki ei tee. oli sitten kriittistä massaa tai ei. kaikki ei jokatapauksessakaan tule koskaan tekemään mitään ennen kuin on ihan pakko. ja sitten kun on ihan pakko ei ole enää näin paljon pelastettavaa kun nyt. sitten ei ehkä enää huvitakaan pelastaa. ei ainakaan ihmistä.

tulipas negatiivista.

oikeasti olo ei ole yhtään negatiivinen. pikemminkin huvittunut. huvittunut joulukinkkuvuorista kaupoissa. huvittunut jyväskylän lämmitetyistä loskakaduista. huvittunut tulevista jyväskylän kaupunginjohtajan uudenvuodenpuheista jotka ovat aina varmasti samanlaisia. huvittunut linnanjuhlahumusta. huvittunut omasta nettiaddiktiostani ja naiivista metsäntyttöihanteestani.