(Täällä mä asun siis nyt)
täällä sitä vaan
internet ei saata toimia joka päivä
ja ulkona sataa
sataa sataa vaan aina niin kuin aina sataisi
sellainen paksu harmaa sadepilvi kaiken yllä
ja ihmiset kysyvät valasretkistä
italialainen kvartetti aamupalalla tunnin tunnin
kysyvät mikä sinun nimi on
oletko tampereelta
kysyvät millaisessa kunnossa tiet ja pääsevätkö nettiin
syövät syövät leipiä kahvia kaikkea lisää ja minä vain seison jalat ristissä
kun he kysyvät mikä on suurin kirja suomessa niin kuin dante heille
ja minä vain jalat ristissä painoa toiselta toiselle kun he kysyvät mistä minun kirja kertoo että onko se dekkari
rakkaustarina
ja minä opetan heille islantia vaikka en ole islantilainen
ja islantialisen pomon kanssa vain islantia jota en ymmärrä niin että pitää hakea vanhaakin vanhempi sanakirja hyllystä jonka järjestin ja sanakirjat vierekkäin punakantiset mustakantiset kellastuneet lehdet
monet niistä saksaa
vain yksi englanti islanti

ja imuroin niin kuin lattiaa voisi sattua
ja imuroin imuroin imuroin ja luuttuan ja myrkyt kihelmöivät käsissä jo viikon jälkeen
missä liassa saippuassa fosfooteissa uivat puhdistan sen mihin pistetään ruokaa lämpimään koska on jätetty yöllä lappu pöydälle

ja parakkiasunto on minun kotini vielä kuukaudet
parakki, kontti.

ja eilen autolla ensimmäistä kertaa islannin tietä
josta näkee kauas ja ei muita autoja paitsi yksi joka meni ohi
uima-altaalle jossa kuumaa kuumaa vettä päätä ukkospilviin päin
ja viisisataa metriä vain viisisataa metriä mutta se on taas alku
pitää olla alku ennen kuin voi jatkaa

alku alku alku kaikki alkua ja mikä menee loppuun
puhelimessa ei rahaa
pitää matkustaa kolmekymmentä tai viisikymmentä kilometriä
että saisi lisää
väsymys väsymys väsymys kun aina puoli seitsemän herätys
eikä illalla osaa mennä ennen kahtatoista nukkumaan
meditaatioon ei keskittymistä ei keskittymistä muuhun kuin ikkunasta tuijottamiseen
askelet poikki polun joka hiekkaa
ja vesiputoukset
taustalla

nauru nauru nauru

lukea kirjeitä yön tullessa
lukea kirjeitä joita joku tyttö on joskus kirjoittanut jollekin pojalle
tyttö joka on täältä poikakin joka täältä
ja miten sitten on toinenkin
mies jolla vaimo ja lapsia
ja miten on sitten äiti jolla mies
ja sitten onkin jo toinen mies
ja sitten taas takaisin
ja kun kysyn onko heillä lapsia
kaikki onkin monimutkaista
ja jokaisella salaisuus
kaikki isäni hotellit
ja me puhumme prostituutiosta ja pedofiliasta ja eläimistä ja teurastamisesta ja keskusteluohjelmista ja politiikasta ja kuuntelemisesta ja äänistä ja kirjoituksesta ja

sitten vain on ikkunat ja sade ja pilvet jotka näyttä ukkosilta
ja
huomenna vapaa
huomenna vapaa ja kysytään mitä meinaat tehdä
ja minä sanon ég veit ekki
ja ikkunat ikkunat sade mutta huomenna taas aurinko
aurinko aurinko aurinko aina jossain
ja ikävä
ikävä
aina vaan

jotain mitä ei osaa edes määritellä
kai vain ettei osaa olla koskaan tyytyväinen
lopultakaan
kuin hetken
ja kun on hetki sitten ei olekaan muuta ja sitten haluaakin enemmän
ja enemmän
ja enem
män

enkä voi ajatella kuin mahaa jonka sisällä kasvaa
ja kun tulen takaisin se on jo niin että voisi ehkä tuntea sieltä
ja
sitten
on kaikki laulutkin vielä kuulematta
ja kaikki
omenapuupaikka
ihmiset siellä omilla paikoillaan ja takaisintulleet
uusilla paikoilla
ne joita ei ole vielä edes nähnyt

että sitten kun on nähnyt valaat
onkin
jotakin muuta mitä ei
vielä
ensimmäistä kertaa maailmassa

niin

ensimmäistä kertaa maailmassa.