voisin nukkua
maata peittojen alla
nyt
voisin
olla avaamatta sälekaihtimia jotka tuulen kanssa
yöllä ääntä sadetta vasten
yöllä ääntä joku voi kääntää ne ikkunan takaa
niin kova ääni kun aamulla
siitä tietää
että aamu
kun kiskoo
verhoja niin
kylmää ja hämärää
marraskuu minä ajattelen kun käännän päätä siihen missä
tyttö seisoo eteisessä piirtää sormella lasiin

aamiaisen äänet
vasta muutama ihminen vaikka minä olen ollut täällä jo puolitoistatuntia
puolitoistatuntia silmät
kiinni
minä pistäisin ja peiton
ympärille

miten energiat liikkuvat
kun suihkussa, kuumaa
pesukone käynnistyy itsestään
kun terassilla, auringossa odottaa ettei enää oksentaisi
radio käynnistyy itsestään
ja miten uhkaavien pilvien alla
yhtäaikaa alkavat juoda
yhtäaikaa sydän lyö lujasti eikä nukuta eikä syö
tyttö makaa peittojen alla
kellarikerros verhojen peitossa
sanoo että kummitus on talon rakentanut valokuvassa

minä otan kahvia
valkoiseen kuppiin
valutan kahvia ja maito
minkä väristä se on valailla
kun minä laulan aaltojen alle
siellä horisontissa siellä
istun kivellä istun ja laulan
miten voikaan
ja tyttö punatakkinen kauempana kiven päältä kivien päälle

kahvia kuin vettä
viiniä kuin vettä kaljaa
vettä kuin vettä

miten täyttää tuulella
jokaisen raon täyttää tuulella
ja sade
sade kun istutaan kuumassa vedessä
ruoho jalkoihin juoksee
ruoho jalkoihin mahaan täytyy avata koko puku

nukkuisi nukkuisi
nukkuisi kaiken uneen
nukkuisi kaiken
nukkuisi nukkuisi kaiken

miten nukkuisikaan
ajattelematta
ikkunan läpi tuuli
ei koskaan tuulta eikä sade
muuta kuin ääninä vain

ja niin on hyvä nukahtaa niin. pimennettevään parakkiin.