huomenna
(hän tulee, pitäisi jatkaa aina koska jos jatkaa niin mikä tulee ensiksi mieleen ja sitten muistaa senkin kun puettiin niitä mekkoja sieltä takaa ja kaikki näkyi siinä ruudussa ihmisille jotka käveli ohi ja minulla on kuva jossa peruukit ja teksti)

yritän taas liftata nämä pitkät kilometrit. pitkät kilometrit enkä vielä voi tietää miltä tuntuu
tällä kertaa kaupunkiin
jossa asui viisi kuukautta
viisi
kuukautta
ja silti menee sinne takaisin
aivan kuin jotain erityistä

ja tuuli
tuuli se tulee aina
keskellä päivää
vaikka ilta olisi tyyni ja aamu
kaksi vuorokauden aikaa tyyntä ja muuten tuuli
värisyttää ihoon sukkahousujen (niin kesällä, niin kesällä, kuvitelkaa) alle
ja minun pitäisi kulkea kauppaan
pitäisi liikkua tästä huoneesta
jossa jo koko päivä
mutta tuuli
tuuli tulee ikkunasta niin että avaa ovenkahvasta oven
ja lautaset rävähtävät lattialle
koko pino

pakottava tarve liikkua.
keksii lauluja sateenkaaresta koska se näkyy
pieni kulma
ei niin kuin uima-altaasta kun se oli koko taivaan mitta ja kokonainen
ja sanoo että ehkä se on merkki
ja saiko silloin toivoa

aurinko aurinko
sitten sataa
tulee lunta tuulta räntää
aurinkoa ei koskaan voi sanoa millainen päivä

nauraa nauraa nauraa.

Ja Sigur Rósin viulut.