Ehkä minun olisikin pitänyt tehdä vuoden kuvaprojektista omakuvaprojekti
kun en osaa kerta kantaa kameraa mukanani yliopistolle tai kirjastolle tai juomatehtaalle tai kauppaan tai ylipäänsä edes kadulle. sitten on jo ilta ja on vain omat väsyneet kasvot ennen suihkua. tuntuu hyvältä tulla kymmeneltä illalla koulusta kotiin. tuntuu että on tehnyt jotain
vaikka todellisuudessa opintopisteet eivät kerrytä mitään sellaista mikä missään näkyisi
ja ja ja
listaa voisi jatkaa ikuisesti

mutta sitten on kirje ystävältä joka asuu toisessa maassa ja joka istuu samalla tavalla pöydän ääressä kuin minä. ja on nunna joka sanoo että meditoi vaikka kolme minuuttia kerrallaan että ei sen tarvitse olla sen kummempaa ja että maailma on muuttumassa. hän sanoo että sen. että maailma on ja ihmiset
että uskoisiko sitä?
uskoisiko sitä sittenkin?

Väsymys
mistä lie tulee
tekisi mieli syödä kaikki rautatabletit kerralla
juoda kaikki mehut ja litkut ja pavut ja pinaatit
ja mä luulen että siltikin mä nukkuisin

ja nyt kiinalaista teetä
sellaista joka maistuu ihan ruusuilta joita on uitettu vedessä
tää olis jotain naisteetä

niin. temperamentista pitäis lukea. ja pitäis paljon muutakin

mutta unet vain
muistaa vain että oli äidin syli
äidin käsi silittämässä päätä
hälinä ympärillä
oli koivu jonka latvassa
kaatuneita puita
kaikkialla ympärillä

aamulla vetkuttaa sängyssä vetkuttaa niin ettei tarvitsisi nousta
miksi tämä pimeys nyt syksyllä niin.

ja tänään sisko on saanut kirjeen
tänään hän on saanut kirjeen jossa tämä kertoo lumen ja jään maasta
ja sellaisesta
tavallisesta ja arkisesta
olisi voinut kirjoittaa kuinka kaunis
voi olla ilman painoindeksejä
kuinka voi olla miehen kanssa niin
ettei toisen tarvitse olla herra
kuinka ei tarvitse maata alla liikkumatta
istua hiljaa kysymättä
pää painettuna ja lapset lapset vain aina uudet

että joskus sinäkin olit vahva
se kaikista vahvin meistä
se jota me seurasimme,
olisi voinut sanoa
että sinä pelasit parhaiten jalkapalloa, muistatko
etkä jatkanut mallintöitä koska
se esineellisti naisen
sinut

mutta kirjoitti vain lumesta ja kylmästä ja kaikesta
siitä mikä on helppo sanoa
ja vastaanottaa
ja johon on helppo vastata
että täälläkin
on
että on helppo aloittaa
tarttua käteen noin vain
tarttua käteen käteen käteen

ja mies kirjoittanut että ikävä
myös
ja että ihmisten täyttämässä maassa, jossa kulkee joki ja mausteet
kaikki on niin paljon vaikeampaa
mutta täällä ei tiedetä mitään siitä, minä vastaan
täällä on vain ihmisiä jotka tarvitsevat merkityksiä elämälleen
vaikka sitten ryömimällä miesten edessä
huutaen herraa

ja pelottaa miten helposti
ajattelu saattaa muuttua
miten pienet asiat muuttaa
että yhtäkkiä
joku asia vaihtaa paikkaa
että saattaisikin uskoa
olevansa alempana
yhtäkkiä ei enää leikkaisikaan hiuksiaan koska
laihduttaisi niin että jokainen luu koska
yhtäkkiä vain ajattelisi että niinhän
sen kuulukin olla niin
ja se alkaa vain siitä että ensin
myöntää yhden asian
sitten toisen
ja miten rakastunut
sitä saattaa olla
ihmiseen joka vaatii sinua luopumaan siitä
kuka olet
yhtäkkiä
niin ettet edes ymmärrä että luovut
vaan teet sen omasta tahdostasi
ja ne jotka sanovat
että hei
herää
ethän sinä voi
tosissasi
uskoa että sinun suusi on tehty toisten suudeltavaksi
että sinun ruumiisi toisten katsella toisten kenen tahansa kuka tahtoo kuka tarpeeksi korkealla koskettaa
että tule ja ota
minä, objekti, minä, sinun
ei
ei se niin mene, sinä sanoisit vain
te ette ymmärrä
minä haluan tätä, tämä on meidän välillämme ja me
ymmärrämme toisiamme

niin kuin yhtäkkiä et enää tahdokaan
piirtää

lakkaat leikkimästä

miten nopeasti
että sinä vain kävelet huoneeseen
otat vaatteet pois ja asetut makaamaan
jotta toinen tulisi
sanan kaikissa merkityksissä

miten nopeasti sinä kaikesta huolimatta
olet valmis

kaikkeen.

vaikka aluksi se olisikin ollut

unta ehkä
unta joita et koskaan näe

unta vain ja unessa voi tapahtua koska ei oikeasti
satu

ja sitten on onnellinen loppu,
niinhän

tähtikuviot katossa

mutta kaikki ihmiset eivät välitä siitä
että on käytettävissä
toisille on tärkeämpää
että on
olemassa.

onneksi.

lämpö
vaikkei olekaan aurinkoa on pilvenhattaroita ja ohutta sinistä taivasta
ja tänään ei voi enää tekosyitä miksi ei lähtisi juoksemaan

siivoaa aina liian nopeasti
aina liian nopeasti on valmis niin että viimeiset kaksi tuntia vain odottamista
odottamista niin että tuntuu vatsassa
vaikka tietääkin ettei tänään ole mitään odottamista
että huomenna vasta
jos sittenkään

haluaisi jo juoksemaan
haluaisi irti kahvista
on ajatellut kahvia koko aamun
koska eilen ei ollutkaan ilman niin tänään sitten
yritti korvata addiktiotaan kaakaolla mutta
ei se ole sama
päänsärky ja silmät väsyneet silti
silti vaan
paha paha kahvi
jokaisella pahe täällä paikassa
jokaisella

mikä tarina.

yöllä näkee unta tulesta
jotenkin tulesta vain
ei muista kuin sen
ja miten hyvältä tuntui jooga
pitkästä aikaa niin hyvältä että päättää (taas päättää jotain)
jatkaa joka ilta
aamut liian aikaisia vaikka olisikin hyvä
aamuisin

levottomuus levottomuus levottomuus.
tulee niin kuin yöt
niin kuin pimeillä kaduilla
joita niitäkin aina
miten selvästi paikoilla on tunne.

sellainen ettei voi kuvata
että tietää vaan
että on ollut aikaisemminkin

toistuvat kuvat unissa. ja näkevätkö kaikki niitä
isoäitien vinttejä, sademetsäsaaria merta järveksi muuttuvaa?

voisin nukkua
maata peittojen alla
nyt
voisin
olla avaamatta sälekaihtimia jotka tuulen kanssa
yöllä ääntä sadetta vasten
yöllä ääntä joku voi kääntää ne ikkunan takaa
niin kova ääni kun aamulla
siitä tietää
että aamu
kun kiskoo
verhoja niin
kylmää ja hämärää
marraskuu minä ajattelen kun käännän päätä siihen missä
tyttö seisoo eteisessä piirtää sormella lasiin

aamiaisen äänet
vasta muutama ihminen vaikka minä olen ollut täällä jo puolitoistatuntia
puolitoistatuntia silmät
kiinni
minä pistäisin ja peiton
ympärille

miten energiat liikkuvat
kun suihkussa, kuumaa
pesukone käynnistyy itsestään
kun terassilla, auringossa odottaa ettei enää oksentaisi
radio käynnistyy itsestään
ja miten uhkaavien pilvien alla
yhtäaikaa alkavat juoda
yhtäaikaa sydän lyö lujasti eikä nukuta eikä syö
tyttö makaa peittojen alla
kellarikerros verhojen peitossa
sanoo että kummitus on talon rakentanut valokuvassa

minä otan kahvia
valkoiseen kuppiin
valutan kahvia ja maito
minkä väristä se on valailla
kun minä laulan aaltojen alle
siellä horisontissa siellä
istun kivellä istun ja laulan
miten voikaan
ja tyttö punatakkinen kauempana kiven päältä kivien päälle

kahvia kuin vettä
viiniä kuin vettä kaljaa
vettä kuin vettä

miten täyttää tuulella
jokaisen raon täyttää tuulella
ja sade
sade kun istutaan kuumassa vedessä
ruoho jalkoihin juoksee
ruoho jalkoihin mahaan täytyy avata koko puku

nukkuisi nukkuisi
nukkuisi kaiken uneen
nukkuisi kaiken
nukkuisi nukkuisi kaiken

miten nukkuisikaan
ajattelematta
ikkunan läpi tuuli
ei koskaan tuulta eikä sade
muuta kuin ääninä vain

ja niin on hyvä nukahtaa niin. pimennettevään parakkiin.

päivät menee niin
ettei muista että on sunnuntai
eikä sunnuntai ollutkaan perjantai

ja miten kaikki on uneliasta
ei ehtinyt edes munia
niin että iltavuorolaisten pitää nyt
ja islanniksi sitä sitten selitettiin
uudestaan ja uudestaan
snemma heit kalt

uneliasta
miten kaikki
että yksi herää puolta tuntia ennen ruokaa ja juoksee vihaisena
ja sitten ne munat
ja kalat uuniin

ja sitten tulee yksi jonka silmät näyttää siltä
että tietää ettei ole tyytyväinen siihen
mitä tyttö päätti
niin
täälläkin keskellä ei mitään
täälläkin
samalla tavalla kuin kaikkialla ihmisten kanssa
ihmisten ihmisten

ja että päästään toiseenkin valasyhtiöön retkelle.
päästään valaita valaita
niitä minä voisin katsoa uudestaan ja uudestaan vaan
voisin kävellä kävelemistäni
päätymättä mihinkään
istua mereen
sinne vaan mustaa hiekkaa mustia kiviä

ja yhtäkkiä ikävä kotiin
ikävä
minun
ikävä vain
että on yksinkertaista
että on yksinkertaista
ettei jaksaisi hymyillä yhdellekään uudelle sveitsiläispariskunnalle
yhdellekään miehelle joka puhuu saksaa
tai ranskaa
yhdellekään espanjalaiselle kuumaa maitoa
yhdenkään paskaa hinkata lattialta tai pöntöstä

että jaksaisi ottaa omat kirjat kirjahyllystä
omasta kirjahyllystä omat kirjat
jonkun niistä
joissa on suomenkielisiä sanoja
ei yhtään sanaa jaksaisi ymmärtää tätä kieltä
joka muistuttaa ruotsia mutta ei ole
yhtään sanaa ei jaksa selittää englanniksi
jaksa jaksa yhtään puhelua valasyhtiöihin

uneliasta
me kaikki
hitaasti hitaasti kostutamme lattiaa hitaasti hitaasti pölynimuria
lakanat petiin hitaasti hitaasti ripustamme pyyhkeet niitä ei koskaan ulos
kostealla rätillä pöytiä

punaiset hanskat tiskiin kädet niin kuivat kuivat ja pakastin toisessa rakennuksessa
leipä taas loppu taas loppu mehu

jaksaisin katsoa ikkunoista
aina vain minä ja minun ikkunani
haluaisin nähdä lars von trierin antikristuksen
tahtoisin nähdä vain sen
istua pimeässä elokuvasalissa ja katsoa elokuvan
ja kun tulee ulos on valo ja sitä ei muistanut

ja nyt sitten taas
ettei olekaan mitään kotia jyväskylässä

Kuuntelen
Antony & The Johnsons
sellainen olo nyt
että tuo ääni
joka on välissä
kuulostaa hyvältä.

olen pakkasessa. miinus viisitoista. se tuntuu kylmältä
hah
ja olen minä ollut puolet kylmemmässäkin!
mutta täällä
on ollut niin lämmin
että on tottunut pieneen hameseen ja teepaitaan
nyt on onneksi islannin villaa
ympärillä

aamulla ei jaksa nousta
tekisi jäädä peittojen sisään
tekisi mieli kääriytyä
sillä yöt ovat aina liian lyhyitä

varsinkin
kun eilen
ajoimme bussilla 11 niin pitkälle kuin
valot sammuivat
ja oli majakan valot pellon takana
ja katsoimme taivasta
meitä oli monta monta. liian monta että olisin jaksanut
osallistua laululeikkeihin
mutta taivasta oli katsottava
jos siellä näkyisi se kettu jonka hännästä tuli
mutta vain haileaa haileaa

kunnes
seisoimme jo bussipysäkillä
seisoimme siinä ja kaikki juttelivat
toisilleen miten kovaan ääneen
paitsi minä
joka tuijotin taivasta herkeämättä
silmät kohti taivasta niin kuin
olisi nähnyt
ja sitten sinne vihreä
tanssi
pitkä pitkä niin kuin pyrstö
ja minä sanon Sanne
Sanne ja osoitan taivasta
ja tytöt kääntyvät katsomaan
ja sitten sanon kaikille kovaan ääneen jotta kuuluisi minun ääneni huutaa
look up the sky
ja käännymme ympäri kaikki yhtäaikaa katsovat
ja koko taivas
koko taivas meidän takanamme
vihreää tanssia vihreää ja vähän violettia
bussipysäkillä, jo valoissa
viimeinen bussi tulossa näkyvissä
ja taivas valoista
revontuli

ja kotikadullakin
jatkoi tanssimistaan
ja me yritimme katolle mutta se oli hankalaa
ja niin sohvalta peittojen alta nousee joku poika ja toiset juoksevat käytävää ilman takkia ilman mitään ulkovaatetta pakkaseen
koska
revontulet.
meidän kaunis sanamme sille.

mutta en minä ottanut kuvia
sillä hetki
se on parempi katsoa omin silmin
ja minulla on jo lapista kuvia
niitä vihreitä
silloin kun ei ollut vielä digikameraa
eikä voinut tietää pitääkö valottaa kaksi sekuntia, puoli minuuttia vai viisi minuuttia

ja sitten juomme kaakaota.

eikö se ole sittenkin niin hyvä
että olemme pieniä
pienenpieniä täällä kaiken keskellä
vuorien välissä, merten välissä
mannerlaattojen liikkuessa
taivaan tanssiessa
valoissa ja väreissä
mikään ei ole meidän vallassamme
lopultakaan
paitsi kuvitelmissa
omissamme
unissamme
ne me omistamme

toistaiseksi

Unelias päivä
se ehkä johtuu siitä, että eilen oli pikkujoulut
tosin minulta jäi näkemättä mihin sanataideihmiset vielä päätyivät
ja millaisia väittelyitä he kävivät
kun poistuin yhdeltä kotiin
(tosin ennen kuin ehdin nukkumaan sain elämäni ehkä ekan kännipuhelun!)

aamulla vieressä soi herätys puolikahdeksan. luulin että vasta kahdeksan. mutta soi se sitten kahdeksaltakin. ja sitten olimme tunnin liian aikaisessa. ja sitten nukuimme vielä tunnin. ja sitten nukuimme sen jälkeen vielä tunteja.

silmät on väsyneet tähdet.

ja tänään pitäisi keskustella tekstistäni.
se tuntuu oudolta. oudolta kun en osaa sanoa mitään mitään mitään

huomenna pitäisi mennä suolahdelle tapaamaan ystävää viimeistä kertaa ennen kuin lähden. heillä on oksennustauti perheessä ja minua ei huvittaisi raahautua vieraaseen kaupunkiin vieraalla bussilla vieraaksi. mutta tahdon nähdä ystäväni.

se on hassua
minulla on jotenkin tosi voimakas lähtemisen pelko. liittyen juuri kulkuneuvoihin. vaikka olen ihan lapsesta asti matkustanut julkisilla edestakaisin niin edelleen. eikä se liity vain julkisiin vaan myös siihen jos pitäis itse ajaa tai mennä pyörällä tai kävellä vieraaseen paikkaan. sellaiseen kun ei ole ennen. yksin.
jos on joku muu mukana kammo katoaa.
haa. joudun todenteolla kohtaamaan kammoni islantiin lähtiessä. olen varmaan ihan paskat housussa siellä. kaikki lennot ja lentokentät, saati sitten bussi sieltä lentokentältä sinne kämpälle ja joku vieras vieras vieras ihminen mua vastassa. kaikki uutta. täysin uutta. sitten minulla on vaan vakavat kasvot ja kädet puristaa laukkua tai rinkan hihnoja. teennäinen hymy kun kysyn jotain. kipristelevät varpaat punaisissa lapikkaissa. pelkuri pieni.

on poikkikuollutolo.
siinä määrin että kun otin mustikapiirakan jääkaapista ja limupullo putosi jalalleni aloin itkeä
istuin lattialla ja vollotin kunnes poika tulee luokse ja puhaltaa jalkaa
sitten nukahdin sekunnissa sängyn päälle ja kuolasin kämmenelleni
kunnes
olen kirjoittanut palautteita
lapsille
ja vielä pitäisi tarkastaa reitti
paikasta yksi paikkaan kaksi
a b

kuuntelen nick cavea.
ja tekisi mieli syödä suklaakakkua
koska yhdessä tarinassa oli sellainen kauppa

ja täällä haisee pilaantunut maito.
vaikka täällä ei ole pilaantunutta maitoa.

väsytsilmät.

Kuunnelkaa Janos Valmusta.

Voikohan mitään muuta juuri nyt sanoa. Hah hah haa.
(joku on vähän väsynyt, ja Pinja, jos luet tätä, niin katsoin sen Mikko Alatalon )

tää nukkuis vaan mielellään
juossut juossut
pitkin kaupunkia
odottanut
julisteita mainoksia
tulkaa kaikki katsomaan elokuvia
sellaisia kaikkia luontojuttuja. 16.2, 1.3, 13.3

ameeba peli on mahdottoman paras. pelasimme sitä lauantaina. täällä meillä. sitä ei voi pelata kahdestaan. mutta meitä oli paljon. mutta meillä ei ole sitä peliä. se oli lainassa. ja sillä on vaikea englanninkielinen nimi. mutta siinä syödään ja kakataan ja ostetaan geenejä ja liikutaan ja tuulensuunta ja ajelehditaan ja rahaa ja vahinkoa ja sen sellaista. se on hyvin monimuotoinen peli.

eikä ole herkkuja. tekisi mieli vain mussutella karkkeja ja sellaisia. suklaita ja sellaisia.

kirjoituksen ääni on tänään tasainen pulla.mössö. sellainen laiska nukkujan ääni. sängynpohjasta.

huomenna laskemaan mäkeä. vappukin on samana päivänä kun helatorstai.
pääsiäinen aikaisin.
vai myöhään? aikaisin

nukkumista nukkumista kiitos
ei enää yhtään sähköpostiviestiä.

en ymmärrä
eilen menin ennen yhdeksää nukkumaan
siis illalla ennen yhdeksää
ja heräsin yhdeksältä aamulla
siis yli kaksitoistatuntiaunta
ja silti minua väsyttää
tuntuu kuin tarvisin nukkumista loputtomasti

olen ymmälläni tästä väsymyksestä

ja unet kulkevat kuvina
omituisina joita en osaa yhdistää mihinkään

enkä jaksa jatkuvasti juosta

ja voi helkutti kun olen jättänyt sadat jutut puolitiehen ja nyt ne pitäisi
ja plaah.

minä lurjus

en mennyt joogaamaan vaikka olisin voinut
olisi pitänyt

miksi teen itselleni velvollisuuden kaikesta vapaaehtoisestakin?

eikä minua huvita mennä valokuvauskurssillekaan
mutta raha toimii tässä motivoijana
kun olen kerran maksanut niin

ja olen poikkikuollutväsynyt
haluaisin käpertyä sänkyyn
pehmoiseen
lämpöön

mutta " ei saa nukkua päivällä, jos on nukkunut huonosti, koska syvästä unesta on vaikea herätä"

minä en tahdo koskaan herätä

haaveilen vedestä
jonne voi mennä milloin tahansa uimaan
ja aina kun ei ui voi nukkua
ja koskettaa ihoa joka on lämmin ja vierellä ja turva
nukahtaa
ja herätä taas
ja uida