täällä on alkanut tapahtua
tyttö tapaa pojan tai poika tapaa tytön
töissä
ja sitten on
matkoja edestakaisin ja ihmiset puhuu
ja mies
alkaa juoda
ja sanoo nimen ja että menee kotiin ja ettei syö koska on humalassa
ja niin surulliset silmät melkein jäähyväiset
koska tämän miehen ei pitäisi
juoda yhtäänyhtään enää

ja samaan aikaan juo nainenkin
ja tyttären surulliset kasvot
ja kaikki hiljaisuuden vallitessa pöydän ääressä
kaikki paitsi mies nainen tyttö poika
hiljaisuuden vallitessa ruokaa jonka kaksi ovat kokanneet
ne kaksi joille kerrotaan mitä pitää tehdä kun mies ja nainen nukkuvat

ja sitten on leirintäalue jotka ovat myös hotellin asiakkaita
tuhat kruunua
ja kun edellisvuoden työntekijät leiriytyvät aurinkoon mennään istumaan ja katsotaan
outoa miestä pystyttämässä telttaa edestakaisin hakemassa vettä
ja saksalainen poika tunnistaa telttamerkistä saksalaiseksi
ja sitten hänkin istuu aurinkoon ja kertoo matkanneensa autionmaan kautta, keskeltä
ei mitään
pyörällä
ja me kuuntelemme ja sitten tulee toinenkin pyöräilijä
ja kysyy saako liittyä seuraan
ja hän on Uudesta-Seelannista
ja me kuuntelemme häntäkin
ja ilta tulee
ja vähitellen
ihan lopussa kun on jo salaattia ja viiniä ja kaljaa
alhaalta kikattaen ensin pilsneriä
sitten uudestaan
aurinko alkaa mennä vuorten taakse
ja tulee kylmäkylmäkylmä
kylmä minun varpaat ja uusi-seelantilainen kysyy eikö minua palella
ja minua paleltaa ja me kävelemme vesiputoukselle ja onko se kauniimpi aamulla vai illalla
ja maistamme vaaleanpunaista kukkaa, joka on yrtti ja
päätämme tehdä teetä
ja kun minun konttini on lämmin ajattelen ettemme tehneet teetä sittenkään
ja että huomenna he ovat poissa
tuulituuli tuuli

mutta kun on aamu ja minä pyyhin pöytiä kasaan tuoleja teltta on vielä
ja sitten vilkutan parvekkeella
kun loikoilevat auringossa teltan kulmasta

ja kun on syli täynnä leipää ja soijarouhe
juosten
tulee pyörän kanssa joka on pakattu
are you leaving
mutta hän ei tiedäkään
ja ehkä me voisimme ajaa vesiputoukselle
toisinaan englantia vaikea ymmärtää kun sitä puhuu ihminen
joka puhuu sitä
omanaan
ja kahvia
ravintolan sali lämmin auringosta
lämmin auringosta ikkunan läpi
päätämme ajaa vesiputoukselle
me kolme
töiden jälkeen sitten kun me päästään töistä
me keittiötytöt aamupalatytöt me kirjallisuustytöt

ja me vaan nauretaan
me piikatytöt
me piikatytöt nostetaan tuolit pöydiltä ja miten pasta pitää maustaa
ja kun meillä on ulkovaatteet
huutaa poika ruotsalainen että odotatteko tunnin minä tuun mukaan
sillä ääneellä josta sanoi että kuin jättiläisvauva
ja me purraan huulta
ja sanotaan kiltisti että halutaan mennä nyt

ja sitten minä ajan
olen alkanut ajaa ajaa ajaa
vaikka vieläkin vaihteet
ja
vesiputous
niin kaunis että kivet ne kuin pylväät ja vesi miten se on suurta ja miten ääneen tottuu niin että voisi nukahtaa hypnotisoituu niin että voisi hypätä
ja me istumme siinä kivillä auringon
lämmittämillä jokainen silmät kiinni
kun käännymme takanamme kuin kauhuelokuvasta
ryhmä lapsia sinisissä vaatteissa tuijottaa
seisovat jyrkänteillä
asetelma
ja me nousemme ja nauramme kuinka monta kuvaa
jossa me
ja päätämme että illalla vielä teetä
ja kun minä kävelen teltta-alueelle minulla on taas liian vähän vaatteita
ja me keräämme kukat minä kerron että apilaakin voi
ja me keräämme
pieneen pussiin ja
millaiset silmät
ja emme juokaan teltalla
vaan menemme stugaan onneksi tiskasimme minä sanon
ja vain hetken me olemme siinä
kahdestaan
kunnes tulee tyttö akureyrista ja kertoo niistä tytöistä ja pojista ja
sitten tulee poika joka puhuu vain jättiläis äänellään
samaa samaa toistaa
ja me katsomme niin
että naurattaa
koska kumpikin muistamme

ja sitten tulee minun keittiötyttöni ja hänkin pitää teestä
ja me kuuntelemme musiikkia ja uusi-seelantilainen kirjoittaa nimet
papereille
joita löytyy vaikka toivoisi ettei
ja
tänään

aamulla viimeinen kuppi kahvia ennen kuin tuuleen
pyörällä
tänään vielä tuulisempaa kuin eilen
ja meillä
alkaa vapaa tänään
alkaa vapaa niin
että
lähdemme keittiötyttöni kanssa Húsavíkiin
lähdemme sinne ja katsomme kaupunkia

ja miten meillä on hyvää täällä
keskellä alakerran väkeä joka nukkuu
kummittelevaa mökkiä
parakkeja
vesiputousta
mustia rantoja
juoruavia maalaispoikia

ja silti kun aamulla yksi taas
juoru taas
että tyttö lopettaa lähtee pois
kokonaan
niin me
miltä tuntuisikaan lähteä vain
seikkailemaan
jättää alakerta alakertaan
jättää surullinen mies surulliseksi
jättää jättää jättää homeinen mökki ja siniset kontit ja tämä
joka kyläksi muuttuu.

hiljalleen kulkea maisemia. niin kuin mies pyöränsä selässä
matkustaa viikkoja
kuukausia
toisia maita

nähdä vain maita joita ei ennen nähnyt paikkoja samoja uusia

kaikki.