olen lopettanut
unien kuvaamisen
Lopettanut kaiken
kuvaamisen

lopettanut jakamisen
pitää vain itsellään
haluaa pitä kaiken itsellään ei enää sitä että sataa tai tuulee ei harmaita sanoja ei

Tori Amos tänään.
ja kasvatustieteen luennolla tyttö kuvaa kurahanskan sisään työnnettävää sormea
ja minä muistan

keinua ylhäällä korkealla mahdotonta laskeutua alas ja pieni tyttö edessä
edellä oleva laskeutuu mutta me pieni tyttö ja minä jäämme korkealle
ja tyttö itkee, painautuu minua vasten, yritän työntää sen pois
en voi hallita keinua lapsi sylissä
mutta tajuan siinä samassa että se putoaa jos en pidä sitä
ja sanon "pidä minusta lujasti kiinni" pienet sormet puristavat käsiäni puristavat niin lujasti kuin pelkäisi kuolevansa jos ei pidä kiinni
mahdotonta hallita
mutta lopulta me laskeudumme ja ote ei enää tiukka,
tyttö nukkuu sylissäni velttona kun maanpinnalla
lasken tytön maahan ja kolmas tulee
toteaa lapsen kuolleeksi
minä,
pidellyt tytön kuoliaaksi, minä
suojellut, tukehduttanut
minäkö?

eikä uni jätä rauhaan
niin että kirjoittaa kaikki unet edellisiltä vuosilta
kirjoittaa taas kaikki unet
miten paljon
miten paljn ennen islantia
miten paljon taas islannin jälkeen
mutta missä ovat unet saaresta?
enkö minä nähnyt siellä
muuta kuin todellisuuden?
ei sanoja päiväkirjassa, ei unipäiväkirjassa, ei omissa teksteissä
ei sanoja
muuta kuin täällä

ja sitten on kirja
joka yöpöydällä odottaa
pimeää
hetkeä ennen unta
odottaa
ei haluaisi antaa sen odottaa
piti opiskella mutta unet
ja miten joku toinen on kirjoittanut
täsmälleen niin kuin itse
tietämättä
miksi aina omat sanat on joku toinen jo
miksi miksi miksi kuinka kauan voi enää odottaa entä jos kaikki sanat varastetaan entä jos kaikki onkin jo sanottu
samat
miten samat kuvat voi olla

ei pysty asettumaan tähän todellisuuteen
ei pysty asettumaan tähän todellisuuteen ei halua ei halua

haluaa haluaa
mihin

ja pyöräilee aina nopeammin takaisin

on niin paljon taas kerran asiaa
tentistä olen päässyt läpi! yhteensä kymmenen pistettä (ja papukaijamerkki!) /12p
jee, eli kirkkaasti ja hienosti tämä humanisti pärjäsi biologian ihmeellisessä maailmassa, kuitenkin.
vielä odottelen että harjoitustyötkin kaikki hyväksytään, vaikka kai nekin oli hyväksytty.
huokaus.
ekologian perusopinnot kasassa. hyvä minä. onnittelen tänään itseäni
lukemalla

humisevaa harjua, johon olen jäänyt ihan koukkuun
päädyin siis kuitenkin lukemaan sitä jääskeläisen ja kate bushin innoittamana
eilen aloitin
ja huh, se on ihan kohta luettu loppuun
luin sitä eilen jopa samalla kun hämmensin ruokaa
olen mahdoton
mutta niin pitkä aika siitä kun on lukenut jotain,
hmmm
sanoisiko keveää

ja kun ei oikein enää muistanutkaan kaikkea, paitsi sitten kun ryhtyi lukemaan
ja jännää
miten siinä kirjassa ei ole yhtään miellyttävää hahmoa
todella harvinaista minusta
sitä ei oikein voi samaistua kehenkään, tai ei halua samaistua
mutta en minä tästä nyt ala mitään kirjallisuusanalyysia kerronan kerroksellisuudesta ja muustakin voisi vaikka kuinka pitkään

ja nyt
sain rakkaaltani muumimustikkavadelmalakun ja se onkin palkkani!

ja sitten kävin tänään pankissakin
mutta en minä tiedä vaihdanko pankkia, mistä sitä tietää?

mutta sen pankkinaisen ääni oli sellainen, että tuli hyvät kylmät väreet
sellaiset että tuntuu kuin tukka nousisi pystyyn
hyvällä tavalla

ja tajusin
että äänet
niin, minä muistan ihmiset aina äänestä
jostain syystä juuri äänestä
ja on joitain tuollaisia ihmisiä, joiden ääni saa väreet
se on erikoista

ja aloin enemmänkin miettiä suhdettani ääniin
ja siinä on jotakin kummallista

kun tavallaan, olen siitä harvinainen tapaus, että voisin varmaankin elää ilman musiikkia
usein musiikki enemmän ärsyttää kuin miellyttää minua
vaikka sitten taas nautin aivan suunnattomasti musiikista myös
mutta
silloin kun olen vaikka kipeä, en siedä mitään musiikkia
ehkä tämä vastenmielisyys ääniä kohtaan johtuu myös päänsärystäni
mutta kuitenkin
tajusin
että ehkä minä olen erityisen herkkä äänille

minä en kestä tietokoneen hurinaakaan jos yritän nukkua tai päätä särkee tai muuten vain tahdon keskittyä
en sähkön ääntä
siinäkin on ääni!

ja vau. olen niin innoissani näistä havainnoista että tulen sekopäiseksi.
mutta oikeasti
istuin siellä pankissa vain sen takia puolituntia ja olisin voinut enemmänkin
itse asiassa menin sinne sen äänen takia
vain äänen takia

ja yhden laitoksemme proffankin luennoilla olen käynyt pääasiassa sen proffan äänen takia.
uskomatonta.

ja vieläkin pyydän poikaystävääni välillä toistamaan tiettyä ihan tavallista sanaa vain sen takia, että se saa minussa väreet aikaan. jostain syystä. käsittämätöntä.
tai ehkä ei niin käsittämätöntä.
mutta

siksikö minua kiehtoo myös hiljaisuus?

ja vain sen äänen ajatteleminen saa ne väreet
toisinaan

ja oikeastaan
kun mietin
ehkä minun fyysisyyteni onkin äänissä
ehkä haluan olla lähellä niin
aallot jotka kulkee sanoina tai lauluina
mikä sen tekee
en minä tiedä

mutta kannattaa joskus kokeilla sellaista äänihierontaa
se on mahtavaa
eli pyydä jotakuta laulamaan ihosi läpi, selkääsi, niskaasi, päähäsi
se tuntuu
niin,
kokeilkaa miltä se tuntuu
itse oon leikkinyt sitä ekan kerran teatterissa
ja tahtoisin leikkiä sitä koko ajan.

ooi

yhdellä kädellä on vaikea kirjoittaa. jos on oppinut kahteen.

sateessa minä kastuin. tuulikin.
hammaslääkäriin pääsee vasta syksyllä ja vasta elokuussa voi varata syksyksi.

eilen tajusin että päähenkilöni kuolee kirjoitukseni lopussa.
luin tekstini loppuun ja se oli niin selvää.
teksti voi avautua itsellekin uudella tavalla
näköjään.

mutta en aio mitenkään kirjoittaa sitä kuolemaa siihen. en aio muuttaa mitään. se on minulle niin. se kuolema. mutta ei välttämättä
millään tavalla kenellekään toiselle.
avoin. niin kovin avointa
joskus ajattelee että onko mitään järkeä siinä että
ei kirjoita lause lauseelta
vaan jättää taukoja
alkavatko aukot ärsyttää
jos ei osaakaan täydentää jos ei osaa pistää pistettä paikkoihin joihin
ja toisaalta
ei yhtään ymmärrä mitä sanat

tapasin aiemmin keväällä tytön joka vihasi lyriikkaa ja lyyristä kieltä. hän oli sitä mieltä että jos asian voi sanoa suoraan niin miksi
ja hän haukkui esimerkiksi maria peuran kirjaa valon reunalla
sanoi että se on niin kauhea ettei voinut lukea loppuun
niin
ihmiset lukevat eri tavalla.
siksi on mahdotonta
minun mielestäni
tehdä kaikenkattavia kaanoneita
koska
ei ole mitään ylhäällä olevia tulevia kriteerejä
mikä on hyvä
minun mielestäni
jokaisella ihmisellä on omansa
oma kirjansa joka jostain syystä
(sitä voi olla mahdottoman vaikea määritellä miksi)
on juuri se oma kirja

minulla rajatapaukset.
minulla suurpyytäjä
aallot
poltettu oranssi
kävelymusiikkia
manner
märta peter ja virginia

jostain syystä
minä tärisin enkä voinut sanoa kuin hej
kun kirjamessuilla seisoin märtan edessä ja minun piti esittää niin monta kysymystä ja

en tiedä. kirjat menevät myös vaiheittain.
manner tuli yläasteella
peter ja virginia lukion alussa
märta lukion puolivälissä

mutta kuka minun sinäni on nyt
kenen luokse muuttaisin asumaan?

joskus tuntuu mahdottoman vaikealta rakastua
lukee liian analyyttisesti liian tarkasti liian paljon liian vähän
en tiedä
joskus ikävöin sitä että lukemisesta nauttii
nykyään se on vain niin paljon pelkkää lukemista

ehkä runot vielä
ääneen luettuina
kuultuina

ja eilen löysin kuusi vuotta sitten kirjoittamiani lauluja
niissä oli jotain kovin aitoa viisitoistavuotiasta hannea
jotain sellaista mitä ei enää ole mutta jonka voin etäisesti muistaa

sitä huomaa kasvaneensa
ja silti säilyttäneensä jotakin
niin
samaa

innostus

olen lukenut oikeastaan koko päivän
koulua
paitsi aamulla peteriäni
ja se pieni hetki kun vuokraemäntä kävi tuomassa painostuksestani palohälyttimen ja huoltomiessähkömies kävi poraamassa kattoon ja toteamassa että ei tule mitään ja lupasi tulla ensi viikolla uudestaan uusien viritelmien kanssa
meidän katossa on siis ammottava reikä josta törröttää johtoja eikä siihen saa mitenkään lamppua
vielä
ja olohuone on aika pimeä
juuri nytkin siis
ja tämä olohuone kun on oikeastaan ainut iso huone se huone jossa eletään
toisessa huoneessa on tilaa vain nukkumiseen ja sängyssä
lukemiseen

mutta olen siis vihdoin innostunut prosemmastani
taas
edes vähän
sillä löysin yllättäen sattumalta aivan loistavan lähteen
ainakin henkilökohtaisesti kiinnostavan
sillä
se on niin totta mitä orivedellä joku opettajaistamme sanoi,
että tulette huomaamaan että "sinujen" välillä on yllättäviäkin yhteyksiä

olen törmännyt siihen viime aikoina (taas) todella usein
esimerkiksi bach
eeva-liisa manner ja nyt peter
ja ylipäänsä musiikki,
ja hiljaisuus
hiljaisuus nimenomaan
vigdis grimsdottir peter manner piano

ja nyt
etsiessäni vartiosta lähteitä,
lähinnä missä hän kertoisi omasta kirjoittamisestaan
miten kirjani ovat syntyneet (ikävä kyllä häntä ei löydy siitä sarjasta :( )
löysin pienen feminiinistä kirjoitusta koskevan kirjan
suomalaisen
jossa on tarkasteltu suomalaisia naiskirjailijoita
märta
manner
ja vartio
huh huh
olin niin häkeltynyt tästä löydöstäni että hyppelin ympäri uutta asuntoa ja hoin uskomatonta uskomatonta
nyt olen lukenut sitä koko päivän koko illan
ja mielenkiintoista mielenkiintoista
ja
todellakin
näkökulma ehkä alkaa hahmottua ehkä sittenkin ehkä vähän vaikka ei pitäisi sanoa sillä nyt kuitenkin tulee blokki sillä vasta ihan kohta siirryn itse vartio osioon

ja feminiininen kirjoitus on alkanut taas kiinnostaa
se tulee kuin kipinä yhtäkkiä sieltä vain
kuin sirkus tai nukkekoti
minulle

(ja muuten nekin ovat yhdistäviä tekijöitä sinujeni välillä, he hee, itse asiassa, aika tosi yllättävälläkin tavalla tai
että oikea sinänikin, poikani
on klovni
ja tyttöni isäpuoli rakensi nukkekotia niille pienille
ja toinen tyttö, joka myös on eräänlainen sinäni
rakastaa juuri nimenomaan Ibsenin nukkekotia ja se on hänen elämänsä kirja
kirjaimellisesti ehkä)

ja minä haluan kirjoittaa.
haluan haluta kirjoittaa.

enkä välittää paskaakaan rakenteista. logiikasta joka on muka oltava
että sanotaan epälooginen
jos ei vain noudata kaavaa
ehkä
ehkä

mutta
onko
maailma sitten ?

se on jännä
että nimenomaan luonnontieteen opintoni ovat osoittaneet minulle miten
mikään kaava ei sittenkään ole totta
että juuri se minkä pitäisi olla kaikkein täsmällisintä
ei olekaan lainkaan
että aina
monen luennon kappaleen keskustelun päätteeksi sanotaan
mutta tämä ei sitten päde luonnossa sillä luonnossa vaikuttavia tekijöitä on niin paljon enemmän että siellä on niin ja niin että ei voida ottaa kaikkea huomioon
mutta jos niitä tekijöitä ei olisi niin sitten
ja että tällaista ei kuitenkaan ole koskaan tavattu luonnossa mutta
onhan tämä silti kaunis ja hieno teoria termi käsite kaava
ja luonnossa kyllä ollaan lähellä
tätä mallia kaavaa teoriaa käsitettä suhdetta
lähellä
lähestytään
mutta ei koskaan aivan

ne on ne pirun asymptootit

ja minun pitäisi lähettää vihdoin osoitteenmuutoskortteja jotka unohdin äitini laukkuun joten on haettava ja kirjoitettava uusia

ja miksei voisi toimia assosiaatioiden logiikalla?

ja olen ajatellut sitäkin
kun tekstini
jota kirjoitan
että siitä on sanottu kun se on puoliksi lapsen näkökulmasta
että lapsen kieli säilyy vielä aikuisenakin
että sen pitäisi myös kehittyä
sen kielen
en tiedä olenko samaa mieltä
en tiedä haluanko sen kehittyvän
minusta on alkanut tuntua koko ajan vain enemmän että tahdon
ajattelevan alusta loppuun niin kuin
että tietyllä tapaahan se kehittyy, tietysti
mutta että assosiaatiot
että ne säilyisivät
assosiaatioiden logiikka tapa
että ei se ole minusta niin
se on valheellista
että kieli kehittyisi muka loogisemmaksi että järkevämmäksi
vai tapahtuuko se sitten vaikka maagisessa kolmenkympin iässä
sillä sitä kauemmas ei tekstinikään henkilö iässään mene
eikä minullekaan ole vielä
en todellakaan ajattele
niin kuin ehkä minun pitäisi
opiskelijana, yliopisto-opiskelijana, yli kaksikymppisenä
naisena

ja sitten minä vieläkin kuvittelen että jalkani yltävät vain puoliväliin
kuvittelen vieläkin mahtuvani pahvilaatikoiden sisään
kaikkein pienimpiinkin komeroihin ja kaappeihin

minä vain olen sitä mieltä
että ihminen voi ajatella eri tavalla
kuin mitä ulkoisesti
että voi laskea matemaattisia kaavoja ja piirtää millimetrikarttoja ja kirjoittaa sivistyssanoja
ja silti ajatella puita silti ajatella vettä
silti
kuvitella viiltävänsä vastapäätä istuvalta ruumiin kahtia vain koska
on mahdollista ajatella
ilman että on totta

mutta nyt minä menen sen tieteen pariin takaisin kun se on kumminkin niin mielenkiintoista.