tiistaina, syyskuuta 08, 2009

Pitäisi pakata
kolme viikkoa ensin yhdessä talossa
ja otan vain jonkun vaatteen ja jonkun kirjan ja tietokoneen
ja sitten vasta muutan kun on uusi koti
yksinäinen mutta talo kuitenkin ja kiva.

ja olen siis tullut takaisin
jäädäkseni
ainakin vuodeksi

don't want you to wake up
stay under the stars
where no one can make us
change what we are

tanska oli sateinen ja tuulinen ja yhden päivän helle joka oli kuumuutta jota ei ole ollut minulla vuoteen yli

dreamers in the dark
following our hearts

try to be silent
my eyes are too loud
sit back in my hiding
while you're in the clouds

kaipaan kaipaan tätä mitääntekemättömyyttä jo niin paljon
etten halua edes aloittaa niitä jotka ovat täyttäneet olemattoman kalenterini
tahdo tehdä listoja mutta teen niitä jo mieleeni

äidin ensimmäiset kommentit oletko sä lihonnut
että sellaista
ja bussikuskit kaikki sanoo ettei kuljeta sinne ja tämä menee tampereellee
ja venäläinen ryhmä takataskusta vodkaa
ja kaksi horjuvaa naista likaisessa tukassa pissalta haisevissa farkuissa yrittää päästä vessaan ja minä tarvitsetteko apua teititellen avaan vessan oven kun vittu pitäs kuselle päästä
ja kaikki hiljakseen
sanaakaan sanomatta

pitäisi hakea luumuja puutarhasta
pitäisi hakea omenoita ja pakata vaatteita ja tavarat
pitäisi päättää mitä laittaa ja ottaa koska enää muutama tunti ja sitten ja olisi myös hyväksi soittaa ihmisille ja pitäisi niin moneen paikkaan ja väsyttää ja tekisi mieli maata kuunnella

one kiss away
from what i have to say

don't want you to wake up
stay under the starts
where no one can make us
change what we are
- Teitur -

3 kommenttia:

Puuvis kirjoitti...

Tervetuloa takaisin, kuitenkin.

Ja olen varma, että viihdyt tässä talossa ja tässä vihreässä asunnossa. Minäkin olen viihtynyt ja silloin, kun muutin, luulin etten oppisi olemaan ollenkaan.

Anonyymi kirjoitti...

Minusta olisi hauskaa, että olisit lihonut.
Oikeastaan olisi valtavan hauskaa, jos olisit valtavan läski!

Heidi

Unnaaarna kirjoitti...

ha ha haa, se voisi olla hauska ajatuksena, mutta kuvittelepa sitä miltä minusta joka olisin tottunut olemaan pienenpieni tuntuisi kun yhtäkkiä olisikin jättisuuri! vaikka en pituudesta...ja yhtäkkiä pitäisikin alkaa miettiä mitä syö! Kaameaa! En ole koskaan joutunut miettimään että voinko ottaa kakkupalan mutta ehkä minä olen nyt saavuttanut sen pisteen, jossa siihen hommaan on alettava...hmmm...