Huomaa joogatessa että on toden totta maannut monta päivää
ei taivu enää niin edes kuin muutama päivä sitten
siitäkö se riippuvaisuus tuleekin, että ei voi lopettaa ettei lakkaisi taipumasta

ei ole ihan varma
mistä talojen välistä piti kulkea mistä alkoi metsätie
mutta sitten tuleekin jo polkuja ja koko ajan sanat mielessä
tulee vain polkuja polkujen perään puita ja mies kahden koiran kanssa
sellainen iloinen mies
ja jatkaa vaan ja mitä edemmäs jatkaa sitä enemmän on metsä metsänä
ja korkealla siellä puiden latvat valkoiset

mutta pää ei ota lopettaakseen särkyään
joka päivä se särkee niin kuin ennen
ennen sitä saarta joka lopetti kaikki kivut
tai sitten sitä vain kaunistelee
haluaa muistaa mitä haluaa

jäisistä mustikoista tulee kylmä
ja mustaturkkinen koira (kääpiösnautseri muistaa rodut vieläkin)
se haluaa vaan sanoa hei

pian ei ensin tarvitse kävellä viittätoista minuuttia
tai edes kymmentä
ennen kuin on metsässä
pian se on ihan siinä
nurkan takana
niin kuin se on nyt niille
omakotitaloisilleen täällä

voisipa asua niin.

syysyys

leiri
jolta tulin tänään päivällä kotiin (ihanaa!)
oli katastrofaalinen.
tai no.
oikeastaan ennemminkin mitäänsanomaton.
environment and climate change camp olisi voinut saada nimen playing games camp
mutta en jaksaa siitä nyt sen enempää.
sitä vain toisinaan huomaa kuuluvansa totaalisesti vähemmistöön oli kyse sitten mistä tahansa.

meidän puut on kaadettu.
ne ainoat puut joita olen tässä jyväskylässä rakastanut.
tässä asunnossa.
ainoa asia miksi muutin juuri tähän.
nyt niitä ei ole. niin autiota ja vastapäinen talo. vastapäisen talon ikkunat ja loputtoman raskas tyhjyys taivaalla.

haluan muuttaa. minulla ei ole täällä enää mitään. no thing

ja syksy on selvästi alkanut.
yliopistolta oli sadellut viikon aikana 43 uutta viestiä.
en ole vielä valmis. en ole vielä hakenut kalenteria. en jaksaisi vielä aikatauluttaa.

olen vähän epätoivoinen.
olen vähän enemmänkin epätoivoinen.
koulumotivaationi ei ole kasvanut. kirjoittamismotivaationi jäi yhdeksi viikoksi. puut kaadetaan. ja heinolasta metsät kaavoitetaan asunnoiksi. rantatonteiksi. ja minulla on täällä kanssani ihminen, joka ei vain pärjää vielä ilman minua. ja miten ikinä voisin lähteä puoleksi vuodeksi pois kun viikkokin on juuri ja juuri rajoilla että en löydä ruumista kotiin tullessani.
huokaus.

en todella tiedä.
tällä hetkellä on niin väsynyt että voisin nukkua vuorokauden ympäri,
luulisin.