Yksi katulampuista vilkkuu.
Ja on salaliittoteorioita
joita voi keksiä itsekin
ja


I didn't believe in anyone but I found you today
My eyes are not closed baby I still remember
- Emilie Simon, to the dancers in the rain -

ja pakkanen lauhtuu

kuvat.
viimeiseltä viikolta.

5.1 Minun foss tyttö. Kun oli pakkanen ja me etsittiin kahvilaa joka ei olisi keskustan porvarikahvila mutta sitten me mentiin ketjuun ja me vain istuttiin nurkkapöydässä ja minä niin tykkään tykkään kovin minun foss tytöstä.


6.1 Ja oli jo yöksi vaihtunut kun istui junassa takaisin ja kuu oli pudonnut. tietenkään ei ollut kuin kännykän kamera ja kuu näyttää vain valkoiselta läntiltä joku valo piste joku mutta se oli ihan tummankeltainen ja kallellaan ja niin alhaalla ettei sitä näkynyt enää pihaan, josta pakkasessa juoksi sisään

7.1 Tuli kotiin ja oli kirjemeri lattialla. Oli tullut ihan toiselta maailman puolelta ja oli saarivaltioista ja oli Suomesta ja ihanat.

8.1. Yhdistystoiminta on.
9.1. Joka jatkuu seuraavan päivän puolelle.

10.1 Mutta tänään olikin violetti taivas.

ja sitten se muuttuu illaksi
ja yksi katulampuista vilkkuu
eikä enää muista kuinka ajatteli käytävien välissä lauluun
elokuvaa elokuvaa

unessa ihmiset jonoina jonoina
epiduraalipiikille.

ehkä tänä yönä
minä kohtaankin puolivälissä
puolelta
siinä missä on jäätynyt tie ja violetti taivas
känninen mies sytyttämässä savuketta
ja siinä missä kuuma musta yö
ja poltettu iho miehellä
joka soittaa kitaraa.
puolivälissä.

bored

tämä päivä turha
kuin turha
sekin yritys
astua ovesta ulos päättyi
ja eteisen lattialla
voi meditoida
melkein kengät jalassa

i close my eyes
to hurt you

ja puhelukin katkeaa
ja taas pitäisi selvitellä lentoja
kun on kuitenkin kaksi saarta
ja rasittaa jo nyt että 26h ei ole tarpeeksi
lentokoneissa
vaan vielä senkin jälkeen tunti tunti tunti

Cause I've never had it
The way I'm
supposed to

ripustaessa pyykkejä hokee omaa nimeään
nyt

vesiväriä sormissa
osaa nauraa kun on puhelin
osaa nauraa oikealla tavalla
sillä tavalla
kun he aina haluavat sen kuulla

työpöytää ei ole siivottu

ja osaa nauraa

ja tiedostot avattua yksitellen yksitellen tiedostot auki

eteisen lattialla
ei ole sademetsämaisema koska sammalta

ja huomenna on talvi

ja miksi minä kuuntelen näitä (The Raveonettes edelleen)
lauluja jotka on kuin mustilta kaduilta
että ottaa neulan ja suonen

mutta oikeissa kohdissa voi osata
sanoa hmm

pesukone

ja jos aloittaisin meditoimaan joka päivä minusta tulisi rauhallisempi ja
minusta tulisi rauhallisempi rauhallisempi

(voiko olla rauhallisemmaksi vielä siitä että istuu koko päivän tuijottamassa seinää)

ja 11-vuotiaat hallitsevat maailmaa.

viime yönä oli paha uni.
se oli sellainen abstrakti ja absurdi ettei sitä voi selittää
mutta siinä oli kirja nimeltä mustat auringot (se on muuten ihan oikeankin kirjan nimi!) ja jotenkin hyvästä pahaan muuttuva. ja tarkoitan todella pahaan. kaikista pahoista pahimpaan. ja se oli jollain lailla vaarallista. mutta en päässyt poiskaan siitä. se oli kuin riivaus. kuin kuumeuni. ja tiesin että se on unta koska se oli niin abstrakti. kuin kummitukset sängyssäni paloittelemassa minua. kuin henget kirkumassa värejä. geometriset kuviot litistämässä ja viiltämässä.

ja lopulta minä heräsin ja hengitin raskaasti enkä jaksanut käpertyä selkään joka oli kuuma vaan puristin peittoa ja pidin silmät kiinni. aamuyön pimeä.

mutta yötä ennen meillä oli myöhäinen ilta melkein puolenyön. taulumäen hautausmaa, jonne ei olisi saanut mennä enää kymmenenjälkeen. mutta meitä oli viisi ja me menimme ja jos vartijahenkilö olisi tullut kysymään että täällä olo on kielletty öisin kai tiedämme, olisimme sanoneet ettemme olisi voineet tulla aikaisemmin, koska saatananpalvojat ovat hautausmailla aina vasta pimeän tultua, öisin.
mutta vartija ei tullut ja me ihastelimme kynttilöitä ja ihmettelimme suomalaista ankeutta kuolleiden muistopäivänä. olisin toivonut loisteputkien sammuttamista ja puihin lyhtyjä palamaan. ajattelimme meksikoa. kuinka siellä on kaikilla hauskaa. sokeripääkalloja. kaikkia niitä. ja kamerastakin loppui akku kun yritin kuvata.

ja voi miten keksimme mikä olisi parasta, jos edelleen hautoihin merkittäisiin vainajien ammatit! oli mahtavaa lukea jättiläismäiseen monumenttiin kirjoitetusta posteljoonista tai leipurimestarista, maistereista, poliiseista ja ylioppilaista puhumattakaan. vau.
ja oli kylmä. niin kylmä että minä villamekossani, villapuserossa, takissa, huiveissa, pipoissa ja lapasissa palelin lopulta niin että oli lähdettävä. varpaat kipristelivät. oli pakkasta. ja ilkan piti lainata nikolta pitkät kalsarit.

niin. ennen hautausmaamatkaa olimme meillä. minun teatterikavereita kaksi ja me. ja me pelasimme koko illan ja joimme älyttömän pahaa karviaismehua, jonka äitini on tehnyt.
ja sitten soitti kolmas teatterikaveri ja pyysi meitä hautausmaalle. hän olisi halunnut hiljentyä kun ilkka taas laulaa. ilkasta lähtee niin kova ääni.

ja takaisintullessa yritimme mennä grillille ja heseen mutta emme menneet sillä minulla on roskaruokaan vähän sama kuin alkoholiin. että jotenkin yritän välttää viimeiseen asti. siitä tulee vähän sellainen morkkis. että kivaa sen pienen hetken kun sitä syö mutta sitten tulee kumminkin vaan huono olo ja rahat meni.

ja tänään oli leivontaa. omenamuffinsseja ja sienipiirakkaa. oi että.
ja illan päätteeksi vielä papufetasalaattia.

ja luntakin satoi ihan pikkuisen eilen. muutama höytyvä.

ja huomenna minä aion soitella soittimia lasten kanssa.

kiv

olen innostunut
villamekosta
aivan ihania
villamekkoja!

minä tilaan häneltä yhden. vielä pitäisi vaan päättä että millainen. pitkät vai lyhyet hihat, väri ja kaikki sellaiset.

voi hitsi!

ja tänään kyllä pitäisi siivota
ja viedä kello kellosepälle
ja kengät suutarille
ja sitten mennään ystävän kanssa katsomaan yhteisen ystävämme uuden tyttötyttöystävän jääkiekkopeliä. (korjaus! se onkin kaukalopallo-ottelu!)
ja jossain vaiheessa olen päättänyt tehdä kaalilaatikon! he hee
tartun heti tilaisuuteen kun poika on poissa (hän ei siedä kaalia).

ja eilen oli kiva olla kivassa saunassa kivojen ystävien kanssa
ja saunassa syntyi myös yhteiskunnallinen teoria massoista ja yksilöistä ja vastuusta
olimme kuulemma keskivertoa älykkäämpiä perjantaisaunojia.
tiedä siitä
mutta ainakin olimme me.