lähtö

Tää menee nyt.
Kohta.
Kohta. Pian.
yksi
kaksi
kolme
ei vielä. Mutta yöllä jo
on maita ja viikonloppuja kun pitää palata
etsimistä
löytämistä
meditaatiota johon nukahtaa
pöydän ääressä perhe,
veli sanoo kiitos paketista
terveisiä
Japanin aikataulut ovat eri
kuin kaikki muut
ja mistä sitä tietää miten sähköinen ja paikanpäällä
ja sitten valitsee kaikista viimeisimmän paikan
ihan viimeisimmistä viimeisen ihan perällä
eikä tiedä onko siellä hurina
vessa
humalaisia
tai mikä lie pakkolasku ja sitten viimeisten joukossa ulos
mutta sitten sen ei kai olisi enää muutenkaan väliä
en minä onnettomuuksia pelkää
tai kuolemaa
paitsi toisten
kun tyttö sanoo nähneensä unen jossa kävellä katuja ja itkee itkee vaan
ja miettii että pitää pistää statukseksi single
että se
kuinka kamalaa
tekee mieli sanoa että juuri niin se on
että siinä hetkessä
ajattelee ettei pääsekään kokoukseen
että pitää perua opetustunnit
että kaikki pitää alkaa alusta, kaikki se mikä on ollut

mutta nyt äiti sanoo että pitää syödä pinaattifetapiirakkaa
ja isi sanoo ettei tee mieli
se raukka jännittää vaikkei lähde edes matkaan

ja sitten on Janet Frame
mukana
vaikkei se ole oma
mutta se on laukussa ja ajattelee jos löytäisikin hänet
kadulta, poissa mielisairaalasta
vanhentuneena, miltei ikuisuuden vanhana
hänen englantinsa sellaista jota haluaisi suomentaa
(toivottavasti kukaan ei varasta häntä ennen minua!) omistuksenhalu

kohta
yksi
ja vuorokausi ja sitten
lentokenttiä, lentokenttiä, lentokenttiä
lentämistä, lentämistä, lentämistä
onkohan sen jälkeen enää mitään

kopiokoneessa tunnit
ja miettii miten opettajat välitunnein

kohta
nyt.

22.1

21.1

20.1

19.1
18.1

Regina Spektor
ja unessa runo
ja unessa runo pitkä
ja unessa valkoinen pyöreä museo ja
kauppakeskus joka muuttui elokuvateatteriksi muuttui valkoiseksi
funkkisrakennukseksi
ja piti löytää toinen,
paljon suurempi kauppakeskus ja ravintola
mutta ravintoloita oli kolme ja kadut ja bussi johon vain nousi ja tajusi että oli jo siellä missä piti

ja Regina Spektor:

"No one laughs at God
When their airplane start to uncontrollably shake
No one’s laughing at God
When they see the one they love, hand in hand with someone else
And they hope that they’re mistaken"

ja kun on sellainen päivä
että suoritukset vihdoin, vihdoin
ja tarjotaan melkein oikeita töitäkin
noin vain
noin vain
ja kun on sellainen päivä
että jaksaa tehdä joogan ja tiskata
ja Regina
ja ylihuomenna
ja eilen
ja naulataan seinän takana
ja nauraa appelsiiniosastolla
ja taas siinä kulmassa
jäädään kengällä ympyrää
ja ehkä puhuu liian kovaa
entisistä

ja sitten on kirjekin
sanne ja hanne
ja
voi miten voi pomppia ympäri talon

ja nyt pitäisi siivota ennen lounasta ja pitäisi pakata ja siivota ja pakata ja
olisi ihana vaan istua pakkasta tuijottamassa ja kahvia

"Two birds on a wire
One says come on
And the other says
I'm tired
The sky is overcast
And I'm silent
One more or one less
Nobody's worried"
-Regina Spektor, two birds -

17.1
Sunnuntaikultti.
ja sitä on onnellinen, kun on jooga, jossa hikipisarat putoilee joogamatolle
ja sitten kävelee ihan rauhallisin askelin keittiöön, tietokoneet pöydälle
ja edelleen katulamppu vilkkuu
ja sitten on ehkä ratkaisu kesäksikin.

Hirveä lista asioita
tekemisiä
kun on vain viikko ja sitten jo
istuu lentokoneessa, vieläkin
ja miten mahdottoman käsittämättömältä se tuntuukaan että kaksikymmentäkuusi tuntia
ei kai koskaan ole matkannut niin pitkää, edes puolta
ajattelemattakaan niitä päästömääriä,
ajattelemattakaan
yrittää olla ajattelematta
(ja että jos tämä olisikin vain yksi matka, jos tämä olisikin ainoa matka mitä koskaan tekee)

ja kuinka vihaa kauppoja
kun yrittää etsiä häälahjaa, mitä edes sellaiseksi voi antaa? ehkä olisi pitänyt ostaa sittenkin pala suomalaista metsää, se olisi oikeastaan ollut aika veikeä lahja :) oikeastaan enemmän kuin sopiva, nyt kun ajattelee. ja sitten ei ole kirjojakaan kirjakaupassa kuin kalevala ja joku hemmetin dekkari. eikä mistään löydy mitään mitä etsii kun etsii ja aika loppuu ja taas on ihan myöhässä kaikkien asioiden suhteen niin kuin opettajatkin ovat ja sitä istuu kolmatta tuntia odottelemassa että käsiteltäisiin sitä mitä piti käsitellä mutta
olisihan se pitänyt aikaisemmasta kokemuksesta tietää että ei
mutta sitten ehtii juuri ja juuri pankkiin ennen kuin se sulkee ovensa ja sitä ehtii ja täti ei tiedä onko uuden-seelannin dollaria edes olemassa ja minä hymyilen niin paljon ettei enää haittaa että on istunut kolmatta tuntia odottamassa kun on kerrankin tehnyt mutta kuunteleekin jo kolmena vuonna kuullut samat tarinat siitäkin tytöstä joka kävi itkemässä kunnes kirjoitti huippugradun. ja joskus pankkinaiset ovat niin huvittavia. ja sitten
viikonloppuaamuna nauretaan että eihän siellä kun lampaita vaihdellaan
ja ajattelee Pianoa, jossa maisemat ja että ne maisemat kohta minun
olisiko?
voiko siinä käydä että siitäkin saaresta tulee minun? että kun on jo kaksi, on jo kaksi saarta kolmesta että sitten olisi kolmaskin? mikä sattuma
että on kirjoittanut kaikista saarista ennen kuin on käynyt
ja yhtäkkiä niissä käykin
että eri tavoin sittenkin kuin Waltari.


14.1 Äijälä. Mikä idylli. Vaikka 3-luokkalainen poika ajatteleekin vain itsemurhaa ja 5-6.lk pojat kasiluokkalaisten naisten tissejä.
15.1 Ja sitten kun on juossut pitkästä päivästä kotiin tulee poika, jonka kanssa on pelattu ennenkin ja tyttö, jonka kanssa poika on pelannut ennenkin. Ja päätä särkee niin että peli on vain peli ja kun ovet on menneet kiinni laittaa pimeän.

16.1 Ja tämä päivä on listattujen asioiden päivä. Kahvin voimalla.

Petäjävesi. Aamu aamupäivällä. Harmi kun aurinko meni just pilveen ja kun tuli takaisin oli jo laskemassa eikä bussikuski tiennyt minne piti ajaa, tullessa
mennessä ei taas keltään otettu maksua

mutta nyt
on taas kotona ja voi huokaista että huominen päivä alkaa vieläpä kaksi tuntia aikaisemmin eikä tietoa vielä milloin se päättyy.

ja sitten tehdään draamaprosessia työuupumuksesta. olisi paljon sanottavaa. niin paljon että mennä nukkumaan kun unia ei jaksa enää edes muistaa mitä niistä. ne on unia kuitenkin. ja kohta melkein viikon päästä on jo viikot kun ei malta nukahtaa yhtään malta.

tuli kotiin taas yhdeksän jälkeen. yritti kuvata lumen alle hautautuneita pyöriä
mutta eihän niistä mitään ja sitten on vain nälkä ja ajatus huomisesta ja ylihuomisesta ja tuntuu että tämän päivän kuvassakin on vain haamu. haamu siinä ovella jotenkin vain. haamuksi tullut. ja silti näitä päiviä rakastaa kun juoksee vain juoksee vain juoksee vain ehtimättä ajatella että juoksee ja kaikesta juoksusta huolimatta on aikaa siihenkin että on kahvikuppi kädessä ja tyttö näyttää thaikuvia ja pojan sängyllä on punainen peitto ja kirjat pinoissa lattialla ja talvella sumu on kumman värinen, hissit hitaita ja yliopiston kirjastossa mies ei katso tällä kertaa pornoa. niin ja on vielä aikaa kahlata läpi äänirunoutta ja hymähdellä sille miten kasiluokkalaisten silmät tulevat
edes takaisin edes kun he kuuntelevat niitä
hymähdys hym

Ehkä minun olisikin pitänyt tehdä vuoden kuvaprojektista omakuvaprojekti
kun en osaa kerta kantaa kameraa mukanani yliopistolle tai kirjastolle tai juomatehtaalle tai kauppaan tai ylipäänsä edes kadulle. sitten on jo ilta ja on vain omat väsyneet kasvot ennen suihkua. tuntuu hyvältä tulla kymmeneltä illalla koulusta kotiin. tuntuu että on tehnyt jotain
vaikka todellisuudessa opintopisteet eivät kerrytä mitään sellaista mikä missään näkyisi
ja ja ja
listaa voisi jatkaa ikuisesti

mutta sitten on kirje ystävältä joka asuu toisessa maassa ja joka istuu samalla tavalla pöydän ääressä kuin minä. ja on nunna joka sanoo että meditoi vaikka kolme minuuttia kerrallaan että ei sen tarvitse olla sen kummempaa ja että maailma on muuttumassa. hän sanoo että sen. että maailma on ja ihmiset
että uskoisiko sitä?
uskoisiko sitä sittenkin?

Yksi katulampuista vilkkuu.
Ja on salaliittoteorioita
joita voi keksiä itsekin
ja


I didn't believe in anyone but I found you today
My eyes are not closed baby I still remember
- Emilie Simon, to the dancers in the rain -

ja pakkanen lauhtuu

kuvat.
viimeiseltä viikolta.

5.1 Minun foss tyttö. Kun oli pakkanen ja me etsittiin kahvilaa joka ei olisi keskustan porvarikahvila mutta sitten me mentiin ketjuun ja me vain istuttiin nurkkapöydässä ja minä niin tykkään tykkään kovin minun foss tytöstä.


6.1 Ja oli jo yöksi vaihtunut kun istui junassa takaisin ja kuu oli pudonnut. tietenkään ei ollut kuin kännykän kamera ja kuu näyttää vain valkoiselta läntiltä joku valo piste joku mutta se oli ihan tummankeltainen ja kallellaan ja niin alhaalla ettei sitä näkynyt enää pihaan, josta pakkasessa juoksi sisään

7.1 Tuli kotiin ja oli kirjemeri lattialla. Oli tullut ihan toiselta maailman puolelta ja oli saarivaltioista ja oli Suomesta ja ihanat.

8.1. Yhdistystoiminta on.
9.1. Joka jatkuu seuraavan päivän puolelle.

10.1 Mutta tänään olikin violetti taivas.

ja sitten se muuttuu illaksi
ja yksi katulampuista vilkkuu
eikä enää muista kuinka ajatteli käytävien välissä lauluun
elokuvaa elokuvaa

unessa ihmiset jonoina jonoina
epiduraalipiikille.

ehkä tänä yönä
minä kohtaankin puolivälissä
puolelta
siinä missä on jäätynyt tie ja violetti taivas
känninen mies sytyttämässä savuketta
ja siinä missä kuuma musta yö
ja poltettu iho miehellä
joka soittaa kitaraa.
puolivälissä.

sosialisaatio

miten itsestäänselvyyksiä voikin oppia katsomalla kasvatustieteen videoluentoja.
Aikaisemmin en ollut edes ajatellut että nykyajan työelämä ja tositv
jakavat samanlaisen todellisuuden
mutta nyt ajattelen.

ja sitten oli lumityöt ja lumi upottamassa koko jalan
vuosi sitten oli sunnuntai
ja kävely sumuisessa Reykjavikissa meren rantaa
ensimmäinen kerta keltaisessa kahvilassa. puhelinnumeroiden vaihto.

mutta nyt on tämä vuosi
pitäisi lakata elämästä siinä mikä on jo ollut
tai laskemasta että enää 19 päivää

nyt. ja nyt
ei ole muuta.

1.1. Matkalla kummisedän 50v synttäreille.

2.1 Värit ja valo ei tietenkään tule oikein tässä blogiohjelmassa. Jostain syystä. Mutta oli hyvä hiihtää -19 asteen pakkasessa kun ei tuullut. Kuvassa äiti.

3.1. on vain istumista. Epämääräisiä yritelmiä tehdä jotain. Omakuva.

Tämä vuosi
ja minä otan joka päivä kuvan. Lisään näistä kolmesta ensimmäisestä päivästä kuvat tänne myöhemmin. Olen ne kuitenkin jo ottanut :)

kirjoittamattomia sanoja
paljon
voi
liikaa

kun mieluiten hiihtää vain järven yli pakkasella
neuloo neuloo neuloo
ja painaa käsillä naamaa kun kaikkea on tutkittu niin pirusti että hukkuu aineistoon!
se rajaus, se rajaus.

mieluiten vain kävelisi kamera kädessä

tasan vuosi sitten
tasan vuosi sitten lähti saareensa.

unessa on nukke joka osaa kuiskata
ja pulkkamäki eikä tiedä loppuuko se rotkoon
mutta mäki viettää järvelle
nauru

pakkasta niin paljon ettei kukaan suostu hiihtämään
kaikilla tekemättömiä töitä
huokaus huokaus huokaus

tasan vuosi sitten sitä oli jo
matkalla toiseen maahan
tasan vuosi sitten
sitä istui köpiksen lentokentällä odottelemassa toista konetta
tasan vuosi sitten
seurasi näyttelijäseuruetta ja mietti mitä he menivät kuvaamaan ja minne
kun jokainen testasi lepotuolia
tasan vuosi sitten
sitä oli painava matkalaukku ja reppu ja kassi ja kameralaukku
tasan vuosi sitten luki Vigdis Grimsdottirin viimeisintä kirjaa
sivu kerrallaan
oli menossa
ei tiennyt että sitä poikaa joka jäi lentokentän toiselle puolelle ei suutelisi enää koskaan
että ensimmäinen ihminen jonka saarella näkisi tulisi tytöksi jonka kättä on hyvä puristaa autojen takapenkillä
ei tiennyt että Grönlanti olisi Grönlanti että se olisi
että Islanti olisi Islanti että se olisi
ei tiennyt mitään niistä ihmisistä jotka tulisivat sisälle ja pois
ja musiikki

ja
miten kummallista ettei tästäkään vuodesta voi
edes tinan muodoista
että onko se saapas, varressa rahaa, vene niin kuin aina
vai raskaana olevan nainen

ja toisinaan sitä jää tuijottamaan yhtä pistettä
yhtä pistettä vain oli se sitten katto tai kirjahylly tai ikkuna

lumi sataa pakkasessakin.

Silmiä alkoi väsyttää autossa takaisin päin
mun suu oli nauru
kun me pysäköitiin tien päähän lumeen
ja jäi jaloista jäljet
ja puut oli kasvaneet mäkeen kiinni
puut
joista ei ollut silloin tietoakaan kun me
vedettiin pulkkaa ylös ja laskettiin alas
siellä päässä
ja kukkulalla joka oli toisessa paikkaa
ja vain yhden
sen vanhimman naisen
nimi on vielä postilaatikossa
toisessa talosas useampia

ja me muistetaan kaikki
ja istutaan siellä ravintolassa
jossa korkeintaan pelattiin rahapelejä aulassa silloin
ja minä puhun liian kovaan ääneen
taas raskauksista
joista on puhuttu koko päivä
siitä mitä jos mitä jos mitä jos
ja minä kerron miehestä
ja ystävä lapsuudesta sanoo että olisihan se pitänyt arvata
niin kuin ystävä joka tuntee sinut läpikotaisin
me käveltiin kaikki ne metsät kaikki ne polut
ja nyt oli puut
isot
ja pikkupojasta on tullut komea mies
ja se joka hajotti kaikki lumilinnat on mennyt naimisiin ja saanut kaksi lasta ainakin
ja ne muut
kaikki muut jossain
facebookissa varmasti

on melkein pimeää
on pimeää
pimeää jo ennen iltaa
ja huomenna vaihtuu vuosi
tai ylihuomenna
siinä yöllä, välissä

ja
ja ja ja ja

siinä me kävellään lumessa ja autokatoksessa on ihan erilainen auto.

silmät on väsyneet
näki tytön, joka on ollut oma mutta nyt sillä oli oma poika
ja ne istui vastapäätä eikä kukaan meistä syönyt loppuun
ja minulla vain on väsyneet silmät.

niin väsyneet että kiipeää ylös sinne minkä ovelle on joskus kiinnitetty siniset helmet
eikä tule loppua, ei tule loppua
että on aina enemmän

asanat huoneen lattialla eikä jaksa mennä iltapalalle
tahtoisi jo olla siellä mikä on oma koti
kyllästynyt toisten nurkkiin
toisten

voisi istua jo hiljaa keväässä
siinä aidalla
kun aurinko tulee
kuin ensimmäistä kertaa
läpi
se valo
hätkähtää kun kuvat tulevat esiin vaikka äiti seisoo vieressä
kuvat siltä päivältä kun oli valo
vaikka olisi pitänyt pimeä huone
toisille se oli
mutta me kävelemme läpi Reykjavikin kevään
läpi uusien katujen me kaksi
ja unohdamme mennä tapaamisiin
me vain kävelemme ja otamme kuvat
kun minä istun aidalla valo läpi

mutta nyt ei ole kevät
eikä Reykjavik
ja minun on ihan turha haaveilla niistä
sillä ensin tulee talvi
ja sitten vasta kevät jossa on paljon tekemisiä
ja kevään jälkeen kesä
josta ei tiedä vielä mitään, kesän jälkeen taas syksy ja talvi
ja niin ne aina menee
kierrokset

ja isi huutaa että on sauna
mutta oikeasti haluaisi juosta metsän läpi
jatkaa matkaa lumipyryssä hankien läpi
kun metsässä on nuotio
tulet palamassa lapset ympärillä
keskellä kaupunkia minä ajattelen
ja kannan kolmea kassia
tytön vanhoja vaatteita
jotka ovat minulle uusia
me hyvästelimme bussipysäkillä

miten monesti sen olen
bussipysäkit
silloinkin kun aina ennustettiin tulevia
saapuvia
minä ennustin

mutta nyt minulla on enää unet
joissa näen ne joihin on tarttunut islannin taikaa
aina kun he ajattelevat minua
nyt minulla on unien taika heidän kanssaan
kun emme voi enää kohdata risteyksissä

isi huutaa kohta uudestaan
saunasta

ja minä järjestelen silputtuja tekstejäni.

Kuuntelee pitkästä aikaa Múmia
sitä vanhaa
islanninkielistä erikoislevyä
jonka sai ranskalaiselta pojalta
kun vaihdettiin musiikkia
siinä kahvilassa jossa sitten myöhemmin
istui eri ihmisten kanssa
hämärä
kun oli kävellyt katua edes takaisin eikä mentykään Ólöf Arnaldsin keikalle

päättää
että tahtoo opetella tätä kieltä
ja tahtoo opetella sitä vihreänmaankin kieltä
että tahtoo ja jos tahtoo niin sitten.

ja on alkanut tehdä tuhatpalaista palapeliä
ja kaksi romaania kesken
ja koulukirjat
levällään
tekstit
odottavat kirjoittajaansa
kaikki

odottavat.

odotan.

ja pakkanen tulee taas
se tulee ikkunoista läpi

eikä koskaan kuunnellut tätä levyä kun oli siellä

"Í gegnum sprungur drýpur suð,
I gengum rifu lekur hljóð,
A bakvið tvær hæðir sofna ég
Og þegar ég sofna, í hlýju grasi, græt ég lágt."

nyt kirjoittaa että muutetaan sinne.
että minä muutan
ja sitten kaikki on ihan virallista
niin kuin kirjoittaisi listan kauppaa varten

ha
juoksisi pimeään juoksisi joulupäivänä pimeässä metsässä lumihankia
pakkasessa
viisitoista astetta juoksisi juoksisi puolikas kuu.

"Inni í skúrnum bý til suð,
I gegnum rörin sendi hljóð,
A bakvið tvær hæði sofna ég,
Og þegar ég sofna, í hlýju grasi, græt ég lágt."
- Múm, Grasi Vaxi Göng -

On koko päivän kirjoittanut
omaansa
tai paremminkin editoinut
teki radikaalisti ja palasi vanhaan versioon, pakkasi uudet uuteen kansioon
ja alkoi alusta.
sillä tavallakin voi olla hyvä joskus
luopua kaikesta työstä jota on viimeisten kuukausien aikana tehnyt
ja palata sinne missä oli vuosi sitten.
niin.
niinkin voi täytyy ehkä

ja sitten teki joogan pimeällä keittiön lattialla
ja neuloi pipoa kun katsottiin perheenä telkkarista seitsemästä merestä
ja jotain sarjaa joka on tullut jo tuhat kertaa
ja Jane Austenin Emmaa
ja äitillä oli punaviiniä koska äitillä alkoi loma
ja minä huusin kymmen kertaa että piposta tulee ihana
säärystimet ja niin kuin säärystimet mutta käsiin on jo tehty
huomenna on ruokakauppa jouluruoka vuoro

ja sitten
saa pitkän kirjeen mieheltä
jonka näki viime yönä unessa surfaamassa
ja mies kertoo
että sinä päivänä kun
kohtasimme
hän näki rakastettunsa viimeisen kerran
ja minä vain heitän kuolleen delfiinin hänelle unessani
ja kuuntelen the Kinxiä
josta tulee mieleen vappu Islannissa
ja seuraava päivä täynnä sadetta
minä ja Maija Reykjavikin kaduilla kahviloissa puhumassa seksistä

minä kirjoitan miehelle että kaipaan Islantia.
se on helppo kirjoittaa.
Mutta en minä Islantia kaipaa
minä kaipaan sitä tilaa mikä siellä oli
kaipaan sitä että olin irrallaan
irrallaan tästä maailmasta joka on totta
minulla ei ollut mitään
ensimmäinen sunnuntai meren rantaan
ja keltaiseen kahvilaan josta tulikin
sellainen paikka jonne joka viikko

tärisen kylmästä
ja että joku ihminen
jonka on tavannut vain kerran
kuin ohimennen
kirjoittaa minulle
miten on ollut surullinen kuukausia
vain koska
minä näin unen jossa oli merta, delfiini ja hän.

miten kummallisia tarkoituksia

että minä hymyilen koko metsän läpi
vain koska on nähnyt toisen ihmisen hymyn

Destroy everything you touch today
Destroy me this way
Anything that may delay you
might just save you

kävelee järven poikki, tikka
kettu yli järven
kävelee, kävelee
yöllä makaa pimeässä kuten ennenkin
ja näkee unta surfaavansa merellä miehen kanssa
jonka tuntee vain ohimennen

You only have to look behind you
At who's underlined you
Destroy everything you touch today
Destroy me this way

Ja alkaa opiskella mutta alkaakin kuunnella
ja kun avaa silmät isi seisoo siinä ja
pitäisi alkaa imuroimaan sanoo

lumityöt
on tehty
ja kun lukee mitä sille jota joskus rakasti
alkaa oksettaa
istuu jalat koukussa ja on oppinut että voi kirjoittaa
kirjaimia tikkukirjaimia isoja
kirjaimia
voi laittaa

Everything you touch you don't feel
Do not know what you steal
Shakes your hand
Takes your gun
Walks you out of the sun

uutisia joka päivä kaikkialla
seksityöläisistä
kummallista miten ne tulevat aaltoina
aiheet

niin kuin onnettomuudet
aina sarjoissa

ja me huvittuneina kuuntelemme uutiset toistensa perään
kuinka usa:ssa on kolme ihmistä kuollut lumen aiheuttamissa onnettomuuksissa
me huvittuneina mietimme että niin
miten sekin uutinen on päätynyt meille

ja alkaa kirjoittaa taas
etääntyä siitä mikä on unta
tehdä asanat päivittäin
kävellä järven poikki
valita jouluruoat
antaa unien tulla öisin, antaa niiden tulla
antaa kuvien

joita ei voi tarkasti enää
muistaa mutta paikat
ne ovat aina samat
niin
lumi joka alkaa aurinkotaivaalta yhtäkkiä mutta kun
sitä yrittää kuvata
on järjestelmäkamera ja kaikki
se ei näy kuvassa lainkaan
pitää olla isommat hiutaleet isi sanoo
ja tähdet jäältä peittyneet hankeen
höttöstä minä sanon
ja voisin jäädä tuijottamaan tikkaa
aina aina niin kuin mökin rannassa soutuveneen luona

jättää unet sikseen
jättää ne
olla välittämättä että sanat tulevat aina kaukaa ja puhelimessa on mahdotonta saada selvää
edes siitä mikä on paikannimi
ja että kinkut yhä kasvatetaan ja jos fyysisesti voimakkaampi sukupuoli olisi synnyttäjä
toinen olisi täysin alistettu
ja isi huutaa
että tulee ohjelma grönlannista
huutaa aina mikä ohjelma milloinkin tulee
ja minä

pistän silmät kiinni ja avaan
silmät kiinni ja avaan

What you touch you don't feel
Do not know what you steal
Destroy everything you touch today
Please destroy me this way
- Ladytron, destroy everything you touch -

minulla on vähän niin
että on äitini silmät.
vaikka kuvissa se ei oikeastaan ole
koska äitillä on pyöreät sellaiset pyöreät vain
mutta että aina kun saa vaikka
jonkin kirjeen
jonkin kirjeen vain
sitten täytyy lukea sitä omassa huoneessa.

olen yrittänyt löytää ohjelman kuville
että saisin teetettyä minun saaresta
ja sitten siitäkin saaresta joka on ison valkoisen (vihreän) saaren pieni saari

ja saksalainen poika sanoo että minä olen minä
ettei hän oikeastaan muista huonoja puoliani
mutta ei ymmärrä edelleenkään suomea
niistä kirjeistä joita olen hänelle kirjoittanut

miten nopeasti sitä unohtaa myös sen
mitä on kirjoittanut

tänään on lyhyt päivä
kaikista lyhin
ja sitten alkaa jo valo
lisääntyä

ja äiti kysyy miten me niin vähissä vaatteissa siellä oltiin
ja minä nukun pitkään
ja isi sanoo että kylläpä joogasta lähtee kova ääni
kun on se hengitys mutta minä en sano mitään jatkan vain liikeet loppuun

ja tänään yrittäisi päästä kirjastoon
lainaamaan eropaperit
kun on luvannut ystävälle että lukisi sen

ja sitä miettii että kuinka paljon kirjailija saa palautetta
omista kirjoistaan lopulta
keneltäkään lukijalta
sellaiselta kuin minä
sitä me mietitään kun kävellään
kävelläänkö me yliopistonkatua
kaupasta elokuvavuokraamoon
ja on ne kaksi miestä humalassa siinä
tai ehkä me olemme jo kääntyneet sille tielle
missä olemme jo melkein perillä

olen typistänyt grönlannin sataankolmeenkymmeneenviiteen kuvaan
ja isi tekee lumitöitä
ja on talvi
ja minä makaan kykenemättä nukkumaan
kun on pilkkopimeää ja
unet
tulevat kuvina
Helsingin Sanomat sanoo että kiire jo
lääkäriin jos heti nukkumaan mennessä alkaa nähdä unia
minä luen lauseen useampaan kertaan ja ajattelen
että tarvitsevatko minunkin uneni
hoitoa

muistaa ne aamulla
kaikki
tai kuvat niistä
mutta sitten unohtaa
unohtaa tyytyväisenä ja päättää kirjoittaa työllisyyspolitiikkaan vastineen
tahtoo sanoa kaiken
miten järjettömästi
järjetöntä kaikki tämä työnteko nykyään on
että missä vaiheessa
työnteosta on tullut joku itsetarkoitus
missä vaiheessa työntekeminen on muuttunut välttämättömistä käytännöllisistä askareista
koko elämäksi.
miksi meidän pitäisi pidentää työpäiviämme kun
työtä ei riitä edes jokaiselle
ja suurin osa meistä tekee turhanpäiväistä,
jopa negatiivisesti maailmaan vaikuttavaa työtä
työtä joka ei edistä mitään muuta kuin pahoinvointia
kaikille

maailma on mennyt ihan nurin
eikä voi käsittää että miksi
muutosta on niin vaikea saada aikaiseksi
miten
voi
olla
niin vaikeaa pysähtyä
minä kysyn
ja kun ikkunastani siellä harmaassa kaupungissa näkee suoraan parkkipaikoille
minä ajattelen että miten edes on mahdollista
että ihmisiä riittää jokaiseen kauppaan joka päivä niin paljon että ne ovat täynnä
minä
en ole ostanut harmaasa kaupungissa tänä syksynä kertaakaan itselleni
mitään mistään
muualta kuin ruokakaupasta
toisille ostettujen lahjojen ostoskerrat voi laskea yhden käden sormilla.

jos ajattelisi
että vaikka kerran kuukaudessa kävisi ostamassa jotakin uutta tavaraa
ja olisi 130 000 asukasta
Päivässä kävisi siis n. 4333 ihmistä kaupassa (jos ajatellaan että ne jakautuisi tasan)
ja jos kauppoja on vaikkapa 100
niin se olisi vain 43 asiakasta päivässä
alle kymmenen asiakasta tunti!

niin

no, eipä tuossa laskelmassa nyt ole mitään järkeä tai mieltä
koska ihmiset nyt kuluttavat kuitenkin mitä kuluttavat.

viime yönä löysin vihreän vihkon
joka oli täynnä tarinoita
vuosilukuja ei ollut
mutta olen löytänyt sen aiemminkin
ja ne
nekin
joissa päähenkilön raiskaus kuvaillaan yksityiskohtaisesti
peniksen sisääntyöntymisiä myöten
on kirjoitettu
olen kirjoittanut
ennen viidettä luokkaa
ja hymähtää
että turha enää päivitellä omien teinityttöjensä bigbrotherkohtauksia
on se media näköjään päässyt vaikuttamaan meidänkin perheeseen
hyvissä ajoin.

yhtäkkiä
minä olenkin ollut
sellainen lapsi
joka koulupäivän jälkeen kirjoittaa vapaaehtoisesti
vihreäkantiseen vihkoon
joka naputtelee kirjoituskoneella
ja myöhemmin tietokoneella sata sivua yli ja veli sanoo että tulen saamaan yläasteella äikästä kympin. ja minulla on karttakirja lattialla ja paperit yhteisellä työpöydällä levällään.
ajattelen
että miksi ihmessä ei ole yhtään nuorta kirjailijaa
lasta
että miten niin ei voisi muka kirjoittaa kirjaa
että tämä minun kirja ainakin on ihan yhtä hyvä kuin aikuisten
parempi
minun babysitters club höystettynä Kingillä.

eikä meillä ollut mitään sellaisia missä nyt itse olen töissä.
mitä olisikaan tullut jos olisi ollut. ehkä en ainakaan olisi voinut kuvitella itsestäni niin paljon liikoja.

ja sitten miettii
että onko kaikki lapset suuruudenhulluja
onko kaikki narsistisia vai olenko minä todellakin ollut
siinä suhteessa poikkeava
ja sitten he vieläkin sanovat että olen vaatimaton
ha
minä nauran
minäkö
minussa ei ole vaatimattomuuden häivääkään
kun muistaa ajatelleensa
miksi ei ole lapsikirjailijoita miksi niin vähän nuoria jotka

eikä se lakkaa.

ja kirjoittaa paljon kadehtimisesta
kirjoittaa kaikesta sellaisesta
mutta ei jaksa enää
ei jaksa edes kadehtia
tuntuu naurettavalta että isi menee pimeällä kaupungin metsään sahaamaan joulukuusta johon on kuitenkin saanut luvan
koska naapuri saattaa tulla kateelliseksi
entä sitten minä sanon
ja lopulta isi menee päivänvalossa
koska tuli nauraen sisälle
kun kaikki mikä voi mennä pieleen menee
enkä minä jaksa vastata kysymyksiin
menen vain pesemään hampaat
ja järjestelemään loputtomia islannin kuvia
jotka jäävät ikuisesti digitaaliseen muotoon
sillä vieläkin on yli tuhat niitä
jotka tahtoisin käsiini kosketeltaviksi
mikä määrä
ja mikä työ
ja mikä järjesteleminen
ja voi

alkaa taas uusi vuosi
pian
2010
kymmenen vuotta aikaisemmin me juhlimme vuosituhannen vaihtumista
silloin kummisetä täytti neljäkymmentä
ja minä muistan kuinka kysyimme serkun kanssa kaupungin keskustassa paikkaa
jossa seisoimme
ja sitten seisoimme poikien kanssa
ne oli niitä ensimmäisiä kertoja
kun kaikki joivat
ulkona
pakkasessa
ja nyt sillä serkulla on jo lapsi ainakin yksi ehkä kaksi ja se on naimisissa

he ovat kaikki
eläneet sellaista elämää
jossa ei tulla koulun jälkeen kirjoittamaan
vihreäkantiseen vihkoon.

ja

minäkin
olen ruvennut kirjoittamaan tietokoneella.

Toiset iloitkoon keväästä mutta minä
olen varmaan ollut napakettu tai
jääkarhu
tai ehkä vain lumessa seisova puu entisessä elämässäni.

Tän saa onnelliseksi ihan vain jäädyttämällä järven.

järvellä oli luistelija
minä luulin että se hiihti
mutta jäällä ei ole lunta
isi sanoo
ja huomenna menen
menen oikein pitkään ja yksin
vaikka äiti ja isi tahtovat kuitenkin tulla
mutta sitten minä vain sanon että tahdon mennä nopeaan tahtiin
nopeaan tahtiin ja ottaa kuvan
siitä lumesta joka vielä on pakkasessa.

tänään
siirsin oppimistehtäväni wordiin
ja 68 sivua
ilmoitti sivumäärä vaikka oppimistehtävän oli tarkoitus olla vain 14-18
jota pidin kammottavan suurena lukuna
mutta ilmeisesti
tekstin tuottaminen sivuissa ei ole ongelmani
ja tuntui hyvältä
kirjoittaa oikeita lauseita
että on verbit ja pilkut ja isot kirjaimet
ei se ollutkaan vaikeaa
oli siinäkin ääni
erilainen vain

ja vaikka ollaan jo kaupan sisällä äiti työntää kärryjä kuin kiireessä
työntää niin että hengitys
sellainen ettei ehdi sanoa
tuntuu että täytyy lopettaa lause
siitäkö se tulee
ettei ikinä puhu loppuun
että on oppinut vaihtamaan siihen että pitää ottaa punajuuria
ja sitten tulee nainen
ihan samannäköinen ja sanoi tunnistavansa minut mutta tunnistanko minä pikkuveljen
ja pikkuveli ei ole kymmenenvuotias vaan kaksikymmentä
eikä sillä ole pyöreät posket
vaan se näyttää ihan siltä
pojalta jonka kuvitteli eilen mielessään
kun kuvitteli kaikki
vuoronperään jokaikisen
halusi testata kenen kasvot muistaa
koska jos oikeasti
ei voi palauttaa kasvoja mieleen
on totta

mutta on vain yksi jota ei voi muistaa

mutta äiti ei osaa hymyillä niin että se näyttäisi oikealta
ja se on minussakin
ja kumpikin näyttää siltä että tahtoisi jäädä juttelemaan mutta kumpikin tietää ettei ole mitään sanottavaa

ja sitten kun posti on lähetetty vaikkei se edes lähtenyt tänään
poskia kuumottaa niin kuin olisi kuumetta
ja ajattelee että nyt tulee sikaflunssa kun on vihdoinkin kaikki stressi ohi
että nyt tulee kun on juuri kritisoinut rokotteita melkein syyttävästi vaikkei tarkoita syyttää
ja sitten makaa sängyssä ja kirjoittaa
ettei tyttöjen pitäisi sanoa tällaista miehille
mutta mies vastaa että siksi oletkin täydellinen

ja taas kuuntelee laulua jossa kaikki miehet, jotka raiskaavat pitäisi tuhota
ja miettii kaikkia niitä kadunkulmia joissa miehet sanovat haluan sua panna vaikka sanovatkin ääneen vain sul on hyvä runko tai vaateripustin.

ja on kuva jossa on hevonen ja minä ja miten hiljaa hevosten lähellä pitää olla. ja islannissa on vain miinus yksi aste. intiassa yöllä plus kolmetoista. kylmää, hän sanoo ja minua naurattaa. minua naurattaa silloinkin kun sukkapuikko tippuu patterin väliin ja isi on silti sitä mieltä että minun olisi pitänyt ottaa rokote. ja minä vain ajattelen että nämä kaksi keski-ikäistä ihmistä ovat vanhempani ja että kunpa minä en ikinä tulisi heidän kaltaisekseen. he puhuvat saaresta ja ilveksestä. ja pitää syödä kaikki ei saa jättää tollasta tippaa.

ja sitten tahtoisi vain jo
kahdenkymmenenkuudentunninjälkeen
olla perillä. tahtoisi jo vain.
äkkiä kirjoittaa kaikki sivut.
äkkiä vain tehdä että olisi jo tehnyt.
aina
ja miettii sitä miten toisista
tulee niitä jotka eivät tahdo mitään
pelastaa.

ja joskus
voi ajaaa kaikki viisisataa kilometriä yhteen putkeen
voi vain ajaa ja itkeä huoltoasemalla kun maksaa bensan
ja sitten me kaikki istummekin
salissa
kannettavat tietokoneet pöydällä
ja on taas pakastekalaa
sitä kuorutettua.

ja muistaa tuulta
vaikka ajatteleekin että on unet
joissa näkee pojan
joka katsoo kuvia minusta
samaan aikaan
miten voi olla, me kumpikin sanomme
ja olemme ystäviä.
minulla on sunnuntailevy. se minulla on.

"Blowing out the candles from my cake
I choke on the smoke as I look around the room
Everybody's wishing for no more mistakes
And all that I can think about is you"

ja olisipa paikkoja
joissa ei olisi kukaan vielä käynyt
lunta johon upottaa jalkoja
ensimmäistä kertaa
meri
jonka takana on vain merta
tietämättä että tulee maa
olisipa metsä
jossa voisi huutaa niin kovaa
kuin maailman suurimmalla vesiputouksella
huutaa vaan eikä ääni
kuulu yli
yhtään

"If I can't tap my foot
To an honest tune
I'll run"

Angus & Julia Stone

"Aruba, Jamaica, ooh I wanna take you to
Bermuda, Bahama, come on pretty mama
Key Largo Montego, baby why don't we go
Ooh I wanna take you down to Kokomo,
we'll get there fast and then we'll take it slow
That's where we wanna go, way down in Kokomo."
- Kokomo, Beach boys -

Lumi on pakkasta kenkien alla ja kävelee tunnin
lähtee noin vain
jotta olisi motivaatio suuri
kasvatustieteen oppimistehtävään
ja liikennevaloissa pyörittää sanoja
niin kuin aina
kävellessä tai juostessa

eilen unelmoi juoksemisesta mutta tiesi että tämä kahdenkymmenenasteenpakkanen
ja näkikin unta uimisesta

ja on niin mahdottoman hyvä
kulkea lumessa
mahdottoman hyvä kylmässä, pakkasessa
mahdotonta mahdottoman
miten punaiseksi posket ja silmäripsiinkin jää
jos kosteat silmät niin kuin tällä
ja taivas kirkas
ja miten paljon valo
valo vain ja pakkanen
tänä syksynä niin paljon

ja hymy.

bored

tämä päivä turha
kuin turha
sekin yritys
astua ovesta ulos päättyi
ja eteisen lattialla
voi meditoida
melkein kengät jalassa

i close my eyes
to hurt you

ja puhelukin katkeaa
ja taas pitäisi selvitellä lentoja
kun on kuitenkin kaksi saarta
ja rasittaa jo nyt että 26h ei ole tarpeeksi
lentokoneissa
vaan vielä senkin jälkeen tunti tunti tunti

Cause I've never had it
The way I'm
supposed to

ripustaessa pyykkejä hokee omaa nimeään
nyt

vesiväriä sormissa
osaa nauraa kun on puhelin
osaa nauraa oikealla tavalla
sillä tavalla
kun he aina haluavat sen kuulla

työpöytää ei ole siivottu

ja osaa nauraa

ja tiedostot avattua yksitellen yksitellen tiedostot auki

eteisen lattialla
ei ole sademetsämaisema koska sammalta

ja huomenna on talvi

ja miksi minä kuuntelen näitä (The Raveonettes edelleen)
lauluja jotka on kuin mustilta kaduilta
että ottaa neulan ja suonen

mutta oikeissa kohdissa voi osata
sanoa hmm

pesukone

ja jos aloittaisin meditoimaan joka päivä minusta tulisi rauhallisempi ja
minusta tulisi rauhallisempi rauhallisempi

(voiko olla rauhallisemmaksi vielä siitä että istuu koko päivän tuijottamassa seinää)

ja 11-vuotiaat hallitsevat maailmaa.

It was cold outside
pakkasta. Tuntui talvelta kävellä
vaikka käveli vain postille ja takaisin
tuntui talvelta
ja se outo mies silmälaseissaan
vai oliko sillä
odottamassa hissiä

ja on luullut joogan menneen tauolle jo viikkoja sitten
mutta se onkin jatkunut
ja nyt tajuaa ettei ehdi syödä tänään
jos haluaa mennä

The Raveonettes
ja ilta joka on pimentynyt huomaamatta
tullut hämäräksi
ja
postissa virkailija, joka oli kyllä tympääntynyt työhönsä
ja miettii vain että jos itse olisi ollut
tänä vuonna Itellan palveluksessa
miten se kuitenkin vaikuttaa
että millä äänensävyllä vastaa

mutta nyt on vain toive talvesta
siitä että saisi aloittaa sen
saisi kulkea talvea vain
pois tästä kaupungista jonka kävelykatu on loskaa jopa kolmenkymmenen asteen pakkasella.

Ensin suihku
ja sitten Seabear
ja Ben Kweller.

on keittänyt puuroa, koska on puhdaspuurokattila
ja aikoo viedä matotkin ulos tuulettumaan
pistää tänään postiin paketit Islantiin
ja Hollantiin.

Äiti ei muuta ja kaupunki on täynnä jouluostelijoita.
Eilen kuuli hyvää musiikkia
siellä missä istui jalat sohvalla kuin kotona
vaikka ensimmäistä kertaa
istuikin siellä, koira lattialla
tuijottamassa kissojen taloa.

tekisi mieli mennä pitkälle kävelylle
mutta on luvannut että kun puurolautanen on tyhjä
lopettaa kirjoittamisen lopettaa
istumisen ja alkaa

korkean häirittävyyden temperamenttipiirteet
ja tänään tulee Helsingistä tyttö

ja oli unet
arjen kaltaiset
jono
joka jatkui läpi hallien ja portaiden, käytävien ja salien
ja lopulta kun oli kaupan sisällä siellä ei ollutkaan asiakkaita

"And go, just go
Find a place that you don't know"
-Ben Kweller, penny on the train -

Aamut on alkanut venyä
ne vain venyy
ja joogassa en jaksaisi venyä
yhtään en jaksaisi
eikä huvittaisi työntää sisäänsä mitään
ei vain jaksaisi

keittiö on niin täynnä
ettei jaksa syödä koska on vain likaisia astioita
ja kaikki vaatteet lattialla
ei jaksaisi pukea

sellaisia aamuja kun ei vain jaksaisi ja istuu pöntön reunalla ja ei vain jaksaisi koskaan siirtyä siitä pois makaa sängyllä on pistänyt lampun palamaan mutta ei jaksa nousta ja ei halua edes kääntyä katsomaan millainen läävä keittiö on
ei kattilaa puhtaana puurolle

mutta nyt laitan kahvin
syö näkkileipää
koska kaikki leivät ehtii homehtua jotka ei ole kuivia jo valmiiksi
ja jääkaappi on täynnä vain pilaantuneita ruokia
joita ei ole ehtinyt syödä

kun asui toisen kanssa
ei ikinä ehtinyt vanhentua
nyt
vaikka on vain yksi
tulee paljon enemmän roskaa

islannissa
näkkäri maistui paljon paremmalta

ja unissa oli jotain oravia jotka söi toisiaan
ja punk-kulkue
jossa ensin meni jotain pikkupoikia
ja kaksi tyttöä pimuiksi pukeutuneina pyörien kanssa
ja sitten punkkarit
ja ne huusi "Pohjois-Savon punkkariperjantai, Pohjois-Savon punkkariperjantai!"

tykkään kahvista jopa enemmän kauramaidon kanssa, nam :)

ja minun pitäisi ryhdistäytyä. tällainen peli ei vetele.että tekee vain mitä lystää ja koti on kaaos ja opiskelut ei etene ja unohtelee ja unohtelee ja haahuilee vain makuupussikin on sänyssä pyykitkin on vielä narulla ollut jo puolitoista viikkoa joogamatto lattialla vaikka ei siinä nyt kukaan joogaa kunnolla muuta kuin aamusarjat
ehkä
puoliksi

joskus jostain hajusta vaikka
tulee vaan
muisto
se on hassua
vaikka ei haistaisi sitä hajua
niin sen voi muistaa
ja sitten tulee muisto
niin kuin nyt vaikka siivoamisesta
muistin hajun joka oli Höfðissä,
minun ensimmäisessä huoneessa
kuinka valo tuli ikkunasta päivällä
kun oli viikonloppu ja tuli kävelyltä
voi miten voimakas se onkaan
ja asettuu sängylle loikoomaan
ja ottaa Vigdiksen kirjan
hitaasti sivu sivulta koska ei halua menettää
ja on punaiset posket vähän viileästä, kylmät sormet
ja Bonuksen kauppareissut
viikonloppuisin Kringlaniin
ja keittiö
kylmä kellari, jossa pestään pyykkiä, italialainen poika ripustamassa valkoisia lakanoitaan ja alushousujaan ja me tytöt
Dejanin peitot ja Fabio polttamassa tupakkaa
avataan ikkunaa
Fabio näyttämässä musiikkivideoita ja punaviiniä
minua naurattaa
ja me syödään samasta salaattikulhosta vaikka tyttö korkeamoraali tyttö sanookin että tietäisitpä miten se pesee sen salaatin niin et söis

tai katu alakaupungilla
katu ja kerrostalohuoneisto
ensimmäistä kertaa
joka päivä ensimmäisen kerran jälkeen
kuin koti
ja kotihan siitä tuleekin lopulta
muutamaksi päiväksi
kun istutaan parvekkeella ja Oliver on tehnyt
intialaista jälkiruokaa
vai onko se jäätelöä
ja on kesä
ja me istutaan parvekkeella
minä ja Oliver ja puhutaan kielistä
ja myöhemmin
jo syksyllä
saksalainen poika sanoo, että sinun ei olisi pitänyt kertoa sille mitään
kun kerron että puhuimme myös hänestä
mutta minä vain nauran

ja Sannen huone, koiranputket seinällä
meidän koiranputket
ja missä on kynttilänjalka
sen pari
nyt
ja me juomme japanilaista teetä, jonka Vincent on tuonut
Sannen Vincent
ja me nauretaan baarin pimeydessä. Hanne ja Vincent, Sanne ja Vincent.
Ja Erla sanoo että me ollaan ihan varmasti siskokset. Että ihan varmasti meillä on sielut samoin.

Ja sitten on tietysti kesä. Joka on ihan erilainen.
Ja kaikki lähti vain siitä
että ajatteli siivoamista
ja muisti valon sunnuntai-iltapäivänä huoneessaan 105 Reykjavikissa.
Ja sitten muistikin kaiken.
Niistä tahtoo pitää
pitää pitää pitää vain itsellään kiinni aina vain muistaa ja muistaa ja muistaa
elää niissä jatkaa elämistä vain kuin ei eläisi vain kuin olisi siellä
eikä se olisi yhtään sama jos menisi takaisin
pelkää takaisinmenemistä
pelkää Grönlantia
ettei se olekaan yhtään
niin

mutta kun puhuu tytön kanssa
ja tyttö kertoo muuttavansa
ilahtuu
että he muuttavat
ei siitä että he muuttavat, koska sitten he ovat taas astetta kauempana
ja siellä missä on kaikki
ne toisetkin joita ikävöi
mutta että he tekevät niin kuin itse
uskaltavat
kokeilevat
tajuaa että tästä maasta ei löydy paikkaa, jossa haluaisi asua
että on asunut jo
siellä mikä on pääkaupunki
on asunut koko suurimman osan elämästään pikkukaupungissa
on asunut keskikokoisessa
on asunut lähellä keskustaa, kaukana keskustasta, omakotitaloalueella, kerrostaloissa, rivitaloissa
on asunut
12 asunnossa tässä maassa
eikä
voi kuvitella mihin tahtoisi täällä

mutta sitten käy kuitenkin koulua sellaista
jossa keskeistä kieli
jota puhutaan vain täällä
vain tämän maan sisällä

ja unohtaa päivä päivältä enemmän toisia kieliä
niitä joita osasi jo vähän ja niitä joita alkoi osata jo vähän enemmän
ja yhä haaveilee vihreänmaan kielistä
yhä
vaikka ei tiedä yhtään miten sitäkään käyttäisi
mutta eihän tämä tiedä mistään mitään miten mitään käyttäisi
kaikkea vain on
on vain roppakaupalla sitä ja tätä ja vähän löytyy tätäkin ja tuotakin

ja nyt pitäisi jo lukea Dowlingia eikä kirjoittaa paskaa
ottaa toisen kupin kahvia niin että saa oikein kahvipään
(jääkaappi on alkanut haista ja toinen kupillinen ei ole edes hyvänmakuista)

mutta mitä jos
tämä päättäisikin lähteä sinne
maahan jossa ihmisten ruumiit eivät kestä alkoholia
jossa on vielä kyliä
hylkeenpyytäjiä, lumimyrskyjä
mitä jos vain lähtisi
oppimaan kielen
lähtisi ja jättäisi ihan kaiken
uskaltaisi
unohtaisi miehen joka tulee eteläiseltä pallonpuoliskolta
unohtaisi kokonaan, mitä yhdestä, onhan niitä muitakin
ja sitä paitsi
sitä on pärjännyt nytkin vallanmainiosti ilman
jos rupeaisi sellaiseksi naiseksi kuin valastyttö
että päättäisi olla haluamatta perheitä ja sitoumuksia
vaan olisi oma päämäärä
jota kohti kulkisi
että pääsisi kieleen, jossa on paljon pidemmät sanat kuin meillä
pääsisi niin kuin valastyttö on valaiden keskellä siellä
eteläisellä pallonpuoliskolla

mutta voiko sitä vain ruveta sellaiseksi
voiko sitä vain
jos kuitenkin on ollut tähän asti se
jonka paperit on kaikilla pöydillä levällään
ollut jo pikkutytöstä
ja vaatteet lattialla
ja tiskit tiskaamatta ja itkemässä jokaisesta hei hei:stä
neulomassa loputonta kaulaliinaa
piirtämässä lumineliöitä, sukeltamassa silmät kiinni
nieleskelemässä, seinän viertä, seinän viertä

että tahtoisi olla
ja on
ne on eri
että tahtoisi olla
miksi

mutta Dowling
ja äiti ei ole ainakaan vielä soittanut tulevaisuudestaan.

sitä vaan
että voi jäädä melkein tunniksi uloskin
seisomaankin
voi jäädä
lumisateeseen jalalla lumesta neliöitä

voi vaan jäädä ja tulla takaisin ja taas jäädä
ja sitten huudetaan
nähdään huomenna hyvää yötä

Makaa talviyönä peiton alla ulkona ja on taivas
lentokoneet ylittävät taivaan ja kaikki tähdet tulevat näkyviin
miljoonittain, miljoonittain
näen kaikki galaksitkin
kuinka ne liikkuvat tähdet mukanaan
miljoonittain, miljoonittain tähtiä
tajuan kuinka kaukana valtavina maailmoina

ja on salainen vintti taas mummilla
mutta tällä kertaa äitini kapuaa sinne
ensin
ja siellä on paljon enemmän huoneita kuin tiesinkään
pöly tulee hengityksiin

tuhansittain hämähäkkejä, kovakuoriaisia, punkkeja, muurahaisia
vessan lattialla tuhansittain

ja kahdeksan aamut ovat muuttuneet yhdeksäksi
ja yhdeksät ovat muuttuneet viisitoista yli
ja sitten ei lähde yliopistolle ollenkaan
päättää että lounaan jälkeen

ja lumi sataa hiljakseen
minun lumeni
minä sanon
minun

ja ei palellut lainkaan
vaikka oli talviyö ja ulkona.

työpäivä
sellainen työpäivä että aamulla
istuu kutomassa opettajanhuoneessa ja opettaja
joku niistä
jotka kaikki vuoronperään sanovat että saa ottaa teetä tai kahvia
ja että on se hyvä kun meillä on herkkuja tänään
kun on anun päivä ja annan ja
sanoo että on se ihana nähdä jonkun kutovan, tulee sellainen rauhoittunut olo

minä sanon neuloa
mutta mulla onkin juuret itä-suomessa

ja sieltä tultua lämmittää makaroonilaatikkoa
ja äiti soittaa
ja kun kävelee toiseen työhön
äiti soittaa ja sanoo
niin muuten sullekin vois sanoa
että perjantaina kuulen muutanko ihan toiselle puolelle suomea
kuin missä nyt
noin vain
ai jaa
minä sanon
mites häh
ihan kuin ei muka mitään
että noin vain ajattelin ilmoittaa että ehkä muutan samaan kaupunkiin kuin sinä

että näin meillä

se että
uskonnolliset kokoontumiset onkin vaarallinen uskonlahko
se että
äiti nyt noin vain muuttaa pois kotoa
se että
veli on sairastanut kymmen vuotta parantumattomasti
niin kuin ohimennen vain
by the way
ai ei olla kerrottu
niin no

vaikka mitäpä minä en olisi oikeastaan koskaan tiennyt
kun se että ei sanota ääneen tekee sen
että ilmasta tulee sankkaa ilmasta tulee ohutta ilmasta tulee
niin herkkä
että väreilee
niin että sitä kuulee vaikka ei kuuntele
ja näkee kirjaimet vaikka ei lue haistaa vaikka eihän mitään haistettavaa
ei voi laittaa silmiä kiinni vaikka nehän on kiinni eihän kukaan tiedä mitä täällä tapahtuu
eihän eihän eihän
ja sitten kaikki tietää kuitenkin
paremmin kuin hyvin

mutta nyt minulla ei ole

tyhjä
tuijottaa lausetta eikä ymmärrä miksi sen kirjoitti ja lopettaa kirjoittamasta
mitä
minulla ei ole nyt

kohauttaa harteitaan
ja työpäivä jatkuu
ensimmäistä kertaa sanoo miehestä on
kun kymmenen yksitoista kaksitoistavuotiaat tytöt kysyvät
onko sulla poikaystävää

ja ei kävele työpäivästä pikkujouluihin vaan kotiin kirjoittamaan prinsessakohtaukset puhtaiksi

on tänään kriittinen
pojalle sanoo että loppu ei liity alkuun eikä ole edes käännettä
ja tytöille sanoo että uudestaan
nyt teette uudestaan ja hei
kuuluuko toi tanssiesitys nyt tähän
mutta niillä on jo poikaystävät
ja prinsessa nai prinssin ku prinssi on komee ja prinsessa kaunis
ja pitää käydä äkkiä meikkaamassa ja laittamassa tukkaa koska sähän sanoit että sä haet jonku miehen sieltä punttikselta
sanon: JOS mä haen
aloittakaa nyt
minä sanon
ja kävelen edestakaisin

kävelen kotiin ja kirjoitan prinsessakohtaukset puhtaaksi
ja syön näkkileipää
ja annan palautetta
vähemmän kriittisesti
ja on pakko soittaa että kuka on se tyttö joka kirjoittaa sivutolkulla ja on jo kirjoittanut kolmostehtävän vaikka se annettiin vasta tänään
sivutolkulla

että on niitäkin
jotka kirjoittavat sivutolkulla ilman tehtäviäkin

ja taas kuuluu tunnit
ja työpäivä
kai tämä on vielä työpäivää ajattelee kun katsoo tuntimääriä
joita on palautteenkirjoittamiseen käyttänyt

ensi viikolla pääsee jo kotiin
niin
pääsee sinne mistä alkaa metsä äkkiä
pääsee sinne minne ei vähän aikaan
niin vähän aikaa sitten halunnu ollenkaan
jossa on lukinnut ovia
vaikka asui niin hetken niin hetken vain ja toisinaan viikonloppuja
mutta nyt ei pelota
ei edes kun maataan alakerrassa jossa ikkunoista näkee ulos koko leveydeltä ja ovia ei saa lukkoon
ei
pelota lukitsemattomat ovet vaikka vieressä nukahdettaisiinkin heti
niin kuin pelotti
vuosi sitten
vuosi sittenkin

puhuu hiljaa itsekseen
puhuu melkein kadulla
ja ajattelee mitä jos tulee sillä tavalla hulluksi
että alkaa puhua itsekseen kadulla
miten se eroaa siitä että puhuu itsekseen vessassa tai sängyssä
muuten kuin että on julkisella paikalla
että missä menee raja

puhuu että nukahtaisi puhuu että tajuaisi mitä ajattelee
että ajattelee niin paljon ettei tiedä
mikä on totta

ja joskus alkoi nähdä unta että oli leikkiensä tyttö
se tyttö jonka elämää leikki
sitten lopetti leikkimisen
nielaisi
nielaisi koko leikin
vaikka salaa
joskus edelleen
kun istuu vessassa alkaa
puhua
ei ääneen
mutta puhua kuitenkin
mitä sulle kuuluu
ja keksii koko tarinan

yhtenä päivänä ajattelee että voisi tehdä siitä sarjan
että niin kuin Tove on kuljettanut koko elämänsä muumihahmojaan
minä olen kuljettanut minun hahmojani
vaikkei niitä voi mitenkään verrata muumeihin tai
ei voi edes mainita niiden yhteydessä
niin kuinka
tarkasti on luonut maailman
kun jo
koulun alussa
siitä asti kun kulki iso punainen liverpoolin reppu selässä
(pieni, se on pikkuriikkinen nyt) sen kilometrin

pulkka kaatuu tielle
autoja autoja autoja
sininen pulkka

lumikökkäreitä pulkassa
lumikökkäreitä eikä tyttö.
harmaa pulkka.

kolme. oliko niitä kolmaskin?

ja sisko, sisko, kunpa tietäisin miten hän voi
kunpa hän kirjoittaisi
kunpa veljet ja siskot ja
me
voisimme taas hurjasti pistää silmät kiinni
karuselli karuselli siellä mielisairaalan vieressä
silloinkin vielä kun oli jo tupakat
se mäki
vanhainkodilta

purukumit sängyn alle ja aina se sama haju
myöhemmin minun huone
narisevat portaat
nariseva ovi

kello on jo kohta puoli yksitoista

huone on kaaos.
kaaos sama kuin ihminen
huolettomuus temperamentissa
unessa oli tyttöjä
muisti muttei muista enää

työpäivä
työpäivät
huomenna viimeinen
toiseksiviimeinen kaikkinensa.

Väsymys
mistä lie tulee
tekisi mieli syödä kaikki rautatabletit kerralla
juoda kaikki mehut ja litkut ja pavut ja pinaatit
ja mä luulen että siltikin mä nukkuisin

ja nyt kiinalaista teetä
sellaista joka maistuu ihan ruusuilta joita on uitettu vedessä
tää olis jotain naisteetä

niin. temperamentista pitäis lukea. ja pitäis paljon muutakin

mutta unet vain
muistaa vain että oli äidin syli
äidin käsi silittämässä päätä
hälinä ympärillä
oli koivu jonka latvassa
kaatuneita puita
kaikkialla ympärillä

aamulla vetkuttaa sängyssä vetkuttaa niin ettei tarvitsisi nousta
miksi tämä pimeys nyt syksyllä niin.

ja tänään sisko on saanut kirjeen
tänään hän on saanut kirjeen jossa tämä kertoo lumen ja jään maasta
ja sellaisesta
tavallisesta ja arkisesta
olisi voinut kirjoittaa kuinka kaunis
voi olla ilman painoindeksejä
kuinka voi olla miehen kanssa niin
ettei toisen tarvitse olla herra
kuinka ei tarvitse maata alla liikkumatta
istua hiljaa kysymättä
pää painettuna ja lapset lapset vain aina uudet

että joskus sinäkin olit vahva
se kaikista vahvin meistä
se jota me seurasimme,
olisi voinut sanoa
että sinä pelasit parhaiten jalkapalloa, muistatko
etkä jatkanut mallintöitä koska
se esineellisti naisen
sinut

mutta kirjoitti vain lumesta ja kylmästä ja kaikesta
siitä mikä on helppo sanoa
ja vastaanottaa
ja johon on helppo vastata
että täälläkin
on
että on helppo aloittaa
tarttua käteen noin vain
tarttua käteen käteen käteen

ja mies kirjoittanut että ikävä
myös
ja että ihmisten täyttämässä maassa, jossa kulkee joki ja mausteet
kaikki on niin paljon vaikeampaa
mutta täällä ei tiedetä mitään siitä, minä vastaan
täällä on vain ihmisiä jotka tarvitsevat merkityksiä elämälleen
vaikka sitten ryömimällä miesten edessä
huutaen herraa

ja pelottaa miten helposti
ajattelu saattaa muuttua
miten pienet asiat muuttaa
että yhtäkkiä
joku asia vaihtaa paikkaa
että saattaisikin uskoa
olevansa alempana
yhtäkkiä ei enää leikkaisikaan hiuksiaan koska
laihduttaisi niin että jokainen luu koska
yhtäkkiä vain ajattelisi että niinhän
sen kuulukin olla niin
ja se alkaa vain siitä että ensin
myöntää yhden asian
sitten toisen
ja miten rakastunut
sitä saattaa olla
ihmiseen joka vaatii sinua luopumaan siitä
kuka olet
yhtäkkiä
niin ettet edes ymmärrä että luovut
vaan teet sen omasta tahdostasi
ja ne jotka sanovat
että hei
herää
ethän sinä voi
tosissasi
uskoa että sinun suusi on tehty toisten suudeltavaksi
että sinun ruumiisi toisten katsella toisten kenen tahansa kuka tahtoo kuka tarpeeksi korkealla koskettaa
että tule ja ota
minä, objekti, minä, sinun
ei
ei se niin mene, sinä sanoisit vain
te ette ymmärrä
minä haluan tätä, tämä on meidän välillämme ja me
ymmärrämme toisiamme

niin kuin yhtäkkiä et enää tahdokaan
piirtää

lakkaat leikkimästä

miten nopeasti
että sinä vain kävelet huoneeseen
otat vaatteet pois ja asetut makaamaan
jotta toinen tulisi
sanan kaikissa merkityksissä

miten nopeasti sinä kaikesta huolimatta
olet valmis

kaikkeen.

vaikka aluksi se olisikin ollut

unta ehkä
unta joita et koskaan näe

unta vain ja unessa voi tapahtua koska ei oikeasti
satu

ja sitten on onnellinen loppu,
niinhän

tähtikuviot katossa

mutta kaikki ihmiset eivät välitä siitä
että on käytettävissä
toisille on tärkeämpää
että on
olemassa.

onneksi.

"the bible didn't mention us, not even once"

me istutaan bussissa
ja vaikka matkasta tulee tunteja lisää
pikkusiskon sisko
istuu pikkusiskon kanssa
pyytämättä

ensimmäinen ajatus on vain että tahtoo vain soittaa
soittaa ja sanoa että
minä täällä
sisko
minä täällä

mutta tietää että alkaisi itkeä niin
ettei puhuisikaan järkevää
vaan huutaisi huolensa huutaisi kaikki sanat
eikä niin voi nyt
koska tulisi vain jumalan viha
saatanat

rivejä rivien perään
lukee niitä jotka ovat lähteneet
lukee rivejä rivejä tunteja koko yön koko seuraavan päivän vaikka väsymys oksettaa
oksettaa sanat
oksettaa ajatus naisista ryömimässä miesten edessä
oksettaa ajatus siskosta ryömimässä miesten edessä
oksettaa oksettaa
ajatus siitä että lapsi hänen sisällään

jumalasta

lukee temperamenteista
ja soittaa äitille kysyäkseen millainen rytmi kun oli vauva
mutta sitten tulee puhe toisista vanhemmista
ja oikeasta siskosta

eikä sähköposti enää toimi
saavatko he edes itse lukea kirjeitään?
kontrolloidaanko heidän puheluitaan? kuinka moni ihminen luki tekstiviestini jonka eilen lähetin?

On lukenut Atwoodin orjattaren
ja ajatteli
että viitteellisesti
symbolisesti
niin
mutta nyt näkee että todellisuus
aivan kuin joku olisi kopioinut koko sadun
ja ruvennut toteuttamaan

vai löytyykö kaikki todellakin raamatusta?

neljä vuotta sitten
istuttiin Helsingissä
kahvilassa
mutta laihdutusoppi tulikin vasta kaksi vuotta myöhemmin
sisko
laulaa prinsessa ruusunen linnassa linnassa linnassa
on pahan noidan pauloissa
pauloissa pauloissa
sisko laulaa ja siskon sisko soittaa

tai lintu
uudestaan ja uudestaan
jokaisessa juhlassa

ja taas minä tekemässä pelastussuunnitelmia
kirjoittamassa käsikirjoitusta
mutta tämä ei ole näytelmä
tai kirja
tässä on kyse oikeista ihmisistä,
jälleen
oikeat ihmiset oikeassa maailmassa
ja silti tuntuu
kuin he eivät olisi täällä

Huomaa joogatessa että on toden totta maannut monta päivää
ei taivu enää niin edes kuin muutama päivä sitten
siitäkö se riippuvaisuus tuleekin, että ei voi lopettaa ettei lakkaisi taipumasta

ei ole ihan varma
mistä talojen välistä piti kulkea mistä alkoi metsätie
mutta sitten tuleekin jo polkuja ja koko ajan sanat mielessä
tulee vain polkuja polkujen perään puita ja mies kahden koiran kanssa
sellainen iloinen mies
ja jatkaa vaan ja mitä edemmäs jatkaa sitä enemmän on metsä metsänä
ja korkealla siellä puiden latvat valkoiset

mutta pää ei ota lopettaakseen särkyään
joka päivä se särkee niin kuin ennen
ennen sitä saarta joka lopetti kaikki kivut
tai sitten sitä vain kaunistelee
haluaa muistaa mitä haluaa

jäisistä mustikoista tulee kylmä
ja mustaturkkinen koira (kääpiösnautseri muistaa rodut vieläkin)
se haluaa vaan sanoa hei

pian ei ensin tarvitse kävellä viittätoista minuuttia
tai edes kymmentä
ennen kuin on metsässä
pian se on ihan siinä
nurkan takana
niin kuin se on nyt niille
omakotitaloisilleen täällä

voisipa asua niin.

Tää päättää olla menemättä graduseminaariin
tää on ollut tänään jo seisomassa auditoriossa puhumassa mikkiin
noussut kuudelta
vaikka yöllä tärissyt kuumeisena peittojen alla

mutta auditorion jälkeen oli ensimmäistä kertaa nälkä
niin että hotkaisi kalakeiton,
niin, keiton jossa oli kalaa
hotkaisi vain
ja sitten oli auto täynnä rumpuja.

yöllä oli kellotorni
seisoa reunalla ja mies jonka tuntee tulee seisomaan toiselle puolelle
sitä jahtaa toiset miehet
ja sanoo älä, sinä putoat, älä
mutta miehet hyppäävät kellotornissa ohuita lankkuja pitkin
alla satojen metrien pudotus

ja itkee hysteerisesti
itketään ja se mies oli pudonnut sittenkin
pudonnut kaikki metrit kellotornista
mutta sitä ei nähnyt miten

kellotornia ennen on pyytänyt tupakkaa vaikka ei polta
pyytänyt viettelevästi katsoen
mutta mies, eri mies kuin kellotornin mies,
sanoo ettei polta enää

ja on mies jolle ensin kääntää selän
mutta sitten suudellaan
koska mennään naimisiin
ajetaan amerikkalaisella autolla kuin gangsterielokuvissa
sellaisessa, niin kuin punainen, avokattoinen, ei välitetä mistään

mutta kasvoja ei muista.
vaikka näyttelijät olivat samat eri kohtauksissakin
muistaa että joissain kasvoi parta
mutta tunnisti silti samaksi

oksettaa taas
eikä tee mieli syödä mitään
kun tietää mitä on oksentaa kaksikymmentätuntia
mitä on olla pimeässä huoneessa kaksikymmentätuntia vaan
ja sitten kun vihdoin avaa verhot seuraavana päivänä onkin huuru
huorapakkaset sanoi mies
englanniksi
niin heillä

mutta kaupungissa ei ole puita huurussa
sitten vasta kun jatkaa matkaa pois päin

tiskit oksennuksenhajuiset
ja pyykit naruilla odottamassa että ottaisi alas pölyttymästä
mutta ei jaksa liikauttaa siihen suuntaan
päättää ettei mene kylmään
ottaa temperamenttikirjan vain ja lukee
onhan sekin koulua

tuntee yhteenkuuluvuutta opettajan kanssa
joka näyttääkin balettitanssijalta
ja kumpikin muistaa vuoden takaa

oksettaa
tekisi mennä niin kuin aamuyöllä, aamulla, päivällä, iltapäivällä, illalla, yöllä
pesään laskea ääneen yksi kaksi kolme yksi kaksi kolme
kääriytyä kaikkien peittojen alle

kaipaisi että joku toisi muumilakun
muumilimun
että silittäisi otsaa
ei väliä että se on kuuma tai että nenä on kylmä

vuosi sitten
oli lumisadetta
oli lumihiutaleita kuin talvella
kylmää
ja samanlainen pimeä aamu joka aina muuttuu valoksi kuitenkin
vuosi sitten
oli eri koti
koti jonne jätti lämpimän vartalon peittojen alle kun lähti
samaan aikaan
samaan paikkaan
ja silloin oli jo odotus
odotus maasta jossa ei ollut vielä käynyt
pimeä, harmaa, sumuinen ja paljon lämpimämpi kuin oma

alkaa kyllästyä kaikkeen
puheeseen
hakkeroituihin sähköpostiviesteihin
eihän niissä pitäisi olla mitään hälyyttävää miksi sitten
ja mitä tapahtuu kahdeksannen ja yhdeksännen välillä?

jos katoaisi
sellaiseen maailmaan että olisi vain puinen mökki ja metsä ja vesi ympärillä
ja hakkaisi puita lämmittäisi takan
peuran lihaa tai hirven jos saisi
kiinni
paistettua kalaa ja perunoita kattilassa
perunan tuoksu kattilasta ja ääni
mökillä
kesällä
kasvimaa kylväisi kaiken
soutelisi
kutoisi neuloisi ompelisi
parkitsisi nahkaa
opettelisi selviytymistaidot
ne pitäisi opetella koska ei tiedä mitään
siitä miten ilman kaupunginverkostoa
jäisi saareen
saareen vaan aina halunnut saareen miten tajuaakin vasta nyt että kaikki
siinäkin mitä kirjoittaa
on
kuvitellut omakseen

ja ottaisi mukaan jonkun toisen
lumen alle rakentaisi tunnelin jotta pysyisi lämpimänä
siinä kun seisotaan inuiittien eteisessä
lapset puolialastomina kurkistelemassa
vesijohtoa odotellaan mutta vanhemmat eivät kotona
ja puoliksi nyljetty hyljeenraato eteisessä kuin hetki sitten jalassa pidetyt saappaat
odottamassa
että työtä tultaisi jatkamaan ja että se saataisi syödyksi

kylmä kylmä
se tulee ikkunasta
kaikista ikkunoista aina vetää, kaikista joita on ollut
joskus oli parveke, kerran ja sitä ennen ranskalainen parveke
mutta sitä ei tiedä miksi se on muka parveke kun se on vain ovi
korkealle

mutta nyt päättää tiskata
että tämä oksennuksien huone
puhdistuisi johonkin pois
että voisi aloittaa

jotenkin vain aloittaa.

Nyt tää odottaa
että tyttö tulisi mekon kanssa
tyttö sellainen, joka mekkoja osaa
ja paljon muutakin osaa

ja tämä on yrittänyt opiskella mutta viimeiset kappaleet meni kuin unessa
jota ei viime yönä ollut
kun vieressä kääntyili tyttö
(sitten muutamaa tuntia ennen heräämistä: Kuule, voisitko kokeilla vaikka sellaista että olisit kymmenen minuuttia liikkumatta, se vois vaikka rentouttaa! Ja tyttö vähän naurahtaa ja sanoo jotain espanjaksi)
ja aivastuttaa ja ehkä virtsatientulehdus

ja Angus & Julia Stone aina vaan
mies sanoi että hänellä kaikki levyt
että antaa minulle sitten
että minähän testaan häneen kaikki australialaiset
kun oli Ben Kwellerkin

ja oksetttaa
pimeys tekisi mieli oksentaa

yöllä on asunto
jonka ovi ei mene kiinni ilman kumista vieteriä
mutta asunnosta on myös ovi toiseen asuntoon
ja vaateröykkiöiden takaa paljastuva ovi
on lasia kun katsoo toisesta asunnosta
peili kun katsoo meidän

pimeys tekisi mieli oksentaa

ei tiedä mitään ympäröivästä kaupungista
autuaan tietämätön kaikista juhlista tietämätön ihmisten lähdöistä tietämätön vain
ei välitä tietää kohauttaa olkiaan ehkä ei välitä sen enempää

postissa kaksinkertaisesti äänestyslipukkeet
kolme miehen nimeä joita ei ole koskaan aiemmin kuullut
ja toisin kuin kirjeessä sanottiin mitään vaalimateriaalia ei ole tullut
autuaan tietämätön mistään vaaleista

ostaa karpalomehua. flavonoideja.

eilen sanoo että
rumia sanoja mutta tänään on vain
ikävä

sellainen että tekee mieli nielaista eikä istu pyöränsatulaan kertaakaan
ei tahdo enää istua kylmillä ja märillä satuloilla

pitäisi kuunnella
jotain sellaista että tanssisi
matkustaa kaupunkien ulkopuolelle
tai kävellä edes sinne pururadalle
kävellä vain vaikka pimeässä mutta kävellä
jättää nämä autotiet valot ihmiset kävelemässä kauppaan ja kaupasta pois
miten niitä voi riittää
ihmisiä
joka päivä kauppohin tungokseksi asti
kävelykadulle ?

ja huomenna täytyy kohdata neljätoistavuotiaat
jotka sanoo vittu paska saatanan
nojaa letkeesti taaksepäin tuolilla ja tuijottaa suoraan silmiin
vittu sun kanssa ainakaa mitää saatanan paskaa
rummuttaa sormilla pulpettiin ja laittaa repun selkään, paukauttaa oven
ja minä sitten vain
ku ois niin kivaa jos
sellaisella tätiäänellä kukkahattu päässä oi ja voi onhan se

rankkaa olla neljätoistavuotias.

olenhan minäkin
paitsi että kun minä olin neljätoista niin mun mielestä äikän tunnit oli hauskimpia,
kuviksen jälkeen

mutta eihän niitten tartte olla kuin mä.

mä en halua kadottaa itseäni
en sillä tavalla hukata vaan
en jaksa enää murjottaa siitä että on pimeää ja märkää ja ettei millään ole mitään väliä ja merkitystä ja mikään ei tunnu miltään ja kaikki on järjetöntä ja hyödytöntä ja turha
ut
taa
haluan vaan kulkea sateessa
ja todeta
että sataa
antaa sataa
istua sisällä pistää vaikka kynttilän ja lukea
kirjaa, koska se on hyvä
niin kuin tyttö pitkähiuksinen sanoikin
(minä tiesin että minä pidän siitä mitä hän sanoo)
tai sanoja vain pistää

niin kuin kun leikki
ei koskaan sitä että sit tää menis ja sit tää tekis
vaan aina ne vaan teki ja meni
ei sitä tarvinnut sanoa

tarvitse

nyt
tahtoisin halata
mun poikaa,
sitä pientä, yhdeksänvuotiasta
sitä pientä, joka pelkää tulla yksin kotiin koulun jälkeen
toisin kuin minä joka pelkäsin vasta siellä kotona
ilman että
kukaan
koskaan
sai
tietää
joka pyörittää ruokaa lautasella niin että se on kylmää
niin kuin minä
joka liimaa ja leikkaa ja taittelee kaikesta mitä uskomattomimpia
toisin kuin minä
joka vihasin askartelua
koska mulla tuli vaan liimasormi ja teippi meni mykkyrään ja ihan vinoon liian iso pala pois tai pieni
haluaisin ihan hirmu paljon halata nyt vaan painaa nenää

vois vaan lähettää virtuaalihalin
sellaista se on
nykyään.

opiskeli jo neljä tuntia
ja sitten
alkoi suomentaa satua, joka sitten päättyikin siihen että
kalastaja ja kalastajan vaimo tipahtivat alas yrittäessään taivaaseen jumalan luo pannukakkuja tarjoilemaan
ja litsaantuivat ja pannukakut lensi ja aivot pullahti ulos ja levis sammaleksi

tässä vaiheessa ajattelin: tämän täytyy olla islantilainen satu
ja niinhän siinä sitten kävikin että se perustui islantilaiseen kansantarinaan

mutta en oikein tiedä
voiko noin kertoa kolmivuotiaille
että älä kuule kurkottele taivata kohti tai aivos mössöks muuttuu

ja toinen satu
oli lehmästä jolla oli luukku mahassa
Tomi Kontion
mutta loppu
jossa äiti on ripustanut isin kuivumaan narulle pihalle
tuntui
hmmm
siltä että se ehkä tuntuu vanhemmista epäilyttävältä

on ahdistava kertoa satuja lapsille kun niiden vanhemmat on kyttäämässä vieressä tuntuu että ne kuuntelee punakynät kädessä jokaista mun sanaa ja alleviivaa kaikki, joissa on jotain arvoja tai ideologioita
mitä tahansa
että ei saa mainita sanaa Jumala
eikä Loitsu
ja että millaisia sukupuolimalleja antaa että millaisia perhemalleja millaisia toimintamalleja
että kaikissa
tarinoissahan on jotain
että miten voisikaan olla mitään arvovapaata
mitään neutraalia
kun ei ole

ja unessa
oli yhtäkkiä ympäröitynä
sylissä
lämmin ja turva
että ihan kokonaan

ulkona sataa kylmää
ja pimeä jo kolmelta
joka päivä aikaisemmin aikaisiemmin katulamput

ja pitäisi tehdä osoitekirja

lista lista lista lista
tuntuu että aivot
ovat listoja
irrallisia lauseita muistettavista asioista
lokerot
tämä
ja tämä
ja tämä ä
ä t ä m

ja lasten kehityksestä lukiessa
itsenäistymisestä
muistaa kun
ei halunnut mennä eskariin
ei muista miksi
jotenkin ei tykännyt siitä että piti mennä sinne hoidosta
että äiti tai isi ei koskaan vienyt vaan kesken hoitopäivää
ja että muut lapset tuli samasta hoidosta mutta minä vain eri
kauempaa miten muistaa että olisi pitänyt kulkea yksin (niin kuin muistaa kurkistaneensa ikkunasta isomummun ruumista)
ja sanoo että vatsa kipeä
mutta hoitotädit ei usko, tietenkään
koska eihän vatsa ollut kipeä
mutta itkee itkee vaan ja että on kipeä ja sitten tehdään peti sohvalle
ja koko päivä on maattava sohvalla
koska eihän vatsakipu voi lakata kun eskari on mennyt ohi
pitää teeskennellä koko päivä
sitten vähitellen iltapäivästä
ottaa kirjan hyllystä että ehkä voi vähän lukea
hiljakseen
istua sohvalla ja lukea mutta ei leikkiä, ei
kun vieläkin outo olo mahassa

ja kun on tutustuminen kouluun
ei suostu silloinkaan
että kun hoitotätin kanssa olisi pitänyt
ei äiti, ei isikään ehdi
ja kaikki muut menee äitin tai isin kanssa
ja sitten on ehkä että naapurin pojan kanssa mutta
ei
sanoo ei
ja sitten myöhemmin
kysytään miksi et tullut meidän kanssa
sanoo
mitä sanoo, ei muista
mutta luultavasti joku valhe
koska oikeasti ollaan vaan siinä puistossa jossa on isot shakkinappulat

ja myöhemmin
kaikki
miksi et ollut silloin täällä koulussa silloin
kaikki olivat jo näheet toisensa

eikä suostu iltapäiväkerhoihin ei suostu mihinkään hoitopaikkoihin
vaan kyyhöttää mieluummin nurkassa
kyyhöttää vaan ja odottaa tärisevin sormin isoveljeä kotiin
että voi taas hengittää
ja jos vahingossa lopettaa leikin vahingossa tauko
pitää kääntyä ympäri koska olikin vahingossa selkä oveen päin pitää kääntyä niin että näkee koko huoneen kerää kaikki lelut syliin ja istuu sängyn perimmäiseen päätyyn
että jatkuisi taas leikki että jatkuisi jatkuisi mutta
jos on tullut tauko ja jos on tullut hiljaisuus
mahdotonta jatkaa kuuntelematta

sanomalehti edessä pöydällä, sinisellä sohvalla, sähkönsinisellä, joka ennen oli huoneessa, mutta pappa kuorsasi ja se on siirretty ja nyt on isompi huone, isompi kuin veljen

istua keittiön jakkaralla katsoa ulos sadepisarat ikkunassa näkee ulos ja sisään näkee talon lävitse. keittiöstä viherhuoneen kautta takapihalle ja etuoven ja kadun näkee kun naapurin poika pyöräilee kotiin, b-ryhmäläiset

kysyy äidiltä että miksi valitsi aamuryhmän, äiti sanoo ettei se kai ollut valinta vaan että ne jaettiin
ei, minä sanon, kyllä minä sain valita, että ne meni muuten kaupunginosan mukaan
että a-ryhmäläiset tuli kaukaa
ja b-ryhmäläiset sieltä mistä minä, mutta että sai myös valita jos halusi, jos oli joku syy toisin
ja miksi minä aamuryhmään, miksi aikaisin kotiin, kun kotona ei odottanut mikään
äiti sanoo, että en halunnut olla aamuja yksin

kummat pahempia aamut vai iltapäivät, minä ajattelen nyt?

mitä sellaista äiti muistaa, mitä minä en
ja mitä minä muistan ettei äiti
äiti ei muista mitään, hän sanoo, hän ei oikein muista, ei paina mieleensä yksityiskohtia niin kuin minä. ei muista vai ei halua muistaa. missä raja.
ja meillä on kuva kun kummitädin jalka minun jalkaa vasten siinä mökin kentällä
ja minä muistan
että juuri sinä päivänä kummitäti sanoo ettei minusta voi koskaan koskaan tulla balettitanssijaa koska minulla niin iso jalka
olenko minä neljä vai viisi ?
ettei minun kannata mennä koripalloon koulun jälkeen, koska olen niin lyhyt, he nauravat, nauravat koko perhe minun typerälle toiveelleni mennä koripalloon
olenko minä seitsemän vai kahdeksan?
että enhän minä osaa laulaa, en kai minä nyt kuoroon, äiti sanoo
minä olen kahdeksan tai yhdeksän.
eikä sanaakaan ensi-iltojen jälkeen
vain toisista tytöistä, että kyllä se ja se on sitten taitava, että hänessä ja hänessä on kyllä jotain ja on lahjakas
mutta ei äiti muista. ei mitään näistä. itkee kun sanon. itkee että ei kai hän ole voinut sillä tavalla, että ei hän olisi koskaan voinut että ei hän ole tarkoittanut että kyllähän meitä on aina kannustettu ja kehuttu, onhan ? onhan ? epätoivoisesti
epäonnistumisen pelkoa väärintekemisen että olisiko sittenkin
ollut huono
äiti

minä halaan
aina halaan ja sanon äiti.

ja mies ja nainen punaisissa takeissaan tupakalla
takaovella

lukiessa huomaa että jostain syystä
on kasvanut riippuvaiseksi arvostelusta
että kuinka vastustaa, Peterin jälkeen alkoi vastustaa kehumisiakin (mitä tekee kyllä itse koko ajan nykyään) mutta on itse
riippuvainen
ollut
lapsena miten muistaa kaikki ne kerrat kun ei
ole arvioitu
että kun ei ole arvioitu
on epäonnistunut

ja muistaa ne kerrat kun on
sanottu ei
kun on sanottu kyllä

muistaa liikuntasalin lattian
jostain syystä itkettää, joku on sanonut jotain
harjoiteltu ehkä tanssiesitystä
ja tyttö, lyhyttukkainen ja laiha, tyttö joka seurustellut sen pojan kanssa josta itse, jotka järjesti yhteen, tyttö jonka huivi on yhä vaatekaapin ylähyllyllä, sanoo
mutta
osaa näytellä
että
loistava
ja katsoo punaisia, sinisiä, valkoisia viivoja puulattialla ja piirtää niitä sormella kuljettaa
hymyilee, ei
kyllä, ja kaikkien katse niin
se on sinun juttu

ja sen muistaa kun seisoo koulun pihalla
tiilirakennus uudessa kaupungissa
ja
ei tunne ketään
kaikki seisoo
eikä voinut syödä aamulla mitään ei voinut hakaniemen torillakaan ja äiti kulki kokoukseen
ja bussin ikkunasta uloskin kun itketti
ja sitten tulee se lista
ja se poika ei pääse mutta minä olen jo tiennyt
ja sitten on jo päivä kun kävellään pääkaupungin kaduilla
ja etsitään asuntoja internetistä
ja on jo päivä kun ajattelee uusia perunoita bussissa ja kävelee
heiluttaa kassia koko matkan
ei ketään hakemaan kävelee portaat takapihalta parvekkeelle
aurinkoa ja viherhuone kuuma
valoa kaikista ikkunoista
jotain uutta
uutta
ettei uskaltanut edes kuvitella mutta
totta

että ensimmäistä kertaa
se mitä on toivonut
muuttuu toteeksi
että vaikka äiti
on sanonut ettei unelmoi
koska se on turhaa
ei johda
mihinkään

mutta ensimmäistä kertaa on
toteutunut toive

ei se ole ensimmäinen kerta
on ollut se kerta kun saa esittää tyttöä joka pelkää hallitsemattomia tilanteita
se kerta kun päätetään pojan kanssa että kai me nyt sitten ollaan yhdessä
mutta se ei ole ollut edes toive, ei toisella kertaa, ehkä ensimmäisellä
mutta sitten alkoikin toivoa ettei olisi toteutunut
niin kuin siitäkin että veljellä ei olisi enää yhtään ystävää
että kaikki alkaisi vihata
tai se kun halusi olla kiusattu, yhtäkkiä vain
tyttö nimeltä Henriikka, jolla vaaleat pitkät hiukset
oli kiusattu (oliko sellaista tyttöä edes?)
että halusi yhtäkkiä olla. sellainen. kiusattu.

vanhempien avioero ei sentään toteutunut.
eikä kuolemat, oma tai kenenkään koskaan.
eikä meille hankittu koiraa.
eikä paljastunut yllätys siskoja.

ja jos saisi toivoa nyt
kolme toivetta niin kuin saduissa
toivoisi varmasti yhtä tyhmästi, aivan yhtä tyhmästi kuin ukko vaimonsa nenään makkaran.
tai tikapuut taivaaseen.
tai sitten toivoisi sellaista
joka voisi toteutua muutenkin
yliluonnotonta

niin kuin että näkisi valaan ja että sinivalaan ehkä
ja siinä se on
kymmenesosa ehkä sen selästä mutta kuitenkin
ja nauru meissä kaikissa

unissa voimat niin että tahtoo nähdä uudestaan ja uudestaan
maata aamulla vähän aikaa ja palauttaa mieleen
pimeässä, pimeässä
ympärillä lämpö
unissa mutta
se tuli se valo ikkunoistakin
sitten
sitten kuitenkin.