paluu

ja sitten lopulta oli uni
jossa juotikkaat
(näin eilen ja tunnistin!)
yksi ja se oli niin pitkä
piteni
ja toinen ei niin pitkä
kolmas
niitä vain tuli minä olin vedessä
kummarruin nostamaan yhtä halusin katsoa tarkemmin
mutta ne uivat
kauheaa vauhtia ne tulivat kaikki minua kohti
ja tajusin että olen polvillaan vedessä
että olen käärinyt lahkeet
paljaat polvet ja sääret minulla vedessä
en saanut sanaa suustani
en saanut sanotuksi että auta
koska tiesin että poika pelkää ja kaikki kävi niin nopeasti

heräsin ennen kuin juotikas olisi iskeytynyt polveeni

minun täytyisi selvittää eläinuneni
ne sellaiset
ja ehkä tuo juotikaskin osittain lasketaan
miksi näen unta että pienet kissat hyökkäävät kimppuuni?
pienet kalat? koirat? lapset?
kaikki ovat pieniä ja kukaan ei tee mitään estääkseen hyökkäystä. ihan kuin kukaan läsnäolevista ihmisistä ei edes tajuaisi että ne hyökkäävät minuun.

tänään niin kiire ettei ehdi syödä oikein
pitäisi syödä nyt aamulla kunnolla
mutta kun

minä en tykkää syödä yksin
se on hämmästyttävää
miten vähän sitä syö kun on yksin
ja sitten saattaa syödä ihan hirmuisesti kun on toinen
tai jos laitetaan yhdessä

kummitätini sanoi että lapset kasvaa nukkuessa
ja naurettiin että niin
minulta ja äidiltäni on tainnut jäädä nukkumiset vähiin

mutta äiti kuulemma nukkui vaan koko ajan kun se oli lapsi

minulla taas on jo vauvasta asti ollut vaikeuksia nukahtaa
isi sanoi että minulla oli niin paljon energiaa ja tekemistä etten vaan malttanut nukahtaa
olisi ollut niin paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä mitä olisi pitänyt vielä kokeilla

ehkä
ehkä niin vieläkin

en tiedä energiasta
mutta ajatukset ainakin

tänään on myös kokeiltava ensimmäistä kertaa pyöräilykypärää
miksi se on niin vastenmielistä?

metsässä oli ihanaa
meillä oli vain puolituntia aikaa
mutta menikin tunti
lehdet tuoksuivat syksyltä
ja tuntui ihan sileältä kuin muovi
mutta ei niin kuin - inhottava teollisuus muovi -
vaan sileä
sellainen luonto
niin ja sitten oli se juotikas
ja poika kahlasi pitkälle järveen kun sillä oli saappaat, ihan uudet ja ehjät
minulla oli äitin vanhat ja niissä saattoi olla vähän reikää tai halkeamaa
ja oli puitten hautausmaa
ja sielläkin oli käynyt joku silpomassa
niitä kuolleita puita
ettei ne ole polun päällä, katsos

edelleen yksi oudoimmista ja viehättävimmistä paikoista
se puiden hautausmaa,
annoin sille joskus sen nimen
kun siellä on hirmuisesti kaatuneita puita, juurineen päivineen ne ovat kaatuneet sikin sokin, ristiin rastiin
ja siellä ne makaavat
ja se tulee yhtäkkiä
yhtäkkiä virkistysmetsän jälkeen, jossa on polkuja ja keltaisia lehtiä
ihan mustaa ja harmaata ja ruskeaa ja kuolleet puut
se on vieläpä jotenkin vähän pimeä kolkka, valokin katoaa
mutta vaikka se on karmiva, se on myös
rauha
siellä on hiljaista
eikä kukaan ulkoiluta siellä koiraansa

pian menen
ja aloitan pitkän päivän
pitkän pitkän

ja yritän selvitä

Hän ei voi tehdä kaikkea yhtä aikaa

mutta tekee jotakin


" I do not want people when I come in, to look up with admiration. I want to give, to be given, and solitude in which to unfold my possessions. "

ja puhutaan niin kauan
että toinen on vakuuttunut viisaudesta
niiden kaikkien
joiden ääntä on kuunnellut ja niiden joiden ääntä pitäisi kuunnella
kumpikin
ja tämä sanoo ettei sellaista viisautta ole
että tälläkin on teoria
että on
ja silti ei koskaan voisi sanoa että tulee sellaiseksi
nauraa ja sanoa
koska ei tämä tule

kyllä voisi olla ulkopuolella, kyllä voisi

ei tiedä vaihtaako se kanavaa vai onko siellä mainokset vai pornoelokuva
mutta niissä elokuvissa pystytään pitkään samassa kuvassa

elokuvat voivat olla melkein samannimisiä
tai samannimisiä
ja sitten puhutaankin ihan eri

puhutaan puhutaan
tunnit kuluvat ja huomaa olleensa planeettojen määritelmissä
yhteiskuntarakenteissa
millgramin kokeissa
ja syönyt omenapaistosta kolme kertaa ottanut kaksi kertaa lisää
saa ottaa ei kysy edes ottaa vaan koska se on hyvää
ja koska toinen antaisi ottaa
tietää sen ei tarvitse olla kaino

kävelee ja hymyilee koska kirjastovirkailija oli kerrankin mukava
nauroi samaa nauroi että niin niin
ja kävelee ja nauraa ja näkee paljon ystäviä
aina yksitellen he kävelevät vastaan

kävelee itsekin
etsii pyöräilykypärää
kiertää neljä ostoskeskusta ennen kuin ystävä soittaa ja saa tietää että alkon luona

koira haukkuu
se ulvoo niin kuin sillä olisi ikävä

ei kirput rakasta eikä koirat eikä ketut
niin kirppuja

ei ole katsonut kovakuoriaisten kuvia

" 'There are hours and hours, --- before I can put out the light and lie suspended on my bed above the world, before I can let the day drop down, before I can let my tree grow quivering in green pavilions above my head. Here I cannot let it grow. Somebody knocks through it. They ask questions, they interrupt, they throw it down. ' "

ja on suihku
on vesi joka tulee kaupunkiin
joka tulee tähän taloon
ja kun laittaa silmät kiinni voi kuvitella että onkin sateessa
tai sitten voi mennä ulos
siellä on täysikuu ja se näkyy joten ei ole pilviä
ja kuu heijastuu ikkunaan
ei sinne missä on televisio vaan toiseen
silmään

ehkä matkat menevät aina hyvin
kun on kyse ystävästä

ehkä maat ovat olemassa
vain silloin kun joku menee sinne
täältä
jossa minäkin olen
joskus

ehkä ne elävät siellä
puut
ehkä vielä jossain
siellä missä en ole käynyt
ja siellä
missä on niin monta lajia ettei niitä kaikkia ole vielä löydetty

" ' If I could believe, --- that I should grow old in pursuit and change, I should be rid of my fear: nothing persists. One moment does not lead to another. The door opens and the tiger leaps. "


lainaukset ovat Virginia Woolfin teoksesta The Waves

aika

kummallinen aika.

liukasrata meni hyvin, se oli aika hauskaa. ja sinne oli mukava ajella. eikä ilkeä opettaja ollut tänään niin kovin ilkeä. hyvä niin, sillä hän opettaa minulle kaikki loput tunnit. niitä on jäljellä enää minimissään kolme! paitsi mietimme että ehkä voisin ottaa jonkin lisätunnin kuitenkin, jos näyttää siltä etten vielä ole valmis sinne tutkintoon. hui. en tahdokaan olla valmis.

mutta kummallinen aika siis.

tuntuu etten ole ainut joka ei nyt oikein osaa olla. ja on kovin outoa huomata
että vuosi sitten oli ihan sama

väsymys varsinkin. ja kuitenkaan ei saa unta. ei sillä tavalla nukuta. ei vaan saa tehtyä mitään. kiertää kehää
kiertää kehää kehää

kehää

tänään on pakko tehdä kouluhommat. on vain pakotettava itsensä. miksi sitä aina lykkää ikäviä asioita? miksi niitä lykkää, kun kuitenkin tuntuvat kaksinkerroin ikävämmiltä sitten kun ei voi enää lykätä? ja sen tietää kyllä ettei se lykkääminen hyvä ole
silti sitä vaan lykkää

kehää ja lykkää kehää kehää lykkää lykkää

sitten jää kiinni pieniin sanoihin
yhtäkkiä on kulunut monta tuntia kun lukee ääneen aaltoja tai selaa päiväkirjoja tai katselee kortteja tai avaa kuvia ohjelmia tekstejä

on jossain ympyrässä

unohtaa mitä piti ja mitä oikeasti piti

minä aloitan tänään kovakuoriaiset.

sitten minä ostin suklaalevyn

ulkona on tullut pimeä
sillä aikaa kun
kirjat ovat olleet levällään
suomen luonto pohjoiseuroopanhyönteiset kurssimonisteet ja paperilaput joille hieman epätoivoisen näköisesti olen raapustanut sudenkorennon, päiväkorennon ja koskikorennon.
ja sitten on essee jota en ole edes avannut kirjoittaakseni

tämä ilta on mennyt
kerrassaan mennyt tyhjään.

nukuin
taas päivällä mikä ei ole hyvä asia kun aamulla kahdeksalta pitäisi liukkaanajoon

ja kerrassaan taas kummallinen sisäinen kello yhdistyi uneen
unessa katsoin kelloa ja se oli jotakin yli viisi
kuljin lapsuudenkodissani
ja yhtäkkiä isäni tuli keittiöstä ja sanoi jotain
en ymmärtänyt miten isä oli siellä kun kodin piti olla tyhjä
enkä saanut mitään selvää mitä isä sanoi
kysyin mitä hän sanoi
ja isä tuli lähemmäs ja toisti
en saanut mitään selvää vieläkään, aloin tajuta että näin unta
alkoi pyörryttää ja yritin herätä jotta saisin selvää
yritin sanoa että taidan olla aika uninen kun vasta heräsin
yritin ravistella itseäni
heräsin
ja kello oli vähän yli viisi.

mikä saa minut näin lamaantuneeksi

olen naatti.

tunnit vain menevät

eikä minulla edes ole mitään sanottavaa.

väsynyt päivä

olen alkanut myöhästyä.
se on kummallista, kun olen aina ollut kaikkialla ajoissa
nyt olen alkanut jättää viime tippaan

pyöräilen pyöräilen hiki hieverissä
juoksen kiiruhdan ja puuskutan

koska en ole vielä oppinut, että on ihan ok olla myöhässä

olen ihan täysi
olin kokkaamassa hyvää kasivsruokaa
oikein hyvää ja paljon
ja ihmiset olivat niin mukavia

ja minusta tuntui että kyllä minä sittenkin tunnen ihmisiä
joitain
ja oikein mukavia

otin ruohosipulin mukaan

ja sateessa on syksyä

viikonloppuna menen heinolaan. menemme sinne. päätimme poikani kanssa että menemme.
ja tahdon nähdä mummiani.

minä sain kesällä idean
että alan tehdä kirjaa, johon kokoan esiäitini
ja sitten isoäitini
ja äitini
ja minut
ja siitä tulisi sellainen suvun naiset kirja
ja se kiertäisi
sitten jos minulla on joskus tytär niin hän saisi sen ja hän antaisi sen omalle tyttärelleen ja niin edes päin.
minusta se oli oikein kaunis idea.
toteuttamista en vain ole vielä aloittanut.
ajattelin että kaikista joista on kuva, tulisi kuva, ja ne tiedot mitä tiedetään syntymäajat jne. perustiedot
mutta sitten ne
jotka vielä ovat elossa ja voivat tämän toteuttaa, kirjoittaisivat sinne jotakin
ehkä jonkun tarinan elämästään, tai jonkun sellaisen pienen
ja jos joiltakuilta esiäideiltä löytyisi jokin kirje tai vastaava niin olisi ihana liittää siihen sellaisia.
olen kovin innoissani tästä ideasta.
mutta vaatisi aikaa aikaa aikaa ja sitä että oikeasti paneutuisi siihen ja ryhtyisi toimeen.

olen oikeastaan nyt ihan onnellinen.
nyt. kun voin taas käydä syömässä, kun äiti on kiltti ja sillä on rahaa.
puhukoot muut tai jotkut mitä puhuvat
mutta minä en ainakaan pysty pelkällä opintotuella kustantamaan edes päivittäisiä elämisen tarpeita. enkä minä tarvitse kovin paljon. ehkä minun tilanteessani suurin asiaan vaikuttava tekijä on kotini vuokra. koska asun yksiössä, keskustassa, minulla menee vuokraan suurin osa saamastani rahasta. käteen jää sata euroa kuussa.
ei sillä saa kuin juuri ja juuri ruokaa.
en ole ostanut itselleni mitään ikuisuuksiin. en levyjä, en vaatteita, en edes kirjoja.
ja en minä tarvitsekaan.
tietysti olisi mukava saada lisää musiikkia tai elokuvia tai kirjoja
mutta ei välttämätöntä

välttämätöntä on vain syödä, jotta jaksaa
ja käydä luennoilla, jotta saa rahaa, jotta voi syödä.
ja minulle luennoilla käyminen, ainakin tällä hetkellä, näissä aineissa, joita opiskelen on todellinen ilo
nautin niin kovasti kun saan oppia uutta
olen aivan haltioissani selkärangattomista
verkkosiipisistä ja vesiperhosista
ja olen kovasti onnellinen, että opettajamme siellä on niin mukavan persoonallinen ja oikeasti innostunut opettamastaan alasta myös itse.
ja olen kovin iloinen että meille tarjotaan elokuvakursseja

enkä tule ikinä käsittämään niitä
joiden mielessä ei ole kuin valmistuminen mahdollisimman nopeasti ja raha
se että kaikki muuttuisivat koneiksi kun kaikki muutenkin on muuttunut koneistetuksi
en ikinä tule käsittämään niitä
joiden mielestä minä en saisi opiskella niinkin erilaisia aloja kuin
ekologia ja kirjallisuus
vain siksi etteivät ne ensivilkaisulta näytä tukevan lainkaan toisiaan
ja en tiedä
ehkä nillä ei olekaan mitään tekemistä toistensa kanssa
ken tietää

mutta sen tiedän, että monet ovat taiteen avulla saaneet äänensä paljon selvemmin kuuluuviin kuin tiukan tieteen avulla
ja minä en ikinä
halua sanoa sille yksinäiselle miehelle joka korjaa vessanpönttöjä kerrostaloissa
tai sille naiselle
joka lähtee joka aamu viideltä siivoamaan isoja isojen miesten halleja
että hei
minä en kerro näistä asioista sinulle, koska sinä et ymmärrä, koska sinä et ole samassa tieteellisessä diskurssissa kanssani
että emme voi keskustella ja sinulla ei ole oikeutta mielipiteeseen ja turha edes selittää mitä sinä ymmärrät, me täällä, me, jotka teemme tiukkaa tiedettä, tiedämme paremmin eikä muiden tarvitse tietää

minä tahdon kirjoittaa tälle miehelle ja naiselle
että hei, teidän täytyy tietää tästä
teitäkin tarvitaan
jotta olisi vielä joskus puita jotta olisi järvi jonne voisi mennä uimaan

ja minä haluan tietää
miten maailma toimii
miten me kaikki eliöt täällä muodostamme kokonaisuuksia
ja millä tavalla me ihmisinä vaikutamme koko maapallon toimintaan

mutta tärkeintä olisi
että me kaikki ymmärtäisimme
edes vähän

ja sitä minä yrittäisin kirjoittaa
tahtoisin
tahtoisin kovasti kirjoittaa niin kuin jo jotkut kirjoittavat
sulauttavat yhteen tietonsa ja taiteensa

me kuitenkin elämme täällä,
meillä on elämä
miksi se pitäisi rajoittaa eteenpäin kulkemiseen
miksei voi pysähtyä
miksei voi joskus katsoa ikkunoista sisään ja kysyä, hei, mitä sinulle kuuluu
ei sinun tarvitse juosta, ei sinun tarvitse töötätä sitä torvea minulle vaikka autoni sammuisi

joskus olisi niin hyvä
olla hiljaa
ja lakata huokailemasta.

olisi hyvä jos ihmiset ymmärtäisivät,
että ihan totta, me elämme

unia
minä olen nähnyt
kovasti
ja olen hetken kuvitellut todenkin
olevan unta

minun piti mennä postiin
juuri nyt
juuri nyt olla kadulla
ja matkalla postiin matkalla matkalla käydä verotoimistosssa

mutta luin taas
kuinka ihmiset tahtovat kylmän maailman
en voi käsittää kuinka
sillä ei olisi väliä
mitä me tunnemme

ulkona on juuri sellaista
että pitäisi kirjoittaa sisällä
ja pirun autot.
se tuntuu niin turhalta. niin kovasti turhalta että kadun koko ajan sitä että edes aloitin sen.

turhautuminen turhautuminen.

mutta ne hetket unohtaa
niin kovin helposti
kun katsoo katolta kaupunkia ja on tuuli
ja kivun

kaikki puut minä kiipeän kun pääsen metsään
niiden välistä
ehkä näkisin veden ja linnut
ja perhosilla on suomut
ne eivät sittenkään ole niin erilaisia
meri ja taivas

voisinkohan perua autokoulun tänään. jos soittaisin etten pääse.
siihen on tunti aikaa. onko se liian vähän.

äh. en minä uskalla soittaa. minusta on kauheaa soittaa virallisiin paikkoihin.
ja juuri nyt.

eilen olin onnellinen.
ensin.
ajattelin että minulla on tosi mukavia kursseja ja että olen rakastunut
sitten minä näin millainen maailma tämä on
ja tajusin kuinka en viihdy täällä lainkaan
kuinka minä alan taas vihata ihmisiä
vain siksi että he ovat ihmisiä ja muuttuneet
toistensa kaltaisiksi ja silti
niin erilaisiksi etteivät he ymmärrä toisiaan
ja minä olen ihminen
aivan samanlainen kuitenkin
turhaan minä yritän yksin erottautua
ja sanoa että olen jotain muuta
että kyllä
kyllä minä olen enemmän puita ja vesiä ja kaloja ja lintuja ja kettuja
ja siellä missä muut eivät ole
että minä ymmärrän
että minä tiedän miten maailman olisi hyvä
miten kaikkien olisi hyvä
kuvittelenko minä edelleen olevani Jeesus, niin kuin lapsena?
niin kuin silloin kun katselin keittiönikkunasta sadetta ikkunassa
ja pelkäsin kuollakseni että tulen raskaaksi niin kuin Maria
koska minä olen jumalan valittu. minun täytyy olla. niin erityinen minä olen.

ja minä olen aina kuvitellut olevani vahva
herkkä kyllä
mutta sillä tavalla vahva että minua ei voi murskata
että en anna ihmisille tilaisuutta
en päästä heitä niin lähelle että he voisivat
oikeasti satuttaa minua
he eivät voi tehdä minulle mitään, minä ajattelen
minä saan heistä kyllä kovin helposti tietää
millä heidät pistän kuoliaaksi
ei tarvita kuin katse
hetki hiljaisuutta ja he ovat jo minun
jokainen

mutta eihän se ole ollenkaan niin
minä suuruudenhullu
en tajua omaa pienuuttani, en tosiaankaan omaa kokoani
kuvittelen valtani aina suuremmaksi kuin se todellisuudessa on
ja toisten vallan minuun pienemmäksi.

minä tajusin
yhtäkkiä minä tajusin
että minut voisi rikkoa niin helposti
että kuka tahansa

minut voi tappaa
ei se ole vain unta

ja minusta tuntuu
että kun on tajunnut jotain tuollaista
kokenut sen tunteen
että seisookin itse sillä ohuella langalla ja toisella on sakset
ei voi enää teeskennellä
ei voi enää olla julma
eikä syyttää yhtäkään ihmistä siitä
että he ovat ihmisiä

minä se olen

ja olen kuvitellut olevani lauseissani se ulkopuolinen
se juuri
mutta nyt minä ymmärrän
että olen toden totta myös ne muut
ne jotka kuolevat
ja ne jotka eivät lähde.

tittidittidii!

olen selvinnyt eilisestä migreenistä

se oli ensin vain särky sitten kovempi särky ja lopulta sellainen että olisin toivonut mielluummin kuolevani.
mikään lääke, mikään, ei tehonnut.
mutta lopulta se kello kymmenen aikaan illalla alkoi helpottaa ja nyt aamulla voin hyvin!

mutta tajusin jotain hyvin erikoista
eilen siinä migreenini kourissa

aika muuttui
se muuttui kovin kummallisella tavalla
kun tavallaan
kipu oli koko ajan niin voimakkaana läsnä ettei siitä päässyt mihinkään
ja se täytyi kestää
ja voisi siis kuvitella että aika menisi tosi hitaasti, ettei se juurikaan liiku, kun on kivussa
mutta
aika meni ihan hirvittävän nopeasti
kun minusta tuntuu että olen maannut tässä nyt ehkä kymmenen minuuttia, oli mennyt neljäkymmentä minuuttia.
siis oikeasti.
aikaero oli noin suuri.
minusta tuntui ehkä puolelta tunnilta,korkeintaan tunnilta ja olin maannut kolme tuntia.

ajan hahmottaminen, joka on minulle tosi luonteenomaista, että hahmotan sen hyvin tarkasti, on migreenissä aivan päinvastaista. mahdotonta. käsittämätöntä.

tietysti sillä on jotain tekemistä aivojen kanssa. mutta aika jännittävää silti.

ja yleensä herään aamulla tiettyyn aikaan, tiedän paljon kello on kun herään, heräsin sitten mihin aikaan tahansa. mutta nyt, minulla ei ollut hajuakaan missään vaiheessa, eikä edes sellaista tunnetta, enkä edes herännyt samalla tavalla
nukuin enemmän, nukuin ihan eritavalla, ihan kuin eri ihminen.

mutta ei tämä ole minusta pelottavaa. koska sisäinen kelloni on usein minulle hankala.
ja olen toivonut nukkuvani sikeästi.

unia minä kyllä näin. niissä ei ollut eroa. taas minä ja minun sukuni, talot ja tunnelmat.
mutta
ehkä tavallista enemmän uniini sekoittui eilisiä asioita
mm. elokuvasta jota katsoimme
ja kirjastoinfosta, sillä veljeni oli lainannut kirjastosta pornolehdet (ja sehän on, kuten kirjastoinfossa kuulimme, mahdollista) .

mutta
minä alan ehkä tehdä pientä keittoa
koska eilinen ystävä, jota en voinut migreenini takia nähdä, tulee tunnin päästä tänne minun luo syömään!

hii hii

toimisipa

kokeilen nyt. vain ensin yhden lauseen.
jos tämä toimii niin sitten kirjoitan enemmän.
on siis ollut teknisiä ongelmia tämän pikku päiväkirjani kanssa.
hei.

tosi outoa

tämä ei enää toimi

ensiksikin minun piti nyt vaihtaa nettiohjelma takas exploreriin firefoxista
koska se ei näyttänyt postejani

ja en ole nähnyt siis kommentteja kyllä ollenkaan
yhtäkkiä huomasin täällä asetuksissa että mitä ihmettä
en minä ole lukenut tuollaista kommenttia
ja niitä ei vain näy

enkä saa niitä enää täälläkään näkymään siis missään

siis mitään

lopetan varmaan tänne kirjoittamisen koska tekniikka on niin paskaa

aamun ammuu

kun on niin aikaisin
että ovesta työnnetään lehtiä
työnnetään työnnetään
eikä koskaan lopu
pakko avata silmät että tietää tuleeko se sisälle sieltä
samalla tavalla kuin kuristettaessa
ei tule
työntää vaan lehtiä postiluukuista
käänny käänny
ja sitten sama juttu kuin edellisenäkin aamuna
pitää olla ihan rento ja sitten vaan avata silmät, oikeasti.

pidän harmaasta.
voi kun minulla olisi joku harmaa kolttu
voisin verhoutua siihen ja pistää vaan pienen punaisen kaulaliinan

mistä kertoo se
että asiat toistuvat?

entä se ettei saa aikaiseksi mitään
paitsi pyrähdyksittäin

mitä voi tehdä vaahteranlehdille jotka ovat olleet kohta viikon painojen alla?

tajusin vasta tänään aamulla, että totta
jäätelökin tulee lehmästä.
tai siis ei se jäätelö, mutta siis jäätelö kuitenkin.
ja olin hetken järkyttynyt. katsoin jukurttia kupissani
tämäkin on lehmästä
ja tämä juusto
lehmä

lehmä

mikä kummallinen otus.

ja tajusin että toden totta. jos minä ostan luomumaitoa
mutta jäätelöni ja juustoni jostain ihan muista maistakin vielä
niin
onko luomumaidon ostollani sitten kuitenkaan mitään merkitystä?
tai tietysti sillä on merkitystä. mutta pitäisikö minun ostaa myös luomujuustoa ja luomujäätelöä? niiden suhteen voi tarjonta olla vähän heikompaa kuin maidon.
eikä minun rahat riitä kumminkaan.
ehkä pitäisi sitten olla ostamatta jäätelöä ollenkaan
juustosta en luovu. mutta voisin vaikka ostaa kotimaista.

äh. ei minun pitänyt kirjoittaa tänne tällaisista kulutusvalinnoista.
en tahdo käsitellä tätä aihetta täällä. ja kuitenkin. teen niin.

ja taas on ajotunti. enkä tiedä kuka minua opettaa ja mihin me mennään ja milloin minulla on liukasrata

ikkunat
todentotta
näin unta että tirkistelin ikkunoista ihmisiä
ne tulevat jo uniin

tulisipa joskus ihanaakin

' tieteellinen tekstipaja' on ohi.
olen syönyt kahden päivän aikana kahta palaa vaille suklaalevyn
ja munakasta jossa oli oikeastaan vain pelkkää sipulia

nyt saisin alkaa kirjoittaa
tarinaa

unia en jaksa muistaa koska niissä on aina samat henkilöt suku ja tiet

tänään illalla on ne juhlat
niille uusille
minä tulen myöhässä ja teen jotain mistä en ole varma

ja sitten on enää muutama päivä viikonloppuun
muutama tunti aamuun

siivous pyykinpesu tiskaus
ne käytännönasiat jotka tahtovat kerääntyä
pyykkivuoriksi tiskivuoriksi pölykerroksiksi
lattialla lattialle ja pöydille
pitäisi hoitaa

mutta on niin paljon mukavampaa hengittää syksyä
on niin paljon mukavampaa lukea keskusteluja joissa ihmiset näkevät vain mustaa ja valkoista
jossa osa yrittää johdattaa keskustelua filosofiaan metafysiikkaan ja toiset ovat yhä sitä mieltä että maailma ei ole muuttunut eikä muutu

minun seinällä on kuva
jonka on ottanut isi
siinä on peilipinta
jäällä
sitäkö minä luistelen?
eikä sellaisia maisemia enää ole.

syksy syksy
ja kaikella on nimi

loppu nyt

oikeastaan olen jo luopunut

siitä että minun pitäisi olla enemmän kuin olen.

minä kirjoitan esseen niin kuin olen aina kirjoittanut
ja viitteet ja lähteet saavat nyt jäädä
ne jotka tekevät tiedettä tehkööt
minä kirjoitan

kirjoitan

ja aion kirjoittaa siitä mistä tahdon

tehtävät on hoidettava, mutta ne voi tehdä myös hyvin
olematta erinomainen ja paljon enemmän kuin vaaditaan.

välillä vain tulee sellainen olo
että tahtoisi paikan
jossa voi olla kiinnostunut ilmiöistä ja maailmasta
naisista kirjoista metsistä ja yhteiskunnasta
ilman että pitäisi käyttää tiettyjä sanoja ja muotoja niistä keskustellessa

haluaisin tietää
asioita
tietää asioita

en muotoa jolla ne pitää sanoa

minua ei kiinnosta se pätkääkään
ja tämä minun asenteeni ei auta minua lainkaan täällä yliopistomaailmassa
ei lainkaan

mutta olen minä selvinnyt ja pärjännyt hyvin tähänkin asti
vaikka en ole niitä sanoja ja muotoja käyttänytkään

ja minä edelleenkin
tahdon opiskella
jotta oppisin, jotta saisin tietää
en yliopistoa varten
(ja nyt minulle tulee mieleen vain peruskoulusta tutut lauseet ' ei koulua varten, vaan elämää varten')

mutta niin

jotkut ihmiset saavat elämänsä sisällön
niistä sanoista joita minä en siedä
muodoista ja rakenteista joita minä en jaksa opetella

mutta minä en

eikä se haittaa minua enää paskaakaan.

tieteen jälkeen

on tunne ettei ole
siinä läsnä
tai on
mutta katsoo kaikkea ihan ulkopuolelta
vaikka sanoisi lauseen
tulee se kaukaa
pakotettuna tähän hetkeen

viiltää mahan auki
viiltää kurkkuun asti
ja pään kahtia
repii yksitellen veren
ruumiinosat
ikkunan läpi kulkee junat

ja puhe jatkuu
kommentit niin kuin kirjoista
sanat niitä joita on kirjoissa
sellaisissa kirjoissa
joita minä en lue ennen kuin nukahdan

olen väärässä paikassa olen väärässä paikassa
mutta pakko opetella että joskus voisi saada äänensä kuuluviin

tai entä jos minä jäänkin
taloon
jossa on isot ikkunalaudat, vino katto ja hedelmän siemenestä kasvanut puu
entä jos minä sanon sanottavani niin
että nekin ymmärtävät
jotka eivät ole opetelleet sivistyssanakirjaa ulkoa

entä jos en tahdo
tehdä kaikkea niin kuin isot ihmiset

entä jos tahdon
kulkea siltoja pitkin laituria pitkin istua kiville ja
muistaa

onhan se hienoa
pistää numeroita kirjainten perään ja kirjaimia numeroiden perään
kaunista ja loogista

mutta entä jos se ei ole kaikki
jos se ei tosiaankaan ole mitään

niinkin voisi tehdä
että kiipeäisi ikkunoita pitkin katolle
avaisi luukut ja ottaisi valokuvan taivaasta
aamulla kun aurinko ei ole vielä noussut ja näkyy tähti joka lentää
voisi ehkä kävellä aamulla kadut
kun ne ovat niin hiljaiset että on vain linnut jotka kumma kyllä laulavat myös syksyllä
voisi ottaa taskusta runoja ja antaa niitä vastaantulijoille
niille jotka liikkuvat pyörällä tai ulkoiluttavat koiraa
voisi hymyillä kaikille tai itkeä ja antaa mennä ohi
tietysti voisi kerätä lehdistä kasan ja sukeltaa sinne kun ei ole merta
voisi sanoa sinä
voisi sanoa sinä
ja sitten juodaan kaikki teetä
voisi tietenkin lopettaa puhumisen
voisi olla hiljaa viikon
tai aina
voisi soittaa pianolla kaiken sen mitä tuntee
koska eihän loppuen lopuksi ole merkitystä sillä
mitä sanaa käyttää
tai sitten voisi vain kastaa varpaat veteen
laittaa silmät kiinni ja avata ne sinne missä näkee

ehkä

katsoa sieltä missä on

valitusta

joskus sitä vaan huomaa olevansa
tieteellisen diskurssin ulkopuolella
ulottumattomissa
ei ylety vaikka kurkottaa

niin. en osaa sanoa sanottavaani niin että se olisi uskottavaa tässä yliopistomaailmassa
minusta tuntuu
jälleen
jälleen jälleen
etten kuulu tänne

minua kyllä kiinnostaa
maailma
niin monet

mutta lapsellisesti yritän vain ihmetellä ja kysyä miksi miksi
ja oi ja voi minä katson silmät suurina pyöreinä
ja sitten kaikki onkin kuitenkin kiinni siitä
että osaa sanoa tietyllä tavalla
että osaa viitata lähdetekstiin
osaa laittaa niitä pisteitä ja numeroita ja sulkuja nimiä ja vuosilukuja

minä hyppään aina sellaiset yli

olen ihan väärässä paikassa

olen unohtanut kirjoittamisen
sellaisen kirjoittamisen jota haluaisin tehdä
koska olen täällä tekemässä nyt tiedettä ja tutkimusta ja esseetä ja kaikkea sellaista josta en sitten nautikaan yhtään
ongelmat ovat kiinnostavia mutta muoto ei

enkä oikeastaan jaksa lukea toistenkaan tieteellistä tekstiä
vaikka olisi kiinnostava aine minä turhaudun niiden vaikeiden sanojen kanssa
kaikki on liian hienoa
ja minä yksinkertainen

syksy syksy

käveltiin lauantaina niemeen veden äärelle
ja minä keräsin lehtiä.
istuttiin kivellä
voi
minä olen ehkä sittenkin löytänyt jyväskylästä paikkoja! minulla ehkä sittenkin voisi olla paikka!
vaikka se oli kyllä puisto ja ranta, jossa voi uida ja pusikoiden läpi oli polkuja, ei se ollut oikea metsä
silti minusta tuntuu että tässä kaupungissa on jotain
mistä minä saatan löytää kiven, jolle voisin istahtaa ja järven jota katsella ja puut jotka suojaavat toisilta ihmisiltä.

on valo.

näin unessani herra bushin
hän irvisteli naamaansa niin että poskeen tuli ryppyjä. sellaisia koloja oikein.
hänen eteensä tuli keskusteleva pariskunta ja kuvaaja yritti löytää bushin mutta pariskunta hämäsi niin ovelasti että bush pääsi karkuun
hän oli ampunut ranskalaisen mustan miehen ranskassa, kai vahingossa ja siitä oli noussut hirmuinen kohu. ihmiset olivat kerääntyneet puistoon, sellaisen talon eteen, jossa oli hautaustoimisto ja sieltä sitten lähdettiin paareilla kuljettamaan veristä mustaa miestä jonka tämä herra bush oli siis tappanut. ihmiset huusivat ja sotilaiden näköiset mustat miehet lähtivät suuret aseet käsissään etsimään herra bushia tai jotain. he ajelivat moottoripyörillä. yritin seurata tilannetta mutta oli vaikea pysyä mukana. kaaosta.

näin myös unta jossa entinen kirjoittamisen opettajani
opetti minua kuntosalilla käyttämään yhtä laitetta. en osannut säätää sitä omalle korkeudelleni. opettaja ei kyllä yhtään näyttänyt itseltään mutta hän se kuitenkin oli. ja lopulta kaikki muutkin kuntosalilla olijat joutuivat käymään saman opetustuokion kuin minä ja kaikki me teimme samaa liikettä samaan aikaan.
opettajani antoi minulle myös sarjakuvan joka minun oli määrä lähettää tällä opettajalle.

niin. minä en koskaan lähettänyt tekstejäni hänelle. ei sitten enää kehdannut kun oli mennyt niin aikaa. ja hän on varmasti niin kiireinen.

voi. minua ahdistaa niin se draama se kilpailu. kun en ole kirjoittanut sitä sitten enää ensi-innostuksen jälkeen
ja nyt on niin kauheasti muuta ja johan se pitäisi lähettää ihan pian.
kuitenkin tahtoisin tehdä kunnolla, jos kerta teen.

olen aina tällainen. olen aina niin saamaton ja epävarma.

inhoan vain sitä tunnetta
että on huonompi kuin muut
selvästi alle keskitason
alle keskitason
keskitasoa
en minä tahdo olla keskitasoakaan

aurinko tulee silmiin.

enkä minä tiedä
pitäisikö muuttua sellaiseksi joka pärjää
vai yrittää niin kuin itse

unia joita näkee

näkee öisin aamuisin
niin paljon että olivatko ne kaikki unia?

painajainen
jossa äiti ajoi autolla korkealla jyrkänteellä
meitä oli auto täynnä
kuusi henkeä
minä olin ylimääräinen
ei turvavöitä
olin ikään kuin muiden matkustajien sylissä
isän ja äidin välissä
irrallaan
vuoristo oli turmeltunut
kun olimme ajaneet toiseen suuntaan siellä oli kasvanut puita
ja työt vasta aloitettiin
nyt se oli paljas
ihan paljas ja karu kallio
jossa ei ollut mitään
yhtäkkiä minä näin kuinka äiti ajoi tyhjään
hän poikkesi tieltä ja näin alla vain välkehtivän veden
huusin
äiti säikähti kaikki me huusimme
äiti huusi minun nimeäni
ja minä huusin ettei minulla ole turvavöitä että minä olen se joka tässä kuolen
olin varma
kukaan ei reagoinut
ravistelin isiä että suojele minua sinun täytyy minulla ei ole turvavöitä
äiti sai kaarrettua autoa jotenkin rinteelle takaisin mutta se meni kovaa vauhtia toiselta puolelta yli
isi ei reagoinut kukaan ei reagoinut minuun
heillä oli vain oma turvallisuutensa
juuri kun olimme törmäämässä puuhun (siellä sittenkin oli puu!)
heräsin

eikä ollut vieressä kenen syliin kääntyä
oli vain aamu

ja sitten oli uni jossa riikka oli henkilöhahmonsa hän oli mies
tavallaan riikka mutta kuitenkaan ei, hän oli hahmonsa, käyttäytyi niin kuin hahmonsa käyttäytyi ja kuitenkin hän oli riikka vaikka ei edes näyttänyt riikalta vaan ihan tuntemattomalta
ja hän oli luonani lapsuudenkodissani niin kauan
kunnes pyykit olivat pyörineet
ja kaikki ostivat ateriat yhdessä
paitsi minä koska minulle ei jäänyt paria
enkä löytänyt takkia
joka oli unohtunut uima-altaaseen pihalle ja ollut siellä koko vuoden
ja minä olin vessassa
ja kari avasi oven koska riikka halusi nähdä minut siellä
ja juuri silloin pyykit lakkasivat pyörimästä

ja oli kauppa jossa minä ostin viisi euroa maksavaa limonadia
ja kassatäti antoi sen neljällä eurolla ja lähti kävelemään pois kassalta ja hän olikin oikein vanha mummo joka ei edes ollut töissä
ja minä menin kauppaan uudelleen ja uudelleen ja uudelleen
ja lopulta menin ulos olin varma että hälytys alkaa soida
ja keskustelin pienen pojan kanssa taivaasta

ja oli silta oli paikka johon tulin aina uudelleen
silta ja monta suuntaa
ja yritin muistaa mistä mennään kotiin

ja sukulaiset juovuksissa puistossa
joku mies jota en ollut ennen tavannut
puisto täynnä juopuneita
ja minä kosketin vahingossa yhden juopuneen penistä
niin että käteni tuli likaiseksi ja
äiti oli vihainen juopuneille sukulaisille ja me lähdimme
ja äiti syytti minua etten kantanut niitä tavaroita
ja minulla oli kantamuksia
äidillä ei mitään
ja sanoin eivätkö he voi itse kantaa
ja äiti väitti että heillä on ihan tarpeeksi kannettavaa seuraavanakin päivänä
minä epäilin sitä jos he kerta juovat
ja äiti ajoi niin kovaa pyörällä
etten saanut häntä kiinni
ja yritin huutaa kuka se känninen ukko oli
ja äiti sanoi harrin serkku
minä kuulin vaikka ääni hukkui meluun
äiti meni niin kaukana
ja kun yritin nopeuttaa vauhtiani
minä taas heräsin

katuja katuja katuja
aina vettä alhaalla
tai siellä minne unohduin
tai sinne minne putoan

olen väsynyt
ehkä unet eivät virkistä
täytyisi nukkua niin ettei näkisi unia
täytyisi nukkua syvään

yhdessä unessa sanoin että minä en koskaan nuku
niin etten tietäisi mitä tapahtuu
paitsi jos nukun syvään
silloin en tiedä mitään

voi näitä unia
niitä vaan tulee

joskus toivoisin että ne lakkaisivat tulemasta

eilen illalla minä istuin sängyssä
valot olin sammuttanut
ja katsoin kynttilöitä jotka vielä paloivat
kaksi sammui
mutta muut
ja oli niin kaunista ja niin hiljaista

sellaista yötä minä toivoisin

niin kuin tämä syksy

unin

unessa
kaikki meni väärin päin
sillä tavalla vähän niin kuin iltasadussa
jonka luin itselleni eilen
pannaripäivä se oli siinä sadussa

ja minun piti mennä paman luo katsomaan telkkarista sitä vankilasarjaa
siiinä unessa
mutta minä lähdin niin myöhään
ja oli talvi
ja minulla kesävaatteet
ja vahingossa juoksinkin paman talon ohi
juoksin omaan kotiini
ja huomasin että parkissa oli veljen auto
ikkunassa paloi valot
ja minua pelotti avata ovi
kokeilin ensin oman kotini avainta
mutta eihän se käynyt, se oli se toinen avain
sain oven auki ja minulla oli toppavaatteet
kävelin olohuoneeseen
ja tietysti tämä oli se meidän vanha koti
ja tervehdin veljeä
hän tervehti minua ja pyysi kuuntelemaan uutta levyään
hän sanoi että saan tietenkin kuunnella niitä kaikkia aina kun haluan
hän kysyi mennäänkö kahville yhdessä
minä nauroin ja tietysti suostuin kävisi se ja se päivä
ja juoksin ylös
mummini vintille
siihen huoneeseen jossa ovat asuneet mummi äiti äidin veli minä ja nyt äidin veljen poika
siellä oli kuuma
patteri oli päällä minä sammutin sen ja etsin vaatteita
ne olivat hirveän likaisia
juoksin taas alas ja sanoin että menen käymään vielä kaverilla

en hahmottanut kaupunkia ollenkaan
tuntui käsittämättömältä koko päivä
kaikki oli mennyt niin oudoksi
oli enää muutama minuutti aikaa siihen kun ohjelma alkaisi
minä olin menossa väärään suuntaan
poljin pyörällä
niin jyrkkä mäki että huomasin vasta puolivälissä että minun oli mahdoton kiivetä sitä
ja sitä paitsi
menisin liian ylös, ei pama asu noin korkealla
huomasin että alempana meni tie, joka ei ollut jyrkkä
siellä kulki ihmisiä
minun oli päästävä sinne
hypin kivien yli
yksi kivi murtui ja jalkani lipsahti
jäin rajalle
jäin siihen seisomaan ja tiesin etten pääsisi enää ylemmälle tielle
mutta alas tielle oli liian pitkä matka hypätä
ihmiset kulkivat ohi
eivät välittäneet vaikka olin pulassa
eivät nostaneet minua

minua alkoi suututtaa
entä jos vain lasken irti ja aloitan alusta
jos vain lasken irti ja tipun ja herään
tämä on unta
miksi minä sinnittelen tässä kun voisin laskea irti
ja minä laskin

syysflunssa

tää on kipeä
vaikka on maannut jo neljä päivää
tässä yhdessä huoneessa
neljä päivää
eikä mitään liikettä mihinkään suuntaan

ja on surullinen
edelleen kovasti surullinen

mutta nyt jaksaa pakko jaksaa että jaksaa kirjoittaa
20-30 minuutin alustuksen! haloo. minusta jotkut ylimitoittavat kurssinsa.
miten kukaan voisi pystyä alle viikossa moiseen.
äh.
en jaksa valittaa

olen valittanut vuoteessani jo neljä päivää
soittanut itkuisia puheluita edes takaisin

olen niin yksin ja voi voi voi

yksi ystävä toi minulle ruokaa. kiltti hän.
mutta yksi tyttö ei ole soittanut, kun ei nyt nähtykään
ja hän kuitenkin takaisin ruotsiin ennen kuin soittaa
minä en tiedä kumpaan hänen numeroista pitäisi soittaa
ja nyt hän on varmaan elokuvissa
ja sitäpaitsi
ei minun äänenikään kestä puhumista
minä kuitenkin innostuisin niin että yskisin taas koko yön

äh.

minä en osaa elää valittamatta.
en vain osaa.
se on minun elämäni.
valittaa valittaa ja olla ärsyyntynyt
ja loukkaantua

loukkaanun tuhannesti päivässä
vain koska en ole ainut joka on olemassa

miten joku voi katsoa hopeanuolia
kun voisi olla täällä, voisi olla täällä sairaan tytön luona ja keittää sille teetä! tai lämmittää mehua.

huokaus.

tuntuu kuin olisin siirtynyt laidalle
ulkopuolelle
kun on lukkiutunut tänne seinien sisään
aina välillä avaa oven
ja näkee syksyn
mutta ei pääse sinne itse kulkemaan niin että voisi jaksaa hyvin

minun syksyni
minun kuukauteni ja se on ihan pian ohi

tällainen minä olen

täällä vain

ja ihmiset tulevat takaisin matkoiltaan
ja ihmiset nauravat yhdessä ja perhe lähtee ulos ja ja ja j aj

minä en ehkä enää koskaan mene ulos.
paitsi huomenna
kun on pakko pitää se alustus
ja sitten tulen kotiin ja kuolen
tai ehkä minä kuolen vasta keskiviikkona
kun on taas se kirottu ajotunti ja se kirottu ajo-opettaja joka luulee että minä tahallani sammutan auton keskelle ruuhkaa ja risteystä.
sinne minä varmasti kuolen
teki jo viimeksi, kun kuume oli noussut
ja minä olisin mieluiten itkenyt peittojen välissä,
mieli ajaa täysiä johonkin hemmetin tolppaan tai puuhun tai sillalta alas tai johonkin vaan että se typerä ukko lakkaisi puhumasta siinä vieressä.

mutta minä olen oikeasti ihan kiltti tyttö.

Myrskysi
kaikki tuuli kaikki puut
oksia katolle yöllä niin vinhaa että kävelikö katolla vai seinissä ja mistä ikkunasta tulee

ruokaa ja viiniä ja ikkunassa tuuli
lapset näyttivät taitojaan
toinen ujommin toinen varmasti
enkä minä enää muistanut miten neulotaan
seitsemän vuotta minä laskin.

ja vihdoin minä meinasin myös tapattaa itseni ja kaikki muut autoilijat liikenteessä
viisi metriä ennen autokoulua viisi metriä ehkä minun käteni käänsivät vasempaan ja me olimme menossa oikealle
ajatuksia ei missään ei missään
ja ihmiset niin hermostuneita niin hermostuneita kun toisen auto sammuu keskelle ruuhkaa

en minä välitä

me söimme piirakkaa
ystävä ja minä söimme ja puhuimme mihin eilen lopetimme

joskus niin yksin
niin vaikka luin kirjeen jonka tyttö, yksi tyttö, yksi ystävä, hieno, niin hieno oli minulle kirjoittanut
ja minun sanani eivät mitään hänen sanoistaan
ja kuitenkin puhun niin suoraan etten kenellekään
ja kuitenkin niin samanlaiset, me
ehkä hän ei huomaa sitä
ehkä hän ei tiedä, koska minä en osaa sanoa sitä
olen sisälläni olen niin sisälläni että sanon vain kauheuksia kaikista toisista
niistä joita rakastan mutta entäpä minä itse?

ei ole myrskyä enää
tulee kesä uudestaan

ajatukseni tyhjää

ihmisten ajatukset niin selkeitä niin selkeitä
istuu siinä ja näppäilee numeroita ai olit helsingissä ja seuraavassa lauseessa tulee mielenosoitukset
tiesin että hän kuvittelee minun olevan tiesin mitä
keinuu edes takaisin
sanoja ei ole tullut pitkään aikaan ei niin selkeäsi minä katsoin montako kertaa hän kaatoi juomaa konjakkilasiin uudestaan
tiedän mistä he keskustelivat kun minä tulen ai se olitkin vain sinä tiesin minä ja jatkavat kun en se ollutkaan enoni

kolmesataa vuotta samalla paikalla
kaikki sukupolvet
kolmesataa vuotta
käsittämättömän pitkä aika

ja minä keksin mistä minä kirjoitan
koko tarina kulki
niin raaka niin raaka
ja silti siinä olen minä

ei haavoja ole tällä tytöllä eihän tällä ole mitään havaa ei voi siis kirjoittaa, eihän
eihän sellaisesta koskaan tule mitään joka ei ole elänyt kovaa elämää

itkee siinä keskellä katua
ihmiset ohi ihmiset ohi kävelee eikä näe eteen
suolaa
suolaa niin kuin keinussa niin kuin pihalla lumihankeen tekee pitsoja ja istuu ikkunalaudalla hieman liian kauan jotta toiset epäilevät hyppääkö se

mutta eihän tällä tytöllä ole mitään haavoja
se on ollut aina vaan ihan kiltti
ihan kiltti ja pieni
ja niin herkkä
pitää olla varovainen pitää olla varovainen kun sitä nostaa ja kun sen laskee eikä saa mennä kovin pitkälle

eikä tämä muista miltä kipu tuntuu
jälkeenpäin

sitten tämä haluaisi sanoa kaikki sanat ja olla menemättä minnekään
osaisipa
osaisipa sanoa

kaikki muutkin vain ihmisiä ne jotka ovat ihmisiä
pääryhmä vai pääjakso alajakso luokka alaluokka lahko alalahko heimo laji
ei muista ei muista

muistaa
kasvoja ja paikkoja
paljon paikkoja
ja ne kaikki kerrat kun on ylittänyt tien
ettei ole ollut matkalla

auto

Ajoin
autoa unessani
autokoulunopettaja vain käski minun ajaa ja olin takapenkillä
huusin ettei minulla ole edes rattia
opettaja vain nauroi

ajoin
tänään oikeasti autolla
ajoimme kenttää ympäri käännyttiin pysähdyttiin
ja sitten opettaja yhtäkkiä sanoi aja suoraan käänny oikealle ja olimmekin oikealla kadulla
siinä sivukaduilla vain, hiljaisilla, mutta kuitenkin, siellä ajoi autoja ja oli kävelijöitä ja pyöräilijöitä
siellä minä ajelin kadulta toiselle ja taas toiselle ja taas samalle kadulle
ympyrää

en pystynyt juuri ollenkaan keskittymään muuhun kun ajamiseen
siihen vain että käännyn
mutta ehkä se tästä
ei se ollut niin kauheaa kun pelkäsin
ei minua pelota enää

ja nyt minun pitäisi vihdoin kirjoittaa se
viimeinen essee
viimeinen pinnistys filosofian perusopintoihin.

(ja kuitenkin minä tiedän jo että aion pelata yhtä peliä enkä todellakaan avata kirjoitusohjelmaa ja muistiinpanoja. kyllä minä sen tiedän)

syksysyksy!

olen varma että joku soitti ovikelloani yöllä
kaivauduin vain syvemmälle
joku soittaa monta kertaa peräkkäin
kuulen sen äänen mutta en mene avaamaan

soittikohan joku oikeasti?

tänään ei sada
mutta on ihana syksyn kalpeus

saan tänään luettua esseekirjani loppuun ja on taas autokoulua
ja huomenna ensimmäinen ajotunti!

oikeastaan autokoulu on ihan kivaa. meitä oli eilen siellä jopa kolme.

hassua. minusta tuntuu että tuo autokoulu on minulle kuin armeija niille jotka ovat armeijassa. ajattelen vain ajamista, näen unta ajamisesta ja puhun vain autokoulusta. mietin esseeseeni esimerkkejä jopa liikennesäännöistä!

ja tänään minä ostan valokuva-albumin ja silitän pyykit ja tiskaan ja
olen kiltti tyttö.

yö tulee sade

joskus sekin vain auttaa
että kuulee
toisen olevan olemassa.

sataa

aina vaan sataa mutta minä pidän sateesta.

pidän myös perunoista ( runoista)
vihreästä
sammalmättäistä
puolukoista (lukoista ja avaimista)
mustikoista (tikoista ja oravista)
vadelmista
talkkunasta ja jukurtista
pyöreistä kivistä
sileistä kivistä
kivistä
taivaan väreistä (vaikka olisivatkin saastetta)
ikkunoista

pidän kovasti omastani jota ajattelen enkä osaa ajatella tänään muuta
ehkä jonain toisena päivänä
osaan jotakin muuta
tänään osaan vain rakastaa olkoon lapsellista olkoon
en välitä

välitän meistä.

järjestys

yritän tehdä asiat helpoksi itselleni
ja aloin järjestellä

ensin
(no ihan ensin nukuin)
tein selväksi koulun
sitten ystävät, voiko heitä tavata
sitten elokuvat, mitä haluan mitä voin mennä katsomaan
ja sitten aikatauluni
sitten vielä ystävät, voiko heidän luonaan yöpyä.

suunnittelen matkaani helsinkiin
siihen on pari viikkoa.
mutta on stressaavaa kun ei vo tietää onko vaivaksi ihmisille jos heidän luokseen tulee
ja minulla on tällä kertaa mahdollisuus majoittua myös koulutuksessa, johon siis olen pääasiassa menossa (enkä siis elokuviin)
mutta
en tahtoisi majoittua kuitenkaan jonkun tuntemattoman luokse
jos kerta on ystäviä joiden luo voisin mennä ja olla heidän kanssaan aikaa
näemme niin harvoin
voi kuinka harvoin me näemmekään

(oli pakko käydä katsomassa ovisilmästä että kävikö joku vanhanvanhan mummon luona, mutta ei, ne kävikin vain sairaan salasuhderouvan luona.)

ja minulla on ikävä.

minun jalat tuli märiksi
ja housut
niin isot etteivät pysyneet vyötäröllä jäivät kengän alle ja lätäköihin
poika astui veteen niin että minun päälleni

ja minä ennustin oikein
niin kuin aina
linja-autot ja minä
ja kun minä sanon minä muokkaan todellisuutta

kaakaota ja lakristijäätelöä

ja koko aamu kummallinen
epäonnen päivä minä sanon
ilmakin on
surullinen
ja lause jonka luin peteriltä
se missä Humlum hyppää junaa päin

kaikki tukevat toisiaan
herääminen, lause, aika, tulemattomat autot ja sade

minä palelen
palelen niin kovasti ja koti lakanoiden kätköissä
palelen niin etten tiedä tahdonko herätä tästä
tahdonko koskaan
enää mennä nukkumaan
paleltaa, miksi minä tärisen näin
väreet eivät piirry selkää pitkin kun koskettaa
ne tulevat syvemmältä sisältä eikä niissä ole hitustakaan hymyä

minulla oli suuret silmät ja punainen hilkka
jotta voisin nähdä sinut paremmin

minä silmät

vaikka
kyllä minä voin tänään pistää kiinni ikkunat ja ovet
ja minä voin jäädä koko päiväksi yksin
koko päiväksi koko viikoksi

miksi en nuku enää öisin

olen nähnyt unia
niin paljon niin paljon
kaikissa ihmisiä ja minä

halaa minua vielä
sateessa kävelee pois
sateessa yksin koska minulla on märät jalat eikä mitään päällä

ovisilmästä näkee
että portaat jatkuvat vielä senkin jälkeen kun ei enää näe
kuulee askeleet alas alas alas
ja että naapurin rouvalla (sillä salasuhderouvalla) kesti koska hänellä oli vatsa paljaana
hän on ehkä sairas
ja toinen, se vanhavanha mummo, hän on ehkä kuollut
näin hänestä unta, että hän olikin nuori
ja seuraavana aamuna kun menimme portaita alas, ei lehteä oltu otettu, ei koko päivänä
eikä tänäänkään ei eilistä ei tämän päivän
ehkä hän on matkoilla, ehkä
ehkä hän on
tai sitten hänestä on tullut taas nuori.

yöllä

viime yönä en saanut nukuttua
taaskaan
mietin draamani jota kirjoitin illalla
voi
minä haltioiduin omista ideoistani! keksin muutaman kohtauksen, ja lopun joka on aika huvittava, vähän kauhuparodiaa.
näytelmäni ei ole tällä kertaa mitään ihmissuhdedraamaa tai syvällistä pohdiskelua vaan silkkaa painajaista.
ihmiset lähteävät teatterista itkien ja täristen ja kalman kalpeina kotiin ja pitävät valoja koko yön päällä.
nauran.
tai sitten eivät.

ja sitten kuuntelin kun kolmen aikaa yöllä käytävässä ja hississä kaatuilivat juopuneet, tai oletan että he olivat juopuneita, ihmiset (tai sitten he raahasivat ruumista, sillä minnekäs muualle he palasivatkaan kuin yläkertaan)
yläkerrassa he sitten mekastivat
sieltä kuului tällä kertaa jopa puhetta, mies ja nainen
sänky ei narissut niin paljon, ehkä he olivat liian humaltuneita naidakseen
toinen ainakin sammui melko pian ja toinen ravasi vähän väliä vessassa, varmaan oksentamassa
vaikka oksennusääniä en sentään kuullut.
olen käsittämätön tässä ihmisten vakoilussa.
tai enhän minä vakoile. minä vain yritän nukkua. ihan kiltisti makaan sängyssäni jo kymmeneltä, mutta minkä minä sille voin että en ole nukahtanut vielä kello kolmeltakaan ja kuulen, minä väistämättä kuulen, ei ole korvatulppia, kuinka he tulevat ja mitä he tekevät.
ei se ole mitään salakuuntelua. en minä ole laittanut kattoon mitään torvea tai asentanut videokameraa heidän asuntoonsa.

ja pian poikani lähtee jyväskylää kohti.
odotan niin paljon että hän tulee
en ole jaksanut käydä koko viikkona kaupassa
enkä tiskata
enkä siivota
enkä pessyt pyykkiä
mutta nyt minä alan taas ehkä vähän elää.
olen niin onnellinen. ajatukset palautuvat taas sellaisiksi että niitä kestää
ja ei tarvitse valvoa yksin jos ei vain saa unta

ja nyt minä syön vihdoin aamiaista.

hihii
tämä tyttö on tänään iloinen.

tänään minä olen ollut kipeä.
yöllä ei saa itkeä tai muuten aamulla on migreeni
kyllä minä sen olen tiennyt

mutta tänään ei tarvitse mennä minnekään
ja särky on hellittänyt niin että voin jopa istua pitää silmät auki lukea ja kirjoittaa
pään kääntäminen ja valoon katsominen vielä mahdotonta
ja syöminen
yritin sitä mutta

olen suomentanut edith södergranin runon
olen aika ylpeä itsestäni
halusin suomentaa sen
ja vaikka en jaksanut löytää kaikkia sanoja enkä etsinnöistä huolimatta löytänyt sanakirjasta
niin se meni melko hyvin
kun sitten tarkastin netistä olinko ollut ihan hakoteillä
ja oikeastaan
minun mielestäni minun runoni oli kauniimpi
kuin se toinen, se virallinen.

en kirjoita sitä kuitenkaan tänne.
tai ehkä kirjoitan

Minun sieluni oli vaaleansininen puku, taivaan värinen;
jätin sen kalliolle, merelle
ja alastomana tulin luoksesi ja muistutin naista.
Ja niin kuin nainen, minä istuin pöytäsi ääreen
ja join maljan viiniä ja hengitin tuoksua
ruusuista.
Huomasit minun olevan kaunis ja muistutin jotakuta jonka olit nähnyt
unessa,
minä unohdin kaiken, unohdin lapsuuden ja kotimaani,
tiesin vain että hyväilysi pitivät minua vankina.
Ja sinä otit hymyillen peilin ja pyysit että näkisin itseni.
Minä näin että hartijani olivat tomusta ja murenivat
palasiksi,
minä näin että kauneuteni oli sairas eikä se tahtonut muuta kuin
kadota.
Oi, sulje minut syliisi niin lujasti etten enää tarvitse mitään.
- Edith Södergran, vapaa suomennos, saattaa sisältää virheitä-

salaista tietoa

tänään
en ole ollut minussa. ollenkaan.
ajattelen niiden ihmisten ajatukset jotka eivät ole täällä
tirkistelen heidän nimiensä avulla heitä
yritän löytää päivämäärät
milloin he ovat syntyneet

olen ollut vain kanssani.
kävellyt ja soittanut ja keskustellut virallisia virallisissa asioissa
katsonut elokuvaa
jonka uskottavuus kärsi
koska tarkkailin vain niitä joita tunsin
niitä monia
olen ollut heidän kanssaan
ja minusta ei koskaan tullut näyttelijää
sittenkään

en ole kotonani. tänään.
en ole ollut oikeastaan edes öisin.
levottomuus ei ole vain ruumiissa joka pyrkii koko ajan ulos tai sisälle
vaan tunteissa

onko se syksy
että tarvitsisin konkreettisen
puun
oksan
veden
johon voi sukeltaa
ja tuntee kastuvansa

en ole täällä. en lainkaan täällä.
sanon sanoja joita en edes halua sanoa
en ajattele niitä ajatuksia
en mitään

en pysty edes kirjoittamaan
edes tätä
sillä minusta ei tunnu tältä

nukun toivottoman huonosti

ajattelen toisten ajatukset
vaikken edes näe heitä

ulkopuolisuus vaikuttaa minuun
vuosien takaa
kun se on kerran tullut, se ei lähde minusta ikinä
tässä se on
tässä se on
suuni ympärillä, silmissäni ja käsissäni
turhaan minä näen unia
en minä niissäkään ole minä
niissäkin minä seison

tarvitsen poikaani
minä vain tarvitsen häntä
sillä vain silloin minulla ei ole tämä olo
koskaan

ehkä en ole siksi saanut sanoja moneen päivään
sanottua
kun minulla ei ole ollut olo että olisin
tässä siinä missä olen ollut
että toinen ihminen on ollut
ja se on ollut hyvä että on ollut
koska yksin olisi vielä kamalampaa
toisen kanssa voi edes kuunnella toista
tai etsiä kaksieuroista pakastealtaasta

ehkä tämä menee ohi
ehkä muutun itsekseni taas
hetken päästä
kun totun tähän uuteen vuodenaikaan
joka olen minä

ehkä kun lakkaan ajattelemasta ihmisiä jotka eivät ole olleet niitä
joiksi heitä luulin
kun numerot lopettavat pyörimisen
ja minä voin ottaa kädestä kiinni
kun voin puristaa kättä
ja tuntea että siinä on toinen ihminen
eikä kaikki enää näy vain peileistä

olen ollut pitkään ihan kiinni toisessa
ehkä minun täytyy jälleen erottaa oma kuvani toisen kuvasta
mutta täytyy olla varovainen
en saa kadota
niihin päiviin jotka jo olivat
ajatuksiin joita ei enää muista

saa pistää silmät kiinni
mutta ne täytyy myös avata
saa olla herkkä herkkä herkkä ja pieni mutta
täytyy muistaa ettei maailma ole
samanlainen
vaikka minä katoaisin eivät puut katoa

voi
tulisipa minun viereeni nyt lämpö
ja sanoisi että olen olemassa

näin ahdistavia unia
lieneekö syynä sitten eilinen televisionkatselu

näin unta sodasta
monta kertaa
se jatkui koko aamuyön koko aamun

olin venäjällä. (olen nähnyt viimeaikoina paljon unia jotka sijoittuvat venäjälle, hmm.)
ja kuuluin sotajoukkoon. venäläiseen.
olimme rakentaneet metsään risuista esteitä ja polkuja ja suojia ja tunsimme metsän todella hyvin

juoksin pakoon, kauheaa vauhtia ja toverini huusivat että ne ovat tuhonneet padot
ne ovat hajottaneet suojat
hypin risukasojen yli, niiden joita oli vielä vähän jäljellä
juoksin metsässä, jossa oli enää harvakseltaan puita

ja oli paljon muutakin. suunnitelmia ja tappamista. mutta en muista yksityiskohtia. en järjestystä. en osaa selittää (pelottavaa, onkohan minusta tulossa perussuomalainen ja alan pitää venäjän ja suomen välistä sotaa suurimpana uhkana ;)), sota vain oli. siinä ei ollut määritelty vastapuolia mitenkään tarkasti. tiesin vain että metsä on venäjällä ja että kuulun heihin.

he hee
nytpä muistankin
katsoimme eilen paman kanssa elokuvan
jossa IRA ja brittisotilaat olivat vastakkain
siitähän tämä varmaan tulee. tai tietenkin.
kyllä.kyllä tällaiset elokuvat ja televisio-ohjelmat ovat pienelle tytölle liikaa.

mutta mielikuvitukseni. se on inhottava.
minä vihaan sitä välillä. sitä että kuvittelen tapahtumat valmiiksi. teen tulevaisuutta ja teen menneisyyttä ja nykyisyyttä. ajattelen heti kaikessa kaikkein pahinta.
enkä voi sille mitään. ruumiit välkkyvät silmäluomilla ja pahat hajut tunkeutuvat niistä joita rakastan. ja vaikka minä yritän sanoa itselleni, että minä taas vain kuvittelen ja mikään ei voi olla totta. ei vain voi. sellaista ei tapahdu. yläkerrassa ei paloitella ihmisiä ja naapurin mummo ei ole mädäntynyt ja poikani ei ole tehnyt itsemurhaa eikä kukaan tahdo murhata tule ikkunasta huoneeseeni
niin silti kaikki kuvat tulevat minun silmiini ja minä jatkan niitä
eilen minä yöllä näin jopa kuinka heitin kaikki pojan tavarat yksitellen hänen päälleen koska en halunnut olla sellaisen ihmisen kanssa missään tekemisissä ja jatkoin sitä jopa niin pitkälle että selitin ystävilleni eromme syytä.
ja kun sain häneltä sitten viestin että hän oli jo nukkumassa. minä tajusin kuinka typerä olen. kuinka minä saatoin edes kuvitella hänen tekevän jotain muuta.
minähän se tässä olen se jonka tavarat pitäisi heittää pois.

ja minä muka luotan.

olen varmasti katsonut lapsena liikaa kiellettyjä ohjelmia televisiosta.
ehkä rajoittaminen olisi sittenkin ollut tarpeellista. ja minä kun olen aina sanonut ettei se vaikuttanut minuun mitenkään, että meitä ei kielletty.

niin. ja minua naurattaa kun olen niin hupsu.

vaikka olen muka niin tieteellinen ja vakava ja harkitseva ja kaikkea sellainen asiallinen ja
höpö höpö
öisin olen kuitenkin niin taikauskoinen kun voi vain olla ja järkevyydestä ei ole tietoakaan
ehkä olen perinyt sen isoäitini äidiltä. hän se vasta taikauskoinen oli. ja nirppanokka.

tänään aloitan autokoulun.

kohta lähden syömään
mutta olen taas ajassa edellä
olen neljäkymmentäviisiminuuttia tällä kertaa
odottaa

sade
pidän siitä
ei nyt sada
mutta on satanut

olen niin odottanut
että kaikki taas
puhdistuu
kaikki
asfaltit
puut
ihmisten päät jotka ovat olleet kuumuutta täynnä

tahtoisin osata tehdä asioita
monia
tahtoisin että minulla olisi joku erityistaito
täyttänyt työhakemuksia
pitäisi soittaa työpaikoille
ja autokouluun

on monta
tilaa
joihin voi astua
tai ei tarvitse
sillä joskus tila voi liikkua
talot

talot ovat kummallisia
ja asunnot

katselimme taas eilen parvekkeelta
koteihin
yhden opettajan koti, bodari ja sen alaston nainen, semihipit, alushousumies
sellaisia ne ovat
ja heidät kaikki voi kutsua syntymäpäiväkakulle

jos tahtoo

mutta jos ei tahdo että on musta silmä koska se bodari näytti aika vihaiselta kun tuli vastapäätä tupakoimaan niin sitten voi olla vain hiljaa ja mennä takaisin sisään ja katsoa elokuvaa
vaikka

voisikohan tehdä itselleen paikan
sellaisen
missä olisi kaikkien hyvät puolet
olen kyllästynyt siihen
että asun täällä ja toisaalla on jotain missä tahtoisin olla mukana
ja sitten kuitenkaan
en tahtoisi asua toisaalla
ja ihmiset
he ovat hajaantuneet kaikkialle
omiin kaupunkeihinsa ja pieniin koteihinsa ja ihmisiin joita rakastavat

hajaannunhan minäkin

kunpa emme hajaantuisi

tulisivat jo kesälomiltaan

sytytetään jo kynttilät ja keitetään teetä
ei enää ole niin kovin kuuma juoda kuumaa

pienen pientä hiljaista

ja aina odotusta

syksystä hyvä olo

lippu on puolitangossa

oikeastaan minä tiedän
kaiken mitä minä piirrän

mistä minä
laitan huoneeseeni valoja ja varjot kattoon niin
mutta se en ole minä

minä tiedän uneni
tiedän miksi minä näen niitä

minä tiedän
oikeastaan

mitä sanoja minä sanon
kun
en
ja kun
pistän kirjaimet kirjaimien perään

minä tiedän kyllä
että minun pitäisi kävellä
pitäisi tehdä niin pitäisi pysähtyä eikä kävellä pois
loputtomasti
minä kyllä tiedän miksi minusta tuntuu
kuin pitäisi kääntää pää pois ja lakata hymyilemästä

ja mistä äänet tulevat
minä tiedän

että pitäisi vastata oikeasti

mutta joskus voi vihata niin paljon että pelkää
tai pelätä niin paljon että vihaa
ja oikeasti on kyse vain siitä
että muistaa yhden lauseen
muistaa kuinka äiti makasi kuolleena
ja muistaa ilmeen ja yhden lauseen muistaa ne kerrat kun juoksi kun painoi ruumista vasten ovea muistaa kyllä ne kaikki ja mikä voima silloin kun itse uskoi että vale on totta
ja sittten on voinut kehittää kaavat
voinut kehittää kaikenlaisia teorioita ja muurit sadut vuodet haavat
koska on oppinut

eikä kyse ole siitä että maataan vastatusten tai mitä minä näytän mitä sinä näytät tai kuka minä olen kuka sinä olet
ei kyse ole ollenkaan siitä mitä kirjassa on mitä he ovat tehneet

kyllä minä tiedän
mutta vaatii rohkeutta
niin paljon että pääsisi painajaisitaan ja lakkaisi nielemästä

ja minä olen aina ollut huono
kun ei ole kyse puista tai vauhdista tai tyhjistä hylätyistä taloista
kun on kyse vain tytöstä ja tytöstä ja siitä että hän että itse että minä

ja minä tiedän
myös sen
että vallan hyvin minä jaksan
nähdä yöllä kuvat nähdä kirjoittaa kirjoittaa
kyllä minä tiedän pystyväni
kun olen jo

mutta ehkä
jonain päivänä voi tulla ilta
ehkä yö
ehkä minun tahtoni

ja ehkä se on suurempi kuin rohkeus

ja koska on muutakin
koska nyt on
minä tiedän että minun on koti
ja niin paljon
myös minä olen toiselle
etten tahtoisi jäädä auton alle
etten tahtoisi että jäisin
uneen
että vain jäisin

eivätkä unet koskaan lakkaa
ellei todellisuus
ole aukoton
ettei voi pujahtaa mistään välistä pois

ja koska
minä olen kokonainen, voi kuinka kokonainen olen ollut
ja minun on hyvä, niin mahdottoman hyvä minun on

on minulla myös ehkä voimia kasvattaa rohkeuttani
toisaalle
sinne minne minun täytyykin mennä.

kohta

nukuin niin levottomasti
ja näin painajaisen

olin talossa, sellaisessa hyvin vanhassa ja suuressa
se oli jollain tapaa tuttu, mutta jollain tapaa ihan vieras paikka
piirsin
talossa oli myös muita ihmisiä. aika paljon. kaikki tekivät jotakin. se muistutti tavallaan koulua.
aloin kuulla ääniä. lapsi itki jossain yläpuolellani hysteerisesti. itku vain voimistui ja se kuulosti kauhealta. jotain pahaa. aloin huolestua ja aloin kuulla myös jotain toista ääntä, joka oli myös hyvin uhkaava. katsoin muita ihmisiä. he eivät näyttäneet reagoivan ääniin mitenkään. kysyin kuulevatko he sitä. ja kun yksi niistä ihmisistä katsoi minuun vastatakseen
huomasin jo hänen katseestaan ettei hän kuullut mitään
ja että hän näki minussa jotain pelottavaa
aloin tajuta
että minä kuulen äänet jostain ihan muualta
etteivät ne tule tästä todellisuudesta
tuli hyvin voimakas hulluksitulemisen tunne
paniikki siitä etten ehkä pääse tästä tilasta koskaan pois
että kuulen aina ääniä joita muut eivät kuule
ja ne ovat minulle todellisia

se tunne oli niin kauhistuttava
että muistan sen edelleen hyvin voimakkaasti
tavallaan tuntui kun kuuloaistimukseni olisi ollut hereillä, siis olisin kuullut ei-unimaailman äänet
ja itse olisin muuten unimaailmassa
tai sitten
olisin itse todellisuudessa ja kuulisin unimaailman äänet
se oli hyvin voimakkaasti niin
että ne selvästi tulivat eri paikoista
ja oli mahdotonta erottaa kummassa olin enemmän
ja minä tiedostin että jompi kumpi on unta
ajattelin siinä unessa että jomman kumman täytyy olla unta ja minun on herättävä siitä että en tule hulluksi

onneksi heräsin
ja kumpikin oli unta
kai

mutta tunne
se määrää tämän päivän

tosin ehkä tentissä saan muuta ajateltavaa,
toivottavasti
pian pian pian
(pelottaaentäjosenosaamitäminäkirjoitanmitäjoskysytäänaristoteleennäkemysminäenlukenutsitäkunnollamitäminäsittenteen)

viimeiset luvut

kiinnostun opiskeltavasta aiheestani aina liian myöhään.

universaaliongelmasta alkoikin löytyä kiinnostavia sivuja
nyt
kun huomenna on tentti
jos olisi muutama päivä enemmän aikaa
niin voisin
opiskella lisää
ja ehkä jopa
osata tentissäkin

mutta ei auta

nyt osaan sen minkä osaan
ja ajattelen itse loput

niin minun täytynee tehdä
kuten aina

ja sitten
huomenna iltapäivällä
saan huokaista
ja aloittaa uudet kirjat.

joskus voisin asua Helsingissä

selasin r&a lehteä

enkä tahdo sanoa mitään
koska en voi nähdä niitä elokuvia
tulee vain paha mieli
kun näkee mitä kaikkea siellä menisi
ja sitten on vain täällä
kun ei ole rahaa

olen täyttänyt työhakemuksia
ja havainnut ettei minuun tehoa havaintoharhat
pohtinut tiedettä
ajatellut monia ajatuksia
jotka kaikki ovat unohtuneet
jo nyt
lukenut taas vähän raamattua

ja minua ärsyttää se edelleen
tällä kertaa se että kaikki kiinnostava jätetään kertomatta

ja kohta lähden henkiseksi tueksi ystävälle
joka ehkä pitää pienen näyttelyn !

lapsi kirkuu taas.
kirkuukohan se vielä kouluikäisenäkin? entä teininä? entä aikuisena? vanhuksena?
sillä on tuo rutiininsa
aina kun lähdetään ulos
se kirkuu
ja aina kun se tuodaan sisään
se kirkuu
ja se on harrastanut sitä nyt ainakin tämän vuoden kun minä olen tässä asunut
mutta oikeastaan tuosta äänestä on tullut jo aika kotoisa
siihen on niin tottunut
vähän niin kuin fanfaariin joka alkaa soida kahdeksalta illalla
aluksi se ärsytti suunnattomasti
mutta nyt se
kuuluu arkeen
vaikkakin ärsyttää edelleen

mutta mikäpä minua ei ärsyttäisi

huokauksia

aika kuluu
niin nopeasti kun suunnittelee opintojaan.

olen tosi huono sellaisessa
että saan kurssit mahdutettua ja ei mene päällekkäin
kun on ryhmä 1 ryhmä 2 ryhmä 3 ryhmä 4 demo1 demo 2 demo 3

mutta olen edistynyt.
ilmoittauduin ruotsiin. voi. ruotsi.
kuolen varmaan sinne tunneille
tai sitten en

luin eilen raamattua
ja yhden kirjan sattumanvaraisesti kirjahyllystäni
kun piti lukea tenttiin
tein myös mustikkakiisseliä, vaikka siitä kyllä tuli keitto
mutta kuitenkin
raamattu on nyt pointtini
en ole ennen tajunnutkaan kuinka ärsyttävä kirja se on
ja huono
minusta alkoi vain eilen tuntua käsittämättömältä, että jotkut ihmiset vielä uskovat siihen
pitävät sitä totena!
se tuntuu vain niin uskomattomalta. että
miten sellaista voi vielä olla
ja vielä itseään älykkäinä pitävät
ja monet sellaisetkin ihmiset joita minä jollain tapaa arvostan
ovatkohan he oikeasti edes lukeneet koko kirjaa?
koska minä voin vain kuvitella
millaiseksi tuo teos muuttuu kun jatkan sitä vähän pidemmälle kuin ensimmäiset 50 sivua
jos jo ensimmäisellä sivulla on ristiriitaisuuksia
ja eivätkä ne suinkaan siihen lopu
niin kuinka paljon niitä on sitten jatkossa.
huokaus.
ajattelin sivistää itseäni ja suutuin vaan.
suutuin siihen ettei minulla ole teosta alkuperäiskielellä
joten en voi tietää johtuuko ristiriidat ja epäloogisuudet yms vain kielestä
käännöksestä
olihan grönlannin kieliseenkin raamattuun pakko kääntää leivät hylkeennahkoiksi kun ei heillä ollut sanaa leivälle, ei se ollut heille.
no niin.
kuitenkin.
ja minä havaitsin että ainakin minun raamatun käännöksessäni puhutaan useammin kuin kerran jumalista
monikossa
ja se pisti heti silmääni
tämä monoteistinen uskontomme
ehkä minä suutuin vain sille
että en osaa tarpeeksi kieliä
että olen sidottu tähän meidän kieleemme
ja ehkä sille
että vaikka raamattu ei ole kaunokirjallisesti mielestäni mitenkään kovin ansioitunut teos
niin silti se on luetuin
ja levinnein
enkä ikinä pystyisi saamaan aikaan omilla suorituksillani moista
jotainhan siinä täytyy olla
ja kun minä en sitä keksinyt enkä havainnut
niin teos on silloin tyhmä, en suinkaan minä.

hymyilen vähän itselleni.

ja vielä se
ettei se ole ongelma että teos on symbolinen
ja että kaikkea ei pidä ottaa kirjaimellisesti
eikä kaiken aina pidä olla loogistakaan
mutta se
että jos tuon teoksen perusteella
järjestellään yhteiskuntia
ja tuolla on merkittävä yhteiskunnallinen asema
poliittinen
päätöksiä tehdään perustelemalla
tuohon teokseen
ihmisiä tapetaan koska
ihmisiä vangitaan syytetään ja kielletään
tekemästä jotakin vain
koska niin sanotaan tuossa kirjassa
se
minusta on hyvin epäilyttävää
ja saa minut vihaiseksi

ja silti en voi sanoa mitään
vaan minä
ja ne jotka ovat kanssani samaa mieltä
joutuvat perustelemaan kantansa
aina
ja ne jotka vetoavat raamattuunsa
saavat rauhassa vedota siihen
eikä heidän uskonnollista vakaumustaan saa loukata

ja tajuan sen
että minun maailmankuvassani on jotakin niin oleellisesti erilaista kuin niiden
jotka voivat lukea raamattua tyynesti ja vieläpä haltioitua siitä
että me emme ehkä voi ymmärtää toisiamme
emme voi keskustella
täysin vapaasti
ilman että loukkaamme toisiamme
ja silti me elämme tässä samassa maailmassa ja näemme samat havaittavat ilmiöt
ja käymme samassa kaupassa ja kuuntelemme samat uutiset
ja minusta se on pelottavaa

olemme ehkä tottuneet liikaa omaan elinpiiriimme
siihen mikä meitä ympäröi, meidän ystävämme ja perheemme,
ja heillä usein on samankaltainen maailmankatsomus kuin meillä
ettemme ehkä enää osaa kommuinkoida niiden ihmisten kanssa, jotka näkevät asiat eri tavalla

eristäydymme niistä jotka eivät ole kanssamme samaa mieltä
joiden näkemys ei vastaa meidän näkemystämme

enkä tiedä onko se niin kovin hyvä asia.
mutta pohdin näitä ehkä liberalismiesseessäni joka pitäisi pian palauttaa.

ja sain tehtäväksi tytön blogissa sen lausejutun
teen sen ehkä myöhemmin, kun jaksan selata niitä.
nyt olen kuoleman kourissa tämän koneen kanssa
ja mieluiten menisin näkemään kauniita unia.

odotus

päivästä on tulossa kuuma
tai ainakin talostani

odotan että poikani äiti saapuu miesystävänsä kanssa
he tuovat kilon tavaroita
ja viisi litraa mustikoita
tai ehkä enemmän kuin kilon tavaroita
en tiedä mihin kaiken pistän
ehkä paikoilleen

odottaminen on vaikeaa
minulle
koska alan jo hyvissä ajoin odottaa

kun olen bussissa
vähintään puoltatuntia ennen poisjäämistä alan tarkkailla maastoa ja istun levottomasti ja laitan kirjan pois ja katson ikkunasta ja etsin stop napin ja jännitän
levottomuus

ja vähintään ennen tuntia
kun odotan jotakuta
minä alan odottaa
yleensä kahta tuntia ennen
tai
jo heti kun saan tietää että toinen on tulossa

näin paljon unia
yöllä näin
että pelasin poikaystäväni ja lapsuuden kaverin kanssa peliä
jossa kaveri ja poikaystäväni rakastuivat tai rakastivat tai ainakin halusivat toisiaan
ja minusta tuntui
ahdistavalta
vaikka se oli peli se oli leikki
se ei silti ollut vain leikki
koska osa siitä oli totta

ja toisessa unessa
oli myöskin leikki
joka ei ollut vain leikki
siinä joku äiti, joka oli ystäväni ja tavallaan minun perheenjäseneni
oli hylännyt lapsensa
tai osan lapsistaan
enkä minä muistanut yhden nimeä
se oli nikolas, tämä äiti sanoi
ja minä kysyin entäs nikolas, entä hän, miten hänen käy?
ja äiti yritti parhaansa mukaan selittää että hän hakisi pian tämänkin takaisin luokseen
ja me keinuimme
ja vaikka nikolas ja kaikki muutkin lapset olivat keksittyjä
heitä ei ollut
olemassa
konkreettisesti
se oli leikki
niin silti se oli totta
jollain tavalla
se oli leikin ja toden välimuoto

ja tajusin aamulla että unissa voi olla ihan erilaisia todellisuuden muotoja kuin tässä valvetodellisuudessa.
täällä ei ole välimuotoja (tai ainakaan niitä ei haluta myöntää tiedostaa tai tuoda esiin)
mutta unissa on paljon
paljon paljon
täällä joko joku asia on totta tai ei
mutta usein unissani moni asia on sekä totta että ei
siellä ei ole rajaa
"uni on totta ja totuus on harhaa"

en voi olla ajattelematta

että jospa sittenkin
maailmakaan ei ole niin mustavalkoinen

ja unessa poikani kysyi
mitä sinä tarkoitat kun sanot että rakastat
ja unessa
mies keinui keinui keinui niin että keinu meni aina ympäri ja narut lyhenivät ja hän yritti vielä yhden kiepin mutta lensi kaaressa kauas nurmikentälle ja minä juoksin hänen luokseen
oletko kunnossa
hän ei halunnut ambulanssia ennen kuin oli ensin itse noussut ylös

miksi logiikan pitäisi aina päteä?
niin,
miksi

iltataivas

joskus voisin maata liikkumatta
koskaan liikkumatta
jäädä siihen
jäädä jäädä jäädä

tähtiä on tullut jo taivaalle
valoa joka ei näy tänne asti
ei näy jos taivas on sininen
jos on päivä ei näy
jos on niin paljon savua ettei voi
avata ikkunaa
ja katsoa

mutta yöllä näkyy

ja voisi maata liikkumatta
voisi koskaan liikkumatta

siksikö painajaisissani en voi liikkua
siksikö on vain äänet
joka on minulle vierain

ajattelin miten sokeat kuulevat

minä en ole enää minä
se
sellainen minä joka olin kaksi vuotta sitten
en ehkä se joka vuosi sitten
en se joka
silloin kun kävelin kotiin
sen lopun tien
sen joka jäi toisilta kesken
niiltä jotka eivät edes lähteneet samaan suuntaan
vaan menivät uimaan
toiset
ja toiset sinne kotiin jossa oli jotain mitä he halusivat
toisensa

en ole enää sama koska en voi olla
samalla tavalla
itseni kanssa ja yhdessä

ne joiden kanssa minä silloin istuin
heiluttelin jalkoja laiturilta
kävelin rantaa ja
etsin matoja siilille
makasin pimeässä punastuen
itkin eteisen lattialla
ja kuiskasin musiikin pauhatessa että teen

ovat kaikki
niin, ovat vain
mutta eivät enää niitä joiden kanssa minä

me ehkä juomme kupin teetä
me ehkä saatamme kävellä puiston ympäri torin ympäri ja takaisin
saatamme ehkä kuiskailla makuuhuoneessa
ja seuraavana aamuna toisesta toisessa makuuhuoneessa
tai maata flunssankourissa kumpikin katsoen vanhaa filmiä joka on liian pitkä
tai tavata kahvilassa tai
ohimennen sanoissa
jotka eivät mene ohi
vaan jäävät

mutta silti meidän välillämme on
matka
jonka me kumpikin tiedämme
koska se on ollut sama
se on ollut eri se on ollut
se on ollut

ja on toisia
on toisia jotka ovat välissä
jotka tietävät enemmän
tietävät kaiken
senkin mitä emme ehtineet silloin toisillemme kertoa
tietävät miltä näytän
miltä oikeasti näytän
koska näkevät
ja sen toisen
ne toiset
näkevät

ja on toisia
jotka kuulevat saman
jotka kuulevat ehkä enemmän
tai ehkä vain sen minkä nyt
eivät ehkä samaa
eivät
kuulevat osia siitä mitä sinä
kuulevat osia
mutta kuulevat kaiken nyt
sen mistä sinä osia

ja minä voisin maata liikkumatta
koska jos on liikkumatta voi jäädä
ja jos jää ei tarvitse
muuttua
ei tarvitse mitään
ei mennä
eikä tulla uudeksi
toiseksi

miten peilit tekevät ihmisistä kalpeita
miten isoäidin ajatukset samanlaisia

ja ne vintit

minä heitän pallon
heitä sinäkin
heitetään yhtä aikaa ja kun minä juoksen juokse sinäkin

ja kun sinä olet hiljaa
miksen minäkin olisi

ja jos me kaikki olemme hiljaa

ehkä kauneus

ei ole rajoja ei ole rajoja sinä sanoit
että olet rakastunut
minun
tulee sinun
kirjoittaa nimet tauluun seinälleni
kirjoittaa ja lupaa ettei enää jos minä annan
ei sano mitään aamulla ei mitään
ja minä vien kaikille rusinan isille äidille mummolle
piirrän dinosauruksia
minäkin
ja katson kuinka ne kehuvat vauvan piirrustusta vaikka se on pelkkä sotku
minä en suostu kantamaan luistimia
ja isi kertoo että sinä olet sairas
ja minä ajattelen
että minulla on sentään vielä sinut
ja sitten
minä pyöräilen ohi
juoksen sisälle kun te aloitatte
menen kaikkien vaatteiden alle
häpeäisit korviasi
sehän on vain positiivinen asia
huudat nimeäni huudat
ja minä vielä nukkuessanikin
kylmää koska olet vetänyt peiton itsellesi
kylmät kivet paljaiden jalkojen alla
eikä siellä vintillä vitkasteltu
avain on vielä lukossa

jos me kaikki olisimme ihan liikkumatta
jos me kaikki ihan hiljaa

talossa

näyttää ehkä talvelta
syksyltä vähintään

laitettiin sänkyyni jalat ja nyt se on niin korkea että voin pudota sieltä
äiti osti kaikkea mitä tarvitsen
hauskaa käydä äidin kanssa kaupassa kun ei tarvitse tuijottaa hintoja

ja minä olin niin yksin koko illan täällä
kiersin ympyrää
netti ei toiminut
ja yritin tehdä kaikkea muuta paitsi avata tenttikirjoja
minä typerä huolimatto siis unohdin muistiinpanoni, kaikki vaatteet ja kaikki tärkeimmät kotiin
unohdin reppuni
mehut ja marjat kyllä tuli mukaan

ja tänään pitää olla aktiivinen.

toivoisin että viimeinenkin tentti olisi jo ohi.
en kestä tätä.

tekisi mieli huutaa koska on niin tukalaa

olen saanut mystisen synttärikortin
joka on lähetetty turusta
ja siinä on rakel liehun runo
minulla on epäilykseni
tytöstä joka on lukenut juuri hänen kokoelmansa
mutta turusta? eikä käsialakaan ole sellainen kun se on aiemmin tytön kirjoittamissa ollut.
vertasin.
ja sitten on toinen vaihtoehto
turkulainen tyttö
jonka käsiala hieman muistuttaa
mutta en ymmärrä miksi hän olisi kirjoittanut minulle rakel liehun runon eikä laittanut nimeä

"tyttö vedessä, nimetön joskus"

vesi sopisi kyllä ensimmäiseen tyttöön, siihen jota epäilin ensin
ja runon sisältö

tällaiset mysteerit ovat kiinnostavia mutta niin kovin kovin
tahtoo tietää!

tai ehkä on kivempi olla tietämättä. sitten voin kuvitella että joku vain on lähettänyt
kuka vain
kaikki

haukotus

ja ulkona on edelleen kohta talvi

unet ja päivät

Eilen oli syntymäpäivä.
olen vanhempieni kotona
outoa
sanoa noin
kun ennen tämä on ollut minun

olimme eilen mökillä
minä kalastin isin kanssa
saimme seitsemäntoista ahventa ja samanmoisest särkiä ja muita, liian pieniä syötäväksi
mutta kummitätini ja setäni ja heidän lapsensa menivät pyytämään niillä rapuja

tänään paistamme ahvenet äidin kanssa

olin surullinen eilen
kovasti
koska olin yksin
ja koska silloin kun on syntymäpäivä pitäisi olla iloinen
ja pitäisi olla tekemistä
ja kaikkien huomion pitäisi keskittyä vain minuun

eikä niin käynyt

äiti ja isi onnitteli mutta lahjan olin saanut jo keväällä

ja sitten oli vain tunteja

ja tunsin itseni niin lapselliseksi
niin lapselliseksi
että tahdon huomiota

ei tuntunut syntymäpäivältä

ja meidän suvussa on myös erimielisyyksiä
tai ikäviä
sellaisia mitä ei voi välttää
ihmiset satuttavat toisiaan tahtomattaan ja tahallaan
ja tahdoin vain lähteä mummin luo
kuunnella häntä ja halata
ja olla siellä
olla välissä
olla välissä ja olla kaikille
sillä tavalla etten minä ala vihata ketään

en ymmärrä suuttumuksia
tai sitä että miksei voi antaa anteeksi
tai miksei voi pyytää

mutta ihmissuhteet ovat aina

ja olen taas päässyt painajaisten maailmaan
tajunnut ettei se että näkee painajaista
vaan se ettei siitä voi herätä

ne alkavat aina täällä
ei pitkään aikaan ole ollut
tunnetta että yrittää herätä ja näkee oikean maailman unimaailmana ja unimaailma on oikeamaailma ja koittaa herätä eikä voi ja kun vihdoin herää se olikin unta
tai
kaikki on vähän muuttunut
utu on kadonnut ja kulma hieman eri
siitä voi tietää ettei enää nuku
ja kuinka nukahtamista sen jälkeen pelkää
koska aina noissa painajaisissa minä kuulen
luulen olevani hereillä ja luulen kuulevani kaiken
mutta en voi vain avata silmiäni
ja koska se mitä kuulen ei ole todellista
kukaan ei kapua portaita tappaakseen minut
enkä saa ääntä
silmät ehkä vähän raotettua mutta ne painuvat heti alas
ja tiedän
että kunhan vain jaksaisin nousta istumaan ja herättää itseni silmät auki ja äänen
kaikki olisi hyvin
en tiedä mitä tapahtuisi jos
ehtisi ylös ennen kuin herään

ja tämä uni vain täällä
kaikki nämä unet vain täällä

tai ei
kyllä minä olen nähnyt näitä kaikkialla
mutta ehkä kaikkein pelottavimpina täällä
koska tänne liittyy oikea uhka
tai tunne
kaikki sieltä kun vielä lukitsin oveni
pelkoni
käsittämättömät pelkoni

ja aina ne ovat olleet kotona

jännä muuten
että eniten olen pelännyt kotonani
että kun olen vain päässyt ulos
ei mitään hätää

sen takiako minä viihdyn metsässä?

huomenna lähdemme savoon
ja minä yritän jo tiistaina mummini luo

ja nyt
minä menen syömään omenapiirakkaa

lähtö

toisen pitää mennä
aina toisen
tai sen
joka ei jää

eilen
söin hampurilaisen
ja totesin
että voin hyvillä mielin pitää jälleeen sen viiden vuoden tauon
niin että olen taas unohtanut millaista se on

pidetään kiinni
lujasti lujasti
enkä minä
pelkää
enhän minä koskaan
paitsi öisin
jos en kuule missä toinen kulkee missä talon kaikki askeleet jollen ole varma minne ne pysähtyy
tai varjot katossa
kun ne liikkuvat edestakaisin
enkä saa unta

ja kuu
on ollut jo kaksi yötä täysi
näkyi ikkunasta
ja minä rullasin verhot ylös jotta saattoi nousematta nähdä

mitä täysikuulla tehtiin?

ja minä lähden vasta seuraavalla
menen vasta niin
että minulla on vähän aikaa
istua tässä
katsoa
eikä ole väliä katsooko peilistä
vai lainkaan

ja otan suklaapalan
sen lempi
intiaanien suklaan

ja minun on jo aika hyväksyä
että
meillä jokaisella on
oma elämänsä
etten minä ole ainoa
etten ainoa
miten se onkaan vaikeaa
muistaa

tai sitten on vaihtoehto
ettei itse ole lainkaan
mutta silloinkin on ainoa
joka ei ole

aina vain sisällä tai ulkona

lehtiä oli maassa
pieniä suippokärkisiä keltaisia
pehmeitä kävellä

ja unessa
minä puolustin kettua ja siperian huskya
etteivät ne ole sen pahempia
petoja kuin ihmiset
että katso
ihminen tappaa ihmisen
ja opettajan mielestä
husky sopi erinomaisesti paman lemmikiksi koska he olisivat niin raju näky

ja sanoja
on hyvin vaikea muistaa
niitä joita on joskus kirjoittanut
luen niitä ja tuntuu niin oudolta
että minäkö olen kirjoittanut näin
mutta ehkä se en ole minä ehkä en koskaan minä

tai ehkä se olen

minun pieni piirretty maailmani
tarkkaan rajattu ja rajaamaton
tästä pääsee ja tästä
mutta täältä ei koskaan ei koskaan
ei yli ei yli vaikka on niin lyhyt että näkee sen läpi sen pään
enkä koskaan unohda niitä unia joissa kuolin

mutta nyt on aamu
niin aikainen että olisin vielä eilen nukkunut
tai herännyt
nyt minä olen jo kävellyt kadut
päästä päähän ja
kuivannut verta jalastani

ja jos minä menen tänään kivelleni
minä tiedän että joet
ne ovat kaikki vettä ja kaikki
minun ulottuvillani

sadetta

oli tänään
ihan vähän
pisaroita
tai aika monta
mutta sitten tuli aurinko ja kuivas satehen

ratsastin viime yönä hevosella
ensin sellaisella joka oli liian iso pyörä
ja sitten sellaisella joka oli minun enoni entisen vaimon hevonen
hän ei enää ratsastanut sillä
ja se oli villi
mutta minulle sopivan kokoinen
ja menimme huimaa vauhtia

olen ajatellut maailmaa

ja yritän edelleen kahlata metafysiikan kirjaa
vielä neljäkymmentä englanninkielistä sivua jäljellä
substrata

ja olen saanut ihania pieniä yllätyksiä

sain ketun tai ketusta kertovan pienen
ketusta jolla oli uni
ja olen laittanut sen puukehyksiini seinälle
vihdoin kehykset löysivät kohteensa!
ja suklaata
joka oli minun lempi! ja kynän ja kynttilöitä
ja tänään sain pelin
vähän etukäteen

ja ostin itse itselleni mustikkapiirakan

pääsen huomenna ehkä uimaan ja saunaan mökille
ihanaa
en ole käynyt koko kesänä
odotan

ja vaikka minua ahdistaa
kaikki tekemätön ja tuleva

minä aion mennä nyt poikani viereen ja laittaa kädet ympärille ja kaulan
silmät

pian on syksy

kaunis ihana aamu

Pätkä untani :

Metsässsä on maassa jatkuvasti kuolleita pieniä oravia. Alan kerätä oravia, jotta voin haudata ne ja tehdä pienen eläinten hautausmaan. Kerään niitä käteen, mutta käteni ovat jo täynnä, minulla on lapaset ja niissäkin on sisällä jo jotain. Laitan oravat suuhuni. Kävelemme ja taas näen oravan, jostain minulle tulee mieleen, että oravissa saattaa olla myrkkyjä. Tajuan, että oravat ovat suussani, päätän ottaa ne pois, olen myös varma että jos Kari tietäisi niiden olevan suussani hän kauhistuisi. Yritän kaivaa oravia pois, mutta ne ovat murentuneet sinne, yksi pää putoaa polulle eteeni. Syljen, syljen ja oksennan oravia ulos. Haluan äkkiä perille, että saan vettä.
Perillä minä huuhtelen suuta vedellä ja syljen ja syljen. Toiset syövät leivoksia.

ja nyt olen herännyt

mahdollisuuksia

puistossa mies tuli
kauniit tytöt missä voi käydä pissalla kauhee hätä
täällä ei taida olla valitettavasti vessaa nyt lähellä
no ei
puristaa laukkuaan ja toinen puhuu puhelimeen järjestöasioista
sellaisista joista tämä ei tiedä mitään
koska ei jaksa koskaan ensimmäistä kokousta pidemmälle

laiska laiska laiska

tälle ei voi tulla börnautti
koska tämä vaan makaa
tämä
haluaisi aina aktivoitua
ja aktivoituu suunnittelemaan aktivoitumistaan
kunnes
ei mitään

sittenkään

minä olen tylsä.
ei se ole mikään uutinen.
olen kömpelö.
ei sekään. minun jalat on täynnä mustelima. ne on.
mutta kömpelö myös niin
ettei osaa oikeita sanoja oikeaan aikaan tai väärään aikaan tai mitään sanoja kellekään on vain hiljaa on vain hiljaa tai sitten selittää niin että on naurettava tai hölmö tai naiivi tai

ei mitään
sittenkään

äh
yliopistomaksu pitäisi maksaa
sähköyhtiöstä pitäisi päättää
ja kaiken lisäksi haluaisin olla ihan yksin

olen kyllästynyt miehiin

niitä on täällä nyt kaksi
puhuvat kieltä jota en ymmärrä
paitsi nyt kun lukevat
ja jos minä luen eivät ymmärrä mitä minä luen

olen ollut koko päivän poissa
kuuntelemassa suoria sanoja tytöltä joka on hieno ja mukava ja kaikkea
ja nyt olen niin väsynyt että haluaisin itkeä itkeä
omaani ja mitä en jaksa selittää mitä ei tarvitsisi
voisi vaan maata sängyllä ja kuunnella mumia tai hedningarnaa sitä karelia visaa joka on hävinnyt
tai pianoa
katsoa pianoa uudestaan uudestaan uudestaan
katsoa ja olla
sellaisella mielellä kun tahtoo
mutta kun on vieraita ei voi vain alkaa itkeä
koska eivät he voi tietää ettei se johdu heistä
ettei sillä ole mitään tekemistä kenenkään muun kanssa
ei edes maailman kanssa

kotini on vain yksi huone

ja minua kyllästyttää elämäni
mutta en jaksa muuttaakaan mitään
ehkä se

jos vain tapahtuisi
jos vain
jos jos josjosjos

äitini aina huokaa ja sanoo:
ainahan sitä voi jossitella

hänestä filosofia on maailman turhinta
hän ei ymmärrä sitä lainkaan
konkreettiset laskettavissa ja havaittavissa olevat asiat
sellaiset joille voi tehdä jotain tai joita voi käyttää tai jotka voi käsittää
ovat hänen
ja hän hallitsee ne

ja minä
jonka pitäisi ottaa englannin sanakirja
sivistyssanakirja
ja kirja, jossa on jotakin metafysiikasta
esille
olen päätynyt vihdoin samaan
en sittenkään pidä filosofiasta
joko minusta on tullut aikuinen
tai sitten olen muuten vain kadottanut taitoni iloita ongelmista joita ei tarvitse ratkaista ratkaistakseen maailman ruokapulan tai lukutaidottomuuden
minua lähinnä vain raivostuttaa lukea sivutolkulla: onko punainen todella olemassa vai eikö ja onko se yksilöolio vai universaali ja onko se ensisijainen ominaisuus vai vai vai ja mitä ja ja

minä voisin mieluummin jopa opetella miten se rynnäkkökivääri kasataan
tai jotain muita niitä elämän kannalta tosi hyödyllisiä taitoja joita kaverini tällä hetkellä opettelee jossain päin suomea joidenkin muitten miesten kanssa, ja saattaa siellä olla muutama nainenkin, sellainen nainen joka on tajunnut elämän todellisen merkityksen.

punainen on olemassa

Tein hernekeiton tänään.
ja järjestin vihdoin vuoden paperinivaskat
luoja niitä oli
pursusi kaikkialta mutta nyt
ne ovat tiukasti siististi (tai no, minä järjestän ne sisäisesti sitten taas joskus) kansioissa.

haluaisin kirjoittaa
haluaisin jo mennä maailmaan

mutta pitää olla tahdonlujuutta
pitää vain jaksaa sen vaikean alun yli

missasin palautemahdollisuuteni. en enää kehtaa ottaa opettajaani yhteyttä joka palautetta lupasi. tai entiseen opettajaan.
äh

eikä minua huvita se draamani enää, koska se oli pelkkää paskaa
en minä sanonut siinä mitään
olihan siinä hauskaa ihmissuhdemössöä äiti nai poikaa veli nai siskoa ja siinä välissä joku näkymätön lapsi yrittää sanoa jotain muuta jotain totta tai oikeaa
mutta mitä minä haluan sillä sanoa

miksi pitää aina tietää?

ehkä se on sanomani

ehkä se on sanomani kaikessa

minua raivostuttaa tieto
minua raivostuttaa niin että kihisen

miksei voisi antaa vaan olla

niin paljon näennäistä
miksi väitellä siitä miksi väittää miksi täytyisi väittää miksi mielipide kaikesta kuka sitä tarvitsee kuka kysyy kuka hyöytyy ja miksen voisi nähdä unia niin ettei sitä tarvitse tehdä tähän maailmaan

no, sitten voin mennä laikaisemaan puistoa

olen raivostunut ehkä vain siksi että olen yrittänyt lukea tieteenfilosofiaa
josta olin kuullut pelkkää hyvää
että se on mielenkiintoista ja hyödyllinen kurssi kaikkeen elämään
ja paskat
minun tenttikirjani ei ainakaan sitä ole
se on
en osaa edes selittää enkä jaksa kaivaa sitä jotta voisin kirjoittaa esimerkkilauseen
mutta en edes tajua sen lauseita
ne ovat vain niitä hienoja termejä ja sivistyssanoja kaikki ihan yksinkertaisetkin sanat
on ollut pakko sanoa hienosti
mutta
" tiedemiehen on sanottava asiansa täsmällisesti "
sanokoot, mutta jos minulta kysytään ekstensio intensio analyyttinen tieto synteettinen tieto koherenssi korrespondenssi tarski tarski tarski
niin minä kirjoitan älyttömyydestä

omastani ehkä

olen lapsellinen
tiedän sen
tiedän tiedän

eikä minulla ole viisaita
ei viisaita
on yksinkertaisuutta
rakastan yksinkertaisuutta
vaikka en osaakaan laskea kuin tarpeeksi monimutkaisia laskuja
ja ajatukset
ymmärrän paremmin ihmisiä jotka eivät sano suoraan

suoruuteen täytyy tottua

ja sitten taas siihen että lukee välistä

näin unta edellisenä yönä
että oli juhlat
ja ihmiset, me, minä, sukuni, ystäväni
asuivat telttakylässä, vähän niin kuin heimoyhdyskunnassa
ja minä en muistanut päättää minne menen silloin juhlapäivänä
ja kaikki olivat kadonneet, menneet minne olivatkaan juhlimaan
ja jäljellä oli mummi ja hänen ystävänsä anna-liisa
he pyysivät minua mukaan, he olivat lähdössä johonkin marttayhdistyksen tapaiseen juttuun
mutta ei ollut muutakaan joten lähdin seuraamaan
matkalla yhdessä teltassa veljelleni puettiin naamiaisvaatteita ja muistin että minunkin olisi täytynyt pukeutua. mutta kun katsoin vaatteitani, olin kuitenkin pukenut oudot vaatteet, naamiaisasun ylleni.
veljeni tuli mummin anna-liisan ja minun perääni ja joitain muitakin lähti seuraamaan
kiipesimme ylös
se oli vähän kuin tunneli jossa oli kiipeilyseinä sisällä
anna-liisa oli pyylevä ja pyöreä, mutta hän mahtui hyvin pienistäkin koloista
minulle teki tiukkaa, tuntui ahtaalta ja minua ahdisti ja pelotti
kiipeilyaskelmat ja kädensijat olivat minusta huonosti sijoitettu, jalka ei oikein pysynyt eikä mahtunut ja kädellä en saanut kiinni.
tuli kohta
mummi meni helposti, jatkoi matkaa, samoin anna-liisa
minä yritin mutta en saanut itseäni liikutetuksi enää ylemmäs
pelkäsin putoavani
en mahdu en mahdu
sanoin veljelleni ja muille että he saavat mennä minua ennen.
he menivät
ihmettelivät miksen tule ettei se ole vaikeata
mutta minua ahdisti ja pelotti enkä halunnut jatkaa koska tiesin etten pääse
menin pois
kävelin yksin telttakylään
ketään ei ollut missään
olin helpottunut ettei tarvinnut ahtautua enää
mutta oli myös ahdistavaa olla ihan yksin
yritin soittaa ystävilleni
kukaan ei vastannut
paitsi ystäväni sami
hän oli lähtenyt telttakylästä jo pois ja oli jonkun pojan kanssa hotellihuoneessa
jäin yksin


en muista unesta enää
enkä viime yön
vaikka niitä oli paljon

tajusin tuon telttakylä unen yhteydessä
että näen usein unta jossa joudun kiipeämään ja se on ahdistavaa
tavallisessa elämässäni minulla ei ole korkean - eikä ahtaanpaikankammoa.
kiipeän mielelläni ja ryömin mielelläni pieniin tiloihin

mutta unissa
niissä minun täytyy
ja usein joudun seuraamaan muita ja takaani tulee toiset
ja ehkä se tekee tunnelmasta ahdistavan
pelkään etten pääse siihen tahtiin kun pitäisi pelkään että putoan pelkään

unen merkitys tai tulkinta on ehkä liiankin selvä

mutta nyt minä en ajattele pienen ihmisen pelkoja vaan menen tekemään voileivän

nam

Kun tämä tuli syömästä
oli pitkästä aikaa siellä missä käytiin aina talvisin ja pistettiin takki naulaan
ja käveli katujen ikkunoita
minkä noista ottaisit
eikä tullut elokuvia

tämän piti ruveta lukemaan

mutta muisti sitten että oli pitänyt jo kolme päivää siivota tai ainakin kaksi
mutta sen voi tehdä huomennakin

ja minulle tulee vieras sunnuntaina. hullua. yökylään. tähän pieneen huoneeseen ja ensimmäistä kertaa käytetään vara patjaani.
ei se minua haittaa mutta ahdasta tulee olemaan
ehkä pakenen puistoon lukemaan sillä minun täytyy
ja pojat saavat jäädä keskenään. he ovat ystävät ja minä vain se joka

unia
norsu oli ja minä pelastin (varastin) sen ja minun piti piilottaa se, ei lähimetsään jossa puitten lehdet olivat keltaisia ja norsu kaatoi puut ei siihen missä perhoset uivat vesilammikoissa, mutta pakenivat kun minä yritin katsoa mitä perhosia ne olivat ja siirytyivät seuraavaan lammikkoon
vaan paljon kaukaisempaan ja tiheämpään, vanhaan metsään, sinne saareen jossa olen aiemminkin unissani käynyt.
mutta ihmiset tulivat ja esittelin norsuni norsupatsaana ja kannoimme norsun veteen jonne se näytti hukkuvan kunnes ruiskutti kärsästään vettä ja nauroi
ja minä hyppäsin veteen ja me leikimme moottorivenettä että pääsimme pakoon ja norsun kärsä oli moottori ja sieltä tuli tulta
ja me ajelehdimme ja minä koitin saareen
äiti sanoi että se on luonnonsuojelualuetta
mutta minun oli pakko
mutta saari oli asuttu, taloja taloja ja lopulta kirjasto ja autiot harmaat kujat
olin varma että metsä tulisi kunhan vain kulkisin

kuuma kuuma
kuuma ja kylmä

ja minulla vielä rusinapähkinä suklaata
eilen ansaitsin sitä koska tahdoin

ja minulla on ihan kohta synttärit enää viikko viikko vähän reilu
ja olen kuin pikku tyttö kun odotan niitä
vaikka luultavasti yksin täällä tai sitten yksin vanhempieni luona
kumman valitsen?
missä kaikki ystäväni ovat?

mutta minäkään en ole ikinä läsnä toisten syntymäpäivinä

ja tänä vuonna pappa täyttää sentään jo kahdeksankymmentä
ja kaikki touhottavat niitä
mennään mummon ja papan kanssa kalaan sillä aikaa

ja minäkin aikuinen aikuinen
äiti meni naimisiin kun oli minun ikäinen
kaikki serkut raskaana
olleet

en minä ole aikuinen. en miellä.
ei se ole numero
enkä tahtoisikaan
jos minä näytän pilkkupitsimekossa punaisessa ja sadetakissa pikkutytöltä niin sittenpähän
ja jos olen pienen pieni kerällä

jännä miten oman kokonsa mieltää eri lailla eri tunnetiloissa
tuntuu joskus että on niin suuri, valtava
ja joskus ei ole kasvanut ollenkaan

raajat

ja tyttöni sanoi että hän on kasvanut
hän on kasvanut minua pitemmäksi

ehkä hän on ehkä hän vain on
tai minä olen kutistunut kutistunut

ja rypistää kulmiaan ja suupielet alaspäin
voisi luulla että toisen äiti on kuollut
mutta mehän nauroimme
ei siltä kyllä näyttänyt

entä sitten jos on vakavat kasvot
mutta ei silti voi olla kuolleena edes muutamaa sekuntia
ja siinä on ehtona ettei naura

kaipaan aikaani helsingissä
edes vähän
kaipaan sitä uutta tuoksua ja ääniä jotka tekivät paluusta kotiin paljon hiljaisemman
tyttöäni
kaipaan
mitä olisi voinut

olen ajatellut jatkuvasti
jatkuvasti öisin
niin uutta ja niin pieni
ja eikö toisen katseesta voi tietää kaiken?