yöllä

viime yönä en saanut nukuttua
taaskaan
mietin draamani jota kirjoitin illalla
voi
minä haltioiduin omista ideoistani! keksin muutaman kohtauksen, ja lopun joka on aika huvittava, vähän kauhuparodiaa.
näytelmäni ei ole tällä kertaa mitään ihmissuhdedraamaa tai syvällistä pohdiskelua vaan silkkaa painajaista.
ihmiset lähteävät teatterista itkien ja täristen ja kalman kalpeina kotiin ja pitävät valoja koko yön päällä.
nauran.
tai sitten eivät.

ja sitten kuuntelin kun kolmen aikaa yöllä käytävässä ja hississä kaatuilivat juopuneet, tai oletan että he olivat juopuneita, ihmiset (tai sitten he raahasivat ruumista, sillä minnekäs muualle he palasivatkaan kuin yläkertaan)
yläkerrassa he sitten mekastivat
sieltä kuului tällä kertaa jopa puhetta, mies ja nainen
sänky ei narissut niin paljon, ehkä he olivat liian humaltuneita naidakseen
toinen ainakin sammui melko pian ja toinen ravasi vähän väliä vessassa, varmaan oksentamassa
vaikka oksennusääniä en sentään kuullut.
olen käsittämätön tässä ihmisten vakoilussa.
tai enhän minä vakoile. minä vain yritän nukkua. ihan kiltisti makaan sängyssäni jo kymmeneltä, mutta minkä minä sille voin että en ole nukahtanut vielä kello kolmeltakaan ja kuulen, minä väistämättä kuulen, ei ole korvatulppia, kuinka he tulevat ja mitä he tekevät.
ei se ole mitään salakuuntelua. en minä ole laittanut kattoon mitään torvea tai asentanut videokameraa heidän asuntoonsa.

ja pian poikani lähtee jyväskylää kohti.
odotan niin paljon että hän tulee
en ole jaksanut käydä koko viikkona kaupassa
enkä tiskata
enkä siivota
enkä pessyt pyykkiä
mutta nyt minä alan taas ehkä vähän elää.
olen niin onnellinen. ajatukset palautuvat taas sellaisiksi että niitä kestää
ja ei tarvitse valvoa yksin jos ei vain saa unta

ja nyt minä syön vihdoin aamiaista.

hihii
tämä tyttö on tänään iloinen.