ulkona on tullut pimeä
sillä aikaa kun
kirjat ovat olleet levällään
suomen luonto pohjoiseuroopanhyönteiset kurssimonisteet ja paperilaput joille hieman epätoivoisen näköisesti olen raapustanut sudenkorennon, päiväkorennon ja koskikorennon.
ja sitten on essee jota en ole edes avannut kirjoittaakseni
tämä ilta on mennyt
kerrassaan mennyt tyhjään.
nukuin
taas päivällä mikä ei ole hyvä asia kun aamulla kahdeksalta pitäisi liukkaanajoon
ja kerrassaan taas kummallinen sisäinen kello yhdistyi uneen
unessa katsoin kelloa ja se oli jotakin yli viisi
kuljin lapsuudenkodissani
ja yhtäkkiä isäni tuli keittiöstä ja sanoi jotain
en ymmärtänyt miten isä oli siellä kun kodin piti olla tyhjä
enkä saanut mitään selvää mitä isä sanoi
kysyin mitä hän sanoi
ja isä tuli lähemmäs ja toisti
en saanut mitään selvää vieläkään, aloin tajuta että näin unta
alkoi pyörryttää ja yritin herätä jotta saisin selvää
yritin sanoa että taidan olla aika uninen kun vasta heräsin
yritin ravistella itseäni
heräsin
ja kello oli vähän yli viisi.
mikä saa minut näin lamaantuneeksi
olen naatti.
tunnit vain menevät
eikä minulla edes ole mitään sanottavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti