maanantaina, syyskuuta 25, 2006

tieteen jälkeen

on tunne ettei ole
siinä läsnä
tai on
mutta katsoo kaikkea ihan ulkopuolelta
vaikka sanoisi lauseen
tulee se kaukaa
pakotettuna tähän hetkeen

viiltää mahan auki
viiltää kurkkuun asti
ja pään kahtia
repii yksitellen veren
ruumiinosat
ikkunan läpi kulkee junat

ja puhe jatkuu
kommentit niin kuin kirjoista
sanat niitä joita on kirjoissa
sellaisissa kirjoissa
joita minä en lue ennen kuin nukahdan

olen väärässä paikassa olen väärässä paikassa
mutta pakko opetella että joskus voisi saada äänensä kuuluviin

tai entä jos minä jäänkin
taloon
jossa on isot ikkunalaudat, vino katto ja hedelmän siemenestä kasvanut puu
entä jos minä sanon sanottavani niin
että nekin ymmärtävät
jotka eivät ole opetelleet sivistyssanakirjaa ulkoa

entä jos en tahdo
tehdä kaikkea niin kuin isot ihmiset

entä jos tahdon
kulkea siltoja pitkin laituria pitkin istua kiville ja
muistaa

onhan se hienoa
pistää numeroita kirjainten perään ja kirjaimia numeroiden perään
kaunista ja loogista

mutta entä jos se ei ole kaikki
jos se ei tosiaankaan ole mitään

niinkin voisi tehdä
että kiipeäisi ikkunoita pitkin katolle
avaisi luukut ja ottaisi valokuvan taivaasta
aamulla kun aurinko ei ole vielä noussut ja näkyy tähti joka lentää
voisi ehkä kävellä aamulla kadut
kun ne ovat niin hiljaiset että on vain linnut jotka kumma kyllä laulavat myös syksyllä
voisi ottaa taskusta runoja ja antaa niitä vastaantulijoille
niille jotka liikkuvat pyörällä tai ulkoiluttavat koiraa
voisi hymyillä kaikille tai itkeä ja antaa mennä ohi
tietysti voisi kerätä lehdistä kasan ja sukeltaa sinne kun ei ole merta
voisi sanoa sinä
voisi sanoa sinä
ja sitten juodaan kaikki teetä
voisi tietenkin lopettaa puhumisen
voisi olla hiljaa viikon
tai aina
voisi soittaa pianolla kaiken sen mitä tuntee
koska eihän loppuen lopuksi ole merkitystä sillä
mitä sanaa käyttää
tai sitten voisi vain kastaa varpaat veteen
laittaa silmät kiinni ja avata ne sinne missä näkee

ehkä

katsoa sieltä missä on

Ei kommentteja: