loppu nyt

oikeastaan olen jo luopunut

siitä että minun pitäisi olla enemmän kuin olen.

minä kirjoitan esseen niin kuin olen aina kirjoittanut
ja viitteet ja lähteet saavat nyt jäädä
ne jotka tekevät tiedettä tehkööt
minä kirjoitan

kirjoitan

ja aion kirjoittaa siitä mistä tahdon

tehtävät on hoidettava, mutta ne voi tehdä myös hyvin
olematta erinomainen ja paljon enemmän kuin vaaditaan.

välillä vain tulee sellainen olo
että tahtoisi paikan
jossa voi olla kiinnostunut ilmiöistä ja maailmasta
naisista kirjoista metsistä ja yhteiskunnasta
ilman että pitäisi käyttää tiettyjä sanoja ja muotoja niistä keskustellessa

haluaisin tietää
asioita
tietää asioita

en muotoa jolla ne pitää sanoa

minua ei kiinnosta se pätkääkään
ja tämä minun asenteeni ei auta minua lainkaan täällä yliopistomaailmassa
ei lainkaan

mutta olen minä selvinnyt ja pärjännyt hyvin tähänkin asti
vaikka en ole niitä sanoja ja muotoja käyttänytkään

ja minä edelleenkin
tahdon opiskella
jotta oppisin, jotta saisin tietää
en yliopistoa varten
(ja nyt minulle tulee mieleen vain peruskoulusta tutut lauseet ' ei koulua varten, vaan elämää varten')

mutta niin

jotkut ihmiset saavat elämänsä sisällön
niistä sanoista joita minä en siedä
muodoista ja rakenteista joita minä en jaksa opetella

mutta minä en

eikä se haittaa minua enää paskaakaan.