tänään
en ole ollut minussa. ollenkaan.
ajattelen niiden ihmisten ajatukset jotka eivät ole täällä
tirkistelen heidän nimiensä avulla heitä
yritän löytää päivämäärät
milloin he ovat syntyneet
olen ollut vain kanssani.
kävellyt ja soittanut ja keskustellut virallisia virallisissa asioissa
katsonut elokuvaa
jonka uskottavuus kärsi
koska tarkkailin vain niitä joita tunsin
niitä monia
olen ollut heidän kanssaan
ja minusta ei koskaan tullut näyttelijää
sittenkään
en ole kotonani. tänään.
en ole ollut oikeastaan edes öisin.
levottomuus ei ole vain ruumiissa joka pyrkii koko ajan ulos tai sisälle
vaan tunteissa
onko se syksy
että tarvitsisin konkreettisen
puun
oksan
veden
johon voi sukeltaa
ja tuntee kastuvansa
en ole täällä. en lainkaan täällä.
sanon sanoja joita en edes halua sanoa
en ajattele niitä ajatuksia
en mitään
en pysty edes kirjoittamaan
edes tätä
sillä minusta ei tunnu tältä
nukun toivottoman huonosti
ajattelen toisten ajatukset
vaikken edes näe heitä
ulkopuolisuus vaikuttaa minuun
vuosien takaa
kun se on kerran tullut, se ei lähde minusta ikinä
tässä se on
tässä se on
suuni ympärillä, silmissäni ja käsissäni
turhaan minä näen unia
en minä niissäkään ole minä
niissäkin minä seison
tarvitsen poikaani
minä vain tarvitsen häntä
sillä vain silloin minulla ei ole tämä olo
koskaan
ehkä en ole siksi saanut sanoja moneen päivään
sanottua
kun minulla ei ole ollut olo että olisin
tässä siinä missä olen ollut
että toinen ihminen on ollut
ja se on ollut hyvä että on ollut
koska yksin olisi vielä kamalampaa
toisen kanssa voi edes kuunnella toista
tai etsiä kaksieuroista pakastealtaasta
ehkä tämä menee ohi
ehkä muutun itsekseni taas
hetken päästä
kun totun tähän uuteen vuodenaikaan
joka olen minä
ehkä kun lakkaan ajattelemasta ihmisiä jotka eivät ole olleet niitä
joiksi heitä luulin
kun numerot lopettavat pyörimisen
ja minä voin ottaa kädestä kiinni
kun voin puristaa kättä
ja tuntea että siinä on toinen ihminen
eikä kaikki enää näy vain peileistä
olen ollut pitkään ihan kiinni toisessa
ehkä minun täytyy jälleen erottaa oma kuvani toisen kuvasta
mutta täytyy olla varovainen
en saa kadota
niihin päiviin jotka jo olivat
ajatuksiin joita ei enää muista
saa pistää silmät kiinni
mutta ne täytyy myös avata
saa olla herkkä herkkä herkkä ja pieni mutta
täytyy muistaa ettei maailma ole
samanlainen
vaikka minä katoaisin eivät puut katoa
voi
tulisipa minun viereeni nyt lämpö
ja sanoisi että olen olemassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti