nukuin niin levottomasti
ja näin painajaisen
olin talossa, sellaisessa hyvin vanhassa ja suuressa
se oli jollain tapaa tuttu, mutta jollain tapaa ihan vieras paikka
piirsin
talossa oli myös muita ihmisiä. aika paljon. kaikki tekivät jotakin. se muistutti tavallaan koulua.
aloin kuulla ääniä. lapsi itki jossain yläpuolellani hysteerisesti. itku vain voimistui ja se kuulosti kauhealta. jotain pahaa. aloin huolestua ja aloin kuulla myös jotain toista ääntä, joka oli myös hyvin uhkaava. katsoin muita ihmisiä. he eivät näyttäneet reagoivan ääniin mitenkään. kysyin kuulevatko he sitä. ja kun yksi niistä ihmisistä katsoi minuun vastatakseen
huomasin jo hänen katseestaan ettei hän kuullut mitään
ja että hän näki minussa jotain pelottavaa
aloin tajuta
että minä kuulen äänet jostain ihan muualta
etteivät ne tule tästä todellisuudesta
tuli hyvin voimakas hulluksitulemisen tunne
paniikki siitä etten ehkä pääse tästä tilasta koskaan pois
että kuulen aina ääniä joita muut eivät kuule
ja ne ovat minulle todellisia
se tunne oli niin kauhistuttava
että muistan sen edelleen hyvin voimakkaasti
tavallaan tuntui kun kuuloaistimukseni olisi ollut hereillä, siis olisin kuullut ei-unimaailman äänet
ja itse olisin muuten unimaailmassa
tai sitten
olisin itse todellisuudessa ja kuulisin unimaailman äänet
se oli hyvin voimakkaasti niin
että ne selvästi tulivat eri paikoista
ja oli mahdotonta erottaa kummassa olin enemmän
ja minä tiedostin että jompi kumpi on unta
ajattelin siinä unessa että jomman kumman täytyy olla unta ja minun on herättävä siitä että en tule hulluksi
onneksi heräsin
ja kumpikin oli unta
kai
mutta tunne
se määrää tämän päivän
tosin ehkä tentissä saan muuta ajateltavaa,
toivottavasti
pian pian pian
(pelottaaentäjosenosaamitäminäkirjoitanmitäjoskysytäänaristoteleennäkemysminäenlukenutsitäkunnollamitäminäsittenteen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti