väsynyt päivä

olen alkanut myöhästyä.
se on kummallista, kun olen aina ollut kaikkialla ajoissa
nyt olen alkanut jättää viime tippaan

pyöräilen pyöräilen hiki hieverissä
juoksen kiiruhdan ja puuskutan

koska en ole vielä oppinut, että on ihan ok olla myöhässä

olen ihan täysi
olin kokkaamassa hyvää kasivsruokaa
oikein hyvää ja paljon
ja ihmiset olivat niin mukavia

ja minusta tuntui että kyllä minä sittenkin tunnen ihmisiä
joitain
ja oikein mukavia

otin ruohosipulin mukaan

ja sateessa on syksyä

viikonloppuna menen heinolaan. menemme sinne. päätimme poikani kanssa että menemme.
ja tahdon nähdä mummiani.

minä sain kesällä idean
että alan tehdä kirjaa, johon kokoan esiäitini
ja sitten isoäitini
ja äitini
ja minut
ja siitä tulisi sellainen suvun naiset kirja
ja se kiertäisi
sitten jos minulla on joskus tytär niin hän saisi sen ja hän antaisi sen omalle tyttärelleen ja niin edes päin.
minusta se oli oikein kaunis idea.
toteuttamista en vain ole vielä aloittanut.
ajattelin että kaikista joista on kuva, tulisi kuva, ja ne tiedot mitä tiedetään syntymäajat jne. perustiedot
mutta sitten ne
jotka vielä ovat elossa ja voivat tämän toteuttaa, kirjoittaisivat sinne jotakin
ehkä jonkun tarinan elämästään, tai jonkun sellaisen pienen
ja jos joiltakuilta esiäideiltä löytyisi jokin kirje tai vastaava niin olisi ihana liittää siihen sellaisia.
olen kovin innoissani tästä ideasta.
mutta vaatisi aikaa aikaa aikaa ja sitä että oikeasti paneutuisi siihen ja ryhtyisi toimeen.

olen oikeastaan nyt ihan onnellinen.
nyt. kun voin taas käydä syömässä, kun äiti on kiltti ja sillä on rahaa.
puhukoot muut tai jotkut mitä puhuvat
mutta minä en ainakaan pysty pelkällä opintotuella kustantamaan edes päivittäisiä elämisen tarpeita. enkä minä tarvitse kovin paljon. ehkä minun tilanteessani suurin asiaan vaikuttava tekijä on kotini vuokra. koska asun yksiössä, keskustassa, minulla menee vuokraan suurin osa saamastani rahasta. käteen jää sata euroa kuussa.
ei sillä saa kuin juuri ja juuri ruokaa.
en ole ostanut itselleni mitään ikuisuuksiin. en levyjä, en vaatteita, en edes kirjoja.
ja en minä tarvitsekaan.
tietysti olisi mukava saada lisää musiikkia tai elokuvia tai kirjoja
mutta ei välttämätöntä

välttämätöntä on vain syödä, jotta jaksaa
ja käydä luennoilla, jotta saa rahaa, jotta voi syödä.
ja minulle luennoilla käyminen, ainakin tällä hetkellä, näissä aineissa, joita opiskelen on todellinen ilo
nautin niin kovasti kun saan oppia uutta
olen aivan haltioissani selkärangattomista
verkkosiipisistä ja vesiperhosista
ja olen kovasti onnellinen, että opettajamme siellä on niin mukavan persoonallinen ja oikeasti innostunut opettamastaan alasta myös itse.
ja olen kovin iloinen että meille tarjotaan elokuvakursseja

enkä tule ikinä käsittämään niitä
joiden mielessä ei ole kuin valmistuminen mahdollisimman nopeasti ja raha
se että kaikki muuttuisivat koneiksi kun kaikki muutenkin on muuttunut koneistetuksi
en ikinä tule käsittämään niitä
joiden mielestä minä en saisi opiskella niinkin erilaisia aloja kuin
ekologia ja kirjallisuus
vain siksi etteivät ne ensivilkaisulta näytä tukevan lainkaan toisiaan
ja en tiedä
ehkä nillä ei olekaan mitään tekemistä toistensa kanssa
ken tietää

mutta sen tiedän, että monet ovat taiteen avulla saaneet äänensä paljon selvemmin kuuluuviin kuin tiukan tieteen avulla
ja minä en ikinä
halua sanoa sille yksinäiselle miehelle joka korjaa vessanpönttöjä kerrostaloissa
tai sille naiselle
joka lähtee joka aamu viideltä siivoamaan isoja isojen miesten halleja
että hei
minä en kerro näistä asioista sinulle, koska sinä et ymmärrä, koska sinä et ole samassa tieteellisessä diskurssissa kanssani
että emme voi keskustella ja sinulla ei ole oikeutta mielipiteeseen ja turha edes selittää mitä sinä ymmärrät, me täällä, me, jotka teemme tiukkaa tiedettä, tiedämme paremmin eikä muiden tarvitse tietää

minä tahdon kirjoittaa tälle miehelle ja naiselle
että hei, teidän täytyy tietää tästä
teitäkin tarvitaan
jotta olisi vielä joskus puita jotta olisi järvi jonne voisi mennä uimaan

ja minä haluan tietää
miten maailma toimii
miten me kaikki eliöt täällä muodostamme kokonaisuuksia
ja millä tavalla me ihmisinä vaikutamme koko maapallon toimintaan

mutta tärkeintä olisi
että me kaikki ymmärtäisimme
edes vähän

ja sitä minä yrittäisin kirjoittaa
tahtoisin
tahtoisin kovasti kirjoittaa niin kuin jo jotkut kirjoittavat
sulauttavat yhteen tietonsa ja taiteensa

me kuitenkin elämme täällä,
meillä on elämä
miksi se pitäisi rajoittaa eteenpäin kulkemiseen
miksei voi pysähtyä
miksei voi joskus katsoa ikkunoista sisään ja kysyä, hei, mitä sinulle kuuluu
ei sinun tarvitse juosta, ei sinun tarvitse töötätä sitä torvea minulle vaikka autoni sammuisi

joskus olisi niin hyvä
olla hiljaa
ja lakata huokailemasta.

olisi hyvä jos ihmiset ymmärtäisivät,
että ihan totta, me elämme