iltataivas

joskus voisin maata liikkumatta
koskaan liikkumatta
jäädä siihen
jäädä jäädä jäädä

tähtiä on tullut jo taivaalle
valoa joka ei näy tänne asti
ei näy jos taivas on sininen
jos on päivä ei näy
jos on niin paljon savua ettei voi
avata ikkunaa
ja katsoa

mutta yöllä näkyy

ja voisi maata liikkumatta
voisi koskaan liikkumatta

siksikö painajaisissani en voi liikkua
siksikö on vain äänet
joka on minulle vierain

ajattelin miten sokeat kuulevat

minä en ole enää minä
se
sellainen minä joka olin kaksi vuotta sitten
en ehkä se joka vuosi sitten
en se joka
silloin kun kävelin kotiin
sen lopun tien
sen joka jäi toisilta kesken
niiltä jotka eivät edes lähteneet samaan suuntaan
vaan menivät uimaan
toiset
ja toiset sinne kotiin jossa oli jotain mitä he halusivat
toisensa

en ole enää sama koska en voi olla
samalla tavalla
itseni kanssa ja yhdessä

ne joiden kanssa minä silloin istuin
heiluttelin jalkoja laiturilta
kävelin rantaa ja
etsin matoja siilille
makasin pimeässä punastuen
itkin eteisen lattialla
ja kuiskasin musiikin pauhatessa että teen

ovat kaikki
niin, ovat vain
mutta eivät enää niitä joiden kanssa minä

me ehkä juomme kupin teetä
me ehkä saatamme kävellä puiston ympäri torin ympäri ja takaisin
saatamme ehkä kuiskailla makuuhuoneessa
ja seuraavana aamuna toisesta toisessa makuuhuoneessa
tai maata flunssankourissa kumpikin katsoen vanhaa filmiä joka on liian pitkä
tai tavata kahvilassa tai
ohimennen sanoissa
jotka eivät mene ohi
vaan jäävät

mutta silti meidän välillämme on
matka
jonka me kumpikin tiedämme
koska se on ollut sama
se on ollut eri se on ollut
se on ollut

ja on toisia
on toisia jotka ovat välissä
jotka tietävät enemmän
tietävät kaiken
senkin mitä emme ehtineet silloin toisillemme kertoa
tietävät miltä näytän
miltä oikeasti näytän
koska näkevät
ja sen toisen
ne toiset
näkevät

ja on toisia
jotka kuulevat saman
jotka kuulevat ehkä enemmän
tai ehkä vain sen minkä nyt
eivät ehkä samaa
eivät
kuulevat osia siitä mitä sinä
kuulevat osia
mutta kuulevat kaiken nyt
sen mistä sinä osia

ja minä voisin maata liikkumatta
koska jos on liikkumatta voi jäädä
ja jos jää ei tarvitse
muuttua
ei tarvitse mitään
ei mennä
eikä tulla uudeksi
toiseksi

miten peilit tekevät ihmisistä kalpeita
miten isoäidin ajatukset samanlaisia

ja ne vintit

minä heitän pallon
heitä sinäkin
heitetään yhtä aikaa ja kun minä juoksen juokse sinäkin

ja kun sinä olet hiljaa
miksen minäkin olisi

ja jos me kaikki olemme hiljaa

ehkä kauneus

ei ole rajoja ei ole rajoja sinä sanoit
että olet rakastunut
minun
tulee sinun
kirjoittaa nimet tauluun seinälleni
kirjoittaa ja lupaa ettei enää jos minä annan
ei sano mitään aamulla ei mitään
ja minä vien kaikille rusinan isille äidille mummolle
piirrän dinosauruksia
minäkin
ja katson kuinka ne kehuvat vauvan piirrustusta vaikka se on pelkkä sotku
minä en suostu kantamaan luistimia
ja isi kertoo että sinä olet sairas
ja minä ajattelen
että minulla on sentään vielä sinut
ja sitten
minä pyöräilen ohi
juoksen sisälle kun te aloitatte
menen kaikkien vaatteiden alle
häpeäisit korviasi
sehän on vain positiivinen asia
huudat nimeäni huudat
ja minä vielä nukkuessanikin
kylmää koska olet vetänyt peiton itsellesi
kylmät kivet paljaiden jalkojen alla
eikä siellä vintillä vitkasteltu
avain on vielä lukossa

jos me kaikki olisimme ihan liikkumatta
jos me kaikki ihan hiljaa