näkee öisin aamuisin
niin paljon että olivatko ne kaikki unia?
painajainen
jossa äiti ajoi autolla korkealla jyrkänteellä
meitä oli auto täynnä
kuusi henkeä
minä olin ylimääräinen
ei turvavöitä
olin ikään kuin muiden matkustajien sylissä
isän ja äidin välissä
irrallaan
vuoristo oli turmeltunut
kun olimme ajaneet toiseen suuntaan siellä oli kasvanut puita
ja työt vasta aloitettiin
nyt se oli paljas
ihan paljas ja karu kallio
jossa ei ollut mitään
yhtäkkiä minä näin kuinka äiti ajoi tyhjään
hän poikkesi tieltä ja näin alla vain välkehtivän veden
huusin
äiti säikähti kaikki me huusimme
äiti huusi minun nimeäni
ja minä huusin ettei minulla ole turvavöitä että minä olen se joka tässä kuolen
olin varma
kukaan ei reagoinut
ravistelin isiä että suojele minua sinun täytyy minulla ei ole turvavöitä
äiti sai kaarrettua autoa jotenkin rinteelle takaisin mutta se meni kovaa vauhtia toiselta puolelta yli
isi ei reagoinut kukaan ei reagoinut minuun
heillä oli vain oma turvallisuutensa
juuri kun olimme törmäämässä puuhun (siellä sittenkin oli puu!)
heräsin
eikä ollut vieressä kenen syliin kääntyä
oli vain aamu
ja sitten oli uni jossa riikka oli henkilöhahmonsa hän oli mies
tavallaan riikka mutta kuitenkaan ei, hän oli hahmonsa, käyttäytyi niin kuin hahmonsa käyttäytyi ja kuitenkin hän oli riikka vaikka ei edes näyttänyt riikalta vaan ihan tuntemattomalta
ja hän oli luonani lapsuudenkodissani niin kauan
kunnes pyykit olivat pyörineet
ja kaikki ostivat ateriat yhdessä
paitsi minä koska minulle ei jäänyt paria
enkä löytänyt takkia
joka oli unohtunut uima-altaaseen pihalle ja ollut siellä koko vuoden
ja minä olin vessassa
ja kari avasi oven koska riikka halusi nähdä minut siellä
ja juuri silloin pyykit lakkasivat pyörimästä
ja oli kauppa jossa minä ostin viisi euroa maksavaa limonadia
ja kassatäti antoi sen neljällä eurolla ja lähti kävelemään pois kassalta ja hän olikin oikein vanha mummo joka ei edes ollut töissä
ja minä menin kauppaan uudelleen ja uudelleen ja uudelleen
ja lopulta menin ulos olin varma että hälytys alkaa soida
ja keskustelin pienen pojan kanssa taivaasta
ja oli silta oli paikka johon tulin aina uudelleen
silta ja monta suuntaa
ja yritin muistaa mistä mennään kotiin
ja sukulaiset juovuksissa puistossa
joku mies jota en ollut ennen tavannut
puisto täynnä juopuneita
ja minä kosketin vahingossa yhden juopuneen penistä
niin että käteni tuli likaiseksi ja
äiti oli vihainen juopuneille sukulaisille ja me lähdimme
ja äiti syytti minua etten kantanut niitä tavaroita
ja minulla oli kantamuksia
äidillä ei mitään
ja sanoin eivätkö he voi itse kantaa
ja äiti väitti että heillä on ihan tarpeeksi kannettavaa seuraavanakin päivänä
minä epäilin sitä jos he kerta juovat
ja äiti ajoi niin kovaa pyörällä
etten saanut häntä kiinni
ja yritin huutaa kuka se känninen ukko oli
ja äiti sanoi harrin serkku
minä kuulin vaikka ääni hukkui meluun
äiti meni niin kaukana
ja kun yritin nopeuttaa vauhtiani
minä taas heräsin
katuja katuja katuja
aina vettä alhaalla
tai siellä minne unohduin
tai sinne minne putoan
olen väsynyt
ehkä unet eivät virkistä
täytyisi nukkua niin ettei näkisi unia
täytyisi nukkua syvään
yhdessä unessa sanoin että minä en koskaan nuku
niin etten tietäisi mitä tapahtuu
paitsi jos nukun syvään
silloin en tiedä mitään
voi näitä unia
niitä vaan tulee
joskus toivoisin että ne lakkaisivat tulemasta
eilen illalla minä istuin sängyssä
valot olin sammuttanut
ja katsoin kynttilöitä jotka vielä paloivat
kaksi sammui
mutta muut
ja oli niin kaunista ja niin hiljaista
sellaista yötä minä toivoisin
niin kuin tämä syksy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti