maanantaina, syyskuuta 11, 2006

Myrskysi
kaikki tuuli kaikki puut
oksia katolle yöllä niin vinhaa että kävelikö katolla vai seinissä ja mistä ikkunasta tulee

ruokaa ja viiniä ja ikkunassa tuuli
lapset näyttivät taitojaan
toinen ujommin toinen varmasti
enkä minä enää muistanut miten neulotaan
seitsemän vuotta minä laskin.

ja vihdoin minä meinasin myös tapattaa itseni ja kaikki muut autoilijat liikenteessä
viisi metriä ennen autokoulua viisi metriä ehkä minun käteni käänsivät vasempaan ja me olimme menossa oikealle
ajatuksia ei missään ei missään
ja ihmiset niin hermostuneita niin hermostuneita kun toisen auto sammuu keskelle ruuhkaa

en minä välitä

me söimme piirakkaa
ystävä ja minä söimme ja puhuimme mihin eilen lopetimme

joskus niin yksin
niin vaikka luin kirjeen jonka tyttö, yksi tyttö, yksi ystävä, hieno, niin hieno oli minulle kirjoittanut
ja minun sanani eivät mitään hänen sanoistaan
ja kuitenkin puhun niin suoraan etten kenellekään
ja kuitenkin niin samanlaiset, me
ehkä hän ei huomaa sitä
ehkä hän ei tiedä, koska minä en osaa sanoa sitä
olen sisälläni olen niin sisälläni että sanon vain kauheuksia kaikista toisista
niistä joita rakastan mutta entäpä minä itse?

ei ole myrskyä enää
tulee kesä uudestaan

ajatukseni tyhjää

ihmisten ajatukset niin selkeitä niin selkeitä
istuu siinä ja näppäilee numeroita ai olit helsingissä ja seuraavassa lauseessa tulee mielenosoitukset
tiesin että hän kuvittelee minun olevan tiesin mitä
keinuu edes takaisin
sanoja ei ole tullut pitkään aikaan ei niin selkeäsi minä katsoin montako kertaa hän kaatoi juomaa konjakkilasiin uudestaan
tiedän mistä he keskustelivat kun minä tulen ai se olitkin vain sinä tiesin minä ja jatkavat kun en se ollutkaan enoni

kolmesataa vuotta samalla paikalla
kaikki sukupolvet
kolmesataa vuotta
käsittämättömän pitkä aika

ja minä keksin mistä minä kirjoitan
koko tarina kulki
niin raaka niin raaka
ja silti siinä olen minä

ei haavoja ole tällä tytöllä eihän tällä ole mitään havaa ei voi siis kirjoittaa, eihän
eihän sellaisesta koskaan tule mitään joka ei ole elänyt kovaa elämää

itkee siinä keskellä katua
ihmiset ohi ihmiset ohi kävelee eikä näe eteen
suolaa
suolaa niin kuin keinussa niin kuin pihalla lumihankeen tekee pitsoja ja istuu ikkunalaudalla hieman liian kauan jotta toiset epäilevät hyppääkö se

mutta eihän tällä tytöllä ole mitään haavoja
se on ollut aina vaan ihan kiltti
ihan kiltti ja pieni
ja niin herkkä
pitää olla varovainen pitää olla varovainen kun sitä nostaa ja kun sen laskee eikä saa mennä kovin pitkälle

eikä tämä muista miltä kipu tuntuu
jälkeenpäin

sitten tämä haluaisi sanoa kaikki sanat ja olla menemättä minnekään
osaisipa
osaisipa sanoa

kaikki muutkin vain ihmisiä ne jotka ovat ihmisiä
pääryhmä vai pääjakso alajakso luokka alaluokka lahko alalahko heimo laji
ei muista ei muista

muistaa
kasvoja ja paikkoja
paljon paikkoja
ja ne kaikki kerrat kun on ylittänyt tien
ettei ole ollut matkalla

Ei kommentteja: